Sivun näyttöjä yhteensä

24. helmikuuta 2008

Todistustaakka

Markku Jokisipilä kirjoitti eilen blogissaan uhriksi asettumisesta, joka on uusin muoti. ”Syrjintää, häirintää, ahdistelua, kiusaamista, rakenteellista sortoa, väheksyntää, alentuvaa kohtelua, alistamista, käsittelemättömiä traumoja, kärsimystä, you name it.”

Dagens Nyheterissä on juuri julkaistu Maciej Zaremban kaksi pitkää kirjoitusta loukkaavuudesta. Kirjoittajan mukaan opettajakorkeakoulussa riittää, että opiskelija sanoo tuntevansa itsensä loukatuksi. Arvosanat nousevat ja opettaja saa potkut ja vaikeista kielellisistä häiriöistä kärsivä opiskelija kielenopettajan paperit.

Zaremban jutut ovat pitkiä ja kauheita. Niitä näemmä nimitetään Ruotsissa blogeiksi, vaikka ne ovat kommentoitavia reportaaseja ja sellaisina hyvin korkeatasoista ja vaivalloisa tutkivaa journalismia.

Mutta myös Suomessa poliisi pannaan nykyisin tutkimaan loukkaantumisen tunteita esimerkiksi erityisopetuksessa tai taidenäyttelyssä.

Kirjoitan tämän muistuttaakseni faktoista ja todistustaakasta, joka on heikosti tunnettu termi. Suomessa seksuaaliseen ahdisteluun ei tarvita enää todisteita – edes hallintolakimiesten mielestä. En tarkoita todisteilla todistajia enkä nauhoitettuja sanoja, vaan todisteita juuri samassa mielessä kuin rangaistukseen johtavassa menettelyssä tähän asti on edellytetty. Jos joku väittää saaneensa haavan, hänen on näytettävä se haava. Jos joku väittää – tämä on Zaremban esimerkki – että opettaja on tunnilla halventanut homoja, eikä kukaan muu luokassa ollut ole kuullut mitään sellaista, tämä ei Suomessa toivoakseni riitä edes tutkinnan aloittamiseen, varsinkaan kun opettaja kertoo sanoneensa: ”Monia vuosikymmeniä sitten tässä maassa halveksittiin homoja.”

Muistan Suomen 1970-luvun, jolloin professorin luennolla esittämä maininta Trotskista 1920-luvun Neuvostoliitossa saattoi johtaa ilmiantoon Tehtaankadulle neuvostovihamielisestä opetuksesta. Koska Trotski oli 30-luvulla todettu kansanviholliseksi, hänen toimistaan sitä ennen ei saanut mainita halaistua sanaa, vaikka hän oli ollut Leninin hyvä kaveri 20-luvulla ja tietysti osa historiaa. Mutta 70-luvulla historian tosiasiat olivat ”väärää tietoisuutta” ja nyt 2000-luvulla tosiasiat ovat loukkauksen vähättelyä.

Tämä on pohjaltaan sama asia kuin fundamentalistien pilapiirrosmellakat. Kiistaa tietoisuudesta. Aivojen valloitusta. Ehkä on käymässä juuri niin kuin oli aihetta pelätä. Sanan ja kuvan levitessä tekniikan myötä käsittämättömän laajasti sananvapaus romahtaa.

Olen hiukan huolissani Eduskunnan oikeusasiamiehen ja erinäisten muiden asiamiesten todellisuudentajusta. Meillä on nyt niin vahvoja ryhmiä – 99 % vastaajista tuomitsee jyrkästi kaiken lasten seksuaalisen hyväksikäytön, eli siis sekä todellisen että kuvitellun.

Merkittävä osa väestöstä, mutta toivottavasti eivät nämä asiamiehet, on vakuuttunut, että kuviteltua hyväksikäyttöä, ahdistelua tai kiusaamista ei ole olemassakaan. ”Riittää että asianomainen tuntee joutuneensa loukkauksen kohteeksi.”

Se ei riitä.

Onneksi kukaan nainen ei ole sanonut, mutta pari miestä kyllä, että olen katsonut heitä merkitsevästi. Miehet ovat tyytyneet selitykseeni, että vasemman silmäni verkkokalvoleikkauksen jälkeen toinen silmälasin linssi on + 6 ja toinen – 2 ja että sen vuoksi katson kaikkea ja kaikkia ”merkitsevästi” – kun en tahdo välttämättä nähdä keskietäisyydelle. Samasta syystä pidän silmiäni kiinni, ellei niille ole muuta käyttöä.

Todistustaakka on riski siitä, että väite jää todistamatta. Rikosasiassa todistustaakka on sillä, joka vaatii rangaistusta. Riita-asioista esimerkiksi irtaimen kaupassa on käännetty todistustaakka. Jos tilattu tavara myöhästyy, ostaja voi vaatia vahingonkorvausta, ja myyjä vapautuu vain osoittamalla, ettei myöhästyminen johtunut hänestä vaan esimerkiksi odottamattomasta liikennehäiriöstä (junaonnettomuus – force majeure).

Myös rikosasiassa syytetyn on esitettävä perusteita. Henkilö on tavattu kioskin edestä tupakkakartonkeja kainalossa ja tiilikivi kädessä. Hän kiistää. Rangaistus tulee – myös vaikka syytetty on kertonut, että tuntematon mies kävi tunkemassa tupakat hänen kainaloonsa ja kiven käteen juuri ennen kuin poliisit tulivat.

Tämä on jopa salaliittoteorioita torjuttaessa tunnettu prima facie –lähtökohta. Jos väitetään jotain kovin yllättävää ja epätodennäköistä, sitä väitettä on perusteltava ja tuettava todistein.

Väittäisin että asia on hyvin tärkeä ja neuvoisin lukemaan ruotsalaiset laajahkot jutut.

Meillä on myös nykyisyydessä ja historiassa niin pyhiä ryhmiä, ettei heidän menettelynsä ylle saa kukaan langettaa minkäänlaista varjoa. Heitä ovat nykyisin sotaveteraanit ja perinteisesti jääkärit ennen kansalaissotaa, sen aikana ja sen jälkeen. Jos joku kirjoittaa, että jääkäri oli juovuksissa, hän on automaattisesti epäisänmaallinen ja epäuskottava. Olen myös itse ollut kuulemassa, miten ihmiset alkavat pihistä suuttumuksesta, kun kehdataan väittää, että suomalaisten rintama murtui Valkeasaaressa 1944. Onneksi meillä ei ole sotaveteraaniasiamiestä.

37 kommenttia:

  1. Laajetessaan käsittämään uhriutta median ulkopuolelle Jokisipilän oivaltava teksti oli mielestäni hieman harhainen. Jos aletaan määrittelemään ja arvottamaan esim. ihmisen luovan energian lähteitä uhriuden seurauksina, mennään pahasti metsään.

    VastaaPoista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=1Wu5e50zrPA

    http://www.youtube.com/watch?v=B_kyNIevsIs

    VastaaPoista
  3. Tässä käsitellyt asiat ovat eräs syy, miksi aikanaan perustin Esplanadin ornitologisen seuran.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että on olemassa blogistan moniarvoista keskustelua varten. Virallisessa mediassa julkaistaan vain virallista trendikästä totuutta. Mahdetaanko edes toimitusten sisäisissä palavereissa keskustella? Vai ollaanko vain huolestuneita 70-luvun Tiedonantajan malliin 'neuvostovastaisuuksien saatavuudesta ja riittävyydestä'?

    VastaaPoista
  5. Todella kiusatut pystyvät tuskin edes mainitsemaan miten kiusattuja ovat sillä heidän psyyke ei soisi milloinkaan sitä. Kiusattu on aina samalla heikolla itsetunnolla varustettu ja sen takia oikea kiusattu, oikea uhri vaikenee todella. Tämä oli minun taustani. Vasta 20 vuotta myöhemmin uskalsi tuoda edes hitusen siitä julkisuuteen koska pelko on aivan juurtunut aivoihin. Tästä syystä nämä jotka poliittisesti marmattavat siitä, että ovat joutuneet ns. uhriksi ovat vain muoti-ilmiön kautta itsensä kengittämässä.

    Shame-niminen filmi (Häpeänpilkku) esitti muutama vuosi
    sitten juuri tilanteen missä opettajainhuoneessa närkästynyt naiskolleega sai miesopettajan ulos talosta väittämällä, että hän oli lähennellyt nuorta oppilasta. On helppo väittää kaikenlaista; on todella helppoa jos muilla on huono käsitys realismista. Samalla ne, jotka ovat oikeasti kiusattuja raahaavat väärän imagon mukanaan koko elämänsä eivätkä pääse ikinä näyttämään mitä osaavat sillä pahanilman lintuja (joille kasvojen arkuus ja syrjätyksi tulemisen jälkeen piirtyy uusia heikkouksesta kertovia piirteitä) riittää, jotka eivät näe mikä on kompetenssi ja mikä on pahoinpitelyn tulos.

    VastaaPoista
  6. Ikäänkuin mahdottoman tunnustaminen veisi gloriaa sankariteoilta. USAn laskuvarjojääkärit väittivät pitkään etteivät olisi Ardennien metsissä (44-45) tarvinneet kenraali Pattonin apua.

    VastaaPoista
  7. Jaa mutta miten tabu rakennetaan?

    Konsernijohtaja Björn Wahlroos on esittänyt oman temppunsa kuinka taloustoimittajat saadaan toistamaan sanasta sanaan sellaisenaan.

    En tässä enää osaisi ihmetellä jos vaikka taloustoimittajat piankin ihastelisivat Wahlroosin esitelmöineen "tammipöydällä loikoilleen ja maapalloa polvellaan pompotellen".

    VastaaPoista
  8. Näkisin koko ongelman vain sen kuuluisan heilurin heilahduksena kohti toista ääriasentoaan.

    ”Riittää että asianomainen tuntee joutuneensa loukkauksen kohteeksi.” - Tämä periaate, jota todella pidetään nykyään jonain ohjenuorana, johtaa helposti mielettömyyksiin.

    Toisaalta olen oppinut, että kun kerrotaan jotain oikein kuohuttavaa ja väärämielistä tapahtuneen, kannattaa aina epäillä ensin jonkin sortin väärinkäsitystä. Muuten siitä on lyhyt tie lynkkaukseen.

    VastaaPoista
  9. Tämä on ollut kiinnostava viikko.

    Keskiviikkona Uudessa Suomessa kolumnoitiin, että Ilkka Remes olisi lähdössä WSOY:ltä. Torstaina klo 6.30 Ilta-Sanomien webbiin tulee uutinen ”Painosten kuningas narahti kopioinnista?”, jossa ”nimetön lukija” on löytänyt yhtäläisyyksiä Pedon Merkin ja Viktor Suvorovin Akvaarion välillä. Kello 9 uutinen katoaa näkyviltä. Kello 12 HS uutimoi, että Remes jatkaa WSOY:llä. Samana iltana tämäkin uutinen katoaa näkyviltä. Myöhemmin uutimoidaan että ”neuvottelut jatkuvat”. Nyt on luettavissa venäläisen kirjailijan haastattelu, jonka mukaan hän näyttää olevan yhtä aikaa Moskovassa ja Lontoossa.

    Liikenne- ja viestintäministeri lausuu tänä aamuna HS:ssä: "Poliisin väitetään toimivan vastoin lakia. Jos näin kovia väitteitä esitetään, odotan kovia faktoja. Harva on yksilöinyt, millä suodatetulla sivulla ei lapsipornoa ole." Yleisön edustajalla on siis todistustaakka osoittaa, että sensuroitu on sensuroitu syyttä. Ai niin, mutta eihän se onnistu, kun sehän on sensuroitu. Ai niin, mutta sen voisikin todistaa, koska sensuurin voi kiertää. Kuka tämän vitsin tilasi?

    Ennen maailmassa oli sellainen hyvä periaate, että viranomaisilla oli velvollisuus perustella päätöksensä. Nettiradio Pasiradion ohjelmassa KRP:n edustaja totesi, että Googleen viranomaiset eivät koske, ”koska se on selain”. Luottamusta herättävää. Eipä tässä enempää kysyttävää olekaan.

    Pakinaa lehteen pitäisi kirjoittaa, mutta tuntuu että maailma on tehnyt sen jo taas kerran itse.

    VastaaPoista
  10. Minusta tänne pitäisi tilata sellainen uskonto, joka korostaa ihmisen vastuuta omista teoistaan. Jos et elä ihmisiksi, synnyt seuraavassa elämässä kakkakökkäreeksi. Sillä selvä. Ei mitään vapahtajia sotkemaan systeemejä.

    Minä en ylipäätään ymmärrä, miksi nykyään kuvitellaan, että elämän pitäisi olla kiva ja reilu. Eikä vain yleensä vaan jokaisen, juuri minun! Niitä on niin ihmeellisiä oikeuksia, lakisääteisiä tai asenteellisia: oikeus yksityisyyteen, oikeus kävellä kaupungin läpi minihameessa ilman että kukaan katsoo, oikeus tietää vaarallisten ihmisten, kuten naapurin ja lapsen opettajan, yksityiselämästä, oikeus olla salaa juoppo, oikeus sanoa, jos siltä tuntuu, että vittu toi Kalle on siis urpo.

    Minusta muodikkaan uhriajattelun taustalla on ainakin kaksi asiaa. Ensimmäinen on väärin käsitetty kristillisyys. Toinen on hysteerinen psykokulttuuri.

    Väärin käsitetyssä kristillisyydessä heittäydytään jonkin suuremman haltuun (oikeus) ja unohdetaan oma vastuu. Keskitytään väittelmään, onko Jumalaa vai ei, katsottiinko rintoja ahdistelevasti vai ei. Niin kuin nämä asiat väittelemällä selviäisivät. Todistustaakkaa riittää loppuelämäksi.

    Hysteerisessä psykokulttuurissa kaiken takana nähdään jotakin. Ei voi katsoa, jos ei tarkoita sillä jotain. Ei voi olla alkoholisti ilman kurjaa lapsuutta. Ei voi nähdä unta, joka ei paljastaisi psyykeä.

    Varmasti on myös "oikeita" hyväksikäyttöjä, raiskauksia ja ahdisteluja. Tuskin on kuitenkaan näyttöä siitä, että näitä ihmisiä erityisesti auttaisi uhriuden korostaminen. Eikö syyllisyyden ja uhriuden välillä ole mitään välitilaa? Minusta on turmiollista, että raiskatuille heti ensimmäiseksi kerrotaan, että sinä et ole tähän syyllinen vaan uhri. Jotenkin siinä heti torjutaan se mahdollisuus, että raiskattu voisi ymmärtää tapahtumaketjun ja oman osuutensa siinä (harva raiskaus kai on semmoinen, että ventovieras ukko hyppää äkkiä puskasta ja raiskaa). En usko sen asenteen edistävän toipumista.

    VastaaPoista
  11. Ruotsissahan ilmeisesti on velvollisuus todistaa ettei joku toiminta ole syrjivää:
    http://www.thelocal.se/9808/20080129/

    "The nature of Sweden's discrimination laws mean that it was up to the City of Gothenburg to prove that the request for the women to remove some of their clothing had nothing to do with their religion"

    Eli jos kaikilta ryhmiltä vaaditaan esimerkiksi tietynlaista pukeutumista, niin pitää _todistaa_, ettei se ole uskonnollista syrjimistä?

    VastaaPoista
  12. "Olen hiukan huolissani Eduskunnan oikeusasiamiehen ja erinäisten muiden asiamiesten todellisuudentajusta."

    Tästä alkaa olla huolissaan jo yksi sun toinenkin. Ympäri nettiä löytyy ihmisiä, jotka ovat vakavasti huolissaan sananvapauden tulevaisuudesta ja nykytilasta (esim. http://www.pahaolo.com/cgi-bin/paha.pl?20080118+urlsource=rss)

    Mutta miksi valtamedia on asiasta hiljaa? Eikö Hesarin mielestä sananvapaus ole puolustettava asia (muhamed kuviahan täällä ei olla julkaistu)? Vai toivooko Hesari että internettiä rajoitettaisiin, sehän on kuitankin vahva kilpailija?

    Aika pelottavaa.

    VastaaPoista
  13. Sananvapaus romahtaa varmasti, mutta väärin perustein ja väärällä tavalla.
    Sananvapauden nimissä voidaan tarkoituksellisesti halventavan pilkallisesti loukata ketä tahansa varsinkin netissä. Näissä tapauksissa syynä on lähinnä oman nimen tuominen julkisuuteen ja sitä kautta kuuluisuuden ja ansiotulojen laajentaminen. Koskee niin yksilöitä kuin yhteisöjäkin.

    Voidaan pilkata Mannerheimia Itsenäisyyspäivänä. Voidaan laittaa pilakuvia Mohammedista. Voidaan laittaa suoria nettilinkkejä pedofiili-sivustoille ja perustella tätä sananvapaudella. Halutaan siis tarkoituksellisesti loukata muita kanssaihmisiä.
    Seuraavaksi pedofiilit perustavat oman sivustonsa sananvapauden nimissä. Hullunmylly on valmis.

    Nettisensuuri. Viranomaiset ja vanhemmat haluavat estää pääsyn joillekin kammottaville sivustoille. Se on sydämensivistystä.
    Vastustajat vastaavat ettei nettisensuurista ole hyötyä, koska kuka tahansa pystyy sensuurin ohittamaan ja lakia rikkomaan. Ja ettei juuri tästä syystä sensuurista ole mitään hyötyä.
    Nämä vastustajat eivät kuitenkaan huomaa, ettei mikään laki itsessään ole voinut estää murhia, tappoja, väkivaltaa, huumeita jne.
    Laithan ovat lähinnä käyttäytymissääntöjä, joiden perusteella sydämensivistyneet haluavat antaa ohjeita kansalaisille.

    Todellinen sensuuri on sitä, etten voi missään julkisesti sanoa etteivät juutalaisten kertomat höpöpuheet laajamittaisista kaasutuksista ole totta ja että suurin osa juutalaisten todistajakertomuksista Nurembergin oikeudenkäynneissä on tarkoituksellista valehtelua.
    Jos näin kertoisin todistettavasti ja voisin asian todistaa, niin minut voitaisiin kuskata Suomesta Saksaan tuomiolle, tai pidätettäisiin Saksassa käydessäni.

    Tässä linkissä Dallas Morning News julkaisee uutta, vastalöydettyä materiaalia, kirjeitä jne... Kennedyn (JFK) murhatutkimukseen liittyen ja pyytää yleisön apua:

    Dallas Morning News

    Itse pihisen kiukusta ja tunnen minua loukatun, kun joku kirjoittaa kansalaissodasta. Olivathan osa toisen osapuolen taistelijoista menettäneet kansalaisluottamuksensa. =)=)=)

    VastaaPoista
  14. ad jussi

    http://www.svd.se/nyheter/utrikes/artikel_906345.svd

    VastaaPoista
  15. Ei ole asiamiestä, mutta on Timo T. A.

    VastaaPoista
  16. Ad Jarmom:

    "Kansalaissota" - minä ymmärrän sanan toisin: kansalainen sotii toista kansalaista vastaan.

    Sisällissota tuo mieleen irtautumisden valtioyhteydestä, kuten Kosova tai Etelävaltiot 1800-luvulla.

    Vapaussota-käsitteen ongelma on tunnetusti se, että Suomi oli jo vapaa ja että maassa oleva venäläinen sotaväki sotaväkenä yritti kovasti pysytellä syrjässä. Vaikka Tarton rauh tehtiin 1920, sitä ennen neuvoteltiin ja väiteltiin kuukausia, oliko sotaa ollut. Jne.

    VastaaPoista
  17. Ad Mummo:
    (Eilen mainitsemani DN:n kirjoitus)

    Jag söker hjälp hos människokännarna. Det visar sig att många haft skäl att ställa samma fråga. I sin kommande bok "Det var inte mitt fel! Om konsten att ta ansvar" beskriver teologen Ann Haberlein kränktheten som en massflykt från vuxenheten. Hon ser allt fler skylla sina motgångar och felsteg på taskiga föräldrar, droger och rasistiska strukturer. Det är människor som vägrar ta konsekvenserna av sina egna handlingar, och som inte vill ta ansvar, menar hon.

    VastaaPoista
  18. Jukka Kemppiselle:
    Vaikka hymiöt olivat niin käsitykseni:

    "Kansalaissota" jossa neuvostoliittolaiset, suomalaiset, saksalaiset, jääkärit ja osin jopa englantilaiset mukana on mielestäni kansalaisuuksiensota.

    Vapaussota, jossa ilman valkoisten toimenpiteitä olisimme joutuneet niin punaisten kuin neuvostoliittolaisten vallan alla. Vapaussodalla vapauduimme tästä mahdollisuudesta.
    Silloinkin valkoiset jossittelivat. "Jos emme taistele joudumme sorron alle".

    Ehkäpä Venäjä ei halunnut sotatilasta mainittavan, koska muutoin venäläisiltä jääneet valtavat sotamateriaalit eivät olisi olleet kiistatonta sotasaalista.

    Rauhansopimus: "... haluten lopettaa molempien valtioiden välillä sittemmin syntyneen sodan -- 1. Artikla - Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä..."

    VastaaPoista
  19. Mummo, onhan maailmassa sellaisiakin uskontoja, joissa ihminen on itse vastuussa teoistaan. Jos nyt joku tämän asian sisäistääkseen uskonnon apua tarvitsee.

    Tietysti nykyajan tiedonvälityksessä ja sananvapaudessa ja internetissä jne on valtavasti puutteita ja vaaroja ja uhkia... mutta verrattuna mihin tahansa aikaisempaan aikaan tilanne on sata kertaa - tai myriaadi kertaa - parempi.

    Kun ennen oli vain yksi tiedonlähde, niin sekö muka takasi, että tieto oli hyvää ja oikeaa?

    Sensuuria kannattaa aina vastustaa. Väärinkäytöksiä varten ovat lait.

    Surkuhupaisaa muuten, että kun julkisuudessa väitetään, ettei esim. seksuaalirikollisuuteen vaikuteta tuomioita koventamalla, niin kuitenkin verorikollisuutta vastaan se nostettiinkin ensimmäiseksi argumentiksi.

    VastaaPoista
  20. Tapsa,
    sanoinkin, että tilataan - ei keksitä - se uskonto. Tilataan vaikka oikein monta. Tai kaikista kaikki sopivat kohdat. Minä en ole kirkkojen ihmisiä, mutta olen iloisen synkretismin kannalla.

    Ja harvapa uskontoa tietoisesti käyttää ja tarvitsee. Silti se tunkee ajatteluumme. Psykoanalyysikin on melkoinen uskonto.

    VastaaPoista
  21. Loukkaantumisen teeskentely ja teeskennellyn loukkaantumisen hyväksymisen teeskentely ovat aikamme ilmiöitä.

    Muhammedista tehdyt "pilakuvat" eivät kuitenkaan kuulu joukkoon. Tanskalaisen sotapropagandan selkeä tarkoitus on loukata ja loukkaantuminenkin on aitoa. Teeskentelyä on väittää sotapropagandaa "sananvapaudeksi".

    VastaaPoista
  22. "Surkuhupaisaa muuten, että kun julkisuudessa väitetään, ettei esim. seksuaalirikollisuuteen vaikuteta tuomioita koventamalla, niin kuitenkin verorikollisuutta vastaan se nostettiinkin ensimmäiseksi argumentiksi."

    No ei tuo nyt minusta niin surkuhupaisaa ole. Erityisesti talousrikollisuudessa on varsin perusteltua pyrkiä tilanteeseen, jossa "rikos ei kannata". Eli rikoksen tekemällä tuoton odotusarvo olisi pienempi kuin lainmukaisesti toimimalla.

    Tietenkään tähän tilanteeseen ei aina päästä, eikä se aina ole tavoiteltavaakaan. Siitä huolimatta näkemys ja tavoite on perusteltu.

    Seksuaalirikokset tai esim. niin sanotut intohmorikokset ovat vähän eri asia. Niissä tekijä harvemmin ajattelee järkevästi, jos nyt asiaa seuraamisten kannalta edes ajattelee.

    VastaaPoista
  23. http://www.cs.helsinki.fi/u/hhallama/misc/pasi_soittaa_krplle.mp3

    "Google ei ole sivusto, vaan se on selain", ainakin jos KRP:n rikosylikomisario Lars Henrikssonia on uskominen.


    Linkitetyssä äänitiedostossa, Pasi Viheraho haastattelee KRP:n rikosylikomisario Lars Henrikssonia.

    VastaaPoista
  24. Ad Jussi:

    Minä mietin sitä, kun avoin lähdekoodi ja alusta nimeltään Moodle oli tulossa markkinoille ja tämä aika suuri toiminta hiljeni minun nähdäkseni ihan tyystin sitten kun minä ehdotin, että miksi moodle ei rupea tekemään työtä jonkun selaimen kanssa.

    Olin ilmeisesti lyönyt naulan jonkun arkaan varpaaseen?

    VastaaPoista
  25. Ad homo garrulus

    No joo, tää piirileikki on kyllä vasta alkamassa. Huumori auttaa aika paljon tässäkin asiassa ja tieto.

    http://www.youtube.com/watch?v=dMteo088rGU

    tai googleta;

    Speed up Your Internet Instantly with OpenDNS

    VastaaPoista
  26. Ad anonyymi:

    "Eli rikoksen tekemällä tuoton odotusarvo olisi pienempi kuin lainmukaisesti toimimalla."

    Lainkuuliaisuudesta tulee talousmatematiikkaa - lasketaan vaan miten pitkä kakku kannattaa milläkin hinnalla ottaa.

    Palkitsevinta on kyllästymispiste vai mikä lie rekyyli: Kun talousrikos on tarpeeksi suuri, sitä ei enää mielletä rikokseksi. Tähän loppuun sopii vielä talousrikoksia tutkivan poliisin mutinaa: "Snr prkl".

    VastaaPoista
  27. Anonyymin perustelu talousrikollisten tuomioiden pidennyksen logiikasta oli aukoton. Täydet pisteet.

    Mutta mikä olisi siis toimiva rangaistus seksirikollisille saman logiikan mukaan? Olisiko se häpeärangaistus?

    Tieto siitä, että kun teet tämän, niin äitisi ja lapsesi ja sisaresi ja mummosi (sic!) saavat sen takuulla tietää? Intohimostahan siinä ei ole kyse, sen nyt tietää jokainen mies. Korkeintaan pelkästä himosta.

    Ja niille, jotka katsovat oikeudekseen oman himonsa takia jopa tappaa uhrinsa, olisi ainoa oikea rangaistus varmaan kuolemanrangaistus?

    Yritän vaan noudattaa tätä samaa logiikkaa kuin talousrikoksiinkin ehdotetaan. Olemmehan sitä paitsi asiantuntijan saitilla - leivättömän blogin äärellä.

    Uhri, tekijä ja tuomio - pyhä kolmiyhteisyys.

    VastaaPoista
  28. JK:
    Jos joku väittää saaneensa haavan, hänen on näytettävä se haava. Jos joku väittää – tämä on Zaremban esimerkki – että opettaja on tunnilla halventanut homoja, eikä kukaan muu luokassa ollut ole kuullut mitään sellaista, tämä ei Suomessa toivoakseni riitä edes tutkinnan aloittamiseen...

    Kyllä poliisin ja syytäjän syytetyn profilointiin perustuvat näytöt syyllisyydestä rikoksiin, raskaisiin rikoksiin, nimenomaan ovat jotain tällaista: näitä ilman todisteita heiteltyjä spekulaatiota syyllisyydestään syytetyn pitää pystyä kumoamaan, ettei tulisi tuomituksi.
    Sanonko tästä esimerkin vai kaksi,
    no, en nyt.

    VastaaPoista
  29. Talous - seksirikollisista en mene sanomaan, hiljan omalla blogillani peruin aikasemman kantani, etti sutenöörejä pitäisi paloitella viiteen osaan ja ripustaa kaupungin muutille, koska kustannukset kaupungin muurista olisivat niin suuret.

    Sitten tajusin että onhan kaupungissa melumuureja vaikka kuinka.

    VastaaPoista
  30. Tuomioista kiivailu on niin intohimoja herättävä aihe, että varmaan se kohta luokitellaan intohimorikosten kastiin.

    VastaaPoista
  31. Ad Jukka:

    Siteeraan koko sinun tekstiä sillä minä s a a n aina tuloksia (jos pitää kaivaa kuoppa, minä teen sen, jos pitää myydä miljoonalla minä teen sen ja jos pitää sitä tai tätä TULOKSIA siis saada minä saan ne) mutta katsos tätä tekstiä ja sanaa ANSVAR:

    Ad Mummo:
    (Eilen mainitsemani DN:n kirjoitus)

    Jag söker hjälp hos människokännarna. Det visar sig att många haft skäl att ställa samma fråga. I sin kommande bok "Det var inte mitt fel! Om konsten att ta ansvar" beskriver teologen Ann Haberlein kränktheten som en massflykt från vuxenheten. Hon ser allt fler skylla sina motgångar och felsteg på taskiga föräldrar, droger och rasistiska strukturer. Det är människor som vägrar ta konsekvenserna av sina egna handlingar, och som inte vill ta ansvar, menar hon."


    - MIKSI MINÄ EN SAANUT TEHDÄ TÖITÄ SILTI?

    - VASTAUS: koska vaikka sain tuloksia heidän maailmassaan (heidän diskurssissaan) minä ryhdyin puhumaan toisista näkemyksistä ja tässä tuli maailma kuin rätti vastaan.
    Minä sain kuulla, että olen huono käyttäytymään ja mieleni (aivan kuten protestantit yleensä) ryhtyi miettimään enkö ollut katsonut ensin vasemmalle ja sitten vasta oikealle kun snapsit pitää juoda. Mietin olinko sittenkin mokannut näissä etikettiasioissa sillä auktoriteetit langettavat saman tuomion "HUONOSTI KÄYTTÄYTYVÄ" niin suurista kuin pienistä rikkeistä, jos he samalla haluavat savustaa POLIITTISISTA syistä toisen ulos.

    - Lopulta mieheni uskoi, että minä kaivan nenääni kun olemme illallisilla koska ei hänkään tiedä katsotaanko oikealle vai vasemmalle mutta hänellä on heidän asenne. Mieheni on siis valmiiksi ortodoksi ja sen takia hänen ns. mokat (joita on ollut mielin määrin mutta niihin ei tarvitse puuttua) ei lueta vaan häntä verrataan minuun.

    Minä en siis saa ottaa vastuuta koska selitin miten lapsuuteni mokat (suutelin joskus jotain miestä, roikuin hieman sillä kärsin jostain läheisriippuvuudesta mutta siitä on siis jo 20 vuotta, ehkä enemmän) ja nyt he ottavat kiitollisuudella vastaan minun tunnustukseni, etten ole ollut täysin tyytyväinen mm isääni, joka löi minua. Sen otin esiin kun he nostivat ISÄNI POLIITTISEN TAUSTAN uudelleen mediaan ja yrittivät rangaista minua isäni teoista, joista minä en edes tiedä. Kunhan keksivät koska se oli mahdollista. En murtunut vieläkään; nyt kiitin heitä siitä, että pilasivat paitsi työelämäni niin myös elämäni isäni kanssa. Isä ei kirjoittanut edes korttia kun täytin 50. Hän vihaa nyt minua entistä enemmän: siitä ,että minua jahdanneet rasistit ja fasistit kohdistivat vihansa ensin isäni politiikkaan ja nyt sitten suoraan minulle.

    Minä vain toivon, etteivät laita sitä suoraan lapsilleni: he ovat ihan omia persoonia eivätkä isäni eikä minä. Ovat ihan omansa mutta minä toivon, etteivät indoktrinoi heitä silti. Toivon ,että lapseni oppivat ajattelemaan itse ja saamaan aikaan tavoeitta kuten minä olen aina saanut.

    Mutta jos on sekä osaava että ajatteleva (doers AND thinkers) ei taida olla kenenkään mieleen.

    Nå, hur skall ni ha det kysyin Hbl:tä noin viisi vuotta sitten kun lapsiasiamies haettiin. Otettiin varmasti minua parempi virkamies, siitä olen varma: mutta saako hän tuloksia? Saadaan nähdä sitten viiden vuoden päästä kasvaako vai helpottuuko lastensuojelun työ, eli otetaanko enemmän vai vähemmän lapsia huostaan ja tuleeko enemmän tai vähemmän narkkareita heistä sitten 30 vuoden päästä.

    Sitä kun ei voi mitata yhden politikon työn aikana: sepä se. Siksi raha on raadollinen eikä auttavainen: tämä on dilemma. Raha.

    VastaaPoista
  32. "Mummo, onhan maailmassa sellaisiakin uskontoja, joissa ihminen on itse vastuussa teoistaan."

    Mutta ei sellaisia uskontoja, joiden mukaan jokainen ihmisen elämän tapahtuma on hänen oma valintansa. Aika harva nimittäin on sitä mieltä, että Darfurissa nälkään kuoleva lapsi on itse vastuussa kohtalostaan. Yhtä harva on sitä mieltä, että nakkikioskijonossa tappeleva mies ei vaikuta itse lainkaan siihen, mihin hänen nyrkkinsä osuu. Useimmat asettavat oman vastuun ja olosuhteiden uhriuden välisen rajan johonkin näiden kahden ääripään väliin. Jo useaan kertaan kuoliaaksi julistettu oikeisto/vasemmisto-jako elää ja voi hyvin tässäkin: oikeisto katsoo oman vastuun alkavan lähempänä Darfuria, vasemmisto lähempänä nakkikioskia. Missä se oikeasti alkaa, sitä ei tiedä kukaan. Ei edes mummo eikä tapsa.

    VastaaPoista
  33. Minun mielestäni on menty naurettavuuksiin jos toisten ihmisten tunteiden loukkaaminen kriminalisoidaan. Pikemminkin pitäisi panna päiväsakkoja sille ruojalle joka kehtaa loukkaantua. Kasvakoon aikuiseksi mokoma.

    Tässä maailmassa ei ole mitään niin pyhää etteikö sitä saisi ja pitäisi solvata, rienata ja herjata aina ja iankaikkisesti, aamen, ja jos jokin asia oikein todella ärsyttää jotakuta ihmistä, sen ihmisen naamaa pitää hieroa siihen asiaan kunnes se joko tukehtuu turhaan raivoonsa tai vihdoin kasvaa henkisesti ja ymmärtää että maailma ei ole yksin hänelle tehty.

    VastaaPoista
  34. Hyvä Vapaa yksilö Darfurista,
    "kohtalosta" ei kukaan ole eikä voi olla itse vastuussa. Ilmaisu on sisäisesti ristiriitainen. Kohtalo, jos siihen uskoo, on riippumaton tekosista. Sinun pitää asettaa kysymyksesi toisin, jos tahdot problematisoida darfurilaisen elämän kulkua ja vastuuta.

    VastaaPoista
  35. Homo Garrulus,
    tahtoisin kovasti sanoa sinulle jotakin ystävällistä, koska tunteesi voima koskettaa minua. "Jos joku väittää saaneensa haavan, hänen on näytettävä se haava." Sinä taidat näyttää.

    En tiedä mitään haavastasi, elämästäsi, muustakaan. Tuskin ymmärtäisin, vaikka tietäisinkin. Mutta silti sanon, että älä ajattele niitä "tuloksia", joita sait aikaan tai et. Sinusta on varmaan paljon enempään. Kaunista kevättä; se on tuolla joka toinen päivä nytkin.

    VastaaPoista
  36. Mutta jos nämä, jotka katsovat kuten sinun esimerkki Darfurista ovat samalla ihailtuja ihmisiä? Kuka siis survoo sen kuvan heidän naamaansa kun kävelevät ylväänä ja kaikentietävinä ja hyvinkäyttäytyvänä (!) leiristä toiseen ja muistuttavat toisia siitä, ettei heidän nimensä ole ikinä ollut missään mistä voisi joku valittaa. Ovat siis putipuhtaita omien siipien osalta, ja se on se, mikä ilmeisesti lasketaan sittenkin kun kyse on lähipiirin kannustuksesta. Lähipiiri katsoo että mies on siisti ja osaa heittää taktisesti hyvää huumoria: mikäs sitten saisi ketään runnomaan mitään kuvaa heihin? Jo asiasta puhuva joutuu mustalle listalle, se on selvää. Pitää nuolla, muuten on pulassa - on minun kokemukseni ja sitä en osannut. En silti mellastanut mutta kysyin ja sain aina kenkää. Nousin ja kysyin uudelleen ja sain kuulla, etten ollut oppinut. Ja sitten rupesin kiroilemaan nettiin sillä elävässä elämässä en milloinkaan käyttäydy huonosti: senkin olen päättänyt.

    Minä toimin kuin partiolainen oikeassa elämässä mutta minua ihmetyttää kuka ja mitkä voimat meillä oikeasti jyllää koska puhuminen on sallittu niin kauan kun se pysyy poissa realiteeteista? Jos kysyy niin, että joku ymmärtää että on tosissaan saa huomata, miten ihmiset vetävät korvansa ja häviävät paikalta. Vastuuta ei yksinkertaan oteta: ei minkäänlaista, joka koskettaa tekoja: vain juridisia sopimuksia.

    VastaaPoista
  37. Karma. Nälkään kuoleva lapsi sovittaa pahoilla teoillaan aiemmin luomaansa karmaa. Eli on vastuussa omasta kärsimyksestään. Missähän itämaisessa uskonnossa tai elämänkatsomuksessa EI käsitettä Karma esiintyisi? Joten aika kapeastipa täällä tiedetään syvemmästä elämänymmärryksestä, jota toisissa maissa vielä esiintyy.

    - Vortac

    VastaaPoista