Cool 2

Väitin taannoin, että kulutusvastaisuus, vastakulttuuri, tietty radikalismi ja hippikulttuuri voisivat olla teollisuuden ja mainonnan aikaansaamia. Siten 60-luvulla ja sen jälkeen kiivaimmin kerskakulutusta vastustaneet, oikein ajattelevat ihmiset olisivat olleet lujimmin kulutusyhteiskunnan talutusnuorassa. "Cool" pysyvänä asenteena olisi kieroa kulutusta ja armoilla olemista eli juuri päin vastoin kuin väitetään.

Ajatus herätti joissakin kirjotiusta kommentoineissa kauhistusta, kuten oli tarkoituskin.

Lisää saippuaa mummun silmiin!

Kulutusyhteiskunnan kritiikki tuo mieleen Coca-Colan ja liian suuret henkilöautot. Muistaakseni ikätovereillani ja seuraavalla sukupolviryhmällä eli stalinistien ja rähmällään olijoiden joukolla, jota nimitetään myös suuriksi ikäluokiksi, ei ollut mitään keskiolutta vastaan, pikemminkin päin vastoin. Henkilöautoja vastustettiin, mutta sellaiseksi ei katsottu Volgaa, Ladaa, Rätti-Sitikkaa eikä syystä tai toisesta Renault 4 L:ää eli Taippa-Rellua.

Mutta tietoinen ja näkyvä kulutus on kovin pieni osa kokonaisuudesta, ja
valkoinen vallankumous muutti kaiken. Yhdysvalloissa, Länsi-Euroopassa ja myös Suomessa ensin jääkaappien ja sitten pesukoneiden määrä kasvoi käsittämättömän nopeasti. Euroopassa 1957 jääkaappi oli harvoilla - pienellä vähemmistöllä. Viisitoista vuotta myöhemmin jääkaappi oli Italiassa 94 prosentilla perheistä ja muissa vertailun maissa hiukan alle 90 prosentilla. Sama koskee luultavasti Suomea. Kuluttajaekonomia-oppiaineesta löytyisi varmaan tarkempia tietoja. Italia tuotti jääkaappeja kappalemääräisesti yhtä paljon kuin Yhdysvallat - 70-luvulla yli viisi miljoonaa vuodossa. Ja meillä oli Ruotsissa Elektrolux ja Suomessa Upo ja Rosenlew.

Pesukone tuli samaan aikaan - ensin Hooverin pulsaattorikone, johon vesi oli keitettävä muurinpadassa, ellei lämmintä vettä tullut kraanasta. Kuivausta varten koneessa oli käsikäyttöinen pikku mankeli ja tyhjennys tapahtui letkulla lattialle. Eräs tuntemani juoppo pieksi vaimoaan ja lapsiaan sillä sinisellä tyhjennysletkulla. Hän oli tekniikan miehiä. Muutamia vuosia myöhemmin hän hirttäytyi pesukoneen virtajohtoon, joka onkin siihen tarkoitukseen käytännöllinen.

Amerikkalaismalliset pesukoneet lämmittivät itse veden. Muistan Upon Pesukarhun ja erillisen lingon. Molemissa oli suunnitteluvirhe. Ne eivät menneet millään rikki, vaan kestivät yhtä kauan kuin lapsuus. Puhun omasta perheestäni, jonka perustin 1966.

Jääkaappi muutti ostosten tekemisen ja ostoksilla käymisen. Ennen voita oli säilytetty varjon puolella tuplaikkunoiden välissä ja maalla maakellarissa. Herkästi pilaantuvia ruoka-aineita ei käytetty tai ne vaativat hirvittävän raskaan organisaation. Ruokajuoma maito tuotiin Helsinkiin junalla, ja keskeinen jakelupiste oli Maanviljelijäin Maitokeskus nykyisen linja-autoaseman vieressä. Pahojen puheiden mukaan Turun rata saatiin rakennetuksi osaksi Espoon, Kirkkonummen ja Inkoon kartanonherrojen ja karjan kasvattajien vaatimuksesta - maitoa ja voita kaupunkiin.

Makkara on säilyke. Jätkänmakkara eli hampparinkäyrä oli suhteellisen säilyvää. Se samoin kuin lauantaimakkara ja teemakkara liittyvät osuuskauppaliikkeeseen. Niitä ostettiin osuuskaupan lihaosastolta. Köyhät ostivat Suomi-makkaraa. Kaikille oli yhteistä suolaisuus eli säilyvyys. Säilöntäaineita ei uskalla edes ajatella.

Sota-ajan suursuosikki Koskenlaskija eli varpaanvälijuusto oli säilyvää. Rintamaoloissa ruokavalio koostui keskeisesti hernekeitosta, näkkileivästä ja sulatejuustosta. Perinne jatkui rauhan aikana.

Jääkaappi muutti tämän ja murskasi hitaasti mutta varmasti ateriointitottumukset. Muitakin valmiita ruokia kuin viiliä voitiin nyt panna talteen henkilöille, joiden ei sopinut tulla kotiin säädettyyn aikaan.

Yhteys on niin selvä, etten jatka pakastimista ja mikroaaltouuneista muutoin kuin toteamalla, että äkkiä ne tulivat ja paljon maksoivat.

Kaupunkiarkkitehtuuri muuttui. Maito- ja lihakaupat katosivat ja marketit tulivat tilalle. Helsingissä edelläkävijä oli Elanto, joka avasi supermarketin Hakaniemessä 1950-luvun alussa.

Pyykin pesemisen historian käännekohta oli Valo-pesupulveri, jonka kanssa kilpaili Persil. Lipeäkiven vaaroista tehtiin laajaa propagandaa aiheellisesti. Markkinoilla kilpailivat Turun Saippua Oy ja monikansallinen Unilever. Kun televisio yleistyi, pesuaineiden mainonta oli näkyvintä - Omo, Surf, Tag...

Siis pyykki pestiin kotona ja pesulat katosivat katukuvasta kemiallisia pesuloita lukuun ottamatta. Pyykkärien ammattikunta kuoli, koska lakanapyykkikin pestiin nyt kotona.

Muutosta rakensivat myös Hyvon Oy ja muut trikootehtaat, jotka toivat markkinoille entisten flanellien sijaan helpommin pestäviä neulealusvaatteita ja sukkia.

Tekstiiliteollisuus, joka oli aloittanut Suomen teollistumisen, on kadonnut maasta melkein viimeistä piirtoa myöten, eikä "Kiina-ilmiöllä" ole tekemistä sen kanssa. Kudonta ja kehräys, villa ja puuvilla katosivat yritysmaailmastamme jo vuosikymmeniä sitten.

Kunnon ihmiset vaihtoivat alusvaatteita kerran viikossa lauantaina. Pesukoneiden ja pesupulverien mukana levisi amerikkalainen hullutus vaitaa kalsarit joka päivä. Kun nuorempi veljeni tuli Amerikasta vaihto-oppilasvuoden jälkeen, hän yritti ruveta flosaamaan suihkun ja alusvaatteiden kanssa Amerikan malliin. Sellaista pidettiin sopimattomana ja tuhlailevana.

Nailon- ja terylenepaitoja pidettiin monta päivää tai koko viikko pesemättä. Aikaisemmin oli käytetty irtikauluksia ja mansetteja. Paidan voi jättää pesemättä ja kaulukset ja kalvosimet pestä raanan alla. Irtokauluksen kiinnittäminen oli mainio sirkusesitys, jota perheen lapset kokoontuivat seuraamaan. Yleensä paidannappi (saman tyyppinen kuin frakkipaidan nappi eli linkkuun menevä metallikapine) kieri piirongin alle, ja umpipuiset piirongit olivat raskaita. Jos onnisti, siinä kaulusnappia etsittäessä oppivat lapset myös uusia, mielenkiintoisia sanoja.

Cool-univormun suomalainen tunnus, Marimerkon Jokapoika-paita oli puuvillaa, ja sen tärkeä ominaisuus oli, että niitä piti olla monta. Ne kestivät materiaalin ja painetun värin ansiosta hyvin kotipyykin eivätkä olleet ihan mahdottomia silittääkään. Sähkörauta oli tietenki hankittu joka kotiin pesukoneen hankkimisen yhteydessä.

Luultavasti deodorantti liittyi tähän henkilökohtaisen hygienian murrokseen. Joka miehellä piti olla Mumrolette. Deodorantin tehtävä oli sama kuin hajuveden aikoinaan, peittää lian haju. Ennen oli sanottu, että mies ei saa haista muuta kuin hieltä, paskalta ja tupakalta. Tähän tuli kulutusyhteiskunnan myötä muutos.

Valtava uudistus ja kiivaan kulutuksen kohde oli pehmopaperi - vessapaperi, talouspaperi, paperinenäliinat, vauvan vaipat, superuutuus tamponi.

Tässä tullaan kulutusyhteiskunnan keskeisiin tekijöihin. Viimeksi mainitut ovat kulutushyödykkeitä, joita vailla harva haluaisi olla. Kuvittelisin, että vihreimmät vegaanitkin käyttävät erilaisiin henkilökohtaisiin pyyhkimistarkoituksiin teollista ja ympäristöepäystävällistä pehmopaperia eivätkä sanomalehteä tai Bilteman luetteloa.

En usko, että kankainen nenäliina palaa koskaan muotiin, yhtä vähän kuin virkattu, vanulla tai sellstoffilla täytettävä virkattu kuukautissuoja.

Ei sitä toisaalta koskaan tiedä, kuka on todella "cool".

Eräs tietämäni henkilö jäi koulusa kiinni virsikirjan tärvelemisestä. Hänen isänsä oli vääntänyt siitä sätkiä, koska virsikirjan lehdistä kuulemma sai niin henkevät savut.