Sivun näyttöjä yhteensä

23. marraskuuta 2014

Kilpailu II





Vastaan muutamaan kommenttiin metsäkartelliasiassa.

Jo nyt valtavan suuri oikeusjuttu siis palautettiin hovioikeudesta käräjäoikeuteen. Hovioikeus katsoi, että korvausvaatimukset eivät olleet vanhentuneita.

Kysymys vahingonkorvauksen vanhentumisesta on ollut iät ajat vaikea. Tätä nykyä esimerkiksi velka vanhenee nopeasti. Vanhentumisajan päätyttyä velkaa ei voi enää periä. Se poistetaan kirjoista. Omistusoikeus ei vanhene. Tämä on omituinen lause ja sellaiseksi tarkoitettu. Jos jäin velkaa kauppaan, kun lähdin siirtolaiseksi Amerikkaan, palattuani monien vuosien jälkeen en maksa, vaikka kauppias kuinka itkisi. Jos jätin vaarilta perimäni kultadubleekuorisen taskukellon tuttavaperheeseen säilytettäväksi, etteivät huonot naiset varastaisi sitä minulta Amerikassa, voin vaatia kellon takaisin vaikka viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Vahingonkorvauksen vanhentumiselle on kaksi järkevää alkamisajankohtaa, vahingon aiheutuminen tai vahingon ilmeneminen.

Ero on suuri ja pohjaltaan sekava. Ostat hometalon. Ei kai myyjä pääse kiipelistä osoittamalla, että hometta siellä on ollut vuosikausia? Tai putkihenkilö vetelee korjaustyön yhteydessä jengat sileiksi, ja vesivuoto alkaa täytteissä. Vesivahinko hälyttää itsestään vasta aikojen kuluttua.

Niinpä tämäkin kysymys sekoittuu tiedonantovelvollisuuteen ja selonottovelvollisuuteen, eikä asiaan ole mitään yhtä oikeaa vastausta.

Peruskoulun ala-asteella pitäisi opettaa saamisen vanhentumisen lisäksi sana ”reklamaatio” ja sen selitys. Keino keskeyttää vanhentuminen on todistettavasti esitetty huomautus ja sen yhteydessä tai pian sen jälkeen esitetty todistettava vaatimus.

Talouden ja oikeuden keskinäinen suhde on toistaiseksi selvittämätön. Erilaiset tarzanit ovat aikansa yrittäneet johtaa oikeussääntöjä taloudesta. Tuo reduktio ei onnistu. Ennen ja valitettavasti tänäkin päivänä samaisia sääntöjä halutaan löytää ehkä uskonnon kultaamista eettisistä iskulauseista, mutta ei siitäkään tule mitään. Viime viikon pöyristyttävin esimerkki oli kylmäverinen valhe, kun kristityksi itseään nimittävä ministeri väitti ihmisoikeudeksi avioliittoa vain miehen ja naisen kesken. Kukahan keksisi leimata ”ihmisoikeusasiaksi” sen sangen vanhan kiellon, ettei poika saa mennä naimisiin äitinsä kanssa eikä tytär isänsä…

Joskus, joidenkin suussa ”tämä on ihmisoikeuskysymys” tarkoittaa suomennettuna ”tämä on mielipiteeni, enkä osaa perustella sitä”.

Mutta hyvin vanha oivallus osoittaa, ettei taloudellista epätasa-arvoa voi korjata tuomioistuimissa. Jos erehtyy myymään liian halvalla tai ostamaan kalliilla, se ei ole oikeudellinen ongelma.

Valitettavasti vahingonkorvauksen suuruus on täysin metafyysinen kysymys, josta ei pääse eroon. Esimerkiksi ihmishengen menetyksen korvaaminen rahalla on tietysti mahdotonta ja ajatuksenakin loukkaava, mutta silti se on korvattava ja juuri tuomioistuimen on haettava jokin korvaustaso. On vakuutusyhtiölläkin tariffit menetetystä sormesta ja varpaasta, kädestä ja jalasta. Oikeustieteen tutkijan tehtävä on huomauttaa, että sana ”korvaus” on tässä yhteydessä väkinäinen. Tuo sana tarkoittaa tavallisesti vahinkotapahtumaan edeltäneen tilan palauttamista, mutta ruumiinjäsenen menettämisen yhteydessä se ei voi tarkoittaa tuota. Selvyyden vuoksi – henkilövahingoissa on tietysti selviä eriä, kuten elatuksen huonontuminen ja ansionmenetys.

Eräs aivan johdonmukainen ajatus olisi, ettei kartellin aiheuttamaa hintavääristymää oikaistaisi lainkaan. Valtio sakottaisi (seuraamusmaksu) ja siinä kaikki. Tämä olikin laki maassa kauan. Nyt laki on toinen, ja muutoksen perusteet ovat hyvin. Mutta miten korvaus lasketaan?

Kommenteissa jo mainittiin kauan keskeiseksi tiedetty ongelma. Jos kilpailua on rajoitettu rajusti, vertaushintaa ei ole. Jos siis kaikki ostavat puuta yhteisestä sopimuksesta liian halvalla, miten osaamme laskea, kuinka paljon liian halvalla?

Olin ajatellut, etten enää vetoa tuomarin kokemukseeni; siitä on niin pitkä aika. Teen tämän poikkeuksen: mitä perinpohjaisempia korvauslaskelmat olivat, sitä epäuskottavampina tapasin niitä pitää. Kahden desimaalin tarkkuudella rahana laskettu vahinko ei tuntunut lainkaan todelta.

Tekijänoikeuskorvaukset on esimerkki suomalaisten tuomioistuinten pahasta erehtymisestä korvauksien arvioinneissa. Summat ovat nousseet useissa tapauksissa järjettömiksi. Osoittaisin kartellikorvauksen pohtijat taloushistorian luennolle. Sotien jälkeen rajan taakse jääneet omaisuuden korvauksille oli laissa osoitettu joukko arviointiperusteita, mutta lopputulos oli tunnustetusti arvio eli arvaus. Tärkeintä oli saada asia hoidetuksi tolkullisessa ajassa käytettävissä olevin varoin. Tällaisia terveisiä tuomareille nytkin.


15 kommenttia:

  1. Voisiko blogisti pohtia myös sellaista asiaa, kuin se, että koska alkaa viranomaispäätöksen valitusaika, jos päätös todetaan oikeudessa vääräksi, ja tämä oikeuden päätös tulee vasta sen jälkeen, kun päätöksen antohetkestä laskettu valituksen vanhenemisaika on jo kulunut loppuun.

    Esimerkki:

    Henkilöt ovat tuonut maahan käytettyjä ajoneuvoja joista on veroviranomaisen päätöksellä peritty myös ALV:n kaltaista veroa. Oletetaan, että jonkin henkilön verotuspäätöksen valitusaika päätöksen antohetkestä laskien on mennyt umpeen 1.1.2012. Yksi henkilö on tehnyt tästä alv:kaltaisesta verosta oikaisuvalituksen oikeuslaitokseen. Oikeuslaitos on monien asteiden ja vuosien päästä tullut tulokseen, että verotuspäätös oli väärä. Oikeuden päätös on annettu 1.2.2413.

    Kuinka käsitellään esimerkinmukaisessa tapauksessa niitä, jotka eivät ole tehneet verosta oikaisupyyntöä, vaan uskoneet verottajan tekemään päätökseen?

    Koska viranomaispäätös on annettu? Silloin kun se on tosiasiallisesti annettu )vaikkakin väärä ja lainvastainen), vai silloin kun se on saanut lainvoiman (jos siitä on valitettu)? Onko esimerkin tapainen päätös tehty 1.1.2012 vai 1.2.2014, ja koska alkaa se aika, jolloin valöitus on tehtävä? Menikö se jo 1.1.2013, vai alkoiko se vasta 1.2.2014?

    Oikeudessa lienee juuri nyt tällainen tapaus meneillään, mutta mikä on blogistin mielipide...?

    VastaaPoista
  2. Olen ollut siinä käsityksessä, että YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa sanotaan jotain myötäsukaista naisen ja miehen välisestä avioliitosta vai tarkoitetaanko avioliitolla jotain muuta parisuhdetta kuten mies ja Moppe tai nainen ja Fifi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos avioliittoon vaaditaan molempien osapuolten vapaaehtoista sitoutumista, millä tavalla anonyymi kysyy asiaa Mopelta tai Fifiltä?

      Poista
    2. Ottamatta mitään kantaa mihinkään asiaan:

      Julistuksessa puhutaan naisen ja miehen oikeudesta avioliittoon .

      Naisen ja miehen välisestä avioliitosta ei puhuta mitään.

      Poista
  3. Kommentit korvausmäärien harkinnan mahdottomuudesta ovat yksinkertaisesti vääriä. Maassamme toimi jo tuolloin metsänomistajien yhdessä omistama puuyhtiö. Parhaan kantohinnan sai yleensä sieltä. Samanaikaisia kauppoja vertaamalla saadaan hyvin yksinkertaisella tilastomatematiikalla selville hintojen ero. Samoin kartelliin osallistuneiden metsäyhtiöiden maksamien hintojen vertailu osoittaa helposti kartellin olemassaolon. Edelleen voidaan selvittää kartellien ostorajat. Osalliset eivät ostaneet ristiin toistensa alueilta. Tässä täytyy vain ryhtyä töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei harkinta eikä korvauksen määrääminen tietenkään ole mahdotonta. Sen sijaan se on vaikeaa, kuten halusin osoittaa.

      Se on aivan selvä, että kaikki mahdolliset argumentit tullaan käyttämään tulevissa oikeudenkäynneissä.

      Norminvastaisuus metsäkartelliasiassa on jo todettu markkinaoikeuden päätöksellä.

      Poista
  4. "Viime viikon pöyristyttävin esimerkki oli kylmäverinen valhe, kun kristityksi itseään nimittävä ministeri väitti ihmisoikeudeksi avioliittoa vain miehen ja naisen kesken."

    Mikä hauskinta, eniten vastaan-ääniä (3/9) tuli lakivaliokunnassa 20.11.2014 liberaalilta sivistys- ja suvaitsevaisuuspuolue Kokoomukselta.

    A slicky in hand
    Is worth two in the dooker
    So says Chief Ee Ee!

    VastaaPoista
  5. Suvussamme kävi sellainen tapaus, että sukulaisnainen muutti USA:han 1900-luvun alussa. Hänelle jäi rahaa eteläsuomalaisen pitäjän osuuskassan pankkitilille. Nainen kuoli USA:ssa, mutta hänen tyttärellään oli tiedossa, että hänen äidilleen jäi tili osuuskassaan. Tytär tuli 1970-luvulla Suomeen ja kävi osuuskassassa (osuuspankissa) kysymässä rahojen perään. Ilmeni, että pitäjässä asuva (ja vielä elävä) USA:han muuttaneen sukulaisnaisen siskon tytär oli nostanut rahat valtakirjalla jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Valtakirja osoittautui väärennetyksi, asia sovittiin ja väärentäjä maksoi sukulaisnaisen tyttärelle (eli serkulleen) tililtä puutuvan rahasumman korkoineen. Kysyisinkin Kemppiseltä olisiko valtakirjan väärentäjä joutunut maksamaan rahat takaisin, jos juttu olisi viety käräjille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on pankkikin mukana.

      Vanhentumislaki 7 § -
      Korvausvelan vanhentumisajan alkaminen ja enimmäisaika

      Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua:

      1) sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

      2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

      3) muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta; ja

      4) perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.

      Vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.

      Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota tämän tai muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai kun rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.

      Poista
    2. Hieno tämä Kemppisen LakiKansaKoulu!
      Sattuma

      Poista
    3. Vastaus on hieno. Oikea ja hyödytön. Tässä kohdin tuosta kohdasta "tiesi tai olisi pitänyt tietää" voinee saivarrekla loputtomiin. Oliko tytär lyönyt laimin velvollisuutensa selvittää pesän raha-asiat jo aiemmin? Tilin saldon olisi saanut tietää konsulaatin avulla tulematta Suomeen, jos olisi halunnut. Kyllä tässä jutussa löytyisi argumentti puolustuksellekin.

      Nykyinen vanhenemisaika, kolme vuotta, on hirveän lyhyt.

      Poista
  6. Lisään teidät suomiblogiselailulistalleni. Arvostan myös P. Rajalan tyylitajua.

    VastaaPoista
  7. "Ennen ja valitettavasti tänäkin päivänä samaisia sääntöjä halutaan löytää ehkä uskonnon kultaamista eettisistä iskulauseista, mutta ei siitäkään tule mitään."

    Miksi näitä sääntöjä ei saisi pyrkiä johtamaan pyhinä pitämistään kirjoituksista siinä kuin jostain puolueohjelmasta, filosofiasta tai pelkästä hedonistisesta ateismistakin. Demokratia sitten takaa, että säännöt ovat sellaiset kuin enemmistö haluaa.

    Se on sitten eri asia jos joku alkaa väkivallalla edistää omia arvojaan.

    Armeliasti voidaan tulkita Päivi Räsäsen tarkoittaneen sitä, että Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole ihmisoikeus ts valtiolla ei ole pakko järjestää tuollaista mahdollisuutta.

    VastaaPoista
  8. "Jos kilpailua on rajoitettu rajusti, vertaushintaa ei ole. Jos siis kaikki ostavat puuta yhteisestä sopimuksesta liian halvalla, miten osaamme laskea, kuinka paljon liian halvalla."

    Onko tuo mikään ongelma sen jälkeen kun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 § on säädetty, kuten JK vanhana tuomarina pitäisi tietää. Sitäpaitsi markkinatuomioistuin taisi lausua jotain kartellin vaikutuksista. Summa summaarum: Oikeus arvioi, että kauppahinta on kartellista johtuen jäänyt X prosenttia liian alhaiseksi, ei sen kummempaa.

    VastaaPoista