Sivun näyttöjä yhteensä

3. marraskuuta 2014

Lauseen muoto ja fysiikka



Kaikki lauseet ovat todennäköisiä, ei enempää. Peter Watson aiheuttaa minulle ongelmia. Hänen iso kirjansa, ”The Modern Mind” oli oikeasti hyvä. ”Ideas…” ei oikein ollut. Saksan kulttuurista kertovat teos oli erinomainen ja todella tervetullut, koska nyky-yleisö ei välttämättä tiedä, mitä Goethe sävelsi ja oliko Heidegger hammaslääkäri. Uusi kirja tilanteesta näin Jumalan kuoltua saattaa olla hiukan äkkipikainen. ”Terrible Beauty” sopisi aivan erinomaisesti kulttuurihistorian tenttikirjaksi. Turun romantikot – jos luettu tämän, miettikää asiaa hetki.

Minulla on hiukan ongelmia Firefoxin ja mainosten (popup) kanssa. Jos laitan filtterit vinkumaan, menee tarpeellistakin. Juuri nyt blogin mittari ei näy Firefoxissa, mutta Chrome ja IE toistavat lukijamittarini Site Meterin tiedon että 5 032 895. Google Analytics sanoo muutakin. Kuvasta näkyy koruttomasti mainonnan vaikutus turismiin. Se oli tammikuussa tämä julkisuus sanomalehden kunniamaininnasta blogilleni.

Kaikki tietävät, että yrittäisin kirjoittaa Uuden ajan kulttuurihistorian, jos osaisin. Kun en osaa, kirjoitan blogia. Ja Friedell on niin ylivoimainen vertauskohta. Hän oli niin hyvä, koska hän ei ollut historiantutkija eikä kirjailija. Hän oli lehtimies. Ja hänen kohtalonsa oli – tähän olen usein viitannut – johdonmukaisen alakuloinen senkin jälkeen, kun hän oli tehnyt itsemurhan natsien tunkeutuessa kaupunkiin ja huoneistoon. Tuo teos sai suurta kiitosta ja mainetta Saksassa, mutta myynti katkesi juutalaislakeihin, ja Antiikin kulttuurihistoria – joka mielestäni ei ensinkään vedä vertoja tälle – jäi kesken. Ja englanninkielisessä maailmassa Friedell on jokseenkin tuntematon, vaikka Kulttuurihistoriasta tuli uusi painos pari vuotta sitten. Se on sietämättömän kalliskin.

Toivottavasti jollekulle lukijalle on uutinen, että alkuteos, siis Kulturgeschichte der Neuzeit, on myynnissä saksankielisenä Kindle-kirjana hintaan nolla euroa. Heillä on sellainen suurklassikkojen kirjakin – vähän joka maassa on – jossa esitellään kaiken kirjallisuuden kaanoni lyhyesti ja luultavasti epämääräisrsti. Friedell on tuolla listalla.

Harva kai rientää hankkimaan Kulttuurihistoriaa saksaksi, kun Erik Ahlmanin suomennos on kaiken tietokirjallisuuden huomioon ottaen yksi vuosisadan parhaista. Ja sehän ilmestyi hyvin varhain, 1930-1933 ja sai heti suurta kiitosta. Vasta kauan myöhemmin ymmärrettiin, mitä kirjassa kyllä kovin korostetaan, nimittäin ettei se mitään tiedettä ole. Ehkä Pentti Renvalliin liittyen meillä oli sellainen aikakausi, että historiaa pidettiin tieteenä. Vaikka olen lukenut Renvallin selvityksen tästä asiasta, en koskaan kyennyt seuraamaan hänen ajatuksenjuoksuaan.

Friedellin löytää huokeaan hintaan mistä tahansa antikvariaatista. Se ei estä minua haaveilemasta, että Helsingin yliopisto ja Kansalliskirjasto saisivat sähköisiin kokoelmiinsa merkittäviä kirjoja, joihin lukijoilla on ja muodostuu tunnesiteitä. Siis sellaisia kuin Friedell.

Olisiko Watsonista oheislukemiseksi, kun Friedellin jälkeen on saatu niin paljon uutta tietoa historiasta? Lisäksi hänellä on virheitä ja aukkoja myös omasta takaa kerrassaan paljon.

Tämä on tuon Watsonin ongelma. En tiedä, millainen tehdas hänellä on takanaan. Arvaisin että noin 50 filosofian tohtoria. Watson on erinomainen lehtimies ja avustaa johtavia julkaisuja, mutta niin hyvä hän ei olisi, että onnistuisi peittämään jälkensä. Paljon näissä hänen suurkatsauksissaan on asioita, joissa lukija huomaa kirjoittajan liikkuvan aika huteralla maaperällä.

Silti Watsonin vahvuus on sama kuin Friedellin, yllättävät, parhaimmillaan säkenöivät yhdistelyt ja hypyt. Watson on erittäin hyvällä asialla siirtyillessään esimerkiksi 1960-luvun ja 1970-luvun kulttuurihistoriassa biologiasta matematiikkaan, fysiikkaan ja taas biologiaan. Lisäksi hän viihdyttää lukijoitaan juoruilemalla, miten mahdottomia ihmisiä nämä ja nuo nobelistit olivat ja kuinka he käyttivät suurimman tieteellisen lahjakkuutensa kilpailijoittensa tai sellaisiksi luulemiensa solvaamiseen.

Ja onhan esimerkiksi tarina ihmislajin lähiedeltäjien löytämisestä ja luokittelemisesta aika hurja. Vähän kaikessa tieteessä – myös luonnontieteissä – oman nimen saaminen esiin painaa niin usein enemmän kuin paljon puhuttu ja usein kiitetty tieteellinen totuus.

Joka tapauksessa vaikutelmani on, että Peter Watson ei ole saanut kovin lämmintä kiitosta kirjoilleen, vaikka myyntiä on ollut hyvin. Tilanne kiinnostaa, koska hyvä tiedekirjoittaminen on tämän hetken arvostetuimpia aloja, osittain romaanikirjojen kustannuksella.

Sitä Watson ei tee riittävän selvästi, että tässäkin verkko-osoitteessa usein käsitelty todellisuuden matemaattinen (probabilistinen) muoto. Muuan antiikin hupsu lupasi vivuta maapallon radaltaan, jos osoitettaisiin kiinteä piste maapallon ulkopuolelta. Ei sellaista pistettä ole maapallollakaan.

4 kommenttia:

  1. Syy ilmaiseen laitokseen voi olla, ettei Friedelliltä jäänyt perillisiä tai he tuhoutuivat holokaustissa. Tekijän 70 vuoden suoja-aika kuolemasta ei ole aivan vielä täyttynyt. - 2015 on täten kiinnostava vuosi: uskaltaako jokin kustantaja julkaista Mein Kampf:in ? Tähän mennessä oikeudet omistava Baijerin osavaltio on kieltäytynyt jyrkästi kaikista uusista laitoksista. Ensi vuonna sille ei pitäisi olla enää laillista estettä.

    VastaaPoista
  2. Kuvista päätellen Egon Friedell oli piippumiehiä.

    Taitaa Kemppinen antaa siitä lisäpisteitä Friedellille.

    VastaaPoista
  3. Esa Saarisen Länsimaisen filosofian historia on yllättävän paljon velkaa Friedellille. Plussaa siitä, että se myös tunnustetaan viitteissä. "Teidän kaikkein korkeimmat sikanne ovat syöneet alamaisimmat perunani."

    VastaaPoista
  4. Niin,

    Itse olen tykästynyt Firefoxin lisäpalikkaan AdBlockkiin https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/adblock-plus/

    Saa sivukohtaisesti vapautettua bannereita jos haluaa ja joillakin sivuilla kysyy kiltisti lupaa. Isot yläpalkin täyttävät mainokset estää kysymättäkin.

    VastaaPoista