Sivun näyttöjä yhteensä

21. syyskuuta 2009

Viimeinen




Viime viikolla kuoli lentäjä Kyösti Karhila.

Ainakin ns. hävittäjä-ässiä ajatellen kirjan kannet ovat nyt kiinni. Messerschmitt-lentäjiä on vielä jokunen maajalassa, mutta ei monta.

Tein Karhilasta runsas vuosi sitten radiojutun. Toinen jututettava oli isäni. Tuskin Yle kaivaa nauhaa esiin, vaikka voisi olla syytä. Herrat olivat molemmat 1921 syntyneitä.

Kunnostautuneita lentäjiä oli ainakin kahta lajia. Toinen laji oli, kaikella kunnioituksella, tyyppiä ”Matti Nykänen”. Toinen laji oli muuten vain poikkeuksellinen taidoiltaan.

Taistelulentäjällä oli oltava epätavallinen havaintokyky, epätavallinen fysiikka ja lisäksi jotain maagista, mitä ei osaa selittää.

Tämän jutun kuvassa pelleilee tai oikeastaan hurmaa naispuolisia katsojia Ilmari Juutilainen. Hän oli eräässä vaiheessa naimisissa äitini serkun kanssa ja valokuva on albumissa sitä perua.

Juutilainen, Luukkanen, Wind ja monet muut joutuivat välillä ongelmiin rauhan aikana.

Karhila siirtyi rauhallisesti siviilipuolelle lentäjän, oli kauan lentokapteenina ja lopulta ilmailuhallituksen merkittävässä virassa. Sen vähän perusteella, mitä tunsin häntä, hän oli epätavallinen hävittäjä-ässä, koska hän oli esiintymiseltään ja olemukseltaan sormenpäitä myöten herrasmies ja itse asiassa melkein haluton muistelemaan omaa menestystään.

Muistelmakirjasta, jonka hän julkaisi sota-aikaisen päiväkirjansa pohjalla (Reservipilottien ykkösässä, 2007) hän kiirehti sanomaan, että merkinnät olivat keskenkasvuisen ja kouluja käymättömän nuorukaisen käsialaa, ja sen huomasi.

Hyvin saman tyyppinen oli muuten henkilönä Heimo Lampi, oikeusneuvos ja hovioikeuden presidentti ja hänkin muuten vasta sodan loppuvaiheessa ja jälkeen koulunkäynnin tosissaan aloittanut. Minä onnistuin joskus johdattamaan keskustelun hänen kanssaan siihen, miten G-Mersun karkeat tykit vaikuttivat kaarresäteeseen, mutta oma-aloitteisesti hän ei tainnut noihin muistoihin juuri kajota.

Ja sitten oli näitä toisia ässiä, joille päihtymys ja putka eivät olleet millään muotoa vieraita kokemuksia.

Erään Kemppinen-nimisen henkilön luonnehdintojen mukaan muuan Mannerheim-ristin ritari nautti elämässään kolmesta asiasta, lentämisestä, ryyppäämisestä ja poliisin lyömisestä. Niinpä päivystävän upseerien rutiineihin kuului käydä hakemassa asianomainen lauantaina illalla Joensuun putkasta. Eräästä toisesta sama nimetön lähde sanoi, että tämä oli maassa sietämätön ja ilmassa korvaamaton.

Karhila kertoi radiossa, että hän harrasti erikoisesti maataistelukoneita (IL-2), joita oli hyvä ampuu kainaloon eli siiven ja rungon yhtymäkohtaan.

Hän jätti mainitsematta, että myös sen ajan lentokoneissa erinomainen ampumataito on jossain määrin luonnonlahja. Karhila oli yksi näitä armoitettuja.

Yllättävän moni entinen taistelulentäjä on pyytänyt ja saanut kuolinilmoitukseensa Runebergin säkeen ”murheell’ ei saa muistoansa viettää”.

Käsitän, että tuo liittyy ajatuskulkuun: tuli, teki työnsä, poistui.

Aika monta kymmentä vuotta nämä henkilöt joutuivat kyllä olemaan unohduksissa.

Mieleeni on jäänyt muuan 1970-luvun alun radiohaastattelu – en ilkeä sanoa nimiä – jossa toimittaja kysyi painokkaasti ja tuomitsevasti:

- Mutta eikö teidän ollut vaikea ampua ihmistä?

Haastateltava, joka oli vanhan kansan professorimiehiä, vastasi:

- Oli se. Kun ei millään meinannut osua.

31 kommenttia:

  1. Karhila oli lapsuudessani mukava ja turvallinen setä, joka veti lennokkikerhoa meille pojille. Hän ei tuonut itseään esille jonain erityisenä, ei millään lailla. Vasta myöhemmin, kun Neuvostoliiton hajottua sotia alettiin muistella julkisesti, minulle valkeni, että tämä setä olikin aika poikkeuksellinen kaveri.

    VastaaPoista
  2. HYVA SAANTO

    Hieno kirjoitus Jukka K:n takin helmaan jaaneista lentaja jutuista!

    Lentajan kyvyt oli varmaankin yksi tarkea tekija. Mutta kun lentajia oli paljon, niin suomalaisten pudotussuhde ei kai voi olla kiinni yksinomaan naista osaajista.
    Naapurillakin oli tuota materiaalia, mista valita, mutta kuitenkin pudotussuhde on aivan kasittamaton suomalaisten hyvaksi.

    Mita nama muut tekijat mahtoivat olla (taktiikka, koulutus, kouluttajat jne)? Missa oli jutun ydin ja juoni?

    Lauri Pekuri kertoo kirjassaan pikku valahdyksia: keinutuolitaktiikka, taistelukoulutus jne. Mainitsee muutaman armoiotetun kouluttajan ja esimiehen.

    VastaaPoista
  3. JUTUN VALOKUVA

    Pitaakohan ostaa uudet silmalasit vai onko se Illu katkeytynyt romujen taakse?

    VastaaPoista
  4. http://www.mediapalvelut.fi/press/ilmailu-2004-04-kyosti_karhila.pdf

    'Pikadokumentti' Karhilasta.

    VastaaPoista
  5. Minulla oli hämmentävä kokemus olla majuri Mattelmäen (alk. Nieminen) alaisena - hän toimi sodan jälkeen Valmetin henkilöstöpäällikkönä ja johti toimintaa kuin vielä olisi ollut sodassa. Eivät kaikki hänen päätöksensä suinkaan olleet huonoja - sain kerran muistaa kiitollisuudella yhden palkkariidan ratkaisua - mutta ratkaisut tulivat nopeasti, räjähtävästi ja niin, että porukka yritti koota myöhemmin, mitä se oikein sanoi ja mitäs nyt tehdään.

    VastaaPoista
  6. K:
    - Mutta eikö teidän ollut vaikea ampua ihmistä?

    Mutta tämähän muistuttaa keskustelua Pääkylärinteellä Förarsin tutkintalautakunnassa
    - eikö teidän olekin luontevaa ampua ihmistä puolustaessanne viholliselta kotianne ja läheisiänne?

    - Ei, ampua sielunveljiäni kuin robotti nyt jossain natsien julistamassa sodassa. Mieluummin päästän sarjan omaan ohimooni kuin ammun heitä.


    (yksimielinen aseellisesta vapauttava päätös)

    VastaaPoista
  7. Lue mitä laitoin Iines.blogspot.com ja siinä on osittain vastaus miksi on pakko olla Nykänen tietyssä mielessä koska muuten kivetymme kaikki pikku lokosiin kuten sinun edellinen kuvasi. Miten minä tästä tämänpäiväisestä kuvastasi ns. viehättyisin en tiedä mutta rautaa näyttää olevan?!

    Tiede on klubi, jonka kerholaisilla oli hyvä jekku joskus Kopernikuksen ajoilta sillä niillä oli oma Kibbutsi muistissaan, ja ettei naisia saanut antaa fuck around (kröhöm, kaunis kuvaus - revitään kuten LL sanoi, rako auki sitten vaan...) koska jos naiset saisi tätä mahdollisuutta kuolisimme kaikki sairauksiin ennen pitkään. Kivettymisen mahdollisuus kun ei silloin tullut mieleen.

    Jospa siis jatkaisimme sivistystä ja oppisimme sen minkä juutalainen Levinas on kirjoittanut, että normaaliälyinen, normaalisieluinen ja normaalimoraalinen ei ammu toista kun kasvot ovat esillä eli siinä kulkee terveen ja sairaan raja.

    Vaikka käskytetään. Vaikka. Despite of.

    Jotain rautaa pitää siis miehessä olla vaikka onkin hyvä puhdistamaan ja putsaamaan bakteerit pois etenkin rumista naisista hyhy - kauhistus sentään.

    Moraali on asia, joka ei seiso yhdellä jalalla vaan siihen tarvitaan sekä kuu että aurinko: toinen vetää toiseen suuntaan (kuuhullut kuten minä) ja toinen toiseen (aurinkokansa kuten hienostoperseet) mutta projisoiden, että minä kasvan oikeasti auringonvalon mukaan ja he kuun pimeydellä hyödyntäen muiden pimeää puolta omiin ns. mukamasaurinko-tarpeisiin.

    Se on rako mistä LL voi itse kirjoittaa jos uskaltaa.

    Taitaa tulla ns. akateeminen maailma (ja kirkkokin) päähän koska tämä ei sovi kummallekaan koska rahsta tuli uusi Jesse ja Goddi. Pitää niinqu hengissä.

    VastaaPoista
  8. Tuota...?
    Kemppisen "lennokkuutta" kun en useinkaan ymmärrä, niin katselen ja kommentoin kuvia. Että missähän se Juutilainen? Ei lennähtänyt esiin edes suurennellessa!
    Pekka S-to.

    VastaaPoista
  9. Hävittäjä-ässyys selittyy pitkälti sillä, että vain 2% ihmisistä ei juurikaan kärsi vihollisen tappamisesta - ei ajatuksesta eikä teosta. Näin harva on siis valmis ampumaan tarkoituksella ja kohti. Tämä on hyvin eri asia kuin ampua uhatakseen, mistä esimerkkeinä mm. Rahikainen ja koko I maailmansota.

    Tappamistaidon merkitys korostuu ympäristössä, jossa on vihollisten välinen merkittävä yhdistävä tekijä, niin kuin ilmailijoilla on. Henkinen yhteys toisen lentäjän kanssa miedontaa tosiasiallista vihollisuutta. Monet lentäjät ovat kertoneet paluulennoista, joilla on kohdattu myös palaava vihollinen. Molemmat keskittyneet omaan suoritukseensa, ei aktiviteetteja.

    Magiikka katoaa, kun ajatellaan vaatimuksia hyvä lentotaito ja kyky tappaa. Ei montaa jää.

    VastaaPoista
  10. 2% TAPPAJAT

    Mistahan teoriasta tai akateemisesta tutkimuksesta tama
    " 2% tappajan " selitys tulee?

    Taman mukaan 150 miehen komppaniasta vain 3 miesta olisi ampunut vihollista kohden!!!

    Edelleen venalaisia havittaja-assia olis ollut 10 tai 50 kertaa enemman kuin suomalaisia, mutta eikos ne pudotusluvut puhu jostain aivan eri suhteesta-- ja pahus vie viela suomalaisten hyvaksi!

    VastaaPoista
  11. Jollei sieltä riittänt muit ko sielunveljii, nii hää ois kuitenki voinu sannoo etulinjass ett "havahdu, kiänny pois eläkä ennee tuleh tänne pyssy käjes"

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi: on klilling, Ddve Grossman - erittäin vakuuttava. Kiinnostava.

    VastaaPoista
  13. Dave Grossmanin kirja löytyy torrenteistakin.
    En nyt ihan pystyisi hyväksymään herran (osin kehä) päätelmiä.
    Hyvin kiinnostava kylläkin.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi sanoi...

    Jollei sieltä riittänt muit ko sielunveljii, nii hää ois kuitenki voinu sanno ..


    hää ois voinu sanoo monenmoista: vaikka rauha tehty, ja otettu se Karjala kun kerran noit´rajoja tarjottiin, 41 syksyllä, ja käännetty aseet ennen auroiksi takomista toiseen suuntaan.
    Natsit ehtivät tehtailla rikoksiaan ihmisyyttä vatsaan vuosikausia. Kovakorvainen aseveli ei suinkaan ole siihen aivan osaton, kuten jo sotasyyllisyystuomioistuin totesi.

    VastaaPoista
  15. E. Rudorffer on elossa, luulen minä.

    Hänelläkin on tietty muistoarvo.

    VastaaPoista
  16. Heh. Venäläisten lentäjien ja koneiden aliarviointi on aivan klassillista kamaa. Sanotaanko mieluummin että ennemmin kuin huonoja, venäläiset olivat kokemattomia. Espanjan sisällissodassa laillisen hallituksen puolella taisteli menestyksellä paljon venäläisiä silloin nykyaikaisilla polikarpov-koneilla. Kehittivät siellä omia taistelutaktiikoitaan ja saivat kokemusta. Kun suuri isänmaallinen sota alkoi, uusia lentäjiä koulutettiin pikavauhtia. Näitä sitten tipuskeli enemmän.

    Jos jossitellaan, niin miten olisi käynyt talvisodassa, jos Suomella olisi ollut sanotaan nyt vaikka 500 kpl I-15 ja I-16 -koneita? Ja pommareita päälle. Ja muutakin aseistusta olisi rauhan aikana voitu ostaa sieltä päin. Eivät valitelleet laatua kovimmatkaan lapualaiset kun sotasaalisaseita käyttivät.

    Kyllä lentämään oppivat melkein kaikki jotka haluavat. Ei se ole mitään rakettitiedettä. Se että jotkut osaavat asian paremmin on luonnollista ja koskee mitä tahansa taitoa.

    Mitä tulee tuohon 2 %:iin, niin siinähän sanottiin että "ei juurikaan kärsi tappamisesta", niitä kärsijöitä on sitten se 98 %.

    Toinen maailmansota ja Korean sota olivat ihmistutkimuksen laboratorioina vertaansa vailla. Nyt siis puhutaan sotilaista, eli jätetään siviiliuhrit sivuun vähäksi aikaa. Saadun datan perusteella on laskettu malleja ja todennäköisyyksiä siihen miten taistelujoukko käyttäytyy ja kuinka kauan se kestää ns. etulinjaa. Muistaakseni aika oli maksimissaan 90 päivää, jonka jälkeen olisi syytä suorittaa ns. rotaatio ja vaihtaa joukot vereksiin. Voin muistaa ajan väärin, mutta kyllä se löytyy intternetsistä, koska siellä on kaikki.

    Ai niin, kuuluukohan George W. Bush tuohon kahteen prosenttiin, hävittäjälentäjä kun on?

    VastaaPoista
  17. Eikös Linna pane Leppäsen Preetinkin sanomaan jotain saman tyylistä kuin tuo harvinaisen viisas proffa? Että ihmistä on vaikea ampua, kun se perhana osaa väistellä? Vai muistanko väärin?

    Niinhän se on, ettei hyvä sotilas ole sama kuin hyvä ihminen. Koivisto ei muistelmissaan kehu Törniä edes hyväksi joukkueen johtajaksi, vaikka tämä mainittiin juuri Hesarissa maailman parhaaksi sotilaaksi.

    Sodan luonnekin on muuttunut. Nykään satatuhatta vihollista voi tappaa ihan rintamallakin heitä edes näkemättä. Se on videopeliä vanhan ajan meininkiin verrattuna. Ennen tuollainen "sokea" tappaminen onnistui vain esikunnassa.

    Minua on aina häirinnyt se, että sodanvastustus on niin typerää. (Korjaan huviksen, koska suurin osa lukee kuitenkin väärin: sodan vastustaminen ei ole typerää, vaan se tapa jolla se tehdään.)

    Kuka haluaa sotaa? Se, joka sitä tarvitsee ja jolla on kyky siihen ryhtyä. Siinä ei jeesustelut paina mitään. Imago voi painaa vähän, mutta sitä varten on propagandaosasto.

    VastaaPoista
  18. JENKKIEN TUTKIMUKSET

    Olen elanyt Summan, Siiranmaen, Vuosalmen ja U-aseman miesten joukossa kauan sitten. Kylla nama miehet ampuivat osuakseen, jos olivat paikassa, missa piti ampua.

    VastaaPoista
  19. S:
    Mitä tulee tuohon 2 %:iin, ..
    vastaa sattumalta psykopaattien suhteellista osuutta väestöstä.

    VastaaPoista
  20. Kyllähän ihmiset sotivat kun sota sytytetään.

    Tällä hetkellä sodittaisiin Halosen, Niinistön, Vanhasen, Kataisen, Sinnemäen, Wallinin
    johdolla.

    Urpilaista, Arhinmäkeä, Soinia saatettaisiin tarvita.

    Taitaa se niin olla, että luottamus sodan johtoon on sokea vain nuorilla sankaripojilla.

    VastaaPoista
  21. Jenkeillä tietysti psykologinen perusta on väkisinkin erilainen, koska eivät omalla maallaan taistelleet ja sitä konkreettisesti puolustaneet.

    VastaaPoista
  22. Niin kyllä jatkosodassakin oltiin ihan Suomen laillisten rajojen ulkopuolella sotimassa.

    VastaaPoista
  23. Luin jostain että lentäjillä on ammattikunnalle ominainen ja erittäin hyödyllinen, joskaan ei välttämättä välttämätön, luonne johon kuuluu sekoitus huimapäisyyttä, röyhkeyttä, pelottomuutta ja omahyväisyyttä. Tämä osaksi selittää sen, miksi Yhdysvaltain ilmavoimat ovat huippuluokkaa (toinen selittävä tekijä on tietenkin raha).

    Kotimaisten lentäjien menestys toisessa maailmansodassa oli tietenkin häkellyttävä, mutta niin oli maavoimienkin. Olisiko siinä kyse pohjimmiltaan samasta, eli siitä että viholliset, etelästä väkisin rahdatut Ukrainalaiset, olisivat mieluummin olleet missä tahansa muualla ja meikäläiset taas puolustivat omia kotejaan (joskus kirjaimellisesti) omilla takapihoillaan (joskus kirjaimellisesti)? Motivaatio tekee ihmeitä suorituskyvylle.

    Jari Lehtisen linkittämän "Eila Ilmatar Juutilaisen" tiedän. Se on hauska pikku kunnianosoitus, hahmo jostain piirrossarjasta jossa toisen maailmansodan lentäjät esitettiin pikkutyttöinä.

    VastaaPoista
  24. "Niin kyllä jatkosodassakin oltiin ihan Suomen laillisten rajojen ulkopuolella sotimassa."

    Totta, mutta puolustussotaakin pitää osata käydä oman maansa ulkopuolella. Stalinin sanoin, pelkkä puolustautuminen ei pysäytä vihollista, vaan jossain vaiheessa täytyy aloittaa vastahyökkäys.

    VastaaPoista
  25. Mukava nähdä isoisästäni kuva, jota en aiemmin ole nähnytkään - hyvin näkyy kuvattavan positiivinen luonne. Mainitsemasi äitisi serkku on isoäitini.

    VastaaPoista
  26. Ad Juutilainen: - kai sinulla on Anni J.:n kuva ylioppilaslakki päässä, kansallispuvussa, metsässä?

    Vastaan tällaisessa tapauksessa mielelläni henkilökohtaiseenkin meiliin blogista ilmenevään osoitteeseen.

    VastaaPoista
  27. Kiitos vastauksesta. Minulla on Anni-mummusta vain virallisempi ylioppilaskuva, joten mielelläni näkisin kuvan, jonka mainitsit.

    En ole Bloggerin toimintoihin kovin perehtynyt, joten en tiennyt, miten muuten vastata. Käsittääkseni kommenttien valvonta estää sen, ettei meiliosoitettani juutilainen@gmail.com (tai tätä vastausta ylipäätään) tule julkistettua.

    Ystävällisin terveisin,

    Pia Juutilainen
    (Olen Eino Ilmarin vanhimman pojan eli Aarne Ilmarin tytär)

    VastaaPoista
  28. ad Kovakorvainen aseveli

    ois hää siltikii voint sannoo... mää pilkille piippalakkiis kans sinne volgan mutkaan. tääll lähtöö henki melko helpost jos haastaa...

    VastaaPoista
  29. ko miust patriootti ja psykopaatti ei oo synonyymejä. jos sie rh elät tarpeeksi vanhaseksi, niin ero saattaa häivähtää mielessäis. mie oon toistaiseksi patriootti ainakin suhteessa maalaiset vs. marsilaiset. marsilaiset on niitä kö haluaa reijittää miun taljan.

    VastaaPoista
  30. Toisen maailmansodan historia onkin ihmeellinen. Ei tarvitse kuin lukea vaikka Mike Spickin kirja viimeiseen asti (Koala 2008) niin huomaa miten hankalilla koneilla (Me-109 G )Suomea ilmasta puolustettiin. Toisaalta huomaa miten huonoa materiaalia (!) neuvostolentäjät olivat. Niin suomalaisten kuin saksalaisten osalta voi puhua joukkotuhonnasta ilmassa. Mitä enemmän asiaan on perehtynyt, sitä selvemmin käy ilmi, että Venäjä ja USA ovat aina sotineet voittonsa ja tappionsa materiaaliylivoimalla, ei taidolla. Niin maasssa kuin ilmassakin. Me 109 G oli todella hankala, ei kovin liikehtimiskykyinen hävittäjäkone, mutta Neuvostoliitossa vastaavan uuden hävittäjän laskettiinkin kestävän vain 80 tuntia. Niitä riitti alasammuttaviksi kuin maaassa Sherman ja T-34 tankkejakin. Nykyisin ei vastaavaa mikään maa- paitsi ehkä Venäjä- kestäisi.Suomalaisten lentäjien kyky taistella "länsirintamalla" olisi varmaan ollut Saksan tasolla. Ritariristejä saatiin eniten idässä.

    VastaaPoista