Sivun näyttöjä yhteensä

28. huhtikuuta 2017

Jugend




”Helkavirsiä” sai kummastuneen ja jopa viileän vastaanoton 1903. Jotkut arvioivat, että kysymyksessä olisi nuorelle Eino Leinolle tyypillinen edesvastuuton päähänpisto mukailla Kalevalaa.

Jossain vaiheessa kokoelman runot nousivat koulujen lukemistoihin ja ainakin puoli vuosisataa nimenomaan ”Tumma” on ollut minkä tahansa Suomen kirjallisuuden valikoiman ykkösvalintoja.

Nyt teos on ollut niin kauan niin tuttu, ettei sitäkään lue kukaan ei osaa moni. Oma ikäpolveni joutui kärsimään tasoltaan hyvin tasaisesta eli johdonmukaisen kelvottomasta runonlausunnasta kouluilla ja nuorisoseuran tilaisuuksissa. Jokin helkavirsi oli vakiovalinta ja osalle kuulijakuntaa selvä merkki nousta penkistä ja mennä tupakalle.

Sitä mietin, että kun Leinon elämä on jatkuvan mielenkiinnon kohde niin että Panu Rajalan uutuus ”Virvatuli” vahvistaa edelleen käsitystä kirjoittajan löytämästä tuottoisasta elinkeinosta, miksi tätä aika selvästi Suomen runouden parasta yksittäistä teosta ei edes hehkuteta tarpeeksi.

Maininta Rajalasta ei ollut nälväisy. Olen täysin selvillä siitä, että professorikavereiden kehittämät brändit Rajalan kyynärpäätaktiikasta Klingen kummallisuuksiin herättävät monissa ärtymystä tai huvittuneisuutta.

Valitettavasti kuulun itse niihin, joka helposti jää miettimään, että ihanko tuo suhtautuu itse itseensä täysin vakavasti, kun kukaan muu ei.

Mielleyhtymä on loukkaava, mutta joskus, kuten eilen, tapaan samassa tungoksessa kaksi tuttua professoria, mieleeni tulee posetiivari, joka häiritsee yleistä rauhaa epävireisellä vingutuksella, ja hänen marakattinsa, joka kärkkyy rahaa peltimukiin. Jos joku sanoo minulle, että oma hahmoni on kuin karannut jostain Gogolin huonommasta novellista, voin pitää vertausta osuvana.

Kirjoittajat ja tutkijat käyttävät hyvin hyödyllisiä nimityksiä eri aikakausista, mutta taitaa olla hyödytöntä haaskata toisten aikaa sen miettimiseen, mikä oikeasta on esimerkiksi funktionalismia ja ekspressionismia.

Jugend on terminä käytössä lähinnä Suomessa, Saksassa ja Itävallassa. Arkkitehtuurissa ja taiteessa tyylillä on muita riittävän selviä nimityksiä. Art deco eli julistehenkinen taide tyyppiä Toulouse-Lautrec on sitä. Gaudin Bsarcelonan Sacrada Famiglia, maanosan tunnetuimpia rakennuksia jonka ikuinen keskeneräisyys voi olla osa sen tyyliä, ovat ”jugendia” samoin kuin eräät wieniläiset, kuten aina hieno Klimt.

Suomessa nimitykseen sekoittuu kansallisromantiikka. Silti Helsingin rautatieasema tai esimerkiksi Pohjolan talo Aleksilla ovat mielestäni selvää jugendia.

Jugendille on tyypillistä viivoittimen hylkääminen, vahva tyylittely ja oikullistenkin luonnonmuotojen toistaminen. Sitä oli edeltänyt rakennustaiteessa kertaustyylien vaihe – se joka näkyy niin voimakkaasti Helsingin ja esimerkiksi Tukholman keskustassa. Jugend oli myös kertaustyyli, jonka viehättävä lisäelementti oli ironia. Gesellius – Lindgren ja Saarinen oikeastaan keksivät sen, mistä Gaudi on kuuluisa – pyörittely viedään irvokkuuden puolelle, satiiriksi. Kansallismuseon päärakennus on selvä keskiaikainen kirkko! Joko kysymyksessä on pohjaton lapsellisuus tai tietty pirullisuus. Äänestän jälkimmäistä.

Sitä en ymmärrä, miksi käyttökelpoisia termejä ei siirretä taiteen toisiin lajeihin.

Helkavirsiä on jugend-kirjallisuutta, eikä millään muotoa ainoa. Joel Lehtonen kirjoitti samaan aikaan samanlaista ja proosan puolella monet liikkuivat lähimaastossa, jopa Volter Kilpi ja sitten Aino Kalla. Kirjallisuudessa puhutaan nietzscheläisvaikutteista, ihan suotta.

Taiteessa ja arkkitehtuurissa suurin jugend-mestari oli Gallén-Kallela – sanokaa mitä sanotte. Ruoveden Kalela hipoo rakennuksena mielipuolisuutta. Kalevala-aiheiset freskot ovat juuri tätä samaa. Niissä on samaa yksinkertaistamisen nerokkuutta kuin helkavirsissä – ajatelkaa Iso haukea tai Kullervon kirousta. Sellaista alkeellisuutta ei opi vähässä ajassa!

Oli ehkä sääli, että Leinoon suuresti luottanut ja häntä hyvin rahoittanut Otava ei huomannut tilaisuuttaan niin että ”Helkavirsiä” julkaistiin poikkeuksellisen pienikokoisena läpyskänä, ja kyllä Pekka Halonen oli kirjataiteilijana hänkin pahasti pihalla.

”Tummasta” kirjallisuusihmiset ovat esittäneet nipun virheellisiä tulkintoja ja moittineet muita selostettuaan heidän tulkintojaan.

Jotkut runojen sankareista (Ylermi, Kouta) ovat aika naurettavia hahmoja tyyppiä Villin Lännen rautanyrkki ja jotkut jaksot selvää sekoilua.

Tumma on se ”syntymässä säikähtänyt” sankari, jolla Leino irrotti kokoelmansa jugendinkin kahleista.

Vain pari vuotta Freudin ensi esiintymisen jälkeen hän kuvaa uskottavasti eli luultavasti omasta kokemuksestaan vaikean psykoosin – olemattomien näkemisen, elämän pidättymisen – ja siitä nousuna esitetyn siirtymän mystiikkaan, joka tuo mieleen itse jo henkisesti hajonneen Leinon 20 vuotta myöhemmät hapuilut erilaisissa salatieteissä.

Väitän virheelliseksi myös tulkintaa paluusta arkeen ja todellisuuteen. Runo päättyy sinipiikoihin ja vellamoihin eli oman omituisuuden ja näkijyyden hyväksymiseen.

Mieleen tulee maailmankirjallisuuden - Ranskan runouden – suurin jugend-kirjailija, Guillaume Apollinaire, etenkin kokoelma ”Alcools”, joka ilmestyi paljon myöhemmin ja jota Suomessa ei tunnettu. Mutta balladi kytkeytyy rajun mdernistiseen tekstiin ja se puolestaan sävyisän perinteiseen mitalklisuuteen ja sointiin, tekstillinen löyhyys viihtyy hyvin pelottavan tiukkoihin kiteytyksiin. Molempiin lyyrikkoihin sopii Apollinairen kirjittama ja haaveksima hautakirjoitus: ”Il sût aimer!”

Hän osasi rakastaa.

27 kommenttia:

  1. Se että Leino oli juoppohullu, ei ollut teosofien vika. Päinvastoin, hän koki välittämistä, huolenpitoa ja rauhaa heidän tykönään - ja vielä ennen kuolmeensa nöyrästi suunnitteli teosofina esiintymistä.

    VastaaPoista
  2. "Valitettavasti kuulun itse niihin, joka helposti jää miettimään, että ihanko tuo suhtautuu itse itseensä täysin vakavasti, kun kukaan muu ei".

    Hahhah! Kaikella kunnioituksella, samaa monet sanovat Teistä, Herra Professori!

    Panu Rajala on tuottelias ja erinomainen tutkija ja kirjojen tekijä. Mutta hän ei tuhlaakaan aikaansa ja päiviään jonninjoutaviin blogikirjoituksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Panu Rajala!

      Ei vaineskaan. Mutta se että katsoit kommenttisi tarpeelliseksi osoittaa vain sen ettet osaa lukea sitä mitä tekstiin on jo sisään kirjoitettu.

      Poista
  3. Muistuttaisin kyllä Gallénin Tarvaspään ulko- ja sisämuodoista jossa esiintyy saksalainen linna, keskiaikainen luostari sekä suomaalainen harmaakivikirkko, yhdessä ainossa sillisalaatissa. Gallén ainakin otti itsensä kovin vakavasti. Myöskään Hvitträskin muotokieli ei taida olla itseironiaa. Se mikä meistä näyttää naiiviudelta.. niin no. Onhan meidän vaikea asettua Sibeliukseenkin katselemassa Arnold Böckliniä ja kuvittelemasta vakavia. Me olemme tieteellisiä.

    VastaaPoista
  4. Selvä. Hommattava se jugendakka.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja sotkee Art Decon ,joka on funkkista ja Art Noveaun,joka on Jugendin synonyymi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonii, mut jonkuha seki tarttee hoitaa? Siis et niinku, sillee.

      Poista
    2. Art Deco sopii itse asiassa oikiein hyvin Art Nouveaun jatkeeksi. Se on nimenomaan ei-funkkista joka tosin saattaa leikitellä funkisaiheilla, mutta materiaalimaailma ja eetos, ja osittain myös tekijät ovat jugendin kanssa yhteisiä.

      Poista
  6. https://en.wikipedia.org/wiki/Woman_in_Gold_(film)

    Hyvä elokuva Adelen (blogikuvassa) takaisinsaannista

    VastaaPoista
  7. Niin, kannatan Akseli Gallen-Kallelan säilyttämistä kansallistaiteilijana koska hänen ylittänyttä ei ole vieläkään tullut, huolimatta laajoista joukoista korkeakoulutetuista suomalaisista taiteilijoista.

    Hänen huonommatkin teoksensa (niitäkin on, leipätöitä nälän torjuntaan) ovat keskinkertaisia mutta osa selviä 10 min hutaisuja jotta voisi ruokkia perheensä.

    Okkosen kirjoittamasta elämäkerrasta selviää hyvin miten hän peheensä kanssa joutui suoranaiseen nälkään kun teoksia ei myyty ja asuivat korvessa. Jonkun ajan kuluttua hänet julistettiin Italiassa muistaakseni maailman parhaaksi maalariksi.

    VastaaPoista
  8. Panu Rajalasta voi olla monta mieltä, ja ollaankin, mutta kyllä hänessä on myös aivan omanlaistaan lahjakkuutta, minkä inhoajiensakin soisi tunnustavan. En kuulu Rajalan fanittajiin, mutta piirre, josta hänen kirjoissaan olen nauttinut, on huumori. Suomalaisessa kirjallisuudessa ei huumoria ole liikaa. Itse pidän huumorista, joka yllättää muun kerronnan seasta odottamattomilla sivalluksilla.

    Rajala osaa kirjoittaa ja hänellä olisi potentiaalia todella merkittäväksi kirjailijaksi, jos vain...Antautuisi hyvän kustannustoimittajan tiukkaan otteeseen. (Mahtaako sellaista kustannustoimittajaa Suomessa ollakaan? Liian lepsuilta vaikuttavat useimmat.) Rajalan ristinä on liika kiire, joka puolestaan vaikuttaa johtuvan halusta pian päästä taas uuden kirjan kanssa seurapiireihin paistattelemaan huomiosta. Tämä on yleinen tuotteliaiden ihmisten vaiva; ei malteta työstää aineistoa pohjamutien kautta, vaan kirjoittaminen luontuu liian helposti. Inha-kirjassa oli paljonkin hyvää, mutta jäi kovin epäselväksi, mikä oli Inhan omaa, mm. kirjeistä lainattua, ja mikä Rajalan tekstiä. Katri Helena -kirjassa oli ideaa ja hauskoja kohtia, mutta aihe olisi parantunut etäännyttämisestä. Herkullisimmat jaksot olivat juuri huvittavuuksia, jotka olivat median synnyttämiä. Kirjan aiheena olisi pitänyt olla media näiden henkilöhahmojen peilaamana. Todellakin mediahahmojen, ei oikeiden henkilöiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidin Rajalan Intoilijaa hauskasti kokoonkeitettynä juurikin sen vuoksi ettei siitä saa selvää ns. totuudesta. Tällä tavoin se lähestyy suosikkiani Egon Friedelliä.

      Poista
  9. Mulla on Panun kanssa yhteistä: sukujen kotiseutu ja vaimoni sukunimi.

    Harkitsimme pitkään äidin kuolinilmoituksen muistorunoa. Päädyimme Eino Leinon tunnettuun runoon. Onnistunut ja koskettava valinta.

    Hotelli Hamburger Börsissä Turussa on ollut hienoja jugend-lasimaalauksia. En tiedä, ovatko vielä paikoillaan. Varmaan mm. kuningatar Elizabeth ja US-Vice President hotellissa aikoinaan yöpyessään ovat ihailleet niitä - ja NKP:n pääsihteeri Leonid Brezhnev tietenkin (no, hänestä en tiedä). Olen lukenut heidän yöpyneen siellä.

    VastaaPoista
  10. Minun fraktuuralla painetun "Helkavirsiä"-laitokseni on "puupiirroksilla somistanut" Kalle Carlstedt. Komeita runoja, nuoruudesta tuttuja. Esitinkin niitä jossain, - lienevätkö kuulijat sulkeneet korvansa.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en tiedä, EG, se oli viime vuosisata, viime vuosituhat. Kansallisromantiikka tuppaa fiksaantumaan militantiksi. Militäärinen kansalliskiihko oli läsnä jo alussa, totta, mutta nyt koknaan ilman tätä rikasta henkistä inspiraatiota, ei muuta olekaan.
      Kerro sä, miten tästä etiäpäin parahin leinoakateeminen, EG.

      Poista
    2. Ihan kuin panisit minut vastuuseen tästä maailmantilasta ja vielä pitäisi olla neuvot eteenkin päin, vai mitähän tarkoittanet? Minä olen kyllä osuuteni tehnyt, ilman kansallis- tai muuta kiihkoa, mielestäni sopuisasti 39 vuotta päätyötäni suuren perheen ohella ja lisää opiskellen, sitten vielä viisi vuotta sivutyötä osavuotisesti, sitten kävin hoitamassa aika paljon vanhempaa siskoani ja hänen talouttaan muutaman päivän viikossa parin vuoden ajan 100 km päässä ja lopuksi hoivakodissa neljä vuotta lähes viikottain. Nyt se on loppu. On takki aika tyhjä.

      Toivoisi tietysti, että päästäisiin jonkinlaiseen kansalliseen ja kansainväliseen sopuun, mutta eihän tämä hyvältä näytä. Mitä yksi pieni ihminen voi tehdä kuin yrittää parhaansa, omista lähtökohdistaan, omassa ympäristössään. Meikäläisellä on ollut suurimpana käyttövoimana lapsuus turvallisessa ympäristössä maalla, rakastavat vanhemmat ja sisarukset, jotka opettivat itsenäisyyteen. Niin ei ole nykyisin monen kohdalla, mutta jokaisella on loppujen lopuksi kuitenkin vastuu omasta itsestään, ja vähän muistakin.

      Aika monelle nuorelle ihmiselle olen antanut ohjeen, että opiskele lisää, ja sitten onkin auennut uusia mahdollisuuksia. Nykyisin on kyllä vaikeampaa, mutta "yrittänyttä ei laiteta". Mihinkähän? -
      Täytyy vain koettaa olla stressaantumatta kiihtyneestä ilmapiiristä. Paremminhan meillä on asiat kuin koskaan ennen.
      EG

      Poista
    3. "Var så vänligt, de' är färdig snäppad."

      M. ihan ite eräälle kenraalille sikaria ojentaessaan.

      Kenraali on hyvä, se on valmiiksi näpsäisty (=luunappi). (tuhm. suom.)

      Poista
  11. Kiitos! Sitten on vielä samaa jugendia Helsingin sähkötalo. Muistaakseni siinä sijaitsi viimeksi Elisan konttori, siis tämän puhelinliittymäbisneksen. Muistan törmäämiseni siihen mustagraniittiseen palatsiin ensimmäistä kertaa serkkuni kanssa, joka piti asianaan yrittää epätoivoisesti kasvattaa visuaalista tietämystäni.

    Hän vei minut sisään ja rupesi esitelmöimään. On mahtanut olla joku 60-luvun alun vuosi, serkku oli jo opiskelemassa Atskissa ja minä kävin kylässä silloin tällöin. Muistan kuinka ympärille kerääntyi muita ihmisiä kuuntelemaan. Vahtimestari siitä innostuneena rupesi paimentamaan meitä serkuksia ulos. Mentiin tupakalle.

    Se sähkötalo on saman Lars Sonckin piirtämä kuin Kallion kirkko ja eikös ole myös Tampereen tuomiokirkko? Siinä tyylisuunnassa on kauneinta kasviaiheiden käyttäminen. No käveltiin joka tapauksessa sähkötalolta Kallion kirkolle. Jaaha, Wiki ei anna sähkötaloa, sen sijaan mainostaa Ainolaa.

    Voi se silti olla. Mutta en ollut ikinä ajatellut Gaudia jugend-henkisenä. Oikeastaan Gaudi on vain Gaudi, ei sitä voi oikein ahtaa mihkään tyylisuuntaan. On jännä ajatella että Sagrada Famiglia valmistuu joskus vielä!

    Tuommoisia arkkitehtuurikävelyjä on hauskaa tehdä joskus. Serkku jo kuoli pois, aina välillä löytyy Hesastakin joku jonka kanssa voidaan katsella taloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittanee HPY:n pääkonttoria Korkeavuorenkatu 35

      Poista
    2. Tarkoitatko kuitenkin Helsingin puhelinyhdistyksen taloa. Se on Sonckin suunnittelema kansallisromanttinen kivilinna Korkeavuorenkadulla.

      Poista
    3. Kiitos! Tietenkin tarkoitan! Kyllä minä olen tiennyt että se on HYPY:n talo, mutta oli nyt pakko sotkea, koska jotakin monimutkaista tekniikkaa siellä sovellettiin joka tapauksessa... Sonck on joka tapauksessa sympaattinen.

      Poista
  12. Ripsa, se oli Puhelinyhdistyksen talo, ei Sähkötalo. Elisa syntyi kun puhelinyhdistys yhtiöitettiin. Talon koristeaiheina on puhelinjohtoja, eristimiä jne.

    VastaaPoista
  13. ynttorimme Kohdistuu

    Mietin Himmleriä. Olihan se. Kanalan kauhein kakara, se on varma. Niistä kukoista tasan tarkkaan kattonu ne idiksensä mut-mut..

    Olihan Veikko Lavillakin munailuvaihe.

    Sehän dorkahoo kävi jossain jollain ihme loma tyyppisellä hetekoinnilla kai jossain päin Suomee?
    No. Olisko käyny jossei meillois näin nättiä?

    Luomuks kaikki ja sillee, et saatas noi pillerivilpertit johki kuriin. Enneku ne "vaikeat tapaukset" eli ei-doupatut kaks viidestäki ratisee ku marakassit jos niit vähäkää vatkaa.

    äääämmä tiä...

    Mulle ihan sama, emmä viiti funaa mitää täs paljoo. Muute, kiva blosis tänää!

    Taas tuli tuulenkaatoja ja sehän tietää töitä ple. Se vaa et eipähä tullu mulle. Mut oisko sit jotai muuta?
    Tietty joo, sellanen ketä ei oo tarpeeks pelänny vielä ni vois vaiks rupee mun (ottaa pattii ku tartte skrivaa tää sana) ammatinvalinnanohjaajaks. Ts. aivan uhkarohkee, mut voitas kokeilla!

    Täp?

    Nyt ruttu hys, ihan hys.

    Mähän sanoin heti ekaks et emmä mitää v-n psykopornomallin uraa oo täs tinkaamas vaa mä tartten koiran.

    Mikset kirjottanu sitä siihen omaan reseptiis, kuspeä!

    Nysse on myähästä. Koita kuule ottaa ihan iisisti.

    Kiitti vaa et ei tullu mitää jeesii, emmä olis teidän hukkuneiden merimiesten villapaitakeräykseen mitää antanukkaa.

    Oikastaas taas suoraan asiaan: pau! Helvettiin mun elämästä, ei lämmin luita riko. Mitään takuita sille kuin käy jos ette oo kohteliaita ja ystävällismielisiä en paha kyllä osaa antaa.

    Nyt harmittas pikkasen mut ei mua :)

    Vaihda nyt swiddu jo se pipo laari ekshaustioks, enneku mä tuun ja syön sun arkistokaapin nurkasta itteni sisään ja asetun SUN pään sisään asumaan.

    Pom pipa 1:llä jalalla.

    VastaaPoista