Moussaoui

Voisiko näin käydä Suomessa?

Meneillään on rikosjuttu, joka voi johtaa kuolemanrangaistukseen, ja tuomari heittää joukon keskeisiä todistajia oikeudesta.

Suomessa näin ei kävisi oikeudenkäynnin alussa eli alioikeudessa. Sama vaikeus, jonka tuomari Brinkema ratkaisi eilen, on ollut esillä muutoksenhaun yhteydessä. Myös meillä lopputulos voisi olla sama.

Amerikkalaisessa rikosoikeudenkäynnissä on paljon todistelua koskevia sääntöjä, jotka vaikuttavat eurooppalaisista hyvin vierailta ja voivat johtaa siihen, että syyllinen pääsee teknisten syiden takia rangaistuksesta. Ne johtavat myös siihen, että asianajajien temppuilu on mahdollista ja sitä tapahtuu melkein samalla tavalla kuin televisiossa ja elokuvissa näkee.

Syy on pohjimmiltaan valamiehistö. Koska jury kootaan maallikoista, tuomari joutuu valvomaan, ettei jury ota syyllisyysarvion perusteeksi todisteiksi kelpaamattomia asioita.

Kun valamiehistö on antanut lausumansa, siitä ei voi valittaa. Syyllisyyskysymys on siis kerralla lyöty lukkoon. Oikeuskysymyksistä voi valittaa, sillä anglosaksinen perinne jakaa tosiasiakysymykset valamiehille ja oikeuskysymykset tuomarin ratkaistavaksi.

Minusta valamiesjärjestelmä on toimimaton ja turmiollinen. Useimmat amerikkalaiset kollegat pitävät sitä oikeusvaltion peruspilarina, johon ei saa missään tapauksessa kajota. Arvaukseni on, että amerikkalaiset muuttavat valamiskäytäntöään ennen pitkää ja luultavasti loputtoman väittelyn jälkeen. Pelottava osa parhaista lakimiehistä on keskittynyt perustuslain tulkintaa ja oikeusturvan perusteita sivuaviin kysymyksiin, niin että tyydyttäviä kompromisseja ei ole näköpiirissä.

Todistajan "saastuminen" ei siis ole eurooppalaisen oikeudenkäynnin ongelma (ottamatta tässä lukuun Iso Britanniaa eräissä tilanteissa).

Silti tuomioistuin voi ratkaisussaan itse asiassa todeta todistajan "saastuneeksi" ja sanoa, että hänen lausumalleen ei anneta arvoa. Tämän tyyppisiä kysymyksiä ratkaistiin Bodom-oikeudenkäynnin yhteydessä.

Tuomioistuin arvioi todistajankertomusten luotettavuuden. Tavallisimmin katsotaan, että todistaja ei ole kyennyt esimerkiksi tilansa (humala) tai tilanteen vuoksi tekemään luotettavia havaintoja ja siis kertomaan niistä uskottavasti.

Todistajan "valmentamista" olen nähnyt valitettavasti itsekin. Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaan kaikki sellainen on ehdottomasti kiellettyä ja voi johtaa liitosta erottamiseen. Riita-asioissa kaikki asiamiehet eivät ehkä ota kieltoa kyllin vakavasti. Silloin kun olin itse liittoon kuuluva asianajaja, todistajiksi tulossa olevat ällistyivät joskus, kun vastasin heidän kysymykseensä, mitä oikeudessa on kerrottava:" Kertokaa totuus."

Rikosasioissa tilanne on toinen. Herra Moussaouin oikeudenkäynnissä seitsemän todistajaa oli saanut tuomarin kiellosta huolimatta lukea aikaisempien oikeudenkäyntikertojen pöytäkirjoista, mitä muut todistajat olivat kertoneet.

Lain mukaan tuomarin ratkaisu oli oikea ja ainoa mahdollinen. Valtion puolesta asiamiehenä toiminut Carla Martin on nyt Yhdysvalloissa kuuluisa henkilö, mutta hänen uranäkymänsä eivät ole hyvät. Hän toimi tavalla, joka olisi johtanut reputukseen tentissä tai jo tiedekunnan (Law School) sisäänpääsykokeessa.

Ehkä saamme kuulla jatkossa, miten näin pääsi tapahtumaan. Tämän päivän tiedoilla ei voi muuta kuin ihmetellä.

Oikeusmurhan vaaraa ei oikeastaan ole, koska syytetty on tunnustanut jutussa niin että hänelle tulee 911-hyökkäysten osallisuudesta tai avunannosta elinkautinen joka tapauksessa.

Amerikkalaiset todistamis- ja todistekiellot eivät ole pelkkää pelleilyä. Tarkkaavaisten elokuvan katsojien ja dekkarin lukijoiden hyvin tuntema, nykyisin aika pitkälle muutettu "Miranda" oli järkevä sääntö. Korkein oikeus näet päätti aikoinaan, että luvattoman kotietsinnän tai laittoman takavarikon yhteydessä poliisin haltuun joutunut todiste ei kelpaa oikeudenkäynnissä.

Tuolla ratkaisulla korkein oikeus lopetti tunnustukseen kiduttamisen eli kolmannen asteen kuulustelun, joka oli esimerkiksi Chicagossa ja Kaliforniassa poliisien suuresti suosima keino. Tarinat todisteiden "istuttamisesta" (planting) esimerkiksi epäillyn kotiin tai epäillyn lavastamisesta syylliseksi (frame-up) eivät nekään valitettavasti ole perättömiä.

Joka tapauksessa ilmoitan olevani jossain määrin eri mieltä kuin arvostetut opettajani ja monet kollegani. Minusta nimittäin ihmisten epäilyissä ja eräitten kovakouraisten juristien räksytyksessä on jonkin verran perää: syytetyn oikeusturvaan on kiinnitetty niin paljon huomiota, että rikoksen uhrin oikeudet ovat joskus jääneet taustalle ja ihmisten hengen, ruumiin ja omaisuuden turva vähemmälle.

Näitä ongelmia olisi pohdittava hellittämättömästi kokonaisuutena. Ne ovat vaikeita. Yleistävillä huitaisuilla ei päästä mihinkään.

Ne lukuisat suomalaiset, jotka pelkäävät vankien pääsevän liian vähällä, voivat nukkua yönsä rauhassa. Tunnen vankeja ja olen käynyt vankiloissa, useinkin. Kyllä ne ovat sellaisia paikkoja Suomessakin, että ei sinne tee kenenkään mieli takaisin.

Luultavasti olen samaa maata kuin etenkin talousrikosten yhteydessä Pasilan putkaan viedyt itsensä paremmiksi ihmisiksi arvioivat eli hyvätuloiset ja koulutetut. Poliisien puheiden mukaan tällainen tyyppi - esimerkiksi professori - laulaa muutaman tunnin putkassa pitämisen jälkeen kuin kanarialintu.