Sellainenkin talo
mainitaan, että se oli jo vajonnut räystäitä myöten maahan. Mainitsija on Emily
Dickinson ja kysymyksessä on runo. Hän mainitsee, että vaikka tapauksesta on jo
monta sataa vuotta, vaunuhevoset kääntävät päänsä kohti ikuisuutta.
Tämä kyllä tiedetään.
Hevonen kavahtelee nähdessään tai vaistotessaan sellaista, mikä ei ole
tarkoitettu ihmisen himmeille aisteille.
Nyt on julkisuudessa sellaista
puhetta että kaksisataa tuhatta isoa taloa on hajoamassa asumattomaan tilaan. Ne
ovat tyypillisesti Moskova- mallisia kerrostaloja 1970-luvun alusta. Uskomaton
määrä ihmisiä oli paennut Ruotsiin. Joillekin tehtiin täällä työpaikkoja ja
virallisnormien mukaisia asuntoja. Tulos oli virrentekijän ennustama:
”… pysäväistä ma täällä,
ah, en sijaa saa - - ”
On vaikea kuvitella, että
moni muistaisi niitä hellyydellä ja haikeudella. Yleensä viihtyisin paikka
niissä taloissa oli tuulikaappi ja mielenkiintoisin kulmametallista hitsattu
ralli porraspäässä; sellaisia sai silloin halvalla.
Joko taloille on nyt rakennettava
keinoelimiä, kuten putkistot alusta alkaen, tai ainakin järjestettävä
monenlaisia proteeseja, koska muuten nuo asumiskoneet eivät toimi.
Ympäristöliike alkoi
Suomessa vähän ennen kuin stalinismi, jos ne nyt ovat eri asioita. Ihmiset
olivat kyllä osittain samoja. Helsingin keskustaa revittiin, ja siitä alkoi
nousta meteli. Metelöitsijöistä kirjoitettiin, että heidät oli valjastettu
vieraiden vankkureiden eteen. Tuo kaunis ilmaisu oli vihje yhteiskuntarauhan
turmelemisesta Kremlin käskystä.
Viiteenkymmeneen vuoteen
moni ei ole kirjoittanut ääneen, että ne vanhat sievät kerrostalot olivat sekä
hankalia että kalliita asua ja saattoivat vaikuttaa haitallisesti laajemminkin.
Jos kaupungin ajatus on koota ihmiset lähelle palveluja, kuten esimerkiksi
kouluja ja päiväkoteja, se tarkoitus toteutui huonosti.
Muistan niiden
menneisyyden talojen hajuja ja moniaat ikkunat, joissa näköalana oli
tontinrajan palomuuri eli huolimattomasti pursotettu tiiliseinä. Tiilenpäiden
lukemista saattoi siis harrastaa muuallakin kuin vankilassa.
Minä, onnellinen,
saattaisin nähdä tästä ikkunastani vaikka pääsiäisjäniksen. Pääsiäispeura on
täysin mahdollinen. Pääsiäissika jo herättäisi kummastusta. Lehdessä
kerrottiin, mitä ihmiset mielellään katselisivat ikkunoistaan. Toiset
samanlaiset talot ei saanut laajaa kannatusta.
Puut, puistot ja metsät
uskon. Ympäristön hengitys vaatii vihreitä, siis kasveja, jotka hengittävät
ensin. Betonia ongelmallisempi aine on asfaltti eli maan piki.
Haja-asutuksen alueella
tuli kauan sitten tavaksi rakentaa maalaistaloihin elintasosiipi, ja toteutus
oli usein erikoislaatuisen ruma. Esimerkkejä ei voi olla edelleenkään näkemättä.
Meillä tästä pohjoiseen
bolshevikit löivät paremmat talot klapeiksi, heillä kun on sellainen tapa,
ettei polttopuuta haeta edempää, jos huonekalut ja lattiat ovat vielä
polttamatta. Porkkalan niemeen jäi näkymättömiin useitakin paikkoja, joissa on
nyt asuttu yhtäjaksoisesti tuhat vuotta.
Maalaiskunnan taloilla
oli tapa hiukan liikkua. Vaikkeivat muoti ja mieltymykset muuttuisi, lähin
ympäristö tuli kalutuksi niin että helposti tehtiin toinen talo vain kymmenien
metrien päähän entisestä. Savossa yhdelläkin kylällä asui Viipurin voutikunnan
hopeaveroluettelon 1571 mukaan Kinnusia ja Korhosia. Nykyisin siellä asuu
Kinnusia ja Korhosia ja tiettävästi soutamalla selkävesien takaa tulleita
Holopaisia.
Ote veroluettelosta on
tämän jutun kuvana. Siitä moni luultavasti löytää sukulaisiaan. Lienevätkö
verot tullet maksetuiksi vai onko maa mennyt autioksi?
Maalaistalossa tai
töllissä asuminen ei ole yksinkertaista. Tarkasti ajatellen niihin ei kuuluisi
vesijohtojakaan eikä viemäreitä. Naiset kantavat veden lähteestä ja laskit saa
sika. Ainakin lämmittäminen ja sitten käytännössä siivoaminen ja tavaroiden
säilyttäminen on ongelma. Siivoamista ei tosin välttämättä harrastettu ja
arvoesineille oli kellarikomero.
Ne isäntien ja emäntien
mahtitalot rakennettiin aikana, jolloin talon töihin tarvittiin nykyistä yhtä asujaa
kohti ainakin kymmenen, ja usein sen komean pirtin ympärillä oli sakeanaan
hökkeleitä, joissa majaili sikoja, nautoja ja ihmisiä. Viimeksi mainituista
muodostui sitten aikoinaan maaseudun suhteellinen liikaväestö, joka puhututti
päättäjiä. Monet eivät suostuneet kuolemaan siivosti nälkään, vaan panivat
alulle tärkeän ilmiön, jonka nimitys on edelleen ”maassamuutto”.
Siellä meillä maalla näki
esimerkiksi ajaessaan autolla tai polkupyörällä rautatieasemalta kirkolle
vauraan kylän läpi kymmenen tunkiota ja sitäkin enemmän navetoita, joiden
sontaluukut olivat sopivasti tielle päin.
Katselin ikkunasta
arvaamatta, että kaikki nämä talot, kiviset, hirrestä timpratut ja
lautarakenteiset, tulevat katoamaan. Nyt kun siellä käyn, olo on kuin
Argentiinassa tai Australiassa; kummassakaan en ole kyllä vieraillut, mutta
osaan kuvitella.
Talvella näki lasien
jäätymisestä, että osa talosta oli kylmillään. Kuka niitä kamareita joka päivä
lämmittämään, vaikkei olisi edes ollut ostolämmin.
Ei ole ollut sellaista
vastaantulijaa tähän mennessä, jonka mielestä 1970-luvun betonielementeistä
kootut kerrostalot olisivat asuntoina autuaallisia. Juuri tuohon aikaan tuli
sellainen yhdyskuntasuunnittelu, että talosta näki kaukaa, että siellä nukutaan
Muuramen laverilla superlonipatjalla ja särkyneet Telex-tekolelut pistellään
hiljattain keksittyihin muovikasseihin. Niin sanotun olohuoneen nurkassa molotti
omia ihmeellisyyksiään television setä, ja siten joutsenet lensivät ristiin ja
joku aikuisikäisistä sanoi että ei maar. Hätäkös oli yötään maata, kun seinän
täytteetkin olivat märkiä ja insuliitti kupruili kodikkaasti katossa.
Kyllä nuo betoniset kerrostalot olivat suuri parannus aikaisempaan asumisen tasoon erityisesti Helsingissä. Täällä kun pienessä hellahuoneessa asui kokonaisia perheitä ja tubi, täit, luteet ja päälle vielä joku harvinaisempi tauti, sanotaanko vaikkapa neekerisankkeri, oli riesana. Asiasta on muuten ihan aikalaistodistusta vilmillä. Paskahuussi löytyi monen talon sisäpihalta ja jos oli juokseva vesi, niin ainoastaan kylmä. Haloilla lämmitettäessä nokea oli joka paikassa ja puhtaat valkeat lakanat olivatkin harmaita. Ei ennen ollut paremmin.
VastaaPoistaOnko vuosisata tai -kymmen oikea? Ei 1970-luvun Helsingissä, eikä muuallakaan Suomessa enää tubia, täitä, luteita ollut. eikä taajamissa ulkohuusseja. Huusseja oli kesämökeillä, mutta se oli lande-elämän eksotiikkaa ja seikkailua.
PoistaNoista muista en tiedä, mutta 70-luvulla pikkukaupunkien keskustoissa oli puuvessoja paljon.
PoistaKylmän veden senkin muistan. Kattilalla lämmitettiin vettä, että sain aamulla ennen kouluun lähtöä hiukset pestä. Kolme kertaa piti huuhdella shampoo pois, äitini ohjeen mukaan. Sauna meillä oli, se lämmitettiin kerran viikossa.
PoistaKamalaa oli lämpimästä sängystä aamuisin nousta, kun uuni oli ehtinyt yön aikana hiipua eikä uusia halkoja oltu vielä laitettu.
Insuliitti ei varsinaisesti kuulosta 70-luvun betonielementtitalon sisäkattomateriaalilta. On pikemminkin 1950-60-lukujen rankorakenteisissa puutaloissa käytettyä tavaraa.
VastaaPoistaOman sukuni taustoja olen löytänyt Pien-Savon maantarkastusluetteloista, noilta samoilta ajoilta kuin blogistin mainitsemat Viipurin hopeaveroluettelot.
VastaaPoistaKotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus on julkaissut ne muutama vuosi sitten verkossa:
http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk19/savolax.php#Yleist%C3%A4
Sieltä löytyi paljon tuttuja sukunimiä. Ja muutamia jo hävinneitä. Omalla vanhimmalla tunnetulla isän puolen esivanhemmallani oli lisänimenä "Kärsä". Liekö oma klyyvarini periytynyt tältä Kärsä-Laitiselta...
Maalaistalossa tai tölleissä ei säilyttäminen kai ollut mikään ongelma. Ei sen ajan ihmisillä ollut suuria määriä säilytettävääkään.
VastaaPoistaJoskus aikaa ei kaikkien töllien lapsilla ollut edes omia kenkiä vaan niitä käytettiin vuorotellen.
Muistan kun 80-luvulla pieni poika etsi kenkiään ja aina tuli jonkun muun kengät, lausahti: "Tämä on kuin arpajaisissa". Aiemmin siis arvottiin kenkin jalat ja myöhemmin jalkoihin kengät. Tämä autuus koettiin jo niissä betonielementeistä rakennetuissa taloissa. En muistele pahalla.
Noita 1970-luvun taloja on helppo moittia. Onhan niissä moitteen sijaa. Ihan en menisi niitä silti lyttäämään. Ne olivat useimmille maalta muuttaneille valtava askel ylöspäin ja hyvällä maulla sisältäen asunnoista sai ihan viihtyisiä. Pitää muistaa, että valtaosa asukkaista muutti paljon heikompitasoisista asumuksista. Vanhempien oma huone, vesivessa ja pyykinpesukone olivat elintasoa. Lisäksi lähiöissä rakennettiin väljästi. Usein näköala oli metsään.
VastaaPoistaNäiden kerrostalojen tuhoutuminen on valtava yhteiskunnallinen ongelma. Niihin on sitoutunut ehkä puolen miljoonan pieneläjän omaisuuden valtaosa, jonka muuttuminen arvottomaksi suistaa asukkaat omistavasta luokasta köyhälistöön. Uutta asuntoa ei ole varaa ostaa ja samanlaisen vuokra on äkkiä neljä kertaa suurempi kuin nykyinen yhtiövastike. Ihminen, joka on tullut aiemmin mainiosti toimeen, joutuu tuollaisessa muutoksessa helposti toimeentulorajalle. Sellainen ihminen alkaa äkkiä katsella vaaliluettelosta äärimmäisyyspuolueen listaa.
Yhteiskunnan etu olisi aloittaa valtiontakuuohjelma, jolla varmistettaisiin tarpeellisten korjausten toteutus. Ei ole mitään syytä päästää keskiluokkaa kurjistumaan.
Ja tämän kirjoitan maaseudulla uudemmissa omakotitalossa asuvana.
Pihamme urospuolisen marjakuusen alla mussutteli iso rusakko auringonkukan siemeniä neljän fasaanikanan saartamana. Ah, eikö tämä ole onnea!
VastaaPoistaMämmistä soikeana Kunnaksen Ilkka
Juice sanaili mämmistä ja pashasta omaan tapaansa että vaikkei kumpikaan ole sitä ihtiään niin toinen näyttää siltä ja toinen kuullostaa siltä.
PoistaS'oon tosi.
Maailmanloppua on ennustettu ennekin.
VastaaPoistaLuonteeni mukaisesti ajattelin uida taas vastavirtaan. Olen nimittäin aikanaan perinyt nyt tänä vuonna sata vuotta täyttävän hirsimökin todelliselta haja-asutusalueelta Pohjois-Hämeestä. Se on kohtalaisessa kunnossa edelleen. Uusin juuri sen katon, ulkovuoraus ja pieni lisäeristys on nyt menossa ja sitten sisustuksen kimppuun. Lattiat uusiksi ja seinäpinnoille jokin asiaankuuluva ja sopiva ehostus. 100 megabitin kuituyhteyden sinne tilasin juuri, kun edullisesti tarjottiin.
Onko tuolle koskaan mitään käyttöä, en tiedä, koska kesämökki meillä on erikseen. Mutta arvelen, että seuraavat sata vuotta se siinä nököttää. Ja jos maamme muuttovoitto miljooniin yltää, saattaapa joku vähän rauhallisempaa elämä tuollakin joskus viettää.
Ei tuo mitenkään kallis harrastus edes ole. 1970-luvun talot ovat sitten eri juttu ja koko lailla toivottomia, kun niitä rakensivat ammattialaiset. Tämä minun mökkini on rakennettu tsaarinvallan aikaan ja puhtaasti vain rippikoulupohjalta. Ja todella viisaasti ja hyvin.
No näinhän se on. Ennen oli kunnia asia rakentaa kunnollista ja kestävää. Nykyisin jo kauan sitten on muutettu ajattelu päin vastaiseksi. Mahdollisimman heikkoa ja lyhytikäistä. Aluksi näyttää että on kiiltoa ja luksusta kunnes huomataan että silkkoa sisältä. Juuri kuulin uuden elementtikerrostalon työmaalla että ikä on talolle suunniteltu 20-25 vuotta. Tämähän on se ahneuden huijauksen mitta tällä hetkellä. Rahat kerätään pois ihmisiltä turhaan kuleksimasta.
PoistaKyllä meillä on varaa muualta tulevia elintasopakolaisia makuuttaa hotelleissa täys ylöspidossa mutta oman maan asukkaiden taloja ei ole varaa korjata. Mutta tyhmä kansa äänestää aina näitä koijaripäättäjiä uudestaan tuhoamaan yhteiskuntaa. Rahat on visusti kerättävä harvojen taskuun. Rutusakki kuolkoon jos eivät kykene maksamaan.
Jako ei mene tasan, muistiin merkitään yksityiset terveydenmyyntipalvelut ja jakojäännös voidaan kyörätä eksituksina suoraan kuoppaan, käymättä patologin vastaanotolla.
PoistaMuistin yks' kaks' Akkarin jossa Aku puijasi veljenpoikia asuntovaunuun adoptoidun alligaattorinpoikasen hoidon vastuun suhteen. Kävi farmilta ensin pienen tilalle kookkaamman ja viimein täysikokoisen. Puhekuplassa luki: Terve! Olemme rutiköyhiä.
Peruskorjausväli on laskettu olevan viisi (5) vuotta normikerrostalossa. Tämä on se aika jonka kuluttua asuntoon tulee tehdä pintaremontti.
En edes mainitse kriisiajan valmiuksia, sen vain että kaikki elementtirakenteiset kaukolämmöllä lämpiävät muuttuvat voimalan seisauksessa asuinkelvottomiksi sillä niissä ei ole hormeja.
Näköharha: nykyisin näkemämme vanhat talot ovat niitä valioyksilöitä, muut ovat jo ammoin laonneet ja lahonneet. Hutoi- ja rostoityöt osattiin ennenkin, ja niistä on säilynyt aikalaiskuvauksia. Perustuksina roudalle alttiit nurkkakivet, tai ei perustuksia ollenkaan; pelkkakerta paljaalla maalla. Salvokset sitä tasoa, että lumi kinostuu nurkkiin. "Paikkaansa hakevat" hirsiarinaiset uunit. Murenevat hormit. Luokattomat tiilet, nehän ne katkaisivat J. Alfr. Tannerin rakennusmestariuran. Pärekatonkin voi tehdä monella tavalla, useimmiten huonosti.
PoistaNäköharha: nykyisin näkemämme vanhat talot ovat niitä valioyksilöitä, muut ovat jo ammoin laonneet ja lahonneet. Hutoi- ja rostoityöt osattiin ennenkin, ja niistä on säilynyt aikalaiskuvauksia. Perustuksina roudalle alttiit nurkkakivet, tai ei perustuksia ollenkaan; pelkkakerta paljaalla maalla. Salvokset sitä tasoa, että lumi kinostuu nurkkiin. "Paikkaansa hakevat" hirsiarinaiset uunit. Murenevat hormit. Luokattomat tiilet, nehän ne katkaisivat J. Alfr. Tannerin rakennusmestariuran. Pärekatonkin voi tehdä monella tavalla, useimmiten huonosti.
PoistaAsun maalla vanhassa rintamamiestalossa joka on jo hieman rappeutunut mutta väliäkö sillä, ei se uudenveroinen ollut ostaessanikaan.
VastaaPoistaOlen kovasti viihtynyt enkä suuria mullistuksia kaipaile talooni. Pääasia että se on vanhan kaavan mukaan rakennettu, korkea sokkeli ja leveät räystäät ja rakenteet ilmavia. Ei pääse kosteusvahinkoja syntymään. Olen asunut pääkaupunkiseudulla kerros- ja rivitaloissa eivätkä kokemukset ylentäviä olleet, stadin kundi vaikka olenkin.
Elementtirakentamisen alkuaikoina tehtiin myös hyvää jälkeä ja asunnot olivat usein paremmin suunniteltuja, valoisampia ja avarampia kuin 70-luvulla jolloin grynderit olivat jo oppineet miten rakennetaan halvimmalla ja valtiovalta ja virkamiehet olivat siinä heitä avustaneet uusilla normeilla.
VastaaPoistaMieluuummin asun 60-luvun lähiötalossa jota odottaa 3000 euron neliöhintainen peruskorjaus kuin vielä edes 2000-luvunkaan talossa koirankopin kokoisine huoneineen ja ahtainen porraskäytävineen.
Muuten: Mauno Koivisto kertoi kysyneensä aikoinaan rakennusliikkeiden edustajilta elementtitalojen suunnitellusta elinkaaresta. Vastaus oli ettei niitä ole tarkoituskaan asua sataa vuotta ja siinä vaiheessa kun niitä pitäisi peruskorjata on kehitetty suuria leikkureita ym joilla ne paloitellaan ja puretaan ja rakennetaan uudet tilalle.
Toinen asia on sitten ne putkiremontit 70-luvun ja vanhemmissa kerrostaloissa, älyttömän kalliita ja kestävät kauan. Jotenkin huonoa suunnittelua. Olen seurannut yhtä sellaista, ja 76:den neliön kolmio tuli maksamaan yli 50.000. Jäljellä on vielä ikkunoiden vaihto ja parvekkeiden kunnostus seuraavina vuosina. Sitä taloa on kuitenkin kunnostettu kaiken aikaa, joten se lienee asumiskelpoinen. Kuinkahan talossa asuvat vanhat ihmiset selviävät - myyvät tietysti halvalla nuorille pareille. Ja siirtyvät itse hoivakoteihin. Putkifirmoilla on loistoajat.
VastaaPoistaEG
Näin on. Julkinen salaisuus on että betonin laatua on pikkuhiljaa heikennetty niin että nykyiset elementit menevät vielä nopeammin haperoksi kuin 70- luvun taloissa. Pientä äläkkää on asiasta pidetty mutta siihen se jää. Nurin vain moukarilla talot ja sillat ja uutta sutta rakentamaan hurvittävillä hinnoilla. Tästä hyvä esimerkki juuri Hollolan Salpakankaalla
VastaaPoistaEikä. 1960- ja 70-luvun elementtitalot ovat isolta osalta hyvää suunnittelua, sisäpuolelta valoisia ja käytännöllisiä asuntoja. Jos niitä on pidetty koko ajan kunnossa, peruskorjaukset eivät ole ylivoimaisen kalliita. Putket niissä kestävät sen saman ajan kuin vanhemmissakin taloissa.
VastaaPoista