Sivun näyttöjä yhteensä

12. toukokuuta 2008

Itä-Eurooppa mutta historia

Tämä on taas aihepiirin aloitus.

Rehellisintä silti myöntää, että tiedän asiasta aivan liian vähän, koska en osaa kommunistikieliä. Kun ei tehnyt mieli matkailla Neuvostoliiton aikana sillä suunnalla, olen luultavasti tällä hetkellä ainoa suomalainen, joka ei ole käynyt eläissään Viipurissa, Pietarissa, eikä edes Tallinnassa. Eikä Wienissä. Eikä Prahassa. Eikä Budapestissä.

Keravalla olen käynyt.

Kun muutin Kaliforniaan 1996, se oli ensimmäinen käyntini USA:ssa. Toisin sanoen ainoat seudut, joista luulen tietäväni jotain itse nähtyä ja koettua, ovat Ranska ja Pohjois-Italia ja tietysti Saksa.

Tämä ei ole asennetta, vaan elämänkohtaloita.

Suomessa ei ole, muutamaa kapeaa erikoisalaa lukuun ottamatta, historiantutkijaa, josta olisi oikeastaan kuultukaan muualla Euroopassa.

Eihän meillä ole kuuluisia kirjailijoitakaan? Kyllä niitä nyt kuitenkin alkaa olla. Sekä kevyessä että raskaassa musiikissa ja myös elokuvassa esiintyy tekijöitä, joista on kuultu puhuttavan muuallakin. Omasta mielestämme design ja arkkitehtuuri ovat valiotasoa, mikä tarkoittaa kai sitä, että kaksi – viisi henkilöä on saanut myönteistä huomiota.

Mutta eurooppalaisten yleisesitysten perussävy on imperialistinen.

Osoitan sormella kiukkuni kohteeksi käsitteen ”länsimainen sivistys”, jota mekin kuulumme puolustaneen, etenkin idän laumoja vastaan.

Hallussani olevien ja tuntemieni käsi- ja oppikirjojen mukaan länsimainen sivistys tarkoittaa tarinointia, jonka kohteena ovat Iso-Britannia, Ranska ja Saksa. Mukaan on otettu Pohois-Italia ja Espanja ns. suurvalta-aikaa koskevin osin. Yhtenä pakettina käsitellään ”Alankomaat”.

Venäjä ei missään tapauksessa esitä muuta roolia länsimaisessa sivistyksessä kuin uhkan roolia. Korkeakoulukirjallisuudessa sellaiset pikkuasiat kuin Venäjän kirjallisuus ja Venäjän musiikki onnistutaan sivuuttamaan. Venäjän tieteestä ei ole kuultu puhuttavankaan ja esimerkiksi luonnontieteiden korkea taso Neuvostoliitossa käsitetään tavalla tai toisella sotarosvoukseksi.

Skandinavia saattaa saada joitakin jaksoja Ruotsin suurvalta-ajan vuoksi ja uudemmassa kulttuurihistoriassa Ibsenin ja Strindbergin näytelmäkirjallisuuden synnyinpaikkana.

Vaikka meitä suomalaisia ei tunneta, suhtautuminen on suopeaa, ja kun ilmoitamme pontevasti kuuluvamme läntiseen Eurooppaan, vastaan ei yleensä väitetä. Länsi- ja Itä-Euroopan raja on niin selvä, Triestestä Wienin kautta Oderille ja siitä epämääräisesti pohjoiseen. Idän ja lännen raja Suomessa noudattaa yleensä Pähkinäsaaren rajan suuntaa, vinosti Karjalasta Perämeren rantaan.

Sääli ettei Suomessa ole kirjoittajaa, joka osaisi kirjoittaa Euroopan historian täältä Baltian meren pohjoisrannalta nähtynä. Tiedossa ei ole, että tuollaisen kirjoittajan kehittymistä liioin edistettäisiin millään tavoin.

Tämä ei ole mitenkään hirmuista. Meillä on hyviä tutkijoita, jotka ovat perehtyneet eurooppalaisiin erilliskysymyksiin, mutta yleensä heidän aikansa täyttää opetus tai jokin muu hyödyllinen toiminta.

Olen kerran, kaksi tai kolme kertaa maininnut, että Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoria on ilmestynyt lyhennelmänä englanniksi, mutta kukaan ei ole koskaan kuullut siitä eikä sen kirjoittajasta. Saksan kielialueella kirja on myynnissä, mutta sitä kohdellaan eksoottisena erikoisuutena, joka huvittaa lähinnä loistokkaan tyylinsä takia.

Selitys on selvä. Kirjoittaja oli wieniläinen ja lisäksi juutalainen! Valtavista saavutuksistaan huolimatta Wien hyväksyttiin vastan Kunderan ja hänen suosijoidensa ansiosta noin vuodesta 1985. Wieniläisestä kulttuuripiiristä näkyvissä on vain prahalainen Kafka, joka oli juutalainen.

Britti Norman Davies, joka julkaisi kymmenen vuotta sitten erilaisen kirjan ”Europe” on nyt jatkanut artikkelikokoelmalla Europe East & West. Hän – asiallinen akateeminen tutkija – on sitä mieltä, että maantieteelliseen itään sijoittuvaa historiaa on perinteisesti ja tietoisesti väärennetty. Englanti ja Ranska ovat niin hienoja, koska niillä oli kirjakieli, kirjallisuus, taide ja tiede jo 1500-luvulla. Siihen ei kuulemma auta sanoa, että niin oli Puolassakin, Kopernikuksesta alkaen – ja 1300-luvulla aloittaneita yliopistoja ovat Krakova ja Praha.

Hän mainitsee, että puolalaiset ovat läntisen historiankirjoituksen mukaan ilkeän antisemitistisiä ihmisiä. Hän jatkaa, ett juutalaiset karkotettiin valtion toimin mm. Espanjasta, Ranskasta ja Englannista, mutta heitä kutsuttiin Puolaan. Vainoja järjestettiin usein Venäjällä ja tarvittaessa Saksaa puhuvissa maissa.

Davies kysyy, mikä tekee Irlannista länsimaisen sivistyksen tyyssijan verrattuna Puolaan.

Länsimaiden romantiikan vuoksi Kreikka on luettu 1800-luvun alusta alkaen länsimaihin, koska Kreikassa kuuluu vallitsevan valistunut, eurooppalainen eli siis länsi-eurooppalainen perinne. Tämä Kreikan oloja tuntevalle henkilölle yllättävä tulkinta on edelleen käypä. Bulgaria, Romania, entinen Böömi ja Määri ja tietysti Unkari ovat ihanaan Kreikkaan verrattuna takapajuista itää.

EY:n rahoittama laaja ja perinpohjainen tutkimus ja yleisesitys ”Euroopan historia” käsitteli seitsemää EY-valtioita ja meni onneksi roskikseen vuoden 1989 tapahtumien ja itälaajentumisen takia.

Tutkimuksellisesti rautaesirippu on erottanut idän lännestä tuhat tai ehkä kolme tuhatta vuotta.

Tänäkin päivänä yliopistojemme kurssivaatimuksissa Itä-Euroopan historia on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Venäjän historiaa.

Suomalainen historian maisteri tuntee vain vaivoin sen alueen historian, jolla sijaitsivat edesmenneen Neuvostoliiton satelliittivaltiot.

Vallitsevan käsityksen mukaan esimerkiksi Kant oli saksalainen filosofi, vaikka hän eli ja opetti Preussin kuningaskunnan Baltiassa. Chopin oli kuuluisa ranskalainen säveltäjä. Kandinsky ja Chagall olivat ranskalaisia taitelijoita. Pietarin ja Moskovan musiikkikoulujen tähdet (Rubistein, Horowitz) eivät olleet puolalaisia tai venäläisiä, vaan juutalaisia.

37 kommenttia:

  1. Arthur Rubisteinin muistelmat tuli joskus luettua ja välillä ajattelin, että ei se herra aina oikein itsekään tainnut tietää kuka oli ja mistä oli kotoisin
    ja siitä taas tulee mieleen äitini, jonka suvusta joku siivu on tietääkseni Puolasta kotoisin ja ties mistä muualta.

    ja siitä taas tulee mieleen loppu kesä vuonna 1980, kun tulin Prahasta junalla Katowiceen vai pitäisikö kirjoittaa Kattowitziin vai mitenkä? Ei kai kuitenkaan enää Stalinogród?

    ja se kun sitten sieltä jatkoin hiljakseen sinne ylemmäs ja ihmettelin kovasti, kun siellä kanniskeltiin niitä Neitsyt Marian kuvia ja oltiin kovin hartaina, että mitä nyt, että ilmassa oli jotakin muutakin kuin hiilipölyä ja pyhää henkeä.

    se mun mutsi oli kerran (jos toisenkin) Moskovassa pahimpaan Brezhnevin aikaan ja kompastui jonkun talon edessä olleissa rappusissa ja joutui sitten sairaalaan, jossa makoili monta päivää, vai oliko se pari viikkoa, en enää muista. Kun sitten sieltä palasi kasvot mustelmilla ja jalkaa ontuen, niin ajattelin, että ohhoh. Mutta olikin vain ihan tyytyväinen. Kertoi, että oli ystävystynyt sairaalassa useammankin ihmisen kanssa, että hoito oli ollut erittäin hyvää ja että uudet silmälasitkin oli hommattu rikkoutuneiden tilalle.

    että en oikein usko sen reaalisosialismin kompastuneen sen enempää tuohon Главное управление лагерей, eli leiriasioiden keskusvirastoon, kuin internettiin tai Reaganiinkaan, vaan öljyn hintaan. Vaikka kai ne ensin mainitut asiaan jollakin tapaa vaikuttivatkin.

    (imperialismista muuten tuli mieleen se ETYK:in päätösvaihe tuolla Finlandia-talossa sinä vuonna kun Kekkonen täytti sen 75, että eikös juuri siinä sopimuksessa tunnustettu ne toisen maailmansodan jälkeiset etupiirit, vai miten se meni?)

    "Minusta tuntui aina hämärästi siltä, että Suomella oli pietarilaisille jokin erityinen merkitys, että sinne matkustettiin vetämään kasvojen ylle kulmakarvoihin saakka tuo syvällä riippuva lumitaivas, nukahdettiin pienissä majataloissa, joissa vesi kannuissa oli kuin jäätä. Minäkin pidin tästä maasta, jossa kaikki naiset olivat mallikelpoisia pyykkäreitä ja jossa ajurit ulkonäöltään muistuttivat senaattoreita."
    (Osip Mandelštam, Suomi, teoksesta Ajan kohina, 1925, suom. Esa Adrian 1972)

    VastaaPoista
  2. Olen antamassa tiselleni kovasti myöhästynyttä Viron historian ja kulttuurin kurssia. Kauhistuin ja häpesin, kun tajusin tietämättömyyteni maasta, jossa sentään olen käynyt. Ainoa puolustukseni on se, että koko elämäni ajan Viro oli lukkojen takana, ja viimeiset vuodet minä olen ollut - taloudellisista syistä - "lukkojen takana".

    Joka tapauksessa; mitkä näkymät minulle ovatkaan auenneet! Mitenkähän pääsisi laajentamaan tätä horisonttia muihin syrjittyihin Euroopan maihin? Se kielimuuri kun on tosiasia.

    VastaaPoista
  3. Prahan matkojen buumi on jo lakannut. Vaikea löytää kelpoista seuramatkaa. Kulttuurimatkailu Euroopan kaupunkeihin on muutenkin typistymässä ylihintaisiin kahden, kolmen ja neljän päivän lentomatkoihin.

    Tilalla on omatoimisuus. Varaa itse, järjestä itse, valitse itse. Hyvä niin, jos on energiaa ja loputon halu.

    "Prague in Black and Gold. The History of a City" on Peter Demetzin Penguinin History-sarjaan kirjoittama mukava perusteos. Suosittelen.

    WSOY:n sarja "Kaupunkikirjat" on matkaoppaiden aatelia. Hyväksi havaitsemamme Praha-teoksen on päätoimittanut Vladimir Soukup.

    Prahassa käymättä jättäminen on kuolemansynti.

    VastaaPoista
  4. Kohdata silmäntasalta yksilöitä - sitä matkat idän suuntaan ovat merkinneet.
    Ensimmäinen kerta yksin Petroskoihin videofestivaaleille 2001. Seison bussista jääneenä Sortavalan asemalla ympärillä muita Suomesta tulleita. Kaksi aikuista ja nuoria ja paljon tavaraa, telttoja, makuupusseja ym. Sataa räntää, minun pitäisi odottaa 5-6 tuntia Petroskoin bussia. Missä?
    Kyselen kuulolla olevilta että minne ovat menossa, ei kiinnostaisi jäädä yksin. Odottavat noutajaa, jäävät siihen lähistölle, ovat kansainvälisestä ekosysteemejä perustavasta järjestöstä. Juttelen miehen kanssa niitä näitä, äkkiä nostaa puseronsa ylös: - Minulla on tällainen rautaliivi, ilman sitä en pysy kasassa, nämä ovat viimeisiä kertoja kun pystyn matkustamaan, oikeastaan olen eläkeläinen.
    - Hauska tutustua, oikeastaan olen työtön, mutta menen videofestivaaleille ja vien mukanani toistenkin videoita. Mistä päin olet - kyllähän karjalainen karjalisen tunnistaa.
    En muista mistä ole, mutta nauraa osasi. Ja sitten venäläinen mies tuli kyselemään kyydin tarvitsijoita niin odotettiin, että heidän hakija tulee, jotta voivat kysyä tunteeko hän tämän kuskin. Ei tuntenut, mutta oli nähnyt asemalla ja ottivat rekkarin ylös. Ja vaihdettiin osoitteita, jotka sitten unohtui.
    Yksityiskohtia - jumalan kiitos olen saanut tarttua kynään ja kameraan - ei tarvitse kulttuurihistoriasta lukea että mitä voi tapahtua. Tietysti taju havaintojen muotoutumiseen on jossain esimuokattu. Mutta kun Lada sitten parin korttelin jälkeen kääntyy sivukadulle ja samassa kuuluu venäjäksi että. Ja jedu damoi - Menen kotiin. Hakee näet evästä, sitten Petroskoissa kirjoitta auton kattoa vasten kuitin, koska tarvitsen sellaisen.

    Petrsokoissa minulle esiteltiin Karjalan kuluisimman maalarin Sulo Juntusen poika Oleg Juntunen (1949-2005) ullakkoateljeessaan ja viime syksynä näin leskensä Olga Juntusen - myös taidegraafikko. Ja tänä keväänä olen nähnyt sähköpostissa hänen lumikelloja ja krookuksia - minnekkäs akat tavoistaan pääsevät kukkapenkkien tarkastelun suhteen.
    Dresdenissä oli näyttely 2004 ja nyt haluaisin löytää tilan dr. Jördis Lademannin kuratoimalle näyttelylle saduista kuvataiteissa.
    Näyttely on ollut Saksassa ja Tsekin tasavallassa, minulla ei taida olla asemaa tuoda sitä Suomeen.

    Suomessa 5-10% taiteilijoista saa apurahoja, loput elävät hiljaa ja vakaasti kuin vartalot ihmispyramidissa - järjestelmä näet tarvitsee vakauden. Kun on koulittu vuosikausia katselemaan nenänvarsia oli hämmästys suuri, kun kuuli puhetta silmäntasalta. Aina en tiedä mitä varten tänne synnytään, mutta jos toisten kanssa saa mielettömästi nauraa, ei mennyt hukkaan emon vaivat.

    Että mikä se tarjottu aloitus tänään oli - oliko toiveena löytää maa, jossa sydäntä ei pipo kiristä!

    VastaaPoista
  5. Minä olen sarjassani Venäjän Taika pyrkinyt kertomaan siitä, että Venäjä on toista maata. Jos kohta meidän Suomessa on monesta asiasta kiitettävä Pietaria ja ennen muuta kahta Aleksanteria, niin Venäjä ei kuitenkaan ole länsimaa siinä mielessä kuin... länsimaat.

    Itse pidän tärkeänä eroan feodalismin ja patrimonialismin välistä jännitettä.

    Siinä missä feodalismi rakensi länsimaisen sopimusyhteiskunnan kivijalkaa, khan-, sultan-, tsar-, ja patrimonialismin perinne elää venäläisessä yhteiskuntaelämässä, enkä näe mitään syytä miksi Venäjälle koskaan tulisi demokratiaa, itse asiassa epäilen että minä näen lännnessäkin viimeiset vapaat vaalit ennen kuin pojan pojat ehtivät äänestysikään.

    VastaaPoista
  6. Oivallinen juttu taas kerran, kiitos siitä. Kommentoin lyhyesti: jako itään ja länteen tuntuisi natsaavan suhteellisen hyvin roomalais- ja kreikkalaiskatolisen kirkon rajojen mukaan ja edelleen Rooman hallinnollisen itä-länsi -jaon mukaan. Terveisin Arto Kivimäki.

    VastaaPoista
  7. Kant ei kuulemma koskaan poistunut Königsbergistä. Viisas mies. Minä taas lähden ensi viikolla Wieniin.

    Vähän ennen Jussin junamatkaa reissasin itsekin junalla Gdanskista Varsovaan ja sieltä Budapestiin ja takaisin. Ikimuistoinen reissu, jolla näin rajavartioiden lahjomisen omin silmin. Sujuva systeemi.

    Onhan toki historiankirjoituksen Keski-Eurooppa-keskisyyttä ennenkin ihmetelty. Ennen vanhaan voittajat kirjoittivat historian.

    Onkohan se aika muuten jo ohi?

    VastaaPoista
  8. Kaksi erikoista asiaa.

    Päivän postaus on täynnä kohtia, joista tekee mieli väittää vastaan, tai nenäkkäästi osoittaa oikaistavaa, joten varmaankin on joko niin, että tiedän yhtä vähän kuin Kemppinen itse väittää tietävänsä aiheesta (vähän tiedon sisältöhän voi rajustikin vaihdella, vähäiset osajoukot kun eivät välttämättä osu lainkaan kohdalleen) tai tässä on terä ja sillä pointti, joita en vain vielä huomaa.

    Toinen erikoisuus on, että kirjoitan kommentin siitä, etten kommentoi; mutta tietääkseni tämä on ainoa keino saada päivän kommentit emailiini.

    VastaaPoista
  9. Kaksi vääristelyn lähdettä löytyy sen 'Itä-Euroopan' molemmilta puolilta. Niin kuin se puolalainen vertaus kuului: 'Puola on kuin Kristus, ristiinnaulittu kahden rosvon väliin'.
    Saksalaiset ja venäläiset ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, miten takapajuisia, ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia nämä kahden edistyksellisen, laajakatseisen ja suurpiirteisen kansan väliin jääneet kansansirpaleet ovat.

    VastaaPoista
  10. Suomessa demonisoidaan Venäjä ja glorifioidaan Ruotsi. Kumpaankaan suuntaan suhtautuminen ei ole luontevaa.

    Vastikään olin seminaarissa missä esitelmöitsijä kummasteli venäläistä apteekkia, koska niissä voi olla myös lääkärin vastaanotto.

    Suomalainen systeemi, että sairaan on mentävä erikseen lääkäriin ja apteekkiin on muka parempi. (ja laboratoriopalvelut on vielä kolmannessa paikassa.) Vain omasta mielestämme systeemimme on hyvä.
    Uskomus perustuu tietämättömyyteen.

    VastaaPoista
  11. Ad anonyymi:

    Totta että Itä-Rooma eli Bysantti kummittele kartalla, mutta Puola - 1500-luvulla Euroopan pinta-alaltaan suurin valtio - on itää, vaikka se on roomalaiskatolinen.

    Nlorman Davies sanoo ilkeästi, että Irlati täytti vielä hiljan kaikki "idän" takapajuisuuden tunnusmerkit.

    VastaaPoista
  12. Venäläisille on suuri ajatuksellinen merkitys 1380 käydyllä Kulikovon taistelulla, jolloin venäläiset löivät Mamai-kaanin tataarijoukot.
    Stalingradin taistelun muistomerkki on rakennettu tarkalleen Mamai-kaanin hautamuistomerkin päälle. Eli Mamai-paran hauta häväistiin.

    Mitä rakennetaan Lenin-mausoleumin päälle? Ja milloin.

    VastaaPoista
  13. Minulle Kandinsky on kyllä venäläinen ja yhdelle toiselle, jolta kysyin, saksalainen. Marion Rungilla sen sijaan oli lapsuudessani "juutalainen nenä", mitä vähän ihmettelin, kun kuitenkin jo tiesin, että juutalaisuus oli uskontoa. Mutta Marion voitti nenästään riippumatta interviisut, jotka tosin eivät olleet yhtä hienot kuin euroviisut, vaikka en ihan ymmärtänyt miksi.

    Minä kävin Leningradissa silloin, kun tiedettiin, että venäläiset naiset hiihtävät kovaa, meikkaavat rumasti ja sukkahousuilla saa mitä tahansa. En tavannut ketään, joka olisi kiinnostunut sukkahousuistani, paitsi yhden, joka taisi olla ranskalainen.

    Minun lapsuudessani oli toki Neuvostoliitto, jota ihmeteltiin ja vähän pelättiinkin. Mutta sen lisäksi oli siitä jotenkin irrallista venäläisyyttä ja slaavilaista surumielisyyttä ja Dostojevski ja Tšehov ja Gogol ja balettia ja sirkusta ja musiikkia ja erityisesti niitä ihania lauluja, joissa Katjuškan käy kurjasti ja tienoo on hiljainen. Älykkäitä ja matemaattisesti lahjakkaita tiesin venäläisten olevan, kun voittivat kaikki šakkikilpailut. Minun historiankirjani kertoi varmasti, että tiede on korkeatasoista!

    Mutta ei tässä asennetta ole, ei, ihmiskohtaloa vaan.

    Minulla on muuten puna-armeijan kuoron levykin. Jyhkeää on. Ja rakastan vanhoja taistolaislauluja, etenkin sitä, jossa kysellään, kenen joukoissa seisot. Mutta kommunistikieliä en osaa minäkään enkä aatetta kumarra. Ja sillä rauhanmarssilla 1987 tai 1988 ei minulla ollut mitään lippua vaan ihan pieni kyyhkynen vain.

    VastaaPoista
  14. Olihan meillä yhteistä historiaakin Puolan kanssa; Vaasa-suku. Sigismund III, jonka setä syöksi Ruotsin valtaistuimelta, kuoli Puolan kuninkaana samana vuonna 1632 kuin serkkunsa Kustaa II Adolf. Tiettävästi (huonosti osaan Puolan historiaa) Vaasa-suku hallitsi Puolassa kauemmin kuin Ruotsissa.

    VastaaPoista
  15. Tässä googlen käännöskoneen suorituttamaa käännöstä tästä blogista englanniksi:

    Eastern Europe but history

    VastaaPoista
  16. Siteeraan ystävääni herra Vistiä, joka on sanonut Wienin konferenssin olleen suuri katastrofi, kun Puolan valtio luotiin uudelleen juuri kun siitä oli päästy eroon

    VastaaPoista
  17. Jakoa itään ja länteen on syytäkin ihmetellä. Praha on itää ja Wien on länttä vaikka Praha on yli sata kilsaa lännempänä kuin Wien.

    Muistuttaisin myös, että vaikkakin nykyisen idän ja lännen rajaa on viimeksi voimallisimmin muokannut Varsovan liitto, niin ennen sitä siihen on vaikuttanut jo mainitun Rooman hallinnon lisäksi myös ainakin kielinationalismi (panslavismi). Itää Puola alkoi varmaan olla paljon myöhemmin kuin 1500-luvulla. Krakova on ollut länsimainen kaupunki ja on sitä taas, samoin Praha. Valitettavasti en osaa sanoa enempää kun en tunne historiaa. Kertoisikohan joku?

    VastaaPoista
  18. Mikähän oikein on "kommunistikieli"? Kun Stalinkin kielitieteilijänä esiintyessään tuli tulokseen, että "kielet ovat riippumattomia luokista". Tmä tuli mieleen Ensimmäisen piirin TV-versiosta, vaikka kohtaus jossa Stalin väsää artikkelia, jota Suomenkin kommunistit vakavalla mielellä opiskelivat, onkin romaanissa.

    Juhani Salokanteeleen kirja Jaan Krossista Sivistystahto osoitti taas kerran, että taiteen takia kannattaisi opiskella vaikka mitä kieltä ja kulttuuria. Dan Steinbock ei - muistaakseni - suostunut oppimaan saksaa, vaan luki saksankieliset teokset englanniksi. Ikään kuin Freud olisi Hitleriä kannattanut.

    Onneksi Jörn Donner kävi noissa "unohdetuissa maissa" ja siten näytti Raportissa Tonavalta, että ne ovat osa Eurooppaa. Ehkä se suomalaiselle oli sittenkin helpompi muistaa kuin esim. länsieurooppalaisille. Ja myöhemmin Matti Klinge vei päiväkirjojensa mukaan oppilaansa mm. Puolaan. Kannatettava tapa, oppii käytännössä että historiaa (ja nykymaailmaa) voi ja pitää katsella monelta kantilta.

    Aiheen johdosta en malta olla kehumatta Kaati Utrion Vaskilintua, josta havainnollisesti näkee, että 1000-luvulla Novgorod ja Kiova, Konstantinpolista puhumattakaan, olivat paljon korkeammalla kulttuuritasolla kuin esim. barbaarinen Ranska.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia:

    Kommentissa viitatun Zetterbergin Viron historian lisäksi on olemassa oivallinen Kalervo Hovin Puolan historia (Otava, 1994). Niitemaan vanha Baltian historia on tikkuisa luettavaa.

    "Kommunistikielillä" härnäämällä ajattelin kiinnittää huomionne siihen, että satelliittivaltioissa puhuttiin slaavilaisten kielten lisäksi saksaa DDR), romaniaa (romaaninen kieli) ja unkaria (tiedätte).

    VastaaPoista
  20. Jukka kirjoitti: Kun ei tehnyt mieli matkailla Neuvostoliiton aikana sillä suunnalla, olen luultavasti tällä hetkellä ainoa suomalainen, joka ei ole käynyt eläissään Viipurissa, Pietarissa, eikä edes Tallinnassa.

    No on meitä muitakin. Eräissä suvuissahan on ollut periaatteena, ettei itärajan yli mennä ilman asetta.

    VastaaPoista
  21. eikö varsovan liitto ole riittävä peruste itä-länsi-jakaumalle, kunhan tässä uutta keksitään pikkuhiljaa.

    kaupungit eivät ole olleet mitenkään edustavia sen suhteen, että mihinkä kulttuuripiiriin mikin maa kuuluu, kun ne on pitkään olleet saksalaisten tai muiden englantilaisten hallussa.

    voittajat eivät ole pelkästään kirjoittaneet historiaa, vaan ovat myös sen tehneet. kun joku yhteiskuntajärjestelmä on lakannut, niin onko oleellista oppia sen historiaa oleellisesti. siis on, mutta oleellisempaa on oppia sen järjestelmän historiaa joka on yhä voimassa ja jonka historian tunteminen kertoo enemmän siitä, että miksi nykyään on niinkuin nykyään on.

    neuvostoliiton tai aikaisemman puolan tarinan rauniot vaikuttavat yhä, mutta tärkeämpi on silti tuntea voittajien tarina, joiden tarina jatkuu yhä.

    VastaaPoista
  22. Jos
    blogin pointtina on ”Itäisen Euroopan kulttuurihistoria” tms., en ota
    kantaa. Eivät riitä eväsnäkkileivät. Käyn kiinni ”en ole ikinä käynyt
    N-liiton satelliittimaissa” -viattomuuteesi.
    Olisit, koska olisihan kiva yhteen ääneen pohtia kokemuksiasi! Itse
    ummikkona (mutta kumminkin Mikkona), kiertelin 60/70 luvuilla
    itäblokkia. Ei niihin maihin silloin viisumitta päässyt, ja
    ryhmäviisumin sai kun osallistui ryhmämatkaan; ensimmäiseksi aina
    hukkasin ”ryhmäni”. (He, heh.) Se tarkoitti "kiertelyä". (Paskat. KGB:n
    agenttihan minä olin.) Käy Jukka ainakin Prahassa. Räävelin vanha
    keskusta... (näköisempi se oli 1972) on vakuuttava, yhä. Tallinnassa
    tosin törmää kanssavaeltajiin joihin ”ei sillä hetkellä välttämättä
    haluaisi”. No, niin Torniåssakin. (Sama se miltä vuosisadalta
    hunnilaumat ovat, he etsivät viinakätköjä.)

    VastaaPoista
  23. Joku
    joskus ihmetteli - ei, en minä - että Kemppinen sensuroi häntä. Itsekin
    - tästä on aikaa - kirjoitin paremman kommentin kuin nyt. Siksi
    ihmettelin ettei sitä julkaistu? Miksi minua disk... täytyy katsoa
    kirjasta...kvalifoidaan? Kommenttini lähettämisen aikana näin että joku
    samaan aikaan päivitti ko. blogia. Ehkä tästä oli kyse.
    Ritti-Biihimäki.
    Kemppinen (p-rse pystyssä) kitkemässä palstaltaan ei-toivottuja
    juttuja, on... No, on niitä Mustia Aukkojakin.

    VastaaPoista
  24. Pakko vielä todeta Googlen Kemppis-käännöksestä, että herranjumala millä tasolla automaattinen käännöstekniikkakin alkaa kaikesta huolimatta olla sitten viime näkemän! Kaikesta nyanssien puutteesta huolimatta, onko huomisen lingua franca sittenkin vain se yhdentekevä ja lattea miljardeille mekaanisesti käännettävissä oleva universaalijorina, eikä suinkaan mikään "englanti"?

    VastaaPoista
  25. Ad Anonymous:

    En ole varma. ymmärränkö viestisi.

    Kommentit julkaisen ja olen koko ajan julkaissut kaikki - kahdella poikkeuksella:
    joskus kommentti tulee nähdäkseni vahingossa kahteen tai jopa kolmeen kertaan; hyvin harvoin tulee vieraskielisiä kommentteja, jotka ovat sisällöltään selviä mainoksia.

    Mielestäni epäasiallisen sisällön takia jätän julkaisematta alle yhden kommenti vuodessa.

    Unohdin: harvakseltaan tulee kommentteja pyynnöin "älä julkaise tätä".

    VastaaPoista
  26. "Eräissä suvuissahan on ollut periaatteena, ettei itärajan yli mennä ilman asetta."

    Minullakin on kunnia tuntea eräs entinen yk-mies, jonka suku on Karjalasta, ja joka sanoi aina tiukasti, kun häntä ennen vanhaan pyydettiin mukaan reissuun katselemaan suvun maita:

    Sinne minä lähden vain panssaridivisioonan kärkivaunussa!

    (Myöhemmin hän on pehmennyt ja käynyt Karjalassa turistibussilla.)

    VastaaPoista
  27. @marjo
    Stalinin puuttuminen kielitieteisiin oli hänen positiivisia panoksiaan Neuvostoliiton tieteeseen ja kulttuuriin. Kielitiedettä oli terrorisoinut Marrin pseudotieteellinen klikki, mutta Stalin ruttasi sen artikkelissaan. Jos Stalin olisi ehtinyt perehtyä myös biologiaan, olisi neuvostobiologia voinut säästyä Lysenkolta.

    VastaaPoista
  28. Suhteessa itään on mielenkiintoista laskea, kuinka monta kertaa on idästä hyökätty ja kuinka monta kertaa sinne on hyökätty.

    Kaikkein ovelin hyökkääjä oli Kustaa I Varas, joka hyvin katalallalla ja iljettävällä tavalla ujutti siviilien avulla Ruotsin rajaa itään, yli Pähkinäsaaressa sovitun rajan ja me olemme sitten saaneet sietää sen karmeita seurauksia.

    VastaaPoista
  29. ad anonyymi:Kaikesta nyanssien puutteesta huolimatta, onko huomisen lingua franca sittenkin vain se yhdentekevä ja lattea miljardeille mekaanisesti käännettävissä oleva universaalijorina, eikä suinkaan mikään "englanti"?

    Monet nettikirjoittajat eivät hallitse nyansseja edes omalla äidinkielellään. Ehkä nyanssit tuotetaankin jatkossa hymiöillä tai muilla universaaleilla graafisilla hölmiöillä, jolloin mekaaninen kääntäminen on entistä helpompaa.

    VastaaPoista
  30. Anteeksi kryptogrammini!

    Tarkoitukseni ei tosiaan ollut testata kenenkään ymmärryskykyä, omaanikaan, vaan... joku piuha pompahti irti? En tiedä. Yöllä ei tiedä mitä aamulla ajattelee. Voi se joskus olla toisinpäinkin.


    Se selittelyistä.

    Varmuuden vuoksi rekisteröidyin. En siksi että pelkäisin muiden korruptoivan nimissäni vaan siksi, esimerkiksi, etten itse hölmöile muiden piikkiin.

    ex-nimim. "mikko l"

    VastaaPoista
  31. skorodofagos sanoi:
    "Jakoa itään ja länteen on syytäkin ihmetellä. Praha on itää ja Wien on länttä vaikka Praha on yli sata kilsaa lännempänä kuin Wien."

    Joensuu on idempänä kuin Istanbul! Helsinki on idenpänä kuin Oulu.

    Kukaan ei ole analysoinut sitä mitenkä Neuvosto-Eestin television vuosikymmeniä kestänyt katsominen on vaikuttanut Helsingin asujamiston asenteisiin ja ajattelutapaan?

    Muualla Suomessahan ei Neuvosto-Eestin tv ei näkynyt. Meidän mielestä vain Suomen tv vaikutti katsojiin Suomenlahden etelärannalla. Ei Neuvosto-Eestin tv saman lahden pohjoisrannalla.

    Halonen meni presidentiksi stadingradilaisten äänillä. Stadingradin väestöstä kymmenet tuhannet saavat elantonsa valtion virastoissa ja laitoksissa.

    Siinä suhteessa se on ainutlaatuinen paikkakunta Suomessa.

    VastaaPoista
  32. Voisiko syy kommenttien häviämiseen olla tämä?

    VastaaPoista
  33. "Stalingradin taistelun muistomerkki on rakennettu tarkalleen Mamai-kaanin hautamuistomerkin päälle. Eli Mamai-paran hauta häväistiin."

    Mamajevin kurgaani on todella saanut nimensä Mamai-kaanin mukaan, mutta onko hänet todella haudattu siihen? Mamain muuten surmasivat genovalaiset Krimillä, Caffan kaupungissa. Olivat ottaneet italialaiset pahakseen sen että genovalaiset varsijousimiehet olivat Mamain veronperintämatkalla joutuneet venäläisten teurastamiksi. Genovalaiset jousimiehet olivat myöhäiskeskiajan arvostettuja ammattisotilaita, mutta vaaransa siinä ammatissa näkyy olleen: Crecyssä 1346 talloivat oman puolen ranskalaiset ritarit hevostensa alle ja idän aroilla kävi sitten näin.

    VastaaPoista
  34. Anonyymiselle:
    Mamajevin kurgaani on todella saanut nimensä Mamai-kaanin mukaan, mutta onko hänet todella haudattu siihen?

    Täsmälleen samalla paikalla oli iso, korkea pyramiidin tapainen hautamerkki ja Mamai oli haudattu ko. paikkaan. Ainakin venäläisen tietosanakirjan ja ent. Neuvostoliiton suurlähettiläs A.E. Kovalevin mukaan, että historioitsija S.E. Platonovin mukaan. (kirja ei hallussani, mutta voin nimen joskus tänne liittää)
    Eikös Iivana Kalita saanut oikeuden koota tataarilaisveron muilta ruhtinailta ja tämä jatkui pojanpoikansa Dmitriin asti, joka vasta LÖI Mamai-kaanin joukot Donin yläjuoksun-Kulikovan taistelussa.
    Eli tuo oli ensimmäinen kerta kun venäläiset uskalsivat avoimessa taistelussa asettua tataareja vastaan...
    Mutta miltä alueelta mamai tuolloin veroja keräsi, että pääsi venäläiset suututtamaan?

    VastaaPoista
  35. "... yli Pähkinäsaaressa sovitun rajan ja me olemme sitten saaneet sietää sen karmeita seurauksia."

    Minullekin aikoinaan avautui juuri tästä syystä se outo ilmiö, että miksi hemmetissä venäläispartiot keskiajalla tulivat Pohjanlahden perukoille asutusta tuhoamaan. Siksi että he pitivät sitä omana alueenaan, koska se oli Pähkinäsaaren rajan heidän puolellaan.

    Tosin asiaa on meidän taholtamme selitelty niin, että P-rajan takana olevan iso autio alue oli vain ikään kuin molempien yhteistä erämaata, joka vain sitten hiljalleen liukui ruotsien haltuun.

    En tiedä mikä on tämän tulkinnan nykytila?

    VastaaPoista
  36. Jätin P-mäen bloggiin (tiedoksenne vain, hän on ottanut ne pois myös):
    4.
    14.5.2008 | #

    Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Soveltava pedagogiikka ei ymmärrä mitä teoriaa noudattavat. Auktoriteetit kiusaavat osaavampia, mikäli menevät vallitsevaa aatetta vastaan.

    Samalla puhuvat itse, että vallitseva aate on vanhentunut. Eivät halua kuulla, etteivät itse ole jotain ymmärtäneet. Näin todelliset osaajat joutuvat reunatiloihin ja ylös nostetaan instrumentaalisesti taitavia vaikka heidän kyky analysoida myös teoriaa on kyseenalaisetettu ja itse olen kohdannut ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tuon taivaasta itse teoriasta vaikka edustavat professoritasoa. Osaavat ladella teorioiden nimiä mutta eivät osaa niitä itse. Kaksi eri kompetenssia: toinen kilpailee ensyklopedioiden kanssa ja toinen raan markkina-ilmaston kanssa. Tänä päivänä on vapaus tehdä mitä vaan kunhan on parempi kuin ensyklopediat.

    Koko intelligentian käsite on joutunut tehokkuuden tai vanhentuneen idealismin hampaisiin vaikka siitäkin saa valittaa mutta sitä ei saa todentaa tai oivalluttaa.

    Kädet ovat sidotut vaikka ymmärtäisi koko prosessin ja näkisi ongelman todelliset pullonkaulat. Ei saa sanoa yhdessäkään foorumissa Suomessa; sitä olen yrittänyt viimeiset 10 vuotta kun rupesin näkemään näitä asioita. Olisin halunnut opettajankoulutukseen; en päässyt millään juuri sen takia, että ilmoitin, että se kiinnosti. Sadismi nousi ilmeisesti heti: vain sen takia, että pyysi jotain nyt ei ainakaan voinut sitä saada. Puhutaan, että pitää itse päättää mitkä asiat kiinnostavat ja sitten sinne pitää hakeutua. Mutta tämä ei kosketa kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti: vain valmiiksi ortodokseja halutaan saarnattavan, meitä todellisia muutosjohtajia ei päästetä edes lähelle.

    Sen lisäksi tämä (katkera) kirjoitus kuuluu tänne vieraskynään myös siksi, ettei Suomessa ymmärretä, että tieto on joka tapauksessa (!) arvokasta (sillä ON arvo ,ja ainakun on arvoa niin siitä voi osia tai kokonaisuuksia myydä) mutta kuka vie ja missä vaiheessa tieto viedään? Se on ehkä tärkeämpi kysymys mutta tiedon tuottamisen kannalta (kuten tehtaassa, tuotantoteknisesti) tieto ei saa olla kaupallista sillä rahalla tuotettu tieto käyttäytyy kuten rahalla tuotettu taide: väritöntä ja hajutonta. Se on myös syy, että minun teksteihin yleensä puututaan: samalla kuin minun teksteissä on väriä ja hajua eli oikeaa sisältöä niin jatkuva oppositio-alaisuus on aiheuttanut sen, että olen kokenut pelkkää kiusaamista kiusaamisen jälkeen. En ole siis saanut edes levähtää sen suhteen, että voisin joskus saada kunnioitusta ja sen takia ollaan nyt tässä. Nyt olen silti osaava myös pedagogiikassa ja ymmärrän täysin ja sieluni pohjalta kaikki eri teoriat ja näen myös hyvin nopeasti miksi ne eivät toimi tai miksi niitä ei osata soveltaa. Tätä olen kylläkin viimeiset 20 vuotta aktiivisesti miettinyt ja lukenut myös omalla ajallani jo ennen yliopistoon tullessani sillä oma lapsuus oli vaikea ja omien lasten jälkeen muutin arvomaailmani korostamaan pedagogiikkaa. En silti ole saanut kunnioitusta, en tilaisuukisa, ei kutsuja enkä mitään ja tänään minulla ei ole minkäänlaista verkostoa enää. Parhaimmat vuodet vietiin voisi sanoa ja parhaimmat tuskani siemenet vietiin aivan kuten suomalaisilta on viety ehkä myös systemaattisesti. Den enas död är den andres bröd, sanoo ruotsalainen.

    Enkä tiedä jaksanko enää rakentaa verkostoa, olen siihen aivan liian vanha ja minä koen, että osaavampana kuin useimmat en silti saanut ikinä tilaisuutta ja auktoriteettien kiusaaminen alkoi jo lapsena n. 5-vuotiaana. Sen sanominen ääneen (kun olin kerännyt riittävästi voimia siihenkin) oli uuden sodan kaltainen raskas prosessi ja silti se on ollut sen arvoinen. Ehkä saan edes kunniani takaisin vaikka olen jo 50. Elämäni jouduin siis elämään kuin eläin sen takia, ettei ollut tapaa millä osoittaa tiedon luonnetta. Sitä tein viimeiset vuodet ollessani yliopistolla ja nyt tiedän myös miten oppiminen toimii aika hyvin. Olen yrittänyt päästä tekemään coachingtyötä, mutta myös heidän piiristään epäiltiin minua ennenkuin kukaan vaivautui sen enempää edes kuuntelemaan.

    En siis taida sinnekään mennä: valmis epäusko ei tuota kauhean paljon. Taitaa Suomi olla liian pieni minunlaiselle sinnikkäälle osaajalle.

    Ja meitä on luultavasti paljon; kuinka moni vain päättää itse elämänsä jossain kohtaa on toinen kysymys sillä minä uskon, että aika moni.

    VastaaPoista