Sivun näyttöjä yhteensä

28. marraskuuta 2014

Palvelijat hevosten selässä





Kun tuo kirja ilmestyi, tiesin että otsikko on Raamatusta, Salomon saarnaajasta. ”On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys: tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla. Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa. Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.”

”Paavo Rintalan uusi romaani on sivistyneistöromaani. Se kertoo jo ikääntyneestä tekniikan tohtorista, insinööristä joka joutuu siirtymään eläkkeelle, koska hän ei voi hyväksyä suunnitelmaa, joka asettaa taloudellisen hyödyn ja poliittiset pyyteet ihmisen viihtyvyyden edelle. Hän on yli 30 vuotta palvellut samaa isäntää ja töistä jääminen pakottaa hänet tilittämään suhdettaan kaikkeen siihen mitä on ollut ja siihen mitä on. Hän elää muistoissaan, tuntee, suuri ja lihava mies, olevansa kaikkialla tiellä. Hän tuntee, että hän ei kuulu tähän aikaan: kaikki merkitsevä on tapahtunut jo vuosia, vuosikymmeniä aikaisemmin, kaikki kaunis on ollut.
Paavo Rintalan uusi romaani on kirkas ja asenteeton, vavahduttava kuvaus ihmisen vaikeudesta löytää ja säilyttää paikkansa yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa ruhtinaat käyvät jalan ja palvelijat ovat hevosen selässä. ”

Vuosi oli 1964.

Rintala oli silloin 34-vuotias. ”Sissiluutnantti” oli ilmestynyt edellisvuonna. Palvelijat heiluttelivat hirttosilmukoita hevosten selässä. Tuon romaanin kuviteltu päähenkilö oli esittänyt kysymyksen, joka oli epäisänmaallinen ja siis epäkristillinen. Miksi syntiä ei ole niittää vastapuolen ihmisiä kuin heinää mutta syntiä on rakastella naisen kanssa?

Olin lukenut ”Pojat”. Siinä äiti jätti junan perässä juoksemaan poikansa. Ilmeisesti Rintala ei tiennyt, että lapsen etu määrää. Toisaalta – eihän se juokseva poika ollut edes adoptoitu, vaan oma.

Kun ”Leningradin kohtalosinfonia” ilmestyi 1976, järkytyin. Vanhempia ihmisiä kirja ei kiinnostanut. He sanoivat, että vaikeaa oli meilläkin. Jotkut lisäsivät, että saivat mitä ansaitsivat – se oli kristillisten piirien kanta. Vasta Sirpa Kähkönen tuntuu kirjoillaan liittyvän tähän perinteeseen.

Jonkun pitäisi muistuttaa Paavo Rintalasta ja sanoa siinä yhteydessä, että väärä profeetta on ehkä tärkeämpi kuin oikeassa oleva profeetta. Jeremias on Raamatun hienoimpia kirjoja. Myöhempien tapahtumien tiedossa Rintalan profetiat eivät kaikin osin toteutuneet. Se ei vie niiltä arvoa. Kuka vaatisi, että oma äiti ja isoäiti olisivat opetuksissaan ja ennustuksissaan aina oikeassa? Eikö välittävän ihmisen ääni oli se tärkeä?

Edellä lainattu Raamatun kohta on syvästi epäselvä, kuten koko ”Saarnaaja” tai oikeastaan koko Vanha testamentti. Itse lukisin palvelijan ja rikkaan (ruhtinaan) hengessä köyhäksi ja hengessä rikkaaksi.

Kuten aina, sananvalinta on raskas. Tuo Rintalan tarkoittama aikakausi on muistissani tuore. Palvelijat hevosten selässä tarkoittaa sosialidemokraatteja ja muita kristillisiä.

Jopa paavi pitää kiinni rituaaleista, jotka tarkoittavat palvelemista. Sellainen on toisen ihmisen jalkojen peseminen. Muistamme, mistä tuo rituaali on omaksuttu.

Kun en halua nytkään sekaantua ajankohtaiskeskusteluun, haluan vain kiinnittää huomion tähän sanan kätkemään asenteeseen. Selvien numeroiden mukaan ensin meni perustuotanto eli maa- ja metsätalous. Siitä eli kaksi kolmesta suomalaisesta, kun olin lapsi, ja nyt kai 3 prosenttia. Sitten meni valmistava teollisuus, joka tosin taitaa tulla takaisin. Mutta palvelusektori, palveluelinkeinot, tarkoittaa kaikkia niitä toiminnan alueita, joiden harjoittajat eivät millään ilveellä halua palvella. Erikoisen vastenmielistä on yleisönpalvelu.

Kun televisiossa istuu maanosan suurimpien pankkien johtajia, öljy-yhtiöiden johtajia, erilaisia komissaareja ja näitä, odotan edelleen, että edes yksi edes yhden kerran käännähtäisi katsomaan kameran läpi meitä huonompia ihmisiä ja sanoisi: minä olen teidän palvelijanne.

Itse olin virkamies. ”Virka” tarkoitti suomenkielessä eräpolkua, jonka varteen paulat ja ansat oli asetettu. Kaltaiseni virkamies oli siis henkilö, joka kävi kokemassa pyydykset ja kantoi lysmähtelevin jaloin lihat ja nahat omiin piiloihinsa.

Tuomareina me yritimme olla vaiteliaita ja kääntää sivua siinä kohdassa, johon lakikirjassa on painettu väite, ettei tuomaria ole asetettu tehtäviinsä itseään varten, vaan yhteisen kansan hyödyksi.

Tuon takia tuomarin ei mielestäni sovi harrastaa ratsastusta, nousta siis hevosen selkään. Siellä istuvat palveltavat, joista osa on ruhtinaita ja osa niin huonojalkaisia, että hevoskyyti ja palvelija suitsissa ovat tarpeellisia, suorastaan välttämättömiä. Näin haluaisin siis ymmärtää palveluammatit, toimitus- ja pääjohtajan tehtävät mukaan luettuna.

10 kommenttia:

  1. Yksi parhaistasi Jukka!

    Lähes tahdottomana jo hyydyin ja miltei juutuin torstaisten satraappien ruudun lävitse valuttamaan mönjään ja sinä sanoit nyt selvästi sen, miksi. Olisivat säästäneet vihdoin edes öljyfirman väistyvän hallitushain puheet johonkin muuhun "kuppelehtii tähtien kanssa" -kontenttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tasohan ei ole kovin kaksinen.

      Poista
  2. Onpa hieno kuva Pecos Billistä, Myrskytuulesta - jako Sue Nopsajalasta? Sekä myös aaveratsastajista. - Lännen mytologiaa kerrakseen.

    Mutta kun puhutaan hevosista, herroista ja palvelijoista, on pakko mainita myös surullisen hahmon ritari Don Quijote Manchalainen, ja vaikka hänen hevosensa valinta:

    "Sitten hän lähti katsomaan ratsuansa, ja vaikka se oli ylen raihnas ja kehnompi Gonellan hevosta, joka tantum pellis et ossa fuit, oli kuitenkin sitä mieltä, ettei Aleksanterin Bukephalos eikä Cidin Babieca vetänyt sille vertoja. Kului neljä päivää hänen miettiessään, minkä nimen sille antaisi; ei näet ollut oikein (niin hän itsekseen puheli), että niin mainehikkaan ritarin ratsu, joka oli sinänsäkin erinomainen jäisi vaille kuuluisaa nimeä ... oli näet oikein ja kohtuullista, että herran siirtyessä uuteen säätyyn hevonenkin vaihtaisi nimeä ja saisi kuuluisan ja komean, kuten sen uusi kutsumus ja sille kuuluva uusi toimi edellyttivät. Niinpä hän, muovattuaan, muokattuaan, hylättyään, kehiteltyään, hajoitettuaan ja jälleen kokoonpantuaan muistissaan ja mielikuvituksessaan paljon nimiä, antoi sille vihdoin nimen Rocinante, joka hänen mielestään oli uljas ja sointuisa ja ilmaisi sattuvasti, mikä se oli ollut ennen, ollessaan aivan tavallinen työjuhta, kunnes muuttui siksi, mikä oli nyt, nimittäin kaikkia maailman työjuhtia etevämmäksi ja paremmaksi."

    Espanjankielestä suomentanut J. Hollo.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  3. Minulle tuli mieleeni kirjoituksestasi yhteinen hyvä, yhteinen etu. Veronkierto on vitsauksista pahin. Siinä menee miljardeja valtion tuloista hukkaan. Keskituloiset raatavat ja maksavat kaiken. Joskus mietin, että ovatko kaikki porvarit näitä törkimyksiä. Varmaankin enemmistö. Hallituksessa istuvat ministerit eivät ole hekään niitä rehdimpiä, kai. Katainenkin sai kummallisen tilkkutäkkityön Brysselistä ja Vanhanenkin suojatyöpaikan. Lääkäri Laura Räty antoi myös mallia (lääkäreiden) moraalista? Opetetaanko porvarinlapselle vain rahanarvo sekä omaneduntavoittelu? Aivan kuin ihmisarvo olisi toisella eri, vähäisempi. Mutta varmasti olen väärässä ja rikkaillakin on sielu sekä kyky tuntea empatiaa?

    VastaaPoista
  4. Aihen ohi, mutta minulle tuo nimi tuo mieleen englanninkielisen historianteoksen, Slaves on Horseback, joka kuvaa varhaisen islamilaisen valtion kehitystä. Kun heimo- tai verisiteet eivät enää riittäneet, herrat aseistivat orjansa. Joilla ei ollut sukua tai heimoa, vain isäntänsä, jonka suuruus teki heistäkin suurempia kuin muut.

    VastaaPoista
  5. Ja palveluammateista: tänään sain hämmästyttävän hyvää palvelua, mutta kyseessä olikin harjottelija.

    VastaaPoista
  6. Huomaa, että blogistin 70 v. -päivä lähestyy kovaa vauhtia ja hän haluaa tehdä itseään tykö lukijoilleen ja olla ikään kuin mielin kielin.

    VastaaPoista
  7. Jännä, että teillä on tuo ANONILLI tuolla.

    VastaaPoista
  8. Orjien aika on ohi! Herroiksi en montaakaan nimeäisi. Se on arvo, joka on ansaittava! Katsokaapa eduskunnan kyselytunti, jolloin käsiteltiin veronkiertoa. Kehonkieli sekä virnistely ja sanat kertovat paljon. Katumuslaki on turha. Miksi päätökset tästä rikoksesta sen estämisestä kestää niin kauan? Keinot veronkierron estoon kun ovat olemassa ja myös näiden tapausten julkitulo, kansan näkyville myös mahdollista. Ainakin minä mielelläni näen nämä "herrat" julkisuudessa. Kyse on miljardeista valtion tuloja, jotka on kähmitty ohi kansan!

    VastaaPoista
  9. Pojat-kirjan lukemisestani on toki jo 40 vuotta, mutta miten muistelen, että professorin mainitsema junan perässä juoksu oli vain Niskasen elokuvassa, ei Rintalan kirjassa? Kirjassahan Jake ampuu itsensä heinäladossa Fritziltä saamallaan pistoolilla.

    VastaaPoista