Sivun näyttöjä yhteensä

19. syyskuuta 2009

Kiertävä kivi (WSOY 1986)



Minun oli lämmin ja nukuin ja uneksin valkoisista, valkoisiin puetuista naisista Saimaan kanavalla, Venäjän puolella; siellä en ole koskaan käynyt. Vesi kohosi ja laski ja paikoilla oli kuultuja, luettuja nimiä. Laiva liikkui alamäkeen ja uhkasi mennä kartalta pois. Ohukainen ja Paksukainen vilkuttivat hatuillaan. Heillä oli haalarit. Ehkä he olivat kanavatöissä.

Samassa Heikki heräsi. Hän itki kovin. Hän oli nähnyt unta kahdensadan tuhannen miehen suurtaistelusta, joka oli juuri alkanut, ja tilanne oli ollut juuri sellainen kuin on kuvattu, tai ei, se oli kuvaamaton.

Minä nostin Heikin syliini ja annoin hänen itkeä itkua paitani pehmeää vasten ja sanoin:

”Heikki! Ei ole mitään hätää. Koko Panssaridivisioona on reservissä Juustilassa. Taisteluosasto Puroma marssii jo. Se on kova paikka mutta toivoa ei ole menetetty vaikka Viipuri on ja aina on jaksettava ojentua näkymättömän mukaan ja aika ei ole sellaista kuin luullaan. Aika tihentyy ja ohentuu ja tekee mutkia ja siinä on kuoppia ja ryppyjä ja sopukoita. Vain japanilaiset luulevat, että se muka liikkuu numero numerolta. Se on heidän käsityksensä ja annetaan heidän pitää se. Me otamme nyt Mozartia ja kuuntelemme, miten aika läikehtii silmissä kuin sametti tai keltainen silkki, jota tuuli hulmuttaa, ja käyrätorven ääni tuo mieleemme syvänvihreän, sanomattoman salomaan, jossa joku menneisyyden ihminen metsästää.
Niitä ei kokoa enää kukaan. XCVII AK, XCVIII AK, CIX AK, CVII AK ja Kolmaskymmenes Kaartin Armeijakunta ovat yhtä kaukana kuin se karhu, jonka vatsanahasta oli viilletty se talja, josta oli tehty suuri hattu, joka putosi Moskovan tielle, kun Suuri Armeija perääntyi jättäen jäljet vain ja lunta, niin paljon lunta.”

13 kommenttia:

  1. Juustilan takaa nousi hirveä haamu oli tulossa Puroman synkeä aamu,koko ryhmällä kaks oli vaunua vain ja se toinen kohta kanavassa alassuin. Yhdellä Sotkalla pelastettiin maa, siitä kiittäkää nykyistä kirjailijaa!

    VastaaPoista
  2. Ad Omnia: - juolahti mieleen, kun nyt on esiintynyt mielenkiintoa vanhaan väitöskirjaani - kukaan ei ole huomauttanut niistä hirmuisuuksista, että tuo Turun kulttuurihistorian väitöskirja hyväksyttiin välittömästi keskeisenä osana Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan yleisen oikeustieteen dosentin virkaan, sen jälkeen kun asia oli tutkittu ja koeluento ym. pidetty minulle vieraiden professoreiden toimesta.

    Ja myöhemmin minut nimitettiin Lappeenrannassa informaatio- ja teknologiaoikeuden professoriksi virkaa haettavaksi julistamatta eli kutsumalla, koska jälleen hankittujen asiantuntijalausuntojen mukaan olin muka tuohon virkaan kiistatta pätevä niin ettei hakuprosessilla olisi ollut merkitystä.

    Näitä samoja epäkohtia on sitten esiintynyt mm. Cornellissa, UCLA:ssa ja Berkeleyssä, joissa olen antanut erilaista opetusta oikeustieteellisessä (Law School) ja pitänyt esitelmiä kokoontuneille tiedekunnan jäsenille.

    Vastaavaa harkintakyvyn puutetta on osoittanut toistuvasti Suomen valtio, joka reissauttaa minua milloin missäkin virallisena edustajanaan mm. patenttioikeutta koskevissa asioissa.

    Kerron joskus. On aika reteä tunne ajaa aamuin illoin moottoripyörpoliisien saattueessa kokouspaikoille.

    VastaaPoista
  3. Tuosta alkunäystä kuulen musiikkia:

    "Ruskie neitsyt, valgie neitsyt sano sinä, sano sinä konsabo meil` gostjah tullah, gostjah tullah?"

    VastaaPoista
  4. Kemppisen luentosarjan suorittaneena luin häneltä kaiken käsiini saamani tuotannon, mukaan lukien työn kautta vastaantulleita ei-julkista juridiikkaa. Väitöskirjan luin tuoreeltaan kuten sitä ennen Oikeus kulttuuri-ilmiönä -teoksen. Opiskelijana en tietenkään osannut liittää tekstejä oikein mihinkään. En ole sen jälkeenkään lukenut yhtään kulttuurihistorian opinnäytettä, mutta moni väitöskirjassa esillä ollut asia on tullut vastaan, ja vaikka jotkin asiat teksteissä tuntuvat aika haetuilta, olisin henkisesti paljon köyhempi, jos Kemppisen oppi olisi jäänyt hakematta.

    Uskallan vielä arvioida, että Kemppisen paino IPR-asiantuntijana ei taida riippua hänen kulttuurihistoriallisessa osaamisessaan, rivijuristien silmissä varmaan on aivan toisinpäin eli Kemppisen "filosofointi" saa kaikupohjan hänen ja hänen taustansa lainopillisesta uskottavuudesta.

    VastaaPoista
  5. No, jo on informaatio- ja teknologiaoikeuden, patenttioikeuden, tekijänoikeuden jne. jne. opetus ja tutkimus Suomessa todella pätevissä käsissä!

    Kyllä nyt oikeusneuvoksia mahtaa harmittaa, suorastaan v-ttaa, että päästivät hepun pois KKO:sta.

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia tunnustuksista. Kai siellä autosaattuessa on aina Ratakadun salattu elämäkin edustettuna? Kuten tässä blogissakin.

    VastaaPoista
  7. Elä Kemppi, älä lankea jonkun idiootin provoiluun ja ala itseäsi kehua! Kyllä miljoonainen kävijäkuntasi tietää tunnustaa arvosi ilmankin. Pyyhi...mokomilla mielipahoilla mitä vain. Me loput tarvitsemme saittiasi.
    Pekka S-to.

    VastaaPoista
  8. Itse näin tällä viikolla unta, jossa entinen pomoni oli vielä nykyinen. Häneltä olin saanut kirjallisen kutsun kotihippoihinsa. Kun menin, pomo toppasi minut ovellaan ja kysyi, että minä minä siellä toimitan. Selitin, että tulin kun kerran kutsuttiin. Pomo vastasi, että ei se kutsu sitä tarkoita, että kutsuttu välttämättä sisään pääsee. Ovi vedettiin kiinni. Lähdin kävelemään kotiin. Listasin mielessäni syitä, miksi pomo sietäisi keittää elävältä. Sitten heräsin.

    VastaaPoista
  9. http://knowyourmeme.com/i/8166/original/oktoberfest.jpg?1250038341

    VastaaPoista
  10. http://download.netanttila.com/album/Bertolt_Brecht/Bertolt_Brecht_before_the_Committee_on_Un-Americ/044B7533-A55D-4D94-B213-4888B819592C/

    iTunes 11,99 €

    VastaaPoista
  11. Kyllähän itseäänkin saaa kehua - ja ihmetellä, mitä kaikkea on sattunut elämän aikana - jos osaa kehua muitakin - ja sitähän tässä blogissa tapahtuu koko ajan, annetaan arvo ihmiselle ihmisenä, myös lapsille, mitä arvostan kovasti.

    VastaaPoista
  12. Virkojen täytön mätä. Paise pitäisi puhkaista

    Lukekaa Hankamäkeä ajatuksella. Ei tarvitse olla ihan samaa mieltä, mutta ehkä jutussa on vinha perä. Yliopistovirkaan on mahdotonta päästä ilman suhteita tai sukulaisuutta.

    Lukekaa myös Jutikkalan sotakronikka tai mikä tahansa 1900-luvun Suomea koskeva historiateos. Siellä ne samat nimet esiintyvät vuosikymmenestä toiseen. Nepotismia? Ehkä. Suosikkijärjestelmä, jossa professorin suojatit ilman lahjontaa tai lahjonnan kanssa turvaavat virkauran. Sama henkilö useassa virassa eri oppilaitoksissa? Tottahan toki, ja perustelu on se, että näin pienessä maassa on vähän lahjakkuutta. Tai sitten ne lahjakkaimmat ovat lähteneet sahalle töihin kun kyllästyivät pätkiin kun vakituista virkaa ei saa. Ehkä yliopistouudistus ja virkojen muuttuminen työsuhteiksi muuttaa tilannetta.

    VastaaPoista
  13. Pomo-unia, junia ...

    Itse näin klassisen pomounen, se oli … sitten; siinä kuristin kaksinkäsin nurkkaan ajautunutta pomoa. Yht´äkkiä pomon pää ja kaula muuttuivat sturtsin pääksi ja kaulaksi.
    Hellyin silmissä.
    Silittelin siinä vähän toisella kädellä sitä viatonta pomon strutsipäätä [rauhoittumista]. sitten niks-naks!

    VastaaPoista