Juristin taito eli oikeudellinen asiantuntemus ei riitä enää hetikään yhtä usein kuin ennen.
Suomessa juristi oli ennen yleiskoulutus valtion virkoihin ja sopivan rasvaisiin johtotehtäviin. Korkeimmilla virkamiehillä ei ollut välttämättä koulutusta lainkaan, mutta sukua sitten ja suhteita.
Itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet tämä oli lainsäädännöllä ohjailtu yhteiskunta, niin sanottu oikeusvaltio. Vallitseva ajatustapa oli oikeuspositivismi: lait ovat ihmisten kirjoittamia ja niitä on ihmisiksi tulkittava.
Missä nyt mennään, siitä haastan riitaa. Tänään sanoin kravatti kaulassa, ettei merioikeuden tuntijan tarvinnut osata soutaa. Merilaki koskee enimmäkseen vastuuta ja vahinkoja, asiakirjoja ja selvityksiä, ei merenkulun sääntöjä.
Internetin tekijänoikeutta ja softan patentointia ei pysty käsittelemään pelkällä juridiikalla. Ei ymmärrä, mistä on puhe.
Olen minä esitellyt kolarijuttuja kokoonpanossa, jossa yhdelläkään viidestä oikeusneuvoksesta ei ollut ajokorttia, mutta ei se ole niin kauheaa. Säännöt ovat lakikirjassa, ja kun pellit paukkuvat, joku on syyllinen.
Lääkepatenttien kanssa teki tiukkaa jo minun aikanani. Todellisuudessa tuomari saattoi luottaa asianajajiin. He esittivät näkökohdat puolesta ja vastaan tyhjentävästi. Tuomari voi käydä takahuoneessa heittämässä kruunaa ja klaavaa.
Nyt esimerkiksi patenttioikeudellinen koulutus yliopistolta ei takaa mitään.
Oppilaani ja opetettavani tulevat filosofian tai kauppatieteen tohtoreiksi tai jopa tekniikan. Heidän on ymmärrettävä, mitä tapahtuu todella, millaista on bisnes, missä on pihvi, miten ohjelmat pelaavat.
USA:ssa johtavilla patenttituomareilla on jo kaikilla tohtorintutkinto myös luonnontieteestä. Muutamat tuntemani brittijuristit osaavat geeniteknologian ainakin tohtoritasoisesti jouduttuaan opettelemaan sen oikeudenkäyntejä varten.
Tämän takia sanon riitaisesti vanhoille kavereilleni, että haloo, älkää nyt enää punnitko niitä normeja ja ohjeita niin perkeleesti. Ottakaa selvää ”reaaliprosesseista” eli siitä, mitä aikuisten oikeasti tehdään.
Huomasin ettei sitä eilistä Hellaakosken runoa löydy ainakaan helposti verkosta. Niinpä siteeraan sen tähän, koska se päivänselvästi liittyy edellä käsiteltyyn aiheeseen:
Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi laulavain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
se aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
Pitkään olen Kemppistä lukenut, mutta nyt ensimäisen kerran "oikeustajuni" hyppäsi. Ehkä se johtuu siitä, että minua eivät kosketa juurikaan ohjelmistopatentit, biologisesti merkittävät tapaukset, joihin sankarini, humanismin puolustaja Kempinen viittaa. Kenties (taas) hauen laulu :-) on joku merkki hirtehismistä.
VastaaPoistaSikäli huolestuin, että pitääkö nykyisten juristien koulutuksessa viitata "pihviin"? Eivätkö juuri jurisit määrittele nykyisin mikä on laillista "pihvissä" ja eivätkö he opi/tee työkseen sitä? Vai kakkuku se on? Ainakin erään kännykkäfirma dirrikka sanoi, että leivotaan se kakku ennen kuin jaetaan se.
Pointtini on, että juridiikka ei ole ehkä kykenevin kieli kuvaamaan ilmestyvissä olevaa inhimillistä todellisuutta. Oma näkemykseni on tietenkin hieman tylsä eli "what did Hume got wrong", okey given the occham?
Nyt en muidsanut blogger id osastoa, mutta anti-teesi on ainakin typerästi 1 ja 0 nolla tasolla.
Mikä olikaan "riidan" etymologia? Lienen sen joskus kuullut, vaikken muista.
VastaaPoistaHieno kuva: Haukimies piippu suussa, mutta ei oikein rehvastele riittävästi, ja mieleen hiipii epäilys, josko pyytäjä olikin joku toinen.
Kuules, Kemppinen. Olen todennäköisesti sivistymättömämpi, köyhempi ja parrattomampi kuin keskimääräinen kommentoijasi ja oppilaittesi ymmärrettävistä asioistakin ymmärtäisin korkeintaan, missä on pihvi. Jostain syystä tämä tuo minulle outoa, epäasiallista iloa blogissasi. Kiitos siitä.
Oikeusmaailma, jossa pitäisi tohtoritasoisesti tietää yhä useammista erityisalueista, jotta voisi edes ymmärtää, mistä on puhe, on kerrassaan hurmaava. Ainakin ulkopuolisesta.
Tässä Leevi Lehdon käännös Hauen laulusta vuodelta 2005.
VastaaPoistaKs. - http://actuspurunen.blogspot.com/2005/03/hauen-laulu-pikes-song.html#comments
*
"Think of the stress always falling on the first syllable. As a sort of reverse example, lets take "Hauen laulu", by Aaro Hellaakoski, which I translated for you as "The Pike's Song". I will begin by reading the two first stanzas in Finnish, so you get some touch of how the language works when abiding to its "natural" flow:"
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
...........
"Let's then try "the same" in my English – and I'll try to retain as far as possible the original stress pattern:"
Aaro Hellaakoski: The Pike's Song (1928)
Translated by Leevi Lehto
From his hole so wet and drenching
a pike rose up to tree to sing
when through the greyish net of clouds
first gleam of day was seen
and at the lake the lapping waves
woke up with joyous mean
the pike rose to the spruce's crone
to take a bite at reddish cone
he may have seen or heard, or smelled
or learned by taste of cone
the dew-wet glory, untold yet
of that morning-hour
opening his
mouth so bony
sidewise moving
the jawbone phoney
intoned a hymn
so wild-and-heavy
that birds fell silent
immediately
as if overcome by
the waters' weight
and lonesomeness'
cold embrace.
http://www.leevilehto.net/default.asp?a=5&b=10&c=3
Haloo, eihän tuossa runossa ole järjen haihtuvaakaan. Huono mukaelma kuin Poe olisi amfetamiinitokkurassa aamulla viinakrapulassaan sen kirjoittanut.
VastaaPoistaKosteasta kodostaan
nous akka puuhun laulamaan
kun puhki saima harmajain
jo himersi markus kajo
ja järvelle heräsi juopuneitten
runoilijoitten ajo
nous päähän kusi latvukseen
punaista lippua purrakseen
lie Lenin kuullut haistanut
tai käpykaartin päästä maistanut
se pimpan kasteen kostean
Kanervan saamattoman
kun raukoellen
luista persustaan
jenkkilään longotellen
leukojaan
niin villin-raiskan
se eu-virneen veti
että vaikeni
condoleza heti
kuin vetten paino
ois tullut yrjö yli
ja kuoleman
kylmä talvi
Suomea persiilleen veti.
Se puusta akka putosi
kun kosteaan koloonsa käpyä
työntäeli
myötäeli maahinen.
Tieto jaettakoon ilmaiseksi ja kaikille.
VastaaPoistaAd Anonyymi:
VastaaPoistaJatkan kielikuvaa. "Pihvin valmistaminen" ei riitä juristille, jonka on kyettävä keittiössä käsittämään, missä määrin lihassa on lisäaineita ja onko se kukaties kloonimuunneltua.
Siinä vinksahtaa kokin hattu vinoon.
Taisin mennä harakoille postaukseni, jossa ehdotin patenttioikeuteen peer to peer valamiehistöä.
VastaaPoistaJos erikoisosaamista vaativissa oikeudenkäynneissä voitaisiin käyttää "valamiehistöä" jossa asiantuntijat ja juristit yhdessä voisivat tuomita, niin että juristit tulkitsevat lakia, kun asiantuntijat tulkitsevat heille todellisuuden.
Tästä tuli mieleeni keskeneräiset asiat..
Kyä toi "jarmom"in runokäännös on ainakin pikkuisen rivologinen. Hyh hyh.
VastaaPoistaEikös se käräjätuomarin homma ole kuitenkin aika helppoa kauraa? Sen kuin puolinukuksissa kuuntelee kantajan ja vastaajan asiamiesten puolesta ja vastaan väitteet ja sitten muutaman viikon päästä rauhassa tekee kansliapäätöksen joskus lounaan jälkeen hetken levähdettyään. Päätös tulee tietysti omien enakkoluulojen, enakkokäsitysten ja oikeudenkäynnissä kuultujen asiamiesten enemmän tai vähemmän vasten mielisten persoonien mukaan.
Sehän nyt olisi mielettömän rasittavaa, jos vaikeisiin juttuihin pitäisi oikein paneutua. Helpot jututhan menee vasemmalla kädellä huitaisten.
Jos keittiössä on liian kuuma, pitää mennä salongin puolelle.
VastaaPoistaKäpy selkämme alla.
Jos asia on pihvi, onko sillä sipuli?
VastaaPoistaHauesta voi valmistaa murekepihvejä, muuten hauki on työlästä syötävää hankaline ruotoineen.
Eilisessä kuvassa hohtelee hyvän ja pahan tiedon puu internet, josta säksättävät poliitikot, poliisi ja juristit. Julistavat reviiriään toinen toistaan tukien muun luomakunnan harmiksi.
VastaaPoistaJoukkoon ei kuulu hauki, joka tulee syvyyksistään ja loihe lausumaan miten asia on.
Tämän päivän kuvassa hauki on elinluovutustestamenttinsa mukaan antamassa leukaluutaan Väinämöisen käyttöön.
Kuvassa taitaa olla Bodom-järven kalastajapoika 60-luvulta.
VastaaPoistaKokkaaminen on kemiaa, sanoo yksi koulukunta!
VastaaPoistaElämme mielenkiintoisia aikoja.
VastaaPoistaEilisessä Hesarissa puhuttiin siitä faktasta, että meidän todellisuuskäsityksemme on pahasti vanhentunut - eli se pohjautuu newtonilaiseen mekaaniseen maailmankuvan, vaikka kvanttiteoria on sen jo lyönyt tuhannen pillun päreiksi.
Kuinka siis voisimme tietää missä on pihvi, kun emme edes tiedä onko sitä pihviä olemassakaan muualla kuin kuvitelmissamme?
Ei saa kirjoittaa "Riitamaata", jos ei kerro, mikä riita on.
VastaaPoistaVoisiko se riita olla alkujaan maataloustermejä? Ainakin sitä yhä kylvetään. Sanojen merkitykset muuttuvat konkreettisista abstrakteiksi, ja riidat käyvät niin monimutkaisiksi, että harva edes ymmärtää joittenkuitten riitelevän. Paitsi että asiathan ne nykyään riitelevät, kulttuuri-ihmisillä. Mutta se kulttuurikin oli ensin viljelyä.
Halolla päähän vaan, että tyhmätkin käsittävät, mitä tarkoitetaan (käsittää = ottaa kiinni, tavoittaa käsin; tarkoittaa = tähdätä, kohdistaa).
Mutta päivän kaunein uudismuodoste on JarMomin "järjen haihtuva".
Sedikselle:
VastaaPoistaKokkaaminen on siis kemiaa. Näin on. Yksi keltuainen sitoo 20 litraa öljyä. Älä lotraa liikaa keltuaisia majoneesiin.
Leivonnaisten aromit/koostumus pääsevät paremmin esiin kun liotat pakastetun hiivan jääkylmään veteen ja perään jauhot. Taikinan nostatus vie vain hetkisen kauemmin kuin käsilämminvedellä lotratessa.
Itse kohotan leipätaikinan aina yön yli jääkaapissa. Maun ja eron huomaa.
Riitamaa
VastaaPoistaAd Anonyymi (tarpeettomasta tiedosta)
VastaaPoistaMummu-vainajani oli sellainen ihminen, ja äitini joka hoiti isänsä elokuvateatteria, osaa ja tunnistaa edelleen nimeltä varmaan pari tuhatta 30- ja 40-luvun näyttelijää.
Ad Omnia: (Riita, Riitamaa)
VastaaPoistaRiita lienee kielellisesti samaa sukua kuin ruotsin strid ja saksan Streit eli taistelu, mutta indoeurooppalaisessa kantakielessä nopeaa liikkumista (ehkä kimppuun käymistä).
"Riitamaa" oli vanhojenkin kirjojen mukaan alue, jolla kesäpaikkani on, "Savon ja Karjalan välinen erämaa", joka oli siis Ruotsin ja Venäjän riitamaa.
Lisäksi kaikkein uusimmassakin kirjallisuudessa muutamat Karjalan kannaksen pitäjät olivat "riitamaata", etenkin Terijoki ja Kivennapa, jossa isänäitini suku (Veijalaiset) eli ja vaikutti.
Runokielessäni Riitamaa on tarkoitettu soinnahtamaan samalta kuin Voittomaa.
ad jarmom:
VastaaPoistaHaloo, eihän tuossa runossasi ole järjen haihtuvaakaan.
Halvallapa Riitamaa näyttää lähtevän, kolmella eurolla. Anonyymin antamalla sivulla minua ihastutti runollinen kehotus: "Etsi tälle tuotteelle vastaavia teoksia."
VastaaPoistaRienzi,
sinä puhuit taannoin Teinosen Teologian sanakirjasta. Mainoksesi yllyttämänä kannoin sen tänään kirjastosta repussani (kahden Kemppisen kanssa). Nyt minäkin hallitsen adoraation kolme astetta.
Täällä on tasokasta hiihtoseuraa. Lomalla teihin ehtii perehtyä.
Tervehdys mummo ja muut!
VastaaPoista"Hieno kuva: Haukimies piippu suussa, mutta ei oikein rehvastele riittävästi, ja mieleen hiipii epäilys, josko pyytäjä olikin joku toinen."
Ei pyytäjää tule epäillä. Kuvan sommittelu on outo, tälläistä tuskin kukaan ottaa tarkoituksella. Siis -> kyse on osasuurennoksesta. Kun katsoo tarkkaan, niin pyytäjän oikeassa kädessä on jonkun muun käsi. Arvatenkin pyytäjän vieressä seisoo - pyytäjän kanssa käsikädessä - joku toinen ja se joku pitelee vielä suurempaa kalaa. Siinä syy, miksei kuvan pyytäjä rehvastele saadulla kalalla. (Se karkuun päässyt onkin sitten toinen juttu.)
Miten hauki liittyy tähän juttuun.
Kyse on jänkäkoirasta ja sen kohtalosta. Ennen muinoin (60-luku) lapissa kalamiehet nostelivat hauet oksan nokkaan, kun niillä ei lohivesissä ollut arvoa. Hauki on siis kielikuva vanhan koulun juristista, joka arvottomana joutaa oksan nokkaan. Tavoittelemisen arvoisia lohia ovat nämä uudet tohtorijuristit.
Tai sitten toisinpäin: uusi tohtorijuristi on tuollainen hauki, joka yhtäkkiä pärskähtää piilosta esiin ja nousee esille itselleen epätavalliseen ympäristöön säikäyttäen linnutkin (=yhteiskunnan) hiljaiseksi.
Hmm.. ota tuosta nyt sitten selvää.
-Vode-
Ad Anonymous (kuvasta)
VastaaPoistaKyllpä oli pitkälle oikein arvauuteltu.
Sekin että hauki - tosin virvelillä laillisesti saatu - on hiukan sivuasia ja käsi ei kuvassa ole mielenkiintoa vailla...
Olen koskaan muuten kehunut, että lähinnä poikani tekemän työn ansiosta käytettävissä on sarja valokuvia toisaalta kunnanlääkäriperheen elämänmenosta 1920-luvulla ja toisaalta ylilääkäriperheen oloista 1960-luvun alussa - jälkimmäiset väridioina.
Mutta minun asiani ei ole näitä julkaista.
Kuvassa hauki on sijainnista päätellen fallos. Piippu viittaa vanhuuteen. Nyrkissä oleva käsi näyttää hauelle asennon mallia, mutta tällä kertaa henki ei vie voittoa aineesta.
VastaaPoista