Sivun näyttöjä yhteensä

10. toukokuuta 2008

Turmion punainen kukka

Poliisi, tuomari ja historiantutkija joutuvat selvittämään tapahtumasarjoja ja hakemaan kahdenlaisia syitä, kausaalisia ja psykologisia.

Yhdysvallat eli Roosevelt päätti atomipommin rakentamisesta 1941, päivää ennen Japanin hyökkäystä Hawaijille.

Tämä on vielä tärkeämpää kuin se, että Hitler ja Stalin eivät saaneet pommia. Molemmilla olisi teoreettisesti ollut siihen mahdollisuus, ja ainakin Saksan Göttingenissä fyysikot olivat melunneet tästäkin asiasta pitkin katuja jo 20-luvun lopulla.

Tietty, ennen Almogordon ensimmäistä koetta kukaan asiantuntijoistakaan ei ollut aivan varma, paukahtaako vai ei.

Katso tarkemmin Richard Rhodes. Hänen kirjansa atomipommista ja vetypommista ovat klassikkoja. Hän on hiljattain kirjoittanut kolmannen osan, ”Arsenals of Folly”, jossa hän todistelee, että Reagan ja Gorbatshev olivat pääsemäisillään sovintoon ydinasepelotteiden hylkäämisestä 1986 Reykjavikissa, mutta Reagan perääntyi, kirjoittajan mukaan Yhdysvaltain maan ja kansan sanomattomaksi turmioksi.

Rauhanliikkeen piirissä ja kukaties laajemminkin on yleensä väitetty, ettei niitä kahta pommia olisi tarvittu Japania vastaan ja maailma olisi säästynyt paljolta. Kai ne suunniteltiin Saksaa vastaan, mutta kiitos myös Stalinin, kukaan ei päässyt miettimään, millaisen reiän pommi tekisi Berliinin kohdalle. Se ensimmäinen koeräjäytys tapahtui runsaat kaksi kuukautta Saksan antautumisen jälkeen heinäkuussa 1945.

Voi olla että sotilaita olisi ollut vaikeakin pitää aisoissa Neuvostoliiton pommin jälkeen 1949, ellei niiden tehosta ja tuhosta olisi ollut tietoa.

Taisin sanoa tänään radiossa, etten ole varma, kumpi vaikutti kumpaan, reaalisosialismin tuho Internetiin vai päinvastoin. Usein nähty selitys on Neuvostovaltakunnan muuttuminen mahdottomaksi hallita tietoliikenteen huonouden vuoksi ja vastaavasti kylmän sodan muutos Yhdysvaltain saatua lopullisen yliotteen niin että puhtaasti sotilaallinen Arpanet vapautettiin kenen tahansa Internetiksi.

Bernes-Leen verkkopohjainen hyperteksti tuli 1989 ja Mosaic-selain 1993. Netscape tuli seuraavana vuonna.

Outoa muuten että puhuttaessa open source –hankkeista Internet ja Netscape jätetään aina maininnatta. Ja Mozilla.

Kun pakettikytkentä sivuutti piirikytkennän, maailma ei enää ensinkään sietänyt Neuvostoliittoa, jonka poliittinen ja sosiaalinen rakenne muistutti viemäriverkkoa (tai korkeajänniteverkkoa).

Jotkut asiat päätetään, ja tuloksena voi olla kohtalokkaita erehdyksiä. Joitakin asioita ei päätetä, vaan ne tapahtuvat ikään kuin omia aikojaan.

Siis mitä? Näin Voiton päivän paraatin mannertenväliset ohjukset, enkä pidä Heidi Hautalan madonlukuja aivan aiheettomina – Venäjän uusi rikkaus ja siis myös uudet ohjukset ovat kukaties nopeasti rappeutuvan infran varassa.

Kohti konkurssia ajautuva suuri valtio päätyy yleensä turvautumaan mielettömiin ratkaisuihin, joista tavallisin on sota. – En osaa laskea sitä, mutta epäilen vahvasti, ettei Saksalla ollut 1941 enää muuta mahdollisuutta kuin hyökätä itään ja ryhtyä paikkaamaan talouttaan varastetuilla raaka-aineilla ja orjatyöllä.

24 kommenttia:

  1. Keväällä -87 luin nykyhistorian tenttiin, kirjan esipuheessa todettiin maailmasta tulevan parempi paikka kun uudet neuvottelut Andropovin (k. 1984) ja Ronald Reaganin seuraajan kanssa alkavat.

    Eipä sitten menestystä tullut.

    Kovasti Reykjavikiin odotuksia oli ladattu.

    Samoihin aikoihin suomeksi julkaistussa DC:n sarjakuvassa yritettiin väittää Reaganinkin olevan supersankari.

    Eipä tainnut sitä lehteä suomeksi enää monta numeroa ilmestyä.

    VastaaPoista
  2. "...in [July] 1945... Secretary of War Stimson, visiting my headquarters in Germany, informed me that our government was preparing to drop an atomic bomb on Japan. During his recitation of the relevant facts, I had been conscious of a feeling of depression and so I voiced to him my grave misgivings, first on the basis of my belief that Japan was already defeated and that dropping the bomb was completely unnecessary, and secondly because I thought that our country should avoid shocking world opinion by the use of a weapon whose employment was, I thought, no longer mandatory as a measure to save American lives. It was my belief that Japan was, at that very moment, seeking some way to surrender with a minimum loss of 'face'. The Secretary was deeply perturbed by my attitude..."

    Dwight Eisenhower, Mandate For Change, pg. 380

    Sarjakuvafoorumin keskusteluissa on todettu, että Eisenhower oli kumma heppu ja lopunajan voideltu ollakseen henkilö, joka ei ollut aivan kyyhkyn maineessa. (viittaus suomalaiseen rock-musiikkiin tuikitahallinen)

    1980-luvulla tässä maassa kansa marssi kaduilla asevarustelua vastaan. Nykyisin kuuluu hyviin tapoihin pilkata sellaista naiivia typeryyttä. Onneksi olemme sivistyneet ja valistuneet niistä ajoista, ja tiedämme nyt mikä on todellista väkivaltaa ja missä piilee todellinen uhka: se lymyää internetissä, joukkoviestinnässä ja taideteoksissa. Ne kun saataisiin kuriin ja nuhteeseen, niin sen jälkeen aurinko helottaisi joka päivä eikä kyyneltäkään enää vuotaisi yhdenkään sielun poskelle.

    Tätä kuvatun kaltaista 2000-lukulaista arvostelukykyä on kiitetty siitä, että se osoittaa moraalista voimaa ja tervettä järkeä. Enpä piruile enempää, vaan totean että vilpittömät onnittelut saavutuksen johdosta.

    VastaaPoista
  3. Jukka: Rauhanliikkeen piirissä ja kukaties laajemminkin on yleensä väitetty, ettei niitä kahta pommia olisi tarvittu Japania vastaan ja maailma olisi säästynyt paljolta. Kai ne suunniteltiin Saksaa vastaan, mutta kiitos myös Stalinin, kukaan ei päässyt miettimään, millaisen reiän pommi tekisi Berliinin kohdalle.

    Niin tai oikeastaan pamauttamalla japsien pahvimökit kumoon melko tehottomilla mälleillä saatiin aikaan puhdikas propagandavaikutus. Berliiniin iskeminen ei kenties olisi tuottanut yhtä paljon shock and awea.

    VastaaPoista
  4. OpenSource oli jo vuonna 1983 olemassa saadessani Kaypro II:n. Ilmaisia ja "vapaasti" koodattuja ohjelmia oli tuolloin ja tuli jatkuvalla syötöllä ja niitä on ollut jo DOSin alusta alkaen kilpailevina käyttöjärjestelminä.
    Mitään ihmeellistä ja mullistavaa ei OSS-jutskuissa ole ollut kuin 1 salattu ja kummallinen tekijä.

    Useat nimittäin uskovat "tuhansien vapaaehtoisten" koodaavan ilmaiseksi hyvää hyvyyttään näitä OpenSource-tekeleitä. Tämä on suurta pötyä.
    Eräs suurimmistä syistä OSS:n kehittymiseen oli IBM:n ja vastaavien tahojen katkeruus Microsoftille. Tällä porukalla riitti käteistä rahaa maksaa näille muka "tuhansille ilmaista työtä tekeville" koodareille, saadakseen edes jollain tavoin MS:n kavahtamaan. Rahaa ei tietenkään annettu kaikissa tapauksissa suoraan käteen, vaan kierrätettiin yliopistojen, säätiöiden ja muiden vastaavien kautta.
    Tietenkin on poikkeuksia.
    Huvittavinta oli seurata rahavirtoja. Aina kun IBM kumppaneineen kärysi lahjonnan antamisesta, kuten Suomessa KELA:lle, niin kärähtämisen jälkeen aina ja poikkeuksetta IBM porukoineen "lahjoitti" rahaa
    yliopistoille, säätiöille ja muille puijareille.
    Tietotekniikassakaan kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja mitä uskotellaan. Legendat elävät ja kansa uskoo mihin vaan, kuten Etelämantereen sulamiseen.

    VastaaPoista
  5. http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Stallman

    VastaaPoista
  6. En usko salaliittoihin ja pirullisen ovelien juonien punomisiin, vaan luulen historian kulun olevan etupäässä reagoimista eteen tuleviin asioihin.

    Tietysti strategioita luodaan ja varaudutaan erilaisiin vaihtoehtoihin ja yritetään ohjata asioita tiettyihin suuntiin - mutta suuri linja nähdään aina vasta jälkikäteen. Tai yritetään nähdä ja ihmetellään sen juosten kustua hoipertelua.

    Nythän näemme Reaganinkin ajan uhoilun kylmän viileänä taktikointina, jolla NL saatiin siltaan ja siitä saman tien selälleen. Sen sijaan tapahtuma-aikoina Reagania pidettiin aivan yleisesti jopa tyhmempänä kuin Bushia nyt.

    Oli miten oli,uskon Oxenstjiernan pojalleen lausumien sanojen pätevän yhä.

    VastaaPoista
  7. Beyond All Recognitionlauantaina, 10 toukokuuta, 2008

    jarmom sanoi:
    Useat nimittäin uskovat "tuhansien vapaaehtoisten" koodaavan ilmaiseksi hyvää hyvyyttään näitä OpenSource-tekeleitä. Tämä on suurta pötyä.
    Eräs suurimmistä syistä OSS:n kehittymiseen oli IBM:n ja vastaavien tahojen katkeruus Microsoftille. Tällä porukalla riitti käteistä rahaa maksaa näille muka "tuhansille ilmaista työtä tekeville" koodareille, saadakseen edes jollain tavoin MS:n kavahtamaan.


    Jännittävä salaliittoteoria!

    Itse olen seuraillut tilannetta viimeiset kolme vuosikymmentä ja muistan vielä päivän jolloin tavailimme Richard Stallmanin uunituoretta GNU manifestoa. Olen totaalisesti missannut jarmomin raportoimat tapahtumat.

    Tunnen monia open-source hankkeita ja ei niissä mitään ruskeita kirjekuoria ole pyörinyt. Esim. yliopistolliset softahankkeet tyypillisesti tehdään open source -pohjalta. Olisi tietysti meidän tekijöiden kannalta kiva, jos IBM toisi aina välillä pari kottikärryllistä rahaa paikalle, mutta vielä ei näitä ole näkynyt. Osoitteen saa minulta pyytämällä.

    VastaaPoista
  8. Pientä kulkijaa hämmästyttää, kuinka huolettomina kuljemme jatkuvan ydinaseuhan alla. Ikään kuin kyseessä olisi luonnonvoima, jolle emme yksinkertaisesti mahda mitään. Monet saattavat uskoa, että kunhan ydinaseet pysyvät hyvisten käsissä, niin ei hätää. Ydinaseriisunnan suuri mahdollisuus menetettiin, eikä uutta juuri nyt ole näköpiirissä. Vain näiden aseiden leviämien on varmaa. Vähän niin kuin suurten keskustietokoneiden aikakaudesta siirryttiin mikroihin tulee taistelukentän taktisten pienten latausten kehittäminen levittämään ne laajalle, kuten mikrotkin levisivät.

    Joskus parikymmentä vuotta sitten syntyi kansainvälinen lakimiesten ydinaseiden vastainen liike, joka yritti saada niiden käytön tai sillä uhkaamisen laittomiksi. YK:n yleiskokous sitten pyysikin kymmenisen vuotta sitten kansainväliseltä tuomioistuimelta neuvoa antavaa mielipidettä asiasta. Ydinasevallat eivät tietenkään olleet asiasta innostuneita, mutta yllättäen myöskään Suomi ei antanut hankkeelle tukeaan. Ehkä jo silloin valtiojohto ymmärsi NATO -optioon kuuluvan myös ydinaseet. Ainakin joku tutkijantapainen tohtori kirjoitti Hesarin yliökirjoituksessa ydinaseiden kuuluvan NATOn marssivarustukseen, ja kehoitti suomalaisia vain tottumaan ajatukseen.

    Kansainvälinen tuomioistuin sitten loihe julistamaan, että kun kerran valtiot olivat käytännössä hyväksyneet ydinaseet käytettävissä olevaksi aseistukseksi, ei niiden mahdollista käyttöä tai sillä uhkaamista voitu pitää laittomana. Näin ainakin sellaisessa ääritilanteessa, jossa kysymys on koko valtion olemassaolosta. Laillisessa itsepuolustuksessa kaikki keinot ovat siis sallittuja. Näin kansainvälinen tuomioistuin tuli korottaneeksi valtion oikeuden itsepuolustukseen kaikkein ylimmäksi kansainvälisen oikeuden perusperiaatteeksi, jolle kaikki muu on alisteista. Tämän jälkeen humanitaarisen oikeuden harrastus tuntuu näpertelyltä, joka on vain sijaistoimintaa.

    Koko kansainvälinen järjestelmä siis lepää tulivuoren juurella. Kaikki tietävät tulivuoren purkautuvan jossain vaiheessa, vaan ei milloin.

    VastaaPoista
  9. Tekeleistä:
    "The "Microsoft Disk Operating System" or MS-DOS was based on QDOS, the "Quick and Dirty Operating System" written by Tim Paterson of Seattle Computer Products, for their prototype Intel 8086 based computer.
    QDOS was based on Gary Kildall's CP/M, Paterson had bought a CP/M manual and used it as the basis to write his operating system in six weeks, QDOS was different enough from CP/M to be considered legal.
    Microsoft bought the rights to QDOS for $50,000, keeping the IBM deal a secret from Seattle Computer Products.
    Gates then talked IBM into letting Microsoft retain the rights, to market MS DOS separate from the IBM PC project, Gates proceeded to make a fortune from the licensing of MS-DOS."
    MS:n rahavirtojen seuraaminen ei aina ole edes huvittavaa, pikemminkin masentavaa. IBM ja MS, pata kattilaa koodaa...

    VastaaPoista
  10. Jari Lehtinen kirjoitti: "1980-luvulla tässä maassa kansa marssi kaduilla asevarustelua vastaan. Nykyisin kuuluu hyviin tapoihin pilkata sellaista naiivia typeryyttä."

    Koska sinun telkkaristasi, Jari, tuli 70-luvulla Muppet-show, lienemme samaa ikäluokkaa. Muistan myös, että Rienzi pelkäsi lapsena ydinsotaa. Minäkin pelkäsin. Ja 80-luvulla vähän marssin. Nyt sitten - voi, voi.

    Kuljetin kerran luokkani Pasilan Rauhantalolle "rauhankouluun". Siellä oli nuoria ohjaajia ja monenlaista leikkiä, ja yhdessä leikissä sanottiin pum, kun ammuttiin toinen. Tehtiin still-kuvia konfliktitilanteista ja pyrittiin ratkomaan ne viisaasti. Lopuksi saatiin tarrat, joissa luki: "Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia." Kotimatkalla oppilaat liimasivat ne poskiinsa.

    En ole ihan varma siitä, kohtasivatko nykylasten pelot ja rauhankasvatus toisensa Pasilassa. Minun äitini osasi vielä pelätä ampuma-aseen piippua, joka on esimerkiksi viiden metrin päässä. Minä en koskaan ihan ymmärtänyt, miltä näyttäisivät ne ohjukset ja ydinpommit, joita tuli pelätä. Vielä vähemmän käsitystä sodankäynnin välineistä taitaa olla omilla lapsillani.

    VastaaPoista
  11. Salaliittoteorioista.

    Ei sellainen ole mikään salaliitto, johon osallistujat tietävät olevansa mukana.

    Maailma on typerysten salaliitto.

    VastaaPoista
  12. Historiantuntemukseni ei ole hääppöinen, mutta olen tullut samaan tulokseen kuin Kemppinen. Silloin kuin hyökkäys itään alkoi, oli Saksan peli jo menenetetty. Oikeastaan mielestäni Saksalla ei ollut missään vaiheessa menestymismahdollisuuksia. Miten Saksa olisi voinut hallita laajoja vihamielisiä alueita? Eikö puhe Aleksanteri Suurenkin maailmanvalloituksesta ole pötyä Eikö se ollut paremminkin ryöstö-ja tuhoamisretki. On helppo edetä ryöstäen ja tuhoten, rauhan voittaminen on vaikeampaa kuin sodan.
    Muuten, joko internet on Nobelin rauhanpalkintoehdokkaana?

    VastaaPoista
  13. Beyond All Recognitionille

    Sama juttu. Olin erittäin tiiviisti mukana laajoissakin OS-hankkeissa USA:n puolella 90-luvun alun ja puolivälin aikoihin. Taisin näistä jopa kirjankin kirjoittaa, Windows-kirjojen ohella, joten fakta on hyvin hallussani.

    En ole ensinnäkään ruskeista kirjekuorista maininnut, ja jos olet jotain missannut, ei se ole todiste etteikö mainitsemaani olisi tapahtunut.
    No, tarkennetaan hieman... käteistä rahaa kyllä kulki, muttei kirjekuorissa, vaan tietynlaisina palkkiona työstä, jota ei koskaan tietyille firmoille tehty ja niin edelleen.
    Ja toisaalta tietyt firmat luovuttivat (liikesalaisuuden, tekijänoikeus) piirissä olevaa koodia/ratkaisuja tietyille OSs-henkilöille, jotka omivat nämä omina tekeleinään. Luonnollisesti niin ettei mistään jäänyt kiinni.
    Ratkaisuista oli sitten helppo päätellä oikea ratkaisu tiettyyn omaan ylitsepääsemättömään ongelmaan.
    Tai sitten niin, että tietyn ison firman työntekijät keskittyivät "vapaaseen koodiin" jonka tulokset luovutettiin OSS-koodareille heidän nimiinsä...

    VastaaPoista
  14. Mitä on neljänkymmenen vuoden päästä?

    VastaaPoista
  15. Nolo contender

    Teheranin konferenssissa Stalin sai vapaat kädet Itä-Euroopan suhteen.

    Länsiliittoutuneilla ei ollut yhteistä politiikkaa Stalinin suhteen ja kun Churchill ehdotti Rooseveltille sellaista, niin tämä vastasi hänelle;
    " En ole kiinnostunut Euroopasta, enkä halua missään nimessä puhua sanaakaan Puolasta."

    Roosevelt ehdotti Stalinille mm että
    Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton pitäisi sopia 30-40 vuodeksi koko Koreaa koskeva huoltohallinto sopimus että venäläisten tulisi satsata merenkulkuun ja yhdessä amerikkalaisten kanssa ajaa britit pois kaukoidästä ja Intiasta jonne olisi luotava neuvostomallinen järjestelmä.

    Rooseveltin mielestä ranskalaisilla ei saisi olla minkäänlaista sananvaltaa sodanjälkeisessä Euroopassa.

    (Stalin siis sai vapaat kädet Euroopan suhteen Rooseveltilta)

    Hitler Ja Stalin jakoivat Puolan keskenään; 250 000 sotavankia venäläisille ja venäläiset vielä murhasivat 15 000 upseeria Katynin metsään.

    Kylmän sodan siemenet kylvettiin sinne ja Varsovan raunioille.

    Churchill kirjoitti usein ahdistuksesta, jonka oli aiheuttanut tietoisuus näistä rikoksista, (mutta Anthony Eden ei mainitse asioista mitään edes muistelmissaan).

    Amerikkalaisten venäläisiä mielistelevä asema vain syveni Jaltalla.

    Stalin puhui uhkaavaan ja halveksivaan sävyyn sävyyn pienistä ja mitättömistä valtioista, joilla tulevaisuuden maailmassa ei saa eikä tule olemaan minkäänlaisia oikeuksia. Suurten on hallittava ja saneltava maailman meno. Siihen Churchill oli vastannut Shakespearea lainaten ja kohottanut samalla maljansa maailman proletaaristen massojen kunniaksi: "The eagle should permit the small birds to sing and care not whereof they sing."

    Stalin ei pitänyt siitä;
    "Puolalaiset ja Unkarilaiset ovat voimakkaita kansoja koska niillä on oma aristokratiansa."

    Roosevelt pilkkasi Churchillia julkisesti ja kertoi Stalinille, että vetäisi USA:n joukot 18 kk sodan loppumisesta pois Euroopasta.

    Roosevelt pyysi Stalinilta, että tämä järjestäisi Puolassa ja Baltian maissa vapaat vaalit, koska hänen vaalipiirissään USA:ssa asui paljon puolalaisia, latvialaisia ja liettualaisia ja että hän (Roosevelt) olisi varma, että näissä vaaleissa ainakin Baltian kansat äänestäisivät Neuvostoliittoon liittymisen puolesta. Stalin oli vastannut, että Baltian kansoilla tulisi olemaan suuret mahdollisuudet esittää toivomuksiaan Neuvostoliiton perustuslain sallimissa puitteissa.

    (Kremlin toimet Itä-Euroopassa Jaltan jälkeen olivat mukamas shokki lännessä, vaikka Jaltalla ei sovittu mitään sellaista joka olisi voinut ne estää. "Kenen divisioonat, sen järjestelmät" )

    siis Roosevelt oli eräänlainen kusipäiden kuningas.

    http://www.youtube.com/watch?v=ybnzMnFEWJY&feature=related

    http://video.google.com/videoplay?docid=-77014189453344068&q=Freeman+Dyson+&ei=Zs4lSNupDoOQjQKm2bHoCQ

    http://video.google.com/videoplay?docid=-7508565576509517336&q=Freeman%20Dyson%20&hl=fi

    http://www.youtube.com/watch?v=jvax5VUvjWQ&feature=related

    VastaaPoista
  16. I

    Kemppinen kirjoitti:

    'Kohti konkurssia ajautuva suuri valtio päätyy yleensä turvautumaan mielettömiin ratkaisuihin, joista tavallisin on sota.'

    jarmom kirjoitti kommentissaan:

    'Legendat elävät ja kansa uskoo mihin vaan, kuten Etelämantereen sulamiseen.'

    *
    'Hauska' olis elää niin kauan, että näkis, kun Kiina turvautuu talouspoliittisen sodan lisäksi suuressa mittakaavassa oikeaan sotaan (eli turvautuu Bushin ja Putinin 'suosimaan' megatrendiin) nostaakseen elintasonsa pysyvästi länsimaiselle tasolle ja pitääkseen sen siellä.

    Muun muassa Etelämanner kiihdyttää sulamistaan siinä vaiheessa entisestään. Taidat olla jarmom suurfirmojen palkkaama ilmastonmuutos-skeptikko?

    Mutta niinhän se on, että sitä, mikä on liian lähellä ei hahmota/erota, ja sitä, mikä on liian kaukana, ei vielä näe.
    Toisaalta itseään ei voi pitää omana vihollisenaan ajautumatta psykoottiseen situaatioon.

    Ilmastonmuutos on kuitenkin paradoksaalinen joskin tiettyyn rajaan asti 'hyvä' vihollinen. Sillä voi nimittäin tehdä paljon rahaa - kielsi sen tai ei.
    Joka tapauksessa ilmastonmuutoksessa Meitä vastassa on Meidän oma toimintamme eli Me Itse. Kylmän Sodan aikana Meidän vihollisemme sen sijaan oli Ne, ja Ne me 'näimme'.

    Toisin sanoen olipa tieto Niistä miten manipuloitua tahansa, Ne olivat aivan varmasti olemassa.

    Ilmastonmuutoksen olemassaolon 'vihollisena' voi sen sijaan kieltää monin tavoin (olipa sen 'kannalla' tai sitä 'vastaan'), koska Me emme ilmeisesti kykene näkemään (emme empiirisesti emmekä etenkään fantasiatasolla) sitä 'kunnolla', ennenkuin asiamme ovat lopullisesti ekologisessa konkurssissa.

    Viimeistään tuollaisessa - 'finaalivaiheessa' - yleensä soditaan, mutta se ei siis ilmastonmuutoksen suhteen ole mikään mieletön tai epätoivoinen ratkaisu vaan pelkkä kuolinkouristus - eräänlainen jo tapahtuneen tosiasian raukeaminen ja myöntö.

    Linkolan (ja Haavikon) mukaan me olemme jo konkurssissa.

    Jos joku luulottelee yhä, että kaikki yli 6 miljardia maapallon ihmistä voivat saavuttaa edes puolet länsimaisesta elintasosta, hänen realiteettitajunsa on vähintäinkin kyseenalainen - ja silti hänen väitteistään käydään ympäri maailmaa enemmän tai vähemmän vakavaa keskustelua.

    Näin ollen - mitä etenkin ilmastonmuutosjaaritteluun tulee - (myös) liberaalista demokratiasta poliittisena järjestelmänä maksetaan hinta, joka jossain vaiheessa kumoaa järjestelmän itsensä - lopullisesti.
    Siten voisi väittää, että juuri demokratia on demokraattisen valtion konkurssitila. Mitä järkeä on esim. järjestää demokraattiset vaalit siitä, onko ilmastonmuutos totta vai ei? (Vrt. Kierkegaardin ironia: Totuudesta pitää äänestää.)

    Kylmän sodan aikana olisimme jarmom ilmeisesti olleet eri puolilla rintamaa ampumassa toistemme päitä tohjoksi.
    'Ilmastonmuutostaistelussa' olemme kuitenkin ampumassa kuulaa lopulta vain omaan kalloomme, koska sitä sotaa ei kukaan tule voittamaan millään tasolla.

    Mutta toki löydän 'Etelämanner-ennustuksestasi' jopa lohdutuksen profetian:
    Etelämanner ei sula. Se vain näyttää sulavan.

    Sinunkaltaisillasi ihmisillä jarmom täytyy siis olla 'syvempää' tietoa todellisuudesta...Ehkä mielilaulussasi lauletaan Juha Tapion tavoin: 'mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää...'

    II

    Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä mm. Tuomas Nevanlinnan tavoin: Miksi ilmastonmuutosta estämään ei edes yritetä satsata mitään ehdottoman radikaalia 'keksintöprojektia/teja'?

    Polkaistiinhan USA:ssakin 1942 käyntiin ns. Alamo-tutkimusprojekti atomipommin valmistusta varten, vaikka mitään atomipommia ei vielä siihen aikaan osattu tehdä kuin jossain Einsteinin mielikuvituksessa? Mutta 1945 elokuussa ko. pommilla jo tapettiin ihmisiä kuin heinäsirkkoja hyönteismyrkyillä.

    Viittaan edellä kirjoittamaani: tarvitaan vihollinen, jonka tappaminen on paitsi poliittisesti välttämätöntä (tosin sekä Saksa että Japani olivat käytännössä jo hävinneet 1945 alussa) myös fantasiatasolla 'mahdollista'.
    'Valitettavasti' ilmastonmuutos ei ole sellainen vihollinen, koska joutuisimme sitä vastaan ehdottoman vakavasti taistellessamme ikäänkuin amputoimaan ainakin toisen jalkamme, jotta säilyisimme hengissä.

    Sota saa olla raakaa (viholliselle siellä jossain), mutta se ei saa muuttua jokaöiseksi painajaiseksi, jossa myös meidät teloitetaan.

    Atomipommin rakentamiseen 'tarvittu/edellytetty' viholliskuva (etenkin Kylmän Sodan aikana) oli fantasiatasolla 'sopiva' eikä siis uhannut omaa fyysistä ja moraalista integriteettiämme.

    'Ilmastosodan rekyyli' on sen sijaan fantasiatasolla lähes tappavaa luokkaa. Ja pelkästään ko. fantasioinnin mahdottomuuden takia ilmastosota on jo alunperin hävitty/voitettu. Sitäpaitsi mikään instanssi ei koskaan julistanut kyseistä sotaa alkaneeksi, koska selkeä vihollinen puuttui - sekä 'empiirisellä' että symbolisella tasolla.

    Tällä kertaa 'vihollinen' nimittäin naamioitui niin hyvin, ettei 'käyttöjärjestelmämme' havainnut sitä: vihollinen naamioitui Meiksi eli Meistä tuli tietämättämme itse omia vihollisiamme.

    Mutta koska järki ei voi epäillä itseään kyetäkseen havainnoimaan ja epäilemään kaikkea muuta, se ei pysty havaitsemaan 'vihollista' itsessään. Sillä löytäessään itsensä 'vihollisena' (reaalisena, mahdottomana oireena) cogito ajautuisi joko psykoosiin tai massiiviseen projektioon (paranoidiseen jumalauskoon).

    Tämän(kään) vuoksi Etelämanner ei sula. Se vain näyttää sulavan.

    VastaaPoista
  17. Mentiin kerrostalon pihalle ja kirjoitettiin liidulla: HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ. Piirrettiin ruusu ja hymy.
    Siitäkin tuli sanomista, että piha sotketaan ja kuka putsaa..
    Jää kyllä natsit toiseksi näiden niuhottajien kanssa.

    VastaaPoista
  18. Kemppinen kirjoitti: "Kohti konkurssia ajautuva suuri valtio päätyy yleensä turvautumaan mielettömiin ratkaisuihin, joista tavallisin on sota. – En osaa laskea sitä, mutta epäilen vahvasti, ettei Saksalla ollut 1941 enää muuta mahdollisuutta kuin hyökätä itään ja ryhtyä paikkaamaan talouttaan varastetuilla raaka-aineilla ja orjatyöllä."

    Ohjuksiaan juuri esitellyt valtio ei öljyn ja kaasun ansiosta liene matkalla kohti konkurssia. Neuvostoliitto oli, mutta meidän onneksemme Afganistania suurempaa ei tullut.

    Käsittääkseni Saksa vuonna 1941 oli talousvaikeuksissa juuri massiiviseen sotateollisuuden vuoksi, joten sotahalut eivät ehkä olleet niinkään seuraus vaan syy. Elintilaa ja suurempaa kotimarkkinaa oli siihen mennessä jo saatu aika kiitettävästi Itävallasta ja Tsekkoslovakiasta .

    Jari Lehtinen kirjoitti: "1980-luvulla tässä maassa kansa marssi kaduilla asevarustelua vastaan. Nykyisin kuuluu hyviin tapoihin pilkata sellaista naiivia typeryyttä."

    Niinkö? Meidän suvussa se kuului tapoihin jo silloin, mutta ei varsinaisena syynä ollut rauhantahdon ja aseiden kahvahtamisen lapsellisuus, sehän on kunnioitettavaa eettisyyttä vaikka olisikin naiivia, vaan Rauhanpuolustajien ja vastaavien meidän mielestämme läpinäkyvä asema idän asevarustelijoiden ja maailmanvallankumousideologiaa hellivien totalitaristien käsinukkeina. Tietooni ei ole tullut, että myöhempi tutkimus olisi jotenkin osoittanut epäluulojamme vääriksi. Myöhempi historia sen sijaan on osoittanut aidon pasifismin entistä hienommaksi ja tarpeellisemmaksi aatteeksi sinänsä.

    VastaaPoista
  19. Tunnen aina suurta turhautumista, kun pienet lapset sotketaan suurvaltojen sotapolitiikkaan jopa täällä meillä. Heidät laitetaan piirtämään rauhankyyhkyjä ja toivomaan, etteivät kansat enää tappaisi toisiaan.

    Miksi vanhojen kyynisten äijien synnit kasataan lasten niskaan? Ikään kuin maailman sodat loppuisivat, jos kaikki Suomen lapset ymmärtäisivät, ettei toista saa tähdätä aseella?

    VastaaPoista
  20. Tapsa,
    lienemme täällä kohtalaisen yksimielisiä siitä, että rauhankasvatus on yleensä naiivia, vaikka olisikin tärkeää.

    Minusta on vähän huolestuttava tuo kuvitelmasi, että kyyniset äijät vaan posauttelevat pommejaan ja harjoittavat muuta suurvaltapolitiikkaa, vaikka Suomen lapset ja muu ihmiskunta yrittävät mitä tahansa. Usko siihen, että jollekin voi jotakin (vaikkei voisikaan), pitää ihmisen elossa. Minusta niitä rauhankyyhkyjä kannattaa piirtää edelleen. Ihan niiden piirtäjien itsensä takia.

    VastaaPoista
  21. Oikeastaan en saanut kimmoketta ärtymykseeni Mummolta - se vain näytti siltä - mutta jatkanpa tästä vielä vähäsen selventääkseni turhautumiseni syytä:

    Turhaudun, koska minusta on äärettömän väärin, että lasten psyykeä kuormitetaan ja heidän mieltään ahdistetaan valtioiden ja erilaisten ryhmien välisillä konflikteilla.

    Lapset luulevat avioerojenkin johtuvan siitä, että he olivat tuhmia, ja nyt he luulevat maailman pahuudenkin johtuvan siitä, etteivät he ole tarpeeksi kilttejä.

    Kannatan rauhankasvutusta, jos sitä annetaan aikuisille siellä, missä rauhaa ei ole tai missä se on uhattuna. Lapsille riittää tavallinen kasvatus.

    VastaaPoista
  22. rauno rasaselleL:

    Sinunkaltaisillasi ihmisillä jarmom täytyy siis olla 'syvempää' tietoa todellisuudesta...Ehkä mielilaulussasi lauletaan Juha Tapion tavoin: 'mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää...'

    Minunkaltainen ihminen on mukava ihminen.
    Minunkaltaisella on "syvempää" tietoa Etelämantereesta. Paljon onkin kertynyt erilaista faktaa.
    Minunkaltaista ei palkata ilmastonmuutoksen puolestapuhujaksi.

    Kaikki tutkimukset osoittavat ettei etelämanner ole sulamassa, päivastoin. Tämän myöntävät jopa minunkaltaisteni vastakohdat.

    Etelämanner tuli mieleeni kun lueskelin Hesarin juttuja. Kun vertaa Hesarin juttuja alkuperäiseen lähteeseen, ei voi olla ihmettelemättä kuinka uutiset matkalla muuttuvat.

    Esimerkiksi "Antarctic Peninsula" on HS:n mukaan Etelämanner.

    Joo. Minunkaltainen ihminen vertailee aina uutisia ja juttuja alkuperäiseen lähteeseen ja minunkaltainen ihminen etsii alkuperäiselle lähteelle vielä etelämantereenkaltaista/kokoista faktaa.

    Minunkaltainen ihminen istuu juuri nyt saunan terassilla ja näpyttelee kannettavan näppistä josta yhteys servulle.
    Minunkaltainen ihminen uskoo ilmastonmuutokseen ehdottomasti. Minunkaltainen ihminen istui tässä samalla terassilla viime helmikuussa, jolloin ilmastonmuutos oli melkoinen. Oli tuo järvi perkele jäässä. Ja nyt se sama järvi on sula.
    Mahtaa ahvenia vituttaa?

    Ruotsinkieliseltä tv-kanavalta tuli hetki sitten joku juttu Afrikasta. Kundi suureen ääneen paasasi että ei kannata syödä lihaa ja kasviksia Burkina Fasossa, koska niiden tuotanto kuluttaa järjettömästi vettä.
    Toisella silmällä huomasin että kundin taustalla oli iso METSÄ.
    Huusin kovaan ääneen että tietääkö tv-poika kuinka paljon tuo metsä kuluttaa vettä vuorokaudessa.

    Se oli siis metsä tai metsänkaltainen sellainen.

    VastaaPoista
  23. Jari Lehtinen kirjoitti: "1980-luvulla tässä maassa kansa marssi kaduilla asevarustelua vastaan. Nykyisin kuuluu hyviin tapoihin pilkata sellaista naiivia typeryyttä."

    Kyllä niitä typeryksiä pilkattiin tuolloin 70-80 luvuilla ihan paikan päällä.
    Nämähän eivät koskaan marssineet että Neuvostoliitto vetäisi aseita yhtään mistään pois.
    Jo tuolloin tiedettiin Rauhanmarssien olevan alunperin KGB:n kyhäämä juttu jota johdettiin Suomessa SDP:n ja kommunistien tuella.

    Sanoihan "wUlf" Sundqvist tuolloin, että Suomessa pitäisi saada aikaan Itä-Saksan mukainen järjestelmä, koska Itä-Saksassa on niin hyvin huolehdittu ihmisistä. Ehdottipa jopa lisää marxismia Suomeen.
    No, olihan siellä kuulema maailman paras perustuslaki...

    VastaaPoista
  24. Ad Rienzi & jarmom:

    Asia on tiedossani. Perehdyin 1980-luvulla siihen ja muihinkin ulkomaanuutisiin julkaisusta nimeltä Uusi Suomi. Jos halusin perehtyä vastakkaiseen informaatioon, kuuntelin Moskovan radiota. Kummankin vaikutus kantoihini oli jotakuinkin nolla.

    Kesällä 1985 kelvoton idealistinen nuoriso työnsi jälleen nokkansa asioihin, jotka heille kuuluvat. Lontoossa ja Philadelphiassa järjestettiin maailmanlaajuisesti televisioitu konserttitapahtuma Live Aid.

    Yleisradiossa Ilkka Kortesniemi kommentoi asiaa lausumalla ”Live-AIDS... (tauko) ...niinhän se oli?... (tauko). Saatoin kuvitella, kuinka hän tauon aikana hihitti itsekseen ja ajatteli että olipa mojovaa, kuinka keksinkään! Toisaalla meille kerrottiin jälleen tietävästi, kuinka Etiopiaa jossa on kommunistinen sotilasdiktatuuri, ei saa eikä voi avustaa, onko selvä.

    Sitten tuli kadulla vastaan Punaisen Ristin kerääjä. Minulla ei ollut varaa antaa rahaa hyvään tarkoitukseen silloin sen enempää kuin tänäkään päivänä. Kaivoin lompakkoni esille ja annoin avustuksen tuottaakseni politiikasta välittäville ihmisille mahdollisimman suurta inhoa ja raivoa.

    En minä välttämättä omaa kilpeäni kiillota, kun tunnustan nyt tässä julkisesti, että vieläkin heikkoina hetkinäni olen tästä aika perhanan ylpeä.

    VastaaPoista