Sivun näyttöjä yhteensä

15. helmikuuta 2008

Vuoden paras tietokirja

Alan Weismanin The World Without Us saattaa osoittautua vuode parhaaksi tiedekirjaksi tai journalismi-kirjaksi. Olisin valmis lyömään vetoa, että se kerää palkintoja – Pulizer, Booker yms.

Se on niin hyvä, että sen ei tarvitse olla kovinkaan pitkälle totta. Kirjan tehtävä on ravistella.

Kirjoittaja on keksinyt pikkunäppärältä tuntuvan kikan esitelläkseen ympäristöuhat eli asian, josta useimmat eivät oikeastaan halua kuulla, ainakaan paljon ja ainakaan totuutta. Ne jotka kuulevat sellaisesta mielellään, saattavat pitää itseään jo täysin oppineina.

Kirjoittajan kikka on satukirjoista tuttu ajatusleikki – entä jos kaikki ihmiset katoaisivat maapallolta eilen. Mitä tapahtuisi?

New Yorkin metro kestäisi pari päivää. Kun runkoverkko tilttaisi, metron pumput pysähtyisivät, ja pohjavesi ja meri ottaisivat omansa hyvin nopeasti. Pilvenpiirtäjät alkaisivat notkahdella pian perässä. Kaupungin vanhat sillat sen sijaan kestäisivät useita satoja vuosia, koska yli 50 vuotta sitten käytettiin hirmuisia lujuuskertoimia ja valurautaa. Vasta linnunlanta saisi sillat sortumaan.

Kirjoittaja käy läpi 19 teemaa sademetsistä taidemuseoihin – taulut homehtuisivat nopeasti, mutta pronssi kestää verrattomasti kauemman kuin ruostumaton teräs, ja vuorenseinän graniittiin hakatut presidenttien kuvat kestäisivät luultavasti muutamia seuraavia jääkausiakin.

Kestävimmät muistot kulttuuristamme olisivat kuitenkin Barbie ja Ken, joiden muovisia siruja ei tuhoa edes sula laava.

Weisman esittääkin silminnäkijän kuvan Tyynen meren suunnattomasta muovijätelautasta, joka on kohta Sargassomeren kokoinen, ja jatkaa kertomalla, että maailman kaikki vesistöt ovat jo täynnä hyvin pieniä muovihiukkasia, jotka näyttävät kykenevän tukahduttamaan planktonin.

Kysymyksessä on siis todenperäinen kauhukertomus.

Weisman osoittaa reportterin taitonsa löytämällä eri kohteilta – Panaman kanavalta esimerkiksi – pitkän linjan ammattilaisia, ja kysymällä suoraan heiltä, mitä tapahtuisi. ”Satamakapteeni työnsi hatun takaraivolleen ja sanoi, että kun tuo maapato pettää, kanava on mennyttä muutamassa viikossa.”

Kertomus megafaunan eli suurten nisäkkäiden kohtaloista etenkin Amerikan mantereella on järisyttävä. Kivikautinen porukka (Clovis-kulttuuri) teki selvän 90 prosentista biomassaa hyvin lyhyessä ajassa.

Ja mitä muuten tulee alkuperäisväestön luonnonmukaisiksi luultuihin elintapoihin, kirjoittaja muistuttaa, että todellinen pikaruoka valmistettiin polttamalla muutamia tuhansia hehtaareja aarniometsää, esimerkiksi sopiva niemiä, jolloin grillauspuolikin tuli hoidetuksi, ja kukaties myös mausteet.

Työ on tehty niin hyvin, että ottaakseni itseni tässä mittapuuksi ehkä neljännes kirjasta oli minulle aivan uutta asiaa. En tiennyt kuin hämärästi edes siitä Jagellon metsästä, joka on Puolan ja Ukrainan välissä jokseenkin tuhannen vuoden takaisessa kunnossa; sinne perustetaan nyt kiireesti sahoja ja tehtaita. Google-haku Bialowieza Puszcza (tai Forest).

Kuvittelu-kikka on ollut avain kerrontaan. Tietysti nämä asiat ovat helpostikin löydettävissä esimerkiksi verkosta. Tarkastelin kokeeksi erinäisiä asioita, ja paikkansa näyttää pitävän. – Mutta tiedon käsillä oleminen ei paljon auta.

Kehun kirjaa näin holtittomasti siksi, että mainoslause pitää kerrankin paikkansa – sitä on vaikea laskea käsistään.

Niille kaltaisilleni, jotka ovat suunnitelleet maltillista uskoon tulemista, nimittäin ympäristöongelmien nostamista yli talouden ja kulttuurin kaikkein tärkeimmäksi kysymykseksi, vihreään puolueeseen kuitenkin liittymättä, tämä kirja voisi olla sopiva aloitus.

Voisin lyödä toisenkin vedon – suomalaiset kustantajat sivuuttavat tämän kirjan olankohautuksella. Tai ehkä Pietiäinen, tai Nemo…

Jos niin onnellisesti kävisi, että kirja saataisiin suomeksi, joku saa hankalan tehtävän. Jouduin etsimään vuosikausia käyttämättömänä olleen englantilais-suomalaisen sanakirjan selvittääkseni mm. paholaismaiset puut ja –kasvit (lupiini, muuan ailakki jne. niin sanotut invasiiset lajit).

ISBN-10: 0-312-34729-4

38 kommenttia:

  1. Eiköhän tuonkin kirjan käännöksen julkaise Like ja siten normaalit ihmiset ja muu yhteiskunta voivatkin sitten unohtaa sen ja kaikki ikävät tosiseikat.

    VastaaPoista
  2. Muovikasauma oli monelle uusi juttu. Muutaman amerikan kokoinen löytyi noin vain - hups! Eikä edes Greenpeace ollut vetänyt sitä esiin. Taitaa keskittyä rantapusikoihin. Valtameri on voitu paskoa vapaasti. Kun jäljet huomataan on muutamaksi tuhanneksi vuodeksi liian myöhäistä.

    Miksei muovikasaa hinata rantaan ja polteta energiaksi, valeta putkiksi tms. Eikös sen ptäisi olla taloudellisesti kannattavaa. Teekkarit hoi. Paperikoneet pois piirustuslaudalta ja suunnittelemaan kelluvia muovikaivoksia. Olisi muuten ympäristöteko.

    VastaaPoista
  3. Vaikka olenkin viherpiipertäjä ja Suomen suurimpia pessimistejä, väitän että tässä ilmastonmuutosasiassakin meillä tulee ennenpitkää teknologia apuun. Ihmiskunta on ihmeellinen selviytyjä.

    Viimeisen sadan vuoden aikana on tehty huomattava määrä mullistavia keksintöjä, jotka ovat muuttaneet maailmankulkua odottamattomasti (esim. antibiootit).

    Luulen että kolmenkymmenenvuoden päästä olankohautuksella seurataan tästä ilmastonmuutosaiheesta seuraavia tulevia pörssiromahduksia ja muita hysteerioita, kuten seuraamme nyt 70-luvun öljykriisin seurauksia.

    Mutta pitäähän meillä olla puhuttavaa - ja tokihan se vaikuttaa insinöörien innokkuuteen kehitellä uutta teknologiaa...

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia:

    Ks. Weismanista myös Googlesta
    http://www.worldwithoutus.com/index2.html

    Artikkeli on myös Wikipediassa-

    VastaaPoista
  5. Eikö ilmastonmuutos olisi pelkästään positiivinen asia Suomelle?

    Saisimme Keski-Euroopan ilmaston ja muutama turha suuren maailman rantakaupunki lakkaisi olemasta. Siirtäisimme vaan New-Helsingin vähän sisämaahan päin nykyiseen Sipooseen. Jonakin kylmänä talvena pääsisimme luistelemaan Ankylusjärven jäälle.

    VastaaPoista
  6. Ad anonyymi#2:

    Muovikasauma on osa USAn kansallisen turvallisuuden järjestelmää. Se on strateginen varasto, joka voidaan ottaa käyttöön, jos Irakin öljykenttien hyväksikäyttö ontuu tai koko Yhdistyneiden-Länsiliittoutuneiden operaatio itään menee lopullisesti mönkään.

    Operatiivinen toteutus tapahtuu samalla periaattella kuin jälleenrakennus Irakissa. USA hävittää ja EU maksaa USAlaisille firmoille jälleenrakennuksen. Muovikasauman käsittelyteknologian tekevät USAlaiset firmat, me maksamme ja USA käyttää energian. Se on kansainvälistä työnjakoa parhaimmillaan. Pian alasammuttava vakoilusatelliitti pläjäytetään samaan muovikasaumaan katalyytiksi.

    VastaaPoista
  7. Idea ei ole aivan uusi: Muutama vuosi sitten Hesarissa oli vastaavanlainen kuvitelma. Jutun idea oli, miten ja miten nopeasti Helsinki maatuisi ja raunioituisi, jos kaikki ihmiset yht'äkkiä häviäisivät.

    VastaaPoista
  8. Kustannusosakeyhtiö Teoksen pitäisi kaiketi julkaista opus suomeksi vielä tänä vuonna. Kirjasta ks. myös Tiede-lehti jokunen numero sitten.

    VastaaPoista
  9. Vaikka olenkin viherpiipertäjä ja Suomen suurimpia pessimistejä, väitän että tässä ilmastonmuutosasiassakin meillä tulee ennenpitkää teknologia apuun. Ihmiskunta on ihmeellinen selviytyjä.

    Teknologiaa ei kehitetä ellei kehittelyyn ja käyttöönottoon allokoida resursseja.
    Ihmiskunnan selviytyminen ei mitenkään implikoi sivilisaation säilymistä.

    VastaaPoista
  10. Tuo kivikauden faunan tuhoaminen taitaa olla viimeisten tutkimustietojen mukaan kuitenkin myytti. Ilmastonmuutos ne suureläimet tappoi eikä julmat Flintstonet.

    Paljon näyttävämpi esimerkki ihmiskunnan tuhovoimasta on vuosituhansien aikana tapahtunut Euroopan ja Lähi-idän metsien tuhoutuminen, eroosio ja jopa aavikoituminen. Kuinka erilainen tämä maailmankolkka olikaan ennen kuin korkeakulttuurit syntyivät.

    VastaaPoista
  11. Tiedoksi
    Atena-kustannus julkaisee kirjan suomeksi elokuussa 2008. Suomentaja on Ulla Lempinen.

    VastaaPoista
  12. Bialowieza on nähtävästi viimeinen "alkuperäinen" eurooppalainen metsäalue. Siellä siis näkee, millaista Euroopassa on ollut niihin aikoihin, kun Publius Quinctilius Varuksen johtamat legioonat saivat ns. turpiinsa Arminiuksen (Arminin) johtamilta germaaneilta Teutoburgin metsässä (vrt. Tali-Ihantala). Lienenkö ainut, jonka mielestä tällaisen metsän säästäminen olisi olennaista ja tärkeää.

    VastaaPoista
  13. http://www.atenakustannus.fi/index.php?pagecat=1&page=uutiset

    "Alan Weismanin tietokirja "The World Without Us" pohtii, mitä maapallolle tapahtuisi ilman ihmiskuntaa. [...] "Maailma ilman meitä" ilmestyy suomeksi elokuussa 2008 Atenan kustantamana.

    Kirjan suomentaa Ulla Lempinen"

    VastaaPoista
  14. Ihmiskunta selviää varmasti ennen tuhoaan. Masennuslääkkeiden jätevirta Porvoo- joessa on tosin jo sitä luokkaa, että Itämeren sillit ovat vaarassa dementoitua.

    VastaaPoista
  15. Muovijätelautat ovat kyllä ahdistavinta, mistä olen kuullut pitkään aikaan. "Merenneidon kyynelistä" eli niistä mikroskooppisen pienistä muovihiutaleista, jotka tappavat hitaasti kaiken, mikä elää merissä, olin lukenut ranskaksi jotain jo muutama vuosi sitten. Epätoivo. Muovipussit tappaa talossa ja puutarhassa.

    Jotenkin ihmiskunnalle tyypillisen järjetön ajatus polttaa/jalostaa parissa sadassa vuodessa planeetan koko varanto fossiilista palavaa ainesta. Komiasti!

    VastaaPoista
  16. Jännä juttu tuo kirjan nimi. Onkohan siinä tarkoitus vihjata myös ympäristötietoisten suureen saatanaan eli Amerikan Yhdistyneisiin tiloihin eli tutummin US.

    Aamutelevision viimeisimmän tiedon mukaan tuo muoviriutta on kutistunut enää Teksasin kokoiseksi. Olisi fittiä tietää, ketä laittoi alulle tuon Pohjois-Amerikan mantereen kokoinen jätekertymä...

    VastaaPoista
  17. Kun kuluvaa vuotta on jäljellä vielä yli 9 kk, tuntuu vähän hätiköidyltä nimetä vuoden 2008 tietokirja jo nyt.

    P.S.
    Kritisoin tällä Kemppisen menettelyä, en kyseistä kirjaa.

    VastaaPoista
  18. - Ihmeellinen aine on lastikka, tuumiskeli Konsta Pylkkänenkin aikanaan kahvia muovikupista hörppiessään. Taitaa sitä olla jo Lentuankin rannoilla, Porneosta nyt puhumattakaan.

    Telex oli aikoinaan muoviesineitä, mm. leluja valmistama firma; "Telex teidänkin tenaville".

    VastaaPoista
  19. Se on niin hyvä, että sen ei tarvitse olla kovinkaan pitkälle totta. Kirjan tehtävä on ravistella.

    Miten ihmiskunta kestää tämän jatkuva fiktiivisen ravistelunm uhkakuvilla? Yhteiskunnan yksinkertaiset kuitenkin kääntävät asiat todeksi.

    VastaaPoista
  20. "Olisi fittiä tietää, ketä laittoi alulle tuon Pohjois-Amerikan mantereen kokoinen jätekertymä..."


    Olisi myös fittiä tietää, ketä laittoi alulle ketän tunkemisen kukan tilalle.

    VastaaPoista
  21. Ad oblomov jr.:

    Sanoillaan Kemppinen tarkoitti vain sitä, ettei hänen Uusi Historiansa ilmesty vielä tänä vuonna. Tosin sparrausotteita siitä julkaistaan tässä blogissa.

    VastaaPoista
  22. Minua onkin aina ärsyttänyt vihreiden ja linkoloiden pelottelu, että luonto tai maapallo ei kestä sitä ja tätä ihmisen toimintaa...

    Kyllä se kestää, miksei kestäisi? Ihmiskunta ei sitä ehkä kestä, mutta se onkin jo eri asia.

    Luonnon kannalta katsottuna aine on saman arvoista, onpa se paskaa tai platinaa, muovia tai multaa. Vain ihminen näitä arvottaa määrittäessään mikä on "luonto".

    Pelastuuko siis "luonto" eli me? Kun tarpeeksi moni sitä haluaa, niin mikä ettei.

    VastaaPoista
  23. Taidan olla tyhmä, mutta miten fiktiokirja voi olla vuoden tietokirja? Miten Panaman kanavan sulkeutuminen vaikuttaisi suomalaisten elämään? Luultavasti ei mitenkään.

    Maailma ilman meitä, kauniina kuvakirjana.

    http://prokarelia.net/KarjalanTragedia/index.php

    VastaaPoista
  24. Olisin halunnut siteerata tässä yhtä Mirkka Rekolan runoa kuvitteluleikistä, jossa lapsi (?)tahtoo tietää, "mitä sitten, mitä", jos otetaan pois maa ja vesi ja kallio ja ilma ja... En sitten uskaltanutkaan, kun pelkäsin loukkaavani tekijänoikeuksia. (Vai olisitko se loukkaaja Sinä, Kemppinen, kun hyväksyisit kommenttini? Ja entä jos siteeraisinkin Sinun runoasi? Muuttuisiko tilanne?)

    Barbiet ovat nykyään vielä irvokkaampia kuin 70-luvulla. Silloin niillä oli joskus totisiakin ilmeitä ja kaljuja päitä. Nyt muovinsirusissa jäisi eloon ikuinen hymy, hymiöajastamme.

    VastaaPoista
  25. Energi-Gris:lle

    viimeisimmän tiedon mukaan tuo muoviriutta on kutistunut enää Teksasin kokoiseksi.

    Joo, kutistuu, kutistuu.
    Ensimmäinen uutisointi asiasta kertoi näitä "pyörteitä" olevan kolme kappaletta Tyynellä Valtamerellä. Iltalehdessä taisi olla kuva kahdesta "pyörteestä" Ja näiden piti olla todellakin Yhdysvaltain "mantereen" kokoisia ja milloin mitäkin. Huomenna muovilautta on jo pienentynyt Houstonin laajuiseksi.

    Muovilauttoihin on varmaankin kertynyt maailman kaikki elohopeaiset lämpömittarit. Kun kalat näitä mittareita syövät, saamme elohopeapitoisia kaloja ruokapöytäämme.
    Ei tuo totta ole. Kunhan ravistelen. Luonnosuojelijoita voisi sitten ravistella ihan fyysisesti.

    VastaaPoista
  26. Ad Kari:

    Lähde on luultavasti tämä sama Weisman kirjoitti eräänlaisen raakaversion, joka päätyi heti Best Science Writing -sarjaan 2006.

    VastaaPoista
  27. Ad Omnia:

    Kyllä tämä muovimeri näyttää olevan veristä totta. Siitä puhuttiin suomalaisten asiantuntijoiden suulla tänään aamutelevisiossa.

    Google "plastic debris pacific"

    Kunniallisista sanomalehdistä Independent esitti viime viikolla yhteenvedon
    http://tinyurl.com/2xx234

    VastaaPoista
  28. Ad Mummo:

    Oma tuotantoni on enemmän kuin siteerattavissa eli vapaasti kenen tahansa käytettävissä - myös tämä blogi.

    VastaaPoista
  29. Tämä on taas sitä aika yksinkertaista matematiikkaa. Jos joku Linkola heittää kerran kuussa yhden muovikassin järveen, niin eipä siitä vielä ihmeitä kerry. Mutta kun miljardi Linkolaa heittää yhden pussin päivässä, niin jo alkaa lauttaa syntymään.
    China boosts global war against menace of the plastic bag

    VastaaPoista
  30. Naiset näyttävät esimerkkiä:
    "Ekologisesti valveutunut kuluttaja ei tietenkään mielellään osta muovikassia ruokakaupassa vieraillessaan. Mutta mikä eteen, jos ekologisesti kestävä kankainen ostoskassi on yksinkertaisesti unohtunut kauppareissulta kotiin?
    Alusvaatevalmistaja Triumph International Japan on esitellyt ongelmaan oman ratkaisunsa nimeltään “No! Shopping Bag Bra” (Japaniksi “NO! reji-bukuro bra”). No! Shopping Bag Bra on käytännössä rintaliivit, jotka voidaan tarvittaessa riisua päältä ja muuntaa nopeasti kankaiseksi ostoskassiksi.
    Ensi kerralla siis, kun kaupan kassalla edessänne jonottava naishenkilö alkaa riisumaan rintaliivejään kesken kaiken, tiedätte mistä on kysymys."
    http://www.hilavitkutin.com/tag/laukku
    Hommatkaapa äijät tekin kankainen kassi ja lopettakaa muovikassien käyttö. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  31. "Se on niin hyvä, että sen ei tarvitse olla kovinkaan pitkälle totta. - - tehtävä on ravistella."

    ("Luonnon kannalta katsottuna aine on saman arvoista, onpa se paskaa tai platinaa, muovia tai multaa.")

    Olisi fittiä tietää, sopisiko aukkokohtaan parhaiten

    a) Kemppinen
    b) uskonto
    c) historia

    vai kenties jokin ihan muu.

    VastaaPoista
  32. Ad Mummo:

    Helppo kysymys.

    Tärkeää on että tarkoitusperä ilmoitetaan. Jos puhe on faktoista eli totuudesta, sitten puhutaan totuudesta. Jos puhe on mielipiteistä, joihin kuuluu myös kirjoittajan käsitys totuudesta, silloin tarjoudutaan mielipiteiden vaihtoon eli väittelyyn.

    Sitten on asioita, jotka eivät ole totuus-epätotuus -akselilla. Niihin kuuluvat sangen monet elämykset, kuten kauneus, ja irrationaaliset asenteet, joista mielestäni ehkä tärkein on rakkaus. Uskonto on lähellä sitä.

    VastaaPoista
  33. Noilla määrittelyillä minä en kannata maltillista uskoontuloa (paitsi ehkä ympäristöongelmien osalta).

    Irrationaalisista asenteista olen samaa mieltä, tärkeimmästäkin.

    VastaaPoista
  34. Uusimmassa Tiede-lehdessä oli kirjasta ja kirjoittajasta artikkeli.

    Ellen väärin muista artikkelin tietoja, kirjan käännöksen julkaisee Ateena joskus syksyllä. Olisiko ollut elokuussa.

    VastaaPoista
  35. Asterix kumppaneineen pelkäsi alituiseen, että taivas putoaa miehen niskaan. Keskiajalla pelättiin maailmanloppua ja tuli merta; uskosta osalliset tietenkin jopa odottivat sitä ja odottavat varmaan edelleenkin.

    70-luvulla meidät koululaiset peloteltiin henkihieveriin ydinsodanuhkalla. Dokumentissa mallinnettiin ydinräjähdyksen vaikutusta kaupungissa ja oli kamalaa katsoa, miten ydinräjähdyksen paineen sinkoamat lasinsirpaleet raastoivat rikki ihmisen kasvot.

    Tai oikeastaan vesimelonin, joka toimi demonsraatiovälineenä, mutta minun mielestäni se katseli meitä pelokkain silmin. Dokumentin jälkeen mietimme poikien kanssa Konstan tapaan omassa parin sadan asukkaan järvikylässä, mihin luolaan piiloudumme, kun Harmageddon alkaa.

    Neutronipommi oli vielä pahempi; mutta nyt tietenkin kaikista pahin on tuo kuulu ilmastomuutos; jonka profeettoja löytyy jokaisesta lehdestä ja myös televisiosta. Ja näiden profeettojen ääni kuuluu....

    Nyt Kemppinen tuo ilmoille vieläkin pahempaa, joka nostaa lopun ajan tunnelmat viidenteen potenssiin.

    Hoh hoi!! Tämäkin vielä. Niin kuin tuo kirottu kasvihuonekoohotus ei olisi tarpeeksi. Ja suurimmalle osalle ihmisistä nämä kauhufiktiot uppoavat kuin kuuma veitsi voihin.

    Näyttää siltä että osa homo sapiens-populaation yksilöistä saa suuria fiboja pelotellessaan itseään ja ennen kaikkia muita globaalilla tuholla. (Lapsia käy vaan sääliksi.)

    Osa tekee tuosta pelosta itselleen elämänsä merkityksen, tarkoituksen ja lopuksi Jumalan. Terveisiä esimerkiksi Merikallion Katrille SK-lehteen......

    Kemppinen siis. Harkitse vielä. Älä pistä kaulaasi ilmastomuutoslipereitä!

    VastaaPoista
  36. Kiitos kirjavinkistä. Luin vähän noita kirjaan liittyviä nettisivuja ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia, ja kävin kotimatkalla töiden jälkeen hakemassa opuksen Akateemisesta. Vaikuttaa hyvältä, taitaa lähteä matkalukemiseksi.

    VastaaPoista
  37. Asiaa voi tarkastella varsin perustellusti tällaisestakin perspektiivistä:

    http://www.uusisuomi.fi/blogit/jukkarelander/ilmastonmuutos-%E2%80%93-mika-ihana-tekosyy

    VastaaPoista