Kun suomensin romaaneja, pelkäsin idiomeja, jotka jäisivät huomaamatta. Tätä nykyä luulisin pystyväni osoittamaan sellaisia jokseenkin kaikista käännöksistä. Pelko on tarpeeton, kun ei sille mitään mahda.
Aika ilkeitä ovat verbin sisältävät rakenteet kuten jump the gun. Se on sanakirjoissa ja useille tuttu ja tarkoittaa hätiköityä ratkaisua tai ennenaikaista toimintaa. Etymologia viittaa starttipistooliin eli varaslähtöön. Se ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen.
Suomessa voi sanoa ” N.N. lähti nostosta eläkkeelle”. Viittaa pesäpalloon. Nostosta spurttaaminen on etu mutta myös riski. ”Ajolähtö” taitaa olla yleiskieltä. Kun on kaikki pesät täynnä, on pakko tehdä jotain.
Kirjoitin yhdenkin kerran arvostelua kotimaisesta romaanista vai olisiko se ollut runokokoelma. En sitten jättänyt sitä tekstiin, mutta halusin sanoa, että mainio suoritus, mutta yliastuttu…
Jumping the shark on vähemmän tunnettu uusi idiomi, mutta se alkaa esiintyä jopa tuomioiden kommenteissa.
Wikipedian mukaan (josta myös kuva) sanonta tarkoittaa henkeäsalpaavan kömpelöä sarjaohjelman käännettä. Sellaisen käyttäminen tarkoittaa, että tekijätkin ymmärtävät sarjan parhaiden päivien olevan ohi.
Artikkelissa sanotaan, että kauan sitten Fonzie hyppäsi surfatessaan muka oikeasti hain yli.
Pelkäsin että Heartbeatissa hai olisi hypätty, kun Greengrass katosi (syy: näyttelijän sydänkohtaus). Nyt on kumminkin tullut aivan hyviä jaksoja, vaikka Oliver Hardyn eleitä jäljittelevä Vernon Scribbs on mielestäni vastenmielinen henkilöhahmo.
En ollut läheskään kymmenvuotias, kun aloin ihmetellä Aku Ankan serkkujen loputonta määrää ja sitä, miten hanhi voi olla ankan serkku.
Tämä on aina jatkosarjojen ongelma.
Jump the couch on ilmaistavissa suomeksi. Ennemmin tai myöhemmin joku keksii ruveta television suorassa lähetyksessä hyppimään sohvalla. Jos vielä raapisi tulitikkuja, teho voisi olla parempi.
Joillekin asioille ei tule millään mieleen iskevää suomennosta. Non sequitur on latinaa mutta sitä käytetään englannissa etenkin johtopäätöksistä, jota eivät millään muotoa seuraa esitetyistä argumenteista. Puhua läpiä päähänsä on aivan liian ylimalkainen vastineeksi.
Non sequitur käytännössä on hyvän rahan heittäminen huonon perään. Se tosiasia, että rakennushanke tai jokin projekti on jo maksanut niin ja niin monta kymmentä tai sataa miljoonaa, ei ole loogisesti eikä käytännöllisesti peruste lisäinvestointeihin. Lisäinvestointeja tehdään aina.
Elokuvalippu-taudinkuva on joka miehen ja naisen kokemusta. Jos on ostanut lipun, huonon leffan katsoo hammasta purren, koska ”on saatava rahalle vastine”. Mielipaha ei tietenkään ole rahalle vastine, ja perustelu on virheellinen.
Ilman Hitleriä hävittäisin kirjoja enemmänkin. Kun taannoin vein roskikseen parikymmentä turhaa kirjaa – sellaisia jotka saa tarvitessaan kirjastosta ja joiden säilyttämisessä ei ole mitään mieltä – niin kyllä oikein pitää terästäytyä repiessään kirjasta kannet, jotka kuuluvat kartonkipuolelle toisin kuin nidos, joka menee keräyspaperiin.
"Grand theft"
VastaaPoistaSuomen lainsäädännössä lienee vakavalle autovarkaudelle oma terminsä. En tiedä kun en tunne, vai onko edelleen kyse vain oikeudettomasta haltuunotosta.
Haluaisin kuitenkin kysyä Kemppiseltä faktan ja fiktion eroista. Itse olen vakava pelimaailman puolestapuhuja ja ammuskelen saunan pelihelvetissämme pahiksia, dinosauruksia ja muuta ihan surutta sekä cheatien avustuksellakin; mielihommaani on Turok ("I Am Turok!"). Siinä on komeimmat pyssyt..
Osaammeko erottaa fiktion? Osaammeko asennoitua Tarantino-elokuvissa että hei, tää on vain leffaa? Osaammeko ja haluammeko GTA:ssa todeta, että tosi-kadulla tästä saisi pitkäaikaisen merkinnän rekisteriin?
Minä kuvittelen, että osaamme. Ihminen on Ludens, leikillinen eläin.
Vaan missä, eksaktisti, menee teon ja kuvitelman ero?
Tuleeko meidän myös kuvitelma-maailmassamme olla moraalisesti kunnollisia? Jos, missä on uniemme pakopaikka?
Martikainen ja Zheng Zhing huijasivat 100 millii. No sori ei oo runomitassa, mutta ehkä joku puolen minuutin päästä julkaisee runokirjan!
VastaaPoistaOnko kuvien kanssa helpompaa tai en tiedä. On vaan mukava kertoa että pidän kovasti Nils von Dardelin taulusta: Visit hos excentrisk dam
VastaaPoista- koska aivan selvästi tuntuu, että hän on minunkin luonani. Ainakin silloin kuvan eka näkemältä niin oli. Nyt en jaksanut etsiä kirpputoreilta kevätakkia, mutta toppatakki päällä voi viipyä laivan kannella.
Mitä tämä yhteinen tila on - kun elää monien näkemä taulu mielessään! Kun matkustaa Tukholmaan kävelemään samoilla kaduilla kuin tien näyttäjä runoilija (joka tosin sinä kesänä oli jo suurimman ajan sairaalassa) Toki toki puhun Ekelöfistä.
Kirjoitan tänne siksi, että haluan löytää valoisan muiston annettavaksi tulokkaalle - miksikö tänne, siitä saattaa tulla puhe jonakin päivänä. Että mitäkö tästä tulee, kun kaikki kuvittelevat osaanvansa kirjoittaa - sellaista kysymystä ei yksin saa pudotettua niskastaan.
Baltian matka kovensi assosiaatiomieltä. Kirjojen repiminen on mielestäni sukua kissanpoikien tappamiselle.
VastaaPoistaKumpaankaan en kykene, vaikka ilmastonmuutos tappaisi meidät kaikki.
Parikymmentätuhatta kirjaa roskikseen kuullostaa joukkomurhalta. Olisit vienyt antikvariaattiin (tai pyytänyt noutamaan), pitänyt myyjäiset, lahjoittanut pois. Voi voi, nyt meni päivä pilalle.
VastaaPoistaKerran ruotsin kokeessa sata vuotta sitten, kun niihin vihdoinkin olivat tulleet käännökset myös ruotsista suomeen, eteeni tuli ilmaus "till och med".
VastaaPoistaKolme tuttua sanaa, mutta en ollut koskaan kuullut tuota yhdistelmää, enkä siis tiennyt merkitystä.
Pähkäilin sitä pitkään, palasin siihen aina uudelleen, ja yritin keksiä merkityken asiayhteydestä. Turhaan, oi turhaan. Viimein päädyin omasta mielestäni aika nerokkaaseen tulkintaan, joka joten kuten survoen istui myös tekstiin: "Tullen mennen".
9 virhepistettä. Olen edelleen hieman katkera opettajalle.
Niin, pesäpallon kieli kaikkinensa: että syötetään ja lyödään, vääriä ja laittomiakin, saadaan haava, juostaan pesältä pesälle ja kotiin, ollaan sisällä tai ulkona. Koulupesiksessä vain palaa, ei kuole. Mutta tämän kaiken keskellä on lukkari! Näitä kielikuvaston hämmentäviä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ehtii ajatella, kun kentän laidalla viheltelee pilliin.
VastaaPoistaMinuakin murehdutti Greengrassin katoaminen. Hain yli hyppäävän Fonzien luulen muistavani. Kääntäjiä kunnioitan ja loistavia palvon. Moni syvästi sivistynyt ihminen tahtoo luulla, että puhutaan Beckettistä, kun sanoo Happy Days.
"Että mitäkö tästä tulee, kun kaikki kuvittelevat osaanvansa kirjoittaa -", sanoo LeenaN, ja tuohonkin osaamiseen on lipsahtanut hassusti yksikön ekan persoonan n. Enemmän on niitä, jotka kirjoittavat, kuin niitä, jotka lukevat. Pirkko A sanoi kerran kärsivänsä kirjoitusvirheistään, ja niin kai me kaikki, mutta luultavaa on, että ne huomaa vain omasta tekstistään, jonka lukee tarkemmin kuin muiden.
Minä olen kadottamassa kykyni arvostella tekstejä. Mistä sitä tietää, onko kyseessä loputon paskapuhe vai hienokin taide. Toisaalta näin vanhemmiten palaa lapsuuteen: ei ole paljon väliäkään, kunhan vaan musta tuntuu. Oikoluku on helpompaa, vaikka nekin säännöt muuttuvat salakavalasti.
Eero Rauniolle
tahdon nyt vihjata, että luen kommenttinsa huolekkaasti, koska muistan unien pakopaikka-asian ennenkin kiinnostaneen. Silloin oli puhe seksifantasioista.
"Vakava autovarkaus" (Eero Raunio) tarkoittanee "törkeää moottorikulkuneuvon käyttövarkautta" (RL 28:9 b). Käyttövarkauden käsite ei oikein istu rikoslain kokonaisuuteen, millä taas on yhteys siihen, että RL 28 luvun 9 a ja 9 b § ovat syntyneet kansanedustajan lakialoitteesta eivätkä tavanomaisen lainvalmistelutyön tuloksena.
VastaaPoistaVaikka niitä hävitettyjä kirjoja oli vain parikymmentä, niin kenties joku olisi hyvinkin ottanut ne vastaan? En toki tiedä, minkä alan kirjoista edes oli kysymys. Jos kirjat olivat oikeustieteen alalta, niin en malta olla mainitsematta, että jo joitakin vuosia sitten oikeustieteellisen tdk:n kirjasto poisti muka vanhentuneina mm. Kyösti Haatajan vesioikeuden kirjoja, joita sitten professori Erkki J. Hollo ja minä satuimme (eri aikaan kylläkin) tärviöltä pelastamaan.
Bill Maynard (Greengrass) sai aivoinfarktin.
VastaaPoistaPelastakaa Aikuiset -järjestön (jäsenmäärä 1) vappupuhe:
VastaaPoistaEtenkin Aasiassa täysi-ikäisiä, hyvävoimaisia henkilöitä menehtyy tehtyään 80 tunnin suuruisia työviikkoja. Työaddiktiota pahentaa sairaalloinen himo tavoitella rahaa, mainetta, tai ylennystä. Oireellisena ilmiönä on monen kohdalla yrittäjäksi ryhtyminen tai aktiivinen rooli ay-liikkeessä.
Töiden tekeminen vaarantaa perheen onnen ja hyvinvoinnin. On tullut suorastaan kansansairaudeksi, että työssäkäyvät vanhemmat eivät ole aina kotona, vaan laiminlyövät lapsensa ja toisensa. Lapselle, joka haluaa että äiti pelaisi hänen kanssaan PlayStationilla, vastataan että äiti tekee nyt töitä. Lapset sysätään mieluummin yhteiskasvatuslaitoksiin osa- tai jopa kokopäiväisesti. Yhä useammin tapahtuu, että avioparin eläköityessä he joutuvat ensimmäistä kertaa todella tutustumaan toisiinsa. Kun he oppivat millaisen henkilön kanssa he ovat elämänsä viettäneet, he päätyvät avioeroon.
Töiden tekeminen saastuttaa ympäristöä. Useimmilla työssäkäyvillä työpaikka sijaitsee pitkän matkan päässä kodista, jolloin työmatkoihin kuluu aikaa ja polttoainetta. Työn tulokset voivat olla ekologisesti kestämättömiä. Työssä syntyvät sivutuotteet saastuttavat ilmaa ja vettä ja vaarantavat myös niiden terveyden, jotka eivät tee töitä.
Työ ei ole välttämättä tekijällekään turvallista. On menty niin pitkälle, että on erityisiä vakuutuslaitoksia, jotka maksavat korvauksia työtapaturmien uhreille tai pitkäaikaisia rasitusvammoja saaneille.
Työ muokkaa aina ihmistä, etenkin jos hän viettää elämästään kolmanneksen töissä. Sen vaikutukset ovat selvästi todettavissa jo vähäisilläkin annostuksilla. Mielikuvituksen käyttö, neuvokkuus ja kekseliäisyys rapautuvat, koska kirjallisuuden, sarjakuvien, pelien, ja animaatioiden uutta luovalle todellisuudelle ei anneta elämässä sijaa. Koska työn kohtuukäyttö ei tule kuuloon – kyseessähän on addiktio - niin on tervettä järkeä, että töiden tekeminen olisikin kiellettävä kaikilta.
Hauskaa Työn päivää.
Kyllä taas pännii. Muutaman kirjan pois heittäminen on sivistyksen tuhoamista. Varsinkin tuo raadollinen kansien revitys kummastuttaa. Siitä voisi saada kiksejä =)
VastaaPoistaJa vielä kierrätyksen varjolla tuhotaan valoa maailmaan tuovat kirjat.
Minä kerään kirjoja kuten moni muu. Vaihtareita löytyy satoja.
Joku voisi perustaa nettisivuston jonne kansalaiset voisivat ilmoittaa omat kirjavaihtarinsa. Postitus ei ole kallista.
Eräs kirpputori vei paperikeräykseen yli 10.000 vanhaa kirjaa, koska eivät menneet kaupaksi. Sairaalaan lahjoittivat tuhat, loppujen jäädessä käsiin, vaikka kuinka yrittivät tarjota.
Hitsi kun en ehtinyt ajoissa väliin.
Jumping like betta fish!
Joskus huomasin keskustelun olevan nautinnollisempaa ranskaa osaavan englantilaisen, kuin saksaa osaavan amerikkalaisen kanssa.
Nyt terästäydyn Chivas-pullon kanssa ja lajittelen muutamat kirjat hyllyyn.
How to chill a Chivas in three minutes?
Nämä Kemppisen tuhoamat parikymmentä turhaa kirjaa olisi voitu hyödyntää lämmityksessä, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi tuulivoimaa käyttää joka pihapiirissä:
VastaaPoistaPolta kirjoja, älä turvallista tuulivoimaa
Practical joke. Kun saisi kääntäjät ymmärtämään, että kyseessä on kepponen...
VastaaPoistaJa sitten tämä "ensimmäisen asteen murha"... Good grief.
Minäkin hieroin ensin silmiäni - parikymmentä tuhatta kirjaa!! - mutta sitten hieronta tuotti tuloksen ja tuhat muotoutui turhaksi.
VastaaPoistaIlmoittaudun siihen kastiin, joka ei voi heittää pois ainoatakaan kirjaa. Kirja on pyhä, vaikka olisi huonokin, eikä sydän salli sitä tuhottavan. Sen repiminen olisi kuin repisi sieluaan...
Siksi en nykyään ostakaan kuin säilytettäväksi tarkoitettuja kirjoja. Niitäkin riittää.
En silti ole fanaatikko. Tai no, ehkä olen: kerran nimittäin puhelinmyyjä soitti ja tarjosi ilmaiseksi kirjaa. Mutta kieltäydyin ottamasta sitä vastaan. Kun myyjä jankutti, että eihän kukaan kulttuuria harrastava ihminen voi kieltäytyä ilmaisesta kirjasta, yleensä sopuisa luontoni lämpeni ja sanoin, että hänen tarjomansa kirja ei ansaitse kirjan nimeä ja sen kaltaista epäsikiötä en suostuisi ottamaan vastaan, vaikka saisin siitä maksun!
Kyse oli Valittujen Palojen kirjavalioista. Ne ovat pyhäinhäväistyksiä.
Fonzie jumps the shark
VastaaPoistaBlogi palautti mieleeni keskustelun nuoremman poikani (joka muuten tunsi tämän "hainhyppäys" -termin ilman muuta - hän ilmeisesti osaa englantia minua paremmin) kanssa englannin kielen laumaa tms. kuvaavista ilmaisuista kuten "pack of wolves", "flock of hen", "pride of lions", "murder of crows" jne. Saitti http://www.rinkworks.com/words/collective.shtml luettelee näitä loputtomiin.
VastaaPoistaNäistä voi sitten johdella erisävyisiä ilmauksia kuten "flock of priests", "pack of lawyers", jne. Tuskin nämä kuitenkaan kääntäjille tuottavat vaikeuksia.
Sedis !
VastaaPoistaMiksei kirjoja saisi repiä? Nehän on jo julkaistu.
Käsikirjoituksien suhteen kannattaa skarpata.
Kävin Auschwitzissa viime kesänä. Ko. paikan tapahtumista tiedän enemmän kuin mitä esitteet siellä kertovat, nehän ovat lyhyitä referaatteja. Aitoja, tietysti. Kävellessäni kaakeloidun nuhraantuneen kaasukammion läpi tajusin äkkiä että... mitä minä täällä teen!
Shlomo Venezia: "Sonderkommando"., Like 2008, on asiallista proosaa.
Eilen tulin Vilnasta. Paneriain metsäkumpuihin on haudattu yli 100.000 ihmistä. Lämmintä siellä nyt oli, paitsi että tuuli. Mutta eihän tuuli muuta kuin tukistaa tukkaa.
Sohvalla hyppiminen on jo tehty Oprah-ohjelmassa - taisi olla Tom Cruise.
VastaaPoistaKirjojen vaihto netissä on myös keksitty - Bookmooching. Minusta se on turhan hankalaa ja epävarmaa, joten en ole osallistunut.
Käännöksistä; tunnen joitakin kääntäjiä, joten en halua olla turhan häijy, mutta monelta puuttuu yleissivistystä. Vieläkin suututtaa käännös, jossa puhuttiin Millerin tarinasta. Kyseessä oli ilmetty viittaus Chauceriin ja Myllärin tarinaan. Sen sijaan en jupise krijan "3213 heinäpaalia" maininnalle Shakespearen irlantilaisista väärennöksistä, koska itsekin opin vasta myöhemmin tuntemaan väärentäjän nimeltä Ireland.
Kaikkensa antaneita japanilaisia salarymaneja on tässä kokoelmassa. Minulla oli osoite todella hulluun japanilaiseen kuastoon, mutta linkki katosi jonnekin.
http://www.flickr.com/photos/hiromy/sets/72057594136332296/
Mette:
VastaaPoistaJep. Aivan outo tuo Bookmooching. Meillä on pieni kaveriporukka ja laitamme kirjoistamme/vaihtareista kännykkäotosvalokuvan nettiin ja joku sitten valitsee haluamansa. Voipi käydä noutamassa seudulle osuessaan, tai pyytää lähettämään.
Vernon Scripps, ei Scribbs.
VastaaPoista