Syvälinkki

Virallisissa ja uskottavissa asiakirjoissa sanotaan, että tavallinen linkki on OK tekijänoikeudellisesti, mutta kehyslinkki luultavasti ei ja syvälinkki on ongelmallinen.

Syvälinkki vie sivustossa suoraan perille, ja siitä on sanottu, että se loukkaa kovasti oikeuksia, kun sivuston suunnittelija on halunnut näyttää mainoksia ja muuta mukavaa matkalla.

Lisäksi kysymyksessä olisi luvaton kappaleen valmistaminen ja luvaton levittäminen. Viimeksi mainittu on minusta arvoituksellinen ajatus, mutta täytynee uskoa, kun siitä puhutaan sekä komitean mietinnössä että hallituksen esityksessä.

Nyt ilmeisesti jopa Jukka Korpela on väärässä tekijänoikeusoppaassaan. Hän viittaa saksalaiseen oikeustapaukseen, joka on kuitenkin väärä ja myös tulkinta on virheellinen. Lisäksi se on alioikeuden ratkaisu.

Saksan korkein oikeus, Bundesgerichthof, antoi asiasta prejudikaatin vuonna 2003. Tapauksen nimi on Paperboy ja se liittyy myös hakukoneisiin. Sama tuomioistuin on muuten ratkaissut hakukoneita koskevat epäilyt - luvallisia.

Lakia on haettava Saksasta asti, koska meillä on oikeusjuttuja ja kirjallisuutta niin vähän ja tason on niin huono. Saksassa sovelletaan samaa direktiiviä kuin meillä ja laki on näiltäkin kohdin sama kuin meillä.

En suostu näkemään eroa lääketieteeseen ja insinööritieteisiin. Jos joku selkeästi kuvailtu ongelma on ratkaistu vakuuttavasti muualla, miksi analyysiä ja ratkaisua ei käytettäisi täällä.

Sekä Suomen että Ruotsin korkeimmat oikeudet ontuvat harvoissa immateriaalioikeusratkaisuissaan. Niistä kuultaa kovin selvästi läpi, etteivät tuomarit oikeastaan tunne asiaa eivätkä varsinaisesti tiedä, miten nämä jutut olisi ratkaistava.

Saksan ja esimerkiksi Tanskan tuomiostuimet ratkaisevat sujuvatsi vaikkapa operaattorin vastuuta verkkosisällöistä koskevia juttuja, domain-kiistoja, mahdollisesti luvatonta apteekkarin, lääkärin tai asianajajan toimen harjoittamista koskevia asioita ja paljon muuta.

Ratkaisut on kirjoitettu hyvin ja iskevästi.

Meillä nuoret tohtorit ja sellaisiksi aikovat ovat keskittyneet amerikkalaiseen aineistoon, joka on hyödyllistä mutta varsin vaikeaa käyttää. Lainopin harjoittajan pitäisi tietää niin paljon ennen kuin rupeaa remuamaan, että tässä on nyt ratkaisu siihen ja siihen asiaan. Suolansa arvoinen asianajaja osaa ja onnistuu Yhdysvalloissa vähintäänkin kaventamaan ratkaisun niin tehokkaasti, ettei tuomioistuin kykene antamaan selviä kannanottoja käytännön kannalta olennaisiin kysymyksiin.

Euroopassa on toisin. Tuomioistuimet pystyvät ohjaamaan ja haluavat ohjata käytäntöä eli ihmisten ja firmojen toimintaa ratkaisuillaan.

Jos joku haluaa selvittää pinta- ja syvälinkin ja freimien sallittavuuden, etsiköön Googlella tapauksen BGH Urteil vom 17.07.2003 I ZR 259/00 "Paperboy".

Syvälinkki on sallittu. Valokuvan freimaaminen omalle sivulle ei ole sallittua vaan vaatii luvan. Sen toisaalta sanoo järkikin. Mitä eroa siinä on, onko valokuva omalla sivullaan vai kehyksessä?

Olen ryhtynyt tähän bloggaamiseen kokeillakseni ja katsellakseni ja koska minusta on hauska kirjoittaa asioista, joista voi olla hupia tai hyötyä.

Nyt olen vähän synkkä. Epäilen etteivät professorit (ne pari) ja valmistelevat virkamiehet sittenkään osaa ammattiaan. Kun meillä ei oikeastaan ole tutkimuslaitoksia näille asioille, tulos on sattumanvarainen. Ja sen totisesti näkee kirjoista.

Taustalla voi olla kielitaidon puute. Mutta luultavasti taustalla on myös ylimielisyyttä ja juridiikan rappeutumista oppiaineena ja tiedon (tieteeksikin sitä on sanottu) alueena.

Ehkä vertaukseni ontuu mutta - mitä te sanoisitte, jos joutuisitte kokemaan nahoissanne ja luissanne, että yliopistollisissa keskussairaaloissa ei olisi kuultukaan rokotteista, hoidoista ja lääkkeistä, jotka ovat naapurimaissa jatkuvassa käytössä? Ette varmaan mitään painokelpoista.

Pelkään että juridiikassa tilanne kuitenkin on samanlainen kuin 40-luvun sairaaloissa, joissa jotkut vanhat ja kokeneet ylilääkärit julistivat penisilliinin "amerikkalaiseksi humpuukilääkkeeksiä", joka edes ei ollut Orionin valmistamaa.

Jos peloissani on perää, ahkerasti ulkoistava ja "globalisoitunut" teollisuutemme unohtaa, että maailmalla tulevat vaastaan globaalit tekijänoikeudet ja patentit. Ei siinä hyvin käy. Kun tutkimus- ja koulutusresurssit on suunnaattu väärin, Suomi on muuttumassa siirtomaaksi, jossa julkinen rahoitus käytetään muun ohella teknillisen korkeakoulun ja kauppakorkeakoulun taisteluun, kun ensin mainittu haluaa tehdä huonoa kaupatiedettä ja viimeksi mainittu heikkoa tekniikkaa.