Ikävät totuudet

Joskus harvoin eli noin kerran päivässä käyn läpi itsestään selviä tosiasioita, joita opetan muillekin. Ne kun eivät välttämättä ole itsestään selviä eivätkä edes selviä.

Googlailu…

Olen edelleen sitä mieltä, että se on pätevä ja suorastaan loistelias keino tarkistaa ja hankkia tietoja, mutta välillä suren, kauanko kestää, ennen kuin verkkkolukutaito kohenee nykyisestä. Googlesta löytynyt tai Wikipediassa esitetty tieto kun ei asetu yhteyksiinsä.

Esimerkki molemmista. En onnistunut löytämään verkosta aineksia kokonaisukuvaan, kun lähdin tarkastamaan hyvin arvovaltaisessa ja hyvin uudessa kirjassa, Richard J. Evans, The Coming of Reich, The Third Reich in Power, The Third Reich at War (Penguin Books, 3 nidettä, 600 + 900 + 900 sivua) olevaa tietoa. Kirjoittaja on Cambridgen yliopiston uuden ajan historian professori.

Lähes jokainen meistä osaa selittää, että Suomen ilmavoimien ja kunniamerkkien, siis Vapauden Ristin hakaristi tuli meillä käyttöön ennen kuin Hitleristä oli kuultukaan ja siis ennen kuin natseista tuli poliittinen voima ja puolue. Samalla meillä on tapana mainita, että kysymyksessä on ikivanha onnen merkki, jota tavataan kaikkina aikoina kaikkialla maapallolla.

Suomen ilmavoimille tuo merkki tuli tänne 1918 lentokoneen lahjoittaneen ruotsalaisen kreivi Eric von Rosenin lentokoneessa. Hän oli maalannut jo kauan käyttämänsä onnen merkin tai puumerkin lentokoneen siipiin. Hän oli käyttänyt sitä jo pitkään.

Tarkemmin hakien verkosta löytyy tieto, että hakaristiä käytettiin eri yhteyksissä Saksassa jo 1900-luvun alussa mutta ilman poliittisia merkityksiä.

Kreivi von Rosenista tuli Hermann Göringin lanko. Göring näki hakaristin ja tulevan vaimonsa ensimmäisen kerran von Rosenin kartanossa vuonna 1920 ja kiinnostui suuresti molemmista.

Kreivistä tuli hyvin näkyvä ja hyvin pidäkkeetön Hitlerin ja natsismin kannattaja. Hän kuului Ruotsissa vuodesta 1933 toimineeseen natsipuolueeseen.

Sitä en tiedä, tuliko hän toisiin ajatuksiin. Hän kuoli 1948.

Ruotsissa oli koko joukko suurmiehiä, jotka olivat natsien kannattajia ja läheisiä ystäviä. Yksi heistä oli tutkimusmatkailija Sven Hedin.

Asiaa ei yleensä pidetä Ruotsissa maininnan arvoisena.

Hakaristilippua liehutti linnastaan Evansin mukaan okkultismiin innostunut Lanz von Liebenfels kotona Itävallassa 1907. Sitä käytti ahkerasti julkaisuissaan isänmaallisista salaseuroista innostunut Alfred Schuler. Tiedetään varmasti, että Hitler oli erittäin hyvin selvillä asiasta.

Hakaristi symboloi näille varhaisille sekopäille ”arjalaisuutta” eli alkuintialaista rotupuhtautta. Sen yhteys ajatukseen germaaneista kehittyneimpänä ja siten hallitsemiseen ja alistamiseen oikeutettuna rotuna oli olemassa 20 vuotta ennen meidän suomalaisten merkkejämme. Siis yhteys oli olemassa niille, joilla oli kykyä nähdä yhteyksiä.

Siis suomalainen selitys on ns. valkoinen valhe. Valkoiseksi sen tekee mielestäni se, että näitä asioita ei juurikaan tiedetty eikä tiedetä. Gallen-Kallelan osuus (hän suunnitteli kunniamerkit) ja Mannerheimin hyväksyminen eivät valitettavasti todista, että merkki ei olisi assosioitunut äärioikeistoon.

En sano mitään Mannerheimista, mutta eräät hänen lähimmistä miehistään kuten Kai Donner olivat Suomen oloissa äärioikeistolaisia ja eräät demokratian vastustajia. Tämä ei ole sama asia kuin natsismin kannattaminen. Kai Donnerkin kuoli 1935.

Akateemikko Matti Kuusi on kertonut uskottavasti, miten häneltä meni ennen talvisotaa maku natsismiin. Ylioppilaskunnan edustajana Saksassa hän sai hepulin, kun saksalaiset aateveljet valittelivat, että ruotsalaiset ja siis myös suomenruotsalaiset ovat rodullisesti esikuvallista herrakansaa, kun taas suomalaiset ovat varmaan mukavia ihmisiä, mutta valitettavasti mongoleja tai muita ali-ihmisiä.

Tästä asiasta ei ole Suomessa paljon hiiskuttu – Akateemisen Karjala-Seuran ja Isänmaallisen kansanliikkeen suhteesta natsien rotuoppiin ja varsinkin tuohon ajattelutapaan perustuvaan tapaan surmata rodullisesti tai terveydellisesti vähäarvoiset (minderwertige) ihmiset.

Luulen tietäväni, että rotuhygienia ja rodun parantaminen eli eugeniikka nauttivat tiettyä suosiota tietyissä suomalaisissa lääkäripiireissä. Ruotsissa tämä pyykki on pesty. Suomessa on vain sivuttu ohimennen sterilointeja ja kastraatioita, joita tehtiin runsaasti.

Ryssävihan tunnustamista rasismiksi – sitä se nimenomaan oli – en muista harrastetun. Asia ei tule toiseksi siitä, että meillä oli ja saimme lisää syytä vieroksua venäläisiä. ”Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi” on esimerkiksi kelpaava rasistinen lause ja siihen sisältyy koko tuon aatteen kaameus – ihminen tai ihmisryhmä on jotenkin viallinen syystä jolle hän itse ei mahda mitään.

Älkääkä, lukijat, sekoittako tätä kansanvihaan. Kai ruotsalaista lakataan vihaamasta, jos tämä tekee parannuksen ja opettelee sujuvaa suomea?

Ja ettei tarvitse puhua hulluja, en todellakaan väitä, että Suomen ilmavoimat olisi ollut fasistinen järjestö tai siihen kuuluneet Saksaan kallellaan. Mutta sitä ei pidä ihmetellä, jos joku ulkomaalainen sai sen käsityksen, että kysymyksessä on jonkinlainen apujärjestö.