Otsikon tavoin kirjoitettiin ennen almanakkaan. Nyt se on kai Pyhäinp.
Halloween ei yhtään iske. Hautausmaalla on sitä vastoin yhä enemmän tuttuja kynttilöitä asettamassa ja saamassa.
Katsoimme tällä tietokoneella viiden sukupolven valokuvia. Mustavalkoiset jäivät selvästi vieraiksi kouluiän korvalla oleville lapsenlapsille.
Voi olla että he arvelevat maailman olleen ennen mustavalkoinen. - Ehkä se olikin! Olen muistavinani jotain sellaista.
Sitten he lähtivät omaan kotiinsa ja minä soitin sopimattomasti lakiasiasta, josta en nyt oikein pääse irti, ystävättärelle, joka on hyvä niissä.
Menen maate. Mieleeni tuli, että nämä 6-8 -vuotiaat eivät ehkä koskaan ymmärrä Ramboa (First Blood), jonka sain viimeinkin digilaatikkoon. En viitsi miettiä, onko elokuva sen arvoinen. Minusta vain tuntuu että Rambon ja Terminaattorin välissä maailma muuttui. Toinen sankari oli ihmiskone melkein loppuun saakka ja toinen koneihminen, joka alkoi muuttua.
Toivon että nämä 6-8 -vuotiaat, eli tässä tapauksessa Antti, Mikko ja Tuomas eivät isompina oikein ymmärtäisi, miksi näitä filmejä niin kovin katsottiin 1982 - 1984.
Jokin on muuttunut. Irakista kenenkään mieleen ei tulisi tehdä Ramboa. Tämä kahdenkymmenenviiden vuoden takainen elokuva toisti tietoisesti tai vahingossa natsismin keskeiset ajatukset - herrojen eli poliitikkojen tikariniskun selkään ("meidän ei annattu voittaa"), siviilien petollisuuden, omien sotatovereiden ja esimiesten suurenmoisuuden.
Tällä tarkoitan, että tuo tarina nostattaa minussa tunteita edelleen, vaikka tietysti näen, ettei vihan päivä johda kertomuksessa mihinkään.
Vihan päivät eivät yleensä johda.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Oletko lukenut kirjan.
VastaaPoistaSe on eri kertomus.
"Vihan päivä kauhistava! Sydänjuuret värähtää, kun on kaikki katoava, taivas, maa kun häviää.
VastaaPoistaIhmiskunta peljästyy tuomari kun lähestyy."
Virsi 158 oli hieno virsi soitettavaksi virsitentissä, koska surun soittamia mustia koskettimia ei tarvittu. Liikuttiin aamollissa ja ceeduurissa.
Lisämuistot ala ko. virsi liittyy hienoon kauhuklassikkoon 20 tai 30-luvulta; Tohtori Jekyll and mr Hyde päättyy muistaakseni lähikuvaan takkatulesta, joka osoittaa miten käy Faustille ja Jekylille, jotka myyvät sielunsa tiedon halpaan hintaan. Kyseisen virren pauhatessa.
First Blood tuo taas mieleen edesmenneen veljen ja nuoruuden ja valkoisen, uutuuttaan kiiltävän Opel Berlinan, jolla ajeltiin Ruotsin puolelle Röda Kvarn-elokuvateatteriin katselemaan tätä hyvän/selkeän/mustavalkoisen maailmankuvan tarjonnutta toimintapätkää.
Kuriositeettina tässä julkijumalaisessa logissa mainittakoon, että Erkin ynnä muiden suomettuneiden poliitikkojen/takinkääntäjien kiellettyä Renny Harlinin seikkailuelokuvan neuvostojenmaassa; eli kohuelokuvan "Jäätävä Polte";
me länsirajan nuoret vedimme puhtaisiin keuhkoihimme syvän henkäyksen länsimaista, vapaata, happirikasta ilmaa ja kävimme Överbårneossa katsomassa kyseisen kohuelokuvan.
Elokuva oli mitä oli, mutta sen katsominen oli tietenkin elämää suurempi kokemus. Nuori lappalaispoika sai kurkistaa kaikkein pyhimpään, isänmaassa kiellettyyn elokuvaan /omenaan.
Rambon seikkailua katsoessa kuulin siis vuosien jyrinän; mutta kamalampaa oli katsoa poikani eläytymistä elokuvaan. Nuori mies viihtyi ja eläytyi täysin ko. elokuvan mustavalkoiseen maailmankuvaan ja toiminnnalliseen meininkiin.
Oli siinä ja siinä, etten alkanut saarnata keski-ikäisellä varmuudella rambon edustamasta mädästä maailmankuvasta, kunnes muistin;
noin juuri ja juuri noin minäkin katselin elokuvaa Armon vuonna 1982 ja näin ollen vaikenin.
Niin muuttuu maailma, Jussiseni.....
Ehkä maailma muuttui myös First Bloodin ja Rambo II:den välillä. Ensimmäinen oli kuvaus sodasta palanneesta miehestä, joka ei pystynyt sopeutumaan takaisin kotimaansa oloihin. Kakkososa oli tahallisen tietokonepelimäinen takaisinmaksu-fantasia.
VastaaPoistaAd Petja: Tiedän kirjan. Olen aina ihmetellyt, miksi tuottajat ostavat kirjojen oikeuksia, kun eivät he niitä käytä. Yhtäläisyydet ovat usein satunnaisia.
VastaaPoistaAd Matti:
VastaaPoistaKiitos - en keksinyt, miten sen sanoisi, mutta Syltty esitti tässä eilisessä Rambo I:ssä kyllä selvästi hullua miestä. Ehkä luonnostaan ilmeettömät kasvot ja tuijottava katse sopivat kuvaan.
Rambo II:ta en viitsisi katsoa. Tässä ykkösessä on jokin pakanallinen viimeisen tuomion henki, jonka imun minäkin tunnen edelleen.
Joku voisi tulkita sitä tai tätä juonen rakennetekijänä olevasta väkivaltaisuudesta - J. Rambon kohtelju pienessä kaupungissa ei tunnu mahdottomalta uskoa...
Ad Catulux:
VastaaPoistaKerran vihan päivä koittaa,
jolloin pasuunalla soittaa
Herra, joka kaiken voittaa.
Silloin tulee tuska suurin.
Herra luona itkumuurin tutkii synnit
syin ja juurin.
Enkeli kun pasuunalla
kutsuu kaikki mullan alla
maanneet esiin pauhinalla,
luonto katsoo kauhuissansa
kuinka kaikki kuollut kansa
nousee eteen tutkijansa.
Silloin poistun elämästä
punehtuen häpeästä.
Pyydän, päästä, Kristus tästä.
Minun takiani elit,
ristin alla ponnistelit.
Ihminen on pelkkää tuhkaa,
mutta rangaistuksen uhkaa
ei vie kuolema, ei hauta
ellei Kristus auta.
- Suom. JK
Eivät ymmärrä ainakaan sitä, että perusoikeudet oli tuohon aikaan Yhdysvaltain pyhässä perustuslaissa turvattu, mutta turvallisuusviranomaiset viis veisasivat niistä. Ken ei usko, tutustukoon FBI:n COINTELPRO vastavakoiluohjelmaan. On dokumentoitu oheisella nettisuvulla:
VastaaPoistahttp://www.whatreallyhappened.com/
RANCHO/POLITICS/COINTELPRO/cointelpro.html
Nyt on Patriot Act, eikä kotirintama pääse "pettämään".
Olen usein miettinyt missä on se veteen piirretty viiva, jonka toisella puolella turvallisuus muuttuu turvattomuudeksi.
Jotenkin tulee mieleen kertomus Abrahamista, joka oli valmis uhraamaan oman poikansa Jumalalle.
David Morrell: First Blood oli ilmestyessään ns. hyvä kirja (tosin lukija oli lukiolainen, joten arvio asettuu kontekstiin). Siinä oli leffaa mielenkiintoisempia juonteita, esim. Teasle taisi olla itse Korean sodan veteraani. Siinä mielessä kirjan tarinassa oli myös tämä sukupolvien kamppailu jnpp. Ehkä kirja oli traagisempi yksiulotteisen ja häiriintyneen miehen kuvaus kuin leffa, tosin Stallone on aika hyvä esittämään kyseistä vammautunutta hahmoa. En tiedä aloittiko ensimmäinen Rambo-leffa buumin, mutta minusta nämä Medusat yms kertovat samaa tarinaa kontrolloimattomista koulutetuista tappokoneista.
VastaaPoistaad everybody
VastaaPoistaKylläpäs täällä nyt synkistellään. Rambot herkenevät körteiksi...
Potkaistaan siis 'swinger' maalitolppien väliin, niin johan ainakin toinen suupieli alkaa nousta.
*
Jumalalle (edesmenneelle, ei nykyiselle)
SIKS OON MÄ SURUINEN
Joka päivä mä aamusta iltahan käyn kuin oottaen ihmettä vaan.
Ja mä pilvien partailta onneni näyn yhä uutena luokseni saan.
Alla onnen riemuportin kauan kanssas olla koetin,
armahin mun ystäväin.
Siks' oon mä suruinen, kun sua nyt muistelen
niin paljon meni kanssas kaunista pois.
Siks' oon mä suruinen, kun päivä huominen
niin toisenlainen mulle olla nyt vois.
Ne kulkevat unikuvin edessäin vieläkin,
nuo hetket, mi kerran yhdessä vietettiin.
Siks' oon mä suruinen, kun sua nyt muistelen
niin paljon meni kanssas kaunista pois.
Niin kaunista pois.
*
Esittäjä Olavi Virta (1944)
Säv. Toivo Pietari Johannes Kärki, San. Kerttu Mustonen
*
Ehdotan, että tämä kappale julistetaan suomalaisten 'uusvirreksi'.
Kyllä sitä on veisattu ainakin iäkkäämmän tuulipukukansan riveissä siinä missä myöhemmin Juicen '15:sta yötäkin' nuorempien leiritulilla.
Hyvät Veljet!
VastaaPoistaValistakaa minua, olenko kasvanut pahasti vajaaksi tässä matoisessa elämässä, kun en muista nähneeni ainoatakaan ramboa - en paljon muutakaan kulttuurikauhutarinoista, joista olette veistelleet viime kuukausina. Tätä en sano sukkelana - vinoillen - vaan totisena kysellen.
En usko, että syynä mielenkiinnon puuttumiseen tämänkaltaista viihdettä kohtaan olisi yksin ikävuosissa. Onhan noita näköjään tehty "kautta aikain".
Voisiko merkittävin syy tähän kalpeuteen - tai miten sen sanoisin - olla se, että olen syntynyt sodan syttyessä, minut on viety kahdesti evakkoon, olen kasvanut ne viisi ensimmäistä elinvuottani, kun isähahmo (jota ilmeisesti kaipasin) oli rintamalla, josta hän Jumalan armosta palasi terveenä takaisin. Kasvoin nämä vuodet naisten ympäröimänä - mummojen, äitien, sisarien ja lottien.
En silti voi sanoa, kuten Alexander von Humboldt, että "minusta tehtiin nainen". Michael Faradayn tavoin, yhä vanhanakin, sulaudun paremmin lasten kuin miesten seuraan. Minä humallun lapsen ja hänen edesottamustensa katselemisesta. Faraday oli muuten ensimmäinen tiedemies, jonka tiedetään järjestäneen tieteellisiä esitelmätilaisuuksia lapsille - ministereiden ohessa.
Sähkömagneettisen induktio-ilmiön demonstratio-tilaisuudessa (1831) Faraday huomautti eräälle (kokeen arvoa vähättelevälle) ministerille: "te tulette vielä kerran verottamaan tätä".
Kaikkien (!) valtioiden lisäksi kaikenmaailmanliliukset kuittaavat miljoonia Faradayn työn tuloksista, mutta kun häntä itseään ehdotettiin Royal Societyn presidentiksi, hän kieltäytyi kunniasta. "Haluan olla vain Michael Faraday!"
Kun aikoinaan "hoivasin" laitapuolen holisteja, totesin, kuten Petja, että pidin heidän aitoudestaan - vaikka minua joskus kyllä puijattiinkin - ja viinakassit löysivät tiensä ohi kontrollin.
Olisi haastavaa tehdä tutkimus suomalaisista miehistä, jotka syntyivät ennen "suuria ikäluokkia" - siis sodan jaloissa. Miten "poikkeavasti" he suuntautuivat tässä elämässä - ja miten he suhtautuvat nykyiseen postmoderniin sukelteluun ja viuhahteluun.
En edelleenkään kaipaa Ramboa!
Kemppinen kirjoitti: "Voi olla että he arvelevat maailman olleen ennen mustavalkoinen. - Ehkä se olikin!"
VastaaPoistaMuistojen flash-muistissa näyttää olevan jokin pakkausrajoite; mitä värikkäämmin muiston jonkin puolen pystyy palauttamaan mieleen, sitä yksiulotteisempi on sen tunnesisältö - ajattelen lapsuuden värikästä kesäpäivää, joka muka oli pelkkää auvoa tai isoisän hautajaisia, joissa kaikki eivät varmaankaan itkeneet koko aikaa, vaikka muistan vain surun. Toisaalta monipuolisesti mieleen jääneistä tunnecocktaileista, kuten hetkestä, jona tajuaa ensirakkaan jättävän, ei muista kuin katkonaisia ja (kyllä:) mustavalkoisia kuvia.
Catulux kirjoitti: "Tohtori Jekyll and mr Hyde päättyy muistaakseni lähikuvaan takkatulesta, joka osoittaa miten käy Faustille ja Jekylille, jotka myyvät sielunsa tiedon halpaan hintaan.- -"
Välittömänä assosiaationa: tuleen loppuu Citizen Kanekin, ehkä muistutuksena siitä, miten mielen vammoja ei helpollla paranneta; lääkkeen etsinnässä sielun menettää kokonaan.
ARGH, kesti pitkän aikaa hoksata tästäkin se piilosanoma.
VastaaPoistaNähtävästi kyseessä on kielipolitiikka. Pyhäinmiestenpäivästä poistettu "mies".
Lisäksi puhutaan lapsenlapsista, siis äitiydestä ja isyydestä.
Feministien mukaan on halventavaa esittää "Naisautoilija törmäsi sillan kaiteeseen".
Tällöin myös "äitiys" ja "isyys" on väärin. Pitäisi puhua "henkilöllisyydestä". Tämäkin on ehkä feministien mielestä väärin, koska sana voidaan jakaa kolmeen osaan: henki-lölli-isyys. Tuo "isyys" ilmenee vieläkin. Mitäs nyt?
Lapsisuojavaltuutetun mukaan myös "lapsenlapsi" on väärin, koska se voidaan yhdistää alaikäisten lapsiin ja täten lasten hyväksikäyttöön. Alaikäisten hyväksikäyttö on rangaistava teko. Aikuislapsenlapsi, olisi sopivampi.
Näin päästiin lakitieteeseen. En kuitenkaan päässyt selville mitä tekemistä Rambolla, I-maailmansodalla, Irakilla, digiboxilla ja virsillä on tämän asian kanssa tekemistä.
Katselin vielä tuota virttä 158.
VastaaPoista(Ja kyllä on maar niin, ontuvainen rablee, että tuo tango käy vaikka virrestä. Täällä Pohjanmaalla ainakin syntyisi keskustelua, jos Siks oon mä kaikuisi kirkkojen holveissa.)
Virsikirjan info kyseisestä virrestä kertoo että alkuperäinen sanojen kirjoittaja olisi Tuomas Celanolainen 1200-luvulta.
Ja Suomessa virsikirjaan 1605, Hemminki Maskulaisen kääntämänä.
Nykyinen versio ilmeisesti August Ahlqvistin 1866??
Yritin verrata Kemppisen kääntämiä rivejä nykyiseen versioon, mutta ei oikein natsannut?
Vai luinkos taas väärin?
Kirjallisuudesta etsitään usein jotain salattua sanomaa, tai kätkettyjä mielipiteitä ja jonkinlainen kirjallisuudentutkimus miettii jonkinlaisia aivoituksia.
VastaaPoistaJoku kirjailija vetänyt kirjansa tekstin puolihumalahuumeessa ja intelletuellit etsivät ja löytävät kontekstista mitä ihmeellisempiä asioita.
Ja kirjailija nauraa ihmetellen partaansa.
Homma on vedettävissä yhteen ja samoihin kansiin ns. salaliittoteorioiden kanssa, joita sikiää kuin kyynkikkeleitä keväisin.
Ei kaikki kirjallisuus perustu opittuun tapaan Pravdan lukemisessa.
Sen muistan David Morellin kirjasta, että siinä Rambo tallusteli luolassa polvia myöten lepakon paskassa.
VastaaPoistaKaukaisella 1980-luvulla oli lukiolaisena kova juttu huomata, että Ulvovan myllärin ja Rambo I:n tarina oli oikeastaan sama.
VastaaPoistaVesa-Matti Loirinkin katseessa oli sitä hulluutta...
far out, dude
VastaaPoistaAd Adolf:
VastaaPoistaErittäin mielenkiintoista. Palaisin tuohon mielelläni, vähän fundeerattuani.
Minun lapsuuden ympäristössäni sota oli jokseenkin vaiettu asia, liian tuore.
Joskus olen miettinyt, että sukupolven käyttäytymiseen saattoi vaikuttaa isien poissaolo. Isät opiskelivat tai tienasivat rahaa.
Kuvittelisin että Rambo I on 60-luvulla syntyneiden maailmaan mahdutettu.
Ad Jarmom:
VastaaPoistaOlet aika mestari lukemaan. Kiistän tietysti että kirjoittaisin kauheasti piilomerkityksiä, mutta kieltämättä kaipailen poliittisesti epäkorrektia Pyhäin miesten päivää pelkästään nimityksen vanhanaikaisen kaiun takia.
Miesten kanssa tällä päivällä ei tietenkään ole ollut koskaan mitään tekemistä.
mursulle:
VastaaPoistaVesa-Matti Loirinkin katseessa oli sitä hulluutta...
Juu, vielä tuolloin noiden ääritaistolaisten silmissä paloi täysi hulluus. Mikäs pahan tappaisi.
Ad Catulux:
VastaaPoistaen ole tullut sovittaneeksi suomennostani mihinkään säveleen, mutta teksti on tuo T. Celanolainen ja alkukieli latina.
Mielessä ovat tietysti voimakkaimmin musiikin monet Dies Irae -jaksot, josita Verdin Requiemin jakso sykäyttää edelleenkin.
Teksti aukeaa moneen suuntaan. Päällimmäinen sisältö on apokalyptinen. Oppi lopun aikojen tapahtumista on ollut minulle aina kovasti mieleen. Inhottavin on Karl Krausin versio...(Ylösnousemus on totta, mutta Jumalaa ei kuitenkaan ole.)
Kutsukaamme päivää korrektisti Pyhäin jäännösten päiväksi.
VastaaPoistaLaitanpa minäkin apokalypsivirren:
(Voimaa. Nopeutta.)
Galaksit räjähtää ja
Keinonen laskeutuu
rankaisemaan kaikkia.
Luurangot nousee haudoistaan,
Keinonen vapautuu raudoistaan.
On tuomiopäivä, on tuomiopäivä.
On Keinosen nimipäivä.
Pääkallot halkeaa keskeltä.
Kansakunnat ylistää Perttiä.
On tuomiopäivä, on tuomiopäivä.
On Pertin nimipäivä.
Spitaaliset vaeltaa kaduilla,
Vaeltaa kun ei irtoa.
On tuomiopäivä, on tuomiopäivä.
On Pertin nimipäivä.
(Nopeus. Nopeus.)
Luurangot nousee haudoistaan,
Keinonen vapautuu raudoistaan.
On tuomiopäivä, on tuomiopäivä.
On Keinosen nimipäivä.
Tuomiopäivä, on tuomiopäivä.
Mikä?
Tuomiopäivä, tuomiopäivä.
Tuomiopäivä, tuomiopäivä.
Pertin nimipäivä.
Koska tässäkin kirjoituksessa käsiteltiin sotia ja sodankäyntiä ja muuta, niin laitetaan tähän äskettäin löytämäni linkki:
VastaaPoistahttp://preview.tinyurl.com/2y375n
Kyseessä on siis US Armyn tiedustelun tekemiä tiedusteluarvioita. Harvemmin saa lukea yhtä asiantuntevaa ja ennen kaikkea kiihkotonta tekstiä, joka liittyy toiseen maailmansotaan. Vähän niin kuin todetaan vain faktat. Suosittelen kaikille, joille ensisijainen oppimateriaali on ollut Korkkari, joka iski kuin miljoona volttia.
yö vie tajun
VastaaPoistaviimeinen tajunnan
taivaaseen ota tykösi
on ylösnousemus
mutta olekko sä seulasissa
vai kuljekko komeetan kanssa
siel on niin pirun kylmää
et jos mä vaan tonne takapihalle.
ad mursu
VastaaPoistaKirjana nautin mylläristä enemmän. Sääli, että jäniksen vuosi jäi ohjaajansa viimeiseksi. Onnellinen mies. Mukavien mualaispoikien mualimoita. Onnea eli olennaista ehtimässä. Pyh Kafkasta ja angstista, kun saa kääriytyä Paasilinnan pehmoisiin vällyihin välillä. Lie oppinut osan Huoviselta. Tahtomatta loukata kumpaakaan.