Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
27. syyskuuta 2009
Kakkoskoti
Suosittelen hotellia. Kun ei liikaa joudu reissaamaan, rauhallinen ilta hotellissa on nautinto. Voi käydä niinkin, että tulee mieleen kaikkea, minkä onnistuu kotosalla siivilöimään mielestään.
Hotelli Lappeen aamiaispöydässä on juuri uunista otettua ruislimppua. On vähän vaikea keksiä ylimaallisempaa herkkua. Ajattelen nyt pitää kiinni siitä ajatuksesta, että en vie läppäriä yöksi hotelliin enkä pidä puhelinta ollenkaan päällä. Aamiaisella en lue lehteä. Ei niitä riittäisikään.
On ilo ettei tarvitse olla lähdössä lentokentälle, vaan hyvin hitaalla bussilla yliopistolle, eikä kotiinkaan turvatarkastuksien kautta, vaan junalla.
Ei ole tarvetta sekaantua toisten asioihin, mutta erään iän saavutettuani en osaa enää eläytyä niihin, jotka kurvailevat eri puolilla maata pelaamassa jotain tai sitten menevät niin sanotulle kakkosasunnolleen tekemään jotain, mistä minulla ei ole aavistustakaan.
Muun muassa Savonlinnaan rakennetaan keskustaan khaletteja (châlet), joka tiettävästi tarkoittaa samaa kuin rangaistusten täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa lähemmin selvitetty valoisa yksinäishuone. Uudessa vankeuslaissa seuraamus on nimeltään ”sijoittaminen yksinäisyyteen”.
Minäkin sijoitan yksinäisyyteen, mutta kysymyksessä on investointi. Jos minut sijoitettaisiin yksinäisyyteen tai edes putkaan, laulaisin kaikki salaisuuteni muutamassa tunnissa kuin kanarialintu, aivan kuten muutkin Helsingin herrat. Tosin niitä salaisuuksia, omia, ei juuri ole, tai toisin sanoen niitä ei kukaan jaksaisi kuunnella. Naisia ei saisi juoksemalla kiinni, jos yrittäisi, ja viina, jos menisi alas, tulisi ylös, kuten tunnettu fysiikan laki lausuukin.
Erinäisten kantamusten ja muutamien muiden syiden takia olin sittenkin autollakin Lappeenrannassa, vaikka monen tunnin luentojen jälkeen väsähtää niin pahasti, että ajaminen ei ole miellyttävää eikä aivan turvallista.
Automatkaradiossa kehuttiin hiilijalanjäljistä. En ole perehtynyt asiaan alkuunkaan. Vesi minua kiinnostaa ja siitä tiedän jotain, mutta radio setä väitti, ja täti säesti, että turhanaikainen ajeleminen kakkosasunnolle kaksinkertaistaa asianomaisen ihmisen kontolle jäävät hiilipäästöt. En ole varma, kuulinko oikein, mutta vireystila muuttui ja matka sujui. Olin siis työmatkalla eli paljon parempi ihminen kuin kaikki ne syntiset, joiden autoletka alkoi olla katkeamaton jo Porvoota lähestyessä, ja kotiin menin kokemuksista viisastuneena kehä kolmosta, Hangon tiellä kun ruuhka matelee perjantaina iltapäivällä.
Kuvittelen että jokin osa noista henkilöautoista on menossa kesämökeille ja kakkosasunnoille. Jos ihmisillä on kova tarve olla jossain muualla, se on heidän asiansa. Mutta en ollut tullut ennen ajatelleeksi, että kakkosasunto on syntiä.
Tarkemmin ajatellen asiassa saattaa olla hyvinkin paljon perää. Ilkeimmät ottavat varmaan huomioon mökin tai asunnon lämmittämisen, vedet ja vihdat, ylimääräiset eväät ja oksennusten siivoamiset.
Katkaisen lorotuksen tähän, koska ajatus on keskeneräinen. Sanon vain luulevani, ettei ”mökillä” olla enää useinkaan luonnon helmassa. Tilastojen ja myynti-ilmoitusten mukaan rannat ovat Mäntyharjulta Bromarviin täynnä erinomaisen täydellisesti varustettuja taloja, joissa ei ole paljonkaan yhteistä entisten mökkien kanssa.
Kesällä olimme rouvan suvun mökillä, joka on aito, oikea ja hiljainen, sitä perua kun perhe asui metsäpitäjässä, kun isä oli ammatiltaan mehtänostaja. Tätä nykyä siinä on kymmenen kilometrin säteellä muutama kesäasunto ja muutama talviasunto ja yksi Pakarinen kalastaa selällä.
Savon mökillä en ole käynyt kahteen vuoteen. Tänä vuonna oli se silmä. Ja pojat viihtyvät siellä, ja tässä teen suuren varauksen, joka on puhtaasti ideologinen. Jos kaupungissa asuvilla lapsilla on siihen harrastusta, kyllä heidän pitää päästä maalle kesällä, oikein kunnolla. Uivat, oppivat soutamaan, vähän käyttämään kirvestä, sahaa ja vesuria, ennen pitkää tekemään tulet ja sulkemaan pellit sitten kun aika on, kantamaan talousvedet järvestä ja olemaan tuskastumatta pikku vastoinkäymisiin.
Kun mietin tuota hiilijalanjälkeä, sanoisin että menisi kyllä perheen eli siis lasten kanssa oleminen vaikeaksi ilman sähköä ja jääkaappia. Itsehän sitä on tullut nukutuksi puun alla korva tyynynä ja vyö peittona, vaikka ei tietenkään enää. Kerran kokeiltiin, pystyykö nuori mies nukkumaan ilman tulia lumikiepissä makuupussissa, kun pakkasta on lähemmäs kolmeakymmentä. Vaati pyyheliinan kasvoille, mutta muuten ei ollut hädän paikkaa.
Meillä oli kakkosasunto varmaan ennen kuin juuri kellään muulla – juhannuksesta 1948. Itse rakennettu, mustan pörssin tarvikkeista, luulen. Mentiin kuorma-autolla, lavalla, erilaisia enoja ja tätejä ja naapureita, hyvinkin parikymmentä, nukuttiin siskonpetiä kapokkipatjoilla ja paleltiin.
Vieläkin muistuva herkku oli öljytynnyristä kyhätyssä pöntössä savustettu lahna tai ahven, joita vainottiin joukolla. Muistan miltä järvi tuoksui aamulla kello viisi, kun lähdettiin kokemaan siimaa.
Kuvassa oleva soutaja olen minä ja perää pitää Uki-setä. Veneen nimi oli Ranta-Manu. Meneillään on 1940-luku tai kukaties vuosi 1950.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ilmastonmuutos saattaa olla totta, mutta kieltäydyn osallistumasta eskatologiseen hysteriaan ja tuntemasta syyllisyyttä hiilijalanjäljestäni. En sitä halua ehdoin tahdoin kasvattaakaan, mutta syyllisyydestä kieltäydyn. Niin yksinkertaista se on. Suosittelen muillekin. Se kohentaa elämän laatua.
VastaaPoistaPutkaan panemisen vaikutus ihmisen laulukykyyn riippuu lähtötilanteesta. Parisenkymmentä vuotta sitten oli tapaus, jossa muutama juuri 18 täyttänyttä kaveria joutui vangituksi epäiltynä rikoksesta, jonka selvittelyyn kului väistämättä pitkähkö aika. Juttelin silloin tutkinnanjohtajan kanssa, joka ihmetteli, että kaverit olivat ihan tyytyväisiä oloonsa, kehuivat majoitusta: "Täällä saa riittävästi hyvää ruokaa ruoka-aikoina. On säännöllisesti juttuseuraa ja kämppä on siisti". Komisario totesi, ettei ollut aikaisemmin törmännyt tapaukseen, jossa viikon kuluessa vangittu ei olisi ollut valmis kertomaan kaikkea tietämäänsä. Kaverit kun kuulemma juttelivat niitä näitä.
VastaaPoistaNykyisin paatuneita kuulusteltavia lienee enemmän.
Eikä tietenkään ollut edes pelastusliivejä yllä. :)
VastaaPoistaNo, siihen maailman aikaan pyöri lapsia ympärillä kai hukattavaksi asti.
Herranjestas sentään, missä ovat veneilijöiden pelastusliivit?
VastaaPoistaKyllä ykkösväki on harrastanut kaksois- tai useampikertaista asumista iät ja ajat, mutta se on oloista ja piireistä riippuen vaihdellut onko kaupunkikorteeri ollut miten mones. Pikaesimerkkeinä Rooman patriisit, ruhtinaiden metsästyslinnat, saksalaisten porvarien perheiden kesämuuton Itämerelle tai edellisten polvien helsinkiläisprofessorien huvilat esimerkiksi Nuuksiossa tai saaristossa.
VastaaPoistaKaikki kunnia Kemppisten 1940-luvun kuvioille, mutta eivät he kai tässä mitään innovaatiota olleet tehneet. Toisinkuin eräskin rakennuskonserni chalets-konseptilla, siinä on konepellin alla viritystä ja päältä päin hyvää yritystä.
.. miltä järvi tuoksui aamulla kello viisi, kun lähdettiin kokemaan siimaa.
VastaaPoistaMuinoin ikään kuin aistittiin voimakkaammin – tuntuu, ettei nykynuori ihan saavuttaisi samaa tasoa, stetsonista, mutta orientaatio ei ole sama.
Olin luontomystikko, ja tästä keskustellut ihan jonkun verran, missä tuolloin vahvana läsnä ollut olevan yhteys ja ykseyden kokemus nyt on?
Ad Omnia: talvi- ja kesäpalatsit ovat todella vanhoja. "Transhumance" -ilmiö oli tuttu jo jääkauden lopulla. Kesäksi vuorille, talveksi rantaan, vuohet mukaan.
VastaaPoistaHelsinkiläiset kauppiaat tapasivat 1800-luvun lopulla käydä hyvästelemässä naapurinsa muuttaessaan kesähuviloilleen ("villa") nykyisen Kansallismuseon seutuville.
Tunnen henkilökohtaisesti joitakin 1800-luvun herrasväen huviloita, joista on kuulemma kauhea riesa nykyisille omistajille.
Apellani (1. aviol.) oli Porkkalassa 30-luvulla huvila, jota kuulemma kuvattiin Italian arkkitehtuurilehtiin. Bolsevikit sitten löivät sen klapeiksi 1944-1956.
Ja tässä ympärilläni on kesäasumuksi kehuttavaksi asti, alkaen Hvitträskistä.
Nähdäkseni keskiluokan 8saks. Mittelstand) mäkkeily liittyy vahvasti henkilöautokantaan.
Kuten kirjoitin, suvussani matkailtiin kuorma-autolla.
Joku voisi tutkia - 30-luvulla, jolloin henkilöautoja tietenkin oli käytössä, myös maaseudulla harrastettiin yllättävän paljon kesäasumuksen vuokraamista. Äitini vietti lapsi-ikäisenä kesän viikonloppuja Lappajärvellä, kun taas jutussa kuvaamani oma mäkki oli Evijärvellä.
Parempien ihmisten erä- ja kalamajat ovat vielä asia erikseen.
Ad Omnia: - niitä sanottiin silloin "uimaliiveiksi", ja kelluttava aine oli korkkia. Rikkaitten lapset opettelivat uimaan käyttäen täyteen puhallettua auton sisärengasta.
VastaaPoistaA. Engströmillä on pilakuva, jossa kiltti isää sanoo pojalle pullon äärestä: "Olekin ihmisiksi, niin isä ryyppää sinulle uimaliivit kesäksi." ("simpåse")
Päivän lehden perusteella sekä Paavo Haavikko että Pekka Herlinistä kirjan kirjoittanut Simon taisivat siteerata Machiavelliä.
VastaaPoistaJoskus aikaisemmin huomasin väittää Haavikon suureksi tragediaksi sitä, ettei Kekkonen hyväksynyt häntä hovirunoilijakseen.
Muistaakseni Kemppinen vahvisti Haavikolla olleen moisia haluja.
Minä en ole Machiavelliä lukenut koska Camus etc. pitivät häntä kaikkien diktaattoreiden oppi-isänä.
Virkamiehen urakehitys näkyy paitsi kännykän laadussa myös matkustustavassa. Ensin toisen luokan juna tai kolmen hengen osaston makuuvaunupaikka tai I lk, jos matkustaa siihen oikeuttavan seurueessa ja keskustelee matkan aikana virka-asioista. Sitten ehkä oikeus kahden hengen makuuvaunuosastoon. Seuraavaksi toisen puolen matkasta sai lentää, jos meni junalla. Sitten jo lentosarjalippu. Helsingin keskustan hotellit, ei niistä virkamatkailija osaa mitään sanoa. Siksi menin joskus Sea Horseen illalliselle.
VastaaPoistaSitten irtiotto koko systeemistä ja matkustus ja asuminen vaatimattomassa matkailuautossa täysin omaan tahtiin. Usein koirakin mukana. Valtion matkustussääntö ei edes tunne sitä.
Mutta Mannerheimikin kulki ja asui Päämajasta Helsingissä käydessään omassa junassaan eikä kysellyt kortteerin perään.
Kuvaan liittyen: seikka jota jo Björn Landström funtsi kirjassaan "Laiva" (Skeppet) -- miksi suomalaisveneen keulassa on usein koivunoksa lehtineen? Pitämässä sitä tuulessa? Vai onko juhannus?
VastaaPoistaOlen ikäni siimastanut. Poikasena Paimjonjoessa, nykyisin Paraistenlahdella.
VastaaPoistaMikä on koivunkarahkan funktio veneen keulassa? Liittyykö jotenkin siimastamiseen?
Pekka S-to.
Silloin kun mökki on mökki, ympäristöön tulee suora suhde. Silloin kun siellä mökillä on savusauna, siitä tulee hyvänolon keskus, jota odottaa talviajat keskuslämmitysaravatalossa. Sitten kun mökillä saa olla ja elellä kesät 50 vuotta, ympäristö, jokainen puu ja kanto muuttuvat oleelliseksi osaksi asumista ja olemista, niin että paikasta tulee yksi elävä olio, eikä tietä oikein osaa enää ulos kun on kerran kesän alussa tullut sisälle.
VastaaPoistaValitettavasti linja-autot eivät enää kulje eivätkä sitä paitsi ota polkupyöriä enää mukaansa, joten liikkuminen ilman autoa on vaikeaa.
Välillä minulla oli auto, mutta sitten köyhdyin uudestaan. En jaksa ajaa vaihteettomalla pyörällä kauppaan mäkisiä teitä 12 km suuntaansa.
Ehkä sitä oppisi sen, paitsi että ehkä ei, kun ei aiemmin tarvinnut kuin polkea linja-autopysäkille. Sitä paitsi ei silloin tarvinnut kirkolla käydä kuin joskus, koska naapurista sai kananmunat, maidon ja usein jotain muutakin ynnä sitten järvestä kalat.
Evijärvi on muuten niin matala, että ei siellä juuri niitä korkkiliivejä tarvinnut. Tätini ja serkkuni asuivat siellä talvet kesät ja käytiin kylässä usein kesäisin. Miltei kävelemällä pääsi saaren rannasta keskellä järveä köllöttelevälle tukkilautalle.
Kilpailtiin siitä, kuka sukeltaa tukkilautan alta sujuvimmin, kunnes tukkilautan ajaja tuli paikalle ja karmeasti kiroten ajoi meidät pois.
Ei puhettakaan että asiasta olisi sanottu vanhemmille mitään.
Korkkiliivit muodostuivat kahdesta tyynynpäällisen tapaisesta pussista, pullokorkeilla täytettyinä ja kangaskaistaleella, joka uidessa tuli rinnan alle, yhdistettyinä. Onko kuva otettu juhannuksena, kun Ranta-Manun keulassa on koivu?
VastaaPoistaMinä ja mieheni olemme täsmälleen samaa ikäluokkaa kuin blogin isäntä. Minun perheeni meni aina koko kesäksi maalle, missä vuokrasimme erään pienviljelijäperheen mummonmökin (missä kummitteli). Uimme, autoimme talon töissä, kuten lehmien haussa ja lypsämisessä, heinänteossa, puimakoneen käyttämisessä, räsymattotalkoissa ja kaikessa muussa vastaavassa. Elimme kalalla - öljytynnyrissä savustetulla, kalakeitolla, paistetulla - perunoilla ja muilla juureksilla, talkkunalla, maidolla ja piimällä.
VastaaPoistaEn ymmärrä vieläkään, mihin hminen tarvitsee veneessä pelastusliivejä; meille lapsille opetettiin vene-etiketti kuusivuotiaina uimisesta nyt tietenkään puhumattakaan. Soutelin yksin järvellä 10-vuotiaasta asti.
Mieheni taas, paljon korkeammasta yhteiskuntaluokasta, meni aina kesäksi mummun ja papan kesähuvilalle Tampereelta Pirkkalaan. Huvilaa ei enää ole, mutta naapurin - apteekkarin - huvila vielä on. Hänkin hakeutui aina läheisen maatalon lehmien ja hevosten pariin ja sai etuoikeuden hakea maidon hinkillä joka päivä. Minä olen ollut etuoiketuetumpi, koska opin lypsämään ja soutamaan; näitä taitoja ei miehelleni opetettu. Taidamme olla viimeinen kaupunkilaiskakaroiden sukupolvi, joka perehtyi läheisesti aitoon maalaiselämään (jota ei taida olla enää edes maalla).
Viime perjantaina koko maapallon eliöstö lompsautti tälle vuodelle varatun hiilijalanjälkensä ylitse, joten loppuvuosi mätetään luonnovaroja ahneisiin kitoihimme velaksi kuten markkinatalous konsanaan.
VastaaPoistaIlmastomuutosuskonto vaikuttaa myös arvaamattoman voimakkaasti yhteiskunnan virtauksiin, akanpyörteisiin ja arvoihin.
VastaaPoistaPoliitikot, joiden suurin missio näyttää nykyään olevan uudelleen valituksi tuleminen seuraavissa vaaleissa, vihertävät voimallisesti sinisistä punaisiin.
Lisäksi kaikki materia ja ostettavat hyödykkeet nuppineulasta autoihin ovat oikeastaan välineitä, joilla maailma pelastetaan hukkumasta. Kun ostat tämän, ehkäiset ilmastonmuutosta, ja tulevaisuudessa korkkiliivejä ei kenties tarvita. Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.
Näin vastuullisesti vihertävät yritykset meille vakuuttavat.
Eskatologisen uskonnon tavoin ihmiset jaetaan tiukasti sen mukaan, mikä on heidän suhtautumisensa ilmastomuutoksen vakavuuteen ja sen uskottavuuteen.
Sääntö on selkeä ja raja tiukka.
Uskovat pelastuvat ja ovat hyviä; ja ei-uskovat ovat pahoja, itsekkäitä ja suoraan isästä perkeleestä.
Mielenkiintoista on se, että ilmastomuutosuskonto on synnyttänyt jo omat fariseukset (lähde:aviisi tänään) eli ilmastomuutosoppineet, joiden käytös on totaalisen oikeaoppista ja absoluuttisen vihertävää.
Heidän vihertävä hyvyys, epäitsekkyys ja vastuunsa tulevaisuudesta on niin kaikkivoipaa, että kohta voidaan alkaa puhua maajalassa kulkevista jumalista.
Aikoinaan osa Juudean ihmisistä nimitti alkuperäisiä fariseuksia hengellisiksi pöyhkeilijöiksi, mutta tietenkin he olivat väärässä. Kuten kansa aina on.
Toukka: olen samaa mieltä ja silti suuren kuvan etsimistä kannattaa aina tehdä.....ongelmana on se, minkä minä kohtasin; ettei saanut sillä turvallisuuhakuiset torvit ja tollot tekivät sen, minkä Meryl Streepin uusi leffa Doubt kertoo;
VastaaPoistamiten toopet liittävät omia hysteeriaan liittyiä asenteita kaikkeen ja lopulta on se, mistä uusin Hbl Papper kirjoittaa eli hysteerista valheellisuutta joka paikassa.
http://www.filmpunkten.se/doubt.asp
http://www.youtube.com/watch?v=OnrmWLp1Ub8
eli miten omat (seksuaaliset) sairastumat ja ahdistelmat rupeavat keksimään asioita koska
se on niiiiiiiiiin jäniiiiiitttttääväääääää iiiiik,
että saadaan ystävällisyydestä sairautta ja sairaasta
sadismista ihailua...
Tätä maailmme on menossa kohti? Kesken kaiken
tieteellisen, koska journalismi on pyhä lehmä rahalle
ja raha suo tilaa politiikalle joka loistaa sille ja
sen aatteelle niin kehä oli valmis. Siihen
sairastui sitten kansa.
Saaks mä mennä nyt: olenko pedagogisen
maisterin paperin arvoinen vaikka olen
vähän epäfiini, opettaja Kemppinen?
Är det bra nu då?
Ad Omnia: - kuvasta - juhannus.
VastaaPoistaTämän päiväisessä Hesarissa esitetään toimittaja Esa Mäkisen Paavo Haavikon elämänkertakirjaa koskevassa jutussa Haavikon suuhun kirjassa pantu väite, jonka mukaan Jukka Kemppinen "olisi kostanut Haavikolle vanhoja kaunoja ollessaan hovioikeuden tuomarina."
VastaaPoistaAikamoinen väite tuomarin menettelystä ja motiiveista!
Nyt alan vähän ymmärtää, miksi Kemppinen olisi - HS:n jutun mukaan -yrittänyt saada käräjäoikeutta kieltämän Mauno Saaren kirjoittaman ja Otavan kustantaman kirjan julkaisemisen Heikki Haavikon tekijänoikeuteen vedoten.
Ko. väite ei varmaankaan pidä paikkaansa?
Räsäselle ei pääse laittamaan kommentteja, sillä hänen asetuksissa on vaadittavat "sanat" eli kopioitavat sanat ennen kuin voi laittaa nimen ja salasanan. Ne ei enää siis ole olemassa ja silti vaaditaan sanat. Tarkistin plug-in asetukset, javascriptit jne ja kaikki on kuten pitää. Olen myös miettinyt, että taitaa nykyinen RR olla sama kuin herra G-stein eli AHM - sama jäppi, jolla on hyvää tietoa draamasta, ammattiteatterista eli osaamisen analyysistä ja sitten koko tekn.kk:n sakki eli tekniikkaa väsäävät ala-maailman heput. Jotka siis istuvat serverien päällä Otaniemessä ja voivat helposti lukea perverssiensä tyydyttymiseksi jos sitä tarvitsevat - kenen postia tahansa - ja täältä löysivät niin Vanhasen kuin minutkin mutta minussa erehtyivät koska minä testasin ja siksi tajusin miten Vanhasta vietiin kuin viimeistä päivää; ja tälle sakille ei ole edes väliä onko joku Vanhanen oikeassa tai väärässä koska nämä tyypit jos heitä voisi tyypeiksi tituleerata on tärkeämpää voittaa kuin varsinaisesti seurata mitään politiikkaa tai juridiikka. Ovat siis vain ja ainoastaan oman kulttuurinsa koiria, vahtikoiria ja heille on annettu tehtäväksi käyttää hyväksi niin paljon asioita kun ikinä keksivät koska keksimisen systeemiin ja yhteyteen he sitten rakentelevat lisää komponentteja, miten kellotapulissa voi vastaisuudessakin istua.
VastaaPoistaHe siis soittavat äätä, mistä sitten ns. kuuluu heikkoja signaaleja ja se johtuu siis tästä ala-maailmasta, ei varsinaisesta politiikasta ja meidän poliitikot juridiikkaa myöten ovat ihmeissään ja päätä pyörittävät kuten nyt tässä vaalirahoitusjupakassa kun koko Suomi on jo ns. myyty tässä rakenteellisessa mielessä niille, jotka haluavat oppia miten koira pääsee veräjästä ja pääseekö. Sadismi on sitä, että oma minä ei enää ole erillään taikka symbioosissa elimistöön vaan osa sitä, eli kun vaaka on kipattu liian paljon toiseen suuntaan kuten islamiakin syytetään (paitsi, että islam on hattu ilmassa tässä porukassa hattu on kasvanut kiinni korviin ja peittänyt ne).
Kun balanssi puuttuu alkaa pahoinvointi ja niin kiusaajat että kiusatut voivat kumpikin huonosti; toinen ei ole erillinen ja toinen on liian erillinen.
Ihmisen kuuluu olla in between; joskus vapaa ja joskus erillään.
Kakkoskoti nimeltään Rauno Räsänen (joka ensin oli androgyyninen hullu mies joka ei ole androgyyni eikä hullu mutta täysin mies) on siis teknisen valtakunnan testi-pellet tänään - se mikä oli tylsä filosofi ennen vaihtui seksuaalisen skandaalin toiveessa näihin.
Pettyneitä voivat olla. Ja minun koneeni pääsee nyt nettiin vaikka en ole netissä ja vaikka safari jota käytän on blokattu ulkoapäin. Olen siis netissä mutta minun ei pitäisi olla. On tämä outo maailma ja jos katsot savant.vuodatus.net ja hänen omaan yläkulmaan tulet sähköposti-nimeen, joka vie suoraan minun koneeni kuvansiirtokalvoon, jonka nimi on first row.
Ollaan siis minun koneessani kun olemme hänen sivullansa. Niin helppoa tämä nykyään on, tämä ykkösten ja nollien osaaminen kun on riittävä etumatka ja muut miettivät päänsä halki miten voi olla kun ei voi olla. Kun kuulemma kuvittelen vaan.
Nyt se ahma vie tietysti sen pois - jotta saisi näyttää, että ei ole niin.
Kemppinen : avataanko kirjoituskone firma ja uusi boomi paperille, gutenbergin second coming?
Savustettu ahven on niin suurta herkkua, että jos Evirassa saisivat tietää asiasta, niin se kiellettäisiin välittömästi.
VastaaPoistaMinulla ei enää ole mökkiä ja juuri hiljan ylistin sitä seikkaa, ettei ole enää mitään asiaa suvun vanhoille seuduille, jossa on suo, pelto, suo, metsä, suo, pelto, suo, järvi, suo, metsä, suo, pelto, suo, järvi, suo, pelto, suo, metsä, suo, pelto, suo, järvi, suo, metsä, suo, pelto, suo, järvi, suo,pelto, suo, metsä, suo, pelto, suo, järvi, suo, metsä, suo, pelto, suo, järvi, suo... Ja vaikka olen ahne mies, niin kuuna aurinkona en sellaista riesaa osalleni haluaisi kuin kesämökki.
VastaaPoistaOmaisten kanssa oli kyllä puhetta vapaa-ajan kimppakämpän hankkimisesta, mutta ajatus oli, että jos kaksio keskellä kaupunkia.
Oletteko huomanneet, että kuuluvaääniset amatöörit aina viskaavat mikrofonilla ns. vesilintua eli toteavat äänensä kyllä kuuluvan. Vaan eipä tuo kuulu salin perille, jos naapuri kuorsaa tai edessä istuvat kuiskivat keskenään - siksi ammattimainen esiintyjä ottaa nöyrästi tekniikan apuun, jotta viesti menee läpi muissakin kuin optimioloissa. Niin on laita pelastusliivin käytönkin. Olen ollut useissa veneen keikauksissa, kipparit ovat vaihdelleet niissä ammattilaisista ensikertalaisiin, ja niin se vaan on, että siinä on kaikenlaista säpinää, päähän osuvaa puomia/airoa, autettavia lapsia jne jne että jos ette ihan Michelin-miehiä ole, eivät parhaankaan uimarin kellumisominaisuudet riitä ilman pelastusliivin tuomaa perusvarmuutta.
VastaaPoistaAd JV: - kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.
VastaaPoistaKäO:ssa oli hakijana Heikki Haavikko, asiamiehenään AA Markku Fredman.
Jutussa oli kysymys väliaikaiskiellosta, jotta Heikki Haavikko saisi tarkistaa isänsä suuhun pannut väitteet.
En ollut tietenkään henkilökohtaisesti mukana jutussa.
En ole siis ollut estelemässä tämän kirjan julkaisemista. Sen sijaan olen keskustellut Heikki H:n kanssa vaikeasta kysymyksestä, soveltuvatko Journalistin säännöt (oikeus nähdä haastatteluteksti ennen julkaisemista) tällaiseen tilanteeseen. Saman aihepiirin keskusteluja olen käynyt hyvin usein, etenkin Otavan kanssa.
Miksi minulle halutaan antaa oikein oma rooli tässä asiassa, se ei minulle ole toistaiseksi valjennut.
Olen 1945 syntynyt. 40-luvun lopulla meilläkin kakkosasuntoa rakenneltiin äidin suvun maille. Ei se minun muistikuvani mukaan ihan harvinaista ollut.
VastaaPoistaSiihen aikaan oli tapana että me lapset muutimme kesäkuun alussa äidin ja mummon kanssa maalle koko kesäksi. Kotitarpeiksi meillä oli pieni kasvimaakin. Naapurin maalaistalosta saatin ostaa maitoa ja kananmunia. Kalaa tuli omasta katiskasta.
Takaisin tultiin hiukan ennen koulun alkamista. Kunnes menin ensimmäistä kertaa kesätöihin 1960.
Isä tuli viikonloppuisin käymään junalla ja linja-autolla kunnes sitten vuosia myöhemmin ostin henkilöauton.
Herregud sånt svammel, är det jag som skrev sådär svamligt. Måste bättra på mig...usch memmej
VastaaPoistamita noyryys merkitsee kemmppiselle? mita vapauden riisto?
VastaaPoistaLuetaanko mökkeily jo synniksi?
VastaaPoistaMahtavaa, sehän nostaa sen nautittavuuden kolmanteen potenssiin. Nyt voin sitten vähentää ryyppäämistä ja naisissa juoksua.
Mutta mitä hiilijalanjälkeen tulee, niin klenkkaamiseksi menee - toinen jalka kuuluu USAlle ja Kiinalle, jotka tuottavat maapallon hiidioksidipäästöistä yli puolet. Koko EUn osuus on 13,8 %.
Siitä Suomen osuus on kai pari promillea eli vaikka ne uhkaa viedä tuhkatkin mökkisaunani pesästä, niin hyttysten kuurnimista tämä kaikki vouhkaaminen täällä meillä on.
Tärkeää tietysti, sitä en kiellä. USA, Kiina ja Venäjä tässä vieressä on saatava kuriin ja herran nuhteeseen.
Nomen et omen - joten ehdotankin, että ympäristöministeriksi hiilijalanjälkiä hiillostamaan valitaan Häkämies.
Natin metsähallituksen erämaatuvista. Joissakin on kaasu. Joissakin saa kaasutella hernerokan voimalla. Mökit on hömppää. Ehtii olla vuodessa 2 viikkoa, jos omistaa. Sen sijaan laavu, missä tahtoo. Kun on tarpeeksi ikää, ei tahdo. Vielä ei ole. On ilmatäytteinen vaelluspatja. Korvatulpat korven ääniltä karkuun. Kukapa tahtoisi kuulla kuinka läheltä karhu riipii ennen poistumistaan. Kelo laavua parempi. Este.
VastaaPoistaei ahvena... siikaa. saa pohjan periltä ja vähän etelämpää. melko helppoa perata.
VastaaPoista"Korvatulpat korven ääniltä karkuun."
VastaaPoistaTätä politiikkaa minä en kerta kaikkiaan ymmärrä.
Totta puhuen en oikein ymmärrä sitäkään, että etenkin nuoriso kulkee kaupunkimaissakin johdot korvissa roikkuen rämpytyksen täyttäessä pään ja tajunnan. Aikani alkaa olla kai jo niin rajallinen, että kuuntelen mieluummin maailman ääniä.
Mutta että tulpat tarvittaisiin luonnossakin!?
Sanoo joku älypää, joka väittää mökkeilyn olevan hömppää...
Ei saatana, nyt alan uskoa, että tuhoaan kohti tämä länsimainen sivilisaatio kulkee. Maailmanloppu ei tule äkkirysäyksenä, mutta ei myöskään hiljaa kitisten - se tulee piuhat korvissa.
Ei ilmastonmuutosuskonto vielä mitään, "ilmastonmuutosta ei ole" -fundamentalistit ne vasta kauheita ovat kun eivät usko edes todisteita.
VastaaPoistaRienzi, jos ei ole säpinää, ymmärretään sitä olla aiheuttamatta ja ranta on kevyen uimamatkan päässä, kapine on turha.
Mitäpä sinä, Jukka, kakkoskodilla kun valmiiksi asut korvessa.
VastaaPoistaJukka Kemppinen kirjoitti...
VastaaPoista"Miksi minulle halutaan antaa oikein oma rooli tässä asiassa, se ei minulle ole toistaiseksi valjennut."
Esim. Helsingin Sanomissa 27.9.2009 julkaistun Paavo Haavikko syyllisti itseään loppuun asti vaimonsa kuolemasta kulttuurin sivunartikkelin, eritoten sen printtiversion kahden viimeisen lauseen takia,
vai?
"Ei ilmastonmuutosuskonto vielä mitään, "ilmastonmuutosta ei ole" -fundamentalistit ne vasta kauheita ovat kun eivät usko edes todisteita."
VastaaPoistaNiin. Mitä todisteita?
Et sitten heiluta sitä vanhentunutta lätkämailaa. Korhosen Eijakin blogissaan ihmetteli, miksi julkisuuteen lykätään vain lätkämailaa tukevia kauhukuvia. Kyseisen mailan katkovista tutkimuksista ei sitten puhuta pätkääkään.
Käytiin nuorten kanssa Kierikin kivikautisessa kylässä katsomassa luonnonmukaista, onnellista ja oikeaa elämää.
Oli mukava rauhoittaa ilmastomuutoksella peloteltuja nuoria tärkeällä tiedolla.
Eräs syntymässä säikähtänyt tummakin huojentui selvästi, kun opas kertoili jalopuiden kasvaneen täällä Oulun korkeudella ja talvien olleen keskieurooppalaisen leutoja. Keskilämpötila taisi olla kolmisen astetta nykyisen yläpuolella.
Näin siis ilman Retu Kivisen kiviauton päästöjä.