Sivun näyttöjä yhteensä

27. joulukuuta 2013

Kirjeenvaihtoa joululta



Ette muuten ihan heti uskoisi, että esimerkiksi minulle tavallinen ja uskottava päivän pääateria oli kuoripäällisiä perunoita ja ruskeaa kastiketta ilman lihoja ja päällysruokana puuroa. Juomaksi maitoa, käytännössä aika vähärasvaista. Leipää, meillä lännessä yleensä kovaa tai erittäin kovaa. Ruokailuvälineenä lusikka.

Joulun marxilais-leniniläinen käytäntö on hyvin selvä. Vaikka ruokaa olisi määrällisesti riittänyt, ei se hääviä ollut. Hyvin syömistä pidettiin asenteiden tasolla epäilyttävänä, ja jotkut arvelivat, että sellainen on syntiäkin. Pohjanmaa tosin ei ollut ruokakulttuuristaan kuuluisa.

Hyvää ruokaa oli pidoissa, mutta jos kukaan ei suostunut kuolemaan eikä muutakaan juhlimisen syytä ollut, jouluna pantiin pöytään kaikki, myös syksyllä teurastettu sika.

Joitakin vuosia ennen syntymääni esiintyneen maailmansodan vuoksi koin historiallisen akanvirran. Yleisen puutteen takia kelloja käännettiin, säästäväisyyssyistä, noin 50 vuotta taaksepäin.

Tästä eilinen väitteeni, että jouluperinteessämme on ällistyttävän vanhoillisia, sivuutetun yhteiskunnallisen rakenteen tuottamia piirteitä. Vaikka ravitsemusongelmamme on kääntynyt ylipainokysymyksien hallintaan, runsas syöminen eli käytännössä mieletön mättäminen on yhä tapamme. Vaikka tiedämme sokerin vaikutuksista yhtä ja toista, mässäämme makeisia.

Kulttuurinen vaikutus on niin vahva, että en ainakaan minä haluaisi suurin surmin viettää joulua näkkileipää syöden, tönkkösuolattua silliä nuoleskellen ja kaivovettä siemaillen.

Ehkä emme tiedä sitä, mutta juhlassamme on pohjaltaan kysymys uhraamisesta. Kun muinaiskulttuureissa vietiin jumalille vaikkapa lammas, ei sitä jätetty haaskeille. Papit sen söivät. Joulussamme on samaa kiihkeää jumalien lepyttämisen vimmaa. Teemme sen siis syömällä, ja tietenkin menomme ovat pakanallista perua. Kuusikin, joka liitettiin jouluun vasta hiljan herrasväen ajatuksena, voi hyvinkin olla sukua karsikkopuille, joiden oksille levitettiin – uhrilahjoja.

Lukija tekee kommentissa hyödyllisen virheen. Hän epäilee näkevänsä minun kirjoittajana sortavan uskonnottomia alempiarvoisina henkilöinä. Mielestäni kannattamani kirkko saisi vetää välimatkaa niihin kansanliikkeisiin, jotka harrastavat ”valittuja” eli väitetysti oikein oppinsa ojentaneita, ja saavat sitten muka luvan halveksi muita, väitetysti syntisiä. Olen taipuvainen kannattamaan niin sanottuja länsimaisia perinteitä, jotka ovat maallisia. Siksi se ajatus, että ihmisryhmää arvostettaisiin uskomusjärjestelmien pohjalla, on vastenmielinen ja vieras. Koko homman henkihän on se, että ollaan ihmisiksi ja siedetään mukisematta erilaisuutta. Lisäksi uskonnottomista löytyy parempaa ”kristillisyyttä” kuin kirkonpenkistä. Nyt viittaan kristilliseen etiikkaan, joka nähdäkseni ei juurikaan poikkea epäkristillisestä etiikasta sellaisena kuin se tuli tutuksi mm. Kantin kirjoituksista.

Syleilläkseni maailmoja – pyhinä Abulafian Välimeri-kirjaa kovasti luettuani väittäisin, että esimerkiksi minun edustamassani perinteessä on paha vika. Se on liiaksi juutalais-hellenistis-roomalainen. Juutalaisuus tarkoittaa tässä Raamattua (Jeesus oli juutalainen). Nyt tiedämme vaikka emme kaikin tunnusta, että seemiläinen (Assyria jne.) kanta, jolla onneksi on meilläkin tuntijansa aina yliopistoa myöten, ja etenkin ”indoeurooppalainen” perinne ja vielä sitä vanhempi pronssikautinen perinne ovat vaikuttaneet suuresti kaikkeen siihen, mitä olemme. Raamattu hurjine tarinoineen on sittenkin aika nuori. En kajoa ajoitukseen, koska perinteinen n. 500 eKr. taitaa olla liian myöhäinen. Joka tapauksessa jatkuvasti vaikuttanut meno ja meininki Kreikan saarilla ja nykyisessä Italiassa alkoi ainakin tuhat vuotta aikaisemmin.

David Abulafia muuten sitten ei ole mikään outo lintu, kuten nimestä voisi luulla. Suku lienee näitä oppineita sefardim-juutalaisia ja mies itse on historian professori Cambridgessa, tämän hetken arvostetuimpia tutkijoita ja taivaallisen hyvä kirjoittaja. Saimme odottaa ranskalaisen Braudelin haastajaa jotain 50 vuotta, joka on liian pitkä aika. Välimeren seudulta on nyt löydetty vaikka mitä, ja hellityt ”mysteerit” ovat haihtuneet jopa etruskien ympäriltä. Baskeillekin näyttää löytyneen kielellisiä sukulaisia (Muinais-Sardiniasta). Seuraavaksi joku varmaan jäljittää puukon pronssikauteen ja osoittaa, että myös Härmän jätkät matkailivat aurinkorannoilla joukolla kuultuaan, että nyt kreikkalaiset ovat tuoneet viininviljelyn kaiken kansan ulottuviin…


Pysyäkseni kosmisessa mittakaavassa – Kirkkonummella purjehdittiin kirkolle ja koko Porkkalan niemen poikki vielä runsaat sata vuotta sitten. Siitä pääsi ihan hyvin Espoonlahden pohjukkaan. Varsinainen valtatie kulki tästä meiltä. Kuninkaantie noudattelee vesitien suuntaa, ja jo pakanuuden aikana käytettyä Kuninkaantietä ajan kohta kauppaan ostamaan eräitä arkiruokia. – Nykyisen moottoritien alle on puronen, ennen joki, joka koukkaa matkallaan mereen Eestinkylän kautta. Siinä lienee yksi vesireitti kirkonmäelle. Kirkkonummen ”nummi” viitannee tasaiseen paikkaan, joka on tallella kirkonkylänä. 

19 kommenttia:

  1. Miten typerä yritys, kuvata omaa itseään! [Pascal Montaignesta; Imre Kertesz: Kaleeripäiväkirja]

    VastaaPoista
  2. Pirskatti Kemppinen, heti oli mentävä tekemään lohileipä riihilimpusta...

    VastaaPoista
  3. Uskonnottomat ottavat näemmä yhtä helposti nokkiinsa uskontonsa "pilkkaamista" kuin "oikeat" uskovaisetkin, nykyisen ajan hengessä jopa helpommin. Paavikin yrittää nuoleskelulla saada ateistit jengiinsä. Eikö Paavi todella ymmärrä että ateisteilla on oma uskontonsa. He haluavat tulla sillä autuaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jumalankieltäjän" kommenttini kirvoitti oikeastaan lähinnä tuolla taannoisemmassa blogissa ollut lause, jossa vihjaistiin että Bachin musiikista voivat parhaiten nauttia vain uskovaiset.

      Uskonnottomuuden uskontona voi jättää omaan arvoonsa - se on vanha tyhjä olkinukkeargumentti, eräänlainen hitlerkortti.

      Mistä Anonyymi tietää, että Paavi on itse uskovainen? Suomessakin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu sen omien tutkimusten mukaan noin miljoona ateistia.

      Poista
    2. Vielä jatkaakseni:
      "Ateismi on uskonto" väittämän esittäjä käyttää sanasta "uskonto" määritelmää "irrationaalinen tai absurdi uskomusjärjestelmä" eli halventaa samalla omaa uskontoaan ja myöntää, että uskonnon peruteleminen rationaalisilla argumenteilla on mahdotonta.

      Poista
    3. Niin no... olkinukke heijastuu aina katsojan silmästä. Ja Hitlerkorttikin löytyy aina jonkun muun hihasta. Ja en tainnut mainita mitään Paavin uskosta. Minä epäilen että kansankirkkoon kuuluvista on suurin osa näitä haaleita, ei kylmiä eikä kuumia.

      Poista
    4. Niin ja jatkaakseni, minä mielelläni halvennan myös itseäni. Ja kyllä, minullakin on oma uskomusjärjestelmäni, ei toki niin utopistinen kuin ateismi. En usko koskaan saavuttavani niin vahvaa uskoa että minusta tulisi ateisti. En pääse epäilystä milloinkaan eroon ja jo se kertoo etten voi tulla puhdas sydämiseksi ateistiksi.

      Poista
    5. Ateismi ei vaadi vahvaa uskoa. Se vaatii uskon puutetta. Ihminen on lisäksi agnostikko, jos myöntää voivansa olla väärässä.

      Poista
  4. Itse olen 18-vuotiaana kirkosta eronnut, siihen nelikymppisenä taas liittynyt ja viisikymppisenä eronnut, Kaikki ihan vapaaehtoisesti ja käytettävissäni olevan järjen puitteissa. Tuolla historialla saanee aiheesta jotain lausua.

    En ymmärrä, miksi ihmiset pyrkivät liittämään kirkkoon kaikki sellaiset pyrkimykset, joita pitävät humanistisista lähtökohdista hyvinä. Että kirkko olisi laitos, jonka päämäärä ja tarkoitus, "kristillinen sisältö" olisi edistää eritoten humanistisia arvoja, vaikka nuo alun perin olivat lähtökohtaisesti toisistaan erillään. Minusta, vaikkakin olen lähes uskonnoton, voimisteluseuran tulisi edistää voimistelun asiaa, kirkon sen oppien asiaa ja järjestöjen ja yhteenlittymien ylipäänsä omaa agendaansa.

    Olen ymmärtänyt kristinuskon sisällön olevan uskosta lähtevän, ansaitsemattoman armon saaminen. Eikös tuossa jo olisi agendaa yhdelle ryhmälle. Köyhäinapu ja sairaista huolehtiminen, niin tavattoman hyviä asioita kuin ovatkin, saattaisivat olla sitten jonkun muun yhteenlittymän asioita.

    Tuossa sitten tulisi hoidettua sekin, ettei kirkon tarvitsisi erikseen pyrkiä päivittämään toimintaansa kulloisenkin yhteiskunnallisen mielipidevirtauksen mukaan. Olisi vain sitä, mitä on aina ollut.

    Ei mitään kirkkoja vastaan, tai niiden puolestakaan. Hupsutuksilta tuntuvat vain nämä meikäläiset kansankirkkopyrkimykset, joiden mukana koko homman saa laittaa uusiin puihin heti muutaman sadan vuoden välein. Tässä jotenkin nuo islaminuskoiset ja katolisetkin tuntuvat tolkullisemmilta, koitetaan pitää kiinni siitä, mikä on olemassa, eikä tehdä uskonnosta ja sen kulloisestakin kirkosta onnenpyörää.

    VastaaPoista
  5. Tuolla näyttäisi olevan aiheeseen liittyviä karttoja http://www.vanhakartta.fi/

    VastaaPoista
  6. Kyllä Kemppisen pitää pysyä skarppina nyt kun Hesari vakavasti uhkailee valita tämän Suomen parhaaksi blogiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin ei kyllä ikinä käy jos raati arvostelee myös kommentoijien tasoa.

      Poista
  7. Kyllä en ihmettele, että kuoriperunat ja ruskea kastike mainitaan! Olihan se Suomen jälleenrakennuksen tärkeä polttoaine monen vuosikymmenen ajan.

    Bloginpitäjä mainitsee joulun takana olevan vanhaa perua jumalille uhraamisesta ja niitten lepyttämisestä.

    Tämä näyttää ilmeiseltä, koska ilmiö näyttää olevan yleistymään päin jokapäiväisessä elämässäkin.

    Kun nykyinen itseään toteuttava narsisti etsii keinoja sisäisen jumalansa palvontaan, löytyy keinoksi ja ”hyvän elämän” rakennuspuuksi useimmiten ruoka ja juoma: eri ”lahkot” vain muuttelevat näitten kokoonpanoa tai säätelevät määriä mässäilystä masokismiin.

    Vaikuttaa siltä, että lisääntyvä virta eksoottisia alan tv-ohjelmia, ruoka- ja juomakirjoja ja –blogeja heijastelee tämän ”uskonnon” kasvavaa merkitystä. Muutamat kokkiohjelmat näyttävätkin lainanneen formaattiinsa osia muinaisten kansojen uhrausrituaaleilta.

    VastaaPoista
  8. Joyous Kwanzaa!

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  9. "Yleisen puutteen takia kelloja käännettiin, säästäväisyyssyistä, noin 50 vuotta taaksepäin."
    Jotkut siirsivät kellojaan vielä kauemmaksi. 1875 syntynyt isoisäni poltti tuvassa iltaisin pärettä säästäkseen lamppuöljyä, jota hän sai tavallista enemmän erikoisluvalla, koska oli suksimestari ja teki työtä kotonaan. Lisäksi oli vielä iltaisin liedenvalo, joten elettiin kuin keskiajalla.

    VastaaPoista
  10. "… kuoripäällisiä perunoita ja ruskeaa kastiketta ilman lihoja ja päällysruokana puuroa. Juomaksi maitoa, käytännössä aika vähärasvaista…", koskapas kerma oli kuorittu maidosta kahvikermaksi.

    Ruokavalio täsmää myös keskisempään Suomeen kovaa leipää lukuunottamatta. En muista muuta arkiruokaa 1940 - 50 -luvuilta kuin kuin ne perunat ja ruskean kastikkeen, johon rasva ja maku otettiin pienestä määrästä silavaa vai läskiäkö se, mutta ei niitäkään palasia pantu takaisin kastikkeeseen. Lapset söi ne paahtuneet vaalean ruskeat pikkupalaset suolan kanssa sellaisenaan. Ja miten olivatkaan hyviä, ruskeita ja rapeita! Lisäkkeenä pöydässä oli, jos oli, kurpitsapuolukkahilloa, eli kurpitsalla jatkettua, sokerin kanssa keitettyä hilloketta.

    Aika puutteelliseltahan syömiset vaikuttaa. Aterialla tosin juotiin maitoa ja voilla voideltu ruisleipäpala tai pari syötiin aina ruoan ohella. Riittikö kasvavalle päivän 2-3 maitolasillisen antamat proteiinit? Entäs vitamiinit? Vakiojälkimmäinen ruoka oli usein marjakeitto, siitä sitten kai.

    Niin, 50-luvun puolivälin jälkeen tuli sunnuntairuoaksi palapaisti, oli painekeitinkin. Kumpikohan ensin: pitkäkeittoinen sitkeä liha vai isän äidille joululahjaksi antama painekeitin.

    Kesäkeitto oli keskikesän herkku ja lehtisalaatti&munakermakastike rikastivat vakioateriaa. Syksyllä syötiin peruna&kastikkeen seurana rosollia, kun juurikkaat parhaimmillaan.

    Tapasin äskettäin perheemme 50-luvun alun kotiapulaisen. Kyselin ruoastakin, että oliko se vakioruoka vain kuoriperunoita ja ruskeaa kastiketta. Niin oli ollut, joskus lisänä ryynimakkaroita, joista apulaisemme ei yhtään pitänyt. Silloinen nuori tyttö oli kuulemma saanut perheen tiukalta isoäidiltäkin kehut ruisleivästään. Leivän makua en muista, mutta kun ihan huippuhyvää leipää ei löydy, niin kai on jokin mielikuva johon vertaan. Leipomisen tekovaiheita, välineitä sekä leivinuunin muistan.

    Sodanjälkeisenä aikana tuskin keskisuomalais-savolaisella alueella pitopöytiä harrastettiin, minä en ainakaan edes tuntenut koko käsitettä ennen Satakuntaan muuttoa aikuis-ikäisenä. Jouluna tietenkin oli joululaatikot ja kinkku, eli ihanan tutulta Kemppisen joulukattaus kaikkineen vaikuttaa. On mukava, kun jouluksi on olemassa selvä ruokakaava jota on helppo noudattaa, ja josta juhla syntyy.

    VastaaPoista
  11. Baskien kielisukulaisista en tiedä, mutta osa saamelaisten geeniperimästä on osoitettu baskilähtöiseksi. Kieli lienee matkalla kuollut kylmyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäs jos se on toisinpäin? Eli että germaanien ja suomalaisten edellä tulleista saamelaisista osa vaelsi Espanjaan?

      Poista
  12. Isäni oli rannikkojääkärikoulutuksessa Upinniemessä, mistä lähti Jatkosodan taisteluihin Viipurinlahdelle. Panssarintorjuja poikani asuu nyt Tapiolassa...

    VastaaPoista