Mäkärä

Ennen ihmettelin ja halveksin aamutelevision katsojia. Sitten sinne tuli kuuluttajattariksi niitä nuoria tyttöjä. Nykyisin kiirehdin hammasharja kädessä avaamaan television. Ykkönen on parempi kuin maikkari.

Äsken vanhoissa uutisfilmeissä lensi Mäkärä tai mahdollisesti Hyttynen. Sitten koottiin Kivaa tai Kiurua.

Sano minulle millaisia lennokkeja, koottavia tai pikkuautoja olet askarrellut niin minä sanon sinulle, kuka olet, lausui Goethe. Olin pari viikkoa sitten Stockmannin leluosastolla ostamassa Antille ja Mikolle Brion kalliin kapineen ja näin, että siellä oli edelleen samoja puuleluja kuin aikojen alussa - Jukka-tuoteita. Myynnissä on myös se tavallisin syöttötuoli, jollainen hankittiin veljelleni Pekalle, syntynyt 1946.

Minun maailmaani olivat liidokit ja lennokit, mutta en kunnostautunut siinä askareessa erityisemmin. Pekka oli oli jo pienenä hyvin lahjakas. Hän sai ensimmäiset koottavat, ja minä tai muutamia Revellejä ja Hellereitä siinä sivussa.

Kokonainen sukupolvi teki niitä ja kokonaisen sukupolven äidit tuskittelivat lentokoneita ja etenkin kaljuunoita, karrakkeja ja kaljaaseja, jotka keräsivät uskomattomasti pölyä. Kuvista ja valokuvista päätellen katossa riippuva lentävä pienoismalli kuului amerikkalaisen teinipojan huoneen vakiovarusteisiin. Kesti vuosikymmeniä ennen kuin sain kuulla, mitä merkitsivät kolmionmuotoiset viirit, joissa oli jokin kirjain, kuten "C".

Aamu-TV siirtyi aivotutkimukseen ja mielisairauksiin. Se kaunis nuori nainen ei huomannut yhteyttä. Voi olla että se on vain uskomus, mutta kyllä ennen hullut pantiin tekemään jotain käsillään - miehetkin kutomaan tai virkaamaan - ja sellaiset, jotka pelkäsivät tulevansa hulluksi, harrastivat näpräämistä omin neuvoin.

Se on muuten vankan mielenterveyden merkki, että pelkää tulevansa hulluksi. Ne jotka tulevat, eivät pelkää. Heille ei juolahda mieleenkään, että heidän käsityksensä, näkynsä ja kuulemansa olisi jotenkin yksityistä ja kenties oman pään sisältä lähtöisin.
Vailla lähempiä tieteellisiä todisteita uskoisin käsillä tekemisen siunauksellisuuteen.

Koottavia on edelleen myynnissä mutta ne ovat menneet täydellisesti muodosta. Jopa moottorilennokit ovat vanhanaikaisia. En tiedä, onko kolvia käsitteleviä diplomi-insinöörejä esiintynyt tiheästikin veljeni jälkeen. Luulen että ei ole.

Tiedustelin pojaltani, tietääkö hän, mistä museoiden ja Varsinais-Suomen kirkkojen uudestaan rakennetut laivojen pienoismallit ovat peräisin. Hän lupasi ottaa selvää. Raumallakaan ei kuulemma näy enää pullossa olevia laivoja. Ehkä ne on kaikki juotu.

Täytyy muistaa ottaa printti mukaan. Aivan varmasti terveellinen ja viaton harrastus on origami eli paperitaittelu. Siinä veljeni Seppo oli aina parempi kuin minä. Elokuvalipusta syntyi kaunis kuutio pimeässä ja yhdellä kädellä, jos toinen käsi oli tytön kädessä.