Yksityinen – julkinen rikos
Jukka Kemppinen, Lakimiespäivät 7.10.2005
Maailmassa on aina vallinnut kilpailu totuudesta. On ollut kuninkaan totuus, pappien totuus, tieteen totuus, tuomioistuimen totuus ja tietysti kylänmiesten harvinaisen varma totuus.
Rikosasioissa loukattu oli ja on edelleen eri puolilla maailmaa yhteisö tai sen arvelema näkymätön maailmanjärjestys. Näkymätön tasapaino on palautettu esimerkiksi käräjien käynnillä.
Neljäsataa vuotta sitten kuninkaat saivat yliotteen aatelista ja ottivat haltuunsa totuuden. Sitä perua meilläkin on Turun hovioikeus. Tuomarin tehtäviin alettiin nimittää kuninkaanmiehiä, jotka olivat vastuussa tekemisistään esivallalleen.
Kaksisataa vuotta sitten vanha ja etenkin kirkon vaalima luonnonoikeus kohtasi esiin nousseen uuden ilmiön, nimittäin kansan. Suurten vallankumouksien iskulauseisiin ei totuus kuulunut, vaan vapaus oli iskusana. Vapaus ja oikeudenmukaisuus ovat tänäkin päivänä jännitteisessä suhteessa toisiinsa, kuten tiedämme esimerkiksi Itä-Euroopan tapahtumista. Jos vapauden hinta on entinen niin sanottu järjestys, moni epäröi.
Sataviisikymmentä vuotta sitten luonnontieteet ja sovelletut tieteen olivat osoittaneet entisiä täsmällisemmän tien totuuteen. Teollistumisen myötä lainkäyttö jäsentyi lopullisesti riita-asioihin, rikosasioihin ja hallintoon, ja nykyiset tuomioistuimet ja laitokset saivat muotonsa.
Runsaat kymmenen vuotta sitten kaikki muuttui jälleen, yhtä järkyttävästi kuin 1600-luvulla tai 1789 tai höyryn ja sähkön tultua lihastyön tilalle. En tiedä, mikä todella on tietoliikenteen ja suljettujen poliittisten järjestelmien suhde, mutta luulen, että tuo suhde on läheinen. Neuvostoliiton kukistuessa tulitaistelut käytiin televisiotorneissa. Tämän hetken keskeinen poliittisen ja sotilaallisen hallinnan väline on internet, etenkin jo toteutuneessa mobiilissa muodossaan.
Median merkitys on siten aivan toinen kuin vielä hiljan. Tämä muutos ei ole median aikaansaama eikä tahtoma. Digitaalinen maailma, josta me kaikki tunnemme rahaliikenteen ja pankkitoiminnan täydellisen muuttumisen, tekee puheet informaation vallankumouksesta perustelluiksi.
Yksityisen ja julkisen ero on muuttunut perin pohjin. Valtio yksityistää, yksityiset tekevät julkisen vallan päätöksiä. Yksinkertaisuutta tavoittelevat juttelevat globalisaatiosta, vaikka tämä muutos on yhteisöllisyyden rakennemuutos keskuudessamme, tässä talossa, tässä kaupungissa, tässä maassa.
Kun perusteet järkkyvät, virallinen totuus eli tässä esimerkkitapauksessa tuomiovalta järkähtää joka kerta. Esimerkkejä tästä ilmiöstä ovat rikos- ja riita-asiain sovittelujärjestelmät, joista tärkein on luultavasti esivalmistelu tuomioistuimissa. Kuten tiedetään, ”valmistelu” ei ole kovin osuva sana, koska todellisuudessa kysymys on totuuden selvittämisestä pehmein keinoin niin että pääkäsittelyyn, jos sellaista tuleekaan, viedään vain ne kysymykset, joista ollaan tosissaan eri mieltä.
Ehkä yllättävin lainkäytön muutos tuli tietoisuuteen totuuskomissioista. Pääkäsittely ja tuomio eivät olekaan välttämättömiä edes kaikkein törkeimmissä rikosasioissa. Pelkästään totuuden selville saaminen vaikuttaa parantavasti. Rauhansopimuksen tekeminen ja Nobelin rauhanpalkinnon jakaminen liittyvät totuuden selvittämiseen, eivät tuomioiden langettamiseen tai täytäntöön panemiseen. Pyövelin tilalle on tullut lääkäri.
Ainakin minulta on kovasti kyselty, miksi jokin 40 vuoden takainen murhajuttu herättää nyt niin mahdottomasti mielenkiintoa ja että onko asiassa mukana muutakin kuin median myynninedistämistä.
Vastaan tähän, että ilmiö on osa informaatiovallankumousta. Entistä useammalla on mahdollisuus saada tietoonsa totuus. Ellei totuutta ole tarjolla, sille tarjotaan korvikkeita. Ihmisiä kiinnostavat enemmän kuin koskaan ennen kuviteltujen ihmisten keksityt kommellukset eli viihde – tositelevisio, väkivaltavideot, aikuisviihde.
Asia on hyvin tärkeä. Runsaat sata vuotta sitten osa väestöstä piti kummallisena sellaista ajatusta, että kaikilla aikuisilla tai jopa kaikilla ihmisillä olisi sanansa sanottavana yhteisten asioiden hoidosta. Edustuksellinen, parlamentaarinen demokratia syntyi ja synnytti vastaliikkeet, oikeutettujen ja oikein ajattelevien etujoukkojen terrorin, jota sanottiin ennen kommunismiksi tai natsismiksi ja josta käytetään nykyisin muita nimiä, kuten fundamentalismi.
Informaation ja siis myös totuuden käsitteleminen on hajautettu. Tuomioistuimilla ja yksityisten rikosten julkisella käsittelyllä on suuri merkitys Suomen kaltaisessa pienessä ja monessa mielessä suljetussa yhteiskunnassa. eräissä muissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, virallinen rikosoikeudenkäyntimenettely on romahtanut.
Älkäämme toivoko itsellemme sellaista kohtaloa. Meidän ei myöskään pidä erehtyä luulemaan, että painavat asiat päätetään Brysselissä ja Strassbourgissa. Tärkeät asiat päätetään meillä kotona.
Ansaitsemme nykyistä paremman eli joustavamman, avoimemman ja keskustelevamman viranomaisjärjestelmän myös yleisissä tuomioistuimissa. Tällä en vihjaa, etteikö näissä asioissa olisi ollut viime aikoina edistytty huimasti. Itse entisenä tuomarina ja nykyisenä yliopiston opettajana tunnen tulleeni todella vanhaksi. Luen Mauri Sariolan romaaneja ja tunnen niiden karjuvat ukkotuomarit ja viinalta lemahtavat advokaatit läheisemmiksi kuin tämän ympärillä olevan todellisuuden. Mutta tämä onkin ainoa tapa ymmärtää maailmaa: kaksoiskuva tai muu kolmiomittaus, jolla selvitetään ilmiöryhmien näennäinen ja todellinen välimatka.
