Junamatkan kuvaus

Olin kateissa. Tilanne oli täsmälleen sama kuin Ollin pakinan kamreeri Latosirkiöllä. Hänkin oli tietymättömissä - työpaikallaan. Sieltä ei kukaan huomannut etsiä.

Terveisiä Lappeenrannasta.

Minulla on molemmat hihat täynnä kirjoituksen aiheita.

Oikeusministeriön työryhmä on jättänyt paperin, jossa ehdotetaan immateriaalioikeutta koskevien asioiden siirtämistä markkinaoikeudelle, josta voi yrittää valittaa korkeimpaan oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen: http://www.om.fi/1201509904859.

Täytyy miettiä. Ajatus on ehkä hyvä ja ainakin nykytilannetta parempi. Tekijänoikeusjutut ovat hajallaan kaikissa alioikeuksissa, ja kuten ystäväni Välimäki ehti huomauttaa, jutut ovat muuttumassa niin oikeustaloustieteellisiksi, että hovioikeus ei sekään tunnu parhaalta mahdolliselta paikalta. Markkinaoikeudessa korostuisi näiden juttujen luontainen kytkeytyminen kilpailuoikeudelliseen harkintaan ja punnintaan.

= = =

Hyökkään sanallisesti tasavallan presidenttiä vastaan. Tyrmistyin kuullessani hänen retorisen nostonsa: ”valta merkitsee vastuuta”.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa noin, ja kun nyt oli pakko, ehdotan puheenkirjoittajan vaihtamista. Ainakin 1300-luvulta on sanottu ”Might gives right”. Presidentin puhe valottuu virheelliseksi, kun tietää, että vastuuseen ovat joutuneet Kemijärven työntekijät, joilla ei liene sanottavaa valtaa, eikä valtioneuvosto aio erottaa Stora Enson johtoa. Eduskunta puolestaan ei voi sitä tehdä, vaikka puheessa selitettiin jotain sen suuntaista.

Valta edellyttää tasapainoa, jota on haettu 1700-luvun lopulta asti – lainsäädäntö, lainkäyttö, toimeenpano. Tasapainoa eli vastakkainasettelua tarvitaan juuri siksi, että vallankäyttäjien vastuullisuuteen ei kokemuksen mukaan ole luottamista.

= = =

Erkkojen säätiö lahjoitti paljon rahaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tutkimiseen yliopistossa. Hienoa!

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa lähinnä rahasta koituvan vallan aiheuttaman vastuuttomuuden jälkien korjaamista.

= = =

Kemijärvestä, Summasta ja Voikkaasta en osaa sanoa muuta kuin että säälin johtajia. Tyhmyys on sellainen tauti, joka ei parane.

On se tunne, ettei omistajien suosimisesta hyvä seuraa. Toiseksi suosituin ryhmä on nykyisin yrityksen johto, joka ei kärsi vilua eikä puutetta. Jakojäännökseksi on alistettu työntekijät, jotka eivät ole uhranneet työlle enempää kuin elämänsä.

Tiedän kyllä, että ”kansankoti”-ajatus, jota muuten ei keksitty 1940-luvulla, vaan 1920-luvulla, on tapettu ja haudattu seitsemän sylen syvyyteen. En silti osaa nähdä virhettä Ruotsia ja ajoittain Suomeakin yhdistäneessä ajatuksessa, että kaikista pidetään huolta.

Sanon saman asian vaikeammin. Arvoverkkojen johtamisella (value network management) tarkoitetaan liian usein ulkoisia verkkoja. Ajattelu olisi aloitettava yrityksen sisäisestä arvoverkosta, joka lisäisi joustavuutta ja sopeutumista. Jos paperi ei mene kaupaksi, ruvetaan sitten tekemään saippuaa. Tuon sisäisen arvoverkon olennainen osa on työntekijät.

Sanaa ”arvoverkko” käyttäessäni en kiinnity Porterin vanhaan arvoketju-ajatukseen, joka oli aika yksinomaisesti taloudellinen.

Arvoverkko voi tuottaa rahaa tai hyötyä – profit or benefit. Jälkimmäinen on nyt kiireisin tehtävä. Rahana vaikeasti arvioitavaa hyötyä tuottavat muun muassa hoito- ja turvapalvelut ja esimerkiksi toimiva paikallishallinto, jonka vastuulla on suuri osa opetustoimesta.

Sisäisen arvoverkon uudelleen konfigurointi – se on tehtävä.

Mitä junamatkaan tulee, se oli mainio. Juttelimme Pertun ja Cessun kanssa tuntemattoman matkustavaisen kanssa, joka taisi olla kirurgi.

Jotain hyvin miellyttävää ja tahdikasta on siinä, että ei esittäydytä eikä anneta henkilökohtaisia koordinaatteja. Ihmiset keskustelevat leppoisasti kiinnostavista aiheista tekemättä itsestään sen ihmeempää numeroa.

Toivon että nimeltään tuntemattomaksi jäänyt kirurgi jaksaa heiluttaa puukkoa ja pitää edelleenkin Sauerbruchin kirjaa kunniapaikalla. Olen samaa mieltä hänen kanssaan – suuruudenhullun henkilön itsekehu voi olla kivaa luettavaa, jos siinä on totta siteeksi. Sauerbruchilla oli. Samoin Edwin Linkomiehellä (Vaikea aika).

S. oli omasta mielestään maailman paras kirurgi. Huvittavaa kyllä, muut olivat samaa mieltä, myös kirurgit. Lisäksi hän puhui vähän tunnetun Fritz Kolben amerikkalaisten vakoojaksi. CIA piti häntä toisen maailmansodan parhaana vakoojana, joka toimitti tuhansia asiakirjoja ja muun muassa tarkat tiedot rakettiaseista ja suihkuhävittäjistä – hänestä on ilmestynyt taannoin kirja. Toisin kuin useimmat, Kolbe oli idealisti eli natsismin vastustaja, joka ei ottanut rahaa, vaan halusi lyhentää sotaa ja vähentää kärsimyksiä.

Vallan puute merkitsee vastuuta.