Sivun näyttöjä yhteensä

7. joulukuuta 2013

Suomi vuotaa



Suomi vuotaa kuin ydinvoimala. Kunnioittavasti kieltäytyisin olemasta tästä huolissani.

Eilinen itsenäisyyspäivän juhlakonsertti Tampere-talossa oli, toisin kuin HS:n toimittaja arvioi, suurenmoinen. Salaa se sisälsi vanhaa perinnettä eli omaksuttua ja hyväksyttyä kulttuuria kierrätettynä ja läpikotaisin uudistettuna.

Samanaikaisesti elävälle yleisölle ja television katsojille tehty kuvaan ja valoihin tukeutuva esitys on aika temppu. Olen oikeastaan itsekin kokeillut sitä vaatimattomassa mittakaavassa oopperan tiloissa. Kun juonsin ja katsoin kelloa, haluan nyt taputtaa kämmenet punaisina ilman juontoa minuutin tarkkuudella ja vailla vähäisiäkään heittoja onnistuneelle ohjelmalle. Jo oli saavutus. Suomen sinänsä vähäisestä mittakaavasta tulivat mieleen olympialaisten avajaiset, eikä tämä ollut mikään karvalakkiversio.

Vesa-Matti Loiriin olen suhtautunut aikojen alusta nihkeästi, usein kielteisesti, joskus hyökkäävästi. Muistoja on aina ”Lapualaisoopperan” ensiesityksistä eli siis yli 40 vuoden takaa.  Nyt hän oli lavalla väistyvän sukupolven tulkkina. (Olen häntä tasan viikon vanhempi.)

Häpeä etten ole ennen julistanut, että Loirin Leino-laulut ovat ”suomalaista chansonia”, ja sillä tarkoitan suuren tunteen ja riittävän taidon yhdistämistä. Tosin nyt myös taito oli suuri. Perun siis puheeni ja nielen entisen epäluuloni.

Hesarin arvostelijan leimaamaa orkesterisäestystä ”kiusallista viihteellisyyttä” en kuullut. Omaan korvaani juuri sovitukset olivat aivan mainioita ja orkesteri yhtä hyvä. Vai tarkoittiko toimittaja Sibeliuksen Myrskyä ja Pelleas et Melisandea? ”Lapin kesän” nyt kuultu pitkä versio oli niin hieno, että hankin sen kiireimmiten levynä. Toisin kuin monet ranskalaisten laulut Loirin tulkitsema Leinon shemeikan murhe ei ollut vanhan juopon itsesääliä. Se on 24-vuotiaan huikean lahjakkaan runoilijan kuva Suomenmaasta, yhä sattuva.

Kirjallisuuden kytkeminen musiikkiin on suuri ongelma. Luulen että Eino Leinon jälkeisen runouden nopea putoaminen täydelliseen pimeyteen yleisön silmistä on tekemisissä musiikin poistumisen kanssa. Runoa on historiallisesti melkein aina laulettu, Homeroksesta alkaen. Painetun runon valtakausi liittyy monin tavoin painopaperin halpenemiseen, etenkin sanomalehtiä ajatellen, ja lukutaitoon. Dylan, Beatles ja 90 muuta ovat valtavan suosittuja. ”Todellisia runoilijoita” ei lue kukaan. Sen näkee jopa kirjastojen lainausluvuista, missä kaunokirjallisuus nyt vain on hajoteltu ryhmiin. Loirin ikäluokka on viimeisiä, joka sai kouluvuosina myrkkypistoksen Leinoa ja Koskenniemeä, ei kuitenkaan Saarikoskea.

Haluan siis erikoisesti kiittää juhlassa kuultujen kirjallisuuden katkelmien valitsijoita erinomaisesta työstä ja tamperelaisia näyttelijöitä vielä paremmasta. Samalla haluan vielä kerran korostaa, että tamperelainen kirjallisuuskäsitys (Väinö Linnasta Kirsi Kunnaksen kautta Eppu Normaaliin ja Juice Leskiseen) otti historiallisesti niskalenkin helsinkiläisestä Parnasson piiristä.

Juhlapukujen puute vaikutti yllättäen hyvin miellyttävältä. Sen kunniaksi että mahdun itsekin taas enemmän kuin hyvin pellepukuuni ehdotan, että herrat hylkäisivät frakit tällä puheella myös akateemisissa yhteyksissä, promootioita kenties lukuun ottamatta. Tohtorin miekkaa, jota kannetaan vain promootioissa, säälisin hiukan. Lapsenlapset ovat pitäneet siitä samoin kuin Taikurin hatusta, joka otetaan tarvittaessa esiin kotelostaan.

Samalla hautaisimme muiston siviiliunivormusta. Suomessa käytettiin itsenäisyyteen asti virkafrakkeja. Ne olivat usein vihreää verkaa ja niissä oli kultanauhaa niin paljon, että hihaan oli vaikea pyyhkiä nenäänsä. Tasavallassa jo silloin vanhentunut frakki sai toimia parempien ihmisten virallisena vaatteena, kunnes Loirin sukupolven opiskelijaliike syrjäytti sen, valitettavasti vain väliaikaisesti.

Kauniita naisia yhtä kauniissa vaatteissa katselee aina mielellään, mutta eilen kävi ilmi, ettei pukuloisto mitenkään vaadi pingviiniä kavaljeeriksi. Naisten laittautumista kauneimmilleen en halua millään tavoin vastustaa.

Tampereella eilen uutisten mukaan liikehtineitä eliitin juhlien vastustajia en osaa sääliä. Ainakaan television kuvissa ei näytetty valtaeliittiä enemmän kuin oli kohtuullista. Sitä vastoin liikkeellä näytti olevan runsaasti ihmisiä, jotka olivat kohtuullisen pöllähtäneitä juhlatilaisuudesta, mutta etevän ohjelman vuoksi varmaan nauttivat siitä suuresti.


Sillä kohdin vilautan pukinsorkkaa kirjallisuuden valitsijoille, että Tampere-talon vieressä käytiin siis kirjallisuudessa hyvin kuvattuja, raskaita ja kauheita taisteluja, joiden kuvat eivät ehkä ole välttämättömiä juhlallisessa juhlassa. Sitä vastoin samassa korttelissa on kirjallisuuteen hyvin juurtunut rakennustyömaa, kenkätehdas (kuva tehtaan monosta, jollaiset jalassa aloitin itsekin koulunkäynnin), joka tunnetaan yksityiskohtaisesti kirjallisuudesta – yhtä tamperelaisen kuin taivalkoskelaisen Päätalon selvityksistä. Pieni katkelma olisi osoittanut tehdaskaupungin ja Suomen ”pohjoiset reservit”.

50 kommenttia:

  1. Odotin myös pientä katkelmaa ihmisistä telineillä. Jenni ei ole varmaan vielä tutustunut Kallio-Ukkeliin.


    VastaaPoista
  2. Jos Taikurin hattua voisi pitää useammin ja näkyvämmin esillä, meillä olisi enemmän tohtoreita. Tosin laatu voisi olla toinen.

    VastaaPoista
  3. Esitys oli herkkuleumia! Torikan pojasta kuulemme vielä. Nyt jo miehen ääni!

    Vanha nautiskelija Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  4. Poliisi, poliisi, poliisi
    re: Ylen radiouutiset 7.12 kl 8 ja 9 : " Poliisin mukaan, poliisi kertoo, poliisin haastattelu, poliisi pitää tiedotustilaisuuden..."
    Ei sanaakaan mielenosoittajilta, jotka osoittivat mieltään, huolimatta sadoista Tampereelle kootuista poliiseista ? Itse ilahduin kun ihastuttavat Jenny-prinsessat jakoivat Tampereen asemakäytävillä kultaisia kädenpuristuksia ohikulkijoille toivoen irtisanoutumista syrjäytymisestä, tuloerojen kasvusta ja voimattomuudesta poliittisten päätösten edessä. Samoista syistäkö osoitettiin mieltä ?
    Kultaisten kättelijöiden ohittamat jääkiekkokypäröitä ja mailoja kantavia nuoria valui Tammelantorille. Sen laidalla valot päällä kadulle parkeeratussa henkilöautossa kaksi supon mieleen tuovaa miehenkörilästä räpläsi polvillaan läppäreitä: Facebook vilkkui heidän ruuduissaan.Siirtyivät muualle kun huomasivat tuijotukseni.
    Poliisimäärä pisti silmään jo seuratessani iltapäivän ylioppilaiden soihtukulkuetta hautausmaalta ohi Tampere-talon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä alustus, mutta mikä oli pointti?

      Poista
    2. Olisiko asia niin yksinkertainen, että demokratiassa poliisi turvaa ja suojaa lailliset ja etukäteen ilmoiteut mielenositukset ja kulkueet ja toisaalta pyrkii ennaltaehkäisemään ja estämään laittoman rähinöinnin ja rosvoilun sekä ihmisten ja omaisuuden tarkoituksellisen vahingoittamisen?

      Ainakaan minulla ei ole tähän hätään mitään mitään muutosvaatimuksia tuon toimenkuvan suhteen.

      Poista
  5. Mikähän se tässä Loirissa niin ärsyttää joitakin, että he aivan sihisevät. Minä olen tykännyt Loirista pienen ikäni. Kerran olin katsomassa hänen esitystään ja silloin huomasin, että on se VML kova jätkä, sillä ainakin yhden "raavaan miehen"(minun lisäkseni) oli kaivettava roskaa silmäkulmasta. Ja minusta musiikin vaikuttavuus on tärkein kriteeri sitä arvotettaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uunona ja Spede-showssa älykäs, mutta laulajana örinää.

      Poista
    2. Vahva tulkitsija = paska laulaja.

      Poista
  6. näsin linnan valtaushan tuli jonossa juhlaselostuksen jälkeen...

    VastaaPoista
  7. Tämä on totta. Kalevankankaan taistelu, jiossa kuoli varmaan toistatuhatta miestä, käytiin n. puolen kilometrin päässä Tampere-talolta. Attilan kenkätehdas Yliopistonkadun toisessa päässä oli linnoitus, jonka valloitus vei myös paljon väkeä.

    Monesti on käynyt mielessä, että Tampereen puolustajien taistelu edustaa epätoivoista rohkeutta parhaimmillaan. Vaikka he olivatkin väärällä puolella, on tuo taistelu sotilaallisena suorituksena sen verran hieno, että olisi syytä antaa Tampereen punaisten puolustajien perinteet jollekin Puolustusvoimien joukolle kannettaviksi. Mitään muita mainitsemisenarvoisia, edes jollain tavoin järjestäytyneitä sotilaallisia suorituksia ei punaisella puolella sitten olekaan. Kaikki muut taistelut päättyivät karkuunlähtöön. Tampereella tätä ei sattunut, kun karkuun ei enää päässyt ja vitjassa olivat enää ne, jotka eivät juosseet. Muut oleskelivat kaupungilla.

    Ehkä Niinistöllä olisi kanttia määrätä nuo perinteet jollekin yksikölle. Hän voisi kokoomuslaisena sen tehdä. Demaripresidentille tuollainen olisi mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä tulevaisuudessa. Ehkäpä olisi jopa toivottavaa.

      Mutta jos nyt? Osallistuisin, organisoisin ja lietsoisin siloin mitä suurinta anarkiaa ja energiaa Puolustusvoimia ja Itsenäisyyspäivää, että asian sallinutta presidenttiä kohtaan. Jäisi todellakin toiseksi nämä punakyyhkysten viimeisimmät mellakoinnit.

      Poista

    2. Totta. Menisin silti omille poluilleni. Ensimmäiseksi tekee mieli mainita kuinka paperiliiton iso pomo pamautti näyttävän mutta häviööntuomitun viimetaiston jälkeen että asiahan oli ratkaistu jo 1918 Kalevankankaalla. Paperilakko nimittäin näiden ulosmyyntien ja lakkautusten sekasorrossa. Enkä saa mieleeni toista eliittihahmoa, joka kohoaisi Jouko Ahosen tasolle älykkyydessä ja laajakatseisuudessa syvänäössä mitä tulee näihin 2000-luvun eliittihahmoihimme. Pikemminkin herättävät myötähäpeää siihen mittaan että pidän vähän nolona tätä kommenttikirjoitteluakin. Siis EVVK -asenne ellei sitten liittyminen kiakkojengeihin olisi kai siilipuolustusta -ja ylpein asenne. Jutilaa ?

      Mitä nyt punaisten sotimisiin ja pakenemisiin tulee, niin pälähtipä joskus mieleeni että heillähän oli -tai piti olla- reservi Leninissä. (Kuten valkoisilla Willhelm II:ssa.) Paineltakoon Pietariin ja sitten paremmalla onnella uusi koitos. Sellaisenkin makua tietysti 1939 Terijoessa voi maistaa. Leninin reservin sitoi jo 6.12.1917 allekirjoitettu aselepo Saksan kanssa. Sitten se särkyi talvella, mutta kevään korvalla Brest Litovovskissahan asia sinetöityi. Sekä Saksalla että kommunistiVenäjällä oli polttavia kiireitä ja kuolemankielissä esiinpuristautuneita interessejä löytää toisensa. --Suomenkin historia on paljon jännittävämpää ja ilmavampaa kuin sivistyneet ja tahdikkaat kasvattajat/hengentukahduttajat kuuna päivänä sallivat lastensa hengittää. Ja sen aistii joka päivä.

      Mitähän tässä sitten muuta? Emil Aaltonen osti tuon Attilan kenkätehtaan valtapiiriinsä kuten osti Lokomonkin. Kivekkäinä ja Mustakallioina tyttäret sitten veivät perintöä eteenpäin. Vesa Vainio, mainio mies joka Nordealla koki tukkia vuotavaa suomipaattia käväisi hetkeksi toimitusjohtajana Aaltosen/Sarviksen tehtaissa.

      Aaltonen aloitti kyläsuutarina joille sitten koitui se kohtalo, jota Aleksander Stubb häpe-ällisesti toivotti Intian kyläkunnille eli Walmartia ja sen kenkäosastoa tervetulleiksi WTO sopimuksilla, eilisiltana Kolmosen uutisissa. Aaltonen pääsi Kansallispankin lellikiksi ja suvereenin Suomen suosikiksi (=suojelutullit Saksan tuontia vastaan jahka itsenäistytty ja edes Wreden demokratia perustettu, (brittiläiseen) kansainyhteisöön pääsyksi.)

      En iljennyt katsoa Piia Noora Kauppia eilisessä Ykkösen haastattelussa. Asian voin silti julistaa: kuten Aaltonen/KOP toimitti itsetehdyillä rahoillaan suutarit sun muut Halmeet pois päiviltä, niin nyt Kauppi ja finanssipiirit ovat silkan rahapiirin asialla. Liikepankki tuli jostakin ja on evolutioitunut joksikin. Se on nyt värkki ja instituutio joka ottaa taseeseensa arvoperiksi suunnitelman kombinoida tehtaita Kiinaan lännestä lakkautettavien sijalle, raaka-aineoptioita ja osakeaikeita jakelun järjestymiseksi kaavoitetuissa Ostoskaupunkiosissa.

      Kun tämä maksaisi mutta olisi peliseurassa läpivietävissä, niin pankki lohtii rahaa tekemällä talletusta myötävaikuttajille ja varsinkin tukkurahaa, oikeata Ilmarisesta lainaamalla, ja uutta pankkienvälisestä globaalista valtamerestä. Tämä interbank lainannanto ja -otto on rahan lisäämistä. Sieltä ne triljoonat, peijakas sentään kun ei kysyä saisi eikä koittaakaan kertoa ! Luulen muuten etteivät Stubb/Kauppi ja kumpp. edes tajua näitä -hienoista kadehtimistani seminaareistaan huolimatta.

      Liikanen puhui Paasikivi Seurassa äskettäin, kätki kaiken järkeä kutkuttavan. Liikanen asioita osaisikin. Hän joutui oppimaan nokkamiehenä Obaman Cameronin Merkelin Hollanden Berlusconin vaatiessa investointi"pankkien" (silkan rahapelisfäärin) ja talletus/maksuvälitys/reaalihankelainotuksen erottamista.Ankara lahjonta-sakotus -sota on menossa.Missä muka? Lue netistä. Tai kyllä Vanity Fair ja Rolling Stone lehtikin tietävät.Suomen Kuvalehti ei.Jukka Sjöstedt

      Poista
    3. Niinistö nimenomaan ilmoitti 2006 "työväen presidenttiehdokkaana", että vastakkainasettelun aika on ohitse. Täällä se sen sijaan näyttäisi edelleen kukoistavan oikein lietsonta- ja anarkiatoiveiden kera.

      Poista
    4. Ilmoitus vastakkainasettelun päättymisestä on sen lietsomista.

      Poista
    5. Mikä Jukka Sjöstedtin mielestä on Bitcoinien tulevaisuus?

      Poista
    6. Minä kyllä pidän Niinistöä niin satakuntalaisittan totisena miehenä (en ihmistyyppisuosikkinani kuitenkaan), ettei hän kai savolaisenmalliseen huulenheittoon vastuun siirtymisestä kuulijoille antauisi edes vastakkainasettelun suhteen.

      Presidenttinä Niinistökin noudattaa puolueettomuutta joten kokoomuslaisuus ei saa eikä voi olla mikään kriteeri jonkin asian puolelle asettumisessa. Saatika että vielä näiden entisestäänkin kalenterit täynnä olevien perinne- ym. päivien lisäksi laittaisi yhden typerän seppeleenlaskuseremonian viralliseen allakkaan. Unohtakaa hupsuilut.

      Poista
  8. Samaa mieltä kanssasi konsertista.

    Tarvitaanko me enää 100-vuotisjuhlan lähestyessä tansseja, missä paikalle päässeet killistelevät ja esittelevät itseään luullen olevansa parempaa kansanosaa kuin tv-katsojat.

    Ruvetaan ajamaan asiaa tämäntyyppisen konsertin jatkamisesta.
    rp ent. kauhavalainen

    VastaaPoista
  9. "Tampereella eilen uutisten mukaan liikehtineitä eliitin juhlien vastustajia en osaa sääliä. Ainakaan television kuvissa ei näytetty valtaeliittiä enemmän kuin oli kohtuullista. "
    ?
    Kohtuullista?
    Nämä anarkistit olivat tupeloita riehujia - tietenkin niiden olisi pitänyt saada valoammus sinne sisään, että sprinklerit laukeavat, ja eliitti on het´ pihalla hepeneissään pikku pakkasessa. Silloin huutelussakin olisi jotakin järkeä – siellä ei olisi vain kaiken jo kuullut poliisi.
    Katsoin että ainakin etäisyyden puolesta hätäraketin kantama olisi ollut riittävä, myös esim. jalkajousen käsimalli (n. 30 euroa) olisi voinut olla toimiva lähtövoimaltaan.
    Se oli ja meni, ei toistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vide! Lälläri! Pipo hankeen ja lumipesut! Kaikki tekee!

      Poista
  10. Tampere-talon ohjelma sujui tosiaan kuin narusta nykäisten, ilman ainakaan näkyviä mokia. Mutta yksi ohjelmasta puuttui kokonaan: huumori.
    Nuoruudestani muistan pakko-osallistumiset kotikylän ns-talon itsenäisyyspäiväjuhliin. Synkkä puhe, laahaava virrenveisuu ja jymeä mieskuoro kuuluivat aina asiaan, mutta myös paikallisten naisvoimistelijöiden esitys tiukoissa trikoissa. "Jotta papoilla olisi jotain kivaa katsottavaa", kuten kansakoulun johtajaopettaja (itsekin sotaveteraani) asian ilmaisi. Niinpä sitten virkistyneen oloiset veteraanit lähtivät kotiin juhlista ahven taskussa.
    Yleensä noissa juhlissa oli myös lyhyt huumoripala, joku-sota.aikaisen pakinoitsijan teksti tai reima laulu. Mutta Tampereella oltiin niin vakavia, niin vakavia, että sääliksi kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa jopa joulu on ankea juhla: "hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä"

      Poista
  11. Vaikea päättää, kummassa paikassa oli eilen koolla suurempia tolloja; Tampere-talon sisällä vai sen ulkopuolella.

    Hursti tekee sen paremmin.

    VastaaPoista
  12. Eliitin vastustajia olisi ollut vain joitakin kymmeniä ilman poliisin sekoilua: http://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=17&t=113086

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ns. eliitin osuus vieraista oli kyllä pienempi kuin koskaan. Ja kiakkovieraiden keskeistä kohderyhmää vuorineuvoksia oli tuskin lainkaan.

      Poista
    2. Kokonaisjakautumaahan vääristää vielä median keskittyminen niihin muutamiin vieraisiin, joilla on läpinäkyvä tai ihmeellinen asu tms. Ja kaikissa medioissa suunnilleen sama muutaman kymmenen otos.

      Poista
  13. Niin,

    Satusedän uunimuurausjatustelu matkoistaan ameerikan mailla ja missäs kaivoskaupungissa se olikaan?, olisi ollut vinkeää kerrontaa. Sänkykin kippasi luukusta miehen suoraan kadulle.

    VastaaPoista
  14. Tampere- talon esitykset eivät olleet minun makuuni. Harmillisen ylinäyteltyä ja kliseistä. Lähes ainoa valonpilkahdus oli Loirin esitys, joskin sekin oli pitkitetty ja Loirin nykyiseen tapaan turhan dramaattinen. Pidän eniten hänen varhaisista, Perttu Hietasen säveltämistä Leino- esityksistään 1970-luvun lopulta, niissä oli rentoa menoa, ei mitään ylimääräistä dramatisointia tai pinnistystä.

    VastaaPoista
  15. Tampere on itsenäisyyspäivän vietolle hyvä paikka siksikin, että Tampere oli vuonna 1905 kansaa yhdistäneen suurlakon pääkaupunki. 1.11.1905 Tampereen kaupungintorilla esitettiin julistuskirja Suomen kansalle, jossa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja painovapautta. Venäläistä virkavaltaa vaadittiin poistumaan maasta, kaupungintalon salkoon nostettiin Suomen lippu, ja Marseljeesia ja Maamme-laulua laulettiin. Helmikuun manifesti kumottiin, ja julistuskirjan vaatimuksista tuli pohja maailman edistyneimmälle valtiopäiväjärjestykselle (ja Suomen hallitusmuodolle edelleen). Väinö Voionmaalla on näistä ajoista mehukas kuvaus Tampereen historiassaan.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Suurlakko_Tampereella.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hätkähdin, kun mainitset vuoden 1905 suurlakon, jolloin suomalaiset olivat kerrankin yksimielisiä. Anders Ramsay kertoo suurlakon tapahtumista Helsingissä muistelmissaan Muistoja lapsen ja hopeahapsen. Ramsayn kuvauksista oli minulle kovasti hyötyä, kun kirjoitin nuortenkirjan lukuvuodesta 1905-1906. Se oli jännittävä aikakausi, mutta "sopimaton" aihe vielä siihen aikaan eli vuonna 1993. (Linkissäni on lisätietoja tuosta ajat sitten loppuunmyydystä kirjastani)

      Poista
    2. No, uutta putkeen vaan, Anna!

      Tänne vaan tiedot ja nettisivut kirjan tilauspaikasta - olisi kyllä kiva ylllätys, Anna!

      Poista
  16. Minä olen Loirista pitänyt pienestä saakka. Asuin Tallinnassa ja katsoin paljon Yle-tä ja MTV3-a. Spede Showsta tuli Loiri tutuksi ja myöhemmin myös Turhapuro elokuvat tuli katsottua monta kertaa mielellään. Loiri on minusta erittäin viisas ja monipuolinen sekä lämmin ihminen. Hän on ollut vuosia minulle kuin suomalaisen esikuva, jonkaa omaperäinen ja saman aikaan kummallisesti läheinen huumori on aina tuonut hymyn kasvoihin. Minusta parhaat ihmiset on ne joissa niin kuin Loirissa on vakavuus ja huumori luonnollisesti yhdessä.

    VastaaPoista
  17. Minäkin pidin, noin lyhyeen lokeroon saatiin mahtumaan paljon ja hyvää.

    Hesariin konsertista kirjoitti Vesa Sirén, siis oikea musiikkitoimittaja, jota varmaan harmitti, kun puhuttiin musiikin päälle. Olivathan Isokosken taustat selvää mantovanimattoa. Vitsikäs ajatus, että Sirénius olisi Sibbasta hämääntynyt.

    Loiril Leinossa on aina, yhäkin, harmittanut tuska tekotaiteellisuutena (tai taide tekotuskana, tuskin sentään).

    VastaaPoista
  18. No, johan oli taas nuoleskelua kerrassaan!

    VastaaPoista
  19. Attilan kenkätehtaan konttorista Päätalo nappasi uuden vaimon, kun ensimmäinen poltti päreensä miehensä syrjähyppyjen ja aviottoman pojan vuoksi, ja jätti Kallen ja otti Sonni-Moilasen, hänkin Taivalkoskelta. Tästä kerrotaan kirjassa Pato murtuu.

    VastaaPoista
  20. Järjestystä Tampereella ei kuitenkaan tarvinnut ylläpitää vesitykeillä, sikäli kuin olen seurannut vastaavia ulkoilmatapahtumia uutisista ulkomailla se on seuraava aste kenkuttelevia joukkoja paimenneltaessa.

    Jari Lehtisen kanssa samanmielinen, Hurstilla on homma hallussa ja broidit koolla.

    Olisko harkittava pikku ulkoilmabuffet kansalle näihin tilaisuuksiin kun niitä joka vuosi kuitenkin pitää olla? Kenties myös hiukan reippaampaa musiikkia? Jossain vähän syrjemmässä, sopivissa puitteissa. Linnan boolin reseptihän on salainen joten herrat saisivat sen mikä heille varmuudella kuuluu ja suodaan. Onhan se itsenäisyys sellainen seikka että kyllä juhliminen on paikallaan, joulukuu on niin pimeä ja ankea aika vuodesta että pikku riehat sopisivat katkaisemaan arjen oikein hyvin. Meillä on yksi hartaimmista ja pönöttävimmistä kansallispäivien vietoista, se on tietenkin aivan ymmärrettävää kun itsenäisyytemme on kaikkein kalleimmin ansaittu mutta onko sen oltava muuttumaton seikka että töllöstä kuuluu tuijottaa kun valtakunnan kerma hikoilee kuumassa ja ylibuukatussa edustustilassa? Eihän toinen sulje toista pois, molempiin olisi varmasti varaa.

    VastaaPoista
  21. Itsenäisyysjuhlien pitäminen Tampereella oli ihan asiallista. Jos punakapinan lopunaikaiset Tampereen taistelut olisivat päättyneet toisin, ei meillä olisi nykyisenkaltaista itsenäisyyttä.

    VastaaPoista
  22. Loirin Lapin kesästä ym. on kyllä viimeisetkin mehut tiristetty jo ajat sitten. Laulu - ja huilunsoittotaidot mitattiin eurokentillä aikoinaan . Soile Isokoski onneksi pelasti jotakin. Mahtipontinen eliitin leikkimä isänmaallisuus näinä aikoina on provokaatioksi luettava. En tiedä kuinka montaa mediassa patsastellutta juhlijaa on epäilty korruptiosta mutta ainakin Kanerva ja Kaikkonen on ihan tuomittukin mutta ei näytä ketään haittaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas kun Kanervalla ja Kaikkosella on naiset, joiden juhlatamineet on aina kaikkein paljastavimpia! Kohta ne kävelee Linnan juhliin perse paljaana!

      Poista
  23. Onko blogisti ollut koskaan linnan juhlissa?

    VastaaPoista
  24. Erastotenes Aleksandrialaisella on hämmästyttävä huumorintaju. Sotilaallinen suoritus, toden totta. Perinteen määrääminen! Voi, ajatella Waffen SSn kykyjä, liittoutuneiden useampikertaista ylivoimaa vastaan toimimista ja panna kädet kyynärpäitä myöten ristiin toivoen että kertakaikkisten typeryyksien perinteitä voidaan jatkaa.
    Täydellinen taiteilija neuvoo väriopissa että kun karmosiinia leikataan riittävästi titaanivalkoisella saadaan sellaista herttaista pinkkiä. Käy se muillakin punaisilla, ei sillä mutta koska ja missä olette nähneet vaaleanpunaisen lipun, univormun tai sotilaspäähineen? Niissä kyllä on yleensä srutsinsulkia koristeena ja asua täydentää jokin kissaeläimen nahka.
    Huippuhieno ajatus, sotilaallinen ja oikein. Parhaat oivallukset ovat hyvin yksinkertaisia. En kyennyt parempaan, nauroin niin että vähältä piti ettei tullut hulinat housuihin.
    Kanttia sano peltiseppä kun räystäältä roikku.
    Mikäpä valittaneen kaavaillun joukko-osaston marssiksi? Jos se suodaan rohkenen ehdottaa Martti Innasen "Hiljaista on" tai ehkäpä sittenkin Veikko Lavin "Nälkälinna". Mutta komeasti, con molto forza, niin että naamat punoittavat ja vedet juoksee silmistä.

    VastaaPoista
  25. Tämän piti olla itsenäisyyden vuoksi järjestety juhla mitta muistutti enemmän ruumiinvalvojaisia.

    Menneisyys ei ole ongelma, tulevaisuus on ja kuinka siihen uskoa valetttiin: on maamme köyhä, siksi jää, kesä on lyhyt ja elämä kanssa ja kultakin jätti. Positiivisin juttu oli pieni siivu Moreenista. -Ei tällä asenteella päästä suosta mutta ehkä sentään tullaan parhaiksi suolla rämpijöiksi. Tavoitetta kerrakseen!

    Meni ohjelmanjärjestäjiltä ohitse ainutlaatuinen tilaisuus kääntää katse peruutuspeilistä eteenpäin.

    VastaaPoista
  26. "ehdotan, että herrat hylkäisivät frakit tällä puheella myös akateemisissa yhteyksissä"

    Minkä hiton vuoksi? Jos juhlapukuja ylipäänsä tarvitsee olla, frakki on niistä harvinaisen komea ja sopii myös vanhentuneille, pyylevöityneille herrasmiehille.

    VastaaPoista
  27. "Salaa se sisälsi vanhaa perinnettä eli omaksuttua ja hyväksyttyä kulttuuria kierrätettynä ja läpikotaisin uudistettuna."

    Tässä on elävän kultuurin kuvaus: niin kauan kuin perinettä tulkitaan uudelleen, se on elävää. Sen jälkeen se muuttuu kuolleeksi museotavaraksi.

    VastaaPoista
  28. Ajattelisin siis, että kyseiset perinteet voisi määrätä jollekin olemassaolevalle joukolle. Esimerkiksi Panssariprikaatin Hämeen Jääkäripataljoonalle, jonka miehistöstä merkittävä osa tulee Pirkanmaalta. Jos vastakkainasettelun aika on ohi, niin sitten se kanssa on. Miten paremmin sitä voisi symboloida kuin käskemällä jääkäripataljoonalle punakaartin perinteet?

    Ja näin sivunmennen: "perinteiden käskeminen" on normaalin suomalaisen sotilaskulttuurin osa. Joukoille käsketään vaalittavaksi sellaisia perinteitä, joita joukolle ei tosiasiallisesti kuulu. Esim. KAARTJR vaalii Suomen kaartin perinteitä, vaikka todellisuudessa Suomen kaarti lakkautettiin 1905, ja sen seuraaja, vasta 1918 perustettu Suomen Valkoisen Kaartin Rykmentti, vuonna 1940. Nykyinen "kaarti" on organisatorisesti Helsingin komennuskomppanian seuraaja.

    Ja epätoivoisesta taistelusta: jos sotaan joudutaan, on meillä vastassa aina huikaiseva ylivoima. Sitä vastaan sotimisessa pitää unohtaa järki ja vain purra hammasta. Tienata se puuristi mahdollisimman kalliilla ja toivoa, että valtiojohto saa ratkaisun aikaan.

    VastaaPoista
  29. Vastaukset
    1. Ei se ole oikea mono. Se on vasen mono, silläpä se pärjääkin niin ja sitä paitsikin niin reiästähän se jalka sinne pannaan.

      Yksityisajattelija

      Poista
  30. Moni on kommentoinut suomalaisen itsenäisyyspäivän vakavuutta. Minusta siihen on painavia syitä. Vaikka sodista on jo melkein 70 vuotta, meillä tuntuu yhä vahvana monessa suvussa isättömyyden perintö. Sen vaikutus jatkuu kolmanteenkin polveen. Vuoden 1918 tragedia panee myös yhä hiljaiseksi. Vuonna 1905 taistelimme vapauden puolesta yhdessä, mutta seuraavasta ottelusta tuli veljessota. Katselimme Orionissa muutama viikko sitten Peter von Baghin elokuvan Muisto (1987), jossa vuosien 1917 ja 1918 silminnäkijät kertoivat, millaista silloin oli. Siinä tuli laidasta laitaan paljon sellaista tietoa, jota ei tavallisesti kerrota. Elokuva oli tehty hyvin myöhäisessä vaiheessa, eikä sillä ole edeltäjiä, mutta Petteri kommentoi, että vuoden 1918 trauma oli niin syvä, ettei tuollaista haastatteludokumenttia olisi paljon aikaisemmin ollut helppo tehdäkään.

    VastaaPoista
  31. Ajatuksessa ei ole yhtään vikaa eikä se minullekaan ole ollenkaan epäselvää mitä ja kuinka on järjestyksessä tapana toimia näiden perinneseikkojen suhteen. Paremmin tietäville on varmasti varattuna vaikka kuinka paljon pohdittavaa juuri tämän laatuisissa asioissa.
    Kuinkahan monta mitalia miehet sodan aikana saivat ja kuinka moni ei välittänyt ollenkaan koko touhusta ja antoi tai suorastaan heitti pois saamansa ansiomerkin? Jos suomalaisella on jokin erityispiirre juuri sotilaana on se varmasti juuri tuo purnaukseksi kutsuttu ikiaikaisista oikeuksista kiinni pitäminen.
    Se on lahjomattomuutta nähdäkseni. Isänmaallisuus on siksi niin huvittava käsiterypäs koska "tienata tontti" eli he bought a farm on ilmaisu jolla käsitetään koko sotilaan tarkoitus. Siis kadonneena tai kaatuneena mutta kuitenkin kuolleena vasta saa ryhtyä horsmanviljelijäksi. No, olen saanut sellaisen kotikasvatuksen että kaikesta sopii puhua kaikille kunhan noudattaa aivan tavallisia käytöstapoja.
    Tästä oli poikkeus. Isoisäni ei kertonut sodasta mitään. Ei häneltä sen ensimmäisen kerran jälkeen kysyttykään sillä hän vastasi: krhkhm, niin, ei se olisi mitenkään ylösrakentavaa. Siinä on pasifismini tunnuslause. Hän vaikeni päättäväisesti ja johdonmukaisesti sellaisesta jota ei voinut katsoa voivansa kertoa, syistä jotka hän vain itse kykeni ymmärtämään. Siinä on vastuunkantamisen periaatteeni.
    Pyydän anteeksi mikäli on kohdallanne niin että huumorintajuni on ollut epäsopivaa mutta en ajatustani siitä miltä can-can asuihin pukeutuneet varusmiehet näyttäisivät jos tahtoisin tehdä synopsiksen elokuvan käsikirjoitukseen jossa parodioidaan yltiösotilaallisuuta. Siitä on kohdallani usein kyse, ne ovat omaa hauskaa, eivät tarkoitetut otettaviksi kannanottoina. Paras taide syntyy suurimmista tunteista, ette liene eri mieltä?

    Puurististä juohtui mieleeni että isäni haudalle olen sellaisen tekemässä aivan omin luvin, sellainen öljymaalilla kahteen kertaan sivelty kestää saman minkä arkkukin ja näin on helppoa surevien omaisten ja myös seurakunnan työntekijöiden saada tietää milloin hautapaikkaa voidaan lähestyä käyttö mielessä hautarauhaa häiritsemättä. Se on varsin vanha tapa.

    Mitä ylivoimaan tulee on yleisesti sopivaa sanoa myös että rakkaus on täysin ylivertainen voimavara. Sanonkin niin, juuri nyt.

    Mutta ajatelkaapa vaaleanpunaisiin kauttaaltaan sonnustautuneita natseja, parhaita sotilaita joita on ollut, täysin sotatieteelliseesä mielessä tietenkin,vakavin ilmein. Kirkossa tätä ei tule voida yrittää. Kylpyhuonekaan ei ole aivan riskitön. Mutta sellaista se on, en voi sille mitään vaikka olen kyllä yrittänyt enemmän kuin lääkäri määrää ja terveellistä on. Pokka ei aina pidä, olen siitä vilpittömästi pahoillani. Olisiko se jokin perverssi uuspasifimin muoto josta kärsin? En oikein suostu uskomaan monimutkaisiin selityksiin. Epäilen monia seikkoja mutta harvoin ystävällisten ihmisten seurassa heidän tarkoitusperiään pahoiksi. Se on etu mutta myös pikkuhaitta.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  32. Juhlaa nimitellään "ruumiinvalvojaisiksi" ja syytetään huumorin puutteesta sekä vain "peruutuspeiliin" katsomisesta. Mitenkään huumorin huikeaa voimaa väheksymättä muistutan kuitenkin huumorin olevan defenssi, eli puolustuskeino paljaan todellisuuden edessä. Suomen tarinaa varsinkin Tampereella tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa tragiikan keskeistä osuutta Suomen synty- ja kriisivaiheissa. Traagisia ja melankolisia elementtejä oli pehmennetty hienoilla luontokuvilla ja valaistuselementeillä sekä laulujen tuttuudella. Juhlijoista monella oli sentään huumoria ja ilottelua asuissaan ja sopivassa määrin. Ajattelen, että juhlakonsertti oli kompromissi, jonka musiikinlajit sopivat monenlaiselle kansalaiselle ja varsinkin 40+-ikäisille, joita juhlijoista oli valtaosa. Nuoren Silver Gynysen haastattelu osoitti selkeästi sen, ettei ainakaan kaikilla nuorilla ole itsenäisyydelle samaa kunnioitusta edellyttävää tragiikan sävyttämää sisältöä, joka sillä kuitenkin historiallisesti perustellen on. Lämmin kiitos näyttelijöille, Tampere Filharmonialle & Rouvalille, valaistuksesta vastaaville, ja ketjussa mainittujen laulajien lisäksi Maria Ylipäälle ja Valtteri Torikalle!

    VastaaPoista