Sivun näyttöjä yhteensä

15. helmikuuta 2010

Arajärvi



Peräänkuulutin ”Kanavassa” huolella laadittuja elämäkertoja. Hyväveli-verkostoa käyttäen onnistuin hankkimaan kappaleen Kalevi Kalemaan laatimaa teosta ”Itsenäisyyssenaattori. Juhani Arajärven elämä ja työ” (ISBN 978-952-92-5294-7).

Täsmälleen sitä mitä halusin; tosin tässä tapauksessa lähdeaineisto oli yllättävänkin niukka, vaikka kohdehenkilö oli poliittisen uransa ohella nelisenkymmentä vuotta pankinjohtaja ja hyvin kauan KOP:n johtokunnan ja siinä ydinryhmän jäsen melkein kuolemaansa asti. Arajärvi eli 1867-1941.

Kirjan ovat saaneet aikaan veljekset Erkki-Juhani Taipale – asianajaja ja sen jälkeen pitkään Korkeimman oikeuden jäsen – ja Ilkka Taipale, joka ei tarvitse esittelyä.

Kyllä, Pena on sama sukua. Senaattorin vaimo oli omaa sukuaan Charpentier. Suku on aateloitu 1664, kirjoitettu täkäläiseen ritarihuoneeseen ja sisältää ainakin yhden itsenäisen Suomen oikeuskanslerin (1918-1928).

Arajärvi oli juuri sellainen helposti historiaan häipyvä hahmo, joka ei itse eikä yksin saanut aikaan mitään kuvapatsaan arvoista, mutta oli keskeisesti mukana rakentamassa tätä todellisuutta. Suomalaisia ns. merkkimiehiä ajatellen tyypillisesti hän oli pehtorin eli tilanhoitajan poika, Alineja Urjalasta, ja Hämeenlinnan lyseon kasvattina tuttu koko köörin kanssa Sibeliuksesta ja Paasikivestä Eino Leinoon.

Suomeksi lyseota käyneitä voisi sanoa suomalaisuuden ensimmäiseksi aalloksi. Toiseksi aalloksi nimittäisin näitä 1920-luvulla näkyviin asemiin nousseita. Heissä on se yhdistävä tekijä, nimenomaan ruotsinkieliseen säätyläisväkeen verrattuna, että kotitausta ei ole komea.

Kalemaa huomauttaa kirjassaan aivan oikein, että opin tielle kammertautuneista talollisen pojat kurvasivat jumaluusopilliseen tiedekuntaan ja siis papeiksi, kun taas juristien ja heihin rinnastuvien yleistieteilijöiden vanhemmat olivat hyvin tyypillisesti käsityöläisiä tai rautateiden tai postin virkailijoita.

Yksi syistä on selvä. Kakaran kouluttaminen vaati rahaa eikä vain rahaa vaan turvattua toimeentuloa. Esimerkiksi Väinö Tannerin isä oli ponteva rautatieläinen. Korkeimman oikeuden jäsenten taustoissa hallitsevat juuri samanlaiset ihmiset. Politiikan huipulla Ståhlberg oli köyhän kappalaisen poika, Ryti rikkaan maanviljelijän vesa, Svinhufvud aatelismies ja virkamiessuvun kasvatti ja Kallio itse talollinen, ehkä voisi sanoa ökytalon isäntä. Uskaltaisin silti vihjata, että tässä on muuan seikka, joka erottaa meidät Ruotsista ja Tanskasta.

Meillä ei ole pahemmin suomenkielistä herrasväkeä niskoillemme. Olemme saaneet tyytyä puoliherroihin eli erilaisiin kotikutoisiin neuvoksiin ja kaikenkarvaisiin professoreihin.

Arajärvi ja hänen kaverinsa Paasikivi olivat tyypillisiä tapauksia, sangen suomenkielisiä lahjakkuuksia, jotka ajautuivat nopeasti pankkiin, nimenomaan Kansallispankkiin, ja sanomalehtien, nimenomaan Uuden Suomen ja Aamulehden päättäjiksi.

Lisäksi meillä oli metsäteollisuuden (80 prosenttia viennistä) sylikoirat, joista mainittavin oli T.M. Kivimäki, mihin tahansa tehtävään yliopistomiehenä pätevöitynyt.

Helsingin muutamia valiokouluja on haluttu hehkuttaa. Niiden merkitys ei ole niin suuri kuin väitetään. Suomalainen koulutus perustuu hyvään kansakoululaitokseen ja lopultakin sangen tyydyttävään peruskouluun. Arvailen että vielä sotien jälkeen maakuntien ja läänien ykköskoulut merkitsivät enemmän. Mietimme tätä asiaa taannoin puoliksi vakavissamme Alahuhdan kanssa, kun kysyin, oliko eteläpohjalaisuus edellytys Nokian johtotehtäviin nousemiseen, ja alahärmäläinen keskustelukumppanini sanoi, että ehkä Vaasan lyseo.

Arajärven elämäkerta kiinnittää huomion liikkeisiin, joille minun sukupolveni vähän naureskeli sillä seurauksella, että seuraava polvi on ne unohtanut: raittius ja kansanvalistustyö, nuorisoseurat ja kansanopistot sekä maatalous ideologiana – oma kartano oli suomalaisen miehen tunnus. Sellainen oli Arajärven lisäksi Paasikivellä ja – Tannerilla.

Ehkä on aivan hyvä, ettei elämäkerta poraudu kertomaan, miten Suomen Panki (Ryti) ja Kansallispankki (Paasikivi, Arajärvi, Honkajuuri) muuttivat maan elinkeinorakenteen ajamalla harvinaisen kylmäsydämistä pakkohuutokauppapolitiikkaa 1930-luvun alussa: mökkiläiset maantielle ja metsät teollisuudelle halvalla.

26 kommenttia:

  1. No eihän siitä kovin suuresti ole kirjoitettu, ei, kuten ei myöskään 1990-luvun alun pankkituen kuppauksesta, siitä, joka innosti pankkeja lahtaamaan toimiviakin yrityksiä.

    VastaaPoista
  2. Talollisten pojat pääsivät sosiaaliseen nousukierteeseen pappiskoulutuksen kautta. Olikohan teologisessa tiedekunnassa annettu suomenkielinen opetus yksi syy hengenmieheksi ryhtymiselle.

    VastaaPoista
  3. Verstaalla kuulin selityksen sille miksi ex-ministeri Tanja Tellervo Karpela(o.s. Vienonen, ent. Karpela, ent. Saarela) haluaa olla nimenomaan Karpela, että nimi Karpela onkin alkujaan Carpelan, jollaisia toimi 1800-luvulla mm. Kuopion läänin kuvernöörinä.

    VastaaPoista
  4. ...ja Carpelan on Suomen vanhin kotimainen aatelissuku. Sen kantaisä on savolainen asemies Paavo Karpelainen, joka aateloitiin 1400-luvulla.

    VastaaPoista
  5. Huolellisesti laadittuja "elämänkertoja" eli miten infantit tulevat toimimaan tulevaisuudessa koska meidän historioitisjat ovat hienostoperseitä tai sinisilmiäisiä hölmöjä eivätkä tajua miten luonne menee kun on liian kauan ollut liian lyhyt mieheksi:
    ............................................................

    Homo Garrulus sanoi...
    Minun tekstit on poistettu ja muunneltu jälkeenpäin.
    Jos joku haluaa myöhemmin leikkiä tätä samaa mitä googlekin eli maailmanomistajaa heidän keksityssä mainos-stoorissa on nyt se, että minä olen jotain muuta mitä olen. He meinaavat (lapsellisia kun ovat) näyttää toten jotan tulevaisuudessa jota vaan he itse ja omat kakara-ystävänsä aikovat värkätä. Heitä kiinostaa pelkkä sadismi, rakkauden aika on näille ohi.

    15. helmikuuta 2010 8.54

    VastaaPoista
  6. Diskurssianalyysiin perehtyneet muistavat Camus'n suhtautuneen kristinuskoon kunnioittaen mutta kriittisesti; poliittisen vaikuttamisen kilpailijana.

    Ei lammas pääse luonteestaan väittelemällä tohtoriksi, saati ryhtymällä perinnölliseksi teologiksi.

    Media on siirtänyt häpeäpaalun Arkadianmäelle. Suurin muutos sitten 1800-luvun, ellei lueta mukaan 2000-luvun alussa perustettuja Joensuun yliopiston teologista tiedekuntaa ja Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskusta, mutta nehän palvelevat itseasiassa samaa asiaa.

    VastaaPoista
  7. Soininvaara on blogannut vanhustenhoidosta eilen. Huomioni herätti kohta missä Osmo kirjoitti, että vanhuksilla, jos ovat joutuneet laitoshoitoon, on kotipaikan vaihtamiskielto. Mihin lakiin tuollainen kielto perustuu ja miten tuollaista lakia voidaan edes säätää, koska perustuslain 9 § on aivan yksiselitteinen:

    Liikkumisvapaus

    Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.


    tuossa ei ole edes sitä tavanomaista oikeuksien vesittämislisäystä "...voidaan poiketa lailla..."

    Tulee taas mieleen, että jos oltaisiin jossain muualla, niin maan tapa olisi jo aikoja sitten haastettu oikeudessa.

    VastaaPoista
  8. Kerran luin kolmea kirjaa samanaikaisesti. Kivimäen muistelmia, Niilo A. Mannion Sosiaalipoliitikon kokemuksia ja Jaurin Puoli vuosisataa suomalaista liike-elämää.

    Välillä vatsaa väännätytti, kuinka pienistä ja kuinka sattumanvaraisista seikoista kansalaisten elämäntaso olikaan kiinni 20-luvulta lähtien, 60-luvulle asti.

    VastaaPoista
  9. Noin vuosina 1910-20 koulutus suomenkielellä oli hyvin harvojen hupia. Jukka, unohdit yhden tärkeän lisän noista aatteista ja koulutusväylistä: seminaarit. En tarkoita tässä pappisseminaaria, joita kai on ollut vain ortodoksisella puolella, vaan kansakoulunopettajien opinahjoja, joissa oli kaikenlaisia ajankohdan tuulia.

    Isänisäni tienasi seminaarirahansa Ameriikan matkalla. Siellä hän oli huomannut raittiustyön tarpeen, koska turhautuneet suomalaiset mainarit ja lokarit lotrasivat viinaa, kun näkivät että omaisuuksia ei kerrykään ja Suomen laivan tiketti jää aina vain kauemmaksi.

    Lisäksi suomalaiset olivat lakkoherkkiä, mutta työolosuhteet olivat kammottavat. Moni pääsi kaivoksissa hengestään. Ei tarvittu edes viinaa.

    Turun siirtolaisinstituutilla on asiasta todennäköisesti enemmänkin tutkimuksia. Yksi siirtolaisinstituutin tutkimuskumppaneista oli St. Paul's College Minnesotassa ja tietysti Suomi-college.

    Usein puhutaan siitä että aatteet tulivat Venäjältä tai Ranskasta tai jopa Ruotsista (?), mutta ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla USA:n ja Kanadan vaikutus on ollut suuri. Kyllä tukkikämpillä Oregonin metsissä jylläsivät sekä sosialismi että sen isä(puoli) valistusaate.

    VastaaPoista
  10. "Uskaltaisin silti vihjata, että tässä on muuan seikka, joka erottaa meidät Ruotsista ja Tanskasta."
    Voisitko vähän valottaa miten siis Ruotsissa ja Tanskasta? Mistä piireistä muuten siellä on noussut vahva vasemmisto?

    VastaaPoista
  11. ANNAPA VAIHTOEHTO

    Jukka antaa uuden selityksen 1930 luvun lamalle, eli sen aiheutti suomalaisten pankkiirien kylmasydamminen politiikka.
    Onkohan Jukka ollut taysin valveilla, kun han tata blogia kirjoitti? -- Kannattaisiko tama "tieto" saattaa US ja UK:n talouslehtiin, kun ne siella tahtovat moittia omia poliitikkojaan siita 1930 luvun lamasta.

    VastaaPoista
  12. " Oma kartano on suomalaisen miehen tunnus"

    Viimeaikana lukemistani elämäkerroista ja vastaavista henkilöön käyvistä kirjoista kuvaa täydentävät hyvin suvut Ihamuotila ja Herlin, alunperin miltei samoilta ajoilta kuin Kemppisen mainitsemat. Haavikollekin talo maalla oli tärkeä, vaikkei ihan kartano. Hella Wuolijokikin kartanoi, kuten nyttemmin myös Wahlroos ja Ollila. Ollilasta en ole varma, mutta kaikille muille mainituille kartano on ollut paljon muutakin kuin komea asunto.

    Mielissämme "kartano" muuten on hyvin yksiniitinen, sanan taakse kätkeytyy iso kirjo eritavoin eläneitä kiinteistöjä, esimerkiksi aatelin läänityskartanot, ratsutilat (säterit), kruununkartanot, puustellit ja muut virkatalot sekä muutoin vain vauraat erillistalot.

    VastaaPoista
  13. Pekka Herlinin elämäkertaa ei ehkä ole laadittu huolella, vaan nakeltu kasaan kuin klapipino - mutta muuten se on todellakin aiheuttamansa kohun arvoinen.

    Ensin pidin sitä töksähtelevänä, mutta muodostuva kokonaiskuva onkin hyvin paljastava. Siitä näkee, millainen on tehokas, tarmokas, älykäs ja narsistinen yksinvaltias.

    Kirjaa lukiessa voisi ihan hyvin kuvitella sen kertovan Stalinin tai Maon elämästä. Sama kaksi- tai paremminkin sama monijakoisuus, sama uteliaisuus, sama piintyneisyys, sama karismaattisuus, sama hyvyys, sama tunteellisuus, sama häikäilemättömyys.

    Hitler taas oli erilainen. Ei siis narsistinen, vaan fanaattinen.

    VastaaPoista
  14. Ad Ripsa: - seminaari on välttämätön lisäys.

    VastaaPoista
  15. Ad Rienzi: - totta. "Herregård" on jo toista. Aikoinaan puhuttiin ja kirjoitettiin myös mm. kaupunkien koulukartanoista jne.

    VastaaPoista
  16. Ad Tapani: - Pekka Herlinin elämäkertaa kirjoitettiin ja toimitettiin erikoisen suurella huolella ja vaivaa nähden. Olin mukana, vaatimattomalla panoksella. Samoin nyt Haraldin ja Heikin vaiheista kirjoitettaessa.

    Myös klapipinoja kasanneena en siis voi yhtyä vertaukseesi.

    VastaaPoista
  17. Ad Anonyymi - 1930-luvun talouspulasta. Luepa vielä kerran, mitä Kemppinen selitti.

    Sisäluku on vaikea taito, luetun ymmärtäminen sitäkin vaikeampi.

    Minä siis kirjoitin elinkeinorakenteen muuttumisesta, sinä selität talouspulaa.

    VastaaPoista
  18. Minusta Pekka Herlinin elämäkerta oli aivan tavattoman hyvin laadittu. Osaltaan rakenne viehätti sen saman keinon osaamisesta, jonka taitamattomuudesta kouluaineet usein jäävät torsoiksi: pitää uskaltaa sanoa aika lailla heti se, mitä sanottavaa otsikosta tuntuu olevan painavinta, sillä tavoin pääsee lopulta vielä paljon syvemmälle, tyylillä. Jos yrittää pantata kärkeä loppuun, on kokonaisuus tukossa kuin rassaamaton tussari. Ja voi pyrstökin olla kärkiterävä, niinkuin tässä elämäkerrassakin oli analyyttinen synteesi loppunousuna.

    VastaaPoista
  19. 1930 LUVUN PAKKOHUUTOKAUPAT

    Minulla olis tarjota esimerkiksi savolaisen talonpojan nakemys asiasta. Istuimme saunomassa jarven rannalla ja tama isantamies kertoi ylpeana, etta hanen sukunsa pystyi pitamaan maansa ja mantunsa - kovalla tyolla ja varovaisuudella. Vastarannalta luetteli 1930 luvulla pakkomyytyja taloja. Tuntui etta miltei jarjestaan olivat menneet talot ja metsat vasaran alle. Nain kavi kun oli se lama ja puu ei kaynyt kaupaksi, oli hanen selityksensa. Ei kertonut naista pankkiireista edes epailyksia; ehka ei ollut Helsingin herrojen kylmasydamisyys tullut savolaisille tiedoksi--mutta maailmanlaajuinen lama oli hanelle tosiasia, samoin kuin kierrelleet jobbarit. ---Talla laillahan se elinkeinorakenne kaiketi sitten muuttui.

    Jukan ajatusta noudattaen tama Bernake lienee aivan kuumasydaminen veikko, kun pani yli kolme triljoonaa taalaa jakoon, mutta siis vasta nyt
    80 vuotta ja monta lamaa myohemmin. Seruraako siita nyt yleinen onni--se ei viela ole tiedossa!Viela Liikasen Ekikin antoi edellisen laman kuristella kurjia aivan vapaasti, mutta eipa ole paljon puhuttu elinkeinorakenteen muutoksesta kylmasydammisen Ekin ja kumppaneiden vuoksi. Muusta on puhuttu paljonkin!

    VastaaPoista
  20. Voiskos naita uudemman ajan pankinjohtajia pitaa lamminsydamisina? Tarkoitan Tiivola-Lassila-Wegelius-Kullberg gangia. Pistivat rahaa jakoon, mutta ei ollut heidankaan tuloksensa pelkkaa hyvaa, vai kuika!

    VastaaPoista
  21. Ns. maaseudulla näille nuorisoseuraliikeille ym. ei ole koskaan naureskeltu.Hyvin toimivat tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
  22. Huomasitte varmaan, että olin otettu Herlinin elämäkerrasta? Klapien tekokin on mielipuuhaani...

    Mutta en silti ihan vielä usko, että se erinomaisen aromikas yhdistelmä, joka syntyy lyhyistä tiukoista luvuista, joiden jokaisen rakenne on omalaatuinen tiiviin selostuksen ja suorien hiomattomien sitaattien sekoitus, olisi tehty ihan viimeisen päälle suunnittelemalla.

    Taisi tulla noin maukas vähän vahingossa?

    Tuo metodi on vielä sellainen, ettei sitä oikein voi toistaa. Siis sitä tahatonta... hmmmm... (minkähän sanan valitsisi, kun "kömpelö" on hieman halventava)... rosoisuutta.

    Rosoinen kuva resupekasta.

    VastaaPoista
  23. Suomen nuorisoseuraliike on perustettu Kauhavalla, Jukka.

    VastaaPoista
  24. Sillen anonyymillen, joka imehteli asuunkunnan vaihtamiskialtua: Katto http://www.kotikunta.fi. Terv. Lissu

    VastaaPoista
  25. Vaasan lyseosta taitaa tosiaan olla lähtenyt moni talouselämässä menestynyt. Historianopettajani maaseutulukiossa, tietääkseni teollisuusneuvoksen poika, toimi myöhemmin Vaasan lyseon rehtorina. Ehkä hänellä oli sen ansiosta hyvät eväät koulia oppilaistaan "menestyjiä". Muistan kyseisen opettajan esitelleen meille tunnilla gradunsa luonnosta, joka käsitteli pontikankeiton historiaa E-P:lla. Alahuhta oli tainnut käydä lyseota ennen tämän rehtorin aikaa.

    VastaaPoista
  26. Ad Anonyymi: - Kauhavan Nuorisoseurasta (1881).

    Minulla on sellainen tunne, että olisin kuullut mainittavan asiasta.

    Ehkä se johtuu koulun vieressä olevasta nuorisoseurantalosta, joka rakennettiin 40-luvulla palaneen sijaan ja varustettiin kiviaidalla ja merkeillä maininnoin asiasta.

    Ei se nyt niin erikoisen tuttu olla. Korkeintaan sen näki pari-kolme kertaa päivässä.

    Kalan torppa Hahtomaassa ei sekään ole uppo-outo.

    Voi olla, että koko siellä oleva sukuni toimi sotien jälkeen itse seurassa ja sen eri kerhoissa.

    Oletko itse kuullut, että Kauhavalla on rautatieasema?

    VastaaPoista