Selvää säästöä

Nuoret ihmiset tekevät hyvin mielenkiintoisia löytöjä mm. toistensa housuista ja hiukan varttuneemmat ns. maailmasta.

Elämäni taitaa tulla halvaksi, koska löydän yhä useammin mielenkiintoisia tavaroita laatikoistani tai taskusta.

Kävin kysymässä iPhonea, vaikka en ole siitä henkilökohtaisesti innostunut. Onneksi myyjällä oli tarve ottaa luulot pois ja osoittaa, kuka asiat osaa. Kävi ilmi, että Soneran kytkykauppaan sisältyy osamaksun tyrkyttäminen. Kun iPhone S:n jonotusaika kuuluu olevan kymmenen viikkoa, nyt on tilaisuus ostaa kuukausierin puhelin, joka jää sitten vanhaksi, kun tiettävästi kaikin puolin pontevampi ässä on joskus saatavissa.

Eikä Sim-korttia voi vaihtaa, ja tuntematon numero aiheuttaa kaikki Egyptin vitsaukset. Vodafone sai muuten tänään iPhonen Englannin oikeudet…

Ja osamaksuerien kätkeminen ennalta maksettujen puheluminuuttien hintaan ei ole oikein reilua peliä. Tuhat minuuttia ja sen jälkeen n markkaa minuutti plus aloitusmaksu…

Apple on mainettaan nuljumpi. iPodin kanssa tulee mielenkiintoisia vaikeuksia. Ainakaan minä en osaa siirtää kojeesta sävelmiä tietokoneelle ja jopa ostettujen ja maksettujen sävelmien siirtäminen toiseen iTunesiin on sallittua vain niin ja niin monta kertaa.

Ajattelin että pitäisi olla halpa ja ruma Nokia, joka olisi sopivan röpelöinen niin ettei se putoa taskusta. Ei ollut. Onneksi muistin, että kotona on. Hankin sen hätätilanteita varten, kun eräs omainen oli henkiheittona. Ja nyt se on kohta ladattu.

Tarinan tausta on tietenkin tavoitettavuus tositilanteessa. En voi pitää peruspuhelinta päällä, kun istun korjaamassa tenttikysymyksiä tai muuta vastaavaa. Tenttivastausten arvostelu on syytä tehdä kerralla, vaikka niitä olisi sata. Muuten arvosanat eivät välttämättä jakaudu oikeudenmukaisesti.

En ole ihan vielä valmis linkolaksi. Sitä paitsi sinänsä kiinnostava vaihtoehto olisi väärin vesilintua kohtaan.

Lappeenrantaan ajaessani eksyin matkalla, vaikka pidin navigaattoria päällä, kun en muista, paljonko Porvoon kautta ajaen matka on nopeampi kuin Lahden kautta. Siellä on näet ylimaalliset tietyöt niin ettei tuttua tienristeystä näkynyt missään, vaan kiersin yliopistolle keskustan kautta.

Niinpä tuli mieleen kiukutella navigaattoreista. Keskustelukumppanini, mitä lahjakkain nuori henkilö, sanoi etteivät edes ilmasta päivittyvät navigaattorit Tunne Turun motaria saati Hakamäentien tunnelia.

Vanha, alennusmyynnistä ostettu Tomtom taipui ihmeparantajan käsissä, sillä olen hiukan nureksinut osoitteen syöttämistä kosketusnäytölle. Yleensä se pitää tehdä vähintään viisi kertaa ennen kuin onnistuu.

Vastaus oli vasemmassa taskussa. Kynä, jonka päässä on kumi. Aina osuu, vaikka pitäisi kirjoittaa ”Hämeentie”.

Illan ratto on toisen, niin ikään erinomaisen henkilön ansiota. Agricola-historiasivusto sisältää ansiokkaan ajankohtaisesti linkin Google Booksin uusiin avauksiin. Siellä on nyt Life-lehti vuodesta 1960 tälle vuosisadalle suurennmoisen hyvin skannattuna ja samoin toinen suosikkini, Popular Mechanics.

Rakastan vanhoja aikakauslehtiä, mutta myönnän apeana, ettei niitä säilytä pirukaan eikä selaileminenkaan ole varsinainen ilo. Mutta että digitoituna!

Osta sinäkin ensi vuonna hengenvaaralliseksi todettu henkilöauto! Näyttää kalliimmalta kuin on mutta on halvempi kuin luulet, julistaa mainos.

Kolmas, sinänsä erillinen ja irrallinen asia. Digitaalivalokuvauksessa järjestelmäkamera vaihdettavin objektiivein tai iso kompakti on lakannut olemasta järkevä kysymys. Olen käyttänyt pari kuukautta Panasonic Lumix G 1:tä, enkä tarvitse uudemman mallin video-ominaisuuksia. Objektiivit ovat aivan riittävän hyviä; se todella hyvä on liian kallis.

Mutta tilanne jatkuu. Nyt tulee Panasonic Lumix DMC-GFI, hinnoiteltu 900 euroon 20 mm:n f 1.7 kiinteällä objektiivilla. Esittelyistä päätellen kennon ja objektiivin keskinäinen suhde on ihanteellinen. (Puhe on harrastelijan kameroista.)

Järjestelin digikuviani, joita on koko joukko, syksystä 2000 tähän päivään. Vaikka minulle mahdollisessa hintaluokassa taso ei ole vielä läheskään sama kuin filmille kuvatessa (dynamiikka!) niin kylläpä se on paljon parantunut.

Ehdotan lukijoille yksinkertaista menetelmää – paljonko rahaa kameraan. Ei yhtään – järkevää. Matkapuhelin, järkevää. 100-200 euroa – saa mainioita kompakteja, 100-200 tykö – sillä rahalla saa uskomattoman monipuolisia. Varottava kelloja ja kulkusia eli turhia tykötarpeita. Muistettava että harrastajalle kameran tärkein ominaisuus on se, että se on mukana.