Sivun näyttöjä yhteensä

13. helmikuuta 2010

Höckert



Turun pormestari Höckert oli vastaanottajana ja Helsingissä Englannin konsulin vastaanoton jälkeen 10.7.1878 Amerikan Yhdysvaltain entiselle presidentille Ulysses S. Grantille piti kauniin ranskankielisen puheen Z. Topelius. Vieras ei ymmärtänyt sanaakaan, koska ei osannut ranskaa, ja lienee ollut hyvillään siitä.

Topeliuksen puhetta referoidaan seuraavan päivän Höblärissä (Hbl), eikä siihen näytä sisältyneen kirjallisia aarteita.

Grant, jonka nykyisin tunnemme parhaiten 50 dollarin setelistä, oli niin kova juoppo, että sai potkut armeijastakin, mutta kunnostautui sitten kaikkien kauhuksi sisällissodassa. Presidentiksi valittuna hän oli luomassa poliittisten väärinkäytösten perinnettä, joka sitten tuottikin Tammany Hallin ja niin sanotun boss-järjestelmän. Elleli paikallinen napamies ollut konepistoolia kantava gangsteri, hänellä oli kuitenkin rahoituksen ansiosta liivintaskussaan tarvittavat kongressimiehet ja senaattorit ja luonnollisesti joukko keskeisiä tuomareita.

Grantin käynti Suomessa näyttäisi olevan yhtä tuntematon kuin paljon varhaisempi H.C. Andersenin vierailu, jonka aikana kävijä keskusteli ammatillisista ongelmista jo mainitun Z. Topeliuksen kanssa.

Ei ole mahdotonta, että perustan sivukonttorin Kirkkonummen kirjastoon, joka on erittäin hyvä. Olin siellä tänään, mutta jouduin kiirehtimään kotiin makkarakeitolle.

Päivän kirjoituksen sisältö: kukaties sotien välisenä aikana ja sotien jälkeen huippu-urheiljoiden heikko tai olematon ammatillinen pohja johtui amatööriurheilun ongelmasta.

Vielä hiihtäjä Veikko Hakulinen nautti Valkeakosken seudulla Juuso Waldenin suurta suosiota. On arveltu, ettei metsäteknikon tarvinnut pahemmin seurata puun korjuuta. Kultamitalimiehet olivat monissa tapauksissa Alkon varastomiehiä, aliupseereita tai vastaavia, tukevasti kansakoulupohjalla.

Ainoa poikkeus on Gunnar Höckert, jonka kuolemasta tuli 12.2. kuluneeksi 70 vuotta. Lehdet ja Yle sanovat hänen kaatuneen ”vapaaehtoisena” Kannaksella. Hän kaatui vänrikkinä Summassa, ja lienee ollut hyvin pätevä JR 5:n joukkueenjohtajana. Poteroon tuli täysosuma.

Eräässä lähdeteoksessa mainitaan, että reuma olisi katkaissut hänen urheilu-uransa. Toisaalta häntä kuvataan Talvisodassa nopealiikkeiseksi ja riuskaksi tankintappajaksi.

Höckert, joka voitti Berliinin olympialaisissa 5 000 metrin juoksun Ilmari Salmisen tuhottua kaatumalla radalle kolmoisvoiton, oli ylioppilas, ekonomi, ruotsinkielinen (lähde puuttuu), pankinjohtajan poika ja verkosta löytyvistä sukutauluista päätellen vanhaa herrasväkeä – pappeja ja pormestareita on niin että päät yhteen kolisevat.

En kykene varmistamaan, oliko huutokauppoihin erikoistunut liikemies Mikko Höckert, joka oli tunnettu hahmo 1960-luvun Helsingissäni, suorastaan urheilu- ja sotasankarin veli. Käsittääkseni oli. Kysyisin vanhemmilta ja viisaammilta, mutta he alkavat, kuulkaa, olla vähissä! isäni tosin muistaa, miten Taisto Mäki rikkoi 1939 Höckertin maailmanennätyksen. Minäkin muistan ajan, 14.08,8.

Kaikki muut aikakauden suururheilijat elivät saamani käsityksen mukaan miljonääri Avery Brundagen ”amatööriurheilun” sääntöjen johdosta pimeällä rahoituksella, josta vain Paavo Nurmi ja Ruotsin Gunder Hägg jäivät kiinni. Brundage oli kiihkeä Hitlerin ihailija ja kaikin puolin karmea tyyppi. Chicagosta, nääs.

Meillä urheiluherrana toimi etenkin muuan U. Kekkonen, Ilkka Kanervan ja Sauli Niinistön edeltäjä siis.

Muinoinen työtoverini korkeista tuomioistuimista, Huge Vainio, oli muistamani mukaan heittänyt koivukeihästä 74 metriä ja senttejä päälle. Heittäjä Armas Taipale toimi lakimiehenä Amerikassa, joten hänellä oli kukaties tutkintokin.

Ehkä joku muistaa lisää poikkeuksia. Olympialaishuumassa kirjoitetun tekstini tähdennys kumminkin on, että ns. amatööriurheilu oli sydämetön ja julma järjestelmä. Ennätysten ehdyttyä kovin moni palasi parantelemaan mieltään hanttihommiin tai siirtyi suoraan paikkakunnan kioskille erinäisten aineiden sekakäyttäjäksi. Ainakin Ville Ritola kuulemma sai itaruudestaan maailmankuululta P. Nurmelta rahaa vanhuutensa suuressa köyhyydessä.

23 kommenttia:

  1. TAYSTUHO

    Suomen hautausmailla on joku maara sankarihautoja, joissa lukee Summa 13.3.1940.
    Ei suomalaisia joukkoja ollut Summassa enaa 13.3.1940; senhan me tiedamme. Tavaksi nayttaa otetun, etta kun venalaisten armottomassa tykkitulessa tuli sellainen osuma, etta ruumista ei enaa loytynyt, silloin havinnyt sankarivainaja kirjattiin ylla mainitsemallani tavalla talvisodan paattymispaivalle.

    Kun Jukka tuntuu harrastavan Keski-Suomen ja Savon rajamaita, niin kerronpa, etta Sumiaisten hautausmaallakin on tallainen sankarihauta.

    VastaaPoista
  2. Höckertin nivelreuma oli vaikeaa tyyppiä, mutta esti vain huippu-urheilun. 30-luvun juoksijoistamme huippu-uransa aikana olivat reumaatikkoja olympiavoittajat Iso-Hollo ja Lehtinen, joten reuma ei sinänsä ollut este urheilulle.

    Mäki ei rikkonut Höckertin 5000 metrin ME:tä, koska Höckert ei sellaista koskaan juossut. Höckert oli 3000 metrin ME-mies. Tämän ME:n rikkoi Henry Kälarne vasta Höckertin kaaduttua. Kälarne oli sittemmin yksi Brundagen tekopyhän ammattilaisjahdin uhreista yhdessä kahden muun ruotsalaisen ME-juoksijan Häggin ja Arne Anderssonin kanssa.

    Otto Kumeniuksen (joka ei ole niitä luotettavimpia lähteitä) kirjan Vastavakooja mukaan Gunnar Höckertin isälle kävi jatkosodan aikana aika nolosti.

    Hugo Vainion ennätys oli 72.39. Armas Taipale oli suorittanut varatuomarin tutkinnon.

    Ritola muutti Yhdysvalloista takaisin Suomeen, kun Nurmi hommasi hänelle asunnon grynderoimastaan kerrostalosta.

    Analyysi amatööriurheilusta on osuva. Jos amatööri panostaa elämänsä uraansa ilman taloudellista hyötyä, kuten vielä 80-luvulla vaadittiin, seurauksia ei voi kehua. Toisaalta ammattilaisuus saattaa olla vielä tuhoisampaa, koska ammattilaiseksi pääseminen vaatii jo amatööriaikana ammattimaista otetta ja vain aika harva yrittäjistä lopulta kykenee itsensä elättämään, saati sitten keräämään riittävän pääoman loppuelämäkseen.

    VastaaPoista
  3. Brundage oli todella melkoinen äijänkäppyrä. Tällä hetkellä saattaa tuntua huvittavaltakin, mutta vielä ennen 1972 Sapporon olympialaisia Brundage katsoi, että olisi syytä lopettaa koko talviolympialaiset. Hän katsoi, etteivät lajit olleet riittävän kilpailullisia, kun niitä harrastettiin vaan muutamassa maassa. Erityisesti häntä riepoi alppihiihto ja sen ammattilaiskulttuuri.

    Brundagelle ei tuottanut vaikeuksia olla hyvää pataa niin natsien kuin kommunistienkin kanssa. Hän vainosi yksittäisiä urheilijoita ammattilaisuussyytöksillä, mutta hyväksyi ilmeenkään värähtämättä neukkujen ja derkkujen valtioammattilaisuuden.

    Jäätyään eläkkeelle KOK:sta vuonna 1973 Brundage meni 85-vuotiaana naimisiin 36-vuotiaan saksalaisen prinsessan kanssa. Avio-onni jäi kuitenkin lyhyenlaiseksi, kun hän pari vuotta myöhemmin heitti lusikan nurkkaan Garmisch-Partenkirchenissä.

    Monella KOK:n puheenjohtajalla ideologinen portfolio ja henkilökohtainen historia ovat olleet mielenkiintoisia. Brundagen ohella tulee mieleen Hitleriä vielä häntäkin enemmän ihaillut Henri de Baillet-Latour ja tietysi Antonio Samaranch. Kyllä Kekkosta, Rangellia ja Frenckelliä kehtaa tässä seurassa esitellä.

    VastaaPoista
  4. Ihailen makkarakeittoa ja sen voimaa.

    VastaaPoista
  5. Mikko Höckert oli Gunnar Höckertin isä.

    VastaaPoista
  6. Jaska Brownin kommentti osoittaa (osaltaan), miten paljon virheellistä tietoa blogisti voi suoltaa ulos muka aivan oikeana tietona.

    VastaaPoista
  7. Yleissivistävää... Mukavasti valaisit "Tammany Hall" -koneistoa, joka monessa jenkkipolitiikkaa käsittelevässä lähteessä tulee sivulauseessa esiin mutta joka itselleni on aina jäänyt vähän oudoksi. Sikäläisille asia lienee ollut itsestään selvä, osa politiikan masinointia, mutta ulkopuolisille vaikea avata.

    No, onhan meilläkin näitä, esimerkiksi miten termin "iltalypsy" avaisi ulkomaalaisille.

    Mielenkiitoista kyllä tämä poliitikkojen ja urheilun suhde, kai siinä jotain perustavaa suomalaisuuteen liittyvää on takana. Ehkä on niin, että poliitikolle tässä on keino erottautua. Toinen tapa lienee raivoraittius. Kummassakaan (urheilu-intoilu ja raittius) vastakohta ei taida tulla kyseeseen.

    VastaaPoista
  8. Vuoden 1936 olympialaiset olivat ensimmäiset televisioidut. Tuolloin Hitler suunnitteli kansantelevision valmistamista ja loi pohjan useille nykyisillekin tv-formaateille. Kundi suunnitteli/alusti jopa lauantaipäivän ja illan tv-ohjelmat.

    Sota-urheilu-politiikka liittyvät läheisesti toisiinsa. Vain sodassa keskinkertaisuudet kohoavat ääriolosuhteissa kunniaan.

    VastaaPoista
  9. En ole kiinnostunut enkä oikeastaan pidäkään urheilusta. Työn vuoksi joitakin, lähinnä niitä menestyneimpiä, pääsee etäisesti seuraamaan.

    Urheilun ei pitäisi olla "urheilua" omalla elämällä, vaikka taiteessa sellainen muutettavat muuttaen kävisikin. Urheilussa fyysinen haavoittuvuus ja muukin yleinen epävarmuus menestyksestä kietoutuvat kaikenlaisten resurssien suurkulutukseen. Vaikka tiedän laulajia ja kuvataiteilijoita, joilla liikevaihto päällepäin pienestäkin menestyksestä on apurahojen, tukien ja jopa palkkioiden vuoksi satoja tuhansia, ovat kulut pääosin muuttuvia (matkakulut, tarvikkeet/asusteet). Urheilijoilla pelkkä timmimä pysyminen ja access lajityypillisiin välineisiin/paikkoihin vie kevyesti enemmän. Ajasta ja elämästä ei urheilijalle "vapaaksi" paljoa jää.

    VastaaPoista
  10. Jos kuuntelen vanhoja maailmaa ja liike-elämää nähneitä sukulaisiani, yhdistää ammattilaisurheilua, dopingia, kilpailuoikeuden kummallisuuksia, korruptiota, vaalirahoitussotkuja ja useita muita harmeja niiden selittäminen "tsaarinaikaiseksi perinteeksi" tai "sossujen hapatukseksi". Lähes vihat saa niskaansa, jos yrittää osoittaa niiden juuria tai ainakin paralleeleja Yhdysvaltoihin. Mikä ei ole tuon maan glorifioimista, kuten ei pidä sitä demonisoidakaan. Ihminen vain tuntuu tarvitsevan selkeitä ankkurikäsityksiä, jotka huomaamatta juuttuvat tiukasti itsepääteltyjen ennakkotapauksiksi luultujen ennakkoluulojen mutaan.

    VastaaPoista
  11. Suurin osa norjalaisista huippuhiihtäjistä kärsii atsmasta. (Ainakin he käyttävät astmalääkkeitä. Joita ei saa käyttää, ellei ole atsmatautinen.) Voi vain kuvitella kuinka paljon paremmin he suksisivat terveinä?

    VastaaPoista
  12. Mieleen muljahti toinen Mikko, Mikko Reppolt, joka oli kaikkien huutokaupankävijöiden tuttu Helsingissä. Hän keräsi mm. antiikkihopeaa hienon kokoelman. Esineet huutokaupattiin Mikon kuoltua ja monet palautuivat itään isiensä maalle.
    Luovan työn tekijä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  13. Höckert, joka voitti Berliinin olympialaisissa 5 000 metrin juoksun Ilmari Salmisen tuhottua kaatumalla radalle kolmoisvoiton, oli ylioppilas, ekonomi, ruotsinkielinen (lähde puuttuu), pankinjohtajan poika ja verkosta löytyvistä sukutauluista päätellen vanhaa herrasväkeä – pappeja ja pormestareita on niin että päät yhteen kolisevat.

    Kemppinen on ottanut Tuomiojasta oppia virkettä rakentaessaan.

    VastaaPoista
  14. Tosiaankin Otto Kumeniuksen kirjassa Vastavakooja s. 116 - 124 kerrotaan seikkaperäisesti konsuli Viking Höckertin johtamasta laajasta Norjan valuutan salakuljetuksesta, josta ilmeisesti hyötyi myös Norjan vastarintaliike. Vastavakooja Kumeniuksella vaikuttaa olleen poikkeuksellisen vilkas mielikuvitus, joten tiedä sitten, mikä on asiassa totuus. Luulisin, että tapauksesta löytyy tietoa oikeuden pöytäkirjoista.

    VastaaPoista
  15. Mikko Höckert rakennutti 1910-luvun alussa Asunto Oy Irjan Kasarmikatu 20:een (valmistui 1913). Suuri osa talon huoneistoista oli aluksi Höckertien suvun hallussa. Mikko Höckertin kahdeksasta lapsesta ainakin Gunnar ja tämän kaksoisveli Lasse sekä Bertel olivat poikia. Veljeksillä oli tapana juosta aamuisin Kaisaniemessä sijaitsevaan kouluunsa. Ensimmäisenä lähti Bertel, sitten Lasse ja lopuksi Gunnar. Lasse sai Bertelin kiinni jossain Mikonkadulla, ja Gunnar porhalsi molempien ohi viimeistään koulun portilla. Talon valmistumisvuotta lukuun ottamatta edellä sanottu käy ilmi Ollilan ja Topparin kirjasta "Puhvelista Punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita" vuodelta 1975. Kauan sitten eräs talon vanhempi asukas kertoi allekirjoittaneelle, että Mikko Höckertillä oli tapana kiertää kuukausittain ovelta ovelle yhtiövastikkeita ja vuokria keräämässä.

    VastaaPoista
  16. En tiijä onko teistä kukaan lukenut Arvo Salon muistelmia? Oikeastaan, en ole varma, olenko ees itse..? Mutta Arvo oli kesätoimittajana Uudessa Suomessa, ja sinne tuli kuulu professori (v-ttu, että senkin nimen olen unohtanu?) joka tarjosi lehdelle F.E. Sillanpää -tutkielmaansa. Hän oli uurtanut sen kimpussa vuosikausia. Päätoimittaja selasi hämillisenä paksua käsikirjoitusnivaskaa - proffa oli jotenkin UudenSuomen kustantajien kivijalka... - että... "ei tätä voi nyt tämmöisenään julkaista. tämä veisi yli neljä aukeamaa... ja kun on nämä olympilaisetkin"... "Ai olympiaadiset kisat", innostui tutkijaprofessori, "missäs ne nyt vietetään?"

    Tämä tapahtui 1952, kesällä Helsingissä.

    Ps. Minusta tässä anekdootissa hurmaavinta on, että on ihmisiä, joita kaikenlaiset 'sivuseikat! eivät kosketa. Hälinäähän ympärillä riittää.

    VastaaPoista
  17. Gunnar Höckertin voittamassa juoksussa hopealle tuli Lauri Lehtinen joka puolestaan oli voittanut kultamitalin neljä vuotta aikaisemmin Los Angelesissa.

    Lauri Lehtinen lahjoitti kultamitalinsa Höckertin muistoa kunnoittaen talvisodassa kunnostuneelle ja haavoittuneelle Matti Mäkiselle joka myöskin on vuoden 1920 ikäluokkaa.

    Res.kapteeni Matti Mäkinen on vielä tänä päivänä hyväkuntoisen oloinen herrasmies joka kertoo mielenkiintoisia kokemuksia sodan ajan korsuelämästä alla olevan linkin takana olevalla sivustolla.

    http://www.elamysliikunta.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=357:korsuelamaa-mm&catid=8:korsuelamaa&Itemid=184

    VastaaPoista
  18. Jokisipilän kommentista tuli mieleen: Olympiakomiteassa aatelisilla on kuulemma ollut vahva rooli. Kun on aikaa ja kulttuuriperinteitä käytössä... Voisiko olympialiikettä amerikkalaisittain kutsua epiteetillä "the mother of all benefits"... Siinähän yhdistyy niin moni Lännen maata ihastuttava: liittymä antiikkiin, nuoruuden ja voiman ihannointi, show, suuruus, kilpailllisuudesta nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
  19. Paavo Nurmi auttoi vanhaa kilpaveljeään Ville Ritolaa järjestämällä hänen gryndaamassa talossa (kuten J.Brown kirjoitti) Lauttasaarentie 27:ssa. Muistan hyvin, miten "Peräseinäjoen susi" teki lenkkejään kyynersauvoihin tukeutuen 1970/80-luvun taitteessa.

    VastaaPoista
  20. Hieman faktaa: Veli-Matti Aution Höckert -artikkelista Kansallisbiografiasta:

    Gunnar Mikael Höckert S 12.2.1910 Helsinki, K 11.2.1940 Karjalan kannas. V pankkiiri, konsuli Ernst Johan Mikael Höckert ja Walborg Emilia Lindegren.
    URA. Ylioppilas Nya svenska läroverket i Helsingfors, 1932; ekonomi 1936. Oy Kapselo Ab:n prokuristi 1936 - 1940.
    Kultamitali 5 000 metrin juoksussa Berliinin olympiakisoissa 1936; Suomen mestaruus 5 000 metrin juoksussa 1936; maailmanennätykset 3 000 metrillä 8.14,8, kahdella maililla 8.57,4, 2 000 metrillä 5.21,8 (sivuaminen) 1936.
    Jäsenyydet: Kronohagens Idrottsföreningin; Idrottsklubben -32.
    LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. M. Jukola, Urheilun pikku jättiläinen. 1945; Urheilumme kasvot 2. 1972.

    Usarin nettisivuilla hieman lisää:
    http://209.85.129.132/search?q=cache:hBUSPZhgXBMJ:www.uusisuomi.fi/artikkelit/sankareita-muistettiin+gunnar+h%C3%B6ckert&cd=15&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
    terv.
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  21. Gunnar Höckert kaatui 11.2.1940 Johanneksen kunnan Karhulan kylässä Marjapellonmäen taisteluissa ( Karjala 18.2.2010)

    VastaaPoista
  22. Pitääkö paikkansa seuraava legenda Berliinin Olympialaisista:
    Adolf Hitler jakoi kultamitalin 5000 m:n voittaja Gunnar Höckertille ja ojensi kätensä onnitellakseen voittajaa, mutta Höckert kieltäytyi kättelemästä Fuhreriä, koska viisaana miehenä näki jo tuolloin, että kyseessä oli täysi mielipuoli.

    VastaaPoista
  23. Samalla Höckertin isä Mikko Höckert huusi lehteriltä: "Ich bin der Vater!"

    VastaaPoista