Pyyhkeitä Taxellille

Paperiteollisuus valmistaa myös pyyhkeitä - talouspyyhkeitä. Suositten.

Ministeri Taxell lausui:"Yritystoiminnan luonteeseen kuuluu, että toimintaa harjoitetaan siellä missä se on yrityksen kannalta edullisinta."

Sen jälkeen hän lausui:"Yritysten ja niiden johdon syyllistäminen puuttuvasta yhteiskuntavastuusta on kuitenkin avoimen kilpailun oloissa perusteetonta ja hyödytöntä."

Parempi puheiden kirjoittaja nyt Taxellille. Elinkeinoelämän keskusliitolla on sellaisia käytettävissä.

Nyt julkisuuteen jaetaan ensin hyvin ongelmallinen ja älyllisesti vajaa iskulause. Elinkeinopoliittinen iskulause syyllistämisestä osoittaa, ettei Taxell osaa käsitellä ongelmaa.

On mahdollista, ettei paperituotannon jatkaminen Voikkaalla ole perusteltua.

Suomesta tuli paperin valmistamisen suurvalta lähinnä siksi, että se on niin helppoa. Esimerkiksi Jaakko Pöyryn elämäkertateoksesta, sekä tietenkin alan historioista, käy ilmi, että alan teollinen tuotanto oli järkyttävän alkeellista vielä 1960-luvulla. Senkään jälkeen ala ei kehittynyt kestämään todellista kilpailua. Ala ei ole myöskään keksinyt keinoa turvata edellytyksiään valuuttakonstien eli devalvaatiomahdollisuuden loppumisen jälkeen, vaikka sillä on ollut kymmenen vuotta aikaa.

Se kysymys, missä toiminnan harjoittaminen on edullisinta, on mielenkiintoinen. Ajatellaan miten Yhdysvaltain valmistavan teollisuuden kävi. Terästeollisuus jätti jälkeensä kärsiviä kaupunkeja. Metsäteollisuus siirtyi Minnesotasta Georgiaan.

Tunnen lähemmin kaksi esimerkkiä, nimittäin Los Angelesin elokuva- ja viihdeteollisuuden ja San Franciscon seudun eli Piilaakson tietotekniikkateollisuuden. Minulla on tietoja molemmissa mainituissa paikoissa harjoitetusta biotekniikasta ja näitten takana olevasta sijoitustoiminnasta.

Mainitsemani alat muodostavat yli puolet Yhdysvaltain vientiteollisuudesta ja luultavasti koko teollisuuden volyymistä. Niitä harjoitetaan hyvin kalliista ja epäedullisista paikoista käsin. Tuotantoa on ulkoistettu rajusti, esimerkiksi elokuva- ja peliteollisuutta hyvin merkittävässä määrin Uuteen Seelantiin, mutta merkittävät alihankkijoiden ryhmät toimivat silti lähettyvillä.

Kaikilla näillä alueilla teollinen kehitys on jatkunut sotilashankintoja tyrehdyttyä vakaiden suurliikkeiden ja yliopistojen yhteistyönä. University of California ja sen lukuisat campukset kuten UCLA ja Berkeley, Stanford, USC - Hewlett-Packard, Intel...

Kiitety perustutkimus tästä asiasta on Berkeleyn dekaani Annelee Saxenianin "Regional Advantage". Suosittelen Taxellille. Annelee käy usein Suomessakin. Kirjassaan hän pohtii, miksi tietotekniikka siirtyi MIT:n ympäriltä Bostonin seudulta Piilaaksoon.

Kaliforniahan oli osavaltiona lähes konkurssissa 1991-1993 mutta nousi siitä. Työantajat oppivat olemaan vähättelemättä jopa meksikolaisia työntekijöitä, koska työvoimaa jossain muodossa tarvitaan jatkuvasti. Työttömät voivat myös polttaa puoli kaupunkia, kuten Los Angelesissa 1993.

Missä yritystoiminnan harjoittaminen on edullisinta, on siis kysymys, jota tuhannet liikkeenjohtajat ja pääomasijoittajat miettivät joka päivä. Wellington, Uusi Seelanti on oikea paikka valmitaa elokuvia (Taru sormusten herrasta), mutta Disney ja kumppanit ovat edelleen Burbankissa Los Angelesissa. Spielberg ja Lucas toimivat USC:n kanssa, vaikka Spielberg ei aikoinaan selviytynyt sisäänpääsykokeista. Coppola ja kumppanit ovat UCLA:n lähellä.

Suomessa teollisuuden ja tutkimuksen yhteistyö on todellisuudessa aika surullinen tarina.

Syyllistäminen yhteiskuntavastuusta on osa liiketoiminnan tulosta. Syyllistäminen ei ole turhaa. Yrityksellä on sekä kaupallinen että kulttuurinen brändi. Nokialla molemmat puolet brändistä ovat olleet kunnossa. Apple on esimerkki vahvasta kulttuuriseseta brändistä - maine on parempi kuin tuotteet. Kellog's on kulttuurisesti huono brändi. Samoin Marlboro.

Niin, ministeri Taxell - eikö tupakkateollisuus ole pelottava esimerkki? Tai kemian teollisuus.

On pelottavaa, että elinkeinoelämän puhetorveksi pantu mies, joka on kokenut ja myös kovia kokenut poliitikko ja liikkeenjohtaja, huitaisee yhteiskuntavastuun syrjään aikana, jolloin jopa niin marginaalinen ryhmä kuin Greenpeace kykenee kiusaamaan metsäteollisuutta puhtaasti harjoitusmielessä toimien.

Lopuksi: se ajatus on puhtainta 1800-lukua, että teollisuusyritys olisi kuin telttaleiri, jonka voisi muuttaa Kiinaan kuin kiertävä sirkus. Yritys on verkosto. Kaliforniassa käytetään slangisanaa "hard-wired" - yritys on johdotettu ja juotettu kiinteästi siihen raskaaseen infraan, jossa se toimii.

Raskasta infraa ovat yliopistot, koulut, maantiet ja rautatiet, asunnot, verotus, satamat ja energia sekä turvallisuus sisäisiä ja ulkoisia väkivaltaisuuksia vastaan. Siihen kuuluu myös oikeusturva, eikö niin?

Useimmat Kiinaan ja Intiaan menijät tulevat sieltä vielä verissä päin takaisin.

Omistajien silitteleminen voitoilla ei ole taloustieteessä ollut enää 30 vuoteen elinkeinotoiminnan tarkoitus. Yrityksen tarkoitus on pysyä hengissä. Sen se toteuttaa alentamalla kuluja.

Joka haluaa korkeimpia liikevoittoja, siirtyköön suoraan myymään huumeita.

Vetoaminen osakkeenomistajien suosioon on ilmoittautumista kauneuskilpailuun. Niissä ministeri Taxellila ei ole mahdollisuuksia.