Mahdollisimman selkeästi sanottuna maailmassamme on pari
sataa vuotta ajateltu perimmäisiä kysymyksiä kahdella eri tavalla. Toinen
sanoo, että ihmistä ja sitä kautta ihmisten yhteisöjä voi parantaa. Toinen
sanoo, että pahuus kuuluu ihmislajiin, mutta yhteisöjä voi silti parantaa.
Se kolmas vaihtoehto on harvinainen: ihminen on paha eikä
elämisen tapoja voi parantaa.
Ensimmäistä vaihtoehtoa nimitetään näissä kirjoituksissa ja
näiden kommenteissa usein marxismiksi tai marxilaisuudeksi. Tuolla toisella ei
ole kattavaa nimeä, mutta liberalismista voisi puhua ja ehkä myös humanismista.
Keskeisesti sen takana ovat olleet erilaiset kristilliset suuntaukset, muun
muassa katolinen kirkko eri aikoina. Näin on ollut, vaikkei kirkolla ole ollut
käytännön ohjelmaa, tämänpuoleisessa maailmassa.
Marxilaisuudesta kuuluu tietää, että se on niin lihava
keitos teoriaa ja toimintaohjeita, että sen mukaan nimetyillä toimintaohjeilla
ei ole ollut paljon yhteistä. Ehkä näkyvin yhteinen piirre on ollut väkivalta.
Toveri Stalinin nimissä on ajatus, että jos haluaa tehdä munakasta, on
rikottava munat. Miksi munakasta olisi tehtävä, sen hän jätti mainitsematta.
Itse epäilisin, että hän nautti munien rikkomisesta ja omaksui tuon sanonnan
peitekertomukseksi.
Luultavasti kaikille poliittisille ohjelmilla on yhteistä
väite, että tässä olisi nyt resepti, joka johtaisi parempaan onneen. Sitä ei
voi todistaa, että kulttuuripiirissämme nyt vallitseva parlamentaarinen
demokratia olisi johtanut parempiin oloihin. Ehkä luulemme vain, eivätkä olot
olekaan paremmat. Tai jos jotain on tavoitettu, etenkin ihmisten kärsimyksiä
ajatellen, se voi johtua muista syistä kuin poliittisesta järjestelmästä.
Itse kuulun niihin, joiden mielestä nykyisen kaltainen järjestelmä
on vähiten huono järjellisistä vaihtoehdoista – mutta sillä ehdolla, että sitä
kehitetään ja tarvittaessa puolustetaan.
Marxilaisuus voi tarkoittaa Karl Marxin ilmaisemia ajatuksia
tai väittään mukaan hänen ajatuksiinsa perustuvia mielteitä. Marx itse oli
yhdistelijä eli kompiloija, jonka ajatusten sukulaisuus Hegelin eräisiin
oivalluksiin, Feuerbachiin ja viiteentoista muuhun ajattelijaan on aivan
ilmeinen.
Joudumme myös tekemään eron tulkintojen ja niihin
perustuvien toimintasuositusten ja opinkappaleiden välille. Jos ajattelemme
tulkintoja esimerkiksi talouden ja yhteiskunnan suhteista, olemme kaikki
marxilaisia. Tiedämme nyt, että niissä oli erittäin paljon perään.
Jos ajattelemme opinkappaleita, moni meistä – joukon jatkona
minä – kieltäydyn tottelemasta eli pitämästä oppeja oikeina. Biologia ja aika
laajasti sen taustatiede kemia todistavat toista. Meissä on murhanhimon ohella paljon
muutakin samaa kuin kädellisissä ja monissa muissa nisäkkäissä. – Tiedättehän että
vastoin vanhoja käsityksiä simpanssit käyvät pienimuotoisia sotia ja syövät
toisiaan? Lähemmistä esi-isistämme tiedämme vain, että sitä mukaa kuin luita
löytyy, löytyy myös astalon jälkiä. (”Astalo” oli vanhassa rikoslaissa
hengenvaarallinen lyömäase, kuten kivi. Terä- ja ampuma-aseet olivat sitten
erikseen.)
Sekin on epäselvää, mitkä ovat Marxin oppeja. Hän muutti
mieltään välillä. ”Nuori Marx” oli erilainen ajattelija kuin vanhempi Marx. Ja
sitten tietysti hänen kannattajansa väänsivät omia sovituksiaan ja vannoivat,
että vain ne olivat oikeita. Yksi heistä oli Lenin. Olennaisesti toisella
kannalla oli Trotski. Ja jo Lenin aikaan oli vaikka mitkä määrä sosialisteja,
jotka eivät pitäneet väkivaltaista vallankumousta ainakaan käsitteellisesti
välttämättömänä.
Tässä ollaan. Kysymys, minkä sortin sosialisti, on hyvin
järkevä. Sosialisteja riittää joka lähtöön – ja jopa Neuvostoliitto oli oman
käsityksensä mukaan sosialistinen valtio, vasta matkalla kohti kommunismia.
Mutta se matka tyssäsi.
Omaan ajatusmaailmaani vaikutti kauan sitten puolalainen
Kolakowski, joka kuoli vasta tässä hiljattain. Hänen kirjan ”Ihminen vailla
vaihtoehtoa” oli hieno. Kirjoittaja tunsi poliittisen opin ja sen käytännön
seuraukset. Blogin lukijoille täytyy vain toistella, että tuskin löytyy niin
mieletöntä oppia, ettei joukko aikakauden älykkäimpiä naisia ja miehisiä
rientäisi sitä ylistämään. Niin tuntuu aina käyneen.
Marx olisi halunnut kommunikoida mm. Spencerin kanssa. Raukka ei osannut englantia ja toimi käytännössä eristyksissä toisista alan ihmisistä. Eipä ihme, että idealistinen ajattelu johti teoriaan, joka testattiin tieteellisesti sitten jälkijunassa tunnetuin seurauksin.
VastaaPoistaVarokaa idealisteja!
Käteeni sattui tänään kirjojen kierrätyksestä Jack Londonin Klondiken kuningas, vanhahtavana suomennoksena. En ole Londonia paljon lukenut mutta tämä uhkaa mennä yhdellä vetäisyllä -- siksi paljon aikakautensa ajattelua kapitaalista, työväestä ja luonnon voimasta sekä sen raitistavasta vaikutuksesta pakettiin on saatu ahdettua, kun Päivänpaiste (Daylight) siirtyy San Franciscoon tappelemaan rahaparonien, kuten Guggenhammerin, kanssa suurista omaisuuksista.
VastaaPoistaSe mikä soveliaasti unohdetaan sosialismin ideassa on sen perustuminen tietynlaiselle humanismille ja myötätunnolle kanssaihmistä kohtaan. Siinä mielestäni on sen 1900-luvun alun suosittuuden todellinen polttoaine; se kierrätti tolstoilaisuutta vähemmän henkistyneessä muodossa.
Ja se piirre tuntuu nykyisten talousuutisten kohinassa aatteesta kokonaan kadonneen. Sen vastustajat paukuttavat ihmisyysrikosten rumpua ja ovat siinä oikeassa, että sosialismin nimissä on tehty karmeuksia. Mutta myös Ruotsi on tavallaan sosialistinen valtio.
Eikä ole vähän niitä seitkytluvun vasemmistolaisia, jotka menivät asioihin mukaan nuoruuteen kuuluvan humanistisen myötätunnon takia.
Kyllä , kommunismi teki rikoksia sosialismin (-kin) nimissä . Kommunismi kaatui ja joutikin kaatua.
PoistaSosialismi ( sosialidemokratian muodossa ) sen sijaan on pisimmälle käytäntöön viety , ei suinkaan itä- vaan länsinaapurissamme.
Tätä kommunismin ja sosialismin eroa on monen ihmisen nykyään , jostain syystä , vaikea hahmottaa.
Toivon että pohjoismainen hyvinvointivaltio säästyisi alasajolta senkin vuoksi , että satojen vuosien historiallisessa perspektiivissä , ( olettaen että ihmislaji säilyy ja nykyisenlaista historiankirjoitusta edelleen harjoitetaan ) pohjoismaiden osuutena maailmanhistoriaan muistetaan , (kuten muilta renessanssi , valistusaika jne.), ei suinkaan muutamaa yksittäistä sotaretkeä ja Ruotsin lyhyehköä suurvalta-aikaa , vaan viikingit ja pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Poista"Tiedättehän että vastoin vanhoja käsityksiä simpanssit käyvät pienimuotoisia sotia ja syövät toisiaan?"
VastaaPoistaMiksi eivät kävisi ja miksi eivät söisi? Jos tila käy ahtaaksi, niin kuin se aina käy, on pakko sotia. Minä olen vanhoilla päivilläni alkanut ihmetellä, miten voidaan väittää, että ihminen lajina olisi huono, paha, jollakin lailla vääränlainen, kun se kuitenkin on nisäkkäistä ykkönen, pitkän luonnonvalinnan tulos. Luulen, että maailma voi muuttua tai on ehkä jo muuttunut ratkaisevasti avoimen tiedonvälityksen takia. Eikö Irakin sotakin ala tuntua jo vanhanaikaiselta. Ihminen on laumaeläin, joka saa lähes ihmeitä aikaan yhteistyöllä ja pitää huolta laumansa jäsenistä, kyse on vain siitä, miten lauma käsitetään.
'Karjala' sanotaan tulevan sanasta 'karja' joka alunperin tarkoitti sotajoukkoa, ihmisiä.
Poistase jäi vielä sanomatta, että viroksi on "kari" sanalla (kääntäen tulee myös tyveksi "karja") täsmälleen sama merkitys, mikä on suomeksi "karja" sanalla, paitsi että teillä on vielä esimerkiksi "lauma" ja meillä muuta ei ole
PoistaOlen emeritusbiologi ja minusta tuo kolmas vaihtoehto ei pidä puhtaassa muodossaan paikkaansa. Vaikka ihmisellä olisikin biologinen (geneettisesti määräytynyt) taipumus olla paha (mihin kyllä uskon), ei se tarkoita etteikö piirteeseen voisi (kasvatuksella) vaikuttaa. Kysymys vain on siitä, että kasvatuksen mahdollisuudet eivät ala nollapisteestä vaan miinuspuolelta ja että homma on tehtävä joko sukupolvessa uudelleen.
VastaaPoistaSosialismi on kapitalismia seuraava edistyksellinen liike. Neuvostoliitto ei voinut olla sosialismi, vaan valtiokapitalismi, sillä feodalismia seuraa kapitalismi, joka on siinä mielessä edistyksellinen. Globalisaatiota seuraa nyt alkava kapitalismin romahdus, josta seuraa sosialismi, ja edelleen kommunismi, joka on mm. valtioton tila jossa tuotantovälineet ovat kansan hallussa.
VastaaPoistaTässähän tulikin sitten muutamia blogistin ajatuksia havainnollistaen todistettua...
PoistaMuuten olen sitä mieltä, että liberalismia, kapitalismia tai miksi tuota nyt haluaisi nimittää, voisi kuvailla: Ihminen toimii oman etunsa (tai käsityksensä siitä) mukaan, mutta yhteisöjä voi silti parantaa.
"valtioton tila jossa tuotantovälineet ovat kansan hallussa."
PoistaOngelma on vain siinä, miten ne valtiottomassa tilassa (ts ilman salaista poliisia, vankileirijä oman edun tavoittelejoille jne) jatkuvasti pidetään "kansan hallussa".
Sitä paitsi kun "tuotantovälineet ovat kansan hallussa" kenen tai keiden konkreettisten yksilöiden hallussa ne ovat ts kuka pääse vetämään välistä.
Kyselijä-nyymiölle, välistävetämisestä:
Poistajos kaikki tekijät vetävät markkinatalouden kaltaisessa systeemissä osuutensa läpinäkyvästi, tuotantovälineet ja välistäveto ovat tasapainossa.
Totta kai välistäveto tarvitaan. Vanhahtava termi sille on arvonlisä.
Post-Torvalds maailmassa ihmiset osaavat Barter Dealin by heart. Mä laitan jotain teille. Ehkä myöhemmin saankin... Ja kun ihmiset oppivat tämän kuvion: mä uskallan tehdä jotain etupeltoon (ei kapitalistisesti voitonjaosta selvästi etukäteen määräten) ja uskon, että liikekumppanit tuovat osuutensa mukaan...
On syntynyt ja edelleen syntyy paljon ihmisiä, joiden ajattelussa ahneus ei ole pääasia, vaan tarpeellinen moottori löytämään oikea ja oma tasapaino eri arvoverkoissa.
En puhu paskaa. Elän tätä kuviota viikosta viikkoon, sopimuksia on tehty ja aihioita niille on lisää.
Osakeyhtiö on todella jees, vaikka olisi kuinka vanha asia. Ydin on se, että ihmiset alkavat luottaa, että voi ajatella pidemmälle kuin kaksi quarttaalia.
Pitää olla alle 40v, että tämän tajuaa. Ja näkee. Ja tuntee. Ja maistaa.
Ja allekirjoittaa sinisellä.
Voimakkaasti yleistäen voi todeta, että lähes kaikkien sosiaalisten eli eri suuruisissa yhdyskunnissa tai ryhmissä elävien lajien käyttäytymisessä on havaittavissa yksilön kannalta toisaalta "uhrautuvia" ja toisaalta "itsekkäitä" käyttäymismalleja. Itsekkäiden käyttäytymismallien joukkoon on liitettävä myös ainakin toistaiseksi selittämättömät tuhoamistilanteet. Lajin menestyminen riippuu siitä, kuinka hyvin näennäisesti ristiriitaisten käyttäytymismallien kokonaisuus sopeutuu ympäristön muutoksiin.
VastaaPoistaIhmisellä lajityypillisen käyttäytymisen perustalle on rakennettu sekä lait että moraali. Käsitteiden mukana samalla on luotu sellainen illuusio, että on mahdollista valita vain hyvältä tuntuvat käyttäytymispiirteet.
Ihmisen itsekkyydestä voimansa saavat taloudellisen toimeliaisuuden mallit ja toisaalta sosiaaliseen tasapuolisuuteen pyrkivät rakenteet tarjoavat oivallisia esimerkkejä ajatusharjoituksille.
Eräs pitkäaikainen kansanedustaja sanoi kerran yhdessä yksityistilaisuudessa, ettei niin hullua ehdotusta olekaan, joka ei saisi Suomessa vähintään 10%:n kannatuksen.
VastaaPoistaEnsimmäisen anonyymin varoitus on paikallaan: Varokaa idealisteja! Mutta siihen täytyy tehdä välttämätön tarkennus. Varoitus kohdistuu vain niihin ideoihin, jotka esittävät yhteiskunnalle jonkin tietyn päämäärän ja edellyttävät jokaisen siihen pyrkivän. Tällainen päämäärä on esimerkiksi kommunismi, tuotantovälineiden yhteinen omistaminen kommunistisen hallinnon ohjauksessa.
VastaaPoistaVaroitettaviin ideoihin ei voida lukea sellaista ideaa, joka ei kannata mitään tiettyä päämäärää vaan joka esittää ajatuksen siitä, miten eri päämääriin tähtäävät joukot voivat yhdessä sopia asioista. Tällainen on idea demokratiasta. Vaikka demokratian idea on nyt käytäntöön toteutettuna useassa maassa, vain muutama sukupolvi sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kannattajat olivat idealisteja ja säätyvallan kannattajat realisteja.
Demokratian idealla on myös tämän päiväinen sovelluksensa. Nykytalous saavutuksineen ja ongelmineen perustuu nimittäin vain yhteen tiettyyn päämäärään. Niin sosialistinen kuin kapitalistinenkin talous tähtää kasvuun ja siihen jokaisen edellytetään pyrkivän, vaikka painostamalla. Tätä päämäärää palvelevat rakenteet ovat kasvuidealistien ohjauksessa kehittyneet sellaisiksi, että saavutettuun vaurauteen tyytymisestä on tehty mahdotonta.
Nyt demokratian idean mukainen kysymys kuuluu, millaiset säännöt omistamiselle ja kaupankäynnille olisi asetettava, jotta yhteinen talous ohjautuisi yhtälailla niiden ohjaamana, joiden mielestä jo nykyisen kokoinen tuotanto on uhaksi luonnolle ja meille kaikille (ja sen jakautumistapa uhaksi sosiaaliselle hyvinvoinnille) kuin niiden ohjaamana, jotka katsovat, että tuotannon kasvattamisella ja paremmalla suuntaamisella ongelmista päästään.
Vastaus on yleensä läsnä jo kysymyksessä. Niin tässäkin tapauksessa, mutta ei ehkä aivan itsestään selvästi. Tarkemmin asia on esitetty kirjassani Uusi yhteiskuntajärjestelmä, joka on siis vapaasti luettavissa netissä. Suosittelen, parempaa kokonaiskuvaa asiasta ei muualta löydä.
Erästä kasvun ideologian perustelua ei yleensä mainita: Kasvu tekee mahdolliseksi ylläpitää yhteiskuntarauhaa lisäämällä (vaikka illusorisesti) alempien luokkien taloudellisia mahdollisuuksia vähentämättä mitään niiltä, joilla jo on liikaakin.
PoistaTähän sellainen lisäys, että kasvun toivotaan takaavan yhteiskuntarauhan parantamalla alempien sosiaaliryhmien toimeentuloa. Näin ei enää ole ainakaan täällä Euroopassa tapahtunut vaan yhteiskuntarauha on alkanut vakavasti rakoilla.
PoistaSe johtuu siitä, että omaksumassamme kapitalistisessa järjestelmässä on neutraaliin markkinatalouteen lisätty talouden kasvattamiseksi kasvukiihokkeita, jotka ovat samalla rikastumisautomaatteja, joista täällä esimerkkejä, kasvattaen lähinnä rikkaiden taloutta. Näin syntyvä eriarvoisuus on pystytty tähän asti hoitamaan tyydyttävästi kansallisilla sosiaalisilla tasauksilla, mutta talouden globalisoituessa nämä keinot ovat menettämässä tehoaan. Siksi kapitalistissosialistinen teoria kuin myös sen muokkaama käytäntö on tänään umpikujassa.
"ihmistä ja sitä kautta ihmisten yhteisöjä voi parantaa."
VastaaPoistaEhkä marxilaista perintöä voisi kuvata paremmin sanomalla, että yhteisöjä ja sitä kautta ihmistä voi parantaa. Marxislaisuus kun lähtee siitä, että yksilön pahuus (ylärakenne) johtuu yhteiskunnan (taloudellisista) rakenteesta (alarakenne).
Itse kannatan kolmatta, sanoisinko flacciuslaista, ajattelutapaa.
"...vaikkei kirkolla ole ollut käytännön ohjelmaa, tämänpuoleisessa maailmassa."
Sanoisin kyllä, että (katolisella) kirkolla on ollut vahva sosiaali-eettinen ajattelu.
Minulle flacciaanisuus on uusi käsite. Millaisille periaatteille ja säännöille hänen mukaansa yhteisen talouden tulisi rakentua? Miten kauppaa käytäisiin eri tavalla ajattelevien kesken?
PoistaItse olen kirjoittanut uskonnon merkityksestä talouden kehitykselle täällä. Löytyykö mitään yhteistä?
Flaccius on 1600-luvun luterilainen teologi, joka uskoi, että perisynti teki ihmisen kaikesta, myös yhteiskunnallisesta käyttäytymisestä pahan. Luther uskoi, että vain jumalasuhteessa ihminen oli paha ts kelvoton, mutta hteiskunnassa pystyi järjen avulla hyvään, lausui esimerkkinä Turkin sultaanin.
Poista"Ehkä näkyvin yhteinen piirre on ollut väkivalta."
VastaaPoistaNyt kyllä JK unohtaa marxilaisuuden suuremman haaran eli (kautskyläisen) sosialidemokratian, johon väkivalta ei ole todellakaan kuulunut. Väitän, että hyvinvointivaltio, joka on tuottanut tavallisille ihmisille suunnattomasti hyvää, on ollut juuri demarien projekti. Eivät porvaripuolueet ole työläisille tai köyhille juuri mitään oma-aloitteisesti antaneet.
Erittäin totta - mutta Kautsky - Bernstein arvioitiin marxilaisiksi vain omassa piirissään.Ne "oikeat" marxilaiset sanoivat heitä revisionisteiksi.
PoistaLeninin "lisäopit" ja Stalinin "sovellukset käytäntöön" tuhosivat marxilaisuuden parhaat puolet Venäjällä. Miten nämä "oikeat" saivat vallan (lähellä olivat jopa Suomessa 70-luvulla, -18 puhumattakaan!) ja alkoivat nimitellä meitä vilpittömiä revareiksi? Mielestäni materialistin filosofia, lisä-arvo teoria ym. Marxin kokoomatyönä aikaansaamat peruskäsitykset ovat edelleen relevantteja ja ajattelemisen arvoisia.
Poistapekka s-to.
SDP:n voimassaoleva puolueohjelma vuodelta 1999 totea sosialismista ainoastaan seuraavaa:
PoistaSosialismi korostaa yksilöiden yhteisvastuuta toisistaan ja yhteisöstään. Määritelmä on lyhyt ja ytimekäs, kuvitteli, että peruskoulun historian tunneilla todettiin sosialismin ytimessä olevan tuotantovälineiden yhteisomistuksen. SDP taitaa siis myös olla työväenpuolue ilman perinteistä sosialismia.
Jos haluaa tutustua mielenkiintoiseen teokseen suomalaisesta sosialismista, niin suosittelen Hannu Soikkasen kolmiosaista historiikkia SDP:stä, Kohti kansan valtaa osat 1–3. Historiikin parasta antia ovat puolueorgaanien viralliset pöytäkirjat, jotka kertovat esimerkiksi, miksi Kyösti Kalliosta tuli 1937 presidentti. Pitää mennä Minervan kirjastoon katsomaan, kerrottiinko aikoinaan historian oppikirjoissani tarina toisin.
Toivottavasti SDP julkaisee lähitulevaisuudessa historiateoksen seuraavasta puolivuosisadasta.
SDP:n pöytäkirjoista olisi kiva tarkistaa, koska Paavo Lipponen luopui sosialismista....
SDP:n jäsenten käsissä on kulunut ainakin Kautskyn Der Weg zur Macht, 1909 (Tie valtaan, 1910).
"Ne "oikeat" marxilaiset sanoivat heitä revisionisteiksi."
PoistaToistan edelleen, että millä oikeudella JK antaa marxisti-leninisteille yksinoikeuden marxilaiseen ajatteluun. Kyllä sossutkin ovat yhtä oikeita perillisiä.
"tuskin löytyy niin mieletöntä oppia, ettei joukko aikakauden älykkäimpiä naisia ja miehisiä rientäisi sitä ylistämään."
VastaaPoistaNiin totta, voi ihmistä!
Siinä mielessä ne äärimmäisen harvat, joilla on näkyä ja selkärankaa vastustaa aikakautensa suuria harhoja ansaitsevan jakamattoman kunnioituksemme. Monesti he ovat maksaneet raskaimman hinnan.
Kysymys mielestäni ei ole vain teorioiden suorasanaisesta puolustamisesta tai tukemisesta. Todella hyvin kompiloidut (käytän täällä Kemppisen sanaa tahallaan) ja siksi vaikutusvaltaiset teoriat ulottuvat aivoihimme asti myös, ja minusta enimmäkseen, välillisesti. Uskon, että tämän blogin kirjottajan päässään on periaatteita jotka ovat välillisten kautta hänen tiedämättä sinne joutunut, jotka eivät olisi sinne tiensä löytäneet ilman Marxin ahkeruutta.
VastaaPoistaSanoisin näin, että Marx kompiloi enemmän tai vähemmän yhtenäisen ajatuspilven ja lähetti sen tielle ja see pilvi ui maailman taivaalla tästä lähtien. Aika ajoin se sataa siellä sun täällä vähän 'marxilaisuuta' tai sitä mistä se koostuu. Sellaisesta sateesta syntyi esimerkiksi Slavoj Žižekin niminen herkkutatti. Hänen yli lensi tosin myös Freudin pilvi. Kysymys mitä voimme kysyä on: tuleeko se pilvi koskaan tyhjäksi ja pitäisikö tulla
Tässäpä erinomainen kommentti
PoistaHyvä kommentti, kyllä, näin teoriat vaikuttavat. Mutta yleensä Marxin ajatuspilvestä sivuutetaan sen ensimmäinen ajatus: filosofian tarkoituksena ei ole vain tulkita maailmaa vaan muuttaa sitä. Vasta sen jälkeen tulee Marxin kaavailema muutoksen teoria, joka jäi puutteelliseksi ja toimimattomaksi niin teoriassa kuin käytännössä.
PoistaZizekilläkin on varmasti omat ansionsa, mutta kyllä ne ovat enemmänkin tulkinnan ja selityksen puolella kuin maailmaa muuttavan ajatuksen luomisessa. Muutosta vaatiman Marxin pilven sattuessa kohdalle nykyiset talousfilosofit ovat joko pysyneet sisällä tai käyttäneet sateensuojaa. Muuta poikkeusta en tiedä kuin itseni.
Tämäpä, herra Kuulamörssäri, oli taas niin upeasti sanottu että varmasti käytän sanomiasi myöhemmin hyväkseni. Äläkä, palun, ole siitä pahoillasi! (Monet hyvät tekstit ja ideat perustuu siihen että ne on varastettuja. - Nyt en muuten puhu Sinusta.)
PoistaMiksi ihminen ei saa olla paha kun kerran Raamatun Jumalakin on paha? Olemmehan Jumalan luomuksia kaikki.
VastaaPoistaAlkukoulun uskontotuntien opetuksista muistan kuinka Jumala säälimättä murhasi satoja tuhansia ihmisiä ja enkelit hoitivat murhat loppuun.
Jos Raamattu julkaistaisiin tänään, se kiellettäisiin epäeettisenä ja rikollisena kirjana.
Ole tässä sitten lempeänä ja rauhallinen, kun joku tyyppi roikkuu kirkoissamme vertavaluvana, kidutettuna, naulittuna ja nautimme alttarin vieressä ihmissyönnistä.
Geenin itsekkyys.
Paholainen on paha.
PoistaIhminen se vasta paha aina on ollut ja tulee olemaan.
PoistaNe geenit..
Teillä on selvästi "uskonpuute".
PoistaOlkaa edelleen lempeä ja rauhallinen ja rakastava lähimmäisiänne kohtaan. Unohtamatta verokarhua.
Ihminen ei ole hyvä eikä paha. Ihmisessä on mahdollisuus hyvään tai pahaan.
Poista"Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen." Viimeiset kommunistimohikaanit, todistakaa meille, miten telakkakonserni STX:n Turun telakan ja Ranskan telakan henkilökunnalla on yhteiset edut.
VastaaPoistaKommunismin aapismääritelmään marxilaistenkin mukaan kuuluu, että se on yhteiskuntamuoto, jossa valtio, poliisi, armeija, rajat ja rajavaltiolaitos ovat käyneet tarpeettomiksi.
VastaaPoistaBolshevikit eivät itsekään uskoneet, että vallankumous voisi menestyä Venäjällä, vaan ajattelivat, että se alkaisi pikemminkin Saksasta, Ranskasta tai Englannista.
Kävi kuitenkin niin kuin kävi, ja NKP:n valtakunnassa internationalismin syrjäyttivät nationalismi, imperialismi, militarismi, henkilöpalvonta ja jopa antisemitismi. (Antisemitismi on merkillinen yksityiskohta, sillä Marx oli juutalainen ja myös Leninin äidinäiti oli juutalainen). Syntyi poliisi -ja vakoiluvaltio vailla vertaa. 1960-luvulta alkaen sitä piti yllä paljolti gerontokratia.
Aatteen ja toteutustavan välinen vastakohta oli niin ehdoton, että kommunismin aave lakkasi kummittelemasta Euroopassa kommunistien (tai sellaisiksi itseään nimittävien) oman toiminnan ansiosta.
Marx uskoi löytäneensä ihmisen ja muun luonnon kehityslait. Joita ihminen siis saattoi vain toiminnallaan edistää tai jarruttaa, ja tämäkin toiminta määräytyi viime kädessä hänen luokka-asemastaan, joskin asiaan vaikutti myös väärä tietoisuus ja vieraantuminen. Marxin historiakäsityksen, jonka K.Popper luokitteli "historisististen" teorioiden luokkaan, voimme nyt havaita vääräksi. Mutta hänellä on monia hyviä irrallisia ideoita kuten ylärakenteen (taiteet, kulttuuri,aatteet y.m) riippuvuus taloudellis-sosiaalisesta perustasta, sekä tavarafetisismi.
VastaaPoistaJK: "Toveri Stalinin nimissä on ajatus, että jos haluaa tehdä munakasta, on rikottava munat. Miksi munakasta olisi tehtävä, sen hän jätti mainitsematta. Itse epäilisin, että hän nautti munien rikkomisesta ja omaksui tuon sanonnan peitekertomukseksi."
VastaaPoistaEn millään haluaisi puolustaa Stalinia, mutta kyllä hän mielestäni mainitsi hyvinkin selvästi, mikä on se työn alla oleva munakas: ensin sosialismi, sitten kommunismi. Tulevaisuuden utopia siis.
Lisäksi väittäisin, että Stalinin ajan julmuuden selittäminen pelkästään johtajan sadistisella luonteella päästää meidät liian helpolla. Aivan kuin selittäisi natsien hirmuteot pelkällä Hitlerin fanaattisella mielipuolisuudella.
Olen eläintieteen professorini kanssa samoilla linjoilla. Kasvatuksella on suuret mahdollisuudet vaikuttaa ihmisenkin käyttäytymiseen.
VastaaPoistaMutta mitä meidän pitäisi tehdä jos empiirinen todistusaineisto ja materialistinen filosofia ovat ristiriidassa keskenään ?
VastaaPoistaYhteinen etu olisi se, etteivät nuo telakat olisi korealaisen pääoman omistuksessa, joka pystyi järjestämään huutokaupan Ranskan ja Suomen välillä siitä, kumpi maksaa korealaisille enemmän siitä että armeliaasti sallitaan kyseisen maan telakoiden ottaa tilaus vastaan.
VastaaPoistaKirjoitin kommentin, mutta se meni sivustolle, jota ei ole olemassa. Kokeilen, meneekö tämäkin sinne, jos ei mene, lähetän viestin uudelleen, tai luovutan.
VastaaPoistaJos elämä on ihmeellistä, vielä ihmeellisemmältä tuntuu teitokoneeni elämä.
VastaaPoistaNyt ei tullut virheilmoitusta, joten laitanpa varsinaisen viestini uudelleen:
TÄMÄ EI OLE EDES TARKOITETTU JULKAISTAVAKSI:
Tämä kirjoitus panee miettimään. En ole asiantuntija missään yhteiskunnallisessa asiassa. En voi siis mitään järkevää tähän kirjoittaa. Sen voin kai sanoa, että politiikka on murheellista seurattavaa. Hauskaa se on vain silloin, jos seuraa telkasta VALLAN LINNAKE -nimistä TV- sarjaa, joka kuvaa tanskalaista menoa politiikassa. Sen täytyy olla fiktiota, arvatenkin, mutta hyvin todelliselta se vaikuttaa. Katson sen joka maanantai, niin kauan kuin sitä riittää. Se on aina klo 22 illalla.
Se miksi kirjoitan, on ihan hullu asia. Olen kova näkemään unia. Tavallisesti ne ovat painajaisia. Mutta tässä eräänä yönä näin niin iloisen unen, etten uskonut sitä todeksi. Vaikka sekin tuntui ihan todelliselta. Ja oikealta. Kun aamulla heräsin uni oli poissa.
Olin näkevinäni siinä unessa, että ihailemani, monilahjakas mies, jonka runoja luin kirjastossa (että niitäkin!) oli liittynyt lukijoihini. Aah, miten ihmeellistä (unissa) voi tapahtua. No, en minä kauhean pettynyt pystynyt olemaan, sillä unet ovat unia. Kun niistä herää, onkin turvallinen, arkinen elämä edessä.
Tämä EI ole mikään asia, jota kannattaisi hautoa mielessään. Kerroinpa vain, miten hulluja uneni voivat olla. Ja tämähän oli pelkästää miellyttävä uni!