Sivun näyttöjä yhteensä

25. maaliskuuta 2006

Blogien vastustaja

Erkki Pennanen kiukuttettelee päivän lehdessä poliitikkojen verkkopäiväkirjoja esitämillään perusteilla, joista yksikään ei vakuuta.

Luullakseni Vanhanen ja Siimes jaksavat kirjoittaa päiväkirjaa ja Tuomioja kotisivuja, jotteivat toimittajat pääsisi väliin. Tässä mielessä Helsingin Sanomien poliittisen toimittajan harmin ymmärtää.

Vanha sääntö tietää, ettei sanomalehden kanssa pidä väitellä, koska se ottaa viimeisen sanan. Verkkopäiväkirjassa ei käy näin. Poliitikko ei voi myöskään pitää puheita vapaasti. Julkiset puheet on tasapainotettava niin tarkkaan, ettei puhujan auta siinä sanoa paljon mitään.

Puhuttu sana on tullut HS:n tontille etenkin television aamuhaastatteluissa ja jossain määrin ajankohtaisohjelmissa, niissä jotka lähetetään iltauutisten jälkeen.

Kuka sen tietää, ehkä meillekin syntyy talk-show, jonka vetäjä on niin etävä, että osaa kääntää höpötyksen debatiksi. FST eli ruotsinkielinen ohjelma on osoittanut sellaisia merkkejä. Ja viimeksi Päivärinnan vetämä väittelyohjelma kiinteistönvälityksestä oli jännittävä.

Helsingin Sanomat ja sen kotimaan ja politiikan toimitus ei ole vielä päässyt irti kansankoulunopettajan ajatusmaailmasta eikä käyttäytymiskaavoista. Opettaja tietää. Opetaja näyttää esimerkkiä. Opettaja antaa puheenvuoron, jos oikein viittaa. Mutta kansakoulun takana oli oppivelvollisuus. Helsingin Sanomien takana ei ole lehden lukemisvelvollisuutta.

Pennanen unohtaa kaksi blogin tärkeää ominaisuutta, nopeuden ja kaksisuuntaisuuden. Tosin puheena olevat poliitikkojen päiväkirjat eivät sisällä kommentoinnin mahdollisuutta, paitsi Tuomiojan.

Tämä Blogger menee pian tukkoon ja nurin. Blogien määrä kasvaa geometrisessa sarjassa, ja siksi on korkea aika vähätellä ilmiötä.

Bloggerin kasisuuntaisuudessa on ongelmana kommentoijan sisään kirjoittautuminen ja blogistin mahdollisuus moderoida kommentteja eli jättää niitä julkaisematta. Olen nyt kirjoittanut näitä viime syyskuun lopusta ja jättänyt julkaisematta kaksi kommenttia niiden sisällön takia. Julkaissut olen noin tuhat. Voisin laittaa moderoinnin pois päältä, mutta en tee sitä, koska olen raukkamainen. En halua osallistua mielestäni lainvastaiseen julkaisemiseen, ainakaan niin kauan kuin EY-direktiivin mukaan olen oikeudellisessa vastuussa blogissani ilmestyvästä. Lainvastaisia ovat etenkin kunniaa loukkaavat eli henkilökohtaisuuksiin menevät törkeydet, joita olen siis kohdannut vain kaksi puolessa vuodessa.

Sitten on vielä kaksi asiaa, joista Pennanen sanoo, ettei hän ymmärrä niitä. Sananvapaus. Demokratia.

Vapautta on kahta lajia, vapautta jostakin ja vapautta johonkin. En viittaa affirmative action -ajatteluun, vaan Lutheriin. Minulla on vapaus politikoida. Minulla on vapaus olla politikoimatta. (Käytän jälkimmäistä.)

Minusta tuntuu, että suurten sanomalehtien verkkokeskusteluihin osallistuu yhteensä noin 8 ihmistä ja että he ovat kaikki entisiä yleisön osaston kirjoittajia, jotka ennen käyttivät nimimerkkiä "Joukko huolestuneita perheenisiä Espoosta". Lisäksi siellä on teini-lällätystä eli chatistä siirtynyttä rupattelua.

Sananvapaus on oleellisesti vapaus puhua ja kirjoittaa pötyä. Jos se olisi muuta, se edellyttäisi laaduntarkkailua, jonka toinen nimi on sensuuri.

Pennasella ja minulla on suuri sananvapaus. Kirjoitan blogia, kirjoitan Helsingin Sanomiin, Kanavaan, Parnassoon, Askel-lehteen, Etelä-Saimaaseen. Kirjoittaisin lisää kirjojakin, ellen olisi seurannut huolellisesti ns. Paavo Haavikko -syndroomaa, jota voisi sanoa myös Jörn Donner -oireyhtymäksi. Hyvät ja hienot teokset menettävät merkityksensä ja arvonsa, kun kirjoittaja ei enää muista, mikä on kirjallisuuden ja taiteen vaikein ja tehokkain keino - vaikeneminen.

Kaikille perkeleille sitä kyniä myydäänkin.

9 kommenttia:

  1. Oikein! Paavo Haavikko jatkaa kirjoittamista, vaikka runous on kuollut. Ehkä hän runoilijana ajattele runoudesta samoin kuin Hegel filosofiastaan. Molemmissa herroissa riittää vielä yllin kyllin talikoitavaa. Hän on myös ilmoittanut, ettei koskaan sano muuta kuin mitä tarkoittaa. Mauno Koivistokin oli aikansa epäselvä, mutta halusi kieltää puheittensa tulkitsemisen. Pasuuna antaa joskus pyterän hymyn. Työläisrunoilija Kalevi Sorsa oli muuten vain herkkähipiäinen. Donnerin kaunokirjallisesta tuotannosta en ole viehättynyt, mutta saattaisin viehättyä, jos olisin jaksanut lukea muuta kuin kirjan "Terveenä sairaalassa". On pakko valita, ja joskus voi ja saa valita väärin. Kemppiseen olen suhtautunut uteliaan kiinnostunena. Hänessä on särmää. En nyt keksi muuta yhtä jännitteistä ja vähän merkitsevää ilmaisua.

    VastaaPoista
  2. Kemppinen: ..."Sananvapaus on oleellisesti vapaus puhua ja kirjoittaa pötyä. Jos se olisi muuta, se edellyttäisi laaduntarkkailua, jonka toinen nimi on sensuuri"...

    Tämä on niin hienosti sanottu, että itse tunnen suurta helpotusta. Nimittäin sitä aina toivoisi voivansa olla ehdottomasti oikeassa, mutta kun sitä ei vaan pysty olemaan. Kun ei aina ole itsellä olennaisia tietoja, niin uskomukset ja luulot korvaavat tiedon puutteen. Kun kerran Kemppinenkin hyväksyy sananvapauden yhdeksi perusteeksi, että pötyä voi puhua ja kirjoittaa, niin minua se ainakin helpottaa. Ei tarvitse niin hirveästi pingottaa, kun kerran väärässäkin voi turvallisin mielin olla. Kyllä oikaisijoita löytyy vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
  3. Aamulla lukiessani Pennasen elämän heikoimpiin kuuluvan vuodatuksen ajattelin kirjoittaa siitä. Ei tarvitse enää, kun sen jo näemmä teit. Samat olivat sävelet mielessäni minullakin. Olisin varmaankin itse aloittanut jostakin, joka muistutti tuota viimeistä virkettäsi.

    Kyllä on suurimmalla ja kauneimmalla pelko suuri. Se toistuu siellä jatkuvasti. Tekisivät parempaa lehteä, eivätkä itkisi, kun toiset ovat aktiivisia tiedonvälityksessä.

    Ja on siinä semmoinen ajatus pelon lisäksi, että on niin väärin, ettei kaikki tieto mene näiden tiedotusfeodaaliherrojen suodattimen kautta.

    Entä tuo sisäänrakennettu kaksinaamaisuus sekä korporaation että henkilökohtaisella tasolla: pulju perustaa pilvin pimein blogeja ja haukkuu sitten omissa paperisissa muiden pitämiä.

    Sananvapauden linnunpelättimet on keksitty monessakin mielessä.

    VastaaPoista
  4. Sedis meni asiaan kaartelematta. Hesarissa aletaan käydä kuumana sananvapaudesta, jota he eivät pysty ohjailemaan, jonka väliin he eivät pääse, ja johonka heitä ei kaivatakaan. Mahtaa olla tuskallista seurata keskustelua - ihan kuin toiselta puolelta katua.

    Mutta - ellei ole osoitus kommentaattori Kemppisen huumorista - vaikeata on muillakin:
    (Kemppinen:)"Sananvapaus on oleellisesti vapaus puhua ja kirjoittaa pötyä. Jos se olisi muuta, se edellyttäisi laaduntarkkailua, jonka toinen nimi on sensuuri."

    Ei jumalauta. Nyt on Kemppiseltä menneet vellit, puurot, sopat ja syltyt pahemman kerran sekaisin.
    Valko-Venäjällä saattaisi vielä mennä läpi, siellähän mainitun kaltainen sananvapaus kukoistaa: lehdissä kirjoitetaan aivan mitä sattuu, mitä pöyristyttävimpien valheiden julkaisemista pidetään aivan oikeutettuna. Kun on tämä sananvapaus...

    Onko P. Haavikko -syndrooma sittenkin pesiytymässä Kemppisen ajatuksenjuoksuun?

    VastaaPoista
  5. Ad Viti

    Jommallakummalla meistä on nyt roska aivoissa. Alustavasti veikkaisin Sinua.

    Sananvapaus = ei ennakkotarkastusta. Jos tuli sanotua aivan mahdottomia, rangaistus. (Esimerkki: yllytyksestä kansanmurhaan tai joukkotuhontaan, Irakin tapaan)

    Sananvapaus = todellisia mahdollisuuksia sanoa sanottavansa, ilman Hesarin jäsnkirjaa, tutkintoa tai virallista lupaa.

    Blogein liittyy Kiina-ilmiö - vain hallinnon suosikeilla on oikeus julkaista. Jos joku yrittää muuta, pannaan vähintäänkin piuhat poikki.

    VastaaPoista
  6. En yritä väittää, etteikö Kemppisen esittämä yhtälö "sananvapaus = ei ennakkotarkastusta" pitäisi vettä.

    Mutta kun käsite määritellään "sananvapaus on oleellisesti vapaus puhua ja kirjoittaa pötyä", suhtaudun määritelmään huumorin kannalta. Sanon: "lähden länteen", ja nousen idän pikajunaan. Tokihan länteen pääsee idän kautta.

    Kemppisen määrittely ei ole käsitteen hengen mukainen, sanoisinko näin. Etenkin tuon "oleellisesti" sanan värittämänä sananvapauden aave huhuilee kuin vikasuuntaan.

    No, semantiikka sikseen. Minun käsitykseni sananvapauden hengestä on syntynyt omakohtaisten kokemusten kautta:
    Siellä missä sananvapaus ei ota toteutuakseen, viranomaiset sensuroivat ilmaisusta järjestään juuri sen mikä ei ole pötyä.

    Noin. Nyt lähetän kirjoituksen esitarkastettavaksi.

    VastaaPoista
  7. Kuten Kemppinen on monessa kirjoituksessaan jankuttanut, merkitsee sananvapaus oikeutta ilmaista mielipiteensä ilman ennakkosensuuria.

    Viti näyttää ajattelevan, että sananvapaus on läheisessä suhteessa laadukkaaseen journalismiin - että lehdillä olisi jokin velvollisuus kirjoittaa hyviä ja monipuolisia juttuja.

    Tavallisesti sanomalehti joka harjoittaa sananvapauttaan julkaisemalla näköalatonta "pötyä" on vain huono lehti. On usein nähty, että yksipuolinen journalismi vaikuttaa ennen pitkään lukijoiden määrään... ainakin jos on todellista kilpailua.

    Tätä asiaa on käsitelty täällä monesti aiemmin. Epäeettisestä, valheellisesta, loukkaavasta tai harhaanjohtavasta kirjoittelusta saattaa joutua oikeuteen.

    Olennaista on, että demokrattisessa yhteiskunnassa sananvapauden väärinkäyttö punnitaan jälkikäteen, ei ennen tekstin julkaisemista.

    VastaaPoista
  8. Sananvapauden tarkoitus on tehostaa markkinoiden toimintaa.

    "Put your money where your mouth is."
    vanha englantilainen sananlasku

    Sananvapauteen kuuluu elimellisesti vedonlyönti. Vedonlyönti kaikesta mikä liikkuu. vedonlyönti on vapautettava, että saamme ihmisistä lypsettyä sen mihin he todella uskovat.

    VastaaPoista
  9. Kuka perhana sinun blogissasi on kenenkää kunniaa loukannut;)?

    Miehitettyjen alueiden palautusasia kuitenkin lienee edelleen ajankohtainen?

    Http://www.kavkaz.fi terveisin;)

    VastaaPoista