Ron

Putkimies kysyi, mitä me teimme työksemme. Sanoimme olevamme professoreita, Ron ja minä. Putkimies arveli, ettei siinä ole mitään häpeämistä.

Suurempi herra hän olikin. Malibussa on vaikea saada putkimiehiä, ja sitten kun on saanut, hinnasta ei riidellä.

Töitä riittää. Malibu on vielä pahempi kuin Santa Barbara. Siellä ei ole edes kunnallista viemärilaitosta niin että säännöllisesti toistuvien tulvien aikana kauniit ja rohkeat kahlaavat siis viemärijätteessä.

Malibussa on ihmisiä, jotka ovat vielä remmissä. Santa Barbara ja Palm Springs ovat aidattujen kaupunkien esikuvia. Useille asuntoalueille ei todella pääse, ellei ole kutsua ja koodeja. Palm Springsissä on hiukan sellainen tunne, että saadakseen kupin kahvia joutuu näyttämään oikean väristä luottokorttia ja esittämään kirjallisen selvityksen kaupunkiin poikkeamisen syystä. Onneksi oli.

Kalifornian keinotekoiskaupunkien yhteinen vaakunalause voisi olla "Ajan täytyy seisahtua". Eläkeläisten kaupungeissa jopa ilmasto toimii siten, että asukkaat voivat kuvitella kaiken jatkuvan ikuisesti.

Malibu on puolen tunnin päässä Santa Monicasta eli siis Los Angelesista pohjoiseen. SEn filmitähtien ja miljardöörien kertymä johtuu sijainnin lisäksi siitä, että muuan kiukkuinen leski piti aluetta suljettuna ja taisteli jopa valtatien rakentamista vastaan menestyksellisesti. Ennen sotia kuohukerma asui Santa Monicassa. Sotien jälkeen mogulien ja tähtien asunnot rappeutuivat, ja varomattomasti leikattua rinnettäkin murtui Tyyneen valtamereen. Osaan kyllä näyttää, missä asui Chaplin, missä Fairbanks ja Pickford ja missä Louis B. Meyer. Sunset Boulevardin ja rantatien risteyksessä nelivuotias Clint Eastwood oli hukkua. Hänen isänsä oli silloin paikallisella bensa-asemalla töissä. Myöhemmin isästä ei paljon kuultukaan. Bensa-asema on edelleen siinä. Samoin Eastwood.

Malibussa epätodellisuuden ilmapiiri on kyllä hyvin vahva. Ron ei välitä siitä. Hänellä on juuri oikea tausta. Hän ansaitsi opiskelurahansa "tenniksellä" pelaamalla Pasadenassa miljonäärien ja näiden perheenjäsenten kanssa. Jossain vaiheessa oli valittava väitöskirja tai ammattilaisuus. Vielä nyt, todella kummallisen Pepperdine Universityn kai pisimpään palvelleena professorina ja UCLA:n vakinaisena tilapäisenä taloustieteen professorina hän pitää rappukäytävän seinällä valokuvaa, joka on otettu voitollisen nelinpelin jälkeen. Toverina on Pancho Gonzales. Katso Wikipedia.

Lilsäksi Ron on kotoisin suhteellisen asiallisista oloista Oregonista. Oregonilaiset pitävät itseään hyvinä ihmisinä, ja ovat oikeassa siinä. Jos jostain löytää syntyperäisen kalifornialaisen, niin on se ennakkoluulo aika perusteltu. Kyllä heillä on oikeasti päässä vikaa. Tai sanottaisiinko että he ovat kovin erilaisia.

Malibun viimeisin metsäpalo pysähty alle sadan metrin päähän Ronin parvekkeesta. Kalifornian chapparal on tarkoitettukin palamaan. Con Ed eli paikallinen sähköyhtiön toiminut kauan samalla periaatteella kuin Fortum ja Vattenfall meillä. Kun muuntajia ei korjata eikä korkeajännitejohtojen kuntoa valvota, vahinkoja sattuu yhä enemmän. Lehdistö - myös arvovaltaiset asialehdet - panevat metsäpalot kommunistien, homojen tai terroristien syyksi.

Ron kirjoitti, että voisin taas tulla heille kiinaamaan. Hänen Pepperdinen virkaansa kuuluu varsin väljä talo Malibun rinteillä - yli 180 asteen näköala lahdelle. Emme ole tavanneet muutamaan vuoteen.

Voisi mennä. On siitä hyötyäkin.

Se Pepperdine ei ole tutkimusyliopisto vaan korkeatasoinen, rikkaitten kakaroille tarkoitettu paikka, jonka rahoittaja on hyvin varakas kirkko. Opetus on korkeatasoista, mutta toisaalta lainelautailussa voi suorittaa cum lauden. Mikä ettei. Siellä se keksittiin, Malibun ja Santa Monican välissä. Ja Beach Boys - paikallinen soittokunta - lauloi.

Pepperdinesta toimme veljeni Sepon kanssa 90-luvun lopulla Suomeen ADR:n eli vaihtoehtoisen riitojen ratkaisumenettelyn. Se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Asianajajaliitto on nyt kouluttanut siihen väkeä paljonkin. Sovittelun ajatus on toteutunut lainsäädännössä ja myös tuomarit tekevät sitä. Eräillä alueilla, kuten urheilussa, se on yksin hallitseva. Mutta sovittelijaksi ei opi edes vuodessa, kahdessa ehkä.

Ero on se, että kun oikeudenkäynnin jälkeen molemmat osapuolet yleensä poistuvat paikalta hammasta purren ja nyrkkiä puiden, sovittelumenettelyn jälkeen he useinkin poistuvat polkka-askelein, käsi kaulalla.

Ehkä minä kysyn, miten Ron on kotosalla ja vieläkö professori Alchian elää - tapasin hänet usein. Hän toimi presidentti Rooseveltin neuvonantajana väiteltyään 1934.