Kehittelen edelleen, kommenttien ilahduttamani, ajatusta köyhyyden näkyvyydestä ja piilottamisesta. Varmuuden vuoksi tähdennän, että tämä on vain kirjoittelua pääkaupunkiseudulta sisätiloista. En enää tiedä, kuinka köyhät elävät. Jacob Riisin valokuvakirja 1800-luvun New Yorkista (How the Other Half Lives) minulla on. Se on järkyttävä ja ravisteleva.
Kysymys: hyvinvointivaltio alkoi olla myös meillä vauhdissa 1960-luvun lopulla. Sosiaalisista uudistuksista, (TEL, sairausvakuutus) tehtiin iso numero samalla kuin valtava määrä ihmisiä säntäsi maanpakoon Ruotsiin. Puoluepolitisoituminen eteni elämän kaikissa huoneissa.
Hyväntekeväisyys tehtiin naurettavaksi. Pelastusarmeijalainen ja diakonissa nähtiin surkuteltvina jäänteinä menneisyydestä. Hyväosaisten hyvinvointi kiinnosti yhä enemmän.
Etenkin kirkko oli vastustanut vielä 1880-luvulla hyvin jyrkästi sosiaalista toimintaa, koska Jumala on muka määrännyt jokaiselle ihmiselle osansa, eikä Jumalan säätämykseen ole lupa kajota. Tätä ilmiötä ja sen näkymistä kirjallisuuden (etenkin Minna Canth) tuotannossa nimitetään usein realismiriidaksi. Mikko Juva on kirjoittanut siitä toisen väitöskirjansa.
Kansalaissotaa käytiin proletariaatin nimessä, sikäli kuin joku onnistui ääntämään noin hienon sanan. Proletaareja ei aserintamassa juuri nähty. Leppäsen Preeti kiteytti: ei meidän tämmösten miesten parane…
Intän edelleen, että Kalle Päätalo saavutti valtavan suosionsa ja vuosisadan ainoana kirjailijana miehet lukijoina kuvaamalla aineellista ja henkistä viheliäisyyttä ja ennen kaikkea tämän kaiken nostattamia tunteita käsitettävällä kielellä.
Mainitkaapa yksikin kuvaus sodanjälkeisistä kunnalliskodeista tai vajaamielislaitoksisst. Minulle ei tule mieleen kuin muuan farssi, ”Tuntematon potilas”, joka sai suurta suosiota, kun hullut ovat niin huvittavia.
Tällä hetkellä media mässäilee vanhusten laiminlyömisellä, jos joku on saanut mustikkakeittoa rinnuksilleen. Vanhuksilla on äänioikeus ja tällä hetkellä aika monilla heistä on rahaa.
Yksinkertainen interpolaatio. Kun minulla oli joulun jälkeen selkä kipeänä, kapasiteettini laski noin 95 % ja olin häiriöksi toisille. Vatsa vetelänä ei liioin pysty viettämään syvähenkistä elämää.
Köyhyys, tai sanotaan sitten syrjäytyminen, on tila, josta ei nousta omin voimin.
Television hyödyllisessä ohjelmassa pantiin yli 70-vuotiaan taloutta kuntoon. Tarinan rivous ei oikein näkynyt – mies oli asiallinen, kunnollinen. Huonosti menneestä yritystoiminnasta oli jäänyt joitakin tuhansia velkaa niin että perintätoimistot ulosottivat jatkuvasti omia palkkioitaan ja velka kasvoi. Kohdehenkilölla oli ylikallis kytkysopimus puhelimesta ja nettiyhteydestä (120 euroa kuussa) ja ”ylimääräisen” elämisen marginaali muutamia kymmeniä euroja kuussa.
Hävetti katsella.
Ehkä itse koettu köyhyys ja alhainen asema ei ole yksilöllinen poltinmerkki vaan yhteisön ongelma. Ennen köyhät häpäistiin perinpohjaisesti viranomaisten toimesta. Nykyisin heidät tapetoidaan näkymättömiin lomakkeilla. Suoran sosiaalituen omat kustannukset ovat samaa luokkaa kuin ulos maksetun tuen bruttomäärä.
Tässä on jotain ikävässä mielessä amerikkalaista. Menestykseen nouseminen omin voimin on pötypuhetta, ja köyhyys puolestaan periytyy.
Se tuntuu hankalalta tässä globalisaatiokielessä, jota yhä useampi on siirtynyt käyttämään, että 70-luvun liikkeiden kolmannen maailman köyhät ei kuitenkaan ole sama asia kuin lähiympäristömme köyhät. Tuli muotiin pitää esillä etäisiä asioita ja väittää, että valtio tai tuleva valtio hoitaa nämä välittömät, päälle kaatuvat ongelmat.
Paljastan että höperyyttä tavoittelevan menneisyyden muisteluni takana on myös asia: meidän yhteiskuntamme on perinteisesti ihmisille kova ja kylmä, mutta siinä on ollut ja on piirteitä, joiden varaan voi rakentaa, jos malttaa ja uskaltaa katsoa tarpeeksi lähelle.
Kun hyvinvointiin ei enää ole varaa, aletaan huolestua kansalla olevista aseista.
VastaaPoista(Yhteiskunnassamme)..."siinä on ollut ja on piirteitä, joiden varaan voi rakentaa, jos malttaa ja uskaltaa katsoa tarpeeksi lähelle."
VastaaPoistaKatselin läheltä eduskunnan vaalifarssia ja päälle ansiokkaan "Alpo Rusi-dokumentin".
Minkä varaan tässä vielä voi rakentaa? Kun kansakunnalta puuttuu oikeamielisyys, rehellisyys ja solidaarisuus!
pekka s-to.
Vuosi 2010 on nimetty: Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. Otsikkona STOP köyhyys.
VastaaPoistaMit vit?
Noin 80 miljoonaa EU-kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella, eli joka kuudes.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos laittanut 11 henkilöä puurtamaan teemavuotta.
Vähän sama juttu kuin Punaisen Ristin kanssa. Kansalaiset lahjoittivat miljoonia esim. Jokelan kouluammunnan uhreille ja säikkyneille kuin omaisillekin.
Punainen Risti kanavoi rahoja
myymällä kunnalle/valtiolle kalliita palveluja
järkyttävään ylihintaan.
Kovaa ja kylmää on tuo lumentulokin, kuten päiväkirjasta selviää:
Tammikuu 26. klo 17.00
Lunt satta! Lumi o sit kaunist! Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy, ku ei ol enä nimpal pimmiä. Mää tei vaimol ja itellen kuuma rommitoti ja mee istutti ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha.
Tosi kaunist.
Helmikuu 1.
10 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö oliva poikki melkke koko yä.
Helmikuu 2.
Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja. Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol. Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks!
Sähkö ova viälki poikki. Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume paino.
Helmikuu 4.
Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli. Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko.
Hyvä kirjoitus, kiitos.
VastaaPoistaKova ja kylmä maamme on köyhälle edelleenkin.
Vaikea täällä on edes laskennallisesti osoittaa olevansa vähävarainen sillä laskelmat käännetään vaikka väkisin nurinniskoin.
Kokeilin sitä tässä joku aika sitten kertomalla julkisesti debet ja kredit, mutta tuli ihan rikollinen olo, kun minulle osoitettiin, kuinka hyvin toimeentuleva olenkaan tapaturmaeläkkeineni.
Tuntui, etten saa oikein ketään ymmärtämään, että viivan alle, siis syömiseen loppukuuta varten (ensimmäisestä päivästä alkaen) ei jää pakollisten sähkö-, vesi-, asuntovelkojen jne jälkeen kuin ripene ja jokatapauksessa kahta viikkoa ennen kuun loppua kaikki on aina, kuukaudesta toiseen mennyt. Ja sen voin taata, että meillä ei turhuuteen törsätä.
Tämä koskee koko perhettä, jossa on viisi jäsentä.
Ja jos oikein alat inttämään, sinulle sanotaan vain kylmästi: Ittepähän olet valintasi tehnyt, lapsia siittänyt ja asuntovelkasi ottanut. Syö vain kynsiäsi tai nakkaa akka kartanolle, kakarasi nurkkipiähän ja vetäise itsesi kiikkuun!
Itsekö valitsin onnettomuudetkin, joihin olen joutunut?
Kun Alpo Rusi sanoi roikkuvansa löysässä mediahirressä, ajattelin silloin, että vaihtaisin näiden köyhyyskokemusten jälkeen hänen kanssaan osia koska vain. Tai Niinistön kanssa nyt, kun hän joutuu olemaan "tyrmistynyt" suosionsa laskusta puhemiehenä.
Lapsuuteni köyhyys oli toisenlaista. Silloinkin laskut kulkivat postin välityksellä, ulosottomies kävi sinetöimässä hataran navetanoven, vaatteita oli jos oli ja tuvassa lapsia pellavapäitä... just semmoista kuin Päätalo kuvasi. Eikä oltu ainoa perhe niillä kunnailla, se kai toi lohtua ja samanarvoisuuden tuntua.
Nyt köyhyys tunkee toisenlaisena koipena ovenrakoon jokaiselle, jolla ei tuhannet tilillä kuukausittain vilahtele.
Lapsilla on vaatetta, sukset, polkupyörät, lelut vaikka harrastuksiin heitä ei voida kummemiin kuljetellakaan. Autokin, kaksikymmentä vuotta vanha Tojotanrottelo meni vielä katsastuksesta läpi.
Rahat menevät niin kummallisen kierontuntuisesti kaikenlaiseen sellaiseen, jota ei kunnolla edes ymmärrä. Jos laskussasi on sähkönkulutuslukema ja sen hinta vaikkapa 150 euroa kuukaudessa, se olisi ihan ok, mutta sähkönsiirtosumma onkin toinen samassa laskussa oleva summa ja se näyttää lukemaa 168 euroa!
Mitä hyödyttää sähkön säästäminen kun sitä ei ylimääräistä kulu, mutta maksat jostain muusta, joka on meille pikkuhiljaa perusteltu niin perkeleellisellä tavalla, että luulemme sen olevan sähköyhtiölle elinehto muuten ei sähköä langoilla kulje? Miten sähkönsiirtoa voit säästää? Ei ole sille katkaisijaa ovenpielessä. Ja miten ylipäätään on mahdollista, että siirtomaksut ovat kalliimmat kuin itse tuote, jota tarvitset? Jos haen banaanikilon kilometrin päästä kaupasta, niin ei sen siirtomaksu paskanjatkeeksemme maksa varmasti suhteessa niin paljoa millään pelillä haettuna.
Sama kännykkälaskujen kanssa, tai näiden nettiyhteyksien. Koko ajan pitäisi jaksaa olla varuillaan, kilpailuttaa ja kolkutella milloin milläkin "virtuaalitiluliipalvelemmekunhanehdimme"-ovella, että varmasti saat sen hetken edullisimmat tarjoukset "kotiin päin".
Kuinka kauan vähävarainen toimeentulohuoliensa lisäksi tätä paskaa jaksaa?
Inhoan syvästi aikaa jossa elämme ja jota markkinataloudeksi kutsutaan.
Kemppinen: "meidän yhteiskuntamme on perinteisesti ihmisille kova ja kylmä, mutta siinä on ollut ja on piirteitä, joiden varaan voi rakentaa, jos malttaa ja uskaltaa katsoa tarpeeksi lähelle."
VastaaPoistaTähän minäkin tartuin ja allekirjoitan, suurimmaksi osaksi. Mutta mitä ovat ne piirteet joiden varaan voi rakentaa? Olen aina ennen löytänyt, enää en ole varma. Nyt olen ulkomailla, en ensimmäistä kertaa, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu että jäisin mieluummin tänne kuin palaisin.
JK: "Vanhuksilla on äänioikeus ja tällä hetkellä aika monilla heistä on rahaa."
VastaaPoistaKun jonkin rajan jälkeen, eli kun ainoa aisti joka vielä pelaa on itsetunto, vanhuksien äänioikeutta käyttää faktisesti joku muu kuin kyseinen vanhus ja kun alle 18-vuotiailla ei äänioikeutta ole, niin väkisin tulee mieleen, ettei oikeudenmukaisuus tällä kohtaa aivan 100 %:n varmasti toteudu. Sikäli tämä nykyinen järjestelmä on ymmärrettävää, että sen avulla estetään nopeat muutokset äänestyskäyttäytymisessä, kun äänestysuskollisuus toimii ikääntyneillä paremmin kun nuorilla.
Riisin kirja kuvineen luettavissa myös verkossa: http://www.authentichistory.com/1865-1897/progressive/riis/index.html
VastaaPoistaKyllä, tuo läheisyyden ja lähelle näkemisen puute muistutti mieleen jotakin minullekin. Opiskeluaikana maaseutuyliopistossa oli muodikasta suvaita jos jonkinlaista erikoisuutta. Paikalle oli raahattu ajan hengen mukaan mm vaihto-oppilaita swaposta, joita koetettiin opettaa tavoille huonolla menestyksellä. Muotihomot sekä kaikenlainen toiseus ja antinormatiivisuus olivat kovassa huudossa, mutta vain jos siihen oli oikea kulma.
VastaaPoistaTavallinen köyhä, maalainen tai muuten vain ruma ujo jäivät näiden maailmanhalaajien katseen ulottumattomiin. Naapuripulpetin tyttö sai pudota kaikessa rauhassa kun nämä tukihenkilöt keskittyivät suurempiin kysymyksiin.
Ja näiden muotivihreiden kunniaksi toki sen verran että suuri enemmistö ei tehnyt muun maailman hyväksi sitäkään.
"Inhoan syvästi aikaa jossa elämme"
VastaaPoistaTähän ajatukseen olen minäkin alkanut päätyä. Taloustaantuma, lama tai miksi sitä sitten halutaankaan kutsua osuu jo toista kertaa nilkkaan, vaikka kummankaan syntymiseen en ole vaikuttanut enkä mitenkään ole voinut niitä estääkään. Ja vielä pitäisi jatkaa, ehkä loputtomiin, kun eläkeikä karkaa vähitellen käsistä.
Köyhät häpäistään nykyään tositelevisio-ohjelmissa, vaan häpäisystä ei enää seuraa häpeää -- liekö sitten hyvä vai huono asia, mutta oppimista ei tapahdu.
VastaaPoistaSaman ohjelman toisessa jaksossa taas oli ihminen, joka ei ymmärtänyt, ettei rahaa ole ylellisyyksiin, tuhlasi ja lainasi lisää, moninkertaisti velkansa (yllätys!) ja joutui sitten lopulta ulosottoon. Tämä on varmaan yhä yleisempi tarina tässä maailmassa, jossa mitään ei enää malteta säästää.
Kemppisen kuvaama tapaus taas tosiaan oli tolkun mies.
Hyviä kirjoituksia! Nauratti, vaikka onkin rasittavista ja vakavista aiheista kysymys.
VastaaPoista"Sosiaaliturvan väärinkäyttöön nähden käänteinen ilmiö on sosiaaliturvan alikäyttö. Esimerkiksi kaikki toimeentulotukeen oikeutetut eivät hae tukea. Tällaiseen tilanteeseen ei yllensä liity vastuusuhteita koskevia ongelmia. On arvioitu, että alikäytön taloudellinen merkitys on huomattavan suuri." s. 884 Jouko Narikka kirjassa Sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädäntö käytännössä, Tietosanoma Oy 2006
VastaaPoistaLissu kertoi taannoin leveistä suksistaan ja sellaisilla Lampisen hikilaudoilla minäkin olen kavunnut harjunrinnettä ylös ja huilannut alas. On se juhlaa!
VastaaPoistaEduskunta pääsi jälleen työnsä ääreen ja radio toi korviimme viisaita puheita. Ensin presidentti muistutti mieliteemoistaan ja puhemies vastasi tyylikkäästi. Niinistön puhe oli hänen parhaitaan, lyhyt ja koskettava.
Hallituksen on syytä ryhtyä töihin, etujärjestöt ovat muita hankkeita varten eivätkä kanna vastuuta koko kansasta.
Panin ehtoolla saunan lämpimäksi ja kuuntelin kiuasta vaimoni kanssa. Kuumissani loikkasin kinokseen ja piehtaroin kuin hevonen kedolla. Iho saa lumen syleilyssä uusia tunteita!
Suosittelee Kunnaksen Ilkka
"Tällä hetkellä media mässäilee vanhusten laiminlyömisellä, jos joku on saanut mustikkakeittoa rinnuksilleen. Vanhuksilla on äänioikeus ja tällä hetkellä aika monilla heistä on rahaa."
VastaaPoistaTässä puhutaan kahdesta ryhmästä:
- "harmaista panttereista" ts terveistä varhaisvanhuutta elävistä suurten ikäluokien edustajista, joilla ei vielä ole hätään
- myöhäisvanhuutta elävistä, muisti- tai muista vakavista sairauksista kärsivistä, joita "hoidetaan" laitoksissa minimimiehityksellä. Jos näillä ei ole aktiivisia omaisia, jotka osallistuvat hoitoon tai rähisivät, huonosti käy. Myrkyttäjähoitajat ja tohtori Lantto olivat vain liiaksi aikaansa edellä, tulevaisuus on heidän, pelkään.
Muuten, maailmassa on ollut kaksi helvettiä reaalisosialismi ja (täysin) vapaa markkinatalous (kapitalismi). Kun molemmat kilpailivat rinnakkain, täällä pohjolassa eli vähän aikaa ns sosiaalinen markkinatalous, jossa pienellä ihmesellä meni suhteellisen hyvin. Kun sosialismi romahti, sille ei ollut tarvetta, vaan köyhät voidaan myydä kenkäparista. Jeremiaa/Marxia taas tarvittaisiin.
Jos haluaa huvittaa itseään, niin kannattaa lukea tänäisen Hesarin uutinen EK:n aikeista tehdä rikosilmoitus satamien työväestä. Tai siis uutinenhan on melko neutraali, mutta sitä seuraava yleisökeskustelu on aika mielenkiintoista. Taitaa olla Tawaststjernan sanoin "alemman tason" yleisö liikkellä. Sen verran hulvatonta on kirjoittelu. Alemmalla tasolla tarkoitetaan tietenkin böbeliä, joka on saanut muutaman vuoden koulutusta ja kerännyt omaisuutta sen omakotitalon ja vekseliakselivetoisen kuormurin tai kauhakoneen verran. Kovin on maailmanomistajan elkeet monella.
VastaaPoistaMikä muuten voisi tuossa olla se rikoslain pykälä, johon vedotaan? Ammatillinen järjestäytyminen? Petos? Varkaus? Voidaanko teosta jota sen tekohetkellä ei ole määritelty rangaistavaksi edes tehdä rikosilmoitusta. Mikä rikos?
Voiko fiksu köyhyytensä piilottaa? Ja jos, niin keneltä se pitää kätkeä?
VastaaPoistaHallitsijoiden (hallituksen, eduskunnan, kunnanvaltuustojen ja virkamiesten) asenteesta olen monasti ajatellut että voisivatko ne johtua pitkästä Ruotsin maakuntana ja Tsaarin suuriruhtinaskuntina olemisesta?
VastaaPoistaKai se osapuoli, joka sisällissodan voitti (ilman saksalaisia ei ehkä olisi voittanut), otti onkeensa vanhoista propuskoista, joita kansa kiltisti toimitti kuvernementin viskaaleille.
Kulttuurissa on aina jatkuvuus. Eikä se ikinä tule tyhjästä ja harvoin sitä tuosta vain luodaan. Kulttuuria kai se hallinnollinenkin?
Omat kokemukseni Kelasta ja soskusta ovat yksinkertaiset. Aina vastaukseksi tulee ei, mutta kumminkin ystävällisin sanoin. Vartijat ovat läsnä ja silmäilevät odottajien vaatekertoja.
"meidän yhteiskuntamme on perinteisesti ihmisille kova ja kylmä"
VastaaPoistaMitkä ovat ne pehmeät ja lämpöiset yhteiskunnat? Pelkkä "länsinaapuri" ei riitä vastaukseksi, sen voi kuitata yksittäistapaukseksi.
Kylmästä elintasosta kertoo näkemäni sattumus: Olimme tervehtimässä vaimon isoäitiä pienen maalaiskunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa jostain syystä oli joukko vanhainkotiin mielestäni kuuluvia vanhuksia. Oleskelutilasta näin auki jääneen oven kautta kuinka vuoteeseen sidottu (sic) vanhus sai jälkiruokaa hoitajan lusikoimana suoraan suuhun. Hoitaja keskittyi televisioon, eikä huomannut kuinka tuli annostelleeksi kerralla lähes kokonaisen jäätelöpallon. Silmät ymmyrkäisinä vanha rouva makasi hampaaton suu jäätelön tulppaamana. Hoivaa ei aina ole helppo sulattaa.
VastaaPoistaOmalla isänäidilläni oli leskenäkin turvana hyvä eläke, mutta jollain monentilla siitä imettiin lähes kaikki varsin perustasoiseen mutta oikeaan (vrt. edellisen kappaleen vuodehoito) vanhainkotihoitoon. Progressio huipussaan. Aiempi korkea elintaso näkyi oikeastaan vain huoneen itse tuodussa kalustossa ja isäni päivittäisissä aktiivikäynneissä. Juristitätini sitten aina säännöllisen epäsäännöllisesti kävi möykkäämässä talon viskaalit takajaloilleen, mikä varmisti millimetrioikeudet mutta eristi mummin henkisesti metrien vallihaudalla, johtajattaren ilme jätti arvailun varaan vain sen, oliko esteessä verta vai kyyneliä.
Valto Ensio: "Vaikea täällä on edes laskennallisesti osoittaa olevansa vähävarainen sillä laskelmat käännetään vaikka väkisin nurinniskoin."
VastaaPoista"Kokeilin sitä tässä joku aika sitten kertomalla julkisesti debet ja kredit, mutta tuli ihan rikollinen olo, kun minulle osoitettiin, kuinka hyvin toimeentuleva olenkaan tapaturmaeläkkeineni."
Koska olin yksi niistä, jotka Valton esitettyä tulonsa ja menonsa otin laskutikun käteen, kerron mistä oli kyse.
Teen sen siksi, ettei satunnainen lukija ihan oikeasti uskoisi, että kyyniset ihmiset vääristelivät Valton laskelmia kääntämällä ne "väkisin nurinniskoin".
Kyse oli siitä, että saadakseen samansuuruisen nettotulon joka Valton 5-henkisellä perheellä oli käytössä eläkkeinä ja tukina, yksinäisen eläkeläisen olisi tienattava noin 51 000 euroa brutto vuodessa. Ei kuulosta köyhältä?
Muistaakseni minä en sen kummemmin tuominnut (joku toinen kylläkin), vaan esitin vain tuon laskelman. Se on oikea.
No, taisin huomauttaa ettei esim. perhettä, jossa äiti on kotona ja isä tienaa melkein 4500 kuussa, ehkä tajuta pitää vielä köyhänä. Ainakaan köyhät eivät pidä.
Samaan aikaan oli Hesarissakin juttu yksinhuoltajaäidistä, jolla oli kolme isoa lasta, ja nettotulot yli 3000 kuussa. Artikkelissa kauhisteltiin heidän köyhyyttään.
Viisi- tai nelihenkinen perhe kuluttaa tietysti paljon (tiedän kokemuksesta). Enkä väitä, etteikö puute ja kurjuus olisi todellista, vaikka laskelmat osoittaisivat mitä.
Ehkä laskelmat kertovat sen, ettei meillä muillakaan niin hyvin mene, vaikkei eläkkeellä tai köyhyysrajalla ollakaan?
Köyhyys on suhteellista ja köyhyysraja on ihan matemaattisestikin suhteellinen käsite.
Lisäksi tilanne pahanee. Verot nousee, tuet vähenee, köyhyys lähenee.
Tässä olisi läheltä katsottuja piirteitä menneisyydestä,löytyisiköhän niitä vielä.
VastaaPoistaVoitto ja Toivo, parhaat kaverukset.
Isäni Toivon paras kaveri Voitto menetti molemmat vanhempansa pikkupoikana.
Voitto kysyi isäni vanhemmilta voisiko tämä muuttaa heidän luokse asumaan. Voitto toivotettiin avosylin tervetulleeksi uuteen kotiin, vaikka koti käsittikin vain
yhden huoneen. Kyseessä oli ns. hellahuone jonka jakoi jo ennestään kahdeksan ihmistä. Tällainen auttaminen oli kuitenkin silloin ihan tavallista. Voitto kuoli nuorena miehenä merenpohjaan, miinaan ajaneen sotalaiva Ilmarisen mukana vuonna 1941.
Kyseessä on kuvateksti Vallilan kirjaston näyttelystä 2008 jossa seudun vanhemmalta väeltä kerättiin valokuvia ja muisteluja. Jäljensin tekstin talteen mutta kuvia en ottanut, kun ei ollut välinettä mukana. Kun sitten oli, näyttely oli jo ohi. Olettaisin Helsingin kaupunginmuseon tallentaneen materiaalin.
Ihan reunahuomatuksena tokisen, etä viime vuosisadalla kuitenkin taisi olla vielä Kalleakin merkittävämpi vankka kirjailija, nimittäin Pekkasen Topi.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja..
Ad Toukko: - ainakin Italia oli kova ja kuuma.
VastaaPoistaOlen yh-äiti ja nettotuloni ovat 1600 euroa kuussa. Lapsia on kaksi. Asunnon lainalyhennyksiin ja vastikkeeseen menee tonni kuussa.
VastaaPoistaJäljellejäävällä tulemme toimeen. Elämä on niukkaa, mutta olen tehnyt henkisen päätöksen katsoa muuanne: muihin arvoihin.
Yhteiskunta ympärillämme asettaa koko ajan vaateita ja paineita rikastua ja näyttää vauraus. Tärkeintä on omistaa, vaikka omistusta ei ehdi edes käyttää.
Meidän kaikkien tulisi itse asia lähteä luopumisen tielle - vähemmän materiaa, enemmän henkeä. Se tekisi hyvää sekä sielulle että maapallolle.
Toukka kirjoitti...
VastaaPoista"meidän yhteiskuntamme on perinteisesti ihmisille kova ja kylmä"
Mitkä ovat ne pehmeät ja lämpöiset yhteiskunnat?
Turkki esimerkiksi on pirun sosiaalinen mesta - joka on käynyt tietää mutta taas joka ei ole käynyt, ei tiedä.
Toisten mielestä Puolassa on vieraanvaraisuus omaa luokkaansa. Joku vannoo Thaimaan nimeen. Kreikka, mielestäni melkein Turkin veroinen (vaikkeivat ne toisiaan siedäkään).
Alkujaan altruistisia luonnonkanoja on ollut kaikkialla, myös Afrikassa. tältä osin spenceriläinen sosiologian perusta on väärä; siis yo Herbert Spencer erehtyi. Ja voisi sanoa että levitti vain tieteen kaapuun puettuna kylmän kyynisyyden ja viidakonlakienideologiaa maailmaan, ellei hepulla olisi myös ansioita toisaalla sosiologian teorian ja käsitteistön muodostuksessa.
Kävin juuri yrittäjäjärjestön tilaisuudessa. Suomalaiset ovat 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan maailman onnellisinta kansaa. Vain neljä (4) prosenttia arvioi olevan vaikeaa saada tulonsa riittämään.
VastaaPoistaTuon tutkimuksen otantamalli olisi hyvä saada.
Muistelen toisen tutkimuksen, jonka mukaan satoja tuhansia on köyhyysrajan alapuolella. Mutta sielläkään ei siis ole vaikeuksia saada tuloja riittämään. Mainio eväs palkkaneuvotteluun työntekijäpuolelle ja korotuspaine eläkkeisiin.
Siis kuten näette Tapanin kommentista, ymmärrätte, mitä tarkoitan sillä, että asiat käännetään väenväkisin nurinniskoin; niin ne vain käännetään tapanien kaltaisten laskelmoijien toimesta!
VastaaPoistaEn ole kertonut yksinäisen eläkeläisen tuloista vaan siitä, mitä ihmisen perheineen huokumisen edellityksiin ensisijaisesti liittyy: Ruuasta, lämmöstä ja katosta päiden päällä ja mitä se tosiaankin maksaa markkinataloususkovaisten yhteiskunnassa.
Minä en ole yksinäinen eläkeläinen vaan edelleen vastuussa kokonaisesta komppaniasta suolenmutkaan paskanjatketta huutavasta jäsenistöstä.
Käenkukunnan väliä laskelmilla silloin, kun rahat eivät riitä vaikka niitä kuinka jatkaisi kuin hölmöläiset peittoaan toisesta päästä varsinkin kun välistävetäjät purkavat kangasta keskeltä vilttiä!
Kyse on edelleen horisontaalisesta köyhyydestä kuten Tampereen yliopiston köyhyydentutkija Pentti Rönkkö edellisen laman aikoihin kirjoitti.
USAn vapaata markkinataloutta on näissäkin kommenteissa ohimennen moitittu kylmäksi, mutta saman maan kansalaisten "pinnallinen kohteliaisuus" tekee kyllä arjen myös joskus pehmeäksi ja lämpöiseksi. Kyllähän minä tiedän, ettei tuo kaupan kassa kauan perääni katso, mutta äsken hän oli minulle ystävällinen. Ja minä hänelle.
VastaaPoistaSuomalaisista sanotaan: vaikea saada kontaktia, mutta todellinen ystävyys on silloin lujaa. Ok, mutta entä jos joku ei saa tällaisia tosiystäviä? Harvoin heitä saa esim. työpaikoilta, missä kilpailu on nykyään kovaa. Lapsuuden- tai opiskeluaikaisiin taas ei ehdi pitää yhteyttä. Silloin olisi kiitollinen niiden nopeiden kohtaamisten sosiaalisuudesta (vrt. vaikka Turkki/Kreikka/USA/Kiina).
"Köyhyys on suhteellista ja köyhyysraja on ihan matemaattisestikin suhteellinen käsite."
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla Tapanin kanssa. Suhteellisuutta asiaan tuo pieni muistelma.
Asuimme 1960-luvulla Lapin pienessä kylässä noin 27 neliön asunnossa, jonka maalaamaton harmaus oli suorastaan latomainen.
Vesi haettiin lähteestä kilometrin päästä. Pakkasöinä naapurista, maalaistalosta haettu 8 litran "maitohinkki" taisi jäätyä sinne lattian rajaan, jossa sitä pidettiin ikääkuin jääkaapissa.
Tässä rakennuksessa asusteli 6-lapsinen perhe vanhempiensa kera. Ilman mitään sossutukia.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen jonkinlaisena joululahjoina tulleet "ruotsinpaketit", jotka olivat täynnä vanhoja vaatteita kera sekaan piilotettujen karkkipussien.
Oi lapsuuden joulu, minkä riemun vanhat mutta upeat uudet vaatteet saivat aikaan meissä köyhissä lapsosissa. Puhumattakaan aarteina löytyneistä karkkipusseista.
Ei siis ole ihme, että omasta mielestäni nykyinen köyhyyden ja kurjuuden ruikutus tuntuu jotenkin särähtävältä korvassani.
Nyt on siis Valtio tullut kylään ja sen niskaan kaadetaan pahimmoillaan kaikki vastuu omasta elämästä.
Sosiaaliturvan piiriin kuuluu asunto, lämpö, sähkö, kännykkä, vaatteet, päivähoito-oikeus(vaikka vanhemmat kotona ovatkin!), tietokone ja ilmeisesti sanomalehtikin.
Entisenä kurjana ja köyhänä kyselen varovasti. Tuota.
Siis missä se köyhyys?
tosiystävän saa, jos osaa ottaa, eikä sipistele. pentuna osattiin. nyt mietitään onko hyötyä vai haittaa... sopiiko imagoon... tuleeko siitä pain in the ass :)
VastaaPoistaMinäkin muistan 60-luvun kurjuuden.
VastaaPoistaKeittäjällemmekään ei ollut kuin yhdet kengät, eikä voinut sen vuoksi käydä talvisin kaupassa.
Lapsuudenkodissa näin läheltä, minkälaista köyhyyttä ja puutetta maaseudulla oli 50- ja 60-luvulla. Opettajaisä kun joutui tekemään koulun johtokunnalle ehdotukset vaateavustusten saajista. Omassakin perheessä olisi usein ollut tarvetta, mutta avustusten hakeminen ei tietysti tullut kysymykseenkään.
VastaaPoistaKirjoituksessa mainittu Mikko Juva otti tunnetusti usein kantaa vähäosaisten puolesta. Muistan sattuneeni kerran samaan aikaan täkäläisen kaupan kassalle arkkipiispa Juvan kanssa. Juvan vuoron tultua nuori kassatyttö kysyi häneltä topakasti: "Hei, mitäs sul´?". Juva vastasi puhutteluun luontevasti aivan kuin olisi ollut kuka tahansa asiakas.
catulux:
VastaaPoista"vesi haettiin..."
"joululahjoina tulleet Ruotsin paketit..."
"Oi lapsuuden joulu...aarteena karkkipussit"
Älkäämme ruikuttako, vaan etsiytykäämme kylmille pientiloille riemuitsemaan Ruotsin lahjoista. Etsikäämme uutterasti lähteitä, jääkaapit joutavat kierrätykseen, kylmät tuulikaapit tilalle.
Näitä kirjoituksia näkee valitettavan usein. Samalla annetaan kuva siitä, että sosiaaliturva kattaa vaatteet, kännykät, tietokoneet, sanomalehdet. Olen heti sodan jälkeen syntynyt, kokenut myös ahdinkoa, mutta esimerkiksi töitä meillä on ollut aikoinaan huomattavasti helpompi saada kuin nykynuorisolla. Koulutus takasi työpaikat ja inflaatio hoiti asuntovelkoja, noin karkeasti ottaen.
Catulux kyselee varovasti sitä, että missä se köyhyys muka on. No minäpä yritän vastata. Ainakin yksi köyhyys piilee peruspäivärahalla elävillä. Noin 400 euroa kuukaudessa pitää riittää ruokaan, matkustukseen, vaatteisiin, kännykkään, nettiin, sanomalehteen. Kyllähän se riittää, jollei tule yllätyksiä, mutta kädestä suuhun elämistä se on eikä tasan tarkkaan ylimäärää mihinkään jää. Ongelma syntyy heti, kun pesukone tekee tenän. No eihän sitä tietysti pesukonetta tarvita, siirrytään sinne lähteen ääreen pyykkilautojen kera.
Kovin on hyväosainen eli työssäkäyvä kateellinen köyhän leivästä.
VastaaPoistaCatulux: Oletko tosissasi, aikuinen ihminen?
Kun olin lapsi, meidän 5-henkinen perheemme asui 12 neliön mökissä. Mukavuuksia oli yksi, puuhella.
VastaaPoistaEn voi mitään sille, että Valto, suhteellisen nuori, riski ja tekevä mies, repi taas pelihousunsa, vaikka tarkoitukseni oli vain osoittaa, ettei yhteiskunta hänen perhettään ihan kauheaan kurjuuteen ole hylännyt.
Olen jo kerran pyytänyt häneltä anteeksi, että rohkenin verrata hänen perheensä tuloja tavallisen palkansaajan tuloihin.
Minun mielestäni Valton ei pitäisi tästä raivostua. Tästä pitäisi raivostua keskituloisen palkansaajan, jota populistiset poliitikot haukkuvat "hyvätuloiseksi" ja haluavat rokottaa lisää.
Jos kaikesta muusta onkin puutetta, niin populismia onneksi piisaa.
Anteeksi vielä kerran Valto, mutta otan aina vähän nokkaani, kun minua syytetään vääristelijäksi. Mieluummin vaikka rasistiksi, fasistiksi, lahtariksi ja noskeksi.
Pele: "Ainakin yksi köyhyys piilee peruspäivärahalla elävillä. Noin 400 euroa kuukaudessa pitää riittää ruokaan, matkustukseen, vaatteisiin, kännykkään, nettiin, sanomalehteen."
VastaaPoistaPelkällä peruspäivärahalla elävä on köyhä. Siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta tuosta Pelen listasta, mihin rahan "pitää" riittää, valitsen vain ruoan ja vaatteet sekä lisään asumisen, johon saa tukea.
Mutta hyväksyn 400 eurolla kuussa elävät oikeasti köyhiksi. Opiskelijat, esim. lapseni, saavat tämän verran ja siinä on asumistuki jo mukana. Heillä tämä köyhäily on toivottavasti väliaikaista.
Yhden ihmisen palkallahan ei Suomessa enää tule toimeen edes kansanedustaja.
Tapani: Vaikea on peruspäivärahaisen löytää työtä tai ottaa sitä vastaan, jos ei ole sanomalehteä / nettiä, josta paikkoja etsiä tai puhelinta, jolla soittaa / ottaa vastaan mahdollisia pyyntöjä haastatteluun.
VastaaPoistaSama kysymys: Oletko tosissasi, aikuinen ihminen?
"Kovin on hyväosainen eli työssäkäyvä kateellinen köyhän leivästä."
VastaaPoistaVeljeni anonyymi. En ole kateellinen enkä katkera. Tahdoin vain omalla dokumentilla ja muistelulla herättää keskustelua ja syviä mietteitä nykyisestä "köyhyyden" käsitteestä.
Yhteiskunnan moraalin osoittaa se, miten se pitää huolta heikommistaan. Liputan osittain ja kovasti pohjoismaisen yhteiskuntamallin puolesta.
Toisaalta olen myös äärimmäisen huolestunut yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka siirtää kaiken vastuun yksilöltä yhteiskunnalle.
Nykyisinhän on niin että
- koulussa kiusaaja ei ole syyllinen vaan kiusattu
- kymmeniä ihmisiä murhannut (koulu/tavaratalo)tappaja ei ole syyllinen, vaan olemme kaikki syyllisiä, etenkin yhteiskunta
- syrjäytyminen/köyhyys/työttömyys on aina yhteiskunnan ynnä vallitsevan ympäristön syytä
Arvoisa blogistimme kirjoitteli kolmisen vuotta siiten, ettei kukaan ole oman onnensa seppä; koska sitä onnea takoessa omat pallit kuulema joutuvat usein alasimelle. Ehkä näinkin on.
Mutta Ei tässä keskustelussa kukaan varmaan liputa ameriikan meiningin perään. Kuitenkin.
Mielestäni selvää itsepetosta on kieltää sosiaaliturvan passivoiva vaikutus, joka ulkoistaa vastuun yksilöltä yhteiskunnalle.
piste.
Tapani:"Tuosta Pelen listasta, mihin rahan "pitää" riittää, valitsen vain ruoan ja vaatteet..."
VastaaPoistaNiin , onhan se niinkin, että yhteiskunnan jo kauan sitten leimaaville laiskureille eli luusereille ja työttömille työmarkkinarahalla eläville rahan pitää riittää vain ruokaan ja vaatteisiin. Vaatteetkin voidaan tiputtaa pois listalta, kun heidän ei välttämättä tarvitse käyttää kuin sisävaatteita. Mitäs sitä nyt ulos muiden jalkoihin, esteeksi ja haitaksi. Onhan se hävytöntä, jos pitkäaikaistyötön näyttää naamaansa ahkerien ja rehellisten suomalaisten, elättäjiensä, joukossa. Tällainen ajattelu on laajastikin vallalla. En väitä, että Tapani näin ajattelisi. Minusta on jo kauan tuntunut siltä (vähintäänkin 90 luvun lamasta lähtien), että suuri osa työssä käyvistä ihmisistä syyttää omasta pahoinvoinnistaan syystä tai toisesta syrjäytyneitä ja työttömiä. Heillä menisi kaiketi sitä paremmin, mitä kurjempaa olisi työttömillä ja syrjäytyneillä. Tekisi mieli yhtyä siihen, mitä Osku Pajamäki aikoinaan kirjoitti ahneesta sukupolvesta. Sailas, suurten ikäluokkien äänitorvena, viimeisessä A-plussassa jotenkin näin : "Eläkeuudistushan vaikuttaisi vasta vuosien päästä..." eli ei mitään hätää ahneella sukupolvella, nuoret sitten kyllä maksavatkin.
Catulux kirjoittaa, että sosiaaliturva passivoittaa. Minä taas väitän, että yleinen, ihmistä halventava ilmapiiri passivoittaa. Välinpitämättömyys passivoittaa. Ihmisten keskenäinen katkeruus toisiaan kohtaan passivoittaa.
Köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta, joka Suomessa on noin 1800 euroa kuussa nettona - eli alle 1080 euroa kuussa käteen saava on köyhä.
VastaaPoistaJuorumedian mukaan suurinpiirtein kaikki Maajussille morsian kisaan osallistuneet olivat tällä kaavalla köyhiä.
Kun katselin kyseistä ohjelmaa, tunsin suurta iloa siitä, kuinka hyvin armaassa kotimaassamme nämä köyhyysrajan alla kyyristelevät kurjat näyttivät voivan!
Itse asiassa paremmin kuin minä.
Selityksiä?
Tapani: Miksi keksit jatkuvasti uusia ihmisryhmiä, joiden perusteella voisit oikeuttaa omat väitteesi?
VastaaPoistaMiten oli se peruspäivärahaisten oikeus nykyaikaisiin (ja myös viranomaisasioinnissa tarvittaviin) välineisiin?
Ketä oikeasti kiinnostaa tosi-tv:ssä esiintyvien ihmisten asiat?
Catulux: Sosiaaliturva ei passivoi, se nöyryyttää. Peruspäiväraha passivoi, koska silloin et voi edes opiskella satunnaisesti, koska et ole työmarkkinoiden käytettävissä.
Vallitsevassa tilanteessa on paljon niitä, joiden tilanne ei ole oma valinta. Aina löytyy vapaamatkustajia, mutta kuten Pele kirjoittikin: (muiden) asenne ratkaisee.
- Kyselyikäinen aikuinen ihminen -
Pyydän tylyjä sanojani anteeksi kaikilta oikeasti syrjäytyneiltä. Niitäkin on, siitä olen tuskallisen tietoinen.
VastaaPoistaMutta myös siivellä eläviä on ihan saatanasti ja sehän tässä rassaakin. Taidanpa siirtyä kohta heidän joukkoonsa, niin ei ole syytä enempää rähistä.
Paitsi niille, jotka luulevat pystyvänsä leikkamaan meidän etuuksiamme. Ei muuten onnistu. Meitä on miljoona.
Ei jmlauta mitä juttuja. Sosiaaliturva passivoi, eikä töitä löydy ilman sanomalehteä.
VastaaPoistaKaikkea paskaa.
Prkele. Kyllä teille töitä löytyy, jos viitsii hakea. Ihan oikeesti. Menkää töihin. !"#¤&/(%¤. Jmlauta että vitutaa tuollaiset.
Jahas ja tännekin olivat kaksi kaverusta juovuspäissään kirjoittaneet Jarmomina. Hohhoijaa
VastaaPoista