Ja me söimme kyyhkysen

Eturuuaksi oli hyvää sössöä ja väliruuaksi parsaa. Onneksi Seppo maksoi.

Savoy ei todellakaan ole halpa paikka, mutta ei minusta Ronald Dworkinia voi oikein viedä Jaskan snagarille.

Heillä oli ollut Tampereella onnistunut seminaari. Eläkkeelle siirtyneet professorit ryhtyvät aika usein paimentolaisiksi, ja harhaillessaan eri puolilla maailmaa saattavat eksyä jopa Suomeen.

Minulla oli ilo tähdentää hänelle, että ylähuoneen lordit ja korkeimman oikeuden tuomarit (Most Honourable) ovat johdonmukaisesti Arsenalin kannattajia, samoin kuin monet nuoremmat professorit. On vaikeaa ellei mahdotonta ajatella, että kansankunnan kaapin päältä kannatettaisiin Chelseaa puhumattakaanTottenhamista.

Dworkin on varmaan ainoa akateeminen juristi, jonka nimi on Yhdysvalloissa laajasti tunnettu, koska hän on ns. julkinen intellektuelli ja on kirjoittanut iät ajat The New York Review of Books –lehteen.

Nähdäkseni hän ei poikkea kirjoituksissaan, jotka ovat usein hyökkäyksiä vallitsevaa korkeinta oikeutta tai istuvaa presidenttiä vastaan, tieteellisen tuotantonsa lähtökohdista, joista sangen tärkeä on vapauden ja sosiaalisen tasa-arvon yhdistäminen.

Tätähän eivät porvarin perkeleet ymmärrä. Vapaus ilman ihmisarvon tunnustamiseen perustuvaa toimivaa tasa-arvon politiikkaa on aivokummitus.

Kun luin eilistä koskevat Dresden-kommentit, panin merkille, että Ronald vastaa niistä useimpiin. Lakien lajittelu ilman moraalista paatosta on totalitarismille osoitettu kutsu tulla sisään.

Sodan uhrien lukumäärän laskeminen on välttämätöntä.

Lisään tämän omana kontribuutionani dworkinilaiseen diskurssiin – myös moraalinen ja kulttuurinen selviytyminen perustuvat todellisuudessa prejudikaatteihin eli vallitsevan tulkintalinjan hyvään tuntemiseen ja tulkinnan eheyteen (integrity).

On hupsua sanoa, että emme opi mitään historiasta. Emmehän opi mitään myöskään laista ja vielä vähemmän uskonnosta. Toisin kuin Habermas väitän että tulkinta eli historian, lain, romaanin tai uskonnollisen, ylösrakentavan tarinan tulkinta toteutetaan toivon odotushorisonttia vastan silloinkin, kun toivoa ei ole.

Suunnilleen näillä main on se asia, josta olen Savoyssa saapuvilla olleen ja Dworkinia kevätkauden opettaneen Siltalan Raimon kanssa eri mieltä. Kelsenin puhdas oikeusoppi ei johda puusta pitkään.

Näissä ammateissa hienointa on tilaisuus tavata rauhallisesti ja ystävällisesti todella eteviä ihmisiä. Tuomari-ihanteeni Learned Hand sanoi aikoinaan, että nuori Dworkin oli, saatana, paras esittelijä mitä hänellä tai kenelläkään toisellakaan on koskaan ollut. Ronald oli Rhodes Scholar, ja oli vuosikymmenet Hartin seuraaja Oxfordissa valmistuttuaan tuon Wikipedian kuvan esittämästä Magdalene Collegesta käsin.

Oli hauska havaita, miten brittiläinen amerikkalainen voi olla.

Hän kertoi olleensa hiljan Frankfurtissa, jossa Savoyn kaltaisen ravintolan hovimestari oli toivotellut:” On aina ilo ja kunnia palvella kaltaistanne henkilöä, herra Habermas.”