Sivun näyttöjä yhteensä

16. toukokuuta 2008

Tikanpojat puussa

Luontoilussa en ole oppinut ymmärtämään, mitä perua on piirre, joka yhdistää sen uskonnollisiin ja poliittisiin ääriliikkeisiin.

Aina syntyy kärhämää siitä, kuka on tosiuskovainen. Ennen pitkää tarvitaan vähintään tervaa ja höyheniä.

Sanoin kerran nimimerkki Morrisille, että hänen piirtämissään Lucky Luke –sarjakuvissa oli virhe. Riding a rail tarkoittaa, että asianomainen käärmeöljykauppias tai vastaava viedään asianmukaisesti käsiteltynä seipäällä eli korennolla ratsastaen pois kaupungista. Piirroksissa esiintyvää ratakiskoa ei kuusi – kaksitoista miestä jaksaisi kantaakaan, eikä siinä olisi liioin järkeä.

Hän oli kauan sitten rouvansa kanssa meillä kylässä ja oli siitä erikoinen tapaus, että puhui englantia ja tunsi Amerikkaa. Hän oli asunut siellä . Ihailimme molemmat suuresti 50-luvun Mad-lehtiä ja pidimme etenkin Wallace Woodia ylittämättömänä.

Tuon sarjakuvasankarin nimi on muuten Ranskassa ”lykilyk”. Ranskalaiset eivät pahemmin perusta englannin ääntämisen säännöistä.

Morrisin nimi oikeasti Maurice de Bévère, ja hän kuoli 2001. Spirou-lehden porukka unohdetaan usein, kun Tintti on niin suosittu ja näkyvä.

Mutta luonnosta: nyt ne ovat siis tervaamassa Pallastunturia.

En ole oikein varma, mikä synnytti partioliikkeen ja luonnossa samoilemisen idean. Saksalainen Wandervögel-aate oli porvarillinen että ei poliittinen syntyessään 1896. Samaan aikaan Kaliforniassa oli syntynyt John Muirin Sierra-liike, joka oli selkeää luonnonsuojelua ja siihen liittyvää luonnossa liikkumista. Yellowstone oli maailman ensimmäinen kansallispuisto, 1872.

Muirilla oli mitä puolustaa. Olen käynyt hänen nimeään kantavassa puistossa, jossa on vallan pirusti punapuita. En ehkä vieläkän osaa ääntää oikein sanaa ”sequoia”.

Kanadalainen Ernest Thompson-Seton (1860-1946) puuhasi partioliikettä yhdessä Baden-Powelin kanssa. Viimeksi mainittu oli kenraali, joka ei karvoistaan päässyt. Ensin mainittu oli romantikko, jonka kirjat huikaisivat, ainakin minut. (Rolf salolla, Villejä eläimiä, Kaksi partiopoikaa jne.)

Yleensä nämä luonnonsuojelijat ovat olleet hiukan lapsellisia ihmisiä. Onhan se jo hälyttävää, että rämpii rutakoissa hyttysten syötävänä ja väittää pitävänsä siitä.

Hallussani on valokuvia Montellin kämpältä 1940-luvulta ja opin jännittävät paikannimet kuten Lommoltunturi ja Palkaskero ennen kansakouluun menoa. Jopa äitini kävi siellä. Isää alue oli jäänyt harmittamaan, kun hänen piti mennä sinne 1939, jolloin tuli muita kiireitä, ja eräällä sotalennolla syystalvella 1944 hän näki ilmasta, miten niksnmannit jysäyttivät Pallashotellin paskaksi Natura-selvitystä tekemättä.

Kun kävin siellä itse ensimmäisen kerran, betonia ja tiiliä oli maastossa aivan kiitettävästi.

Isäni harjoittama ja edistämä tunturiretkeily sai heti paikalla joukon vihamiehiä – muun muassa Linkolan veljekset olivat jo puoli vuosisataa sitten sitä mieltä, että on edesvastuutonta kuljeskella metsissä (ellei ole oikean usko lapsia).

Luultavasti he olivat osittain oikeassa, koska autiomajaverkosto ja ”Kemppisen valtatie” Kiilopäältä Luirojärvelle kuluttivat luontoa pahasti. Sievästihän siellä kuitenkin yritettiin kulkea.

Mutta olette varmaan huomanneet, että tunturiretkeily on yksi digitaalisen yhteiskunnan uhreista? Viimeisiä kertoja tunturissa liikkuessani en enää tuntenut uhkaa enkä suurta yksinäisyyttä.

Eivätkö ne ole hiukan niin kuin kuntopolkuja nämä nykyiset vaellusreitit? Ja eivätkö ne ole puistoja nämä kansallispuistot?

Tunturiretkeilyn aatepohja oli Hellaakoskea, mutta Saarikoski voitti.

Hellaakoskea harva lukee ja harvempi ymmärtää. Hellas ja Pallas…

28 kommenttia:

  1. Tupun, Hupun ja Lupun ankarana ihailijana ja Kumputunturille sydämeni jättäneenä kaipaan jatkuvasti Muoniojoen rannoille.

    Tänäkin yönä jotenkin vain tunnen nuotiosavun tuoksun jopa täällä sisällä.

    Ja Rantanplan nukkuu tuossa tupakkahuoneeni sohvalla.

    Tuli muuten mieleeni, että Wikipedia alkaa uhkaavasti muistuttaa Sudenpentujen käsikirjaa...

    VastaaPoista
  2. Juu, kun mää tulin mettistä etelään, niin kerrankin pohdittiin piirin toimistosa 45 minuuttia laitetaank partiopukuun (olik se sininen vai ruskea) solmio vai ei, niin päätin sitten, että työntäkää solmio ihan mihin vaan, mut mä palaan mielummin sinne mettiin kun pohdin simmottii.
    Koko touhuhan oli sitä varten, että lontoon kadun muksuille löydettiin kasvuiässä elämän tarkoitus, Se veti ja sillä hyvä. Sovellettiin sit paikallisesti ympäri maailmaa.

    VastaaPoista
  3. Eiköhän luontokiihkoilijoilla ole henkistä sukua ns. yli-ihmisiin, so. haluun hallita sekä luontoa että ihmistä ylivertaisella "järki voittaa" periaatteella, luokitella hyviin ja pahoihin?

    VastaaPoista
  4. Mitähän tuo luontokiihkoilu mahtaisi olla? Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Ainoan uskonnollisen kokemukseni olen saanut teini-ikäisenä luonnosta, sen keskellä ja sille vieraana.

    Mutta isä Kemppisen valtatien ajoista Saariselkä, Lemmenjoki ja monet muut mahtavat paikat ovat muuttuneet erämaasta lenkkipolkujen tiheäksi verkostoksi. Hitaasti uudistuva pohjoisen luonto kuluu pala palalta ihailijoistaan ja käyttäjistään, puhumattakaan niistä, joilta puuttuu kaikki ymmärrys ja kunnioitus luonnon äärellä. En ole kolmeenkymmeneen vuoteen halunnut käydä osallistumassa tuohon kulutusjuhlaan. Tulisi vain paha mieli.

    Taloudellisen kasvun Moolokin kita nielaisee vähitellen kaiken sen, mikä joskus oli vaalimisen arvoista. Lopulta jäljelle jää vain mitättömiä puistokaistaleita hotelli- ja vapaa-ajankeskusten väliin. Ainoastaan pitkäaikainen taloudellisen toiminnan hiljentyminen saattaa tuoda väliaikaista helpotusta tähän kehitykseen.

    Lisääntykää ja täyttäkää maa - mikä huikea parodia!

    VastaaPoista
  5. Touhuspuut repussa ja äidin tekemä lettutaikina pullossa - sillä tavalla eränkävijän taitomerkkiä lähtivät eräät suorittamaan ja hauskaa oli muillakin.
    Mutta se systemaattinen ideaparkkien ja vastaavien pykääminen pitäisi saada loppumaan. Kaiki mikä menee Ceauşescun mittakaavaan, on kuolemaksi. Sehän on nähty.

    VastaaPoista
  6. Pikkuisen olen pettynyt. Tänään on 90v. siitä päivästä kun pääkaupungin kaduilla kekkuloi valkohattuisia miehiä hevostensa selässä. He pyrkivät kertomaan kansalle, että jo kuukausi aiemmin lopetettu aseellinen kapina oli heidän lopettamansa eikä suinkaan sen Kämpissä asuvan ulkomaalaisherran, jota vartioi kaksi jämerää sotilasta jättikokoisine ratsuineen.

    Olin jo etukäteen hykerrellyt kuinka Kemppinen pistäisi näistä tapahtumista pöytään sellaisen rätingin, että sitä puitaisiin pitkään ja perusteellisesti.

    Ehkäpä sitten satavuotispäivän kunniaksi.

    VastaaPoista
  7. Menin partioon joskus alaluokilla. Pari vuotta ravasin viikottain seurakuntatalon pommisuojassa jossa leikittiin laululeikkejä, ommeltiin paitaan merkkejä ja solmittiin solmuja. Laulettiin luonnosta ja nuotiosta.

    Vihdoin koitti vuoden kohokohta, eli partioleiri, jonne oli kyörätty kai viisituhatta ipanaa. Heti saapumispäivänä alkoi luonnon muokkaaminen kulttuuriympäristöksi, kun telttojen ympärykset aidattiin ja haravoitiin ja kepeistä nikkaroitiin tuoleja ja mitä lie. Ne telttakunnat, joiden tontti muistutti vähiten luontoa palkittiin. Ruoka tuli laitoskeittiöstä. Peseytymässä käytiin suihkussa.

    Onneksi isä vei meitä natiaisia lappiin. Muotkan maastossa ei näkynyt viikkoon ristin sielua.

    Ristinsieluja sen sijaan näin vaellusriparilla. Kerran vastaan tuli helsinkiläinen rippikouluseurue. Silmät retkilautasen kokoisina tuijotimme riukuun ripustettua valtavaa pataa, jota he raahasivat mukanaan. Näytti siltä kuin urbaani kannibaaliheimo olisi ajettu diasporaan.

    VastaaPoista
  8. Thompson-Setonin "Kaksi partiopoikaa" on hyvä kirja, paksu ja painava. Luin sen vasta aikuisena, mutta siitä huolimatta tai siksi juuri.

    Alkuperäinen nimi ei puhu partiolaisista, vaan villeistä (Two Little Savages). Ernest oli kuitenkin partioliikettä kehittämässä, joten ei suomalainen nimi nyt ihan metsään johdata.

    Erämiestaitojen ja -asumisen neuvot ovat yksityiskohtaisia. Erityisesti muistan hygieniaan ja muuhunkin järjestykseen kiinnitetyn huomiota.

    Mitähän muuten mahtaa kuulua niille elämäntapaintiaaneille, jotka muutama vuosi sitten tapailivat elämää ja ihmisiä, mm. erästä lakihenkilöystävääni tämän viran puolesta Suomen korvessa.

    VastaaPoista
  9. Luontoilussa en ole oppinut ymmärtämään, mitä perua on piirre, joka yhdistää sen uskonnollisiin ja poliittisiin ääriliikkeisiin.

    Kuten ensimmäinen anonyymikin ilmaisi, luonto voi olla melkein uskonnollinen kokemus. Ja saahan siellä olla kuin Herran kukkarossa, omien seurassa muiden katseilta piilossa. Ja piillossaolohan niitä ääriliikkeitä kiehtoo ja kätköt ja selviytymiskoulutus, kunnes niin sanotusti otetaan maa takaisin.

    Lisääntykää ja täyttäkää maa - mikä huikea parodia!

    Ja koska vitsiä/ohjetta ei oikein tajuttu, tragikomedia.


    Ai niin, siinä sequoiassa käsittääkseni ääntämys on normaali. Hämmennystä lähinnä herättää se qu siinä keskellä, joka sekin ääntyy tavalliseen tapaan kw. linkki

    VastaaPoista
  10. "En pelkää pilvi olla,
    se kevein, haihtuvin,

    en niin kuin kalliolla
    on paasi painavin.

    En pelkää, veljilleni
    jo outo olisin.

    Olen oudoin itselleni
    ja kaikkein kaukaisin."

    Oudon Hellaakosken Outo-runo.

    VastaaPoista
  11. Thompson-Setonin tiedot luonnosta taisivat olla hiukan hakusessa. Harmaakarhun elämäntarina - kirjassaan hän laittaa karhun merkkaamaan reviirinsä hieromalla puuhun savea ja omia karvojaan.
    Tämähän oli pelkkä yleinen legenda eikä karhu oikeasti tee mitään tuollaista. Näihin eläinaiheisiin uskomuksiin, jotka olivat aikoinaan ihan virallista tiedettäkin, tutustumalla saisi muuten kokonaisen hauskan tutkielman :) Yksisarvinen puhdisti myrkyllisen veden piirtämällä sen pintaan ristin sarvellaan jne.

    VastaaPoista
  12. Minä kaipaan usein Toronton Don-joen laaksoa ja yleensäkin Toronton laaksojen ja rotkojen luontoa, jota Ernest Thompson-Seton on kuvannut kirjoissaan.

    Toronton laaksot ovat jyrkkäreunaisia, joten niihin ei ole rakennettu. Luonto ei ole kuitenkaan yhtä neitseellisessä tilassa kuin Thompson-Setonin aikoina.

    Pidin välillä luontopäiväkirjaakin kävelyretkistäni laaksoissa. Muistiinpanoista oli hyötyä, kun aloin kuvata Toronton luontoa kirjoissani.

    VastaaPoista
  13. Olen aina ihmetellyt mikä vetää ihmisiä Lappiin luontoilemaan. Lappi muistuttaa lähinnä ydinräjähdyksen jälkeistä luontoa. Kitukasvuisia puita, ja missä puita ei ole niin maisema näyttää lähinnä puhtaalta ja eiliseltä avohakkuualueelta. Järvet ja joet helvatan kylmiä uida.

    Toista se on Etelä-Suomen upeilla rantakoivikoilla.

    Yli 30 vuotta sitten joku luonnonsuojelija-hippi-porukka raivosi ettei Lapin jotain roskaisen näköistä puualuetta saa avohakata. Miksi ihmeessä. Nykyisin kun alueen läpi ajaa on se upeinta metsämaisemaa mitä Lapista löytyy.

    Minusta on ihan mukavaa, kun ne täällä etelässä avohakkaavat alueita. Tulee ihan Lapin-fiilis ja Chivas maistuu mukavammalta. Ja korvasieniäkin löytyy.

    Mikä mahtava idea olisi hakkuuttaa 100.000 hehtaaria Etelä-Suomesta puuttomaksi ja mainostaa aluetta ulkomaille Suomen Lappina.
    Lappi Park ja keskelle tätä Sukari Park.

    VastaaPoista
  14. Ad Anna Amnell:

    "Glen" piti hakea sanakirjasta. Täytyi löytää "glen" ja sitten hartaasti asua se omaksi.

    "A secluded narrow valley."

    Tars' katsoo, minkä verran Thompson-Setonissa on Thoreauta. Varmaan paljon. Walden.

    VastaaPoista
  15. André Franquin jäi mieleen

    ja se kun kävelin Kaamasen kylästä kohti Norjan rajaa keskellä yötä helvetin moisessa humalassa neljänkymmenenneljän asteen pakkasessa

    ja täytetyt linnut

    ja se kun unohdin missä on länsi ja se että oliko itä takanani

    ulkopuolella luonto
    joka piti eliminoida
    elämänpalvonnan tulkki
    yksinään

    Euroopan ulkopuolinen risukko lumen alla
    proletaarinen utopia
    joka hävisi jonnekin
    sinne
    sieltä ei tule pelastusta
    luonnosta

    olikohan se enemmistön vai vähemmistön tapa kokea maailmaa
    kadunkulmaa
    ei ollut

    muisti, havainto ja odotus ovat ajan eri nimiä
    aika ei ole pelkästään liikettä
    itään tai länteen

    ja pidin parempana unohtaa että se loppui
    ihmistä ei otettu huomioon

    ;)

    VastaaPoista
  16. Kemppinen kirjoitti: "Sanoin kerran nimimerkki Morrisille, että hänen piirtämissään Lucky Luke –sarjakuvissa oli virhe. Riding a rail tarkoittaa - -"

    Kun ajattelee miten puhtaaksi viljeltyä naturalismia Lucky Luke edustaa on oikeastaan ihme, että sinne on eksynyt toinenkin, tosin ehkä vähemmän tunnettu paha virhe: kaveri on piirretty ampumaan varjoaan nopeammin. Jos Morrisin olisi tavannut kuin eilinen kurja filosofian tohtori, olisi voinut oikaista tätäkin. Maallikompi olisi voinut ottaa ilon siitä varmaankin tahattomasta komiikasta, jonka kielikuvan esittäminen konkretiana vähään tyytyville suo. Tai sitten pitää ottaa vakavasti:
    http://en.wikipedia.org/wiki/
    Tarring_and_feathering

    JarmoM kirjoitti: "Olen aina ihmetellyt mikä vetää ihmisiä Lappiin luontoilemaan. Lappi muistuttaa lähinnä ydinräjähdyksen jälkeistä luontoa. - - Toista se on Etelä-Suomen upeilla rantakoivikoilla."

    Eteläisen Saimaan vehmaiden rantojen kesäasukkina tiedän tunteen. Mutta en kyllä tuota Lapin tuottamaan elähdykseen vertaisikaan. Siinä missä Saimaan viidakkorantoja on kepeä katsella ja kastautua järveen, tunturi katsoo hyhmäistä kulkijaa kuin järjetöntä kostoa hautoen. Pidin kovasti Kemppisen ilmaisusta:

    "- - tunturissa liikkuessani - -tuntenut uhkaa enkä suurta yksinäisyyttä.

    Sitä ydinräjähdys ei ole ollut - vielä. Kun on hiljaa ja Lapin äänettömyys raapii korvan samaanirumpua, kuulee kuinka kaukana korkealla pommikoneen luukut aukeavat. Tai ehkä se on Jumalan luomi.

    PS Siis isolla J:llä, en tarkoita Pallas Athenea.

    VastaaPoista
  17. Minä olen metsänpoika. Oikeastaan ensimmäisen kerran tulin metsästä ulos kun olin kahdeksan ja muutimme kaupungin puolelle.

    Ensimmäisellä luokalla opettajalla oli perin kummallinen ajatus: koulu matka pitäisi kulkea tietä pitkin, kun metsään voisi eksyä. Minä olin aivan vakuuttunut että eksyminen oli urbaanilegendaa, heikkolahjaisten hämäämiseksi keksitty juttu. Kun sama opettaja alkoi kertoa vielä tarinoita vettenpäällä kävelevistä miehistä ja muita selvästi perättömiä tarinoita, saatoin päätellä tämän eksymisenkin olevan samaa perua.

    Mutta mitä pohjoiseen tulee...

    En todellakaan näe ainuttakaan syytä mennä Lappiin tai muualle loisalueille.

    Minusta olisi mitä soveliainta, että suomalaisilta ryövätyillä varorahoilla Lappiin rakennettu infrastruktuuri purettaisiin, sillat ja padot räjäytettäisiin ja alettaisiin kunnioittamaan niitä rajoja, jotka Suomella oli ennen Kustaa I Varkaan aloittamia rikollisia laajentumishankkeita.

    VastaaPoista
  18. Kysyn uudelleen:
    Kysynpä nyt täällä, kun on varmasti lain oppineita paikalla.

    Olenko ymmärtänyt oikein, ettei tästä voi tehdä rikosilmoitusta ja näin ollen ei myöskään rikoksesta saatua hyötyä voi periä valtiolle?

    VastaaPoista
  19. Ad Petja Jäppinen:

    Kiersin kysymyksen, kun se on niin vaikea.

    Periaatteessa ei.

    Käytännössä jäin ihmettelemään, eikö tuohon lopputulokseen päästäisi tukeutumalla rikoslakiin.

    Väärän todistuksen antaminen viranomaiselle on RL 16 : 8 mukaan rangaistava teko.

    Onko vaalirahoitusta koskeva laki sitten erikoislaki (lex specialis), jonka johdosta RL:n säännöstä ei voisi soveltaa?

    Siinäpä miettimistä.

    VastaaPoista
  20. Minä aloitin partion joskus 8-vuotiaana. Sitten 12-vuotiaana, kyllästyin tekemään typeriä partiosolmuja, ja lopetin harrastuksen.

    Mutta luontoa olen aina rakastanut! Vieläkin joka aamu herään klo 6 ja menen tarkkailemaan lintuja.

    Sudenpennnut ovat aina olleet esikuviani.

    VastaaPoista
  21. Väärä vaalirahoitusilmoitus ei taida täyttää tunnusmerkistöä, koska se ei ehkä ole väärä todistus. Tämä siksi koska sitä ei liene tarkoitettu jonkun oikeustosiseikan toteennäyttämiseen oikeudenkäynnissä.

    VastaaPoista
  22. Laista en ymmärrä mitään, mutta oikeudenmukaisuudesta vähän.

    Mikä on Kallin ja kumppaneiden tapauksessa rikoksesta saatu hyöty?

    Raha se ei ole. Sillä eiväthän he rikkoneet lakia, kun eri tahoilta kerättyjä varoja käytettiin heidän vaalimenestystään vauhdittamaan.

    Lakia he rikkoivat vasta silloin, kun he eivät ilmoittaneet lahjoittajien nimiä säädetyllä tavalla.

    Mikä on siis rikoksesta saatu hyöty? Vainko maine rehellisenä kansalaisena?

    Heidät on siis tuomittava menettämään maineensa valtiolle?

    Mutta ei kokonaan, sillä se on lisääntynyt tapauksen johdosta. (Viittaan entisen likan ennakkotapaukseen: kunnia meni, mutta maine kasvoi.)

    Onkohan minussa mennyt hyvä tuomari hukkaan?

    VastaaPoista
  23. Tuosta täytyi tulla jotakin. Ilmassa on niin vahva kahdenkeskinen yhteisyys että silmiä kirvelee.
    Eiväthän nämä kaksi tarvitse edes sanoja välillään, tässä, ehkä myöhemmin sitten kuitenkin.
    Puhun siis kuvasta.

    VastaaPoista
  24. Niin.

    Joku kymppitonni sinne tai tänne ei merkkaa yhtikäs mitään kellekään.

    Kun lukaisee muutaman www.vtv.fi tarkastuskertomuksen viime aikojen tietoyhteiskunnasta, ei voi kuin ihmetellä miten tutut ovat osanneet vedättää valtiolta miljoonia euroja erilaisista konsultaatioista ja kuinka naurettava maamme "tietoyhteiskunnan" tila todellisuudessa on. Muutama sata miljoonaa heitetty harakoille, eikä kukaan asiasta laajemmin uskalla puhua.

    VastaaPoista
  25. ...mikä synnytti partioliikkeen ja luonnossa samoilemisen idean.

    Partioliikkeen juuret ovat kai tiedusteluleikeissä ja kentsun katulapsille vetämällä saarileirillä.
    Luonnossa samoilu on vanhempaa perua. Nuija, linko ja usein myös kivääri ovat tosin jääneet kyydistä.
    Parhaat erämaat ovat teillä tietymättömillä. Niitä ei parane mainostaa, ettei joutuisi haistelemaan toisten savuja ja kuuntelemaan tiluliluleitä.

    VastaaPoista
  26. Eikös partioliikkeen perusta on siinä hinttapulikenraalissa, Gilwellissä?

    VastaaPoista
  27. Sinä et löydä Lappia. Usko se. Jos joku löytää niin se on Lappi kun löytää sinut.
    Partioliikettä on turha mollata, kun ei siitä mitään kuitenkaan ymmärrä. Parhaitakin puhujia ovat ne, jotka ovat epäonnistuneet tai ymmärtäneet koko idean väärin.
    Fiksut ei tällaiseen keskusteluun edes osallistu, ne pakkaa reppunsa ja lähtee metsään. Partioveljeyden kerran kokeneet kyllä tietävät mitä se on. Ja tietävät sen arvon.

    VastaaPoista