Muistaessani: peruutan epäilyni Teeman ohjelmasta Taiteen voima. Eilinen jakso mielipuoli Davidista todisti minulle, että kysymyksessä on poikkeuksellisen hieno dokumenttisarja.
Mietittyäni hienoja biisejä noin 50 vuotta esitän väitteen: altistumisikä ratkaisee.
Kaupunginkirjaston kysymypalvelusta löytyi oma listani.
Kaudella 1.8.1957-31.7.1958 olivat eniten myydyt kotimaiset äänilevyt seuraavat:
1) Poika varjoiselta kujalta/Olavi Virta
2) Saarenmaan valssi/Georg Ots
3) Budapestin yössä/Annikki Tähti
4) Sävel Rakkauden/Brita Koivunen
5) Lazzarella/Laila Kinnunen
6) Balladi Olavinlinnasta/Annikki Tähti
7) Alla venäläisen kuun/Metro-tytöt
8) Maruzzella tai Delfiininpoika/Olavi Virta
9) Kuutamotango/Jorma Hynninen
10) Pikku Midinetti/Helena Siltala
Suosituimmat ulkomaiset olivat:
1) Guaglione/Umberto Marcato
2) Lazzarella - Cazetta in Canada/Umberto Marcado
3) Banana boat song/Harry Belafonte
4) Buona sera/Louis Prima
5) Diana/Paul Anka
6) Whatever will be, will be/Doris Day
7) Melodie d'Amour/Edmundo Ross
8) Island in the sun/Harry Belafonte
9) You are my destiny/ Paul Anka
10) Love letters in the sand/ Pat Boone
Löydä listalta virhe! Toivo Kärjen “Kuutamotangon” laulaja on Jorma Lyytinen. Varmistin asian Jorma Hynniseltä.
”Saarenmaan valssi” tuntui jo 1958 vähän ällöttävältä ja samoin Pat Boone. Nyt katsoen listalla on yllättävän monta esitystä, jotka leimaisin edelleen suurenmoisiksi, kuten Belafonte ja Laila Kinnunen. ”Guaglione” on ”Poika varjoisalta kujalta”.
Renato Carosone on tähti, josta en muista koskaan kuulleeni. Tuossa verkko-osoitteessa napolilaisella herralla on viisi muiden esittäminä Suomen suosituimpien listalle noussutta biisiä, ja salaperäisen arabialaissävyinen ”Maruzzella” on yksi niistä.
Elvis tuli vasta seuraavalle listalle, luulen. Huomaan osaavani ulkoa ”King Creolen” sanat. Varmistin. En viitsi panna edes osoitetta, koska KVG antoi heti sivuntäyden.
Theres a man in New Orleans
Who plays rock and roll
Hes a guitar man
With a great big soul
He lays down a beat
Like a ton of coal
He goes by the name of King Creole
You know he’s gone, gone, gone
Jumpin’ like a catfish on a pole
You know he’s gone, gone, gone
Hip shaking King Creole
When the king starts to do it
Its as good as done
He holds his guitar
Like a tommy-gun
He starts to growl
From way down his throat
He bends a string
And that’s all she wrote
Well, he sings a song about a crowded hole
He sings a song about a jelly roll
He sings a song about meat and greens
He wails some blues about New Orleans
Well, he plays something evil
Then he plays something sweet
No matter what he plays
You got to get up on your feet
When he gets the rockin’ fever
Baby, heaven sakes
He don’t stop playin’
’till his guitar breaks
Muutama kymmenen vuotta myöhemmin Pravdasta oli jäljellä vain ympyröityjä A-kirjaimia. Ikonit pantiinuusiksi.
VastaaPoistaViciousin Maruzella oli myös toisenlainen.
2) Saarenmaan valssi/Georg Ots
VastaaPoistaHienoja kipaleita kaikki. Tämäkin. Ei siinä mitään.
Mutta kuka helvetti kirjoitti sen ylimääräisen, suomettuneen, ryssää nuoleskelevan säkeistön kauniiseen Saarenmaan valssiin??
Tämän.
"Siis pyöritä, houkuta neitoa nuorta,
sä KIILTÄVÄTÄHTINEN sotilas vaan.
Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta,
nyt pellavapäätä et omaksi saa.
Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta,
nyt pellavapäätä et omaksi saa."
Kiiltävätähtinen... Ptyi saatana!
Tätä säkeistöä ei ollut alkuperäisessä valssissa, näin ainakin paremman puoliskoni sukulaiset väittävät.
Olenko/Ovatkohan väärässä???
Kymmenestä eniten myydystä kotimaisesta äänilevystä vain
VastaaPoistakolme oli suomalaista alkuperää.
Sama suhdeluku pätee myös Olavi
Virran suurimpiin myyntimenestyk-
siin.
Pat Boonen voimme unohtaa,mutta
"Saarenmaan valssi" Otsin laulamana
on edelleen puhdasta kultaa.
Kannattaa kuulla myös Otsin levy-
tyksiä viron- ja venäjänkielellä.
Tai vaikkapa Les feuilles mortes.
Jorma Lyytinen oli lupaava kyky,
kuoli nuorena muistaakseni v. -66.
Luullakseni hänestä yritettiin
tehdä Olavi Virran seuraajaa/kil-
pailijaa.
Täytynee tarkistaa, oliko tuo
VastaaPoistaDiana/You are my destiny - Paul Anka yksi single, kuten muistelen.
Se periytyi minulle jo varhain 1960/70-luvun vaihteessa serkkuni Matti Korhosen (1939–2000) Kuopion jäämistöstä (samoin kuin joku Ray Charlesin lp vuodelta 1959, ym.)
Mielenkiintoinen aikajana. Meille hankittiin 1. magnetofoni 1 elokuuta 1958 ja siitä alkoi ensimmäinen todellinen muistikuvajatkumo elämästäni. Kelasin Kwai-joen siltaa edestaa ja nöyristelin viheltämään.
VastaaPoista23
Old Man
Sing us a song, you're the guitar man
Sing us a song tonight
Well, we're all in the mood for a melody
And you've got us feeling alright.
Erittäin kiehtovia huomioita kulttuuriattashea Kemppiseltä tänään. Eurooppalaisessa viihteessä dominoineesta anglo-amerikkalaisesta kulttuurista huolimatta italialaisella iskelmällä on ollut merkittävä asema 50-luvulta pitkälle 80-luvulle saakka. San Remon iskelmäfestivaalit lujittivat tätä asemaa, kunnes jumittuivat lopullisesti 80-luvulle, jossa vellovat tänäkin päivänä. San Remosta eriytyneet Euroviisut menivät menojaan.
VastaaPoistaSaas nähdä, millaiset bileet Belgradissa on tänä vuonna, vai perutaanko koko roska. Tuskin perutaan, sen verran rahaa on pelissä.
Aina 70-luvulle saakka italialaiset iskelmät kopioitiin käännösiskelmiksi suomeen mahdollisimman tarkasti sellaisinaan. Laulutaustat ja bassokuviot kopioitiin 1:1. Verratkaapa vaikka Lazzarelloja ja Maruzzelloja kotimaisten ja alkuperäisten kesken. Vasta paljon myöhemmin oivallettiin, että sävelmiin voisi tehdä erilaiset sovitukset ja viihdeteollisuuden globalisoituessa vain variaatioilla voisi erottua alkuperäisestä. Nykyään kun maailman hitit julkaistaan Suomessa samaan aikaan kuin muuallakin.
Topi Kärjen Kuutamotangon kaikki esittäjät selviävät kiistatta Ylen isännöimästä äänitearkistosta:
http://www.yle.fi/levysto/firs/
Myös Take Lehdon nimellä se on laulettu 1957. Soitettu instrumentaalina kahden artistin voimin 1959 ja levytetty myös espanjaksi 1963. Tietystikään Repe Helismaan sanoitusta mikään ei voi ylittää. Eikä myöhemminkään ole ylittänyt.
Erinomaista vuosikertaa tuo listasi.
VastaaPoista*
Big Train (From Memphis)
(John Fogerty, 1984)
When I was young
I spent my summer days
Playin' on the track
The sound of the wheels
Rollin' on the steel
Took me out took me back
cho: Big Train from Memphis
Big Train from Memphis
Now it's gone gone gone
gone gone gone
Like no one before
He let out a roar
And I just had to tag along
Each night I went to bed
With the sound in my head
And the dream
Was a song
CHORUS
(verse)
Well I've rode 'em in
And back out again
You know what they say about trains
But I'm tellin' you
When that Memphis train came through
This ol' world
Was not the same
CHORUS
*
p.s. This song is about that Memphis rockabilly sound, you know, Elvis and
those guys. And it only uses the correct three chords. Call it
Bluegrass.
Catulux, tässä kiiltävää tähteä:
VastaaPoistaJust sellisel heinamaal peamegi pidu,
kus hämarik koidule ulatab käe.
On kõikide mõtteid ja toiminguid sidund
se tööde ning rõõmude küllane päev.
Oh, keeruta, kudruta, kavalat juttu
kuldtärniga nooruke sõjamees sa.
:,: Me ööd on nii valged ja kuluvad ruttu,
et linalakk-neidu sa püüda ei saa. :,:
Onko se suomettunutta ryssän nuoleskelua, jos sanotaan, että pellavapäätä et omaksi saa?
Kumpi oli kovempi, King Creole vai tämä:
VastaaPoistaDeep down in Louisiana close to New Orleans
Way back up on the woods among the evergreens
There stood an old cabin made of earth and wood
Where lived a country boy named Johnny B Goode
Who'd never ever learned to read or write so well
But he could play a guitar just like a ringin' a bell
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Johnny B. Goode!
He used to carry his guitar in a gurny sack
Go sit beneath the tree by the railroad track
Old engineers in the train would see him him sittin' in the shade
Strummin' with the rhythm that the drivers made
The people passed him by they would stop and say
Oh my but that little country boy could play
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Johnny B. Goode!
His mother told him someday you will be a man
And you will be the leader of a big old band
Many people comin' from miles around
To hear you play your music when the sun goes down
Maybe some day your name will be in lights
Sayin' "Johnny B Goode tonight"
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Go! Johnny!
Go! Go! Johnny B. Goode!
Chuck Berry ja Jerry Lee Lewis olivat kerran samalla keikalla. Jerry Lee esiintyi ensin ja veti Great balls of firen intensiivisesti sytyttäen lopuksi pianon bensiinillä tuleen.
- Pane, nekru, paremmaksi, totesi sitten Chuckille palomiesten hääräillessä stagella.
Vastailenpa ulkomuistista, kun en ehdi tarkistamaan:
VastaaPoistaSaarenmaan valssin sanojen tekijä oli aito virolainen kommunisti ja siksi siinä on tätä "nuoleskelua". Näin muistelen kuulleeni.
Mutta on näitä Suomessakin: kuulin jo nuorena sisäpiirin tietoa, että Nälkämaan laulua on siistitty kohdasta, jossa lauletaan: "Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan, puolesta hengen, heimon ja maan."
Ja niinpä sitten satuin kymmeniä vuosia myöhemmin kuulemaan nauhalta Iki-Kiannon itse laulavan sen - ja näinhän meni, kuten tiesinkin: "Miekkaa jos tarvis - tartutaan vaan, puolesta hengen, heimon ja maan!"
Vähän järeämpi versio, vai. Raukat vaan menkööt merten taa.
Kemppisen teoria, että altistumisikä ratkaisee, on erinomainen. Mutta ei se suinkaan selitä kaikkea.
Muistan kuinka 11-kesäisenä kuulin radiosta aivan järkyttävän huiman kappaleen, jossa ainutlaatuisen aidon ja rajoja rikkovan äänen omaava mies toi terveisiä syvästä etelästä - tai olisiko ollut suuresta lännestä.
Kysyin äidiltäni, että kuka tämä on - ja äiti huiskaisi vain kädellään, että sehän Salomaan Hiski. sellainen renkuttaja, ja kappale on Tiskarin jenkka...
Tätä altistumista ei selitä ikä. Vaan luonne(vika) ?
Vastaan väitteeseen, että altistumisikä ratkaisee. Okei, varmasti sikäli että syntyy ikuisesti sielussa viihtyviä taidekokemuksia. Mutta etteikö "aikuisena" voisi löytää uutta musiikkia, joka sitten kun dementia iskee, lohduttaisi? Etteikö kovalevylle mahtuisi? Etteikö voisi löytää uutta riemulla?
VastaaPoistaJos kulkee avoimella mielellä ja uskaltaa altistua, varmasti löytää!
Ja voiko vaikkapa Bob Dylania tai J.S. Bachia ymmärtääkään ennen kuin täyttää 40...
Helena Siltala on liki kokonaan unohdettu suuruus. Hänen esittämässään musiikissa on moniin muihin verrattunan enemmän liekkiä ja laulajan itsensä ääni taas ei liian steriili ja sliipattu.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNuoruusmusiikki on se toistuva aihe, johon bileiden epä-älyllisillä myöhäistunneilla päädytään. Taotaan ikätoveria selkään: muistathan tämän, nämä sanat! Ja sitten vedetään kertsi yhdessä.
VastaaPoistaMinä en oikein tiedä, ketä takoisin. Lapsuudessa kuunneltiin lähinnä äitiä, joka lauloi omatekoisesta lauluvihkosta Lazzarellaa ja Maruzzellaa ja Suklaasydäntä ja sitten niitä kaikkein ihanimpia, joissa Katjuska syöksyy Volgaan tai vastaavaa. Äiti ei osannut laulaa, mutta ei se haitannut, kun en minäkään. Vihkon kuvat olivat hienoja ja tekstaukset.
Nuoruudessa paras musiikki tuntui alavatsassa. Tavastialla soi yleensä väärän vuosikymmenen musiikki, ja minulla meni pitkään, ennen kuin paljastui, että ne merkittävimmät alavatsatapaukset olivat olleet olemassa ennen minua.
Niin luulin itseäni musiikittomaksi tai ainakin iättömäksi. Nyt kun laulan omien lasteni kanssa Sing Staria, vaivattomimmin sujuvat kumma kyllä ne 80-luvun hitit, joista en luullut mitään tietäväni. Laila, tyttäreni, varmaan luulee pitkään niitä omikseen.
Olen vuosikausia tehnyt ystäväni kanssa laulumatkoja Viroon bonusten haussa. Laulumatkoja sikäli, että ystäväni on voittanut eestinkielisellä Saarenmaan valssillaan karaokesta monet päiväristeilyt. Bonukset sikäli, että ostaessaan säästöhintaiset juomat paikallisesta automarketista saa lisäksi osuuskaupan bonukset Suomeen.
VastaaPoistaYstäväni tapana on kertoa, että Neuvostoliiton aikaan säkeistö oli kielletty, jonka han oppi Virun yökerhossa, kun orkesteri lopetti laulun säestyksen töksähtäen ennen viimeistä säettä.
Niin, kariav. Eikös Saarenmaan valssissa voisi olla kyse virolaisesta lintukodosta sekä kiiltävätähtisen N-liiton ja pellavapäisen Viron suhteesta?
VastaaPoistaMHI
Catuluxelta jää nyt nyanssit älyämättä.
VastaaPoista".. et omaksi saa"!
"Oh, keeruta, kudruta, kavalat juttu
VastaaPoistakuldtärniga nooruke sõjamees sa.
:,: Me ööd on nii valged ja kuluvad ruttu,
et linalakk-neidu sa püüda ei saa. :,:
Onko se suomettunutta ryssän nuoleskelua, jos sanotaan, että pellavapäätä et omaksi saa?"
Jaa-a. Ja tässä siis originaali? Vai onko tämä säkeistö lisätty NL:n Viron valtauksen jälkeen siihen ainoaan oikeaan alkuperäiseen?
Ehkeipä sitten ja toivotaan, että Virossakin oli/on kiiltävätähtisiä sotilaita.
Ja kerron tämän myös anopille, joka Karjalan laulumaiden kesämökillä pui aina nyrkkiä itäänpäin ja muistelee Saarenmaan valssin "ylimääräistä" säkeistöä.
Kiitos ojennuksesta kariav.
Ad Omnia (Saarenmaan valssi)
VastaaPoistaGeorge Otsin elämä oli näkemäni dokumenttielokuvan mukaan aika murheellinen tarina.
En halua sekaantua Viroon enkä sen musiikkiin, kun perheen sisäisen työnjaon mukaan Pärnussa asuva sisareni, joka tuntee myös maan musiikkiväkeä ja osaa kieltä, hoitaa tämän puolen.
Sanoisin vain, että minuun on aina kolahtanut vain laulukirjoista tuntemani Saarenmaa - Ma vaadan paadist kiigrigalt kui kaukas loistab Saaremaa (tai jotain sinne päin).
Ad Taps P:
VastaaPoistaEt ole yksin! Tiskarin jenkan taisin kuulla ensin Pertti Lumirakeen imitaationa, mutta sitten se tuli sillä Loven levyllä, jossa oli paljon muutakin Hiskiä.
Kunnia sille jolle kunnia kuuluu - äänessä nyt ei ole kehumista, mutta samalla tavalla kuin Esa Pakarinen Hiski oli tosi muusikko - hyvä korva ja mainio rytmitaju.
Hänellä on kai nykyisin todella laaja ihailijakaarti. Valokuvissa olen kummakseni nähnyt aivan tavallisen näköisen miehen.
Torstai muuten todella oli palveluskunnan perinteinen vapaailta.
Berkeleyn haalilla olen käynyt. Oikeastaan niitä oli kaksi, punaisten ja valkoisten haalit, kunnes joskus vasta 1990-lopulla siirtolaisten jälkeläiset saivat sovinnon aikaan.
Ja tanssista paukkui senkin haalin silta.
Kiiltävistä tähdistä, sotilaista ja virolaisista vielä sattumus parinkymmenen vuoden takaa.
VastaaPoistaKaksi tallinnalaista ystävääni, jotka tietysti puhuvat hyvin suomea, oli komennettu sotilasvelvollisuuttaan suorittamaan Tbilisiin. Toinen muuten kertoi minulle olevansa yksi Virossa asuvasta neljästä neekeristä.
No, pojjaat siinä upeasti marssivat sotilaspuvuissaan rintarinnan iltalomallaan kaupungissa. Eräässä kadunkulmassa näkivät pari hämillistä suomalaisturistia tutkimassa karttaa.
Mitäpä siinä muuta, kun menivät naisten eteen, kalauttivat asennon ja käden lippaan vieden kysyivät suomeksi: "Anteeksi rouvat, mutta voimmeko auttaa?"
Mummo kirjoitti (minkä Teinoselta ehti): "Nuoruusmusiikki on se toistuva aihe, johon bileiden epä-älyllisillä myöhäistunneilla päädytään. Taotaan ikätoveria selkään: muistathan tämän, nämä sanat! Ja sitten vedetään kertsi yhdessä."
VastaaPoistaTässä tiivistyy Kemppisen otsikkoa myöten onnistuneen tekstin kokemuksellinen sanoma. Ovi avautuu kahtaalle:
Ovi menneisyyyteen
Kyseessä on mielestäni vertauspari siihen Kemppisen taannoin kertomaan elokuvien ja niissä esiintyneiden tuntemiseen tuhansittain. Elämässä on paljon tällaista pölynä olkapäille kasaantuvaa, se tarttuu mukaan itsestään. Harva kuitenkaan keksii yleissivistykseksi tai sivistykseksi kutsua tällaista elämässä koettua. Vai onko syynä vain, ettemme arvosta vaivatta saatua; ei saisi vaivatta tulla viisauden.
Jokainenhan tuntee harvinaista erikoistietoa vaikkapa pesuhuoneensa hanojen toiminnan käytännössä tuikitärkeistä yksityiskohdista tai elimistönsä oikuista. En silti toivoisi joutuvani tällaisia asioita koskeviin symposiumeihin.
Kun sitten siirrytään astetta ulospäin, kraanalta radiolle, päästään yhteisölliseen tietoon, tähän biisi-bumptsibum-perimän rakenteluun. Ja elokuvissa sitten rampataan myös, varsinkin jos kotona ja suvussa sattuu olemaan kino, kuten nuorella Kemppisellä. Elämyksellisesti vaikuttavaa - mutta menetämmekö termin "sivistys" erottelukyvyn jos sanomme tällä sitä keräävämme?
Kemppinen toivottavasti kirjoittaa joskus tämänkin riitamaan ylistyksen, siis sivistyksen määrittelyn ja tyypittelyn.
Mutta täytyy sanoa, että olin hämmästynyt, että tuolla 50 vuoden takaisella musiikkilistalla lähes kaikki ovat minullekin, alle nelikymppiselle, niitä parhaiten tuntemiani ja muistamiani iskelmiä. Oliko kyseessä jokin kultainen aika, taitekohta schlager-sukupolven ja rockin alun välissä?
Ovi nykyiseeen ja tulevaan
Kiitos Ylen Ykkösen, Classic Radion, podcastingien, auton levymakasiinien ja mp3-muistien, en nykyään kuule yhtään iskelmää, rockia ja mitä sitä onkaan... Viimeisin havaintoni oli Ultra Bra, mutta uusinta uutta, tätä Vilkkumaata ja muita tulokkaita on, en ole joutunut seuraamaan, vaan korvissa on aarioita aamulla, passacagliaa päivällä ja intialaista ragaa illalla. Varmaan jokainen tekee omien mieltymystensä puitteissa saman. Tuloksena on ääni-iän katoaminen, yhteisten äänisukupolvien synnyn loppuminen. Tulevaisuudessa Bumtsibum ei enää toimisi.
Kemppiselle:
VastaaPoistaOn kumman sitkeässä tuolla "haaleilla" punaisten ja valkoisten sota vieläkin. Aivan Uskomattoman Hämmästyttävän Sitkeässä. Asiasta saisi joku kirjan kirjoittaa... Onkohan graduna missään saatavana?
Ad Jarmom:
VastaaPoistaSinuna tsekkaisin kirjastosta Turun yliopiston nykyisen rehtori Keijo Virtasen kirjoista lähteitä. Hänellä on yksi iso kirja siirtolaistutkimuksia ja paljon pieniä. Tietääkseni tutkimusperinne ei ole pahemmin jatkunut, kun ei ole enää juuri hengissä siirtolaisiakaan.
Minulla oli yksi etäisempi sukulainenkin punakaartilaisena Oaklandissa sotien välisen ajan, ja tietääkseni siellä piileksi myös sangen kuuluisa Veikko Sippola, joka on mainittu monissa kirjallisissa lähteissä valkoisen terrorin keskeisenä nimenä.
Ja todella tämä punaisten ja valkoisten sota jatkui siis nimenomaan Kaliforniassa! Haalit muuten ovat Berkeleyssä melkein kävelymatkan päässä yliopistosta.
Minä olen laulavasta perheestä, jossa kaikki laulavat.
VastaaPoistaEräs upeimpia teini-iän kokemuksia oli kuulla kuinka tädit lauloivat suohon juuri sukuun naidun neidon sukulaiset, laulamalla Sylva Varescun sisääntulon kuorona.
Aivan huiman vaikutuksen teki aikoinaan kolme oopperaa, Rigoletto, Carmen ja kaikkein suurimpana Jevgeni Onegin.
Mutta juuri nämä Kemppisen listassa olevat italialaisperäisetkappaleet ovat kaikki tuttuja, sellaisia, joitten sanat ja sävelen tunsi alta kouluikäisenä ja joita edelleen tulee lauletuksi silloin tällöin.
Hiski Salomaasta muistan tarinan, jonka mukaan kun hänen muistolaattaansa kotikunnassa paljastettiin, kielsi kunnan valtuusto hänen musiikkinsa soittamisen, koska mieshän oli kommunisti.
Vapauden kaiho on vaimoni lempi kappaleita.
Itsekin siirtolaisena olleena en oikeastaan ihmettele näiden kotimaan kiistojen jatkumista meren takana. Omat vaatimattomat kokemukseni kertovat, että siirtolaisuus ikään kuin syväjäädyttää monet asiat, tunneasiat varsinkin.
VastaaPoistaVieraassa maassa ja kulttuurissa ne eivät kehity, ainakaan samalla tavalla kuin kotimaassa - ja ainakaan ennen vanhaan, jolloin todella oltiin ihan umpiossa kotimaan asioista.
Isoisäni, kyläseppä Pohjanmaalta, muuten oli 5 vuotta Michiganissa kuparikaivoksilla.
Ensinnäkin: Ei "Delfiininpoika", vaan "Delfiinipoika". Alun perin kreikkalainen kansansävelmä, jota Takis Morakis on muokannut.
VastaaPoistaSitten Saarenmaan valssiin. Ei tarvitse arvailla, kun tosiseikkojakin löytyy. Raimond Valgre sävelsi valssin Debora Vaarandin (o.s. Trull, ensimmäinen aviomies Aadu Hind, toinen Anton Vaarandi, kolmas Juhan Smuul) runon Talgud Lööne soos loppusäkeistöihin. Runo kuvaa Valjalan kunnassa pidettyjä ns. sosialistisia talkoita ja niitten päätteeksi pidettyjä tansseja tarjoiluineen. Vaarandi oli varsin puhdasoppinen stalinisti ja hän on itse eräässä haastattelussansa nimen omaan korostanut, ettei todellakaan ollut kysymys mistään henkisestä vastarinnasta. Vaarandi sai v. 1954 Viron SNT:n ansioituneen kirjailijan (teeneline kirjanik) ja v. 1971 Viron SNT:n kansankirjailijan (rahvakirjanik) arvon.
Talgud Lööne soos loppuu tähän säkeistöön: "Just sellisel heinamaal peetigi pidu, / kuni hämarik koidule ulatas käe. / Ja kõikide mõtteid ning toiminguid sidus / uus tööde- ning rõõmudeküllane päev." Säkeistöjen järjestystä on siis lauluversioon muutettu ja sanoitustakin muokattu.
Runon keskivaiheilla Vaarandi korostaa "uutta uljasta järjestelmää":
Miks neid ammumöödund aegu
teile silma ette toon?
Aga mõelge, kuidas praegu
töötasime Lööne soos?
Kelle kraave kaevasime,
kes siit heina saab?
Kelle jaoks end vaevasime,
kelle on see maa?
Ta on meie endi jagu,
kuulub meile endile,
nagu põllul iga vagu,
nagu mets ja järveveed.
Kohta tämän jälkeen runoilija antaa puhujan vakuuttaa, etteivät "kulakki-isännät" tule takaisin, sillä "heidän laulunsa on laulettu".
Viisaalle kylliksi?
Sukulaiskansoista ja tunteista puheen ollen:
VastaaPoistaOsaako joku kertoa minulle jotakin siitä unkarilaisesta legendaarisesta itsemurhalaulusta, joka sittemmin oli Gloomy Sunday ja Surullinen sunnuntai? Rakastin sitä lapsena ja yritin itsekin soittaa pianolla Suuresta toivelaulukirjasta. Alkuperäissanoista en tiedä mitään, mutta väitetty on, että ne olivat lällyjä käännöksiä raastavammat.
Kiiltävätähtinen sotilas
VastaaPoistaLukekaamme säkeistö virolaiselta kannalta: kiiltävätähtinen sotilas (valloittaja) ei konsaan saa pellavapäätä (viron symboli) omakseen.
Tiettyjen viestien lukemiseen syntyi noina aikoina erityinen taito. Se on nykyäänkin syytä muistaa. Kuten symbolien lukutaito yleensäkin.
Petja
VastaaPoistaVoi miksi teidän suvusta ei ole (vielä) tehty sarjawilmiä 'The Jäppinen's Story' - kuten esimerkiksi Buddenrookeista tai nyt Tudoreista?
Äitisi ja tätisi ovat aivan ylivetoja!
Haluaisin ehdottomasti nähdä sen jakson, jossa esitätisi kohtaa Cesare Borgian...siinä varmaan temperamentit räiskähtelevät kuin uudenvuoden raketit...
Che sará, sará
VastaaPoista..jos nyt muistan aksentin paikat oikein. Doris Dayn liian hidas lähes valssi muistuttaa hyvin kaukaisesti italialaista iskelmää, mutta juuri noihin aikoihin pikku italia oli USA:ssa kova sana, ja sen edusmiehet, Rat Pack, levittivät hyvää sanomaa laulamalla kavereilleen. Musiikkihan oli hyvää ja tarttui, mutta siirtyi suurelle yleisölle vain covereina.
Pozzuolista väitellyt ystäväni transkriboi minulle Doriksen ääntämyksen. Olen käyttänyt sitä puhelimeni tervehdysviestinä.
Eipä se erityisen ihmeellistä ole, että punaiset ja valkoiset ovat vielä vastakkain Kaliforniassa(kin). Siirtolaisten kieli, ajatukset ja aatteet jämähtävät muuttohetken tilanteeseen. Lyhyet visitoinnit vanhassa maassa eivät paljoa kokonaistilanne ehdi muuttaa, kun on niin paljon yleistä ihmettelemistä sukulaistasolla.
VastaaPoistaSodan käyneiden rivit kun ovat harvenneet, miehet ja pojat erotetaan sen mukaan ovatko syntyneet "vapaassa Suomessa" eli ennnen YYA-sopimuksen tekemistä.
Talvisotaa käydään kerhoilla ja Kekkosta haukutaan, sen vuoksihan sieltä usein lähdettiin. Tiedän, kun olin itse umpioitumassa varsin pitkään.
Jos Suomen kieleen ja tapahtumiin ei ole muuta kontaktia kuin hiirenkorville kuluneet kotimaan aikakauslehdet, niin kyllä siinä kieli ja ajatukset kiertävät yhtä ja samaa pientä kehää. Kielisten kanssakaan kun ei osata eikä aina halutakaan suuremmin socieerata.
Internet muuttaa tilannetta, kun päästään juorut lukemaan reaaliajassa. Vanhan maan politiikka on liian etäinen asia, nimet ja asiat outoja.
Hittoako moisesta sen suurempia tutkimuksia tarvitsee tehdä, sillä asiathan ovat maalaisjärkeen käypiä.
Hiski for president!
Tapsa p oli oikeilla jäljillä, mutta ilmeisesti JeiJei näytti, että tieto on valtaa, eikä vapaus ole orjuutta.
VastaaPoistaEhdin kyllä jo kiitellä turhaan Kariavia, koska olen selvästikin sopuli ja luuseri. Komissarovien sukua.
Ja tohtori Drain et. al. sekalaiset linqvistiset korrelaatiot Saarenmaa-valssin analyysissa olivat Täysin hakoteillä.
Poijat. Onnittelen.
Ma kiitän (väliaikaisesti?) JeiJeitä....
1985 Sun Records Reunion, expanded version
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=QQWpwN0c654
"tieto on valtaa, eikä vapaus ole orjuutta"
VastaaPoistaValta on melkoista orjuutta. Se joka vankilassa istuu pisimpään on yleensä vartija.
been therelle:
VastaaPoistaHittoako moisesta sen suurempia tutkimuksia tarvitsee tehdä, sillä asiathan ovat maalaisjärkeen käypiä.
Kylläpä kannattaa. Eräs ihmettelemisen aihe on siinä miksi suomalaiset kantoivat poliittista vihaansa kauemmin ja raaemmin USA:ssa kuin minkään muun kansakunnan kaksi kärjekästä osapuolta.
Murhia, eristämistä, raakaa väkivaltaa... Miksi suomalaiset erottuvat juuri ulkomailla epäedukseen...
Kemppiselle kiitos vihjeestä...
"Che sará, sará"? No eipä todellakaan, vaan "Que sera, sera". Suomessa elää tiukassa aivan ihmeellinen käsitys, että tuo alun perin Hitchcockin elokuvaan sävelletty läpeensä yhdysvaltalainen laulu, jonka otsikko on ranskankielinen eikä sisällä ainoatakaan aksenttimerkkiä, olisi muka jonkinlainen italoiskelmä.
VastaaPoistaEhkäpä syynä on viisitoista vuotta myöhemmin eli vuonna 1971 menestystä nauttinut aito italoiskelmä "Che sarà", joka Suomessa tunnetaan Eero Raittisen ja muiden levyttämänä paremmin nimellä "Toivotaan, toivotaan".
"Surullisesta sunnuntaista" löytyy jotain Wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Gloomy_Sunday
Mutta mielestäni Reino Helismaan suomenkielinen sanoitus siihen ei kyllä ole mikään "lälly käännös", varsinkaan aina traagiselta kuulostaneen Eila Pellisen levyttämänä.
En ole pilkunfiilaja saati höylääjä, mutta Edmundo Ros on Ros yhdellä ässällä. Tuli vain mieleen, kun aikoinaan sanontatapana oli "Edmundo Ros ja hänen veljensä Ami".
VastaaPoistaRäsäselle
VastaaPoistaSuvustani, sen vaiheista 1800-luvun alkupuolella on tehty kolme elokuvaa, ensimmäinen vuonna -37 ja viimeisin -99.
Ihan ei allekirjoiteta käsikirjoituksen moraalistista sanomaa, mutta taiteella on vapautensa.
Lisäksi minusta on tehty yksi dokumentti.
J.J.Marjanen:
VastaaPoistaKiitos, hyvä taustoitus!
Muistan ensimmäisiltä Viron matkoiltani vuosikymmenten takaa, kun eräs legendaarinen opas opetti pitkän bussimatkan aikana suomalaisryhmälleen juuri tuon mainitsemasi laulun - siinä on muuten kiva sävel: "Ma vaatan paadist kiigriga, kui kaugel on see Saaremaa..." Vapaa käännös: 'Katson kiikarilla, kuinka kaukana se Saarenmaa oikein on.' Jatko: "Ei paremat pole kuskil maal kui suisel ajal Saaremaal." Vapaa käännös: 'Missään muualla ei ole ihanampaa kuin kesäaikana Saarenmaalla.'
VastaaPoistaMurhia, eristämistä, raakaa väkivaltaa... Miksi suomalaiset erottuvat juuri ulkomailla epäedukseen..
VastaaPoistaNo esimerkiksi siksi, että tällainenkin leppoisa jaarittelu 50-luvun iskelmistä herättää Tosi Suomalaisen jakelemaan tuomioita siitä, kuka on väärässä ja oikeassa ja kuka taas munasi itsensä. Jossain toisaalla onnettomat tyytyvät vain hauskanpitoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman sen kummempia paineita. Yhdessä oppiminen ja viihtyminen ei ole Tosi Suomalaiselle tärkeää vaan se, että on oikeammassa kuin kaveri. Ja turpaan tulee jos et usko, -tana!
Mutta Kaikkien Tosisuomalaisten äiti, eiku isä, on se, joka näkee leikkimielisen blogijuttelun sanaheitoissa suomalaisen kansanluonteen synkät ja saatanalliset piirteet. Puukon ja perkeleen.
VastaaPoistaEri asia on pikkuvittuilu, joka on suotavaa, suorastaan nautittavaa ja siihen pitää aina vastata.
Nautinnollinen juttu! "Löydä listalta virhe" - miten olisi nimen oikeinkirjoitus? Edmundo Ros - Wikipedia, la enciclopedia libre Hauskaa, että löydät oman makusi mukaisia radiokanavia. Jazzia ei enää kuule edes groovelta:-(
VastaaPoista