Ohjeita ministeri Pekkariselle
Tekijänoikeus on siirrettävä kauppa- ja teollisuusministeriöön.
Tänään heitetty ajatus perinteisen tekijänoikeuden pitämisestä opetusministeriössä on passeli, mutta voi aiheuttaa sekaannusta.
Perustelin kantaani aikoja sitten. Tekijöiden ymmärrettävä vastahanka osoittaa ongelman sijainnin.
Turha kuvitella, että laki voisi sanottavasti tukea tai sortaa näissä asioissa. Tekijät ja esittäjät ovat tiukasti elämysteollisuuden nenärenkaassa ja puheet itsenäisestä ja luovasta taitelijasta ovat turhaa romantiikkaa. Asiat järjestellään sopimuksilla, ei lailla.
Itsenäinen ja iloinen taide ja tiede eivät työllistä lakimiehiä.
Lehdessä luki, että asiantuntija säilyttäisi tekijänoikeuden opetusministeriössä. Asiantuntija osoittautuu professori Oeschiksi. Tässä on toinen asiantuntija, professori, joka on eri mieltä.
Taiteen alojen liikevaihtoa on vaikea määritellä. Jopa Ruotsissa, jossa vientitulot alan työntekijää kohti ovat huomattavat, itse ala on edelleen pieni verrattuna elämysteollisuuden ykköseen eli matkailuelinkeinoon.
Tekniikka se on se ongelma – ei sitä osaa laskea, mikä on Suomessakin tekijänoikeuden osuus tieto- ja tietoliikennetoiminnasta.
Väitän varmana kannastani, että erilaisen informaation kanssa pelaaminen, sen tuottaminen, ostaminen, välittäminen, on kansantaloudessa avainasemassa.
Tekninen koulutuksemme oli sodan jälkeen pitkään viheliäisen huonoa ja insinöörit kiinnostuneempia kisailemaan opisto- ja korkeakoulututkinnoista kuin tekemään tärkeää työtä. Onneksi oli muutamia ”oman pesän likaajia” kuten Uolevi Raade ja Erkki Laurila. Kun maailma kääntyi saranoillaan noin vuonna 1991, koulutus oli taas tyydyttävällä tollalla. Nyt ainakin teollisuudessa väitetään, etteivät oppilaitokset pärjää. Korkeakoulujen yhdensuuntaistamishanke herättää lähinnä turhanaikaista räksyttämisen halua.
Edellinen tekniikan rappio oli lähinnä maalaisliiton syytä. Puolue puhui äänestäjien suulla. Oikeistolle teknisesti koulutetut oli liian vähäpätöinen joukko. Juristit jylläsivät. Muistaakseni jopa tullilaboratorion johtajan virkaan vaadittiin oikeudellinen tutkinto.
Nyt eräillä puolueilla olisi sauma. Näyttäisi siltä, että vanhalla vasemmistolla on enemmän kuin tarpeeksi työtä vanhan teollisuuden pitämiseksi maassa ja ylimalkaan hengissä. Uusi teknologia ja palvelualat ovat poliittisesti kiinnostavaa riistaa, kuten viimeksi kokoomus sai todeta.
Osaamisen kehittäminen on valtiovallan hyvin tärkeä tehtävä. Yksi osa on patenttijärjestelmä ja tavaramerkkien suoja. Mitä kasvukykyisempi ala, sitä hankalammin patentit ja tavaramerkit kietoutuvat tekijänoikeuteen.
Oikeudellisten ja muiden suojakeinojen yhdensuuntaistaminen onnistuu parhaiten yhdestä ministeriöstä ja yhdestä virastosta, joka on kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen kuuluva patentti- ja rekisterihallitus.
Opetusministeriöllä olisi perinteitä ja osaamista mutta ei voimavaroja eikö juurikaan kokemusta kansainvälisestä toiminnasta.
Jokseenkin jokainen tekijän tienaama penni tulee teoksen käyttämisestä. Tekijän elinkeino on riippuvainen tuotannon eli tavaranvalmistuksen ja palvelujen tarjonnan kohtaloista. Tekijälle siunautuva ropo on prosentuaalinen osuus järjestön, valmistajan tai tuottajan liikevaihdosta tai liiketulosta.
Jotkut tekijät ajattelevat, että valtion pitäisi elättää heitä. Ajatus ei ole tästä maailmasta.
Tekijä ja kauppias istuvat samassa veneessä juuri samalla tavalla kuin tehdas ja tehtaantyöläinen. Epäluulot ovat aiheellisia, mutta nollasummapeli on lopetettava.
Mainitakseni nimeltä yhden syntisen Gramex r.y. näyttää suosivan tätä nollasummapeliä jossa siis jokainen killinki yritetään saada naapurin lompakosta eli esimerkiksi radio- ja verkkotoiminnasta.
Olisi haavittava rahaa yleisöltä, ei liikekumppaneilta.
Tulojen jakaminen on iso asia, edellyttäen että on jotain jaettavaa.
Soisin ministerityöryhmän miettivän sitäkin, olisiko liikenneministeriöltä lohkaistava oikeudellisia asioita kauppaministeriölle. Tämä ei ole hyvä järjestely.Ongelmalla on kaksi pääjuurta.
Oikeudellinen järjestelmä on ajateltu tavaran tuotannon ehdoilla. Nykyisin merkittävä osa toiminnasta jää tavarantuotannon sääntöjen tavoittamattomiin.
On pohdittava palvelujen erikoispiirteitä.
Siltä varalta, että lukijoissani olisi oppineita henkilöitä, selvennän tarkoittavani tässä logistiikkaketjun kytkeytymistä tavaran hallintaan. Palvelujen arvoketju – arvoverkko – on hyvin epäselvä ja yrittämistä masentava.
Ajatelkaa tyypillistä palvelutoimintaa – sairaanhoitajien työtä sairaalassa. Rinnastuuko se tehdastyöhön ja jos niin miten laajalti?
Ongelman toinen pääjuuri on monopoli. Gramex on ongelma siksi ettei sillä ole kilpailijaa. Sille ei ole vaihtoehtoa.
Markkinahäiriöiden oikaiseminen voisi olla valtion asia, ja nimenomaan kauppa- ja teollisuusministeriön.
Tekijänoikeusjärjestöjen määräävän markkina-aseman käytöstä ja väärinkäytöstä on käyty oikeutta vähän väliä. Se on hankala kysymys. Mutta se on tyypillisesti kauppapoliittinen, kilpailuun liittyvä kysymys.
Nähdäkseni tässä on niin kovat paikat, ettei ole aikaa miellyttää äänestäjiä eikä tekijöitä.
Onneksi valtioneuvoston tehtävä ei olekaan miellyttää kansalaisia.
Mutta olkaa ystävällisiä ja varokaa tekemästä vanhoja virheitä uudelleen ja kun kerrankin muuttaisitte asioita ettekä vain asioitten nimiä!
"Tekijänoikeusjärjestöjen määräävän markkina-aseman käytöstä ja väärinkäytöstä on käyty oikeutta vähän väliä."
VastaaPoistaAsiaa tuntematta: eivätkö juuri nämä ole johtaneet sopimuksiin ja linjauksiin korvauksien tasosta?
Mitä eroa sillä on, että nimenomaan sopimukseen perustuva järjestö Gramex perii tietokoneelta eli radioasemalta maksuja verrattuna siihen, että samainen tietokone perii mainoksista maksuja asiakkailtaan (luultavasti vielä enemmän).
Kuinka kuulijoilta voisi tässä yhtälössä mitään veloittaa?
Ad Sedis:
VastaaPoistaSoitettavaa musiikkia ei saa muualta kuin Gramexilta: monopoli. Oikeutta on käyty siitä, että paikallisradiot väitävät Gramexin sanelevan eli määräävän hinnat.
Mainostajalle on kaksikymmentä eri mediaa televisiosta sähkötolppiin ja se mainostaa radiossa vain jos katsoo etunsa sitä vaativan - markkina.
Paikallisradioiden kuulijat eivät tietenkään maksa mitään.
YLE:en nähden tilanne on toinen. Laissakin on määräyksiä tariffiriidan ratkaisemisesta, ja näitä ratkaisuja on tehty.
Yhgteenveto: jos Makkara- ja musiikkikauppa Sedis & Kemppinen valmistaa pirun hyvää lauantaimakkaraa ja suostuu myymään sitä vain kiskurihinnoin, kukaan ei osta. Ei ole eikä tarvitse olla instanssia joka sekaantuisi asiaan.
Mutta Gramexin "makkaraa" ei saa muualgta, koska järjestö edustaa kotimaisia ja ulkomaisia esiintyviä muusikkoja.
Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi asian hoitaminen verotuksella, kuten esimerkiksi autoissa, alkoholissa ja tupakassa. Markkina on mutta erikoisveroilla vaikutetaan kysyntään, kuten nyt viimeksi alkoholissa.
Ongelmasta olen täsmälleen samaa mieltä. Myös siitä, että tuottajan ja kuluttajan edut kulkevat käsi kädessä. Siksi vastakkainasettelujen aika on ohi ja etujen balansointi on kaikki kaikessa.
VastaaPoistaSiitä olen täysin eri mieltä, että KTM:ssä olisi kykyä toimia noin viisaasti. Kyynisesti ajattelen KTM:n ideologisen lähtökohdan olevan vapaa markkinatalous -- mutta vain kun se hyödyttää isoja korporaatioita.
Koko hanke on tietysti ensisijaisesti kaupallisesti motivoitu. Opetusministeriön kavereita ovat Gramex ja Teosto, KTM:n kavereita ovat isot korporaatiot. Kuluttajapaineella voidaan Gramex vielä ehkä saada kuriin, Nokiaa ei koskaan.
Kuluttajan asiaa ei aja kukaan. Ei ole mitään kuluttajaministeriötä. Pitäisi kyllä olla.
Ad Mikko:
VastaaPoistaOivallinen kommentti.
Ehkä olen haaveellinen, kun näen opetusministeriön unohtuneena B-luokan putiikkina, kun taas KTM:ssä sellaisena, miksi se on luvattu muuttaa, on käsillä vaara, että ratkaisut päätyvät valtioneuvoston silmiin ja sitä kautta eduskunnan nähtäviksi.
Luin jostain eilen:"...merkittäviä ratkaisuja tekevät juristit ja muut virkamiehet, joilla ei ole mitään käsitystä elinkeinoelämästä..." - Uolevi Raade, 1949
Kun kerran taitaa olla niin, että tälläkin hetkellä koko siitä "arvoketjusta" mikä liittyy kaupallistettuun taiteeseen, saa se tekijä/author vain pienen osan, niin miksi ylläpitää koko järjestelmää? Vrt. yksi cd-levy, ulosmyyntihinta n 20e, koko artistirojalti n 1 e. Ja ei kai kirjailija saa paljoakaan enempää.
VastaaPoistaLukekaa Butch Vigin The Problem With Music -kirjoitus. Sen loppupäätös on tosi esimerkki jenkkilästä: Bändi myy 250 000 levyä, kukin jäsen saa rahaa reilu 4000 dollaria. Levy-yhtiö tienaa 750 000...
Näin hyvin taiteilijaa on suojannut nykyinen käytäntö (siis ymmärtääkseni usassakin on "teosto" ja "gramex" jne.)
Siksi Radiohead laittoi levynsä nettiin, vaikka ilmaiseksi.
Kysykää,jos tunnette suomalaisia kirjailijoita, isoko osa tuloista tulee siitä kirjoittamisesta!
Voisiko olla niin että uudet ajat vaatisivat uusia ajatuksia...
Outo lause tuo: "Olisi haavittava rahaa yleisöltä, ei liikekumppaneilta."
VastaaPoistaIkäänkuin Gramexin tai Teoston pitäisi laskuttaa radiota kuuntelevaa yleisöä. Vanhan opin mukaan radio myy yleisöjä mainostajilleen, joilta se saa tulonsa. Ei radiokaan yleisöltä mitään laskuta. Mainostaja toivoo joskus laskuttavansa.
Päätuote yleisön pitämisessä kanavalla on (yksipuolinen) hittimusiikki. Tästä päätuotteestaan radio maksaa kahdelle järjestölle vain 10-20 % liikevaihdostaan, suojatun musiikin osuuden mukaan. Välispiikeistä maksetaan varmaan enemmän.
Koska ala on kilpailuviranomaisen tarkkailun alla, eivät järjestöt toki pääse käyttämään monopolivoimaansa. Voisi jopa sanoa monopolilla olevan tässä käänteinen vaikutus. Monopolin liikekumppanit ovat viranomaisen erityisessä suojeluksessa.
Ad Anonyymi I:
VastaaPoistaEsimerkki on mielivaltainen.
Ongelma on vähän kaikkialla se, että myyviä levyjä suhteessa julkaistuihin levyihin on niin vähän. Ne noin 1 000 myyvää levyä vuodessa tuottavat tekijöilleen paljon.
Käyrä ei ole lineaarinen vaan eksponentiaalinen.
Olen itse suomalainen kirjailija ja taidan tuntea myös kustantajien kautta korvaustason suorastaan hyvin. Kirjapuolella ongelma on selvä: kirjallisuuden julkaiseminen on kokonaisuutena kannattamatonta. Huom "kirjallisuuden" - vaillinkin paikataan kaikenlaisilla painotuotteilla.
Sanoisin arviona, että Suomessa pääsee sairaanhoitajan vuosituloille kirjoittamalla kaunokirjallisuutta tai tietokirjoja noin 20 henkilöä. Selvästi kadehdittaviin tuloihin pääsee kymmenen.
Ad Anonyymi II:
VastaaPoistaMainosradiolla ei ole omaa rahaa. Kaikki tulee yleisöltä - halusin välttää sanaa "loppukäyttäjä".
Ymmärrät kilpailuviranomaisten aseman väärin. Gramex on esimerkiksi jarruttanut nettiradiota ja järjestöt yhdessä nettitelevisiota. Kilpailuviranomainen ei voi määrätä tariffia.
Gramexin ja ison mainosradion tariffiriita, joka on nyt vireillä, alkoi 2001 ja pääkäsittely on tällä viikolla. Välillä on käyty markkinaoikeudessa ja KHO:ssa.
Nyt sitten vasiten sivuan aiheesta, mutta vain 90 astetta.
VastaaPoistaMinulla on tarkoitus tehdä open source musiikkia.
Eli jos ehdin tässä loppukuun puolella käydä studiossa, laulan pätkän musiikkia verkkoon ja toivon sen voivan muodostua eräänlaiseksi verkkomeemiksi; eli se joka osaa, saa muokata, laittaa omiaan päälle, jne, kunhan metatiedot sisältävät alkuperän. Ne jotka muutavat, lisäävät omat tietonsa, ja...
Tavoitteena yhteisöllinen taideteos, joka elää haaroittuu, muuttuu.
Kemppinen kirjoitti "Edellinen tekniikan rappio oli lähinnä maalaisliiton syytä."
VastaaPoistaMiten ihmeessä tämä saadaan maalaisliiton synniksi?
P.S Maalaisliiton nuorisojärjestön historiikin sivulla 93 on hauska kuva. Kuvassa oikealta mm valtiosihteeri Risto Volanen, presidentti Kekkonen, ministeri Paavo Väyrynen, pääjohtaja Ahti Karjalainen, V.J.Sukselainen ja Jorma Ollila.
P.S.S. Olli-Pekka Kallasvuo oli ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa ehdolla keskustan listoilta kuitenkaan tulematta valituksi
Kamalaa, maalaisliitto on pilannut immateriaalisuomen!!!!
Mikko kirjoitti: "Kuluttajan asiaa ei aja kukaan. Ei ole mitään kuluttajaministeriötä. Pitäisi kyllä olla."
VastaaPoistaToki on - kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM)!
KTM:lle kuuluu kuluttaja-asioiden hallinto, eli KTM mm. johtaa kuluttajapolitiikkaa ja sen alaisuudessa toimivat kuluttajavirasto (jonka ylijohtaja toimii kuluttaja-asiamiehenä) ja kuluttajatutkimuskeskus.
Petja kirjoitti. "- - laulan pätkän musiikkia verkkoon"
VastaaPoistaViitaten Petjan taannoiseen kommenttiin tällä blogilla: uskallanko toivoa, että saamme kuulla kontratenoria? Hyvälaatuisena se on mitä i(l)maisukykyisintä vokallimusiikkia (esim. James Bowmanin tai Michael Chance laulamassa Purcellia); muutoin karkoteteho on suuri (esim. Alfred Deller - älykästä, mutta ei kovin kaunista laulua).
Ad Sattuma:
VastaaPoistaKäyttökelpoisen tutkimuksen viivyttäminen kahdellakymmenelläviidellä vuodella.
TKK + VTT Otaniemessä sai odottaa ensin rakennuksia ja sitten osaavia opettajia tuon ajan. Kallis kiinteistö oli ostettu 40-luvun lopulla.
Koulutus- ja tutkimusrahat siroteltiin eri tahoille niin että 1968-1970 yli 200 000 suomalaista oli maanpaossa Ruotsin tehtailla, kun Suomessa ei sellaisia ollut.
Muutos tapahtui n. 1983, jolloin Tekes perustettiin.
Kun sanon "maalaisliitto" en tietenkään tarkoita "maalaisliitto". Elinkeinorakenteen muutos vain kaatui päälle.
Ennen pankkiirit, kansliapäälliköt, toimitusjohtajat ja muut vuorineuvokset olivat juristeja. Kyllä kesti ennen kuin silläkään puolella muutos toteutui. Kertoman mukaan ensimmäiset insinööritaustaiset johtajat olivat 60-luvulla aika lailla pallo hukassa, koska mikään opinnoissa ja maailmankuvassa ei tukenut tuotantotoiminnan pyörittämistä.
Kemppinen kirjoitti: "Ennen pankkiirit - - olivat juristeja".
VastaaPoistaKaverin kanssa ihmeteltiin Merita-fuusion yhtiökokouksissa SYP:n ja KOP:n johtokuntien (hallitusten) jäsenten titteleitä. Toinen oli täynnä juristeja, toinen ei. Arvatkaa kumpi.
1990-luvulla nähtiin sekin ihme, että merkittävienkin yhtiöiden talous/rahoitusjohtajina oli juristeja, esimerkkeinä Nokia ja Outokumpu. Eikä kyse ollut saattohoitajista.
Jorma Ollila muuten eteni keskustalaisena opiskelijapoliitikkonakin Kallasvuota ennen ja ylemmäs.
Mielestäni ensinnäkin hyvitysmaksut on peritty perustuslain vastaisesti. Opetusministeriöllä ei ole perustuslain mukaan oikeutta päättää mistää luokkaa 10 miljoonaa vuodessa jutuista asetuksella.
VastaaPoistaTietty jos joku tajuista vaatia rahat takaisin muutamalta vuodelta niin Teosto voisi mennä konkkaan
http://www.piraattiliitto.org/forum/464
Sitten toiseksi. p2p ei ole enään rikos niiden osalta jotka ovat lukeneet ja uskovat tutkimusta, jonka mukaan p2p käytöstä tulee hyötyä levymmyynnille. Eikä haittaa kuten luulotellaan.
http://www.piraattiliitto.org/uutiset/2007/11/kanadalaistutkimus-nettipiratismi-lis-cd-levyjen-ostamista
Teko on nimittäin rikos vain tahallisena.p2p tapauksissa se merkitsee sitä, että teko on rikos vain mikäli tahallaan aiheuttaa vahinkoa. Mutta jos on lukenut luotettavan tutkimuksen,että p2p tuleekin hyötyä, niin p2p ei aiheuteta tahallaan vahinkoa. Eikä rikoslain edellyttämä tahallisuus edellytys toteudu. Siten kyse ei ole rikoksesta, jos p2p käyttäjä uskoo tutkimuksta, jonka mukaan p2p on hyötyä eikä haittaa.
http://www.piraattiliitto.org/uutiset/2007/11/kanadalaistutkimus-nettipiratismi-lis-cd-levyjen-ostamista#comment-2266
Toivottavasti joku päivä Suomessa oikeus toteutuu. NIIF
KTM:öön ei kai enää kannata siirtää yhtään mitään, vaan sinne päivitysversioon.
VastaaPoistaSopimuksin asiat sovitaan, jollei sopimista lailla tehdä mahdottomaksi. Niin tapahtuisi, jos KTM:n ajama työsuhdetekijänoikeus toteutuisi. Jos lakiolettama siirtää oikeudet työnantajalle, ei mitään sopimusneuvotteluja enää sen jälkeen käydä, ellei joku pysty siihen pakottamaan esim. lakolla. Lakkoja ei sisältöaloilla kovin ole nähty, ja kaikki ymmärtävät miksi.
Itsekin epäilen ettei KTM ole sen parempi paikka kuin Opetusministeriökään. Pitäisi olla ihan oikea Kuluttajaministeriö, tai sitten kansanedustajat voisivat vaikka vaihteeksi ajaa kansalaisten etua..
VastaaPoistaKTM:n ongelma on juuri se PRH, joka käsittääkseni nytkin myöntää lainvastaisesti ohjelmistopatentteja ihan vain kun kerran muutkin EPO:ssa. Rahaa silläkin vaan hamutaan ilman mitään harkintaa - samoin kuin Teosto, Gramex ja ne miljoona muuta.
Tuohon pitäisi ihan oikeasti keksiä jotain uutta ja toimivampaa. Voitaisiin vaikka aloittaa sillä, että kaikki tekijänoikeuksien pakkolisenssit ja korvaukset hoidettaisiin yhden valvotun toimijan kautta. Saataisiin päällekkäisyydet paremmin tarkasteluun.
http://www.ted.com/talks/view/id/187
VastaaPoistahttp://video.google.com/videoplay?docid=-8538240380002213699
VastaaPoista