Sivun näyttöjä yhteensä

16. marraskuuta 2009

Häätanhu



Ystäväni Vilho Viksten, WSOY:n pitkäaikainen ja isokokoinen kirjallinen johtaja, piti radiossa 1966 tai niillä main muutaman esitelmän, jotka vaikuttivat ainakin minuun suunnattomasti. Hän julkaisi ne nimellä Runo ja tulkinta.

Viksten käsitteli suunnattoman epäajankohtaista Yrjö Jylhää ja osoitti, että juuri kukaan ei ilmeisesti osaa lukea nuoren Jylhän ”Häätanhua” oikein, ei vallankaan sen suosituksi tehnyt laulaja Mauno Kuusisto, eikä muuten osaa vieläkään.

”On ilo sulla, mut suru mulla, / on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna, / kun viime kerran minut vielä näät.

Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan / vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden, / sun silmäs siunaten mua seuratkoon.

Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus, / mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,/ on sulla hautajaiset, mulla häät.”

Runo on Suomen kirjallisuuden saatanallisimpia. Hylätty kosija hipsii hirteen ja jättää toisen valinneelle morsiamelle sellaisia terveisiä, että ”oot kohta vanhus” ja huomauttaa aivan osuvasti, että muut paitsi hänet hirrestä laskeneet muistavat hänet itsensä aina nuorukaisena.

Karonen ja Rajala eivät suotta puhu uudessa kirjassaan ”Yrjö Jylhä, Talvisodan runoilija” tässä kohdin sadomasokismista. Jylhän suhde naisiin oli outo. Mikä tuossa on kirjassa käsitellyn sairauden tekoa, mikä jo Tampereen klassillisen lyseon koulupoikana synkäksi ja hillityllä tavalla hillittömäksi tiedetyn miehen sairasmielisyyttä, sitä on paha mennä sanomaan.

Hänessä roikkuivat aikakauden huimat naiset, Elina Vaara ja Katri Vala. Jylhä kirjoitti runoja ja nyrkkeili. Hän harjoitteli ja lienee pahoitellut, ettei ryhtynyt tosissaan kilpailemaan, hänellä kun oli edellytyksiä.

Talvisodan komppanianpäälliköksi ei tule kirjailijoista mieleen toista. Tarkoitan henkilöä, jolla olisi ollut edellytyksiä jaksaa. Jylhä hoiti sen tehtävän viimeisen päälle ja kovalla hinnalla. Hän sai ainekset yhteen vuosisadan runoteoksista, ”Kiirastuleen”, joka ilmestyi pääsiäiseksi 1941, Se jäi käytännössä hänen viimeiseksi tekstikseen, vaikka hän eli vielä 15 vuotta.

Jylhä ja 1945 tuberkuloosiin kuollut, henkilönä säikky ja ns. suuntautumisestaan myös keuhkotautiin menehtyneen Kailaan tavoin tiedetty Sarkia olivat viimeiset sidotun mitan mestarimme.

Tiedän – P. Mustapään ”Jäähyväiset Arkadialle 1945” ja kohdin vielä ”Koiruoho, ruusunkukka” sisältävät verratonta riimittelyä, mutta eivät oikeastaan rytmistä soivuutta.

Mustapää – akateemikko Martti Haavio – oli sikäli aikamme suurten mestareiden Juha Watt Vainion, Juice Leskisen ja Tuomari Nurmion edeltäjä, että hän kirjoitti prismaattisesti. Teksti aukeaa moneen suuntaan, myös leikin ja parodian. Lisäksi hän oli, Paavo Haavikon suullisesti ja vastentahtoisesti tunnustaman mukaan, lyriikan modernistien esikuva tai ainakin silmämäärä, tähtäyspiste.

Mistä minä tiedän, mutta Mustapään runon nimi viittaa italian kielen sanontaan ”leikki on loppu” mutta myös ”juhlitaan”. È finita!
La Cuccagna

Nyt laulan ikävästä
ja laulan riemusta,
ja ikävä lie punainen,
ja riemu lie musta.

Ja laulustani tästä
ota oppi oikea,
että soikea lie pyöreä,
pyöreä soikea.

Hulluuden hämärästä
siis etsi järkeä,
sillä viisauspa turha lie,
vaan hulluus tärkeä.

Näin pääset tietämästä,
mitä tahdon, tarkoitan:
kun kiellän, silloin käsken,
kun pyydän: karkoitan.

39 kommenttia:

  1. K:
    Runo on Suomen kirjallisuuden saatanallisimpia. Hylätty kosija hipsii hirteen ..
    Jep, mutta jostakin se kai johtuu, että sinänsä tekstinä perin vähän siteerattu Lauri Viidan Balladi liikkuu samassa aihepiirissä, häissä, vaikka taitaa ajoitus olla sellainen häiden päälle tehtävä retki, "kuka sitä nyt maitaan näyttämättä".

    VastaaPoista
  2. Oikein asettelit kuvan - sanankin.
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  3. Jostakin syystä mieleen tuli pervitiini - tai oikeastaan se, että Suomessa ne kirjailijat ja taitelijat ovat saaneet olla julki juoppoa, mutta eivät narkomaaneja. Kuten vaikkapa muualla jo vanhaan hyvään aikaan Samuel Taylor Coleridge, Théophile Gautier tai Charles Baudelaire.

    Eikä kai sitä dullaa sodan jälkeen nuuskanneet ainakaan ketkään kulttuuri-ihmiset - siis ainakaan julkisesti.

    Olikos se kuitenkin niin, että vuonna 1949 Suomessa kului heroiinia sama määrä kuin muissa maissa keskimäärin 25 vuodessa. Asiaa oli silloin ihmetellyt YK. Siis esimerkiksi Tanskassa kulutettiin vuosien 1946-1951 välillä 30 kertaa vähemmän heroiinia kuin Suomessa, vaikkakin enemmän morfiinia.

    No taiteilijat on aika viatonta sakkia täällä varmaan tuossakin mielessä. Vaikka Lääkärilehdessä vielä 1956 ihmeteltiin väitteitä, joiden mukaan jotkut muka olivat tehtailleet huumereseptejä. No Aarre Merikanto yritti päästä eroon oopiumin ja morfiinin käytöstä alkoholin avulla - ja taisi siinä onnistuakin.

    (Siis kun sen Mikko Ylikankaan huumekirjakeskustelun puitteissa puhetta oli vain niistä kaukopartiomiehistä ja muista. Jylhästä en sano mitään.)

    Miten se meni se Goethen tulkinta siitä Hamletin tragiikasta - nuoruuden turvallinen maailma sortui sekä ulkoisesti, että sisäisesti, minkä seurauksena luottamus siveelliseen järjestykseen katosi - eine grosse Tat auf eine Seele gelegt, die der Tat nicht gewachsen ist.

    Ehkä se Jylhän suhde naisiin oli todellakin outo - mutta kenelläpä se ei olisi. Siis jos tarve ylittää sen mikä asiallisesti ottaen on välttämätöntä. Sehän ja sellainen voi ilmetä monella tavalla - prodesse et delectare - nützen und erfreuen. (Mikä muuten olisi aika hyvä kirjan nimi).

    Mais pourquoi choisir ces milieux? Siis tämä sotiminen ja sen ympärillä tapahtunut.
    Sano se - siis siinäkö kaikki - vaikka puhe onkin Jylhästä.

    Toisaalta vaikka en olekaan Coppola, niin se Apocalypse Now toimii juuri sen siihen sisältyvän nuoruuden takia niinkin hyvin - esimerkiksi se naiminen siellä rankkasateessa helikopterin sisällä. Tosin Joseph Conrad on aika hyvä kirjailija(ksi). Silti Martin Sheen on hän, joka tekee siitä sen elokuvan. Olisiko Conradin pitänyt myös käsikirjoittaa se Tuntematon sotilas - Jussi Jurkka olisi ollut oiva valinta pääosaan. (On muuten minusta maailman 10-kärjessä listalla).

    Kumpi muuten on seksikkäämpi kieli - venäjä, vai ranska. Ranska on ainakin rivompi ja siitä tulee mieleen, että onko se muisteleminen kuinka tietoista toimitaa.

    Siis kun puhetta oli hetki sitten myös siitä Proustista. La possibilité de telles heures ne renaîtra jamais pour moi. Siis sehän kai voisi koskea myös tuota Talvi- ja Jatkosotaa. Eli kai Jylhässä on jotakin joka merkitsee sitä sotaa enemmän.

    Päätän tämän höpinän myöskin runoteokseen, eli Yrjö Jylhän Coleridge tulkintaan.

    Nous silloin myrsky hirmuinen,
    ja hurja tuulispää
    pian laivaa siivin väkevin
    vei kohden etelää.

    Kiis laiva mastot kallellaan
    kautt' ulapan raivokkaan,
    kuin eläin, jota vainotaan,
    pään syöksyyn jännittäin;
    soi tuulispää, päin etelää
    vei huima vauhti näin.

    Sää kylmentyi, se usvaa toi
    pian lunta pyryttäin:
    jäävuoren mastonkorkuisen,
    smaragdinvihreen näin!

    Niin kolkko on ja eloton
    maa kinosten ja jään:
    ei eläintä eikä ihmistä
    näy siellä yhtäkään.

    http://www.youtube.com/watch?v=TmPSe9wURQQ

    VastaaPoista
  4. En tiedä Mauno Kuusiston ymmärryksen tasosta, mutta tuollainen bella canto on hänelle ainoa laulutyyli. Tämän biisin hän olisi kyllä kernaasti saanut vetää karkeammin.

    VastaaPoista
  5. HUUMAUSAINEISTA

    Meneeko tassa huumausaineet ja piristeet sekaisin? Se Ehrnrothin ja kaukopartio- ym yksikoitten piriste oli tiettavasti Pervitin.
    Nain ainakin Vuosalmella 1944.

    VastaaPoista
  6. PATENTOITAVUUS

    Hetki sitten Jukka K. valisti meita laskuohjelmien patentoitavuuden ongelmilla.

    Nyt kv. uutiset kertovat, etta Apple hakee patenttia ohjelmaan,
    joka pakottaa lukemaan mainokset.
    Jukka K. ei kaiketi puoltaisi sellaista patenttia?

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - valitettavasti eivät mene sekaisin piristeet ja huumeet. En viitsi tässä mennä yksityiskohtiin. Katsokaa Karosen ja Rajalan kirjasta.

    Kuuluisalla Brondalla käytettiin, myytiin ja ostettiin ennen sotia jopa kokaiinia. Se oli minulle hiukan uutta.

    Rintamaolosuhteissa yksi ongelmista oli morfiini. Ymmärrettävästä syystä sitä oli runsaasti tarjolla.

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi et alii: - Jylhän Ancient Mariner - - - mielenkiintoista että Jylhä oli se kääntäjä, joka tarttui englanninkieliseen runouteen. Olisi kiinnostava tutkia, eikö Manninen osannut - ilmeisesti ei. Samoin kiinnostaisi tietää, käyttikö P. Cajander apukieltä.

    Jylhä ei juuri osannut kieliä. Esimerkiksi englantia hän ei kuulemma oppinut puhumaan kehuttavasti, vaikka osasi lopulta hurjasti käytyään sanakirjojen ja kommentaarien kanssa läpi mm.Shakespearea ja Miltonin.

    VastaaPoista
  9. Ad UoleviS: - USA:ssa ratkaistaan juuri tuota kysymystä. Harmillisesta (esim. hintadifferentiaatio) sopimattomaan (veronkiertojärjestelmät) on niin pieni ero.

    Applen ajatus on laimea verrattuna Googleen. Jos käytät Googlea, luet mainoksia. Vaihtoehtoa ei ole. Itse en osaa sanoa, onko se ongelma.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - onpa aamutorilla kovatasoisia kommentteja!

    VastaaPoista
  11. Muistan elävästi, kuinka ylipoiston pääsykokeisiin lukevalle Vikstenin kirjoitus Häätanhusta oli tavattoman outo. Siinä ei nähnyt mitään erikoisen huomattavan avautuvaa. Runohan pärski suoraan vasten naamaa. Ja sitten mokoma esitellään suurieleisesti paljastuksena. Siis mitä hittoa?

    Opettavaista se kyllä oli. Mieleen johtui kerettiläinen ja sittemmin erittäin hyödylliseksi osoittautunut ajatus, että jos tämä on nyt sitä kirjallisuuden tutkimusta, niin eipä siinäkään paljon hurraamista ole.

    Toisaalta olin jo lapsesta asti Peter von Baghin Helismaa-dokumenttien vaikutuksesta ollut siinä vakaassa maailmankatsomuksellisessa uskossa, että kriitikot ovat saatanoita ja paskiaisia, jotka pitäisi raastaa raastinraudalla elävältä.

    Onneksi ylipoistosta pääsi myös poiskin nuhjaamasta, kun minulta katkaistiin rahoitus. Ja on suorastaan väistämättömän loogista, sen jälkeen on ansaittu kapeaa leipää juuri arvostelijana. Kohtalo on suuri piruilija.

    Mutta tosiaan, jos haluaisi ottaa käsittelyyn lauluja, joita on oikeasti rallateltukin sanoista välittämättä, niin Juice Leskisellä olisi viljalti Vikstenille kelpoisia esimerkkejä.

    VastaaPoista
  12. Kyllähän sen on tunnustanut jo kapitalistinenkin tiedemies, että eräs jalkaväenkenraaliksi ylennetty ammutti paskaksi omia joukkoja. Syy tähän oli tietenkin jatkuva unilääkkeiden ja piristeiden käyttö ja kuula ns. sekosi. No sodassa sattuu kaikenlaista.

    Mitä tulee heroiiniin, niin sitä määrättiin sodan aikana yskänlääkkeeksi, mistä on ihan dokumenttiakin. Jos nyt joku jää koukkuun, niin se on voi voi.

    VastaaPoista
  13. KARONEN JA RAJALA

    Nama herrat eivat kaiketi olleet vv 1939-1944 viela rivissa, joten tiedot lienevat 'kuulopuheita'. Uskon, etta viittaukset pitavat paikkansa, mutta tuota yleistamista en ehka viela osta, sen verran olen naitten Vuosalmelta ja U-asemasta palanneitten aijien keskella elanyt!

    Jos morfiini oli ongelma, niin se tarkoittaa, etta laakarit olivat 'lepsuja' tai 'kauppamiehia'. Tama olisi uusi tieto minulle. Sen luulen tietavani, etta aivan oikeaan tarkoitukseenkin morfiini loppui Vuoksen etela rannalla kesa-heinakuussa 1944.

    VastaaPoista
  14. ...kovatasoisia kommentteja...

    Ja niin oli kovatasoinen blogikirjoituskin. Hyvin alkoi tämäkin viikko. Kiitos!

    VastaaPoista
  15. Minä en ole huumekirjallisuudesta lukenut kuin sen Soma-kirjan (kärpässienistä ja shamaaneista ja arktisista kulttuureista) ja Kettil Bruunin Hyvä vihollinen.

    Mutta sen muistan että sodan aikana heroiini oli rintamalla tärkeä - yskänlääkkeenä. Ei se taitanut Pervitiniiniä (joka käsittääkseni on amfetamiinia) olla, enkä nyt muista mitä sen nimi oli, mutta sitä oli saatavissa vielä pitkälti sodan jälkeenkin ja muistan isän syöneen sitä tupakkayskäänsä.

    Sitten niistä lääkkeistä luovuttiin. Sen sijaan morfinisteja oli muistini mukaan (siis sen Bruunin kirjan) aika paljon edelleen, ja etenkin apteekkareissa ja lääkäreissä, jotka sekä käyttivät että antoivat reseptejä.

    Tässä on nyt toinenkin aspekti, nimittäin fyysiset sotavammat. Ei ollut buranoita eikä nykyisiä invalidien apuvälineitä.

    Isä käski muistaa Jylhän aina. Että se on se ihminen joka sodan tajusi. Niitä oli ukkoja puhumassa sodasta takkatulen ääressä harva se ilta ja minä kuuntelin. Pikkulikka muistaa hyvin, vaikka ei paljon vielä tajunnutkaaan.

    Pervitinin napattuaan isä jaksoi valvoa että sai luetuksi tentteihin, kun opinnot olivat sodan vuoksi myöhässä. Sitä paitsi Pervitin sai sen pulina-tuulelle.

    VastaaPoista
  16. Dan Andersson puolestaan lähestyi samaa hylätty kosio -aihepiiriä pilkkalaululla Per Ols Per Erik,
    pilkkalaulu taitaa nyt olla hieman vahva ilmaus, hilpeä satiiri paremminkin: han har bäst i alla fall i mullen,
    så tänker Mina och så tycker jag.
    ---

    Per Ols Per Erik gick i gröna lunden
    och tårar, runno på hans bleka kind,
    och månen sken så blank på himlarunden
    och blana dallrade i östanvind.

    Per Ols Per Erik satte sej på hällen
    och hörde uppå skogens sorgesus,
    och det var höst och det var sent på kvällen
    och vänligt lyste alla stjärnors ljus.

    Han bar en sorgesorg i tankar sina,
    han skulle dränka sej i Vaina sjö,
    för de va slut mä han och Mattssons Mina
    så nu var bäst att bikta sej och dö.

    Per Ols Per Erik gick till Vainastranden
    me fickan full av spik å skrot å sten,
    och säv och näckros gungade kring landen
    i vågor, vita uti månens sken.

    Per Ols Per Erik tog ett hopp i kvällen,
    så vattnet sprutade i silverglans
    och skånkarna stog rakt mot himlapellen
    å vassen vaggade i böljedans.

    Men de va längesen då detta hände,
    och nu e Mina gift å stinn å röd.
    Per Ols Per Erik nog i graven vände,
    om han fick skåda den, som vart hans död.

    Och han har bäst i alla fall i mullen,
    så tänker Mina och så tycker jag.
    Han sover sorglös under ogräskullen, och han står opp på domens stora dag.

    VastaaPoista
  17. Jotenkin minulla tulee aina mieleen tuosta Jylhän Häätanhusta - miten sen muuten voi lukea väärin? - Ruotsin suomalaismetsien runoilijan Dan Anderssonin Soittoniekan.

    (Ehkä se on vain se surumielinen tunnelma sekä häät ja hautajaiset.)

    "Oon soittoniekka huoleton ja soitan missä vain,
    on häät tai hautajaiset, aina kuulet soittoain.
    Mä soitan niin kuin tahdon, en kuin toiset haluaa,
    mä soitan kunnes huoleni voin hetkeks unhoittaa.

    En ruista tahdo puida enkä koske pellavaan,
    ei viulun jousi totella voi kättä kankeaa.
    Mua laiskaks' älkää sanoko vaikk' joskus ennemmin
    mä nälkää nään kuin soitollani leipää kerjäisin.

    En tahdo maata kaivaa, en kaataa puitakaan,
    vaan uneksia tuomen alla päivänlaskuun vaan.
    Ja illanruskon aikaan mä nousen soittamaan
    ja soitan kunnes silmihinne saman loisteen saan.

    Mä soitan myöskin rakkaimpanne lepoon viimeiseen
    ja sanattoman lauluni mä surustanne teen.
    Ja kuolema min kohtalo vieraaksenne toi
    kuin tuskan virta käyrästäni ilmoille soi.

    Mä syksyn tullen kauas tahdon metsiin vaeltaa
    ja mieletönnä soittaa missä miilut savuaa.
    Ja kun metsälampi äänetönnä yössä unelmoi
    niin ihmissielun uumenista viulu vaikeroi.

    On kolme kieltä viulussani, neljättä ei lain,
    mun ystäväni haudalla se katkes parahtain.
    Vaan kuolemaani saakka teitä lauluin saattelen,
    ja kerran portit ikuisuuden soittain aukaisen.

    VastaaPoista
  18. pekka s-to, miksi esiinnyt anonyyminä, vaikka kommenttilootassa olisi mahdollisuus laittaa nimikin?
    Vaikuttaa varsin sivistymättömältä.

    VastaaPoista
  19. ”Oot kohta vanhus, mutta ikinuorna mut aina näät”

    Pettymys on liiallinen, ja tyyppi tekee itsestään jojon - kostoksi. Runo on kerta kaikkiaan rock. Narsistinen kukko päättää kuolla nuorena tullakseen legendaksi. Erikoislaatuinen ristiriita on, että narsistisesti häiriintynyt on juuri näin loputtoman itsekeskeinen, mutta hän on tätä oikeastaan siksi, ettei tätä ”itseä”, minuutta, edes ole olemassa.

    Saatanallista taikka siis perkeleellistä (diabolista) siinä on tämän minuuden hajoaminen, ripustautuminen ja tähän sisältyvä jumalaton fantasia, että - vähän erikoisesti lainaten - joka elämänsä kadottaa, löytää sen.

    (En tunne aihepiiriä, tämä on vain arvaus.)

    VastaaPoista
  20. Ennen Pensselisetää oli kauan sitten koulussa tämä:

    La kukaraatsa, la kukaraatsa
    kuka kusi kaminaan...

    Ehkä joku toinenkin vielä muistaa.

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: - suosin nimerkkiä tai nimettömyyttä kommenteissa.

    Se tuntuu vapauttavalta. Kun välillä on puheena myös ongelmallisia aiheita, toivon nimettömyyden rohkaisevan kommentteihin niitä, jotka ovat tavalla tai toisella kiinni asioissa.

    Olen tietävinäni, että ahkerissa mutta äänettömissä lukijoissa on hullunkurisia perheitä. Kun viimeksi pengoin, ainakin om.fi ja www.vn.fi pistivät silmään ja samoin yliopistojen suuri määrä.

    En tietenkään näe täältä muuta kuin palvelimia.

    VastaaPoista
  22. Ad Omnia: "Häätanhun" esittäminen häissä ei ole harvinaista. Sanat huomioon ottaen pitäisin sitä erikoisena.

    VastaaPoista
  23. Ad Varia: - tämä Dan Anderssonin teksti oli minulle outo. Kiitos.

    VastaaPoista
  24. Kemppinen kirjoitti: "- - ja huomauttaa aivan osuvasti, että muut paitsi hänet hirrestä laskeneet muistavat hänet itsensä aina nuorukaisena."

    Kai hirrestä laskeneetkin hänet nuorukaisen muistavat, tosin ehkä eivät kauniina eivät ainakaan sankarina. Samoin mitallinen runo, väkisin kurkusta puristettu, täyttää muodon vaikkei ole kaunis kuulla ja lukea kuin nämä Jylhän taitosäkeet. Riimityksen kriteerit - rikkeettömyys ja luonteva kekseliäisyys - ovat hankalat saavuttaa, ja rytminkin on soitava. Pahinta ovat hakkaamalla kulutetut sijamuotoriimit. (Näen vuoren/risaiseksi/ muistan vaatteen/eiliseksi).

    VastaaPoista
  25. Joskus pienenä luin (sanakirjan avulla suomentaen) Gottfried August Bürgerin Lenorea ja Poen Eleonoraa ja satuin myöhemmin kuulemaan Mauno Kuusiston laulavan Häätanhua, oli ahaa-elämykseni mielenkiitoinen kesken Bürger-Poe-Jylhän.

    Bürger

    "Kesk'yöllä ruumis haudatkaa,
    te soiden laulun, surun!
    Nyt sulho suuri ratsastaa,
    vien kotiin kullanmurun!
    Hei, lukkari! Sa kuoros tuo,
    häälaulua mun kuulla suo!
    Hei pappi! Siunaa meidät!
    Ma häihin kutsun teidät!"


    "You bury your corpse at the dark midnight,
    With hymns and bells and wailing;
    But I bring home my youthful wife
    To a bride-feast's rich regaling.
    Come, choister, come with thy choral throng,
    And solemnly sing me a marriage-song;
    Come, friar, come, let the blessing be spoken,
    That the bride and the bridegroom's sweet rest be unbroken."


    Tämä tuli mieleen kun läheinen viime päivillään puhui presidentti Mauno Kuusistosta.

    VastaaPoista
  26. Olen nimimerkistäni tunnistettava ja ylpeä anonyymi.Panen merkkini, kuin Nummisuutarin Esko, aina postaukseni perään. Samaa toivoisin muiltakin. En halua rekisteröityä! En myöskään hallitse ainuttakaan etukorttia, joista kauppiaat sitten tutkailevat vaivaisia ostoksiani. Kyllä Kemppi minut tietää! Enkä tolkuttoman sivistymätönkään ole...nooh, asiaan!
    Mistä kohdin Jylhän runoa voi päätellä, että nuorimies aikoo hirttäytyä? Tapsan "Ontuva Eriksson" itkettää minua porospäiten edelleen, kun "ilta saapuu jo taivaaseen ja portteja suljetaan...". Yhtään en usko, mutta silti kovasti koskee...ja hyvää tekee!
    Riuskin terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
  27. Päivän runo käynee aika ajoin toteen elämässä.
    Mutta se lienee monesti myös helpotus kaikille osapuolille, erityisesti morsiamelle, uskoisin.

    -osku

    VastaaPoista
  28. Osku kirjoitti: "Päivän runo käynee aika ajoin toteen elämässä.
    Mutta se lienee monesti myös helpotus kaikille osapuolille, erityisesti morsiamelle, uskoisin."


    Kovin totta. Aikanaan nuorena ja kai vähän komeanakin miehenä jouduin homoseksuaalin vanhan herran kovin kohteliaan satunnaisen kiinnostuksen kohteeksi. Olin todella yllättynyt, että tuntemukseni oli paitsi kauhunsekaista inhoa (siitä pääsin asennetasolla myöhemmin Proustin avulla) myös häpeää, ja oman epäreiluuteni tuntemusta.

    En mä kerran sen perästä ole ihmetellyt naisten asenteita tanssilavan luona.

    VastaaPoista
  29. Tiedoksi, että tuomarit löytää nykyisin - on löytänyt jo pari vuotta - osoitteesta oikeus.fi. Osoitteesta om.fi löytyvät enää oikeusministeri ja hänen virkamiehensä.

    Tässä suhteessa riippumattomat tuomioistuimet ja tuomarit, ainakin sellaisina itseään pitävät, ovat sentään päässeet eroon ministeriön ja valtioneuvoston hallintokahleista.

    Mahtaneeko tämä tyydyttää tuomareita niin, ettei muunlaista eli keskushallinnon pesäeroa heidän mielestään enää tarvittaisikaan?

    VastaaPoista
  30. http://open.spotify.com/track/567Z1OUB6kvSB5TUDFlo06

    VastaaPoista
  31. Mitä taas Häätanhuun tulee, niin se sopii äänelleni.

    VastaaPoista
  32. AD TapsaP: - suomalainen SS-pataljoona palautettiin kirjavien vaiheiden jälkeen ja kaikki mukana olleet taistelivat ainakin 1944, suomalaisilla sotilasarvoilla.

    Tästä on Mauno Kokipiin 1968 ilmestynyt yli 800-sivuinen kirja "Panttipataljoona), josta on kaksi myöhempää painosta.

    Keskkustelin 1970-luvun lopulla usein ja perinpohjaisesti erään mukana olleen kanssa, joka oli siis upseerina Kannaksella -44. Hän kertoi myös asioita, joita Jokipiin kirjassa ei ole. Tuo henkilö toimi rauhan aikaan lääkärinä.

    SS-hanke oli mielestäni suurisuuntainen möhläyhs, johon mukaan menneet arvelivat olevansa myöhempien aikojen jääkäreitä.

    On syytä muistaa, ettei SS merkinnyt nuorelle suomalaiselle pataljoonan keräysvaiheessa muuta kuin eliittidivisioonaa.

    Pataljoona saapui Danzigiin 8.5.1941 eli meidän välirauhamme aikana.

    Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon juhannuksen alla. Pataljoona palautettiin Suomeen keväällä 1943

    Nimiluettelo on verkossa
    http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo065s.htm

    VastaaPoista
  33. Dan Anderssonin runossa on oikein nätti sävelkin. Valitettavasti en millään saa kelvottomasta nimimuististani esiin sen suomenruotsalaisen laulajan nimeä, joka sen on esittänyt. (Ja isäni lauloi sitä usein, niin että osaan yrittämättä ainakin puoler sanoista ulkoa.)

    Ylimielisen nuoruuteni typerimpiä tekoja oli myydä antikvariaattiin Jylhän runosuomennokset "Runon pursi". Tässä iässä sille olisi käyttöä.

    VastaaPoista
  34. Laitan tähän "soittoniekan" alkutekstin Projcet Runebergista kaivettuna.

    Suomesi kääntäjä on tehnyt hyvää työtä, mutta muutamian tärkeitä sävyeroja teksteissä on. Suomalainen versio on turhan tumma, tämä on pikemminkin ohjelmanjulistus; sellaisen henkilön tunnustus, joka on niin lähellä itseään, että tietää oman menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. (Varmaankin Anderssonin omakohtaisia tuntemuksia).

    Vaikka ruotsinkieltä Suomessa olen kuullut sanottavan rumaksi, niin tämäkin teksti kuulostaa täydellisen hiotulta. Sanat ovat juuri siinä, missä niiden onkin oltava, niiden rytmi ja painotukset soljuvat vaivattomasti eteenpäin. Loistavaa kielenkäyttöä.

    (Dan Andersson on yksi suuria suosikkejani. Ruotsalainen Thorstein Bergman esittää näitä anderssonin tekstejä laulettuina mielenpainuvasti.)


    Spelmannen
    Jag är spelman, jag skall spela på gravöl och på dans,
    i sol och när skyar skymma månens skära dans.
    Jag vill aldrig höra råd och jag vill spela som jag vill,
    jag spelar för att glömma att jag själv finnes till.
    Jag vill inte tröska råg och jag vill inte repa lin,
    ty den hand som stråken skälver i skall hållas vek och fin.
    Ni får inte ge min bannor eller kalla mej för lat,
    fast jag stundom hellre hungrar än jag spelar för mat.

    Jag vill inte gräva jorden, jag vill inte hugga ved,
    jag vill drömma under häggarna till solen hon gått ned.
    Och i kvällens röda brand ska jag stå upp med min fiol
    och spela tills ert öga lyser hett som kvällens sol.

    Jag ska spela när ni gräva era kära ner i jord,
    jag ska spela hela sorgen i en visa utan ord.
    Och det svarta som var döden och som hälsat vid er säng,
    det skall forsa som en strömmande sorg från min sträng.

    Jag ska följa genom dalarna i höstens höga natt,
    och i rök från hundra milor ska jag sjunga som besatt.
    Och när natten böljar becksvart över skogstjärnens skum,
    mina basar skola ropa djupt ur mänskosjälens rum.

    Tre sorgens strängar har jag - den fjärde har gått av,
    den brast i en skälvning på den bästa vännens grav.
    Men ända in i döden vill jag följa er med sång -
    och jag vill dö och jag vill spela till uppståndelse en gång.

    VastaaPoista
  35. Muistan lukeneeni parinkin pojan muistelmateoksen (poikiahan he olivat, 17-v.) jotka lähtivät Saksaan, sodan loppuvaiheissa, ja joista tuli ss-miehiä (sic!). Jos motiivina oli (jostain runokirjasta luettu) "teit' isäin astumaa'... se kyllä äkkiä karisi, pois. Vaikka ei 17-vuotias ihmettele mitään, koska kaikki on uutta. (Nälkä on tietysti aina läsnä, kasvavalla ihmisellä.) Niin. (Itse lähdin merille 16-vanhana kun en tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt.) Sota Saksassa kyllä vuonna 1945 rankaisi enemmän siviilejä kuin näitä "oppipoikia", joita marssitettiin Norjasta ... ties minne Saksaan, ja sitten takaisin Tanskaan ... tai ties tänne. He itse ihmettelivät että "onpas tämä kummallista sodankäyntiä". Ja joivat viinaa: ihmeellisesti Wehrmachtin varikot olivat - paljon enemmän pullollaan kuin panoksia - viinaa, olutta ja suklaata. 17-vuotiaat ovat persoja tietysti ... no, myös viinalle.

    VastaaPoista
  36. "Panen merkkini, kuin Nummisuutarin Esko, aina postaukseni perään."

    Esko ei muistaakseni kirjassa kirjoittanut ainoatakaan blogikommenttia. Kirjeet ovat erikseen.

    "En halua rekisteröityä!"

    Ei tarvitse. Laita täppä kohtaan "Nimi/URL-osoite" ja sitten ei tarvitse näyttää typerältä, kun kommentti alkaa "Anonyymi sanoi..." ja lopussa on nimi.

    VastaaPoista
  37. Ei saa vaatia toiselta liikaa!

    VastaaPoista
  38. Thiѕ is really interesting, Yοu're a very skilled blogger. I have joined your feed and look forward to seeking more of your excellent post. Also, I'νe ѕhared уour site in
    my ѕοcial networks!

    Alsο visit my blog; http://www.sfgate.com/

    VastaaPoista