Pidin vähämielisinä sellaisia ihmisiä, jotka katsovat televisiota aamulla. Sitten otin itse tavaksi panna television päälle. Käytössäni on työhuoneessani State of the Art -televisio, jonka sain pojaltani, Salora 12" 1980-luvun alusta.Viikonloppuisin televisio joskus unohtui päälle, sillä rupatteleva ääni on rattoisaa, ellei sitä kuuntele.
Joskus syyspuolella innostuin kusiaiselokuvista. Joku oli vienyt ne aivan uusille urilla käyttäen teknologiaa, jonka luulin olevan sotilaiden salaisuuksia. Lisäksi kokonaisuus oli rajun hyvä. Katsoin vain laiskasti lopusta että aha, tietenkin BBC.
Välillä tuli jotain muuta, ja sitten taas näitä, viikonloppuna aamulla. Päätin ostaa Piccadillyn isosta levyliikkeestä tätä kamaa DVD:nä. Viimeksi Lontoossa käydessäni näin, että ne hennot naiset BBC:llä ovat todellakin ratkaisseet tekijänoikeusongelmat, ja laillisessa myynnissä on jopa edelleen pyöriviä TV-sarjoja. - Dokumenteissa DVD:n tarve nyt on erikoisen suuri.
Tulin jupisseeksi joko Pertulle tai Cessulle näistä muurahais- ja termiittialan hommista ja Niilin lähteistä ja he sanoivat että ai, Attenborough. Jäin vähän ihmettelemään, koska tuo henkilö on mielestäni etenkin spektaakkeleihin erikoistunut näytelmäelokuvien ohjaaja, vanha.
Tosin aikoinaan ihan laajat tietoni elokuvasta ovat rappeutuneet iän ja IMDB:n myötä. Ei viitsi muistaa sellaista minkä löytää niin nopeasti netistä.
Kun sitäkin on tullut kokeilluksi, halusin selvittää, saisiko noita dokumentteja helpostikin Amazonista, vaikka levyjen kanssa on kyllä aina hankaluuksia tulliselvityksen takia - kirjojen ei.
Vähä vähältä minulle selvisi, että toinen Attenborough eli Sir David, on ollut vuosikymmeniä tuttua tutumpi vähintään 500 miljoonalle ihmiselle, mutta ei minulle, joka en ollut kuullut hänestä puhuttavankaan. Hän on näin luontoleffojen takana.
Lopullisesti hengästyin, kun luin lyhyet taustatiedot. (Kun nimi on tiedossa, http://a9.com on mielestäni paras hakukone, Googlea parempi.)
Jätkä on ollut alalla 50 vuotta, ollut BBC ohjelmapuolen johtaja, ajanut sisään värilähetykset ja sen jälkeen nostanut kytkintä ilmoituksin, että Galapagos-saaretkin ovat näkemättä. Johtaja rupesi takaisin toimittajaksi.
Näin naapurissa.
Ihmeettelemäni muurahaisjuttu on siis Life In The Undergrowth, joka luultavasti on vuoden 2005 mediapaukkuja, koko maailman puheenaihe.
Tunnen olevani kuin se mies, joka itki papin nähden:
"Kun Jeesus on tapettu. Niin hyvä mies."
"Totta se on, poikani. - Mutta siitähän on kaksi tuhatta vuotta."
"Voi olla, mutta minä kuulin siitä vasta eilen."
FYI, nämä Attenborough't, Sir David ja Sir Richard, ovat veljeksiä. Spektaakkeliveli on iso- ja luontoveli on pikku-. Sir David on tuottanut lukuisia muitakin äärimmäisen hyviä luontosarjoja, mm. Elävä Planeetta, Kasvien Salattu Elämä, jne., varmaankin lähemmäs kymmenen sarjaa.
VastaaPoistaAiniin, Sir David oli myös se henkilö, joka teki snookerista TV-urheilun.
Jes - katsoin Amazonista jo ennen kuin kirjoitin. Kaikki on DVD:llä.
VastaaPoistaJos nyt ymmärsin oikein, Elävä Planeetta oli BBC:n kaikkien aikojen kallein produktion, epookkinäytelmäsarjat mukaan luettuna.
Näen yhteyden brittien erikoislaatuun: ihmisiä saa potkia mutta eläimiä ei. Voisin sen varmistaakin, mutta kun Descartes "todisti" eläin ei tunne kipua, vaan ainoastaan jäljittelee reaktioita, eläinsuojeluaate syntyi ja organisoitui Englannissa 1800-luvun alussa. Meillä Suomessa kai Setä Topelius ensimmäisten joukossa kummastutti aikalaisiaan väittämällä, ettei eläimiä saisi tapaa huvikseen eikä ainakaan kiduttamalla (ansapyynti).
Milloin näemme seuraavan kierroksen rakkaassa muistossa olevista Bronowskin ja Kenneth Clarkin historia-dokkareista?
Arkeologia kumminkin menee tätä nykyä uusiksi noin kahden vuoden välein. Paleontologia samoin.
Sir Davidista itsestään tuli vallan riemastuttava doggari joskus pari vuotta sitten. Jutussa käytiin läpi elämänvaiheet ja haastateltiin Richard-veljeä yms. Juttu vilisi hauskoja anekdootteja kuten se, että Davidin matkalaukussa on useampi setti khakihousuja ja vaaleansinisiä kauluspaitoja. Mies itse totesi, että eipä tule klaffareita kun leikataan mantereelta toiselle.
VastaaPoista;-)
PS. Kusiaiset ja muut muurahaiset ovat erinomainen mielenkiinnon kohde verkottumisen ja informaation tutkijoille. Sen on osoittanut esim. Edward O. Wilson, joka on ehkä laajemmalti tunnettu sosiobiologia-käsitteen kautta.
http://www.unl.edu/museum/research/entomology/workers/EWilson.htm
Törmäsitkö Losissa museoon nimeltä "The Museum of Jurassic Technology"? Sen kummallisilta WWW-sivuilta tämmöinen kusiaisjuttu:
VastaaPoistahttp://www.mjt.org/exhibits/stinkant.htm
Kiitos vinkeistä.
VastaaPoistaItse olen viimeksi ihmetellyt kanadalaistuotantoa olevaa Insectia -hyönteissarjaa. Näistä sarjoista voisi koota pienen esseen, alan harrastajan perustietopaketin.
Edward O. Wilsonin tunnen hyvinkin. Kai biodiversiteetti eli eliöiden monimuotoisuus tuli hänen ansiostaan yleiseen kielenkäyttöön.
VastaaPoistaJopa Jeja-Pekka Roos on ottanut takaisin tuomionsa "sosiaalidarwinismista". Wilson oli tietylle tiedemiesjoukolle varsinainen ilmestyskirjan peto.
"Consilience" on se Wilsonin kirja, joka todella kannattaa lukea. Ne kaksi muuta todella merkittävää ovat Dawkins (esseet!) ja Dennet (tietoisuus - keinotekoinen tietoisuus).
Dawkins on tosin käyttänyt paljon ruutia jumalisten rusikoimiseen väitellen sellaisista asioista, jotka ainakin Suomen kirkkossa ovat olleet selviä (eli siis Dawkinsin käsitysten mukaisia) jo vuosikymmeniä.
On muuten aika mahtava opus isokokoinen, kuvitettu Dawkinsin The Ancestor's Tale.
The Ancestor's Tale on yllättävän halpa pokkariversiona.
VastaaPoistaKuvat tietysti ovat pienempiä kuin isommissa laitoksissa, mutta mitäpä minä siitä, koska en tiedä, mitä hyötyä tuosta kirjasta minulle ylipäätään voisi olla.
Ehkäpä Dawkinsin Devil´s Chaplainista löytyy "kunnon" esseitä itse "asiasta".
Muutoin olen kuitenkin saanut tarpeekseni Dawkinsin maailmoja syleilevästä bio-paavimaisuudesta.
Hänellä kun on tuo pseudo-jumalansa eli bio-evoluution näkökulma niin vastaansanomattoman hyvin hallussa...(ettei Richard vain kärsisi ns. narsissi-influenssasta..?)
Dawkinsille kristinuskon Jumala "pelaa" ilmiselvästi epäreilua peliä (lue: on epätieteellinen) näillä naturalistisen metafysiikan markkinoilla - ja Dawkinsille muita markkinoita ei ole olemassakaan.
Dennet on myös "luova" ja pitääkin tietoisuutta monimutkaisena "koneena", joka sijaitsee aivossa.
Siis aivossa - ei edes aivoissa. Mutta näin Descartes`n "käpyrauhasteatteri" (cogito) tulee takaovesta takaisin Dennetin kyökkiin.
Hilary Putnam (ent. reduktionisti ja Dennetin opettaja, joka D:n hämmästykseksi käänsi takkinsa tässä asiassa) toteaa Wittgensteinin tavoin, että on (syvä-)kieliopillisesti täysin mieletöntä sanoa, että tietoisuus sijaitsee jossain.
Okei - olkoon tietoisuus sitten tietokoneohjelma - eli kokonainen ohjelmointisysteemi ohjelmoija mukaanlukien (?)
Tätä mieltähän Kari Enqvistkin taitaa nykyään olla.
En vain tiedä valaiseeko tämä määritelmä tietoisuutta yhtään sen paremmin/enempää kuin aiemmat - sekä reduktionistiset että holistiset selitysmallit...
*
Mutta jahkas nyt tutustun Frans de Waalin "Hyväluontoiseen" ja Osmo Tammisalon "Rakkauden evoluutioon", niin alan jo varmaankin päästä perille siitä, mitä opittavaa meillä on eläinten "moraalisuudesta" ja ennenkaikkea siitä, millä tavoin ihmisen moraalikäyttäytyminen on adaptaatiota eläinten vastaavasta.
Jotenkin minusta vain on alkanut näyttää siltä, että varsinkin apinoilta löytyy evoluutiobiologien mukaan kaikki "hyvät" moraaliominaisuudet, kun taas ihmisiltä sen sijaan löytyy sekä nuo hyvät että myös huonot moraalipiirteet.
Eläimet ovat näin ollen Lawrence Kohlbergin moraalisen tietoisuuden kehityksen asteikolla huomattavasti korkeammalla tasolla kuin ihminen...?
Mitä!? - päättelinkö täysin pieleen. No hyvä...
Vai onko "evoluutio-uskovaisten" ja nimenomaan de Waalin tieto-opillinen ja semanttinen käsitys siitä, miten moraali pitää kategorisesti ymmärtää jo alunperin pielessä..?
Toisaalta - kuka on legitimoitu ottamaan tehtäväkseen päättää, kenen käsitys moraalista on kategorisesti pielessä, kenen ei?
Ukko ylijuristiko?
Ad Rauno Rasanen:
VastaaPoistaOlet kumma mies.
Varoin tarkoin sanomasta, mitä mieltä olen itse näistä herroista bio-filosofeista. Satun olemaan jokseenkin samaa mieltä kuin Rasanen. Lisään sen, että Dawkins kirjoittaa erittäin hyvin. Lisään senkin, että henkilökohtaisesti olen julkijumalinen ilman herätysliikkeitä eli kirkkomme perinteen pohjalla. Siksikin minulla on kieltämättä se tunne, että nämä pojat yrittävät heittää Jumalan kivellä alas niin kuin valkoisen posliinieristimen. Se on erikoinen maali, kun he ovat juuri todistaneet, ettei Jumalaa ole olemassa.
En perkele aio mennä näihin asioihin blogissa enkä paljon muutenkaan. Sellaista nenäkkyyttä olen joskus käyttänyt, että kun on kysytty jostain ihmisestä nyrpistellen, että uskooko hän jumalaan, olen vastannut ihmettelemällä, että uskooko jumala häneen.
Oli miten oli, bio-filosofeista vastenmielisin ja virheellisin on minulle Stephen Jay Gould, joka onneksi kuoli (went to meet his maker) ja innostavimia on Stephen Pinker, joka kirjoittaa välillä aivan älyttömiä MIT:n laskennallisen psykologian professorin arvovallalla.
Tars kysyä pojilta. Tiedän pari nuorta kaveria, jotka ovat mukana suomalaisessa Alhon johtamassa aivotutkimuksessa. Se on käsitykseni mukaan mitä ansiokkainta toimintaa.
Matti Sintosen 1998 toimittama suomennos "Biologian filosofian näkökulmia" on aika tiukka katsaus tämän aihepiirin käsitteellisiin ja argumentatiiviin ongelmiin.
VastaaPoistaStephen Jay Could ei muuten ollut Richard Dawkinsinkaan mieleen, vaikka tämä edustikin tiukkaa darwinismia.
Could nimittäin oli kallellaan punktualismiin päin ja myös sitä kautta äärireduktionistisen gradualismin ja adaptionismin kriitikko.
Ehkä uskaltaisin esittää analogian, jonka mukaan Could oli eräänlainen uusdarwinismin Niels Bohr - komplementaarisuusteorian edustaja siis.
Kari Enqvistin ja muiden superreduktionistien mukaan komplementaarisuusajatus kvanttifysiikassa on kuitenkin - ei välttämätä väärä mutta hyödytön.
About LA:
VastaaPoistaJurassica-museota tuskinoli, silloin kun olin siellä ajan kanssa 1997-1998.
Sitä vastoin mäessä Venturaan mentäessä on kovan luokan Zoo ja sitten naapuripitäjässä San Diegossa väitteen mukaan maan paras eläintarha ja kala-eläintarha, jossa eläinten kohteluun ja ympäristöön on satsattu oikeasti.