Eilen keskuselin pitkään
erään nuoren miehen kanssa – hän on vasta 62-vuotias – ja tänään Kiinan
presidentti vainoaa minua. Olen viemässä Äidin invataksilla keskustaan huomenna
hammaslääkäriin, ja valtio aikoo kuulemma sulkea liikenteen juuri aamulla.
Koska tälle viikolle
sattuu myös sovittu luento ja sitten tärkeät syntymäpäivät toisella puolella
Suomea, varoitan täten lukijoita, että päivän blogi voi olla villissä nyt vähän
aikaa.
Olen pahoillani, mutta
kuten kaikille lukijoille on selvää, kirjoitan yhä hitaammin ja huonommin.
Järkevä henkilö hirttäytyisi ullakolle liikkiön (kinkku) viereen, mutta meillä
ei valitettavasti ole ullakkoa eikä kinkkua.
Fiksua olisi myös
ilmoittaa vaipuvansa tuloksettomaan uskonnolliseen haaveiluun vetäytyen omaan
vähäpätöisyytensä, ja lupaisi palata asiaan parin viikon päästä.
Kun en ole järkevä
henkilö, ilmoitan vain, että kirjoitan miten parhaiten ehdin.
Lohdutuslahjaksi
(viitaten sitaattioikeuden kannalta Einari Vuorelasta hiljan kirjoittamaani)
panen tähän kokoelmistani Vuorelan runon kaltaisestani henkilöstä.
Hölmö
Hölmö meni saunaan,
kylpemään saunaan,
synkeästi suuttui,
kivikiuas puuttui.
Hölmö teki kiukaan,
ankaran kiukaan,
synkeästi suuttui,
kylpyvasta puuttui.
Hölmö nousi koivuun,
talviseen koivuun
synkeästi suuttui,
puusta lehdet puuttui.
Hölmö meni tupaan,
tyhjään tupaan,
synkeästi suuttui,
vaimoväki puuttui.
Hölmö otti akan,
suuren akan,
synkeästi suuttui,
kotirauha puuttui.
Hölmö kynsi päätään,
paksua päätään,
synkeästi suuttui,
päästä ruuvi puuttui.
No joo pidähän vähän lomaa ja jatka sitten uusin voimin. Itsekin tässä veivaan 13 h päivässä 7 p vikossa että jäisi jotain tulosta..
VastaaPoistaEk sää "hölmö" millä opi...?
VastaaPoistaVaik runoi kirjottava jo kaik klopi!
Pan nuali konest pääl ja sit vast...rivi vaihto,
simmot siit tule runon tunne... aihto!
Terveissi Turust pekka s-to.
Äh. Harmittaa. Nyt on sanottava että pidän tästä pekkastollisuuden ilmentymästä.
PoistaArvoisa herra blogisti,
VastaaPoistaolemme hyvin tietoisia sekä jatkuvasyöttöisen tasokkaan blogikirjoituksenne vaatimuksista sekä jatkuvasta luovuudesta syntyvistä pulmista. Olemme samalla hyvin vaikuttuneita kirjoitustenne ulostulosta, suorastaan hengästyttävällä tahdilla. Kiitos näistä! Siis, tuskin kukaan aidosti panee pahakseen, jos joskus, kenties useamminkin, ilmestyy ajallisia katkoja kirjoitustenne virtaan. Kaiken otamme vastaan emmekä nurise.
Jos sallitte, voin omasta kokemuksestani jakaa että liikunta, jota tunnetusti inhoatte, saattaa toimia mitä parhaimmalla tavalla ylläpitämään sekä luovuutta että yleistä terveyttä. Riuskat tunnin kävelylenkit ovat jo täysin riittävät tähän tarkoitukseen. Lukemattomia kertoja vuosikymmenien aikana olen saanut tankattua terveyttä monilla liikuntahetkilläni. Lisäetuna on ollut se että lähes yhtä monta kertaa olen lähtiessä miettinyt jotain pulmaa tai ongelmaa mutta jo muutaman minuutin kuluttua liikuntatuokion alettua alkavat ajatukset yhtäkkiä virrata outoja latuja ja yhtäkkiä minulla onkin ratkaisu asiaan. Tästä onkin itselleni tullut tapa ratkoa asioita ja selvittää pääni sisältöä erittäin rakentavalla tavalla. Arvelen että voisi sopia muillekin kuin minulle.
"... mutta meillä ei valitettavasti ole ullakkoa eikä kinkkua."
VastaaPoistaHmmm, kuulin tuossa hirtehisen. muuan pahanpäivän tuttu oli onnistunut vaatekomerossa notkauttamalla polviaan. Siihen loppu naaman kiristely, hermosto antoi periksi.
Mutta totta on että vanhanajan korkeat ullakot, sellainen, jossa mulla oli kesäkämppä ja siellä ruotsin kartta seinällä, olivat käyttökelpoisempia niskakeinujen rakentelupaikkoja - kun ja jos sanat, toivo ja kaikki muutkin keinot olivat loppuun käytetyt. Itsekäs mulkku siinä sitten tekee "mitä miehen (tai naisen) täytyy tehdä".
Taas luonnonkuvaajarunoilija toivoi pääsevänsä "myyräksi maanmultiin". Kvasiromanttinen loppo.
Lapsuuden ajoilta muistelen kuulemani toisitarinan kun Muttilaisen istäntää meni naapuri nostamaan pois kerppulinkeinusta niin hän oli todennut; tätä se Muttilainen vielä katuu kun ajan tästä paranevat.
PoistaVanhankansan ihmisissä oli niitä, jotka näkivät rajan taakse. Kauhistus tieteelliselle ihmiskuvalle, kyllä, mutta kuvaukset olivat kautta linjan varsin samansuuntaisia ko. tavalla kuolleiden myöhemmistä vaiheista: tuo oman käden oikeuttama teko ei ratkaissut yhtään ongelmaa.
PoistaTuo Einarin runo kuvaa ehkä paremmin meitä lukijoita ja etenkin kommentoijia... Professoria itseään kuvaa mielestäni paremmin vaikkapa tämä Vuorelan runo, nimeltään Kaipaus:
VastaaPoista– Mitä mies hämyssä seulot?
– Seulon unta selvemmäksi.
– Mitä utelet unelta?
– Kajastuvaa kahta tietä.
– Mitä tieltä tiedustelet?
– Kohtako tupa tulevi.
– Mitä teet sinä tuvassa?
– Katson kauas ikkunasta.
mikä helvetin päähänpinttymä sulla ylipäätään on ollu blogata joka päivä?
VastaaPoistaEi ihme jos alkaa väillä vähä hidastaa.
Tämä todistaa vääräksi luuloni, että blogistilla olisi pöytälaatikossa valmiiksi kirjoitettuja juttuja, joista hän vetäisisi kullekin päivälle sopivan kuten tuomari Koppiaismäki hatun, ja pirullisella tuulella ollessaan peräti korkean veisun klassisen musiikin yläkammareista.
VastaaPoistaOli mietittävä toden totta onko arvon isäntämme kenties huvin vuoksi tai muusta pätevyysvaatimuksesta tullut tiensä päähän ja kliinisen muuminpoiston tarpeessa. Ei ole. Lähellä; mutta lähellä ei lasketa, paitsi parviälyn ollessa kyseen. Myös käsikranaattien tiedetään olevan laskettavat mikäli ne osuvat lähistölle.
VastaaPoistaVaratuomari Kemppinen puhuu paljon oikeusjutuista, on istunut niitä; minä aikoinaan istuin Kankaan paperitehtaan kemikaaliosastolla ja valvoin tietokonenäyttöjä.
VastaaPoistaKerran olen istunut myös oikeudessa, se tapahtui Jyväskylässä. En tunne termejä, mutta eikös vastaaja ole rikollinen...? Minä en siis ollut vastaaja, koska minulta oli varastettu pankkikortti. Enkä itse sitä ollut tehnyt (vaan kaksi mustalaista), ja siltä oli sitten nostettu 9,600;- markkaa. Poliisikuulustelut – jossa siis myös minun kuulusteltiin - olivat mielenkiintoisia. (Niistä helposti kirjoittaisi romaanin, jos osaisi.) Ja minun omat amatöörisalapoliisitutkimusmatkani Jyväskylän alamaailmaan... tuottivat myös mielenkiintoisia tuloksia (= turhaumia). Vaikka niistäkin kirjoittaisi helposti novellin, vaikka ei osaisi. Ja vituttihan se, pakko myöntää, että tililtä äkkiä häviää 9,600;- markkaa.
Oikeus istui myöhemmin, aikaa oli ehtinyt kulua, en minäkään ollut samanlainen kuin vielä vähän aikaa sitten (huokaus). Oikeudessa toimin itse omana asianajajanani. Ja juuri ennen istuntomme alkua sain kuulla että jostain kansliasta olisin saanut ko. käsittelyä koskevat asiakirjat, jo viikkoja sitten eikä mitään edes maksaneet olisi, mutta mistä minä sitä... No, voihan perse, ajattelin, ja juoksin kansliaan juuri ennen istuntoa ja sain 110 kpl:etta A-nelosia. Siinä mun juttuni. Mutta en minä siihen ehtinyt perehtyä... oltiin jo sisällä salissa. Ajattelin, että jos oikeiden asianajajien tuntipalkka on 240;- €/h, mulle pitäis maksaa sama nyt minuutilta... mutta en ehtinyt. Vaikka kuinka luin ja luin ja luin. Ja samalla kuulin – kun korvani olivat levinneet kahdeksi tutkaksi - että roistot tuomarinnuijan pamauksella kaikissa muissa minua edeltävissä jutuissa todettiin roistoiksi. Samoin kävi myös minun jutussani, vaikka mitään en sanonut, joku muu siellä koko ajan puhui. Syyttäjä kai? Kun tuomari kysyi minulta "mitä vaatimuksia minulla heitä kohtaan on", ja samalla näytti kädellään näitä iljettävän näköisiä tuhruisia mustalaisia... muistan, mitä vastasin:
"Tietysti toivon että saisin rahani takaisin. Mitään rangaistusvaatimuksia minulla heitä kohtaan ei ole. Luulen, että heillä on tarpeeksi muutenkin ongelmia elämässään. Miksi minä niitä lisäisin."
En ole uskova ihminen, päinvastoin. (Mutta kaipa repliikkini on tallennettu J:kylän raastuvanistuntojen p:kirjoihin. Tai ellei ole, ei sev väliä.) - Tämä tuomari soitti minulle illalla, klo 2130, mitä kovasti ihmettelin, ja sanoi, että voisin hakea Valtionkonttorista (tai jostain semmoisesta) korvausta... sanoi samalla epäilevänsä, että en niitä saisi. Kiitin häntä hänen ystävällisyydestä.
Uskothan sä sitten. Uskot ettet usko. Ei se Jumala laiskureita pelkää...
PoistaLiikkiötä itselleni selventäessäni Google johdatti minut, sopivasti näin Agricola -päivän aattona, tälle mainiolle sivustolle: http://agricola.utu.fi/
VastaaPoistaSivuston julkaisusarjaan kuuluu Kokki-Kirja vuodelta 1849 (1. pain. Turussa 1849, suom. J. F. Granlund).
Liikkiötä liipaten kirjasta löytyy mm. tällainen maininta:
"Sauhutettu taikka suolattu sian-pöysti ( liikkiö elikkä kinkku ) liotetaan parahultasesti vedessä ja keitetään siksi että sormi menee pistäissä helposti kamaran läpitte".
Noteerasin kirjasta myös kahvinlaitto-ohjeen:
N:o 374. Kahveeta.
Ennen kuin kahve-pavut poltetaan pitää ne' hyvin pestämän puhtaassa vedessä, mutta ei kuitenkaan enempää erältä, kuin vähänä aikana tarvitaan.
Oitis pestyä pyhitään ne' liina-rievulla kuiviksi, levitellään sitte' ohkoselta paperille' ja pannaan lämpöselle' malmi-liedelle' taikka uunin-arinalle' kuivuun.
Kuivana poltetaan ja jauhetaan ne' tavallisella lailla.
- Tätä jauhettua kahveeta pannaan pulloon, ja kaadetaan joka neljää luodia kohden 1 juoma-klasillinen raikasta vettä sekaan, taikka puolen naulan päälle' 4 juoma-klasillista.
Sitte' hölkytetään tätä kymmenkunta minuuttia peräkkanasin, jolla ajalla ei suullinen saa olla piukassa, ett'ei pullo halkeisi.
Sen perästä painetaan vasta suullinen kireemmin kiinni ja pullon annetaan olla alallansa 8 taikka 10 tuntia.
- Jos tämä tehdään ehtoolla, niin on se aamulla valmista.
- Tämän ajan perästä juoksutetaan se puhtaan palttinaisen- elikkä liina-rievun läpitte', ja kahveeta keittäissä otetaan tätä siilattua ainetta yksi lusikallinen joka kahteen lusikalliseen veteen.
Kuin vesi on ruvennut kahve-pannussa kiehumaan, kaadetaan kahve'-aine siihen sekaan, ja annetaan sitte' toistamiseen vähän kiehahtaa, niin on kahve valmista.
- Jäljelle' jääneestä porosta saadaan vielä niin hyvää kahveeta kuin kahve-pavuistakin tavallisella keitto-lailla.
Pestyistä kahve-pavuista saadaan paljon <> väkevämpää ja paremman makusta kahveeta kuin pesemättömistä; ältäköön siis pesemättömistä kahve-pavuista keitettäkö tavallisella laillakaan kahveeta.
Hyvää Mikael Agricolan päivää!
Tarpeen ovat siis puu-hella, kahve-mylly ja prännäri, luulisi nyt huushollista aina kahve-pannun löytyvän. Kuitenkin aprikoin kinkun-makuisen kahvin maittavuutta. Ei sillä, kinkku on aina hyvää paitsi toisinaan se ei maistu jäätelön kera, kumma outo.
PoistaKun mä oli yhekskytluvun alkupääs rantsus duunis ni tsufeen kehitty aito tatsi. Siel pääs näkeen mistä ne herneet on ja mikä on laatuu. Medelliinin letkupussit oli vähän inhottavii lempata ku ne oli niin velttoja, sellast tiiviimpää säkkirättii. Niit ei paljo hajoillu mut kyl niitä tieteski meni joskus, eihän konjakkikartonkikaa mitää mahottomii kestä ja vahinkoi sattuu... mut sit vaa lakastii ne loput veks ja vietii himaa. Ku ne hissuksiin lämpis ni kyl niistä sai aivan tajuttoman hyvät tsufet. Äijät tuli duunii silmä kirkkaana, ihme ku ei tulli alkanu epäilee meit jostai pulveripuuhista, saaketirallaa.
PoistaMut ei tonne tuhlamokkatehtaasee mitää hääppösii määrii menny parempii laatui, kyl ne meni ihan Kallioon vaa. Siks mulle jäi toi kultakäköskahvi tavaks. Ei siin midiksii, mut ku vetää aina samallaiset borkat ni tulee tylsää, kyl te tän hiffaatte, eiks vaa? No mä rupesin sit koklaa mitä eri teet on. Mä vetelin kai ainaki kaikki mitä marketisson ja vihreet siihen päälle. Välii mä tinttasin hädissää neskut ku jotku niist vihreist oli ihan kalakeiton makusii, siis iha oikeesti! Ei viekää mitii, tätä jatku joku neljä vee ku mä jäinki rooiboskoukkuun. Aina piti tsekkaa et ottaa sitä megeen ku meni johki pidemmäks aikaa. Kelatkaa jos ois joutunu lusiin vaiks. Ei jumakaut, siel ei saa tämmösii douppinkei. Sil voi olla osuus siinä et mä en o iha damiainen, emmä tiiä. No sit, arvaa mitä! Sit mä hittasin kaikist kovinta kamaa mitä on.
Eli mä oon nero! Maté. Sitä on oikeesti paskaaki ja siit voi mennä maksa kippuraan ja delaa veks mut ei se väärää aikaa nypitty shaitti ainakaa tänne asti tuu ja kyl se tiietää et sitä varotaa mut kyl on meinaan Juoma. Sitä saa ny jo vähä joka puolelta vaik se ei ookkaa täysvahvaa. Nordqvistin on sellasta muutama prossasta tai sen vaikutus on tosi olematon, kamomillat on yleensä stydimpii mut kyl mä silti sanosin näin et kaakaoon en ryhdy ja pikakahvia ja kaverin anoppia en ees mieti. Vaik kyl tsufeen voi duunaa luomukaakao-aplaripuikon. Sikahyvää, liiteris oli kassal niitä. Onks ketää huomannu et suklaa vie panohalut? Joo ei mullakaa... Rööki taas vie makuhermot nii et ku sluuttaa sen ni massaa alkaa kertyy nii et napa ritisee. Mut sit siit pääsee ku stikkaa odinjätteen ikeniin. Kovat douppingit täs tarvitaa et pysyy aikuisten kledjut päällä eikä lepata.