Kuvassa on hugenottien risti. Yleistä historiaa ei ole syytä kerrata. Pärttylinyö ja Nantes'in edikti löytyvät mm. Wikipediasta.
Kommentit olivat niin hyviä ja mahdollisuus kirjoittaa menneisyyden kauhuist antaa aiheen muutamaan lyhyeen kommenttiin.
Max Weberin Protestantismin etiikka on iskeytynyt mieliin lähtemättömästi. Weber oli merkittävä mies, ajoi keltaisella avoautolla ja poltteli sikaria, mutta kuoli. Se oli vuosi 1920.
Niinkin kävi, että luin kerran kauan sitten Wirtschaft und Gesellschaftin, ja on sitä tullut hullumpaakin luettua. Tietysti Weber, kuten ajan tapa oli, yritti selittää liian paljon.
Protestantismin etiikka kapitalismin "henkenä" on mainio oivallus, mutta siitä paha, ettei se todellisuudessa selitä paljon mitään, ei sitäkään, mikä oli syy ja mikä seuraus.
Suomessa tuo kirja käsitetään mielellään väärin, koska Weber kirjoittaa kyllä hyvin selvästi kalvinismista, joka on hänen teesinsä kannalta kovin toisenlainen uskonto kuin esimerkiksi luterilaisuus.
Kalvinismi on kahden eurooppalaisen menestystarinan tausta, Sveitsin ja Hollannin.
Kalvinismiin liittyy muuan usein mainittu tavara, rannekello. Tai siis kello. Kun Sveitsissä ruvettiin oikeasti julmiksi, kultasepät menettivät toimeentulonsa, sillä korujen käyttäminen oli syntiä. Niin sitten keskityttiin käyttämään taitoja mekaanisiin laitteisiin, ja se tauti jatkuu edelleen.
Kellon käyttäminen ei ole syntiä, vaan pikemmin päin vastoin.
Reformoidun kirkon käytännöllinen piirre näyttäisi olevan tämä: se antaa uskovilleen kohtuullisella ponnistuksella hyvän omantunnon, ja uskonnolla tuntuisi olevan selvä vaihtokurssi maallisen menestyksen kanssa. Luterilaisessa maassa vaurauteen suhtaudutaan vieläkin epäluuloisesti ja evankeliumista muistetaan tosi köyhyys. Sveitsissä ehkä ei.
Reformoituja seutuja ei liioin kovinkaan usein kuvailla sydämellisten ihmisten asuinsijoiksi. Yhteisöllisyyden luomisessa ovat siis onnistuneet hyvin ne, jotka eivät ole siihen pyrkineet.
Olen juuri lukemassa muutaman muun kirjan ohella tarinoita fennomaanien liiketoimista. Meillä on Suomessa ollut tätä sveitsiläishenkeä myös. Vanha H.G. Paloheimo - Riihimäen iso kiho, kartanoiden, lasitehtaan, sahojen, tiilitehtaan ynnä muun hallitsija, oli pappi. Hänen konttoripäällikkönsä oli pappi.
Minun mielestäni on hiukan erikoista, että vihitty pappi ryhtyy keinotteluakaan kaihtamattomaksi liikemieheksi. Aikalaiset ajattelivat ehkä toisin.
Mielenkiintoinen on myös pohjoisen lestadiolaisten suhtautuminen työhön ja toimeen. Siitähän ei pääse yli eikä ympäri, että he ovat lähes järjestään esimerkin ihmisiä eli ahkeraa ja kunniallista väkeä. Heitä on mielenkiintoisen paljon teknisillä aloilla, myös TKK:ssa, etenkin sähköosastolla.
Itse olen, kuten lukijani ovat aikoja sitten huomanneet, piilo-körttiläinen. Heränneen kansan hengellisellä ja aineellisella niukkuudella ei voi olla maailmassa pärjäämättä. En aio tullut kaapista tämän suuntautuneisuuteni kanssa, koska Etelä-Pohjanmaan körttiläisten äärioikeistolaisuus on minulle kova paikka ja mahdoton samaistumisen kohde. Kyllähän asia on niin, että siellä tämäm uskonnollinen suuntaus ja IKL menivät aika pitkälle päällekkäin, eikä se taipumus ole mitenkään lopullisesti kadonnut.
Ja se on jotenkin kalvinilainen taipumus.
Minulla ei ole aavistustakaan Antti Tuurin uskonnollisista ajatuksista. Luultavasti hänellä itselläänkään ei ole. Mutta hän on juuri samalla tavalla körttiläinen. Mukavuus on näennäistä ja ilmaisun niukkuus syvällistä, mutta pohjalla on pelottava määrä kiihkeyttä ja rajuuutta.
Tämä ei sovi kalvinilaisuuteen eikä kapitalismin henkeen - mutta olette kai käsittäneet, että eräässä mielessä puukkojunkkarius ja körttiläisyys ovat saman asian kaksi ilmenemismuotoa?
Juhani Juhaninpoika Jukola, vähästä suuttuva, äkkiä nokkaansa ottava ja sitten vihassa hillitön äärimmäisyyksien mies leikkelee vanhemmilla päivillään takistaan liepeet pois. Kivi sanoo aivan suoraan, että Juhanista tulee viimeisen patologisen purkauksen (Jumalan kiroaminen heinien kastelemisesta) jälkeen körttiläinen ison talon isäntä.
"Mutta tuostapa kohtauksesta, Vehkalan kolkolla niitulla, huomattiin aina jotain muutosta Juhanin luonnossa ja käytöksessä. Ilmausipa hänen päähänsä ympyrjäinen patalakki, hänen takkinsa kaulus kohosi pystyyn, sen liepeet katkaistiin ja jäljelle jätettiin ainoastaan lyhykäiset »körtit», niinkuin on heränneitten miesten vaatteenparsi yhdessä ja toisessa tienoossa Suomenmaassa. Käyskeli hän puettuna näin ja käyskeli kirkossa useammin kuin ennen."
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Tässä oli piilotarinana taksa, lakimiehet, pohjalaisuus.
VastaaPoista€220 per tunti, lakimiehet Kerenski ja Lenin = PerKeLe.
Ad Kemppinen - "Asian vierestä"
VastaaPoista"Minulla ei ole aavistustakaan Antti Tuurin uskonnollisista ajatuksista. Luultavasti hänellä itselläänkään ei ole. Mutta hän on juuri samalla tavalla körttiläinen. Mukavuus on näennäistä ja ilmaisun niukkuus syvällistä, mutta pohjalla on pelottava määrä kiihkeyttä ja rajuuutta."
Aavistan. Vastaan.
Tästähän häntä muutama vuosi sitten jututin – kyllä hän näki varhaisemman radikaalin böhmeläis-körttiläisen liikkeen sieluaan lähempänä olevana kuin sen myöhemmän, 1800-luvun sisäänpäin kääntyneitä mystikoita, käsittäneen liikkeen (mainittu hihhulioikeistoilaisuus taas edustaa lopullisen degeneraatiota)
Tuossa muuten oli hauska anekdootti: 1700-mystikot löytyivät niin, että Anttia oli muuan kerran nimenomaisesti varoitettu noita edellisvuosisadan radikaaleja sotkemasta Seinäjoella silloin näyttelyissä esillä olleisiin 1800-luvun rauhanmiehiin.
Eerikinpoikien 1700-luvun päiväkirjat löytyivät mikrofilmeiltä Upsalasta. Ja löytyyhän radikaalista uskonliikkeestä yksi väitöskin.
Mutta sen mitä Böhmen ajattelu edustaa, sen Tuuri oli lukenut erikseen, ja poimi sieltä tavaraa ko. lahkon liikkeitä Euroopassa seuranneeseen hienoon, ah niin hienoon, romaanisarjaansa.
Böhmen eräänlainen neo-teosofia korreloi taas sen kanssa mitä Rudolf Steiner esitti mm. lähes kolossaalisissa esitelmissään UT:n evankeliumeista - ja tämän taas täytyi olla Tuurilla jollain tavalla tuttua kodinperintönä.
Isä pojasta (kristiyhteisö)pappia toivoi.
(velipojasta tulikin).
Toivottavasti ei mennyt liian pitkälle yksityishenkilön, tosin julkisen, analysointi. vaikka toisaalta, olenhan minä tämän kaiken saman oikeasti julkaissut.
Näetkö mitään eroja Suomien eri osien kansojen hengenlaatujen välillä (anteeksi suora kysymys, mutta tämä kiinnostaa minua).
VastaaPoistaTarkoitan, että ennakkoluuloilla on pohjansa, joka saattaa olla faktinen.
Ovatko pohjanmaalaiset oikeasti sellaisia kullaisiksi ne Turja kuvaa ja Tuuri jatkaa?
Ovatko karjalaiset Rokkaa johon on viskattu Suen Tassu ja Lallukan Juho?
Paljonko me menemme sillä mitä oletamme toistemme olevan, ja paljonko me suostumme näyttelemään odotusten mukaan?
Itse olen korelast.
Kemppinen kirjoitti:
VastaaPoista"Reformoidun kirkon käytännöllinen piirre näyttäisi olevan tämä: se antaa uskovilleen kohtuullisella ponnistuksella hyvän omantunnon, ja uskonnolla tuntuisi olevan selvä vaihtokurssi maallisen menestyksen kanssa. - -
- - Yhteisöllisyyden luomisessa ovat [siis] onnistuneet hyvin ne, jotka eivät ole siihen pyrkineet."
Parhaiten tuntemani sveitsiläinen on luterilainen pappi Baselin kantonista, eli häneltä tätä en ole saanut selville: millainen on reformoidun uskonyhteisön sisäinen psyykkinen dynamiikka? Menestys kun ei kuitenkaan esiinny tasaisena, vaan jotakuta lykästää suuresti, toista ei sitten millään. Meikäläisittäin tätä eroa vaimentaa Kemppisen toteama epäluulo mammonaan ja menestykseen; reformoidussa ymopäristössä uskonkäsityksen luulisi vahvistavan maallisen elämän epäsuhtaa. Luulisi homman toimivan vain homogeenisessä porukassa, eli seurakunnassa kaikki olisivat sosiaalisesti samalla viivalla. Täpöonnekasta ja rutionnetonta on vaikea kuvitella saman hengenelämän ruokittavaksi viikosta toiseen. Eipä Sveitsissä aatelisia, kartanoita tai suurtehtailijoita taikka irtolaisköyhälisöä ole ruuhkaksi asti ollutkaan. Selittäisikö tämä sosiaalinen samaseuraisuus myös (olettakaamme tämän olevan totta:) vahvan yhteisöllisyyden?
"Reformoituja seutuja ei liioin kovinkaan usein kuvailla sydämellisten ihmisten asuinsijoiksi."
Ei muuten monia "L-positiivisiakaan" alueita esimerkiksi Oulun seudulla, siinä osa sitaatein merkityn termin vitsiä. Keski- ja jopa Kaakkois-Suomessakin muuten on paikoittain merkittävää lestadiolaisuutta, siellä kuitenkin suhtautumista leimaa normaali vähemmistödynamiikka.
"Minun mielestäni on hiukan erikoista, että vihitty pappi ryhtyy keinotteluakaan kaihtamattomaksi liikemieheksi. Aikalaiset ajattelivat ehkä toisin."
Luin juuri Mauno Saaren suurelta osin Ahti Hirvosta käsittelevän kirjan "Rahat ja henki" (Gummerus 2007). Reaktiot Hirvosen uskoon ja myös pankinjohtajan tittelillä esiintyneen Tapani Ruokasen teologiseen koulutukseen olivat osoitus siitä, että usko ja raha sopivat monien aikalaistemme mielissä edelleen huonosti yhteen.
Sanoi minulle omainen, että vankiloissa istuvissa murhamiehissä on lastadiolaisilta alueilta ainakin vielä kymmenkunta vuotta sitten ollut yliedustusta.
VastaaPoistaOn, koko ikä mennyt täällä tavallaan venkoilua ja mongerrusta ihmetellessä: "miks perkele ne ei puhu suoraan" ym. - ja vast tuossa 35v. korvilla itte sain tietää, että ehä mää täältä idästä paljo ookaan.
VastaaPoistaOdotusten mukaan taas näyttelevät ne jotka ihailevat tätä seutua, sopeutuvat nopeasti
- tuokin Hännisen Osku Turusta , äkkiä oppi vienjtämään, savonkielenseuran pj.
-rh
H. G. Paloheimon ohella vastaava tapaus on Alfred Kihlman, joka aloitti körttipappina ja kääntyi sitten kiivaasti näitä vastaan, perusti Kihlman-Kairamo-mahtidynastian.
VastaaPoistaÄärioikeistokörttiläisyyden rinnalla on kulkenut sosiaalisen vastuun körttiläisyys, ja tämä juonne on vuosien varrella vahvistunut edellisen kustannuksella.
En ole asian kummoinenkaan tuntija millään mittarilla, mutta aivan keskeinen kalvinismin piirre on se äärimmäisen epäromanttinen asenne, että ääretön henki ei voi olla läsnä äärellisessä materiassa. Reformaation syntyä voi ymmärtää pitkälti ihan vain sosiaalisena ilmiönä, jossa uskonto ei ole olennainen. Uskonnollisesti katsoen reformaation keskeinen piikki Roomaan päin oli kuitenkin käsitys sakramenteista. Erityisesti juuri tuolla Sveitsin suunnalla oltiin hirveän vihamielisiä ja muotoiltiin ehtoollismeininki semmoiseksi, että siinä ei henki ole läsnä materiassa.
VastaaPoistaTämä seikka vetää siihen suuntaan, että materiaan noin ylimalkaan voidaan suhtautua niin kuin kapitalismissa suhtaudutaan: se on jumalatonta, neutraalia, kontrolloitavissa, muokattavissa, ihminen kerrassaan viljelee niin kuin lystää. Jos halutaan provosoida, voi sanoa, että kalvinismi on siis syynä ilmastonlämpenemiseen. On niitä muitakin syitä, mutta tämä viileän esineellistävä asenne on mahdollista silläkin perusteella, että henki ei ole läsnä materiassa.
Kalvinismi siis synnyttää tämmöisen sekularismin, jos sen niin näkee. Olihan se kehitys jo meneillään renessanssin aikana, eli en nyt välttämättä tahdo tehdä itsestäni idioottia, mutta tunnen aikamoista vierautta ajatellessani kalvinismia. Toinen seikka, jossa tämä vieraus puskee, on kalvinistinen antropologia, jota sitäkin rahvaanomaisuuttani ja tilanpuutteen vuoksi käsittelen monoliittina. Siinä ei ole kummoista sijaa ymmärtää inhimillisen hengen irrationaalisia piirteitä. Juuri sitä meininkiä vastaan Freud protestoi.
Bures etelän ukuli!
VastaaPoistaSiehä alawariisa outoja jatiset. Miten sie tun Tuurinki tähän hokasit yhistee?
Met olema hyvinki kovasti assistentin kera miettinhet tunturisa tätä siunki asettelemmaa juttua.
Jo kesällä ko oli murku. Emmäkä hirvenny ranniota lähtä kulkemhan kaltiolle. Siinä istuma niestalla ja mie ko kahtelin tulen loimotusta kelossa nin jo vain mie tulin siihen tulokseen jotta on olemasa inimisiä, jotka niin varmasti tietävät, mitä se Jumala heijän tahtoo tekevän. Tuntuu siltä että tämä Jumala aina yhtyy heijän ommiin toiveisiinsa ja mielipitteissiin. No nämähä ne pakkaa sitten neuvomhan muitaki.
Vain jotenkhin tuntus hyvinki jotta ei ole viisasta luottaa näihe. Oikeasthan mikhän ei ole muuttunut näihe jäliltä. Olethan sie rohvessoori ukuli nähny miten tämä savotta vettää. Mie kun olen ite taidiš, ei tuo minnuu haittoo vain pirkele joutavaan männee aikoo turhaste päin.
Jo vain met olema assistentin kansa sitä mieltä täsä asiassa jotta useimpien inimisten uskonto on sitä, mitä hyö haluaisivat uskoa, ei sitä, mitä hyö uskovat.
Ad Progeclub:
VastaaPoistaLuullakseni tausta-aineistoon kuuluu myös M. Akianderin monikymmenosainen ruotsinkielinen "merkintöjä hengellisistä liikkeistä Suomessa". Se on todellinen aarre. Siinä on kertomuksia mm. Kauhavan jokseenkin hurjista mystikko-liikkeistä 1800-luvun alussa. Kirja perustuu kirkkoherrojen "vakoilutietoihin" piispoille.
Olen kirjasarjan ylpeä omistaja. Siitä aukeaa kokonaisia maailmoja, joita historiantutkimus ja kirjallisuus eivät ole oikeastaan löytäneet.
Ad Anssi Sinnemäki:
VastaaPoistaSamaa mieltä. En osannut kirjoittaa tähän juttuun sekaan näitä aitoja alatien kulkijoita.
Yleisesti tunnettu Viimeiset kiusaukset on eräässä mielessä todella hyvä ja taas toisessa mielessä todella yksipuolinen.
Sinä varmaan ymmärrät, että tämä "körttiläisyys" on kielenkäytössäni lähinnä kuvaileva. Todellisuudessahan olen viorkamies-kauppiasperheen lapsi Kauhavalta, ja isäni Kullervon sinänsä ponteva kokoomukselaisuus oli Saukkosen - Rihtniemen linjaa, jota on kai lupa kuvailla maltilliseksi. Lähiympäristö oli siis pohjalaisittain neutraali joka suuntaan. Sitä vastoin minulle valkeni vasta aikuisena, että joukko perhetuttavista oli kulkenut 1930-luvulla Lapuan liikkeen väkivaltaisen siiven kärjessä.
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaMinulla on tuttavia Säämingin (Savonlinnan) rauhanyhdistyksen piirissä. Se on nähdäkseni tarkoittamasi aito vähemmistö, joka näyttäisi nauttivan aitoa arvostusta paikkakunnalla.
Ad Eero Raunio:
VastaaPoistaTäysin epätieteellisesti eli siis kokemuspohjalla: kyllä minä tunnen nahoissani pohjalaisuuden ja karjalaisuuden eron.
Kirjallisuus esittää tietysti karikatyyrejä.
Hyvä katutesti on tuntemattoman puhutteleminen Seinäjoella tai Lappeenrannassa - pohjalainen pyrkii yleensä rajoittamaan ja lyhentämään kontaktia, lappeenrantalainen taas useinkin ihastuu ja osoittaa halukkuutta hyväntahtoiseen lörpöttelyyn.
"Mielenkiintoinen on myös pohjoisen lestadiolaisten suhtautuminen työhön ja toimeen. Siitähän ei pääse yli eikä ympäri, että he ovat lähes järjestään esimerkin ihmisiä eli ahkeraa ja kunniallista väkeä. Heitä on mielenkiintoisen paljon teknisillä aloilla, myös TKK:ssa, etenkin sähköosastolla."
VastaaPoistaNäin on ja lakia kunnioittavia ihmisiä ja hyviä veronmaksajia ovat, ei siinä mitään. Ja Pitäähän maallista esivaltaa kunnioittaa; sanassakin se sanotaan.
Kemppisen mainitsemat alat, joilla uskovat työskentelevät, ovat ainakin näin maallikon näkökulmasta aloja, joilla tieteen saavutukset pannaan palvelemaan mammonan tavoittelua. Siunaili jo aikoinaan hän, siunattu piispa Rimpiläinen, jumalanlasten hienoja autoja seuroissa, jonne vain valituilla on kutsukortti.
Kuitenkin Tiedepuolella: esim. fyysikkona, työskentelevää lestadiolaisporukkaa lienee vähemmän. Pelko maailmankatsomuksen murenemisesta vähentää pyrkijöitä?
L-porukan suhtautuminen työhön on esimerkillinen ja hieno; ei siinä mitään. Myönnetään.
Mutta läheltä seuraajana on kyllä mielenkiintoista katsoa, miten älykkäät, koulutetut ja viisaat ihmiset EDElleenkin noudattavat noin neljätuhatta vuotta (!!) sitten ankeissa oloissa ja suuressa lapsikuolleisuudessa eläneen paimentolaiskansan suurta viisautta: "Lisääntykää ja täyttäkää maa!"
Tässä asenteessa ja elämänkatsomuksessa on jotain samanlaista fatalismia ja sokeutta kuin Irakin sunnien tekemissä summittaisissa itsemurhaiskuissa.
Mielestäni.
Ad Catulux:
VastaaPoistaTiedätkö - ajattelen juuri samalla tavalla.
Kun asia ei minun puhumisestani miksikään tule, viittaan vain siihen, että puheena oleva yhteisöllisyys aiheuttaa todella rajuja seurauksia yhteydestä erotetuille ja heidän perheilleen.
yhteisöllisyys...
VastaaPoistaYhteisöllisyys on muuttunut. Kontakteja kyllä riittää, mutta henkilöt elävät yhä irtonaisemmin kukin omassa ajassaan ja paikassaan. Meili sieltä, puheposti täältä, kammiossa työskentelyä, ruokalassa muutama tarina. Vanhan ajan yhteisöllisyys tuntuu jo ylelliseltä. Tarjolla vain perheissä. Siis körttitytsyjä etsimään...
Joo-o. Toksia.....
VastaaPoista"Mutta hyvä täällä maailmassa ylimpänä kuitenkin roikkuu ja tämä elämisen renkutus käypi laatuun. Käypi se."
Näihin Kiven sanoihin on hyvä tarttua ja luottaa siihen, että lestadiolaisuudessakin dogmaatikot ja vanhat änkyrät väistyvät ja liike myös uudistuu. Ja astuu nykyaikaan.
Lisäksi on todettava, että on melkoisen naurettavaa, että täälä lakeudella netin/tietokoneen kautta "uskovainen" voi seurata
esim. jääkiekkoa ynnä formuloita, mutta edelleenkin TV on suoraan isästä perkeleestä. Huvittavaa, eikö totta?
Onhan tässä hirvittävä ristiriita; jonka älykkäät ja ajattelevat lestadiolaiset ovat jo huomanneet. Ja luultavaa on, että porukan sisällä käydään aikamoista keskustelua opin sisällöstä.
Todennäköistä lienee, että järki voittaa. Ja usko säilyy, mikä on ehkä myös hienoa ja tarkoitettuakin?
catulux, penkiläinen
VastaaPoistaEikös katoliset ole lopultakin aika nerokkaita.
Kun käy ripillä tunnustamassa syntinsä kerran viikossa, voi taas 7-päivää röpeltää kuin sika vatukossa.
Synnit kun on aina anteex annettu - ja annetaan, jos vain tunnustat rippi-isukalle.
*
Piilokörtti Kempiläinen voisi tulla sieltä kaapistaan ihan vapaasti paljastelemaan itseään. Saataisiin taas ihmetellä, mitä uskonto ihmisellä teettää (ihan hyvässäkin mielessä meinaan...)
Vasemmistodemarikörtin eliaika ei tilastojen mukaan kuitenkaan ole kovin kaksinen - ja hän kuolee kuulemma varmasti...
Tämä on tieteellinen tosiasia.
Ad Kemppinen:
VastaaPoistaTästä siirtyäksemme eteenpäin, mistä luulemme ettei Kouvolasta kaakkoon laestadiolaisuudella ole hirveästi mahdollisuuksia?
Miksi se on läntisen (tai satakunta-) Suomen, rohkenisinko sanoa, ongelma eli piirre?
Mikä tekee omasta yhteistä ja päinvastoin? Tarkoitan nyt ideaalien alueella? Miksi (mun mielestäni) sulkeutunut pohojalaanen haluaa kääntöpuolellaan sulkea syleilyynsä? Menemmekö ennakkoluuulojen hetteeseen?
catulux kirjoitti...
VastaaPoistaKuitenkin Tiedepuolella: esim. fyysikkona, työskentelevää lestadiolaisporukkaa lienee vähemmän.
Totta. jos vertaa esim. Helsingin yliopiston luonnontieteelliseen tiedekuntaan, siellä tuo invaasio ilmenee virkasotana.
Kyseessä on eräänlainen materialismiin tukeutuminen, jotta oma usko voidaan säilyttää erikseen kapseloituna elämänkenttänä, uskona "jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa". Eivät darvinistit näihin, heidän kielellään "telttahihhuleihin" luota.
En myöskään mä pidä tuosta epistelemologiasta, järki ja tunne eri pesään. Se on rakenteelta defensiivinen ja, kuten Martti Lindqvist katsoi, viimepelissä näin kestämätön.
Usko = religio = yhteys -> mielestäni se on relativistisena elämänorientaationa kaikki: kokonaisvaltainen ihmisen sisäinen järjenvalo.
Ps. mä muuten haluaisin nähdä sen Kemppisen Kirjan, vaikken ehkä sen ajan fonteista tai ruotsista paljon mitään ymmärräkään.
Kovasti tekisi nyt mieleni sanoa, mutta kun en anonilleille sano. ;)
VastaaPoistaSiitä tulee suun ympärille vain ajan kanssa sellaiset puudelin persesilmän ympärystä muistuttavat juonteet, jos turhaan pidättelee.
VastaaPoistaNim. Puudelin ydin
Immateriaalioikeutta
VastaaPoistahttp://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id74982.html
ad pj
VastaaPoistaJuu, huono kommentoitava.
Kun ei tiedä onko tämänkertainen anonyymi Hesperiasta, jossa on yökerho vai siitä toisesta vaiko vaan Ville 5 v Veikkolasta. :)
Toisaalta - joku kirkkonummelainen taisi oppia lukemaan alle neljän vanhana.
ad PJ
VastaaPoistaPidin juttua ensin huvittavana.
Tauluvarkaus habbohotellissa aiheuttanee lähinnä henkistä kärsimystä, jota ei pitkään korvattu edes murhatun lähiomaisille.
Mutta ovathan omat euronikin nordean hotellissa.
Entiset alkuaineet tuli - maa - vesi (omistusoikeus - hallintaoikeus jne) ovat ehkä kivikaudelta.
Pitäisikö nuo käsitteet korvata määräämisvallalla. Siten kaikki lokahtaisi kohdalleen Bismarckin kiväärinpiipputeoriaa myöten.
VastaaPoistaOikeudellinen superstring.
Saa määrätä kohteesta tältä osin ehdoin että..., minkä noudattamatta jättämisestä saa seuraamuksen (korvaus haitan kärsijöille, sakko valtiolle, sukat pois ja linnaan)
Löydätte tietenkin monta madonreikää tästä.