Sivun näyttöjä yhteensä

3. huhtikuuta 2017

Täsmäkirjallisuus



Tekstiviestit ja Twitter sekä itse asiassa Facebook ja sen nuoret paremmaksi panijat käyttävät keinoja, jotka viimeisteltiin jokseenkin tarkkaan 100 vuotta sitten noin 2 500 vuotta vanhojen mallien avulla.
Malli on runous, toisin sanoen täsmäpropaganda.
Kirjoihin tai lehtiin painetun runouden syrjäytti noin 50 vuotta sitten laulettu runo. Vaivihkaa Nobelinsa nyt hakenut Bob Dylan on aikamme merkittävin lyyrikko. Hän on mestari kirjoittamaan tekstiä, jolla ei ole sisältöä.
Tuon viimeksi mainitun voi tulkita myös oikein. En ole Dylanin ihailija, vaikka tunnustan hänen suuruutensa. Painettu runous on sangen usein kallistunut kohti mietteitä ja painottanut ajatuksia ja oivalluksia. Dylanin tyyppinen ja samaa juurta oleva poprock on selkeästi tunnetalouden puolella. Se puhuttelee tunteita ja saa suosionsa siitä.
Hahmotelma on karkea. Dylan itse ja esimerkiksi Leonard Cohen tai Johnny Cash osaavat myös julistaa eli tässä tapauksessa esittää vaihtoehtoisia tapoja nähdä maailma.
Nykyviestien lyhyys ei johdu teknisistä rajoituksista. Erilaisissa naamakirjoissa on mahdollisuus kirjoittaa pidempään. Kuvia voi lähettää nippukaupalla. Näin ei kuitenkaan menetellä.
Se selitys, että ihmiskunta on rappeutunut niin ettei enää jaksettaisi lukea mitään vähänkään pidempää eikä varsinkaan ajatusta vaativaa, on väärä.
Edellisen kerran, 1600-luvulla, suoraan tunteeseen vetoava runous oli valta-asemassa. Käytännössä kaikki edelleen tuntemamme runoilijat – tarkoitan Saksan ja Pohjoismaiden aluetta – kirjoittivat virsiä tuttuihin tai uusiin sävelmiin. Eivätkä ne olleet lyhyitä tekstejä eikä niihin sisältynyt uusia uutisia. Kaikkein suosituinta oli piehtaroida Jeesuksen veressä eli kuvata kärsimystä. Jos osaa turhan hyvin saksaa, esimerkiksi Johannes-passion teksti tuntuu kohdin sen verran hurjalta, että menneen aikakauden maku alkaa arveluttaa.
Etenkin Englannista lähtenyt modernismi alkoi ensin karsia runoista sanoja ja sitten tunneilmauksia. Toisin sanoen nesteet, hauteet ja puurokääreet alkoivat vaihtua kiteiksi.
Kevyeksi ja siis huonommaksi leimattu teksti iski heti takaisin. Syvän tunteellinen teksti nousi kohisten. Saksalainen schlageri, josta suomentamalla saatiin sana ”iskelmä” antoi ehkä odottaa kultakukintoaan 1930-luvulle, mutta esimerkiksi kaiken jazzin ja tuntemamme kaltaisen rytmimusiikin kantaisä blues suosi laulettuna suuren haikeuden osoituksia.
Suomalaisen laulelman jatkuvasti toisteltu mollivoittoisuus ei taida olla suomalaista. Meillä vain suosioon nousi slaavilainen, etenkin venäläinen romanssi molliseksteineen ja raskasmielisine tunnelmineen.
Kaunis on luoksesi kaipuu. Elämää juoksuhaudoissa - -
Täsmämainonta on tunnettu iät ajat. Jos hankkeena on esimerkiksi nakkikioskin pitäminen, mainonnassa olisi tavoitettava paikkakunnan humalaiset. Se pahvilaatta, jollaisia tuodaan olutlasin alle, on oikeastaan tarpeeton. Pöytä on joka tapauksessa pyyhittävä, jolloin ne laput lentävät roskiin. Kysymyksessä on mainos: kitatkaa lisää tätä kaljaa.
Menneisyyden pilalehdessä tottumaton asiakas sopersi tarjoilijalle, että älkää tuoko seuraavan lasin kanssa enää sitä keksiä, kun ne ovat niin kuiviakin, ettei tahdo saada millään niellyksi.
Sanomalehti kertoi amerikkalaisten presidentinvaaleista täsmätarinan, jonka mukaan tietyn haitilaisryhmän äänet saattoivat toimia vaa’ankielenä. Väite että Hillary on kavaltanut lastensairaalan rahat oli niin kuohuttava, että se vaikutti äänestäjiin, vaikkei ollutkaan totta. Äänestäjät olivat suurelta osin samoja ihmisiä, jotka pitivät irvissä hampain kiinni tekstiilitehtaiden erittäin huonoista palkoista myös maanjäristyksen jälkeen, vaikka omistivat juuri tekstiilitehtaita eli olivat pitämässä palkkoja huonoina.
Tuo ”apu ei löydä perille, koska herrat sen varastavat” on aina tehokas väite ja myös siitä mainio, että sen todenperäisyyden selvittäminen on usein huomattavan vaikeaa.
Tätä miettiessäni aloin epäillä omia ennakkoluulojani. Pysyttelen sosiaalisen median ulkopuolella lähinnä siksi, että tässä blogissa riittää työtä. Nytkin kello on ties mitä. Päivä meni mieluisissa keskusteluissa asioista, jotka eivät edes olleet tyhjänpäiväisiä.
Mutta asetan itselleni kysymyksen, miten ”julkaiseminen” ja ”kappaleen levittäminen yleisön keskuuteen” on tulkittava twiiteissä. Luulen että niitä pidetään maksuttomina ja ettei järjestelmä edes sallisi maksujen keräämistä. En ole mukana Twitterissä, mutta nyt kysyn itselleni, eikö olisi mahdollista perustaa palveleva puhelin. Runo päivässä. Tekijänoikeutta loukaten eli siis lupia kysymättä.
Sanoisin että jos vastaanottajien joukko pysyisi pienenä, muutamina kymmeninä, tekijöillä ja edunvalvontajärjestöillä ei olisi nokan koputtamista.
Mutta entä jos seuraajia olisikin tuhansia? Se saattaisi merkitä linnareissua.
Jätän ajatuksen pohdittavakseni. Kirjastoissa on lukupiirejä ja myös runopiirejä. Mitä tapahtuisi, jos runon saisi tekstiviestin ja mahdollisen – joskus hyvinkin tarpeellisen – selityksen blogissa.
Ennen kirjoitettiin horjuvalla käsialalla vihkoihin iskelmien sanoja. Armeijassa piti olla sotilasmuistio. Yksi ja toinen kopioi mm. minulta 30-vuotisen sodan marssin ja kirjoitin itse pari burleskia. Mutta siellä oli aikaa ja ikää.
Kysyn, miltä näyttäisi ”Suomalaisen runouden kauneimmat” tekstiviesteinä?
Päivän tunnussana etenkin julkisilla kulkuneuvoilla liikkuville.
Ehkä joku kommentoisi. Minulla näyttää olevan 179 sivua suomalaisia runoja, koska yleensä opin runon ulkoa kirjoittamalla sen. Ja sitten on tiedosto, jonka nimi on ”Sopimattomia lauluja”.



22 kommenttia:

  1. "Kaunis on Elämän juoksuhaudoissa kaipuuni luoksesi..." tms.

    VastaaPoista
  2. "Kaunis on luoksesi kaipuu. Elämää juoksuhaudoissa - -"
    Nokitan "Sonjalla" (ensimmäinen levytys Väinö Solan) eli se "Siperian lakeus on suuri..." sekä säveleltään iloisella humpalla "Siperia" (...tuuli nosti laulun jäisen. otti multa ystäväisen...).

    AW

    VastaaPoista
  3. KEMPPINEN : "Se pahvilaatta, jollaisia tuodaan olutlasin alle, on oikeastaan tarpeeton".
    Ei se pahvilaatta ainakaan 1970-luvulla ollut Saksassa olutlasin alla tarpeeton. Tarjoilija toi asiakkaalle ensimmäisen lasin mukana oman pahvilaatan ja veti siihen kynällä viivan. Seuraavan lasin kohdalla hän veti samaan pahviin seuraavan viivan jne. Illan mittaan pahviin kertyi tukkimiehen kirjanpidon mukaisesti juotujen olutlasien määrä ja illan lopuksi tarjoilija laski pahvilaatasta viivat ja laskutti kutakin asiakasta sen mukaisesti. Eli pahvilaatassa oli tieto asiakkaan nauttimista olutlasillisista, MOT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmaan virkistypäivillä oli mahdollisuus tutustua Ähtärissä Vääräkosken puuhiomo/kartonkitehdas -museoon. Alunperin vesivoimalla toimineessa fabriikissa kuusipöllit hiottiin pyörivää kiveä vasten ja tästä massasta sitten viiran päällä kuivatiin eripaksuisia pahveja pääasiassa juurikin tuopinalustoiksi, pinkopahviksi seinille jne. Naurettavan yksinkertaista ja järjellä käsitettävää tekniikkaa, jonka tuotteiden vientialueena oli kuitenkin koko mualima.

      Poista
    2. Santoksessa jungmannitoverini olivat menneet tatuointia ottamaan, itse en moisista ankkureista ja ruusuista välittänyt, vaan jäin venttaa heitä lähikuppilaan. Se oli pieni satamakapakka jossa ei muita asiakkaita ollut, oli aamupäivä vasta. Aina kun otin oluen, kahden desin lasillisen, tarjoilija heitti kuitin pöydälle. Joka kerta maksoin samantein. Viidennen oluen ja viidennen laskun pöytään tuodessaan hän kysyi minulta - kyllä minä sen verran espanjaa osasin vaikka hän portugeesia puhuikin, että ymmärsin: "Koska aiot maksaa nämä oluet?" Ja näytti laskuja. Minähän siitä suutuin että olen maksanut ne jo, ja luettelin kaikki osaamani espanjakieliset hävyttömyydet. (Itsekin ihmettelin miten paljon niitä olin jo oppinut?) Tarjoilija, Chaplinin kokoinen, poistui takahuoneeseen... josta hetken kuluttua tuli yli 2 metriä pitkä neek... mustaihoinen mies. Joka lämpsi baaritiskin toiselle puolelle, pyöritteli silmiään, kyykistyi, ja työnsi nenänsä minun nenääni vasten. Ja leveästi hymyillen kysyi: "problems?" Minä... aloin selittää "no no, nou problems". Korsto poistui, Chaplin tuli takaisin, maksoin oluet toiseen kertaan sille, ja me kaikki olimme tyytyväisiä.

      Ps. Oppirahat on maksettava. Minun kuulema olisi pitänyt reväistä ne kuitit kahtia, se olisi todistanut että olen maksanut ne jo. - Sillä mistäpä tarjoilijaparka muuten kaikkea muistaisi...?

      Poista
    3. Mmniinno... mä olisin kyl lähteny vähän hakkauttaan kuvaa hihaan mut hei nää on sellasii persoonalisii eiku prh per-soo-nallisii jutskii mitä ny millonki. Niiet niinku sillee kerta täl kertaa tällee. Mut hei, lykkyy pyttyy.

      Poista
    4. Ei se skönarin ura sit oikeen sulle natsannu. Kyl mä snaijjaan et sä oot sellanen koheltajatyyppinen sooloilija jolla on ekstapersoonallisen älykkyyden osa-alueen ja intrapersoonallisen älykkyyden osa-alueen välillä jotain ylimäärästä jokkaa pakassa mut emmä kyl sanois et sä oot aivan heilahtanu. Vipsahtanu sä voit olla, mut hei, kaikki on.

      Vipsahtanu on Tove Janssonin termi. Sen kuvaus on Muumipappa ja meri -kirjassa joka ei ole missään tapauksessa ymmärrettävää taidetta keskinkertaisia puntaroiville läpänpäristelijöille, kuten minä. Tai Sinä, mutta Sinähän oletkin erikseen, katsos kun minä olen reippaasti heilahtanut enkä pidä sitä paljon minään.

      Huvittavaa kuinka useasti ja mihin määrään tavallisista tavallisimmat tollikot yrittävät olla ymmärtävinään, ennakkoluulot törröttävät kuin ruosteinen piikkilanka metsässä.

      Taidanpa katsoa pöljän leffan. Samuel Jackson on pääosassa sellaisessa aivan pöljille sopivassa jossa hän keittelee kokolailla ovelia tilanteita, jotain numeroita sen nimessä oli...
      Mikä se nyt on, 51? 52? No. Ei tule nimi mieleen, oisko se käytävä Anti Alkoholinjuojien kokouksessa, nehän tietää siis aivan kaikesta aivan kaiken vaikkei ne edes tiedä toistensa nimiä. Kumma sekin. Anemarkkinavoimiin uskovat pölökkypäät. Ne on siis dorkia eikä vähän.

      Poista
  4. Provosoitko? Sisällöttömyydestä tuskin voi Dylania syyttää.

    Parhaita sisällöttömiä pop-biisejä ovat tehneet Little Richard ja Suomessa Remu Aaltonen. Dylanilla taas on lähes aina sanottavaa. Voi olla viestin oikeellisuudesta eri mieltä, mutta kyllä hän silti osaa sanoa sanottavansa suoraan, niin ettei arvailulle jää varaa.

    "Hurricane"
    Pistols shots ring out in the barroom night
    Enter Patty Valentine from the upper hall
    She sees the bartender in a pool of blood
    Cries out "My God they killed them all"
    Here comes the story of the Hurricane
    The man the authorities came to blame
    For something that he never done
    Put him in a prison cell but one time he could-a been
    The champion of the world.

    Three bodies lying there does Patty see
    And another man named Bello moving around mysteriously
    "I didn't do it" he says and he throws up his hands
    "I was only robbing the register I hope you understand
    I saw them leaving" he says and he stops
    "One of us had better call up the cops"
    And so Patty calls the cops
    And they arrive on the scene with their red lights flashing
    In the hot New Jersey night.

    Meanwhile far away in another part of town
    Rubin Carter and a couple of friends are driving around
    Number one contender for the middleweight crown
    Had no idea what kinda shit was about to go down
    When a cop pulled him over to the side of the road
    Just like the time before and the time before that
    In Patterson that's just the way things go
    If you're black you might as well not shown up on the street
    'Less you wanna draw the heat.

    Alfred Bello had a partner and he had a rap for the corps
    Him and Arthur Dexter Bradley were just out prowling around
    He said "I saw two men running out they looked like middleweights
    They jumped into a white car with out-of-state plates"
    And Miss Patty Valentine just nodded her head
    Cop said "Wait a minute boys this one's not dead"
    So they took him to the infirmary
    And though this man could hardly see
    They told him that he could identify the guilty men.

    Four in the morning and they haul Rubin in
    Take him to the hospital and they bring him upstairs
    The wounded man looks up through his one dying eye
    Says "Wha'd you bring him in here for ? He ain't the guy !"
    Yes here comes the story of the Hurricane
    The man the authorities came to blame
    For something that he never done
    Put in a prison cell but one time he could-a been
    The champion of the world.

    Four months later the ghettos are in flame
    Rubin's in South America fighting for his name
    While Arthur Dexter Bradley's still in the robbery game
    And the cops are putting the screws to him looking for somebody to blame
    "Remember that murder that happened in a bar ?"
    "Remember you said you saw the getaway car?"
    "You think you'd like to play ball with the law ?"
    "Think it might-a been that fighter you saw running that night ?"
    "Don't forget that you are white".

    Arthur Dexter Bradley said "I'm really not sure"
    Cops said "A boy like you could use a break
    We got you for the motel job and we're talking to your friend Bello
    Now you don't wanta have to go back to jail be a nice fellow
    You'll be doing society a favor
    That sonofabitch is brave and getting braver
    We want to put his ass in stir
    We want to pin this triple murder on him
    He ain't no Gentleman Jim".

    Rubin could take a man out with just one punch
    But he never did like to talk about it all that much
    It's my work he'd say and I do it for pay
    And when it's over I'd just as soon go on my way
    Up to some paradise
    Where the trout streams flow and the air is nice
    And ride a horse along a trail
    But then they took him to the jailhouse
    Where they try to turn a man into a mouse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A worried man with a worried mind...

      Poista
  5. "Ennusta nyt mustalainen tulevaisuus pilvetön, kerro mulle, onko totta nuo unelmat, mi äsken näin?" Näin Molli-Jori 80 vuoden takaa kaihoili tangoa.
    Melodian myötä ovat sanatkin tarttuneet muistiin, tahtomatta.

    Hyrähtelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. Elisalla oli 90-luvulla palvelu, josta saattoi tilata itselleen tai tuttavalle 'päivän runon' tekstiviestinä. Runoilija oli Tommy Taberman. Joskus käytin. Taso vaihteleva, kyyneleitä hersyttävästä absurdiin kuten (ihan muistista)

    Vallankumous syö lapsensa
    Mehevin liha on pakaroissa

    Saaja oli vaimo, aika yöllä - jollain lentokentällä nuokkuessani olin aikaa tappaakseni laittanut menemään. Lähettäjänä oli Elisan puhelinnumero. Kotiin tultuani, muutaman päivän perästä, vielä ihmetteli mistä ja miksi moinen hengentuote oli hänelle mahtanut päätyä.

    VastaaPoista
  7. Minkähänlaista kirjallisuutta olisi läsnäkirjallisuus... pikakirjoitusta paikan päällä, sanoisi räätäli.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Mitä tapahtuisi, jos runon saisi tekstiviestin ..
    Exä pyysi kirjoittamaan hälle rakkausrunon tekstarina. Tein parhaani, kai, ainakin rehellisesti. Bänäthän siitä sitten.
    Olen kuullut etten ole ainoo.

    VastaaPoista
  9. Melkein salaa kävi Dylan lauantaina hakemassa Nobelinsa, jonka Akatemia sitten taipui antamaan ilman yleensä vaadittua esitelmää, koska "sen voisi laulaakin", ja nöyrästi Akatemian sihteeri Sara Daniuskin sitten jonotti illan konserttiin, jossa Dylan ei sanallakaan maininnut saamaansa kultamitalia, mutta oli muuten "på kanonhumör".

    Dylania ja Cohenia pitää kuulla laulettuna, tai ainakaan minä en ole tuntenut suuresti tarvetta lukea heidän tuotoksiaan. Ääni on kummallakin viskin ja tupakan karhentama eikä alun perinkään kummoinen, mutta ihmeesti Cohenin matala murina resonoi johonkin melankoliseen äänihermoon ja Dylanin lauluja on mukava hoilata mukana. Niissä on sitä amerikkalaista lauluperinnettä. Cohen osaa olla hyvin sensuelli, mutta kummallakin on myös se julistajan rooli ja myös henkistä etsintää.

    The Guardian kirjoittaa arvostavasti otsikolla "Leonard Cohen is John Donne to Bob Dylan´s Shakespeare." Että sillä lailla.
    EG

    VastaaPoista
  10. Pakko vielä laittaa se "tviitti", vaikkei osoitetta olekaan, mutta ei tainnut enää olla Lauri Viidallakaan:

    "Kiitos elämästä, Äiti.
    Pari riviä tein kirjaimia tänään.
    Siinä kaikki. Olen onnellinen."
    EG

    VastaaPoista
  11. Tänäpäivän Hesarissa oli niin runollinen ja naiivi lastenkirjannimi että sopii hyvin:

    Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Wolf Erlbruch. "Vom kleinen Maulwurf, der wissen wollte, wer ihm auf den Kopf gemacht hat"

    VastaaPoista
  12. Katsotaanpas aivan tarkoin kuinka paljon keskisuuren kaupungin sosiaalivirasto käyttää käymiseensä. Suhteutetaan summa asiakkaille myönnettyihin tukiin.
    Nyt tehdään sama SPR:lle.

    Riittääkö pokerinaama?

    Tässä on peli jossa ei ihmiselämä paina paljoa.

    Joka erän perusvika on oma maali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko pyytää hieman selkokielisempää tekstiä?

      Jos olet niin aikaansaapa ihminen, että teet nuo vertailut, ei liene paljoa vaadittu, että esittäisit myös ne laskelmasi.

      Nyt viestisi jää aika tyhjänpäiväiseksi nillittämiseksi. Joku agenda sinulla epäilemättä on, mutta mikä, se jää epäselväksi.

      Niin siis onko se SPR:n toiminta mielestäsi tehokasta vai tehotonta?

      - itse en ala tuollaisia vertailuja tekemään. Maksan tyytyväisenä veroina sen, mitä kotikuntani ja valtion toimintojen ylläpitäminen vaatii, ja jos vielä sellaista rahaa löytyy jolle en keksi itse parempaa käyttöä, saatan sen lahjoittaa vaikka jollekin järjestölle.

      Poista
    2. Ei mun tartte ku mä oon erikseen ja sitä päitsi asia ei kodke mua ku mä maksan aina kortilla enkä oo sulta pyytäny mitään enkä ees äänestä.

      Ni kato sit mä saan nillittää tyhjän päiväisiä.

      Ottaaks pattiin?

      Paljon maksat etten nillitä?

      Poista
    3. Yhdelläkin kortilla on voitettu. Jatketaanko peliä, hold 'em or fold em'?

      Vertailuja tekemään! Eikö olekin eri jänskä peli?

      Poista
    4. Yritä lahjoa mua! Mä voin panna tsydeemin pystyyn. Kyl mulla on fyffee itelläki ihan ookoo nii et en mä sen tarpees oo mut mä meinaan investoida ne käänteiseen talouselämään. Mä osaan sen homman.

      Kiva poltella ku ei pala.

      Poista
    5. Niin siis mielestäsi olet kysynyt kysymyksen vaikka väität että on kyseessä pelkkä tehokkuusajattelu.

      Voi pientä.

      Poista