Sivun näyttöjä yhteensä

16. huhtikuuta 2017

Pääsiäissyöte






Tärkeä hengellinen pääsiäissanoma poliitikoille ja osalle virkamiehistä on propagandan vaarallisuus.

Tiedämme ettei asioiden värjääminen katsojaa miellyttävään suuntaan ole liike-elämän yksinoikeus. Julkisessa toiminnassa se on yhtä tärkeää ja viihteessä kaikki kaikessa.

Järjestelmällisen huiputtamisen suurin vaara ei ehkä ole vastaanottajan päässä. Harmihan se tietysti on, että eksyy uskomaan pötypuheita. Oikeasti vaarallista on, että valehtelija alkaa nopeasti uskoa omia puheitaan.

Myös tässä blogissa puhutaan usein tosiasioista, ja monta kertaa ollaan niiden kannalla. Tosiasiat eivät kuitenkaan riitä. Voi olla kirjaimellisesti totta, että jonain päivänä PipS teki 3 maalia ottelussa PöpSiä vastaan. Jos kuitenkin kävi niin, että samassa ottelussa jälkimmäinen teki maaleja neljä, ei pidä puhua totuudesta, jos siis puhe on ottelun tuloksesta.

Uutistoiminta ja laajemmin maailmankuva näyttävät perustuvan tosiasioiden huolelliseen valikointiin. Maailma ei kuitenkaan ole shakkilauta, eikä nappuloiden lukumäärästä ja sääntöjen sallimista liikkeistä ole selvyyttä.

Pyhäpäiviksi turha sotaisa esimerkki olisi Suomen neljä sotaa, Lapin sota siis neljäntenä. Kaikissa suunniteltu ja välitöntä suosiota saavuttanut mielipiteiden ohjailu vaikuttaa tänäkin päivänä. Ettei kukaan kiihtyisi aiheettomasti, tyydyn vain mainitsemaan, että Talvisodan rauha ja Jatkosodan suurhyökkäys vaikuttivat shokkeina, koska uskomukset oli johdateltu aivan eri suuntaan. Lapin sodasta taas ei yleensä mainita, että saksalaisia kiinnosti lähinnä vetäytyminen Keski-Norjaan, ja suurtaistelu käytiin Jäämeren rannassa saksalaisten ja neuvostoarmeijan kesken marraskuulla 1944.

Esimerkki, joka ei taida enää kiihdyttää juuri ketään, on ”proletariaatin diktatuuri”. Alkujaan ajateltiin ja Marxin suulla toistettiin, ettei valtio todellakaan ole mikään historian hengen luomus, vaan omistavan luokan aikaansaannos, jonka tarkoitus ja tehtävä on pitää muut kurissa ja kahleissa. Muut tarkoitti ihmisiä, jotka eivät omistaneet mitään, työväenluokkaa.

Erikoislaatuinen oivallus oli, että nämä sorretut ja siis sortamisen kokemusta vailla olevat olivat sopivia hallitsemaan. Heille kaavailtiin välineeksi eräänlaisia valtuustoja, jotka olisivat olleet pieniä ja joita olisi ollut paljon.

Kokemus, Pariisin kommuuni 1871, ei luonut luottamusta tällaisiin pienyhteisöihin, vaan ennen pitkää alettiin julistaa, että oli turvauduttava poikkeustilahallintoon, joka sitten esimerkiksi Neuvostoliitossa jatkui yhtäjaksoisesti lähes 70 vuotta. Arasti aloitelleet neuvostot eli soveetit unohdettiin vähin äänin elleivät sitten säilyneet pelkkinä niminä.

Poikkeustilahallinnon nimitys oli proletariaatin diktatuuri. Se jäi historiaan esimerkkinä myös siitä, miten vähällä vaivalla myös lukeneemman väen saa etenkin länsimaissa aivan pyörälle päästään.

Vaikka nimi tarkoittaa jotain samanlaista kuin ”kerjäläisten kuningaskunta” eli asioiden panemista ylösalaisin, sitä kannatettiin kiihkeästi. Nostetaan hallitsijoiksi ne jotka eivät osaa!

Omassa sukupolvessani oli väkeä, joka halusi, että opiskelijat opettavat, tai siis määrittelevät opetuksen tavoitteet ja osallistuvat voimakkaasti opettajien valintaan.

Siinäkin tapauksessa, että asianomainen julistaisi aivan päätöntä oppia, hän voi päätyä uskomaan siihen itse.

Juuri Pohjoismaissa olojen parantuminen ja yleensä toiveikkaat mielialat 1930-luvulla perustuivat siihen varmaan tietoon, että sotaa ei tule. Esimerkiksi Väinö Tanner piti tätä juuri oikeana ajatuksena.

Kuuluisa tuokiokuva kertoo hallituksen neuvottelukokouksesta Talvisodan ensimmäisten pommien räjähdellessä kaupungilla. Muuan valtioneuvosto jäsen oli ilmaissut kantanaan, että valtioneuvoston olisi nyt siirryttävä sirpalesuojaan pihalle koottujen halkopinojen suojaan. Väestösuojaa ei ollut, joten aloittanut pääministeri Ryti tarjosi kokouspaikaksi jatkossa Suomen Pankin kultaholvin.

Toisin kuin jotkut muut keskiluokan jäsenet ja tutkijat en panisi erityisesti painoa väitteille keskiluokan kurjistumisesta. Niille ei ole katetta, mutta länsimaiden perikatoa opettaville puheille on.

Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat ei ottanut millään uskoakseen, miten vakavissaan uudet diktaattorit olivat ja miten riemuiten heidän riiputtamansa syötit oli nielty. Kun diktatuurin valmistusvälineitä kaupitellaan nyt jälleen avoimesti, on toisteltava, että yllyttäjät ovat tosissaan ja ettei heidän houkutuksiaan torjuta pelkillä puheilla. Menneen vuosisadan ”sosiaalidarwinismi” osoitti ajattelutavan suurimman heikkouden. Vahva, joka hankkii itselleen väkisin elintilaa, tuhoaa myös itseltään elämisen mahdollisuudet. Elämä on monimuotoisuutta, eisikojen eikä sinivalaiden yksinvaltaa.

18 kommenttia:

  1. Jahaas, juoksuhaudoissa sitä näemmä yhä edelleen ollaan. Kyllä kaveri ei taida päästä millään eroon "neljästä sodasta", ei vaikka se kirjoittaisi niistä jokaikinen päivä vuosikausia. Säälittävä tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me muut blogin lukijat olemme jo kyllästyneet tähän kommentoijaan.

      Ihmisistä kirjoitetaan hän eikä se.

      Poista
    2. Miksi sitten luet blogia, jos et tykkää? Säälittävä tapaus.

      Poista
    3. No hei, ei se haittaa pahemmin. Antaa sen kommentoida.

      Poista
    4. Etkä kuitenkaan malta olla lukematta.

      Poista
  2. Lapsukaisten shakkipelistä on se havainto, että jos menestystä ei tule, niin ruvetaan pelaamaan omilla säännöillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asema on kieltämättä hieman outo... sanoisinko että ainutkertainen. Mutta tyttösen asennosta näkee että peli on hänen hallinassaan: hän tietää jo minkä siirron seuraavaksi tekee vaikka ei vielä tiedä mitä poika siirtää.

      Poista
  3. Edellinen kommentoija ehtikin ensin, mutta sikojen ja sinivalaiden valtakunnasta täytyy olla samaa mieltä. Tuo ns. taistolaisuus näyttää jättäneen vakavan vamman monien mieleen, poislukien itse taistolaiset.

    VastaaPoista
  4. Pääsiäinen kloonattu mithralaisilta
    Kristittyjen pääsiäinen on kopio 2000 vuotta vanhemmasta persialaisesta mithralaisuudesta.

    Mithralaisten suuri juhla oli kevätpäiväntasauksen aikaan, jolloin juhlittiin Mithran kuolemaa ja ylösnousemusta. Mithran kuva vietiin symbolisesti kolmeksi päiväksi luolaan, josta se tuotiin ulos elävänä, mutta kristityt ottavat näytelmän todesta. Risti oli Mithralainen auringon symboli.

    Mithran syntymäpäivää, vietettiin joulukuun 25. päivänä. Kristillinen kertomus Beetlehemin tähdestä on myös peräisin mithralaisuudesta. Mithralaiset tietäjät kokoontuivat joka vuosi Voiton vuorelle odottamaan maailman kuninkaan syntymistä...

    Eipä ihme, että kristityt ovat halunneet tuhota mithralaisuuden ja ottaa itselleen pääsiäisen copyrightin.

    Uskontojen vetovoima perustuu tarinoihin ja parhaat tarinat perustuvat hyvän ja pahan ristiriitaan. Olen useasti kysellyt kenelle Jeesus uhrattiin kristillisen perimätiedon mukaan. . Tässä kaksi vastausta:

    TARINA 1 Keskiajalla Jeesuksesta eli salaliittoteoria, jonka mukaan Jumala lähetti poikansa maan päälle lunastamaan ihmiset Saatanan vallasta. Kristus syntyi ihmiseksi salatakseen jumaluutensa Lusiferiltä. Kristuksen kuoltua saatana tuli vaatimaan hänen sieluaan omakseen, mutta silloin Saatanalle paljastui Kristuksen jumaluus ja viattomuus. Paholainen joutui hyvitykseksi erehdyksestään luopumaan oikeudestaan ihmisten sieluihin. Kirkkokunnat irtisanoutuivat tuosta "teoriasta".
    Lähde: H-P Björkman, Kadonneet askeleet (2011).

    TARINA 2 Lunastusmalli perustuu Jeesuksen lupaukseen antaa henkensä lunnaiksi syntisten puolesta (Paavali: "Meidät on kalliisti ostettu). Origeneen mukaan lunnaat maksettiin Paholaiselle, koska syntiset ihmiset ovat hänen omaisuuttaan. Origeneen mukaan Paholainen itse sääti lunastuksen ehdot. Hän myisi ihmiskunnan pois vain Kristuksen veren eli sielun hinnalla, sielu kun asuu veressä. Paholainen ei kuitenkaan saanut Kristuksen sielua haltuunsa, sillä yllättäen Jumala herätti Kristuksen kuolleista ja korotti hänet takaisin valtakuntaansa. Huijausta tuokin, koska maksetut "rahat" saatiin takaisin.
    Lähde: Kari Kuula, Paholaisen biografia (2010).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laurin näkemykset ovat hmm. aika lapsellisia. Mikähän ihmeen into on yrittää todistella omilla tarinoillaan ettei luojan töitä olisi. Aika hyvin on tuokin jankkaus osattu ennustaa jo vanhoissa raamatuissa. Kun ihminen ylpistyy ja koroittaa itsensä luojaansa viisaammaksi näkyy siinä kaikessa surkeudessaan vain suunnaton tyhmyys.

      Poista
    2. Äläs nyt. Minusta tuo oli kiinnostava näkemys. Ei kai se nyt sinun jumalasi arvoa vähennä, jos joku huomaa yhteyksiä eri kulttuurien välillä.

      Poista
  5. Blogistin visiteeraama Ranska on merenkulkijoiden, tutkimusmatkailijoiden ja seikkailijoiden maa josta on aina lähdetty vieraille maille luomaan uusia maailmoja ja saamaan tuliaisina uusia vaikutteita.

    Sen sijaan suomalaiset ovat aina olleet toistensa opettajia vanhassa läntisen ajattelun suuressa jatkumossa, josta muistelisin ranskalaistuneen tsekkikirjailja Milan Kunderan kirjoittaneen, että toistetaan yhä uudelleen moneen kertaan kirjoitettua yhä uudelleen toistamasta päästyäkin.

    VastaaPoista
  6. Antti Tuurin pääsiäiskolumni Pohjalaisessa on lukemisen arvoinen: https://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/kolumni-muuttunut-pitk%C3%A4perjantai-1.2265838

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Antti!
      Me olemme kivettyneet.

      Lukijana Kunnaksen Ilkka

      Poista
  7. Oletteko koskaan kävelleet tai yrittäneet kävellä nuoralla. Lapsen kävelimme usein ratakiskoilla ja koskaan ei tiennyt kummalle puolelle horjahtaa. Laittaessani liukkaalla peltikaton harjalla harjapeltiä tuli mieleen miten herkästi siitä valuu alas puolelle tai toiselle. Olen tuuminut että ihmisen elämä on kuin noissa esimerkeissä. Jatkuvaa taiteilua olla horjahtamatta puolelle tai toiselle. On pelottavaa havaita että on yksin eikä mistään voi ottaa tukea. Ilmassa ei ole kahvoja vai onko. Harrastin aikoinaan lentämistä ja tunne yksin lentäessä on erikoinen. On vain lujasti uskottava että kone pelaa niin kuin on suunniteltu ja itse toimii niin kuin on opetettu. Kyllä autolla ajaminenkin vaatii hyvää keskittymistä ei saa herpaantua hetkeksikään. En ole koskaan ajanut humalassa mutta melko väsyksissä kuitenkin ja arvaillut monenko prommillen olotilaa se vastaisi. Olen kuullut tutkimuksen että kaikki elollinen perustuu uskoon. Uskoon että otat seuraavan askeleen ja pysyt pystyssä. Jos usko alkaa horjua alat heti huojua ja kaadut varmasti. Tunnetaan tapauksia että ihminen kuolee yllättäen ilman mitään näkyvää syytä. Usko loppui jostain syystä ja elämä sammui. Tätä olotilaa itsarin tekijä kaipaa mutta ei onneksi tiedä sen mekanismia. Niin ihminen istuu koko ajan kuin katonharjalla ja tietoisena siitä että voi millä hetkellä hyvänsä syöksyä alas tuhoonsa. Tämä tietoisuus pakottaa meidät taistelemaan tuulia ja myrskyjä vastaan vielä tämän päivän. Huomenna on omat murheensa.
    Paki

    VastaaPoista
  8. Epätoivo ei siis ole tunne vaan se on tila. Se esiintyy kolmessa muodossa:

    1) Epätoivoisena tietämättömyytenä omasta itsestään
    2) Epätoivoisena tahtona olla olematta oma itsensä
    3) Epätoivoisena tahtona olla oma itsensä

    Ykkönen koskee suurta massaa. Kakkonen vastuunkantajia. Kolmonen ideologioita ja erityisesti niiden suuria johtajia. Sota jatkuu. ketovuori.blogspot.fi

    VastaaPoista
  9. Herttainen lapsikuva, ja lapsethan ovat parasta elämässä, isot ja pienet. Pääsiäispäivän päivällisellä muisteltiin pojan perheen matkoja purjehduskilpailuihin Välimerelle, mukana autossa neljä, viisi lasta ja ylimääräinen aikuinen tai kaksi. Kerran sisareni oli suostunut mukaan nannyksi, ja matkalla oli tietysti tehty kaikenlaista, naurettu, laulettu, leikitty, kuunneltu lastenlauluja ja ralleja ja joskus vähän rähjättykin. Sisareni oli jotenkin vähän ojentanut parivuotiasta, jolloin tämä oli alkanut laulaa Baddingin levyltä mielestään sopivaa kohtaa: "Naisiin ei voi luottaa pieni poikanen..."
    Kysyttiin nyt pian parikymppiseltä nuorelta mieheltä, onko hän vielä samaa mieltä. Ei sanonut olevansa. Ei ole vielä kokenut monia elämän käänteitä...
    EG

    VastaaPoista
  10. Sehän on savolaista teitittelyä. Käytettävissä myös monikko - toisin kuin muualla.

    VastaaPoista