Sivun näyttöjä yhteensä

1. helmikuuta 2008

Rikollinen luokka


Kuninkaat ja aateliset harjoittivat ankaraa vääntöä siitä, kumpi saa tuomita ihmisiä rangaistuksiin. Noitavainot olivat keskiajalla kirkon asia, mutta uskonpuhdistuksen jälkeen noituus tuli kuninkaan lain piiriin ja noitaoikeudenkäynnit levisivät hyvin laajalle.

Entä jos jokin osa noitaoikeudenkäyntien mielettömyydestä johtuisi juuri siitä, että näin järjestettiin mahtavia näytöksiä itsevaltiaiksi kohonneiden kuninkaiden vallan rajoittamattomuudesta?

Mitäpä tyhmä kansa olisi muuten kuninkaista tiennyt?

”Noitavasara” (Malleus maleficarum – Die Hexenhammer) on hiuksia nostattavan mieletön noitamestareiden ja tuomareiden käsikirja, mutta myös lähes ensimmäinen rikosoikeudenkäynnin ja todistelun sääntökokoelma. Tavoitteena oli tunnustus.

Noitavainojen huippuaikana 1631 jesuiittapappi von Spee julkaisi kirjan ”Cautio criminalis”, jossa noituutta ei ehkä asetettu kyseenalaiseksi, mutta noitaoikeudenkäyntien menettelytavat kyllä. Samanlainen esimerkki löytyy Ruotsista.

”Noitavasarassa” on muun muassa jakso, miten on tuomittava ilkeä nainen, joka loihtimalla on saanut viattoman miehen menettämään siittimensä. Kirjasta ei käy ilmi, eikö kenenkään tullut todella mieleen kurkistaa asianomaisen housuihin ja todeta, oliko tällainen vahinko päässyt todella tapahtumaan. Noitien nimittäin tiedettiin menettelevän tuolla tavalla, ja siinä oli sitten todistusta kyllin. Loppu saatiin kiduttamalla.

Rikosoikeuden historia on mielettömyyden historiaa.

Yleisessä historiassa rikosten historia on hyvin usein jätetty sangen vähälle. Muutosta ei aiheuttanut edes LeRoy Ladurien suurenmoinen ”Montaillou”, joka perustuu harhaoppisuudesta epäiltyjen vuoristolaisten mielenmaiseman erittäin huolelliseen kartoitukseen eli siis 1300-luvulla suoritettuun rikostutkintaan, jonka pöytäkirjat ovat säilyneet ja painettu yli sata vuotta sitten.

Nähdäkseni ei ole perustetta pitää nykyistä rikosten ja rangaistusten järjestelmää erityisen järkevänä. Se lienee historiallisen kehityksen osittain mielivaltainen ja osittain absurdi tulos. Rikosoikeudellisten näytösten kohokohta oli Ranskan suuri vallankumous giljotiineineen. Ennen aatelisia ja muita ketkuja oli tapettu muuten vain talonpoikaiskapinoissa. Nyt oli valistuttu ja heidät tuomittiin ja teloitettiin ”oikeudenmukaisesti”.

Samalla saatiin havaintoesimerkki siitä, mihin yletön oikeudenmukaisuus johtaa.

Nykyisinkään voimavarat eivät riitä yhteisöä tässä ja nyt uhkaavien ilmiöiden tunnistamiseen ja arvioimiseen. Laki tulee myöhässä. Lainvalmistelijoiden ja lainsäätäjien on kovin helppo paneutua toisarvoisiin asioihin. Parveketupakointi vastaan pankkikriisit.

Kun media tuli kuvaan, rikollinen luokka löydettiin nopeasti: se oli työväenluokka. Pariisin kommuunin 1870-1871 kokemukset vahvistivat tuota kokemusta. Vaarallinen luokka voitiin pitää kurissa määräämällä erikoisen kovia rangaistuksia sille tyypillisistä menettelytavoista.

Kun ”työväenluokka” pääsi valtaan, lakikirja ja todellisuus lähtivät eri teille. Stalinin Neuvostoliitossa syytettä ei milloinkaan hylätty eli ratkaisuvalta oli poliittisesti luotettavalla syyttäjällä (prokuraattorilla). Myös Hitlerin Saksa oli hyvin tarkka laillisista muodoista.

Jos arvioimme, että osassa maailmaa syntyi eräänlainen demokratia ensimmäisen maailmansodan jälkeen, järjestäytynyt rikollisuus jätettiin kuitenkin järkevästi rauhaan. Tiedossani ei ole, että Yhdysvaltain ja Italian mafiaa olisi todella vastustettu ennen sotia. Amerikkalaiset itse asiassa tulivat herättäneeksi lapsellisuuksissaan Etelä-Italian mafian henkiin tukeutumalla siihen Sisilian maihinnousun jälkeen ja myöhemminkin.

Edellä oleva sisältää jo vihjauksen, että tietyt taloudelliset järjestelmät edellyttävät tiettyä rikollisuutta. En ilkeä täsmentää.

Esitän vain suuren huoleni siitä, että Internet ja siihen liittyen osa lehdistöä on oivaltanut uudelleen ikivanhan ilmiön – rikollisuuden ja rankaisemisen huiman viihdearvon.

Olen huolissani siksi, että uskon itse paljon enemmän nukkavieruun ja aikaa vievään nyhjäämiseen tuomioistuimissa kuin kansan oikeudentunnon spontaaneihin ilmauksiin. – Niin monet kirjoittajat edustavat mielestään kansaa – mitä to sana sitten tarkoittaneekaan.

Ainoa keksimäni keino on yrittää pitää yllä järkevää keskustelua keinoista ja päämääristä.

Mielestäni olemme tässä vaatimattomassa yhteydessä toimineet viime päivinä sen suuntaisesti.

Korostaisin varmuuden vuoksi, että en tarkoita ”järkevällä” omia tulkintojani enkä ”keskustelulla” sitä, että oltaisiin samaa mieltä kanssani. Hyvin monista asioista voidaan olla perustellusti eri mieltä.

Niinpä myönnän avoimesti, että jääkiekkoilija Karalahden sinänsä erikoislaatuinen tapaus on minulle syötti, jolla haluankin houkutella lukijoitani ottamaan kantaa.

Tähän mennessä olen saanut sellaisen vaikutelman, että faktojen selvittäminen on monista voimille käypää. Karalahden elinkeinoa puolustetaan pontevasti – Kaisa Variksen ei.

Itse asiassa kukaan ei vielä tiedä, mitä jääkiekkoilijan jutussa on todella tapahtunut. Julkisuudessa esitetyt tiedot vaikuttavat kuitenkin jääkiekkoilijan kannalta pahoilta.

25 kommenttia:

  1. Uutisointi, jopa talousuutisointi taitaa olla nykyään viihdettä.

    Kuka sellaista viihdettä jaksaa seurata, jossa kokoajan tulee asioita, jotka vaikuttavat negatiivisesti OMAAN elämään.

    Sen sijaan suomalaiseen luonteeseen varsinkin taitaa kuulua se suuri nautinto siitä kun naapurilla menee huonosti.

    Tämän media on oivaltanut oivasti.

    ps. aina kun puhutaan parveketupakoinnista, en voi olla mainitsematta, että tupakan savu on tyystin eriasia kuin tupakan haju.

    VastaaPoista
  2. <"Itse asiassa kukaan ei vielä tiedä, mitä jääkiekkoilijan jutussa on todella tapahtunut."

    Tjjaa ... ehkä ei, mutta se mitä kadulla kuulin tapauksen syistä, "skoudet hasras ny´ paskaa" heti silloin kun mies oli vangittuna, näköjään vastaa puolustuksen näkemystä jutussa.

    Ja vielä tuota K. Varista yrität myydä, Kemppinen, jotenkin muka vertailukelpoisena edellisen kanssa. diletanttimaista, hyvä varatuomari Kemppinen.



    Btw:
    Jääkiekossa on outo jäähyrangaistuksen peruste: Ensin nimi Karalahti, Ruutu tms. sitten peruste "aggressiivisuus", 2 minuuttia.
    Omituista paljonko saa koleerisuudesta, entä flegmaattisuudesta?
    Hysteerisyys 5 min.?

    Joku sentään kuuluttaa suomea "väkivaltaisuus", tarkoittaa samaa perustetta rangaistuksen mittaamiselle.

    Niin, olenhan mä saanut jäähyn perusteella ”aggressiivisuus” jostain virtuaalisesta dogvillesta, ja tämmöttii.

    VastaaPoista
  3. Variksen B-näytekin osoittautui positiiviseksi ja häntä uhkaa elinikäinen kilpailukielto.

    Mikäpä siinä. Amerikassa on se three strikes and out -periaate. Urheilumaailma on totista porukkaa ja laittaa elinkautisen kahdesta rikkeestä. Annettaisiin vaan Kaisalle vielä kolmas mahdollisuus. Elämäähän tämä vain on. Eikä kilpailukielto ainakaan saisi koskea kaikkia urheilulajeja - ainoastaan ampumahiihtoa.

    Toivoisin näkeväni noin positiivisen henkilön pian vaikkapa rastiviikoilla. Doupinkia parempi on siellä kylmä pää ja oikea reitinvalinta.

    VastaaPoista
  4. Muistutan taas, ettei lin trkoitus ole tuottaa oikeudenmukaisuutta, vaan järjsetystä. Oikeudenmukaisuus on sitten vain jotakin, jota voidaan siinä sivussa harjoittaa sen verran kuin on korkeamoien tavoiteiden kannalta välttämätöntä.

    VastaaPoista
  5. Kun median leuat nyppäisevät jonkun Karalahti/Varis-tyyppisen tapauksen etusivun jokapäiväiseksi möyhennettäväksi, on jo siinä tarpeeksi näyttöä siitä, mitkä voimat meitä onnettomia täällä ohjailevat.

    Emme kovinkaan kauaksi ole noitavainojen ajoista edenneet.

    Mitä merkitystä kenenkään ruokapöydässä on jollain Variksen b-näytteellä olkoonpa se kusi-tai positiivinen?

    Suhteellisuudentaju on hakusessa joka tasolla.

    Eilenkin Ylen toimittaja jostakin Saksasta yritti itku kurkussa päästä ensimmäisenä, suoraan Suomeen uutisoimaan Varis-tapausta ohi Kenian murharovioiden.

    Eikö Ylessäkin urheilutoimitus ole erikseen kuten urheilusivut lehdissä?

    Eivätkö urheilua koskevat tämmöisetkin tapaukset voisi, ja pienellä präntillä, käsitellä niissä osioissa eikä työntää niitä semmoistenkin väkisin seurattavaksi joilla vielä omakin pohdinta pelaa?

    VastaaPoista
  6. @jäppinen
    Järjestys säilyy paremmin, jos se mielletään oikeudenmukaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Lalli Partinen, Lappeenrannan lahja Suomen jääkiekolle, luisteli - aina kun erotuomarin pilli soi - lujaa jäähyaitiota kohti. Ihmetteli sitten että pelikatkon syy olikin paitsio eikä hänen saamansa jäähy..?

    Ihmisiäkin leimataan, STÄMP, eikä vain postimerkkejä.

    Ps. Partinen L. (Jos elät?) Muistan Sinut Tampereen MM-kisoista vuodelta 1965. Pikkupoika katsoi suu auki että "voi Hitsi". (Ei sillä väliä että NL voitti 10-1.)

    VastaaPoista
  8. Eikö yleinen historia ole juuri rikoksen historiaa!

    Se vähä mitä valveunieni lomasta historiantunneilta jäi mielikuvaa, niin sankaruus ja jalous liittyivät tappamiseen eli mitä suurempi ihminen sitä rikollisempi, jos nyt tappamista yleensä voi pitää rikoksena. Historiankirjojen suurmiehet ovat useinkin olleet suuria rosvoja ja massamurhaajia. Jos ei muuta niin kuninkaan nimissä on tehty pikku kepposia. Ei heti ensimmäiseksi tule mieleen muunkaltaisia jaloja luonteita. Hävinneen osapuolen rooli ihmiskunnan ja sivilisaation pelastaja harvemmin historiankirjoituksessa korostuu.

    Tavaranvaihto eli kaupankäynti on toiminut perinteisesti siten, että vahvempi viime kädessä määrää hinnan. Nykypäivän esimerkkeinä olkoot tärkeysjärjestyksessä lueteltuina vaikkapa viinan, sähkön ja öljyn hinnat. Rosvo- ja kaupparetkien periaate lienee ollut se, että heikoilta otetaan ilmaisesksi, vahvemmille maksetaan mahdollisimman vähän ja oikein vahvoja kierretään tai juostaan pakoon. Sota on kaupankäynnin rajuin muoto. Nykyisin tosin rosvovaltion tärkein tuntomerkki on se, että sen alueella on öljyä. Näiden rosvovaltioiden demokratisointi on tietenkin jalo tehtävä.

    Kaksosvirranmaassa, jossa kaupankäynnillä ja varastamisella 3000 vuotta sitten lienee ollut käytössä yksi ja sama sana, halveksitut kaupan ammattilaiset piti hakea Välimeren rannikolta. Ei mennyt kuin toistasataa vuotta, niin kaikki omaisuus oli siirtynyt kauppiaiden käsiin. Ei auttanut muu kuin karkoittaa porukka takaisin. Joku voi tulkita Ison kirjan tarinan toisinkin.

    VastaaPoista
  9. Pieni korjaus: Stalinin Neuvostoliitossa, ja vaikkapa Aasian kommunistivaltioissa nykyään, syyttäjä toimii poliisiviranomaisten kumileimasimena - poliisiviranomaiset puolestaan ovat poliitttisten päätöksentekijöiden ohjailemia. Oikeusvaltion muoto ei siis oikeastaan ole kuin kuorta.

    Eikä tuo ohjailu meilläkään ole tuntematonta. Miksiköhän Suti Aittoniemi sanoi, että hänen suorittamaansa talousrikostutkintaa rajoitettiin, kun tarpeeksi isot kengänkärjet alkoivat näkyä? Kuinkahan taannoisessa Sonera -jutussa, jossa kävi ilmi, että SUPOlla oli Sonerassa omat yhteysmiehensä, jotka toimittivat laittomasti tietoja, ei hoksattu, että kyse oli mitä ilmeisimmin arkipäiväisestä käytännöstä, joka toimi ehkä muidenkin operaattoreiden kanssa?

    Joka on vähänkään perillä arkipäivän rikosjuridikan kokonaisuudesta tietää, että rikostutkintaa ohjaamalla ja rajaamalla voidaan vaikuttaa olennaisesti siihen, mitä ja missä valossa tuomioistuimelle esitetään.

    Ei todellakaan voi välttyä siltä ajatukselta, että myös poliittiset seikat vaikuttavat rikostutkinnan aloittamiseen ja syytteiden nostamiseen kun vertaa kuinka poliisiviranomaiset suhtautuivat maanviljelijöiden EU:n vastaiseen mielenosoitukseen v. 1995 ja ASEM -mielenosoitukseen jokin aika sitten. Edellisessä mielenosoittajat kippasivat kauhakuormaajaa käyttäen ison lastin lunta komission edustuston eteen Espalla tukkien samalla osan katua ja yrittivät vielä kaataa poliisiauton. Ei tutkittu, ei puututtu, ei nostettu syytteitä eikä tuomittu.

    Sensijaan jälkimmäinen lopetettiin jo ennen alkamistaan ja sivullista porukkaa raahattiin putkaan satamäärin.Ja sitten tuomarin nuija paukkui kiivaasti, eivätkä edes tiedotusvälineet tuomioistuimen tulkinnan mukaan saisi olla julkisella paikalla seuraamassa poliisiviranomaisten toimintaa. Myös maanviljelijöiden mielenosoitus kuvattiin tarkasti ja näytettiin uutisissa, mutta ei kenellekään juolahtanut mieleen vaatia, että journalistien olisi tullut poistua paikalta.

    Jotta silleen makaa meidän oikeusvaltiome. Vaan ketkä ovat petaajia?

    VastaaPoista
  10. Hyvä pointti tuo, että kansan viha korostaa mieheen liittyvää vääryyttä ja sylkee automaattisesti naiseen kohdistuvaan ikäänkuin vähemmän olellisena. Hänelle sama häpeä ja sama este elämään tuntuu ihan samalta. Este elämään on rankimpia rangaistuksia mitä on. Se vastaa yksityissellissä istumista: ihmisten tuomitsevat katseet ovat jo kuin viiltävät raipaniskut. Ei voi sanoa sillä on hävinnyt jo sanomattakin ja jos sanoo sadismi kasvaa.

    Jos näitä mentaalisia murhia voisi laittaa tuomion alle minä voisin heti nimetä noin tusinan verran ihmisiä, joiden kyvyt ja tilanne olisi suoneet paremmankin analyysin mutta juoksivat vallan kahvassa pieni epäillyksen rinki otsalla: silti se kylmä rinki ei ollut niin tärkeä kuin se vallan valitsema tuomio. Näin ammatti-ihmiset sortuvat sadistiseen subjektiivisuuteen joka maksaa toiselle koko elämän ponnistelut ja tulevaisuudenkin. Minä mietin, että olisi joskus helpompi vain istua vaikkapa 10 vuotta siitä, että terrorisoi jos joutuu ns. istumaan mentaalisessa häpeänpaalussa joka tapauksessa ehkä 30 vuotta.

    Sadismiin pitäisi saada lääkitystä; eiköhän senkin kuva näy aivotutkimuksissa jos oikein katsomme. Tässä on toinen näkökulma, jota en ota tähän.

    VastaaPoista
  11. Tuo Kemppisen mainitsema Malleus maleficarum eli Noitavasara on
    varmasti huimaa luettavaa nykyajan ihmiselle. Timo Kervisen
    nettisivuilta sain tiedon, että
    teos on suomennettu, mutta sille ei ole löytynyt vielä kustantajaa.
    Kirja kiinnostaa, joten suomenkielistä versiota odotan...

    VastaaPoista
  12. Karalahden ja Variksen ero näyttää olevan siinä, että Karalahti käytti aineita kestääkseen maailmanmenoa sekä itseään, kun taas Varis tahtoi pärjätä hinnalla millä hyvänsä. Siis tulla hyväksytyksi maailman silmissä. Ja omissaan. Eli kestääkseen maailmanmenoa ja itseään.

    VastaaPoista
  13. Tuohon viittaukseen amerikkalaisesta Mafiamyönteisyydestä:

    Yhdysvallathan on lahkolaisten perustama: Näiden yhteisöjen, jotka joutuivat kirkon ja vallanpitäjien vainoamaksi.
    Siksi tuossa maassa arvostetaan kyläkuntaa yhteisön järjestyksen ylläpitäjänä, ei valtiovaltaa. Sisiliassa tuo kyläkunta on Cosa Nostra.

    VastaaPoista
  14. Jäppinen, se ettei lain ja moraalin muka tarvitsekaan olla yhtä, on IMO vanhanaikainen ja pikkuporvarillisen taantumuksellinen, lähinnä menneen maailman kaihoinen looseri-pinttymä.
    Sillä emme ratkaista tämän ajan, puhumattakaan tulevaisuuden ongelmia.
    -rh

    VastaaPoista
  15. Pirkko A:

    Hieman toista mieltä.
    Mielestäni hemohes-epo-urheilijat käyttävät huumeitaan saadakseen itselleen taloudellista, että muuta hyötyä rikollisin keinoin.

    VastaaPoista
  16. Demokratian syntyminen ja toisaalta työväenluokan nousu on ollut historiallinen kehitys, joka on kulkenut rinnan sensuurin, poliisivalvonnan ja sananvapauden kehityksen vuoksi.

    Eräs tekijä, luonnollisesti on ollut teollistuminen, jossa tietyn välivaiheen jälkeen tarvittiin paremmin koulutettuja työntekijöitä.

    Valitettavasti paremmin koulutetut, lukutaitoiset, työntekijät lukivat muutakin kuin työnantajan valitsemaa tekstiä ja tämä johti poliittiseen aktivismiin.

    Hallitsevan luokan hyväntahtoisuus ei määritellyt poliittisten vapauksien määrää, vaan valvonnan kustannukset.

    Jos resurssit ovat riittävät, voidaan demokraattiset liikkeet sivuuttaa.

    Koska hallitsevan luokan edut voitiin turvata paremmin, ennen muuta edullisemmin näennäisen demokratian ja oikeudenmukaisuuden kautta, voitiin antaa tietyssä määrin luovuttaa poliittista valtaa maarahvaalle.

    Ihmiset näkevät Internetin ja modernin teknologian jollakin keinoin olevan väline demokratian vahvistamiseksi, mutta samalla uusi teknologia laskee valvonnan kustannuksia, ja kun valvonnan kustannukset saadaan alas, voidaan häiriötekijät, veneenkeikuttajat, etsi, eristää ja tuhota, jos niin halutaan, alemmilla kustannuksilla kuin aikaisemmin.

    Nyt on näkyvissä ne merkit, että valtaa pitävillä on halu ja tarve kiristää valvontaa.

    Vaatimus lapsiseksisivujen suodatuksesta tai naamiolaki, ovat välineellisiä, vaikka ei ei välttämättä tietoisia, askelia siihen suuntaan, mihin valtaa pitävä haluaa uutta teknologiaa käyttää.

    VastaaPoista
  17. PJ:
    "Vaatimus lapsiseksisivujen suodatuksesta tai naamiolaki, ovat välineellisiä, vaikka ei ei välttämättä tietoisia, askelia siihen suuntaan, mihin valtaa pitävä haluaa uutta teknologiaa käyttää."

    Kuitenkin vai osa, vain valtaeliitin taantumuksellinen osa, ei edes täysin sama kasvoton kyylä noissa kahdessa, webin suodatuksessa ja naamiokiellossa, mutta yhä kaikki se toivoton osa, joka ei omasta ihmis- ja maailmankäsityksestään voi tajuta, missä maailmassa elää - ja mikä on se tulossa oleva tietoisuus joka vyöryy heidän ja aikansa ylitseen.

    Minua on alkanut yllättäen kiehtoa ajatus jonkinlaisesta lopunajasta, sellaisena kuin esim. Siionin vanhimpain protokollat, 24 asiakirjaa sen näkee, eritoten protokollat 4 ja 5.

    VastaaPoista
  18. P.Jäppinen:
    Hallitsevan luokan hyväntahtoisuus ei määritellyt poliittisten vapauksien määrää, vaan valvonnan kustannukset.
    Jos resurssit ovat riittävät, voidaan demokraattiset liikkeet sivuuttaa.


    Tämä oli kiinnostava näkökulma ja pelottava, kun katsoo vaikkapa Kiinan kehitystä ja sitä miten suuryhtiöt ovat notkeasti valmiina nuolemaan siellä tyrannien kättä kasvattaakseen voittojaan. Tämä notkeus yhdistettynä verkon kautta kaikkialle ulottuvaan kontrolliin ei todellakaan tuota erityisen hilpeää visiota.

    VastaaPoista
  19. Jukka, vähän niin kuin sivulauseessa mainitsit Montailloun. Siinä vasta opus!

    Siinä oli kyse kataarien eli Avillonin ja vissiin Roomankin paavin mukaan harhaoppisuudesta, vaikka oikeusistunnosta saa selvän käsityksen siitä, että öisin hiippailevat saarnaajat tahtoivat takaisin siihen vanhaan kunnon alkukristilliseen järjestelmään, jossa kaikki oli yhteistä eikä omaisuutta kahmittu.

    Kirja antaa paljon ainesta siitä miten vallanjako syntyy. Tässäkin tapauksessa inkvisitio-tuomioistuin olisi voitu jättää käynnistämättä, koska kyse oli ryhmästä hartaita paimenia jumalanhylkäämällä vuoristoseudulla ja toreilla myytiin juustoja ja oliiviöljyä, eipä juuri muuta.

    Paimenet paimensivat lampaita ja rupesivat paimentamaan niitä kohti Kataloniaa siinä vaiheessa kun kirkon urkkijat, ajatuspoliisit, tulivat lähemmäksi.

    Tarinassa on myös rakkauskertomus, aatelisten malliin ja vähän niin kuin ritariromantiikkaa.

    Montaillou tuo 500 vuoden takaisen maailman tähän päivään älyttömän elävänä. Joo, selvä se, eivät ihmiset ihan samanlaisia olleet kuin nykyään, piruun ja pahaankin uskottiin oikein tosissaan, nyt ihmiset vain haukottelevat kun huijaus- ja petosyrityksiä paljastuu toinen toisensa perään ja monet ihan laillisen esivallan taholta.

    Laillista on esimerkiksi korottaa sähkölaskuja ja vuokria niin että köyhillä ihmisillä ei ole kohta paikkaa missä asua. Tämä on yhtä totta kuin paimenen juustoleipomo hatarassa majassa vuoristossa, piilossa inkvisitio-mafialta.

    Suomennettu opus on lyhennelmä, mutta kertakaikkiaan loistava historianopus, tapauskertomus todellisuudesta, jota ei ikinä saisi unohtaa.

    Sen lisäksi - anteeksi että puhun näin pitkään - kataarit olivat 1200-1300-luvun uskonpuhdistajia mutta aika ei ollut niin kutsutusti kypsä.

    Kirkon sanankuulijat jaksoivat vielä jotenkuten sietää sietämätöntä verotusta ja paavien, pappien, kerjäläismunkiston ja alemman aateliston mielivaltaa ja tolkutonta rikastumista. Heidän kustannuksellaan, tietenkin. Eivät rikkaat silloinkaan omillaan eläneet.

    Lukekaa ihmiset se paksu kirja! Historia ei ole pelkästään rivi nimiä ja merkkihenkilöitä.

    VastaaPoista
  20. Kataarien tukahduttaminen on pelkästään Montailloun kautta nähtynä hieman yksioikoinen asia.

    Peli oli paljon monimutkaisempaa, ja pelissä oli, vaikka sitä mikrohistorian tasolta ei nähdä, "maailman herruus" ja Montailloun oli, ei edes taistelukenttä, vaan jonkinlainen, sanoisinko, haijastus siitä mitä tapahtui.

    Totta kai albigenssien hävitys oli paavin etujen mukaista, jos kohta Fournier olikin vain Avignonin paavi, niin tämä vain korostaa asiaa. Oleellisempaa oli se, että albigensseja vastaan suunnattu sotaretki antoi kuninkaalle mahdollisuuden kukistaa Toulousen kreivi, joka oli vasalleista viimeisiä suuria ja autonomisia. Oli kreivi albigenssi eli ei, paavin ja kuninkaan sota albigensseja vastaan asetti Toulousen asemaan, jossa hänellä ei ollut kovin paljon mahdollisuuksia.

    Toulousen kukistuminen mahdollisti Ranskan kuninkaan vallan laajenimisen etelään. Kun Rouerguen 400 vuotias sukulinja sitten sammui, niin Toulousen läänitys palasi Ranskan kruunulle, tekosyin, sillä periaatteessa Toulousea ei oltu saatu koskaan lääninä kuninkaalta, joten se ei olisi voinut, vanhan lain mukaan, palata kuninkaalle, mutta harhaoppisten kaatumisen jälkeen, laki oli kuninkaan, jos kohta tämän vahvistamiseksi, kuninkaan veli nai Toulousen Joanin 1220. Kun heistä aika jätti, Toulouse liitettiin lopullisesti Ranskaan.

    Ja niin kuin kaikkialle, mihin ranskan valta kantaa, hävitettiin kulttuuri, omaleimaisuus, luovuus. Vertaa Sisilia...

    VastaaPoista
  21. Anonyymi kysyi: "Miksiköhän Suti Aittoniemi sanoi, että hänen suorittamaansa talousrikostutkintaa rajoitettiin, kun tarpeeksi isot kengänkärjet alkoivat näkyä?"

    Minä olen ihmetellyt mitkä mahtoivat olla kengät ja kenen jalassa, kun ei edes kansanedustajana uskaltanut suutaan avata tässä asiassa, vaikka muuten turpaansa pieksi sangen joutuisasti. Taisi olla herra vain julkisuudenhakuinen, kun ei saanut mitään aikaan ja vaihdettiin aktiivisempaan tutkijaan.

    VastaaPoista
  22. Minä uskon, että suurkenkäisten ns. rikollisuuteen osallistuminen ei johdu ollenkaan siitä, että olisivat valinneet olla rikollisia vaan että koko järjestelmä rahan ympärillä on jo lähtökohtaisesti rakennettu vanhan vallan silmistä katsottuna ja se ei ole milloinkaan edes ollut yksipuolinen ns. arvon mittari. Koska raha toimii ainakin jotenkin näennäisesti ruohonjuurissa jonkinlaisena arvon mittarina ja vaihtovälineenä niin se ei ole suurten massojen kritiikin kohteena struktuurina.

    Silti raha on mitä suurimmissa määrin nimenomaan struktuuri: ja muistetaan että struktuuri muokkaa funktiota ja siksi valvonta ylhäältä eli lähtökohtaisesti on aina sama porukka, jonka jälkeläiset vain jatkavat yhä taitavammin ja taitavammin. Heidän sisäpiiri on siis ihan erilaisten ongelmien edessä kuin kaikki ns. taloustietelijiät yhteenlaskettuna joiden kyky tarkastella jää johonkin management-tasolle mistä perspektiivi ei yllä siihen miten nämä joiden historiallinen junailukompetenssi sisältää myös muita tieteen aloja kuin pelkästään perinteiset.

    Minä siis olen vakuuttunut, että isokenkäiset ovat vääjäämättä aina (joka maassa) osana sitä käynnistyssysteemiä mikä kulloinkin on tavoitteena. Siksi poliisi törmää heihin aina mutta ei missään nimessä kannatakaan repiä heidän nimiä auki (minäkin aina miten miten P.Lipponen on idästä kotoisin ja Södergranista lukenut ja sopii siksi niin södesti juuri ruotsalaisten leiriin: hän on kertakaikkiaan heidän palvelijana erinomainen ja se ei tee hänestä vielä rikollisen vaikka joku löytää prosesseja, joiden tyyli ja sisältö ei ole kaikkien makuun).

    Pitää siis avata koko systeemi riittävän korkealla perspektiivillä ja riittävän suurella historiantuntemuksella, ihmistuntemuksella ja logiikalla jotta voi nähdä miksi isokenkäiset ovat aina ns. rikollisia. Ja itse pääporukka hyödyntävät sitä; ellei nämä pääporukat lue heidän tekstejään ja opi juuri niitä ja lähde siitä mikä on heidän kannalta vastuuta niin rupeavat helposti auttamaankin poliiseja siinä, että saadaan näitä Variksia näkyville. Käy helposti tuo vaihto. Uusi mies ja ongelmat päiväjärjestyksestä mutta mikään ei muutu.

    Näin sementoitunutta se on uskoakseni. Hyvä voidaan voittaa vain luomalla uudet mittarit, ihan kansan mittarit joiden kytky näihin kapellimestareihin on mietitty reilummalla tavalla. Se on minun tulkinta.

    VastaaPoista
  23. Lain ja oikeudenmukaisuuden suhde on kiinnostava, vaikka usein ainakin ammattipiireissä kaluttu, aihe. Tietenkään kaluaminen ei tee valmista kalua, mutta keskusteluun tulee aluksi kuin pakolliset kuviot ennen asiaan pääsmistä. Siksi aihe sopisi hyvin Kemppisen radio-ohjelmaan, siinähän tarkoin vältetään käymästä juurikaan käsiksi kuulijan etukäteen asiaksi ajattelemaan. Asiattomuuksiin ei silti juuri mennä, dickensiläistä laveutta vain.

    Joka tapauksessa pidän juuri luonnonoikeutta tyypillisesti pikkuporvarillisena ja miten se menikään. Lakipositivismi on hieman virkahalpa ratkaisu, kelseniläisten kokemusten valossa varottavakin. On hyväksyttävä asioiden punoutuminen, minkä esittämisessä Petja nähdäkseni on tämän postauksen kommentoijista kuitenkin tällä kertaa lähimpänä.

    Sitten esimerkki siitä, mihin Kemppinen Karalahtea ensimmäisen kerran käsitellessään (pois jäältä -postaus jokin aika sitten) viittasi: toimittajien vaikeuteen saavuttaa osuvuutta oikeudellisiin raportteihinsa. Leski Lahtisen luovutusasia Sveitsistä vaatisi kokonaiskuvan saamiseksi varsinaisen ristivalotuksen: kv. rikosoikeuden lisäksi olisi avartavaa tietää aviovarallisuusjärjestelmien ja jäämistöprosessien piirteet. Itse osannen jotain aavistaa, mutta toivon, että Kemppinen esimerkiksi Aulis Aarnion kanssa ehkä pitämänsä yhteyden ansiosta osaisi tätäkin selventää.

    VastaaPoista
  24. Ad Rienzi:

    Aulikselle en puhu rouva Lahtisen asiasta - hän oli pesänselvityksessä mukana.

    Tapa on myös käytännöllinen - toimeksiannoista ei jutella.

    Sveitsiläisen tuomioistuimen kanta on minun ymmärrykseni mukaan looginen ja käsitettävä. Kun kuolinpesän varat ovat jonkun hallinnassa, kavallus on ongelmallinen kysymys meidänkin lakimme mukaan. Pesän ilmoittajan vallintaoikeus riippuu perintökaaren lisäksi testamentista jne.

    En todella sano tuosta asiasta tämän enempää, koska en tiedä faktoja.

    Jääkiekkoilijan asiasta kirjoitin pohtiakseni syytteen merkitystä ammatin harjoittamiselle ynnä muulle.

    VastaaPoista
  25. JK
    "Jääkiekkoilijan asiasta kirjoitin pohtiakseni syytteen merkitystä ammatin harjoittamiselle ynnä muulle."

    Ynnä muulle, niin. Minä menisin vielä syytettä pidemmälle tässä analyysissä. Mikä on kansalaisen oikeusturva nykyisen kaltaisessa poliisin epäillyn "profilointiin" perustuvan syytämisen aikana?
    Kun tämä profilointi saattaa olla, kuten tässä jutussa ainut todellinen muka näyttö kansalaisen syyllisyydestä.

    Täydellisen syytäjä- ja poliisilaitoksen kasvojenmenetyksen toivossa, t. -rh

    ?
    Niin se on valitettavaa, mutta mätäpaise on puhkaistava; ei ihmisiä voi tuomita, minkä tahansa haahuilun ja teoretisoinnin pohjalta oikeassa elämässä. Oikeudessa kuitenkin tarvitaan näyttö, tarvitaan kunnollisia aihetodisteita.
    Sellainen ei ole, jos epäilty käyttää esitutkinnassa laillista oikeuttaan vaieta (tai kuten tässä, sanoo, että kertoo kyllä asiat oikeudessa),
    Syytäjä tulee sitten tv-ruutuun ja sanoo että tämä merkki Bandidoseista.
    Mä voin kertoa suuren salaisuuden: Jerellä, sen faija on sen tukena, ja se tietää jotain, miten menetellään jos ja kun tällaista vedätystä yritetään.

    VastaaPoista