Käsikirjoittajalta kysytään aina syyttävällä, syyllistävällä ja epäluuloisella äänellä: kuinka sujuu? Kysymykseen ei tietenkään pidä vastata rehellisesti, että ei oikein suju. Taiteellisessa ja tieteellisessä työssä on tuo yhteinen piirre. Ei tahdo sujua.
Niinpä on hyvä, jos käsikirjoittaja on taitava näyttelijä, ja osaa peittää oman yllättyneisyytensä, kun työ on valmis ja osoittautunut hyväksi.
Julius ja Philip Epstein olivat kaksoset. Olen näyttänyt joillekin tuttaville sen alamäen ja mutkan lähellä Hillcrestin golfkenttää, jossa heistä jompikumpi keksi elokuvan lopun - pidättäkää tavanomaiset epäillyt, Round up the usual suspects.
Wikipedia kertoo, että loppuratkaisusta on monia kaupunkilegendoja. Tämä versio esiintyy kolmessa uudessa kirjassa - Bogartin elämäkerrassa, Lew Wassermanin elämäkerrassa ja jossain muualla. Luen niitä jatkuvasti. Hollywoodin tuotantorakenne kiehtoo. Harva näet tietää, mistä Warnerin veljekset, Cohn ja Louis B. Mayer saivat käskynsä. (Lyhyt vastaus - joint venture ennen sanan ja käsitteen keksimistä eli ryhmä Wall Streetin pankkimiehiä - vain lyhyen aikaa kultakaudella MGM:n kassavirta riitti tuotannon rahoittamiseen.)
"Casablancan" aikakausi on niin kiinnostava. Silloin käsikirjoittajista olivat iskussa sankarini Hecht, MacArthur ja nämä Epsteinit. William Faulkner merkittiin Raymond Chandlerin "Syvän unen" käsikirjoittajaksi. Kumpikaan herroista ei pitänyt Hollywoodista eikä toisistaan. He eivät edes juopotelleet yhdessä, ja se on paljon, kun tietää, missä määrin heitä viina
vei.
Olen pitänyt Chandleria yhtenä Yhdysvaltain suurista kirjailijoista ja ylittämättömänä Kalifornian kuvaajana. Vaikka hän asuin siellä ja kuoli La Jollassa, ei hän Los Angelesia tuntenut eikä pitänyt siitä. Hän oli Englannissa koulutettu hermoherkkä mies, joka epäonnistui liikemiehenä niin pahasti että joutui kirjoittelemaan kaikenlaista elääkseen.
Nyt Chandlerin ymmärtäminen on samalla tavalla vaikeaa kuin musiikissa Haydnin - hän teki paljon niin hyvin ja oikein että kymmenet (sadat) jäljittelivät esikuvansa hengiltä.
Se on monen suurmiehen kohtalo: suolataan seisaalleen, jollekin korokkeelle. Niin kävi jopa Martti Lutherille. Melanchton & Co. huolehtivat ettei hän päässyt häiritsemään julkisuuskuvaa, josta oli tullut poliittisesti hyvin merkittävä.
Kertomus ei Chandlerin jälkeen ollut enää koskaan entisensä. Dashiell Hammet (Malta haukka) oli San Franciscosta, niin että se on eri asia.
Käsikirjoituksessa on kaksi tietä. Jotain todella hienoa voi tulla äkillisestä näystä, päähänpistosta, kuten Epsteinin kaksosille. Mutta se on mahdollista vain, jos taustalla on hirmuinen ammattitaitoa ja paljon paljon kärsivällisyyttä. Toinen tie on takominen - kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa. Sana on oikeastaan sama kuin "kirjomineähän van". On kirjottava sormet
verillä.
"Big Sleep" tarkoittaa kuolemaa. Nykyisin sanottaisiin ehkä "Ground Zero".
Ystäväni Petterin "Elämää suuremmat" on hauska käännösvirhe. "Bigger than life" oli etenkin ulkoilmateattereiden mainoksissa esiintynyt ilmaus, joka tarkoitti, että kuvakoko kankaalla on enemmän kuin 1 : 1 eli siis todellista
suurempi.
Terveisiä Päiville. Oli tekniksiä vaikeuksia Bloggerin kanssa. Koneet kostavat.
Olet hirveän oikeassa. Se tärkein juttu tässä oli mielestäni se että taiteen ja tieteen tekimisen tuska on sama. En usko että se on tullut ihmisille koskaan selväksi. Eli kun he eivät ymmärrä sitä taiteen tuskaan, he voisivat olla ymmärtämättä yhtä hyvin sitä tieteen tuskaa.
VastaaPoistaNerot erikseen.