Sivun näyttöjä yhteensä

2. helmikuuta 2010

Luokkaretki




Kun olin lapsi, meillä ei vielä ollut autokorjaamoa. Kun leikimme, Mikko toi Pekalle lelua korjattavaksi. Vika oli ”aksila poikki”. Se tarkoitti akselia ja vian määrittely viittasi oudosti kyläseppien maailmaan.

Kenraali, luultavasti Vihma, käski pysäyttää autonsa, kun vastaan tuli hevosta päitsistä taluttava alikersantti, ja kärryillä, oikein kumipyöräkärryillä, istui neljä lihavaa sotamiestä.

Alikersantti perusteli jatkosodan lopputaistelujen takamaastossa kenraalille epäsotilaallista ja komentajan käskyllä kiellettyä menettelyään selittämällä, että hän on todellisuudessa vain mökkiläinen Lapuan Ritamäeltä, kun taas kyydissä olevat nostomiehet olivat talollisia, jokivarren ja Tiistejoen isojen talojen isäntiä. ”Minä kun ajattelin, että jos tästä kumminkin selvitään hengissä…”, sanoi alikersantti, viisas mies.

Tietokilpailukysymys teille, lukijani. – Mikä erottaa teidät historiallisesti ja sosiaalisesti toisten blogien lukijoista?

Tämä on tietysti vitsi, koska en tiedä teistä paljon, en esimerkiksi ikää, vaikka kommentteja kirjoittavista arvaan jotain. Sen tiedän, että kommenttien kirjoittajat eivät ole tyypillisiä lukijoita. Tai toisinpäin: tavalla tai toisella ahkeriksi lukijoikseni osoittautuneista koskaan eivät kommentteja lähetä ne, jotka kuuluvat kaikkien kriteerien mukaan valtaeliittiin, sen huipulle.

Oikea vastaus tietokilpailukysymykseen: te olette sivuutetun tasa-arvon ajan lapsia ja teistä kuulee, että mahdollisuus sosiaalisten erojen kaventamiseen oli teille todellinen. Samoin minulle.

Monet, esimerkiksi ”luokkaretkestä” eli säätykierrosta kirjoittanut tutkija Katriina Järvinen, väittävät että tasa-arvoon pyrkimisen aika on Suomessa ohi. ”Tuhannen korkeakouluopiskelijan joukosta en löytänyt yhtään työläiskodin nuorta”, Järvinen kirjoitti.

Minulla ei ole edellytyksiä arvioida hänen käsitystään, mutta en asetu väittämään sitä vääräksi. Oman ikäpolveni esimerkkihenkilöitä ovat luokkaretkeläinen Tarja Halonen, työläiskodin kasvatti, ja herrasväen vesa Pena Arajärvi, jonka lähisuvussa on senaattoreita, aatelisia ja professoreita.

Katriina Järvisen erikoisen hätkähdyttävän yleistyksen mukaan sosiaalinen tausta on Suomessa nyt suurempi tabu kuin seksuaalinen käyttäytyminen tai suuntautuminen. Lisäisin omasta päästäni uskonnollisen suuntatutumisen, uskonnottomuus siihen luettuna. Kokemukseni mukaan tuo asia ei suoranaisesti herätä pahennusta mutta pysäyttää kyllä keskustelun, jota kymmenen sekunnin hartaushetken jälkeen jatketaan muusta aiheesta, kuten esimerkiksi lumentulosta.

Tuon ajattelutavan mukaan nyt väistyvä sukupolvi tavoitteli lokeroa korkeammassa yhteiskuntaluokassa kun taas nyt aikuiseksi varttunut polvi olisi lottosukupolvi, jonka tavoitteena on julkisuus, vaikka sitten epäsiveellisin keinoin, kuten urheilun tai tosi-TV:n avulla.

Tiedän hyvin, että oma kehykseni, ”ylempi keskiluokka” on poistettu kirjoista, samoin kuin ”yläluokka”. Myönnän että aidosti arvostamani ystävät, muutamat tuomioistuinjuristit ja yliopistomiehet, ovat kaltaisiani, korkeintaan toisen sukupolven maalaistaustaisia naisia ja miehiä, paitsi Olavi Heinonen, jonka faija oli ay-toimitsija eri kaupungeissa ja Olavi omien sanojensa mukaan lyhyen aikaa yksi Ressun johtavia lättähattuja, mukana remuamassa elokuvateatterin edessä elokuvan ”Rock around the Clock” saavuttua Suomeen.

Mieleeni tulee ylistää M. Seliniä, joka tuntuu olevan nerokas elokuvatuottaja. Kuusi filmiä Jussi Vareksesta on aivan loistava ajatus, ja R. Mäen kirjoitustavan ansiosta halpakin – vähän seenejä, vähän henkilöitä, halvat lavasteet. Sama idea kuin ylemmän keskiluokan ja alaluokan kohtaamisesta kertovassa ”Postia pappi Jaakobille” –elokuvassa, jonka kuvaukseen oli kai tarvittu vain ränsistynyt puurakennus (pappila) ja ilmainen kivikirkko.

Kysymällä Jussi Vareksesta voi nopeasti saada viitteet puhekumppanin luokkataustasta. Oma keskiluokkaisuuteni ja maalaisuuteni ilmenee siinäkin, että minusta Vares on tavattoman huvittava henkilö, ja kaljapaikkojen kingit herättävät minussa mieltymystä. Turkulaiset tuttavani, jotka pakkaavat olemaan hyvin pitkälle koulutettua väkeä, eivät tunnu tietävän, missä kohdassa Vareksen toilauksille pitäisi nauraa, ja miksi.

Täsmällisemmin: Mäki törmäyttää jatkuvasti toisiinsa aivan samaa sosiaalista taustaa edustavat puolihampuusi Vareksen ja erilaiset pukumiehet, jotka ovat saaneet juristin opintonsa päätökseen ja kiivenneet vihreälle oksalle, vaikkakin notkuvalle.

46 kommenttia:

  1. Olihan niissä kisoissa Rööperikin...

    VastaaPoista
  2. Mainintasi "lottosukupolvesta" osui varmaan nappiin. Joku BB-poika ilmoitti tänään nettiuutisissa ryhtyvänsä "Virossa kohujulkkikseksi." Kaipa siihenkin virkaan pääsyyn on keinonsa. Mutta ensin tarvitaan lottovoitto, eli pääsy BB-taloon.
    Olen laillasi syntynyt 1944. Isäni valmistui sotasairaalasta päästyään huippuvauhdilla maisteriksi ja hyväpalkkainen työ oli itsestäänselvyys.
    Omat luokkatoverini, useimmat heistä, tekivät saman tempun ja sijoittuivat heti valmistuttuaan hyvin. Maistereille, ekonomeille ja insinööreille, samoin lääkäreille oli kysyntää. Itse jätin opinnot väliin ja heittäydyin vapaampiin ammatteihin. Tulos: pääsin samaan ylempään keskiluokkaan kuin maisteris-koulutoverinikin.
    Omista lapsistani kaksi opiskeli ankarasti, pyrki sitkeästi päämääräänsä ja pääsi sinne. Kaksi muuta odottaa sitä lottovoittoa.
    Kaipa olemme siirtyneet ammatillisesti aikaan, jota me vanhat vatsakaasut emme oikein ymmärrä.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  3. VALTAELIITTI

    Siispa blogin pitaja tietaa (?) etta tata blogia lukee esim. Tarja, Sauli, Matti, Paavo,
    Lauri L, Jukka P. jne.

    Mistatahan Jukka K. taman tietaa??

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: - ajattelin kyllä virkamiehiä ja elinkeinoelämää, mutta taitaa tuossakin olla pari lukijaa tai kävijää.

    Asianomaisten omista puheista tiedän.

    Luullakseni nuo ihmiset eivät surffaile, joten riippuu myös asiasta.

    VastaaPoista
  5. HIENO VASTAUS KIITOS

    Periaatteessa voisinpa vaikka vastustaa kasitysta, etta virkamiehia tai elinkeinoelaman patuja kuuluu valtaeliittiin.

    Jossain tekstissa sanotaan "valta kuuluu Suomen kansalle, jota edustaa...". Taman vuoksi sana valtaeliitti johti minut ajattelemaan nainkin poliittisesti.

    VastaaPoista
  6. Miten viisas havainto.

    Minäkin olen syntynyt 1944. Isäni ja kaksi hänen veljistään aloittivat laitosmiehinä. Isäni kuoli (yhden konkurssin jälkeen) tehtaanomistajana, tosin pienen, 15 työntekijää. Toinen veli kuoli konkurssin jälkeen, mutta oli parhaillaan rakentamassa aivan uutta uraa huonekaluseppänä. (Tehtaat olivat trikootehtaita).

    Meidät tyttäret koulutettiin yliopiston kautta, vaikka tosin jäimme toimistoon, kuten sen ajan tytöt tapasivat jäädä. Kylläkin "vähän parempiin" toimistohommiin. Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, minäkin olisin lukenut insinööriksi. Sisareni toinen poika luki insinööriksi (ja toisesta tuli luuseri).

    Niin, ja toisen isoäitini isä, puuseppä, taisteli Vilppulassa ja toisen isoäidin isä oli Laukon torppareita ja ammuttiin Tampereella seinää vasten. Se tavallinen tarina.

    Mieheni tosin on niitä hopealusikka suussa -syntyneitä ja ammattiupseeri evp.

    VastaaPoista
  7. Jukka,

    valtaeliitti ei kommentoi, sillä valtaeliittiin kuuluvilla ei ole tarvetta keskustella tällä foorumilla. Jos kulttuurieliittiin kuuluva haluaa keskustella kanssasi, hän kirjoittaa Kanavaan tai Parnassoon kolumnin. Valtaeliitti saa kirjoituksensa Suomen Kuvalehteen. Täällä kommentointi osoittaa, että kirjoittaja pitää sinun blogiasi näkyvämpänä kuin omaa luontaista ilmaisukanavaansa.

    Minun kohdallani kuvauksesi kommentoijasta pitää erinomaisesti paikkaansa: TkT, reservin luutnantti. Ei näillä meriiteillä eliittiin ponnisteta, keskiluokkaan kyllä. Maakunnassa asuvana voin pitää itseäni osana ylempää keskiluokkaa, mutta pääkaupunkiseudulla en olisi sillä tasolla. Maaseudun pikkukaupungissa tuulipuku on koko aikuisväestön sunnuntaivaate.

    Koska olen opiskellut tällä vuosituhannella, voinen sanoa sanasen säätykierrosta: ei minun opiskelutovereissani montaa työväestöstä ponnistanutta ollut. Yhden tytön Perä-Pohjolasta muistan, joka tuli todella köyhistä oloista. Hän oli poikkeus. Meidän vanhempamme olivat sen sijaan säätykierrossa menestyneitä.

    Jos Vares olisi parikymmentä vuotta nuorempi, olisi hänen sosiaalisen taustansa oltava erilainen uskottavan hahmon luomiseksi. Vares ei olisi siikaislaisen maanviljelijän hulttiopoika vaan siikaislaisen virkamiespariskunnan epäonnistunut jälkeläinen.

    VastaaPoista
  8. Minä olen tasan kerran elämässäni ollut tilanteessa, jossa sosiaalisella taustalla on todella tuntunut olevan merkitystä: Opiskelijoiden vappubileissä erään nykyisen professorin silloinen tyttöystävä haukkui meidät kaikki koska emme olleet työläisiä. (Talonpoikia olisi kyllä ollut paikalla, mutta en muista, miksi porukan työläistaustainen ei ollut mukana, oli kai toiset bileet jossain)

    VastaaPoista
  9. Eivät virkamiehet mitään eliittiä ole. Palvelusväkeähän ne. Virkamiehet ovat saavuttaneet sosialismin ylimmän tason eli lykänneet veronsa valtion maksettavaksi. Joka ei usko niin väännetään rautalangasta: Valtio kerää veroja. Veroista maksetaan virkamiesten palkat bruttona, valtio vähentää maksamastaan brutosta verot ja maksaa ne itselleen omasta rahastaan. Ikikieriö on valmis.

    Valtion finanssikriisin yksi suuri syy on ns. upj. Joillekin korkeille palvelushenkilöille maksetaan entisiin a-taulukkopalkkoihin verrattuna n. kaksinkertaista liksaa. Samasta hommasta mitä tekivät aikaisemmin. Tuottavuus ei ole noussut. Lisäksi tulevat ns. takuupalkkalaiset, joiden työpanos on lähinnä arvoton, mutta joille maksetaan entistä liksaa vuositolkulla. Lakkautuspalkka, joka siis on poistunut, tulisi halvemmaksi.

    VastaaPoista
  10. Luokkakysymys on nykyään ihan last season. Kaikki me ollaan sankareita elämän rallipoluilla. Kaikki me ollaan työväenluokkaa. Puolueilla on yhtä paljon eroa kuin pullovesillä. Köyhyys on pelkkä mielentila.

    VastaaPoista
  11. Aina, kun Jukka mainitsee Olavi Heinosen palaan muistoissani Kari Suomalaisen mainioihin pilakuviin.

    Niitä löytyy aiheesta kuin aiheesta. Hän näki oikeuslaitostamme silloin vaivaavan syndrooman ja piirsi 21.9.1990. Seuraavanlaisen kuvan:

    Piirroksen otsikon teksti:
    ”Etuliite ”demokraattinen” herättää aina epäilyksiä – vrt ”demokraattinen tasavalta”.

    Kolmiosaisessa piirroksessa tekstiä:
    ”Taannoin espanjalaisen bandiitin asianajaja valitti karkotuksesta portaasta toiseen. Se vei aikaa, josta hyvästä hän vaatii rosmolle 50 000 markan korvausta. Advokaatti kuuluu demokraattisiin lakimiehiin.” (Kuvan tästä osasta joku voisi tunnistaa Matti Wuoren.)

    ”Korkeimman oikeuden presidentti perää ihmisoikeuksien painottamista. Ne ovat rupusakkia varten, sillä kunnon ihmiset eivät joudu niiden kanssa tekemisiin. KO presidentti kuuluu demokraattisiin lakimiehiin.” (Kuvan tästä osasta joku voisi tunnistaa kenties Olavi Heinosen hahmon.)

    ”Oikeusasiamies vaatii sekapuljan maahan pääsyn helpottamista ja on huolissaan tapa- ja ammattirikollisten tarkkailusta, koska se loukkaa näiden ihmisoikeuksia. Markka vetoa, että oikeusasiamies kuuluu demokraattisiin lakimiehiin.” (Kuvan tästä osasta joku voisi tunnistaa kenties Jacob Södermanin hahmon.)

    Olivatko kyseiset lakimiehet jotenkin ”luokalle jääneitä” vai ”luokalta päässeitä”? Olet varmaan pätevä arvioimaan.

    VastaaPoista
  12. Tutkijan sekä blogistin pitäisi tulla historiasta tälle vuosikymmenelle ja huomata, että yliopisto-opinnot eivät enää määrittele yhteiskuntaluokitusta. Tosin ei liene enää yhteistä konsensusta siitä kuka kuuluu mihin luokkaan. Palkkatulot seuraavat satunnaisesti kolutuksen määrää ja tohtoritutkinnon suorittaneitakin on työttöminä.

    Nykyisin tietoa on helposti saatavissa eikä se ole enää laitossidonnaista, eliitille tarkoitettua taikapölyä. Tänä päivänä teini-ikäinen nörtti nappaa relevantin tiedon verkosta nopeammin kuin pölyisiä kirjahyllyjä tiiraileva tohtori. Suomalainen yhteiskunta korostaa koulutusta, mutta todellisuus ei enää tarjoa kouluttautuneile reittiä yläluokkaan, hyvä jos työpaikan.

    Virkamieseliittikin, johon blogisti viittaa, ovat saaneet paikkansa usein poliittisten ja yhteiskuntasuhteiden avulla, koulutusta pitää olla vain sen verran, että kriteerit täyttyvät. Unohtamatta nyt ankkalampieliittiä, jossa yhteiskunnallinen eteneminen on sidonnainen oikeaan äidinkieleen.

    Onneksi nykyinen nuoriso suhtautuu elämään ihanan "luokattomasti".

    VastaaPoista
  13. Läikähti niin lämpimästi rinnassani, kun luin tuon kertomuksen rintamalta. Perimätieto kertoo, että kun 11 huittislaista kaatui joulukuun viidentenä päivänä 1939 Summajoella, heitä siunannut rovasti Elovaara sanoi lakonisesti:"Näistä ei tullut isänmaalle suurtakaan vahinkoa, koska he olivat kaikki työmiehiä." Ajantodistajia on enää vähän, joten näyttöä on vaikea löytää.
    Olen syntynyt 1954, joten suuret ikäluokat ovat olleet ikäisilleni juuri Kalevi Sorsan mainitsema "konservatiivinen korkki, joka kulkee läpi yhteiskunnan pullonkaulojen". Töitä pikkuvirkamiehenä on tosin aina ollut, mutta ylemmästä korkeakoulututkinnosta tai samoin työn ohella tehdystä väitöskirjasta ei ole ollut muuta hyötyä kuin ajattelemisen tuottama oma ilo. (Tieto lisää tuskaa).
    Totta kai torpparien jälkeläisenä nautin, kun suomalainen yhteiskunta on taannut minulle edullisen opiskelun ja säälliset olot. Tämä kirkastui vielä Sotasurmat-projektin ansiosta, kun löysin isoisäni veljen nimen Hämeenlinnan punavankileirillä kuolleiden joukosta. Neuvostoliiton ja Venäjän historian oppikirjoista väitelleenä sekä Moskovassa asuneena tiedän naapurissamme elävän miljoonia ihmisiä, jotka eivät tiedä edes, mihin heidän vanhempansa on haudattu.
    Satakuntalaisen isän ja karjalaisen äidin poikana ja Varsinais-Suomessa asuvana en valitettavasti vielä kuitenkaan tiedä, mikä siikaislaisen Reijo Mäen ja pääkaupunkilaisen (?) Selinin Vares-hahmossa olisi kovinkaan huvittavaa verrattuna vaikkapa Kokemäen Uunoon tai Aune Ala-Tuuhosen ja Antero Alpolan luomiin hahmoihin kuten Tippavaaran isäntään.

    VastaaPoista
  14. Kemppisellä on toteutunut sama eläköitymisen toive kuin Katriina Järvisen tyttärellä: olisin vapaa niin kuin mummo ja vaari ja voisin aina aamuisin rauhassa miettiä, mitä seuraavaksi tahtoisin tehdä.

    Kolbe ja Järvinen tutkivat tasa-arvoa, mutta eivät osaa todentaa mitä tasa-arvo tarkoittaa. Tasa-arvon toteutuminen olisi kauhea asia. Aivan samoin kuin oikeuden toteutuminen. Kaikki pysähtyisi, kehitystä ei tapahtuisi.
    Elämme suppilon tasa-arvoa. Suppilo ulostaa 200 kansanedustajaa, 1500 lakimiestä, 30.000 virkamiestä, 5000 johtajaa ja niin edelleen. Kun tärkeimmät tasa-arvoilijat on ulostettu, on suppilon kärjessä tungosta kuona-aineiden kanssa ja vain valikoidut tulevat tipottain ulos.

    Kun tutkija häpeää omaa työväenluokkaisuuttaan, syntyy myyteistä totuus tutkimalla.

    Eihän Kemppisen mainitsema "valtaeliitti" edes uskalla kirjoittaa tänne blogiin. Herää vain kysymys uskalluksen, taidon vai tahdon puutteesta. Jos poliitikot lasketaan mukaan, on silloin kyse osaamisen puutteesta.
    Ajatuksia valtaeliitillä varmasti on, mutta ne on suurimmaksi osaksi kysytty ja varmistettu muilta, ennen ajatusten julkistamista.

    Valtaeliitti tarkoittaa ainoastaan määrää. Jos Suomessa olisi yhtä paljon asianajajia kuin merkonoomeja, ei monikaan ottaisi heidän juttujaan todesta.

    Tasa-arvolla tarkoitetaan vain sitä, kuinka tiheä seula asetetaan suppilon pohjalle.
    Seulan silmäkoosta päättää valtaeliitti. pakkohan näin on olla, koska paska valuu nopeasti.

    VastaaPoista
  15. JK: "...sivuutetun tasa-arvon ajan lapsia ja teistä kuulee, että mahdollisuus sosiaalisten erojen kaventamiseen oli teille todellinen."

    "...väittävät että tasa-arvoon pyrkimisen aika on Suomessa ohi. ”Tuhannen korkeakouluopiskelijan joukosta en löytänyt yhtään työläiskodin nuorta”...".

    Alku oikein, mutta voiko tuo loppu olla totta? Sehän on hirmuista.

    Olisiko Suomi todellakin jo niin tasa-arvoinen maa, että jokainen sosioekonomista nousua koulutuksen kautta halajava olisi sen jo saavuttanut?

    Siksi vanhan ajan demareilla ei ole siis tulevaisuutta ja kommareillakin vain terroristeina.

    70-luvulla eräs öljytankkerin kapteeni kertoi, että parasta miehistöä ovat aasialaiset, filippiinit ja muut. Selitykseksi hän esitti sen, että sieltä tulee fikusa ja yritteliästä porukkaa, joille laivaan pääsy on eteenpäin menoa elämässä - kun taas esim. Suomesta merille lähtivät siihen aikaan enää hampuusit.

    Tällainen ajattelu, joka on siis samaa juurta kuin päivän kemppistola, tuskin on vieläkään poliittisesti kovin korrektia?

    VastaaPoista
  16. Maaseudun pienviljelijäväestöä, talonpoikaistoa, et mainitse lainkaan. Ehkä sitä ei tarvitse mainita kun Santeri Alkio piti siitä meteliä, siis terveestä talonpoikaistosta.

    Mutta minusta on huomionarvoista, että kun me sodan jälkeen syntyneet (olen vuoden sinua nuorempi) yritimme eteenpäin, niin siinä saattoi olla asenteita ja varattomuuttakin estämässä esimerkiksi oppikouluun pääsyä.

    Oppikoulut (= keskikoulu ja lukio) olivat yksityisiä ja lukukausimaksut olivat isot. Kirjat oli ostettava itse. Tiedän montakin joka kävi lukion käymällä kesät ja viikonloput töissä.

    Olet oikeassa, samoin kuin anonyymi, siinä että lukiosta pääsi aika helposti yliopistoon, mutta siellä oli edessä taas sama: ei ollut opintotukea, ei edes opintolainaa, joten opinnot saattoivat venyä työssäkäymisen vuoksi.

    Mutta minkälainen mahtoi olla talonpoikaiston henkinen tila sodan jälkeen? Lapsi saattoi aistia toiveikkuuden, mutta saattoi olla että lasten korvilta peitettiin yhtä ja toista. Nyt ne kotikylät ovat jo tyhjentyneet.

    En tiedä tietävätkö lapsemme lainkaan mitä luokkakierto tarkoittaa. Ainakaan he eivät siitä puhu.

    VastaaPoista
  17. Tämä on blogistanin Elite, tunnetun osoitteen ja hyvän tarjoilun lisäksi täällä voi bongata tai ainakin aistia nykyisiä, menneitä ja ehkä tuleviakin merkkihenkilöitä. Hiljaa voi ihailla esiinpantua taidetta, kuunnella naapurien porinaa tai baarin puolella itsekin jorista koko lailla estoitta. Luulla tulevansa nähdyksi ymmärtämättä sulautuvansa maisemaksi.

    Töölö tai mainittu ravintola eivät enää ole entisensä, tämän blogin mesenaatti eli Kemppinen itse on onneksi vielä täydessä vauhdissa, Lallukan heimoa.

    VastaaPoista
  18. Mitä kaikkea ihmisten kakkukuorrutuksista löytyykään tai niiden alta! No, ainakin suurimmalta osin torppareiden jälkeläisiä. Jotka edelleen vihaavat talonpoikia, tosin se ilmenee mutkallisesti ja hyvin naamioituneena.
    Täällä maalla esim. punamultaa eivät talonsa seinissä siedä ne, jotka eivät hyväksy torppa-juuriaan.

    VastaaPoista
  19. http://i-iines.blogspot.com/2010/01/nunnien-laulua.html

    mitä kommentoin kun ei osata enää lukea; ks. miten Iines kohtaa keskustelun autoista ja miten hän kohtaa keskustelun minun käsitykstäni ihmisistä ja tilastojen lukutaidosta.

    kyseessä on siis Iines lepertelevänä ns. empaattisena naisena joka debatoi (mutta ei aio ottaa vastuuta vaan haluaakin vain soittaa pilliä jotta käärme nousisi korista - ks. Hbl tänään ja pääkirjoitussivu keskellä lehteä missä debattikin) ja minä joka haluaa ottaa vastuuta mutta joka ei saa. Iines pyytää minua nyt vaan menemään kiltisti opettajaksi opettamaan tätä täysin vääristynyttä porukkaa vaikka osaan opettaa miten opetussuunnitelmia pitää kenties tehdä ja miten lukutaitoa tulisi arvioida lapsesta saakka. Nada - retkelle vaan ja ajattelinkin mennä hiihtämään Paloheinään kun kerran on niin kaunis ilma. Mitäs vaivatua, why boulder...tai viinaa juomaan?

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - käsitteistä - tavoittelen "valtaeliitillä" vanhan sosiologian sisältöä. Joku Raimo Sailas (ei tuttava) kuuluu virkamiehenä varmasti käsitteen piiriin. Samoin eräät suurlähettiläät ja pari kansliapäällikköä. Ja Halperin Pekka.

    VastaaPoista
  21. Ad Ripsa et alii: - kommenttisi lukion ja opintojen alun kalleudesta on tärkeä. Lisäisin tyttöjen osan - heille oli meidän aikanamme "sopivia töitä", jotka kuljettivat heidät sitten keskikoulun käyneinä piruuntumaan itseään huomattavasti tyhmempien äijien vaimoina.

    Tiedämme varmaan kaikki esimerkkejä.

    VastaaPoista
  22. Ad Omnia: - heräteteos on siis Katriina Järvin - Laura Kolbe, Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Kirjapaja 2007 (227 s.)

    (Katriina Järvisen nimellä löytyy verkosta mielenkiintoinen haastattelu. Kirjoittajat ovat valinneet itsens siksi että toinen on uskovaisten työläisten köyhä kakara Tampereelta ja Kolbe tätä joukkoa jolla varmasti oli beiget kaunoluistimet - lasteni isoäiti, professorinrouva, piti valkoisia kaunoluistimia vulgääreinä...)

    VastaaPoista
  23. K, vanhan sosiologian käsitteet nyt onneksi ovat aika laajasti vakiintuneita ja pakoillaan.
    Nykysosiologian terminologian tuominen populaariin kielenkäyttöön taas saattaa ollakin vähän kinkkisempi juttu; joku hyvin palkattu guru kertoo julkisuudessa, että hänen tavoitteenaan on "merkittävä elämä", jengi ehkä ensin katsoo sanojan, tietoyhteiskuntagurun kuvaa kuin mitään muuta selitystä, ja katso, sanat puhuvat konnotaatioina.

    VastaaPoista
  24. Kemppisen haave toteutui vihdoinkin: liikejuridiikkaan erikoistunutta asianajajaa (Ari Kantor) esitetään KKO:n jäseneksi. Vastaehdokkaana oli AA Markku Fredman, ihmisoikeusjuristi. Fredman sai KKO:ssa takkiinsa äänin 12-3.

    KKO kirjoittaa virkaesityksessään Fredmanista ja Kantorista kovin kauniisti: Heidän edustamansa vankka ja ajantasainen kokemus asiamiehenä tuo mukanaan myös asianosaisten näkökulman oikeudenhoitoon, mikä on erityisen tärkeää KKO:n tehtävän kannalta.

    No, Kantorhan on tunnetusti toiminut pörssikeinottelijoiden kovapalkkaisena asiamiehenä ja edustanut esimerkiksi Tamron miljardööriperheen jäseniä pörssirikosoikeudenkäynnissä. Kantor tuo siis näiden superrikkaiden ja yritysjohtajien näkökulmaa esiin KKO:ssa - vaikka kyllä tällaista näkökulmaa on ollut KKO:ssa jo nyt aivan tarpeeksi.

    Markku Fredman on sentään ajanut oikeudenkäynneissä myös ja ilmeisesti useimmissa tapauksissa todella pienen ihmisen asiaa. Hän olisi voinut tuoda KKO:n lainkäytössä esiin tätä puolta, mutta sitä ei KKO:ssa kaivattu.

    KKO:ssa on Kantorin nimityksen jälkeen neljä jäsentä, jotka on nimitetty virkaan asianajajan tehtävästä - enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikki neljä ovat lähinnä siviili- ja liikejuridiikkaan erikoistuneita juristeja. KKO:ssa ratkaistaan kuitenkin paljon enemmän rikosjuttuja kuin siviilijuttuja. Yhtään rikosasianajajaa tai ihmisoikeusjuridiikan eksperttiä KKO:een ei ole kuitenkaan nimitetty.

    Ilmankos KKO on alkanut saada pyyhkeitä Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimelta, muistettakoon esim. Kari Uotin tapaus.

    VastaaPoista
  25. Tuleehan niitä kommentteja sentään, kun oikein pyytämällä pyydetään! Vaik` ei tiätty viäläkään...siltä toivotulta valtaeliitiltä:-)
    Edellinen, perin kultivoitu ja "vempautettu" postaus "Soitin" tyrehtyi vain kolmeen kommenttiin!(Mikäli minut katsotaan syylliseksi, pyydän anteeksi!)
    Lyhyt vastaus vitsikkääseen tietokilpailukysymykseen. "Mikä erottaa teidät historiallisesti ja sosiaalisesti toisten blogien lukijoista?"
    1) Ikä erottaa meidät!
    2) Halu ja kyky hämmästellä, kummastella ja pohtia asiallisesti ihmisenä olemista ja elämää yleensä. Silmän tasolta, tasa-arvoisesti.
    3) Uskoakseni Maestro Kemppisen kyky pomppia päivittäin aiheesta toiseen, kuin Durasell-pupu, viehättää meistä monia ja on aiheuttanut lievähkön addiktion. (Minä esim. en saa unta, edes lievän Kossun avulla, ennenkuin olen vilkaissut tuoreen Kempin!)
    4) Valtaeliitti on liian kylmää kommentoidakseen.
    Ei Kempin auta kuin tyytyä tähän rupusakkiin! Tokko Kauhavan Kesoililla tämän parempaa porukkaa pöytääsi saisit!
    pekka s-to.
    P.S. M. Jokisipilä, joka täälläkin toisinaan käy lärpättämässä, kokoaa kuivakkuudellaan selkeästi valtaisempia anonyymejä omaan blogiinsa kommentoimaan. Vaan elä...äläkä anna kateudelle sijaa, Kemppi! Me tykkäämme tyylistäsi, kunhan et "tykytä liikaa" ja HG:han suorastaan rakastaa Sinua!
    sama

    VastaaPoista
  26. KORJAUS!!!
    TARKOITIN TIETYSTI: JYRKI VIROLAINEN (ei Jokisipilä)
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  27. Jukka,

    entä ne, jotka eivät tiedä kuka Jussi Vares on? Kuten minä ja perheeni. Luin heille nimittäin ääneen kirjoitustasi jälleen kerran.

    VastaaPoista
  28. "Tuhannen korkeakouluopiskelijan joukosta en löytänyt yhtään työläiskodin nuorta”, Järvinen kirjoitti."

    Vaikea on löytää sellaista, mitä ei ole olemassa.

    Työläiset ja heidän kotinsa niin sanotusti katosivat tässä jonkin aikaa sitten, kun telaketjumainen AY-liike puolusti jäsentensä etuja niin tehokkaasti, että työläisistä tuli oikeastaan patruunoita. Vallankumous söi työläiset.

    Samalla katosi myös sosiaalinen tilaus puolueelta nimeltä SDP.

    Työläisten tilalle on tullut yhä kasvava syrjäytyneitten joukko, joka tarvitsisi oman etujärjestönsä; tai toisena vaihtoehtona voisi olla niin sanottu vanhemmuuspassi, joka antaisi synnytysluvan vain sellaisille vanhemmille, jotka jaksavat olla vastuullisia vanhempia.

    VastaaPoista
  29. Kunnioittavat terveiset kuitenkin valtaeliitille, jos he kommentteja kurkkivat - anonyymisti, kun alkoi vähän nolottaa!
    Että sitten on kiinnostusta ja merkitystä tällä(kin) palstalla menneellä ja nykyisellä statuksella...

    VastaaPoista
  30. Ad Omnia:

    Toisin kuin Virolainen en muista hiiskahtaneeni mitään siitä, kuka olisi syytä valita KKO:en.

    En tiedä, miten on Virolaisen laita, mutta itse olen jatkuvasti lähettänyt ihmisiä vaikeissa asioissa ystäväni Markku Fredmanin puheille.

    Ari Kantoria en ole koskaan tavannut, mutta olen käynyt läpi hänen kirjelmänsä eräässä pörssijutussa ja arvioin, että hän on asianajajana hyvää B-luokkaa.

    VastaaPoista
  31. Suomessa minkä tahansa valta-aseman saavutamisen katsotaan valitettavan usein tarkoittavan oikeutta olla enää perustelematta tekojaan. "Näin vain tulee tapahtumaan", on esimerkiksi julkishallinnon sisällä käypä selitys miltei asialle kuin asialle. (Hätätilassa johtaja voi vedota vielä "EU:n päätöksiin").

    Kirjoitapa suomalaiselle professorille tai yliopistolaitoksen johtajalle, vastauksena on todennäköisesti hiljaisuutta tai jotain tylyä, joka saa kysyjän lähinnä epäilemään itseään. Kirjoita britille tai amerikkalaiselle, saat aina huomaavaisen vastauksen, vaikka pyyntöösi ei voitaisikaan suostua. Ja yllättävän usein voidaan. Tässä asenne-erossa ja sen synnyttämässä mielialaerossa on mielestäni aika iso selitys siihen mistä höpötetään mm. "heikkona tuottavuutena".

    Terveessä demokraattisessa kulttuurissa johtajan velvollisuus on keskustella ja perustella. Suomessa yleensä riittää, että ilmoittaa tehdyistä päätöksistä alaisille.

    VastaaPoista
  32. Ad Kemppinen - En toki väittänytkään, että Kemppinen olisi puhunut jotain siitä, kuka olisi syytä valita KKO:een.

    Kommentissani oli kyse siitä, millaisen ammattikokemuksen omaavia juristeja nimitetään KKO:een. Ajattelin hieman sohaista tätä asiaa, koska ajattelin kysymyksen kiinnostavan Kemppistä. Hänhän on rustannut aiheesta aikoinaan väitöskirjankin.

    Itse olisin toivonut, että KKO:n valinta olisi osunut Fredmaniin.

    VastaaPoista
  33. HG suorastaan rakastaa Kemppistä.
    :)
    rakkaus on ihanaaaaaa koska sitä voi antaa ihan kuinka paljon vaan ja aina sitä ON.

    pahuus ei toimi yhtä kylläisesti - sepä outoa; miksi pahuus ei lisäänny alhaalta eli sisältäpäin vaikka sitä kuinka käyttää - vai lisääntyykö? Mutta se vie kanssa ihmistä alaspäin, eikö vaan?

    Joten; jatketaan me vaan tätä lovestoorya. Löööööv

    VastaaPoista
  34. Sisareni tytär opiskelee par'aikaa yliopistossa ja on takuuvarmasti työläiskodin nuori. Kovasti merkilliseltä tuntuisi ajatus että hän olisi tässä mielessä lajinsa ainoa Suomessa..

    VastaaPoista
  35. Onhan se hyvä huomata, että Kemppinen ja Virolainen ovat jostain asiasta yhtä mieltä eli Fredmanin taidoista.

    Itselläni on opiskeluajoilta muistijälkiä molemmista - Kantorista ja Fredmanista. Ihan samanlaisia pikku pykälistejä olivat, samanlaisilla älynlahjoilla varustettu. Lähtivät heti valmistuttuaan asianajajauralle, mitä nyt välillä auskultoivat. Kummastakaan en olisi osannut ennustaa, että heistä tulisi KKO:n jäseniä, mutta opiskeluaikoinani KKO:n asianajajakiintiö olikin täysi mysteeri.

    Mollemmat olisivat ansainneet tulla valituksi, vain toinen tuli. Toivotaan, että Fredmanin aika tulee vielä. Nyt onni hymyili Kantorille.

    VastaaPoista
  36. VALTAELIITTI 2

    TARKEMMIN MIETITTYANI ROHKENEN VAITTAA, ETTA VALTAELIITTIIN EIVAT KUULU TOHTORIT, EI PROFESSORIT, EI KKO:N JASENET, EI YRITYSJOHTAJAT, EI VIRKAMIEHET.

    Valtaeliittiin kuuluvat henkilot kuten Ile Kanerva, Mauri Pekkarinen, paaministeri Matti,
    kirstunvartija sielta Iisalmesta pain jne.
    Kyllahan nama ovat kouluja kayneita...keskimaarin kaiketi merkonomi-tasoa!
    Ratkaisevaa on sisainen ajovoima. Jos tata voimaa on, saa suuria asioita vastuulleen.

    Eihan jollain proffalla ole valtaa kuin hyvin rajoitetusti joittenkin kiviseinien sisalla.
    Yritysjohtajat aivan samoin. Kuvittelooko joku etta jollain Kallavuolla olisi valtaa Nokian ulkopuolella? Ja niin edelleen. Enta joku piispa tai asessori. Piispa voi olla kova sana taivasten valtakunnassa; siita en osaa taalla maanpaalla lausua oikein mitaan.

    Keita on ne joilla on valta paattaa suhteistamme toisiin valtioihin ja kansoihin. Puhu,mattakan siita, keilla tana paivana olisi valta paattaa sodasta ja rauhasta. >>> Samaa rupusakkia!

    Mika sitten tulikin todistettua!

    VastaaPoista
  37. Miksi parasta miestä (esim. EIT:n kannalta ajatellen) ei sitten valita?

    VastaaPoista
  38. Virolaisen blogin anonyymejäkeskiviikkona, 03 helmikuuta, 2010

    Kuinka Virolainen vinoilee, että "vihdoinkin" liikejuristi ja sitten perään toteaa, että nykykokoonpanossa neljä. Tulokas esimerkiksi oli oikein malliesimerkki, kuinka rahakkaasta liikejurististakin oli korkkiin.

    VastaaPoista
  39. Osapuolista riippumatonkeskiviikkona, 03 helmikuuta, 2010

    Tekee pahaa, kun julkisesti nolataan, edes itseään.

    Suomme silti Kemppiselle vapauden arvioida miten sattuu mielimään, mutta kyllä Ari Kantorin B-luokitus on tajuttavissa vain, jos mittapuuna on ihanteet in abstracto. Tosiasiassa, ja siis suhteessa muihin, Kantor on kyllä valio, myös silloin kun vertailussa on B-asianajotoimisto.

    Kemppinen kivittää sitä paitsi lasitalossa, yksittäisten käytännön työnäytteiden valossa joku voisi erehtyä hänen itsensäkin luokittelussa.

    VastaaPoista
  40. Olen itsekin lähettänyt ihmisiä Fredmanin puheille, mutta ihmettelen
    a) Virolaisen blogin tendenssimäisyyttä (mm. ilmeisen perätön väite Kantorin epäonnistuneesta pyrystä käräjäoikeustuomariksi) ja
    b) Kemppisen kykyä arvoida asianajajan kyvykkyys yhden kirjelmän perusteella.

    Useat asianajajakollegat ovat kuitenkin omissa asioissaan päätyneet käyttämään Kantoria asiamiehenään omissa asioissaan. Tämän parempaa tunnustusta asianajaja tuskin voi työnsä laadusta saada.

    VastaaPoista
  41. De Cantor: - kommenttini oli väärämielinen ja pyydän sitä anteeksi. "Osapuolista riippumaton" on oikeassa.

    Ehkäpä harmitti Fredmanin takia.

    Siinä hän erehtyy, että taloni on puuta. Kiviä paukahtelee seiniin, usein aiheesta.

    VastaaPoista
  42. Henry on oikeassa, Kokoomus on ihQ. Lisää Henryn urlin takaa.

    VastaaPoista
  43. Erittäin mielenkiintoista, kiitos! Luin Luokkaretkeä hyvinvointiyhteiskunnassa kädet täristen; asia oli ja on yhä niin tabu, että minulle valkeni vasta kolmissakymmenissä millaisen hitaasti alenevan säätykierron tuotos olen. "Keskiluokkaan pudonneet" vanhempani lienevät traumatisoituneet kuusikymmentäluvulla?

    Suvuissani on sellaisiakin, jotka ovat pudonneet korkealta nopeasti, duunareiksi ja pitkäaikaistyöttömiksi. Jostain syystä heillä on kaikkein oikeistolaisimmat mielipiteet: menneisyydessä elämistä kenties? Itse samaistun englantilaiseen maalaisaateliin, joka ei nousukkaiden kotkotuksista piittaa. Piano on, sivistyksen tasosta voi olla monta mieltä...

    VastaaPoista
  44. Sitten on semmoisiakin, jotka ovat rakentaneet itse itselleen oman säätynsä ikään kuin historiallisesti oikeutettuna. Seurustelin aikoinaan tälläkin palstalla mainitussa pikkukaupungissa (jätän mainitsematta) tyttären kanssa. Isä oli reilu ja sanoi, että jos flikka hyväksyy niin hänkin. Mutta äiti oli parempaa sakkia, olihan suvussa sentään Kosolan tuttuja. Kylmät oli kiskot työläisperheen klopin kulkea.

    VastaaPoista
  45. Paula

    Kasvoin pienehköllä teollisuuspaikkakunnalla Etelä-Suomessa. Kävin sen silloin ainoaalukioon johtavaa . Uusi keskikoulu oli jo perustettu, isäni oli sen rehtori.

    Isälläni oli nuoruudessaan kova halu eteenpäin. Eniten häntä loukkasi se, että kansakoulun opettaja pani oman poikansa oppikouluun vieraalle paikkakunnaale, mutta ei edes vihjannut hänen leskiäidilleen samasta mahdollisuudesta itsensä kohdalla. Mäntän ammattikoulun jälkeen hän meni seminaariin, Sota-aikana hän valmistautui sotilasylioppilaskirjoituksiin. Maisterin paperit heltisivät 1951 ja samalla hänet pyydettin aun hän sai ylioppilaaksipääsyvuotenani 1961. Tämä sukupolvi todella pyrki uusiin asemiin ja luokkaretkelle huonoista kotioloistaan huolimatta.

    Olisin pyrkinut Ateneumiin, mutta isäni painosti maisterilinjalle. En ole sitä katunut. Koulussa minua kiusattiin. Myöhemmin olen ymmärtänyt syyn sosiaaliseksi: olin luokan ainoa akateemisen lapsi. Itse puolestani kadehdin muiden perheiden tyttöjä, joiden rahat pantiin turhuuteen ja kauneuteen, jotta "tytöt pääsisivät naimisiin lääkäreiden ja tuomareiden kanssa" kuten eräs äiti asian ilmaisi.

    Elämä on kohdellut minua tosi hyvin. Työni on ollut valtakunnallisesti merkittävää ja mieheni kuului ennen eläköitymistään yhteiskunnan huippuvirkamiehiin. Luokkakokouksessa luokkani eräs poika ihmetteli, miksi tunnun niin erilaiselta kuin ennen. Kysyin, että millainen olin. Olin kuulemma niin köyhän näköinen. Piti paikkansa. Perheemme rahat menivät kirjoihin ja opiskeluun. Siinä se suuri ero oli, meillä henkiset arvot voittivat materian.

    Onneksi omat lapseni eivät ole mediakunniahimoisia vaan akateemisestikoulutettuja suomalaisia. Heille tärkeintä ovat lapsenlapseni-- ei turha näkyvyys.

    Paula

    VastaaPoista
  46. Tasa-arvoisuuden ajan lopettamisen pitkäaikainen uupumaton takuumies, luokkaerojen synnyttämisen suurmestari, eliitin varallisuusetujen portinvartija, puhemies ja käytännön varmistaja, sekä piilossa pidettävän (paljon sotakorvauksia suuremman) uuden tulonsiirron rakennusmestari kansalta pääomavarakkaalle ryhmälle Suomessa on Raimo Sailas. Hän osaa synnyttää myös suurimpia tabuja, kuten varallisuusveron palauttaminen normaalikannalle (palautus 1980-luvun vielä vastuullisen kulta-ajan tasolle, varallisuudesta ja varallisuustuloista tehtävien verovähennysoikeuksien kohtuullistaminen/poisto).

    VastaaPoista