Sivun näyttöjä yhteensä

17. maaliskuuta 2006

Pyyhkeitä Taxellille

Paperiteollisuus valmistaa myös pyyhkeitä - talouspyyhkeitä. Suositten.

Ministeri Taxell lausui:"Yritystoiminnan luonteeseen kuuluu, että toimintaa harjoitetaan siellä missä se on yrityksen kannalta edullisinta."

Sen jälkeen hän lausui:"
Yritysten ja niiden johdon syyllistäminen puuttuvasta yhteiskuntavastuusta on kuitenkin avoimen kilpailun oloissa perusteetonta ja hyödytöntä."

Parempi puheiden kirjoittaja nyt Taxellille. Elinkeinoelämän keskusliitolla on sellaisia käytettävissä.

Nyt julkisuuteen jaetaan ensin hyvin ongelmallinen ja älyllisesti vajaa iskulause. Elinkeinopoliittinen iskulause syyllistämisestä osoittaa, ettei Taxell osaa käsitellä ongelmaa.

On mahdollista, ettei paperituotannon jatkaminen Voikkaalla ole perusteltua.

Suomesta tuli paperin valmistamisen suurvalta lähinnä siksi, että se on niin helppoa. Esimerkiksi Jaakko Pöyryn elämäkertateoksesta, sekä tietenkin alan historioista, käy ilmi, että alan teollinen tuotanto oli järkyttävän alkeellista vielä 1960-luvulla. Senkään jälkeen ala ei kehittynyt kestämään todellista kilpailua. Ala ei ole myöskään keksinyt keinoa turvata edellytyksiään valuuttakonstien eli devalvaatiomahdollisuuden loppumisen jälkeen, vaikka sillä on ollut kymmenen vuotta aikaa.

Se kysymys, missä toiminnan harjoittaminen on edullisinta, on mielenkiintoinen. Ajatellaan miten Yhdysvaltain valmistavan teollisuuden kävi. Terästeollisuus jätti jälkeensä kärsiviä kaupunkeja. Metsäteollisuus siirtyi Minnesotasta Georgiaan.

Tunnen lähemmin kaksi esimerkkiä, nimittäin Los Angelesin elokuva- ja viihdeteollisuuden ja San Franciscon seudun eli Piilaakson tietotekniikkateollisuuden. Minulla on tietoja molemmissa mainituissa paikoissa harjoitetusta biotekniikasta ja näitten takana olevasta sijoitustoiminnasta.

Mainitsemani alat muodostavat yli puolet Yhdysvaltain vientiteollisuudesta ja luultavasti koko teollisuuden volyymistä. Niitä harjoitetaan hyvin kalliista ja epäedullisista paikoista käsin. Tuotantoa on ulkoistettu rajusti, esimerkiksi elokuva- ja peliteollisuutta hyvin merkittävässä määrin Uuteen Seelantiin, mutta merkittävät alihankkijoiden ryhmät toimivat silti lähettyvillä.

Kaikilla näillä alueilla teollinen kehitys on jatkunut sotilashankintoja tyrehdyttyä vakaiden suurliikkeiden ja yliopistojen yhteistyönä. University of California ja sen lukuisat campukset kuten UCLA ja Berkeley, Stanford, USC - Hewlett-Packard, Intel...

Kiitety perustutkimus tästä asiasta on Berkeleyn dekaani Annelee Saxenianin "Regional Advantage". Suosittelen Taxellille. Annelee käy usein Suomessakin. Kirjassaan hän pohtii, miksi tietotekniikka siirtyi MIT:n ympäriltä Bostonin seudulta Piilaaksoon.

Kaliforniahan oli osavaltiona lähes konkurssissa 1991-1993 mutta nousi siitä. Työantajat oppivat olemaan vähättelemättä jopa meksikolaisia työntekijöitä, koska työvoimaa jossain muodossa tarvitaan jatkuvasti. Työttömät voivat myös polttaa puoli kaupunkia, kuten Los Angelesissa 1993.

Missä yritystoiminnan harjoittaminen on edullisinta, on siis kysymys, jota tuhannet liikkeenjohtajat ja pääomasijoittajat miettivät joka päivä. Wellington, Uusi Seelanti on oikea paikka valmitaa elokuvia (Taru sormusten herrasta), mutta Disney ja kumppanit ovat edelleen Burbankissa Los Angelesissa. Spielberg ja Lucas toimivat USC:n kanssa, vaikka Spielberg ei aikoinaan selviytynyt sisäänpääsykokeista. Coppola ja kumppanit ovat UCLA:n lähellä.

Suomessa teollisuuden ja tutkimuksen yhteistyö on todellisuudessa aika surullinen tarina.

Syyllistäminen yhteiskuntavastuusta on osa liiketoiminnan tulosta. Syyllistäminen ei ole turhaa. Yrityksellä on sekä kaupallinen että kulttuurinen brändi. Nokialla molemmat puolet brändistä ovat olleet kunnossa. Apple on esimerkki vahvasta kulttuuriseseta brändistä - maine on parempi kuin tuotteet. Kellog's on kulttuurisesti huono brändi. Samoin Marlboro.

Niin, ministeri Taxell - eikö tupakkateollisuus ole pelottava esimerkki? Tai kemian teollisuus.

On pelottavaa, että elinkeinoelämän puhetorveksi pantu mies, joka on kokenut ja myös kovia kokenut poliitikko ja liikkeenjohtaja, huitaisee yhteiskuntavastuun syrjään aikana, jolloin jopa niin marginaalinen ryhmä kuin Greenpeace kykenee kiusaamaan metsäteollisuutta puhtaasti harjoitusmielessä toimien.

Lopuksi: se ajatus on puhtainta 1800-lukua, että teollisuusyritys olisi kuin telttaleiri, jonka voisi muuttaa Kiinaan kuin kiertävä sirkus. Yritys on verkosto. Kaliforniassa käytetään slangisanaa "hard-wired" - yritys on johdotettu ja juotettu kiinteästi siihen raskaaseen infraan, jossa se toimii.

Raskasta infraa ovat yliopistot, koulut, maantiet ja rautatiet, asunnot, verotus, satamat ja energia sekä turvallisuus sisäisiä ja ulkoisia väkivaltaisuuksia vastaan. Siihen kuuluu myös oikeusturva, eikö niin?

Useimmat Kiinaan ja Intiaan menijät tulevat sieltä vielä verissä päin takaisin.

Omistajien silitteleminen voitoilla ei ole taloustieteessä ollut enää 30 vuoteen elinkeinotoiminnan tarkoitus. Yrityksen tarkoitus on pysyä hengissä. Sen se toteuttaa alentamalla kuluja.

Joka haluaa korkeimpia liikevoittoja, siirtyköön suoraan myymään huumeita.

Vetoaminen osakkeenomistajien suosioon on ilmoittautumista kauneuskilpailuun. Niissä ministeri Taxellila ei ole mahdollisuuksia.

12 kommenttia:

  1. Eilen ihmettelin samaa puheenvuoroa runon verran. Se löytyy täältä:

    http://karrikokko.blogspot.com/

    Ystävällisin terveisin
    Jouni

    VastaaPoista
  2. Hoh hoijaa... miten naivia tekstiä. Missä satumaassa Kemppinen elää?

    "Omistajien silitteleminen voitoilla ei ole taloustieteessä ollut enää 30 vuoteen elinkeinotoiminnan tarkoitus. Yrityksen tarkoitus on pysyä hengissä. Sen se toteuttaa alentamalla kuluja."

    Jos ei Kemppinen ole aikaisemmin lukenut, niin lukekoon nyt:
    1. Kansainvälinen (ja kansallinenkin) maksimaalista ja nopeata voittoa hakeva suurpääoma pyyhkii takapuolensa sillä paperilla, jolla taloustiede selostaa elinkeinotoiminnan tarkoitusta. Isot ja pienet kapitalistit naureskelevat taloustieteen totuuksille. Tarkoitus on tehdä rahaa, ja kunnolla. Ja kun hankit paljon, mukana tulee se varsinainen hunaja, eli valta.
    2. Jos yrityksen tarkoitus olisikin pysyä hengissä, sen omistajien nykykapitalistinen näkökulma painottaa muita motiiveja. Jos yrityksen kuolema tuottaa enemmän kuin hengissäpysyminen, yritys tapetaan.

    Taloustieteen siveysopin tunneilla voidaan vielä kuvitella kuvitelmia, mutta kunhan astuu liikemaailmaan, tarina onkin toisenlainen. Kemppisen tutkijakammiota olisi syytää tuulettaa.

    VastaaPoista
  3. Jukka,
    olin jo ehtinyt siteerata Taxellin syylistämislausetta toisaalle. Kyllä sillä on vientiä.
    Varsinaisesti päädyin sivullesi hakusanalla "Matkaan Hopea". Sinä Jukka kun kaiken muistat, niin olihan se Hopea Tex Willerin ratsu?
    Vastaisitko suoraan mailiosoitteeseeni.
    terveisin
    pentti.kemppainen@hotmail.com

    VastaaPoista
  4. Ad Viti:

    Olen kyllä selvästi eri mieltä.

    Sinusta en tiedä, mutta itse olen ollut liike-elämässä 40 vuotta, kun taas tutkimusten kanssa on niin ja näin.

    Kuvauksesi koskee gangstereita, ja heitä tunsin jo 1960-luvulla. Useimmilla oli gangsterin kohtalo.

    Olen ollut usein mukana, kun kapitalisti kieltäytyy lähtemästä mukaan kiihkeään rahan tekemiseen.

    Kuten sanottu, seurasin juristina hyvinkin läheltä, kun säästöpankkilaitos kaatui, kun KOP kuoli ja kun osuuspankkijärjestelmä pysyi pystyssä.

    Henkilöt painottivat eri tavoin voiton ja riskin suhdetta. Yleensä yhtälö on sellainen, että mitä suurempi voitto on tähtäimessä, sitä suurempi riski menettää omat ja varastetut.

    Mukana on myös tutkijan "viisautta" - tietyissä riskitilanteissa, kuten uhkapeleissä, on teoreettisesti mahdollista voittaa, mutta luultavasti koko maailmassa ei ole niin paljon rahaa, että pelikasinon pystyisi räjäyttämään pelaamalla.

    VastaaPoista
  5. Moi Kemppainen -

    Yksinäinen Ratsastaja - The Lone Ranger.

    Yahoo Silver!

    Kivas kuulla Sinusta. Gronow väitti eilen, että olet kadonnut jäljettömiin, samoin kuin Olli A.

    VastaaPoista
  6. Olen samaa mieltä Vitin kanssa, että kapitalismin nykytoimijoiden mainetta ja vastuuta ei kannata yrittää puhdistaa millään yli kaksi vuotta vanhoilla teorioilla talouselämän toiminnasta.

    Sillä kentällä kerjätään ihan toisenlaista vastalääkettä.

    "Se kysymys, missä toiminnan harjoittaminen on edullisinta, on mielenkiintoinen."

    Ymmärtääkseni missään ei ole pysyvästi edullisinta. Kun hintoja poljetaan toisalla, kasvaa paineet polkea hintoja taas toisaalla. Kaikki maantieteellisiä sijainteja kiristetään ja hivutetaan saman näännytyslogiikan mukaan. Kurjimman, epäjaloimman ja moraalittomimman ehdoilla toimitaan globaalisti amerikkalaisen "pidä oma takapihasi puhtaana" -periatteen mukaisesti.

    Globaalin talouden toimintaympäristössä ei ole keskeistä kaavailla taloudellisen toiminnan esteiden poistamisista kansallisella tasolla, vaan ylikansallisella tasolla globaalia lakia säätävää elintä, joka todella luo vakavia esteitä korporaatioiden kasvulle.

    Että sellaisella elimellä voisi olla todellista valtaa yli korporaatioiden, ja läpikorruptoituneen rusinaksi kuivuneen henkilöpolitiikan, sillä täytyy olla hallussaan suurteollisuutta, joka takaa tietyn lahjomattomuuden. Elin on eräänlainen logistiikkarobotti, jonka keinoäly optimoi suurteollisuustuotanon ja energiatuotannon maapallolla globaalisti.

    Siellä siipien alla saa sitten vapaa kilpailu mellastaa, mutta yrityksillä on oltava olemassa suurin mahdollinen koko. Koko rajan ylittyessä valtio lunastaa yhtiön.

    Valtiolla voivat olla työssä ne, joiden luovuutta eivät alligaattorisuot inspiroi.

    Tällainen malli on käsittääkseni ainoa, jolla maapallon luonto voidaan vielä pelastaa.

    VastaaPoista
  7. Viti näyttää julistaneen sodan! Hyvä on.
    Olet nyt vapaata riistaa minunkaltaisilleni (ent.) palkansaajia edustaville tahoille.

    Mielipiteesi ovat - kuten Kemppinen kirjoitti - gangsterilähtöisiä.

    Jos "uusi" libertaristis-monetaristinen taloustiede on (aina ollut) tätä, niin sinun(kaan) pääsi ei paljoa paina silloin, kun protesti lähtee liikkeelle.

    Lue Rooman historiaa.

    Rooman senaatin ja diktaattorien suhteiden "mukavasta dialektiikasta" jokainen voi oppia jotain, - myös sinä - modernin, arvovapaan (?) kilpailun (mikä mystifioitu/valheellinen termi!) naamioon sonnustautunut, yhteisöllisyyden rakenteita kalvava jne. jne. pikku talouspoliitikko, jonka näkymät ovat globaalit, mutta intentio täysin subjektiivinen - psykologisen egoismin taloustiedettä.

    Missä tapahtuikaan, että legitimoidun hallinon, estääkseen rikkaimman yläluokan äänestämästä omaksi tuhokseen vain itseään, piti muuttaa lainsäädäntöä..?

    Psykologinen egoismi lienee ihan aito asenne, mutta jos me tiedämme mihin se johtaa, niin, miksi ihmeessä sitä pitäisi kannattaa?

    Tämä on aporia - en kiellä...

    VastaaPoista
  8. Ad Viti & Rasanen

    Kapitalismi - kapitalisti.

    Meillä opn keskuudessamme jäänteitä aika hyvin toimineesta teollisuudesta ja kaupasta, joka ei ollut kapitalistista, nimittäin osuustoiminta.

    Ostokuitit kerättiin hillopurkkiin ja niistä suoritettiin vuosittain palautusta.

    Osuuskuntia oli kahta päälajia, kulutus- ja tuotanto-osuuskuntia.
    Ne muutettiin melkein kaikki osakeyhtiöiksi, jolloin voitonjakoperuste on raha eli osakemäärä eikä jäsenyys.

    En tiedä, olisiko tuo idea elvytettävissä. Joskus näyttää, että vertaisryhmät todellisuudessa toimivat kuin pienet osuuskunnat.

    Huomaan itse suhtautuvani S-ryhmään rauhallisesti eli ei-aggressiivisesti. Sillä nyt kumminkaan ei ole ahneita ulkomaisia omistajia.

    Niin että kyllä tämä on niin iso ongelma, ettei se ratkea repäisevillä yleistyksillä.

    Myös taloudellista toimintaa harjoittavat yhdistykset ovat jättäneet jälkensä historiaan, nimittäin ammattiyhdistykset.

    En haikaile paluuta menneeseen, koska paluuta ei ole. Mutta vaihtoehtoja on. Nyt tuntuu joskus - kuten kirjoitin blogissa - että ollaan palattu 1800-luvun lopun "kurkunleikkauskapitalismin" tunnelmiin.

    VastaaPoista
  9. Minun käsittääkseni Viti kirjoitti siitä, miten asiat ovat, eikä siitä, miten niiden tulisi olla. Luin kommentin moneen kertaan; hän ei sano pitävänsä esittelemiään realiteettejä moraalisesti hyväksyttävinä.

    Blogijutun näkökulma on toinen. On huolestuttavaa, jos poliitikot alkavat laulaa samoja lauluja "ulosmittauskapitalistien" kanssa. Poliitikoilta voi vaatia eettisyyttä ja kansalaisten hyvän huomioonottamista. He voivat tietyissä rajoissa asettaa yhtiöille velvollisuuksia ja rajoituksia.

    VastaaPoista
  10. Mitä puoluetta äänestävät irtisanotut voikkaalaiset paperityöntekijät seuraavissa eduskuntavaaleissa?

    Energia on litistetty hyvinvoinnin alle. En mä jaksa taistella (ja vaikka jaksaisinkin, naapuri on huonossa hapessa). Tuokaa mulle vielä yks tuoppi.

    VastaaPoista
  11. Näin puhui Taxell: "Yritysten ja niiden johdon syyllistäminen puuttuvasta yhteiskuntavastuusta on kuitenkin avoimen kilpailun oloissa perusteetonta ja hyödytöntä."

    Jos en minäkään ihannoi tuota tekstiä, täytyy kuitenkin myöntää sen epämiellyttävä paikkansapitävyys. Lausunto ei ollut tarkoitettu yleisöystävälliseksi, vaalijulisteeseen sopivaksi sloganiksi.

    Yritysjohdon syyllistäminen on perusteetonta – ja etenkin hyödytöntä – maailmassa, jonka voimakkaimmat prinsiipit toiminnan tasolla liittyvät taloudelliseen opportunismiin, niin yksilöiden kesken kuin yritysmaailmassa. Osaan kyllä nostaa hattuani, ja pirun korkealle, esimerkiksi Bill Gatesille, kun hän käyttää varojaan mm. malarian ehkäisyyn Afrikassa. Enkä laisinkaan kaipaa kuulla epäilyjä hänen motiiveistaan.

    Taxellin lausunto vaan on huomio avoimen kilpailun maailmasta, jossa yhteiskuntavastuusta piittamaton yritys saa myydä tuotteitaan samalla pelikentällä kuin vastuuta edes jotenkuten (pakotetusti tai vapaasta tahdosta) kantava yritys.

    Tämä on se Kiina-ilmiön sisältö meille. Asiantilasta kiittäkäämme poliitikkoja ja heidän äänestäjiään, siis tätä enemmistöä, eli meitä. Ja tietysti niitä pääomapiirejä, jotka ohjailevat etenkin suuryrityksiä. Ja niiden kautta suurta joukkoa pienempiä, alihankkijoita.

    Ja mitä yrityksen hengissäpysyminen tarkoittaa? Kun suomalainen yritys X siirtää koko tuotantonsa vaikka tuonne Kiinaan, onko tämä yritys yhä hengissä? Jos on, se tarkoittaa, ettei ainakaan tuotantohenkilöstö ole elimellisen tärkeä osa yritystä. Kuuluuko se itse asiassa lainkaan yritykseen? Ehkä se onkin vain töissä siellä.

    Kun totean, ettei perheeni tule taloudellisesti toimeen Suomessa, eroan puolisosta ja lapsista, muutan Intiaan ja otan uuden puolison, halvemman, sieltä. Ja hankin uudet lapset –halvemmat tietysti. Raskas päätös, mutta perhe sentään säilyi hengissä! Kustannuksia riisumalla.

    Minun ja ajatuksieni suhteen Telemakhos on tietysti oikeassa, ja Rauno Rasanen syvällä metsässä.

    terv. Viti

    VastaaPoista
  12. Minua on ällistyttänyt jo pitemmän aikaa tämä osakkeenomistajien paapominen ja nostaminen jalustalle. Sitäkin enemmän harrastaessani itsekin tuota pörssipeliä (tosin perin vaatimattomin panoksin). Miksi muka yritykset nostaisivat pönäkät ja arvokkaat eläkeläismiehet ja herttaiset varttuneet rouvat noin merkittävään asemaan että yritysten johtajat raataisivat heidän vuokseen veritulpan uhallakin kellon ympäri? Jokin tässä hommassa haisee.

    En ole erityisemmin salaliittoteorioiden ystävä, mutta tässä kohtaa täytyy panna mielikuvitus liikkeelle. Mitä ilmeisemmin kuitenkinkin jo pitkään vallalla ollut trendi jatkuu - firmoissa valta keskittyy edelleenkin yhä enemmän teknostruktuurille, insinööreille, tutkijoille, myynnin ja markkinoinnin ammattilaisille ja kaikenkarvaisille analyytikoille - siis ammattiaisille.

    Osakkeenomistajat ovat kuten ovat tähänkin asti olleet pelkkiä statisteja, mutta heitä kilpenä käyttäen teknostruktuuri voi suorittaa kuluttajien ja suoritusportaan työntekijöiden kannalta eräitä epämiellyttäviä toimenpiteitä. Likaista työtä voidaan sitten perustella vanhojen herrasmiesten ja kukkahattuttätien edunvalvonnalla (osakesalkut).

    VastaaPoista