Edellisessä elämässäni tuolit ja sohvat olivat kamalia.
Yliopistolla ja Korkeimmassa oikeudessa näkee, että joku on lyönyt rahoiksi. Se
biedermeier-empire-kalusto, jota on kaikki paikat täynnä, on ikävä katsella ja
hyvin epämukava istua. Puhe on aina vaaleanvihreällä verhoilluista, mahongin
värisiksi käsitellyistä mööpeleistä, joissa tuolin jalat kaartuvat
kummallisesti ulospäin.
Olen minä ollut presidentin linnassa. Samaa tavaraa, ja
vielä seinäpöytiä. Tarkemmin ajatellen ison Euroopan suosikkikalusteet ovat
vielä ilkeämpiä. Barokkikalusteet ovat selvästi peräisin ympäristössä, jossa
hapuiltiin suuri osa vuotta turkit päällä melkein pimeässä, jonkin soihdun tai parin
hullun kynttilän valossa, voudintilien olutmääristä päätellen aamusta iltaan
humalassa. Piti olla sellaiset tuolit ja pöydät, ettei niitä saa
väkivaltaisempikaan ruhtinas helposti nurin.
Rokokoo eli meillä kustavilainen kertoo uuninpellien ja
kaakeliuunin keksimisestä. Ikkunoita oli varaa avartaa. Sisään tuli valoa. Sitä
tehostettiin vaaleilla maaleilla ja pinnoilla.
Ikkunalasi oli kallista, ja ihastelemamme pappilan kuistin
tyyppiset pikkuiset ruudut olivat käytännön pakko. Kovin isoja lasiruutuja ei
oikein osattu valmistaa, eikä sellaisia olisi saanut ehjinä oikein
kuljetetuksikaan.
Eilen mietin, miksi ikkunasta näkyy läpi mutta seinästä ei.
Takan on suosikkiajatukseni. Se on vitsi, ei vakavasti otettava. Siis kaupasta
riittävä määrä projektoreita ja videokameroita sekä tarvittavat mikrofonit,
kovaääniset, anturit ja toimilaitteet. Voisi heijastaa huoneen kattoon ja
seinille tosiaikaisen kuvan tuosta ulkoa. Lakimääräisille päiväunilla käydessä
voisi katsella vielä taivaan pilviä ja yöllä tähtiä. Seinän läpi eli siis
todellisuudessa kameralla näkisi, kuka lapsista kihisee kurahousuissaan
hiekkalaatikolle.
Tämä on ihannekuvani kirjailijasta. Näkee ja huomaa paljon
mutta ei itse näy.
Lasin läpinäkyvyys johtuu amorfisuudesta eli kiderakenteet
puuttumisesta. Valo tulee hyvin läpi eikä ihmeitä heijastu, kun ei ole tiellä
turhan säännöllistä hilarakennetta. Atomijärjestys ei ole jaksollinen.
Selällään mietittyä on sekin, mistä löytäisi vavahduttavan
tiedon. Alkeisoppikirjoissa mainitaan usein pienten lasten ja vanhojen miesten
kysymys, miten on mahdollista, että olemassa on jotain sen sijaan että ei olisi
mitään. Tuon hyödyllisen kysymyksen lähistöltä löytää toisen, nimittäin että
oikeastaan olemassa ei olekaan mitään. – Mitä ainetta atomi on? Tiedän kyllä
oikean vastauksen, lihapiirakkaa, mutta Lappeenrannan länsipuolella totuus ei
ole kaikkien tiedossa.
Ala-asteelle sopiva vastaus on ”väärin kysytty”, koska aine
muodostuu atomeista, mutta itsepintaiselle kysyjälle ei ehkä löydy vastausta,
joka ei sisältäisi katsausta kvanttimekaniikkaan, kvanttikenttäteoriaan ja romahtelevaan
aaltofunktioon. Eräässä mielessä kaikessa, esimerkiksi ihmisessä, lasissa ja
pöydässä, on paljon enemmän tyhjää kuin jotain eli siis elektroneja ja ytimen
muodostavia hiukkasia. Ne ovat näennäiseen kokoonsa nähden aika kaukana toisistaan
nuo hiukkaset, ja välissä on vain tyhjää (ja aaltoja).
Jos löydätte jostain hiukkasmassan (Avogadron vakion)
rinnalle tiedon hiukkasmassan tilavuudesta, kertokaa minullekin. Siis kuinka
monta kuutiosenttimetriä tyhjää on kuutiometrissä huoneilmaa?
Kysymys eräiden tavaroiden sijoittelusta olohuoneeseen ja
vähän muihinkin huoneisiin sai odottamattoman käänteen, kun ymmärsin eilen
katselleeni Artekin lasipöytää tarpeeksi kauan. Se on ostettu vuonna 1968, kun
asuimme Kolmannella linjalla. Oikeastaan sitä ei ole ollut koskaan
varsinaisesti myynnissä, koska meidän pöydän lasin on metrin kanttiinsa.
Katsoin tuoteluettelosta. Kyllä se isompikin lasipöytä on noin
seitsemänkymmentäsenttinen. Muistelen että näitä isoja piti valmistaa tai
myydä, mutta Aallon y-jalka ei osoittautunut riittävän kestäväksi painavan
lasin alla. Se on painava.
Samalla katsoi tarjoiluvaunun hintaa. Ostin sen kukaties
kirkon kirjallisuuspalkinnosta saamillani rahoilla. Ennen oli joskus löysää
rahaa. Nykyisin ei ole. Hinnastoa taas silmäiltyäni ennustan Artekille
surullista tulevaisuutta. Valtio ja kunnat ovat kauan sitten ostaneet kaikki
paikat täyteen remmituoleja ja erilaisia jakkaroita. Entä sitten, Pinneberg?
Lapsille ei taida mahtua, ja tyhmänylpeys estää myymästä
huutonetissä. Sohvaryhmä määrittelee keskiluokan – se on todistettu parissa
tutkimuksessa. Mutta kun saavuttaa kanonisen iän, sohvapöydän huomaa turhaksi.
Mieluummin sitä istuu kyynärpäät pöydällä. Ja laukalappu kaulassa. Pitää kysyä
äidiltä. Kyllä meidän olohuoneessa on jossain laatikossa äidin vakstuukista
ompelema leukalappu, jossa lukee ”Jukka”. Kuolalaput löytyivät. Kai niillekin
tulee vielä käyttöä.
"Tyhjän" määrä huoneilmassa on niin kovin huono käsite, kun hiukkaset liikkuvat koko ajan eikä niillä mitään tarkkoja rajoja edes ole (aalto-hiukkasdualismi) ja tietysti eri kaasuilla on eri tiheys. Joku fyysikko tietysti osaisi tuohonkin ehkä jotain paremmin vastata, mutta lähinnä nyt tulee mieleen, että voisi laskea kaikkien hiukkasten koot yhteen (mikä on väärin, koska ne eivät ole tuossa erillisiä) ja vähentää sen kokonaistilavuudesta.
VastaaPoistaOikeasti se on "LAPPENRANTA"
VastaaPoistaTodisteena primaarilähde: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183
Muuten hieno kirjoitus, kuten aina, mutta yksi asiavirhe. Lasin läpinäkyvyys ei johdu amorfisuudesta. Hilarakenne aiheuttaa valon eli sähkömagneettisen säteilyn heijastumista vain, kun aallonpituus on samaa kertaluokkaa kuin hilavakio. Valon aallonpituus on siinä puolen mikrometrin paikkeilla. Kiinteiden aineiden atomihilassa atomit ovat muutaman ångströmin päässä toisistaan. Hilarakenne itsessään on siis heijastava vasta röntgenvalolle eli -säteilylle.
VastaaPoistaLasin läpinäkyvyys johtuu siitä, ettei rakenteessa seilaa vapaita elektroneja eikä niitä ole siellä myöskään valon viritettäviksi sopivilla energiatasoilla. Tämä ominaisuus on myös ihan kiderakenteisilla aineilla, kuten vaikkapa timantilla. Se, mikä tekee amorfisesta rakenteesta erityisen sopivan arkikäyttöön on se, ettei siinä esinny kidehilan virheitä, kun ei ole kidehilaa. Ne virheet näkyvät heijastavina kohtina eli sulkeumina. Neiliömetrin kokoinen sulkeutumaton yksittäiskiderakenne on mahdoton valmistaa, mutta neliömetri amorfista ainetta on paljon helpompi urakka.
Katselen pöydälläni olevaa Aalto-maljakkoa. Suomalaisessa designissa on kiistatta originellia. Sitten me ostamme sitä joka paikkaan. Ei sovi hienostella, joten täytetään hienolla kaapit ja nurkat ja tehdään siitä tavanomaista. Syyttävä sormeni osoittaa jälleen Lutheriin. Se ei ole kovin originellia sekään.
VastaaPoistaToivottavasti se ei ketään ärsytä näin asuntopulan aikana, mutta kuin jatkoksi tähän Kemppisen juttuun huonekaluista, kerron, että jostain syystä meille on kertynyt kolme asuntoa. On siis helppo vertailla huonekalujen ja yleensä asuntojen laatua ja amosfäärejä. Ja huonekalujen merkitystä eri ympäristöissä.
VastaaPoistaMissä viihtyy parhaiten? Mikä tuntuu eniten kodilta?
(Mainittakoon, että emme ole rikkaita, niin kuin joku saattaisi luulla. Päinvastoin nämä kolme asuntoa aiheuttavat pelkkiä menoja, joista juuri ja juuri selviämme. Ja ne ovat meille kaikki aina jossain vaiheessa tarpeellisia. Eikä niitä voi yhdistää toisiinsa.)
Ns. ykkösasunto koostuu tilasta, valoisuudesta ja pääasiassa Artekin huonekaluista, Alvar Aallosta ja Yrjö Kukkapurosta. Joukossa toki "Lokkilamppuja" (Yki Nummi) ja muutama pyöreä matala pallotuoli (Eero Aarnio).
Kakkosasunto koostuu kaikesta mahdollisesta peritystä ja eri tavalla "maihinnousussa" kolhiintuneista huonekaluista, joita voisi nimittää hyvällä omalla tunnolla rojuksi. Sellaisiksi, joita näkee kirpputoreilla.
Kolmas asunto on sitten enää pelkkää henkeä. Vain välttämättömät tavarat ovat majoittuneet sinne. Henki tulee ihmisistä itsestään.
Kysymys kuuluu: missä näistä kolmesta asunnosta viihdymme parhaiten, mikä tuntuu eniten kodilta?
Minkä sinä valitsisit?
Haluaisit tietää tietysti sijaintipaikan. Kaksi on keskikaupungilla kahdessa eri kaupungissa, yksi on "maalla" puiden ja pensaiden ympäröimänä.
Meille kakkosasunto on muuttunut ykkösasunnoksi. Siis se "romuvarasto". Se on ehdottomasti tärkein. Se tuntuu kodilta. Se on paras paikka maailmassa. Siellä kokee vuodenajat, säät, pakkaset ja lämpimät. Siellä ei tarvitse mitään varoa. Siellä vallitsee vapaus. Siellä on luonto käden ulottuvilla, linnut ja oravat hyppivät lintulaudalla. Siellä voi tehdä työtä. - Tuo viimeksi mainittu on ehkä parasta, mitä voi missään olla. Siellä ei ole yhtään "signeerattua" huonekalua (lukuunottamatta Tapiovaara-nurkkausta, missä syödään) mutta soittimia ja kirjoja se on kyllä pullollaan.
Lopputulos: Ne kaikki ovat meille siis määrätyssä tilanteessa tarpeellisia. Mutta näistä kolmesta se, joka toimii työpaikkana ja tuntuu eniten kodilta, on tärkein. Ilman työtä ihminen on vähän kuin tuuliajoilla. Kaikki toisten aikaansaannokset menettävät merkityksensä. Voihan niiden keskellä elää. Monet elävät. Mutta se, mitä ihminen tarvitsee on vaihtelu ja ennen kaikkea työ. On toki muitakin kriteerejä, mutta tässä pohditaankin huonekalujen merkitystä, muistaakseni, vai olenko erehtynyt? Taas, voisi sanoa :)
(Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten kuinka monta typoa tästä kirjoituksesta löytyy. Yleensä ne näyttäytyvät vasta jos kirjoitus julkaistaan. Mutta sillä väliä! Sainhan tämän kirjoitettua. Terveisiä "Putkinotkosta")
Tervehdys "Putkinotkoon"! Samoin valitsisin. Ja niin olen tehnytkin. Nyt on vain tämä koti, mutta hetken olin tahtomattani viiden asunnon loukossa. Ei naurattanut.
PoistaJuaksää palio kahavia...
Poista"Jos löydätte jostain tiedon hiukkasmassan tilavuudesta, kertökaa minullekin"
VastaaPoistaLuulen että tilavuus on emergentti käsite joka ei toimi mikromaailmassa. kun eetterin käsitteestä on luovuttu, niin miten alkeishiukkasten "kokoa" suhteutettaisiin?. Kaikkien kuviteltujen ulottovuus ja mittaus janojen alku ja loppupisteet olisivat jatkuvassa liikkeessä .
Tähän asiaan ajattelin itsekin puuttua, myös siltä kantilta, että "miten on mahdollista, että olemassa on jotain sen sijaan että ei olisi mitään". (Tämä on mielestäni hiukkasfysiikan, kosmologian ja uskonnon tärkein kysymys.)
PoistaMutta se "tilavuus" tai "tyhjyys", joka jää atomien ja muiden hiukkasten "ulkopuolelle". Mitä helvettiä se muka on? Kun kerran esim. gravitaatio vaikuttaa miljardien valovuosien päähän, niin ei siinä oikein voi ainakaan kvanttiteoreettisessa mielessä olla välissä katkoksia.
Muutenhan Kuu voisi ykskaks karata Maalta ynnä muuta vielä kauhistuttavampaa. Tiivistäen: mitä muka on "tyhjä tila" tässa maailmankaikkeudessa?
Hauskaa miten monenlaisia alluusioita tähän Pyhäinpäivän tekstiin oli sisäänrakennettuna.
VastaaPoistaPari huomiota.
"Tämä on ihannekuvani kirjailijasta. Näkee ja huomaa paljon mutta ei itse näy." - Muistuttaa kovasti Wallenbergin suvun mottoa "Esse non videri".
"Alkeisoppikirjoissa mainitaan usein pienten lasten ja vanhojen miesten kysymys, miten on mahdollista, että olemassa on jotain sen sijaan että ei olisi mitään." - Sartrehan kirjoitti aiheesta yli 600 sivua, L'Être et le Néant. Oli julkaisun aikaan 1943 vasta 38-vuotias, ei siis ihan vanhana miehenä kysymystä esittämässä.
Hans Falladan kirjan Mikä nyt eteen Pinneberg? ja todella monien muiden kirjojen suomentaja oli myöhempi kanslianeuvos Lauri Hirvensalo. Hän suomensi myös saksalaispoliitikko Adolf Hitlerin Taisteluni I ja II osat. Falladalta Hirvensalo suomensi lisäksi 1944 ilmestyneen, viehkeän muistelmaromaanin Lapsuudenkodissa - Katsottua, koettua keksittyä.
Lukija Laihialta
K:"Jos löydätte jostain hiukkasmassan (Avogadron vakion) rinnalle tiedon hiukkasmassan tilavuudesta, kertokaa minullekin. Siis kuinka monta kuutiosenttimetriä tyhjää on kuutiometrissä huoneilmaa?"
VastaaPoista- Eräs tarkastelutapa voisi olla ilman puristaminen "tiukaksi" nesteeksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Liquid_air
Sen tiheys on 870 g / litra tai toisinpäin 1.15 litraa per kilo.
Huoneenlämpöinen ilmakuutio (1000 litraa) painaa noin 1 kilon, joten nesteeksi puristettuna
se olisi 1.15 litran tölkki -195 °C jäätävän kylmää nestettä. Näin 998.85 litraa vähintään jäisi tyhjiön osuudeksi.
-Jos emme tyydy em. fysikaalisen kemian helppoon kylmäkompressointiin vaan vaadimme atomifysikaalisen tiukkaa, niin sitten otamme mallia äärimmäisen tiukasta neutronitähdestä, jossa kompressoinnin suorittaa räjähdyksistä suurin: supernova.
http://en.wikipedia.org/wiki/Neutron_star
Tiheys suuruusluokkaa 3-8*10^17 kg/m3. Mutta jos nyt valitsemme atomiytimen tiheyden 3*10^17kg/m3 niin saamme vakion ja 1000 litraa huoneilmaa 1 kg puristuisi 3E-18 m3 kokoon ja
tyhjiön osuus olisi siis 0.999 999 999 999 999 997.
Se tiivis ilmakappale olisi 1.5 mikrometriä kanttiinsa eli bakteerin kokoinen.
M