Lukko toimii

Näköni ei ole vieläkään erikoisen hyvä, joten huhuilin, että Untoko se siellä on vai vankikarkuri Fouganthine (fuga = pako). Kysyi kirvestä, joten oli onni että oli Unto.

Pyysin häntä antamaan lausunnon siitä, osaisinko vaihtaa ulko-oven lukon itse. Hän sanoi kerran katsottuaan, että en osaa eikä noita ole liioin valmistettu pariin vuosikymmeneen ja kolmanneksi että tuo asennus on lievästi erikoinen.

Selitin, ettei lukossa muuta vikaa ole mutta se ei usko rasvaamista, vaan kaksi kertaa kolmesta kieli on lirkuteltava erikseen esiin ennen kuin ovi suostuu sulkeutumaan.

Hetken kuluttua mieleeni tuli eilen Nature-lehdestä lukemani Philip Ballin mainio artikkeli. Pankaa nimi mieleen. Muutaman vuoden takainen Critical Mass oli tiedekirjojen huippua. Nyt Ball oli noitunut Natureen artikkelin musiikista ja osoitti heti, että vaikka ei ole kuin kurja filosofian tohtori, perusteet ovat hallinnassa. Musiikin matematiikka ja fysiikka näet ovat arvoituksia, joista esittävät useimmiten mielipiteitä henkilöt, joilla ei ole asiasta auttaviakaan tietoja.

Odotan jatkoa kiinnostuneena. Korvakäytävä ja kuuloluut ovat eri ihmisillä niin erilaisia, että aivoihin välittyvä signaali on mikä sattuu. Se että ihmiset kuulevat sävelen tai soinnun samoin tavoin, osoittaa miten hurjasti aivot filtteröivät ja prosessoivat fysikaalista värähtelyä.

Kirjoittaja vihjaa, että musiikin aistiminen on sekä neurofysiologinen että kognitiivinen prosessi. Jokin on siis ”fysiikkaa” ja jokin osa kuulijaa.

Kauneus on kuulijan korvassa, mutta ei kokonaan.

Jäin miettimään tätä, koska toiset ihmiset väsyvät pelkästä ajatuksesta, että jotain pitäisi korjata tai asentaa, ja toiset taas, kuten Unto, eivät malta olla korjaamatta.

Olimme istuneet aamulla Kaunialan pihassa vähän miettimässä veljeni kanssa. Yksi meistä, ei siis kumpikaan läsnäolija, oli jo pienenä erinomaisen hyvä avaamaan silloin muodissa olleita vanginlukkoja ja pirunnyrkkejä. Hän oli myös joukosta se, joka viihtyi aivan erinomaisesti Mekanon parissa.

Aion ehdottaa, että Teknilliseen korkeakouluun perustettaisiin töpselitekniikan laboratorio, koska osa lapsenlapsistani on osoittanut vauvaiästä alkaen pohjatonta mielenkiintoa ruuveja, reikiä, johtimia ja erilaisia muttereita kohtaan. Lamput ovat niin ikään suosiossa.

Mikä on perimää, mikä opittua? Tiedän vain sen, että helppoja vastauksia ei ole. Joku päivä Dawkins löytää vielä jumala-geenin, joka koostuu emäksistä JHV…

Lukko tuli puretuksi ja kootuksi, kun karasta oli niistettypuoli senttiä, ase toimii kuin mikä.

Tunsin ennen pari lukkomiestä, joita säilytettiin lukkojen takana Helsingissä ja Turussa. Yksi oli niin hyvä, ettei tarvinnut saippuaa muotiksi. Hän pystyi yhdellä näkemisellä painamaan mieleensä Abloy-lukon avaimen haittojen lukumäärän, leveyden ja kulman ja nikkaroimaan itselleen toimivan kaksoiskappaleen.

Suutari heittäköön lestiään. Luen loppuun Kunderan esseekirjan Curtain ja palaan Keski-Eurooppa –aiheeseeni. Kundera ei sitä sano, mutta suuren saksalaisen Büchnerin Woyzeck etenkin suuren itävaltalaisen Alban Bergin oopperana näyttäisi sisältävän Euroopan tieteellisen rasismin ytimen. Tschin Bum, Tschin Bum!