Sivun näyttöjä yhteensä

2. helmikuuta 2013

Ammattivalittajat





Joku kysäisi jotain Arposen komiteasta (Tuomioistuinlaitoskomitea). Otin kymmenen vuoden takaiset paperit esiin ja totesin pudotelleeni tässä blogissa vähän väliä tekstiä, joka on kuin suoraan mietinnöstä.

Olisi hyvä ajatus ottaa laaja mietintö ministeriössä esiin. Erinäiset asiat ovat tulleet uudelleen ajankohtaisiksi. Itse komitea oli hyvä. Asiantuntijoina toimivat professorit Jyrki Virolainen ja Asko Välimaa. Erikoisasiantuntija oli aktiivinen Sakari Laukkanen. Mukana oli Matti Tolvanen, silloin syyttäjänä – oikeastaan koko porukka pitäisi luetella.

Komiteoille on naureskeltu iät ajat. Vaativan hankkeen kehittäminen komiteassa on kuitenkin harvinaisen kovaa – ja palkatonta – työtä.

Ne tekijänoikeuspuolen lainsäädäntöporukat, joissa olen majaillut, ovat välillä repsahtaneet aika yhdentekeväksi kinaamiseksi. Paras muistoni on asunto-osakeyhtiöoikeutta kehittänyt komitea, jota veti Paavo Nikula. Siinä toteutui sekin sääntö, että ainakin itse opin enemmän kuin osasin antaa. Ja siinäkin samoin kuin tässä Arposen komiteassa pelleily ja poseeraaminen jäi hyvin vähälle, koska kaikki olivat sitä mieltä, että nyt tehdään töitä. Ja kuten aina, suurin urakka oli sihteereillä, joina tässä toimivat Anne Niemi ja Antti Savela.

Otsikkoni on viittaus uuteen Kanavaan (1/2013), jossa Teuvo Arolainen selvittää korkeimman hallinto-oikeuden näkökulmastaan ammattivalittajien eli kverulanttien ongelmaa. Mainio ja valaiseva juttu. Ja kirjoittaja esittää joitakin yllättävän kannan. Päätoimisten kaavoista valittajien merkitys on väitettyä vähäisempi. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että jollakin taholla voi olla tarve liioitella viivytyksiä ja ”turhaa työtä”.

Perusasia on selvä. Ei ole eikä saa olla keinoa rettelöitsijöiden hillitsemiseksi. Kun on oikeusvaltioksi ruvettu, kaikki valitukset ja kantelut on käsiteltävä, vaikka kaikki tuomioistuimissa ja erinäisissä viranomaisissa toimineet tietävät nimeltä nämä muutamat legendaariset hahmot, jotka tehtailevat jopa satoja valituksia vuodessa, oli asiaa tai ei. Ja kaikki tuntevat tietyntyyppisten, luultavasti mieleltään häiriintyneiden henkilöiden kirjoitukset, joissa ei välttämättä ole mitään vaatimustakaan, paitsi että koko tuomioistuin pitäisi varmuuden vuoksi piestä.

Keskuudessamme elää ihmisiä, jotka joutuvat räikeän oikeusmurhan kohteiksi kerran päivässä, joskus kahdesti. Ennen asianajotoimistoille oli tätä väkeä kanta-asiakkaina, ja hyviin tapoihin kuului, että heitä kuunneltiin hetki ja heistä hankkiuduttiin eroon sopuisasti. Muistan eräänkin Töölön maitokauppojen kauhun, jonka tyypillinen vaatimus oli esimerkiksi toimittaa nimeltä mainittu kauppias syytteeseen murhan yrityksestä, koska asianomaiselle täti-ihmiselle oli kyseisen henkilön kaupasta myyty todennäköisesti tunkkaantuneita ohrasuurimoita.

Arolainen huomauttaa aivan oikein, että hyvin omituisilta vaikuttavien kirjelmien joukossa on aina välillä oikeaa asiaa, vaikkei se virkamiehelle heti valkenisikaan.

Mieleeni tuli kuitenkin yksi täydennys, jonka tuomarin virkavastuusta kauan sitten päässyt ikämies voi esittää. Ihmiset pelkäävät viranomaisia, kanteluita ja etenkin oikeusjuttuja aivan suotta. Epäilen että asiaan saattaa vaikuttaa jatkuva altistuminen television tarjoilemille oikeussalidraamoille.

Moni muutoin järkevä ja todellisuudentajuinen ihminen luulee, että oikeudessa käy armotta huonosti tai että joka tapauksessa se osapuoli voittaa, jolla on suulaampi asianajaja.

Tämä ei pidä paikkaansa. Etenkin esivalmistelun tultua käyttöön viranomaisissa voi pärjätä aivan omin avuinkin. Tiedämme kaikki ihmistyypin, joka esimerkiksi huoneistokauppojen yhteydessä alkaa hyppiä tasajalkaa ja vannoo, että raastuvassa tavataan. Sellaiseen on syytä vastata, että jään odottamaan kiinnostuneena.

Kysymyksessä voi olla kiristämiseltä maistuva pelottelu. Epäasialliseksi heittäytyminen on viite siitä, ettei asianomaisella ole puhtaita jauhoja pussissa. Olen kuullut liian monta kertomusta aivan älyttömistä hinnanalennuksista ja korvauksista, joihin on suostuttu oikeudenkäynnin pelossa. – Mutta joskus kannattaa maksaa, jos asianomainen hyväksyy kohtuullisen suuntukkijaisrahan.

19 kommenttia:

  1. TV1:n MOT-ohjelmassa 28.1. kerottiin ns. nahkatakkimiehistä, jotka tulevat perimään liikemiehiltä tai muuten vaan hieman onnettomilta velallisilta saatavia. Ohjelmassa mainittiin "uhrina" Mika Arolainen -niminen liikemies. Tv-jutulta tuntui kuitenkin putoavan tältä osin pohja pois, sillä ohjelman tekijät joutuivat myöntämään, että alioikeudessa käsirahajutun voittanut Arolainen onkin hävinnyt mainitun jutun Kouvolan hovioikeuden tuoreella tuomiolla ja että hänen liikekumppininsa, jonka väitettiin ohjelman mukaan lähettäneen nahkatakkimiehet Arolaisen perään ja saaneen siitä hyvästä vankeustuomion, oli jouduttu päästämään toisen hovioikeuden päätöksellä pois tutkintavankeudesta. - Onkohan blogissa mainittu Teuvo Arolainen tämän MOT-ohjelmassa mainitun Arolaisen sukulaismies?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat velipoikia, Teuvo järjesteli ohjelman kaverinsa Marko Niemen kanssa mot-ohjelmaan "Tryal by Press" hyvä veli järjestelmässä ja velipojan jelppimiseksi

      Poista
  2. Ammattikverulanttien määrä on lisääntynyt varsin voimakkaasti ja heille on avautunut "uusi kioski" EIT:n muodossa.
    Heidän diagnosoimisensa on osoittautunut turhaksi ja vääräksikin toimeksi.

    Kanavan kirjoitus on mainio myös maallikolle (66v).

    Olen Kemppisen kanssa samaa mieltä: mitään patoa tälle toiminnalle ei avoimessa yhteiskunnassa voi eikä saa olla.

    Asiaan hivenen kaukaisesti liittyen:

    http://www.hs.fi/paivanlehti/03022013/sunnuntai/Vaari+oli+natsi/a1359789263536

    VastaaPoista
  3. On mielenkiintoista ajatella, että amerikkalaisten elokuvien ja tv-draamojen kuvaukset saattavat vaikuttaa suomalaisten käsityksiin oikeudenkäynneistä meilläkin. Useimmillahan ei omia kokemuksia taida olla.

    Kun en katso tv:tä, en tiedä missä määrin suomalaisen oikeuskäynnin todellisuus välittyy sieltä. Suomalaisissa elokuvissa oikeudenkäyntikuvaukset ovat muistikuvani mukaan suppeita, ja on kai vain harvoja elokuvia, jossa oikeudenkäynti on keskeisellä sijalla.

    Poikkeuksiin kuuluu Valentin Vaalan viimeinen pitkä näytelmäelokuva Totuus on armoton, joka perustuu Mauri Sariolan romaaniin. Kumpaakaan ei pidetä juuri missään arvossa, mutta tavallisen, perinteisen suomalaisen käräjäoikeuden tunnelmasta on elokuvassa ehkä jotakin sellaista tavoitettu, mitä en muualla muista nähneeni.

    Olisiko syy siinä, että suomalainen oikeudenkäynti vieroksuu draamaa ja pyrkii mahdollisimman suureen neutraalisuuteen ja asiallisuuteen, niin kuin pitääkin.

    VastaaPoista
  4. "Perusasia on selvä. Ei ole eikä saa olla keinoa rettelöitsijöiden hillitsemiseksi. Kun on oikeusvaltioksi ruvettu, kaikki valitukset ja kantelut on käsiteltävä, vaikka kaikki tuomioistuimissa ja erinäisissä viranomaisissa toimineet tietävät nimeltä nämä muutamat legendaariset hahmot, jotka tehtailevat jopa satoja valituksia vuodessa, oli asiaa tai ei."

    Tästä huomaa, että entispäivän edistyksellinen on koko työikänsä saanut työskennellä leelian lepotuolissa. Mutta pitääkö vieläkin olla oikeiden työtätekevien ihmisten riesana ja kulujen aiheuttajana?

    Että pitäisi vielä näytellä käsiltelvän selvästi perusteetonta ja aiheetonta juttua.

    VastaaPoista
  5. "...Kirjoittaja antaa ymmärtää, että jollakin taholla voi olla tarve liioitella viivytyksiä ja ”turhaa työtä”."

    Eikohan tama ole paasaanto. Kun kaavan laadituttaja saa valituksen, niin tuntuuhan se viivytykselta ja "turhalta tyolta". -- Vesannon kunta paatti rakentaa kalojenkasittelylaitoksen keskelle vapaa-ajan asutusta. Metsaneuvos valitti, mutta havisi Kuopion HO:ssa. Mutta metsaneuvos ei tyytynyt, valitti Korkeimpaan ja voitti. Korkein totesi, etta voimassa olevassa kaavassa ei ollut tallaiseen kayttoon varausta eika suunniteltu alue ollut rakennuspoaikka ollenkaan. Kuopiom HO ei tata ollut jummartanut. Pienen kunnan isat valittivat viivytysta ja turhaa tyota. No, olihan siina viivytysta ja turhaa tyota, mutta aiheuttiko sen valittaja vai kunnan ja Kuopion HO:n ymmartamattomyys.

    VastaaPoista
  6. Onkohan se todellisuuden tajun puutetta meikäläisessä, kun minulle on muodostunut sellainen käsitys, että 1990-luvun Suuren Laman seurauksena koko oikeussuojajärjestelmämme asettui pankkien puolelle näiden laina-asiakkaita vastaan näytöstä riippumatta?

    Poliisi oli haluton tutkimaan pankkien epäiltyjä väärinkäytöksiä. Syyttäjä oli haluton syyttämään, jos poliisi jotain löysikin erittäin suppean ja vaatimattoman tutkinnan seurauksena. Jos nyt kuitenkin sai juttunsa syyttäjän toimesta käräjille, niin siellä viimeistään pankkien vehkeilijät vapautettiin kaikista syytteistä, vaikka jopa asiakirjanäyttö olisi edellyttänyt tuomiota.

    Tällaisia tapauksia lienee Suomessa jopa tuhansia.

    Totta kai pankit piti pelastaa, mutta ne olisi voitu pelastaa laina-asiakkaidensa kautta. Pankit eivät pärjänneet, kun niiden laina-asiakkaat eivät pärjänneet lainojensa kanssa. Vakaa ja lopulta vahva markka tuhosi Suomen koko kansantalouden niin, että kaikki pankitkin joutuivat konkurssia muistuttavaan tilaan. Ei tällainen meininki ollut mitenkään yksittäisten laina-asiakkaiden syy. Ei yksin eikä kollektiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipilan kannattaa lukea Kuisma-Keskisarjan "Erehtymättömät", jossa esitetään kohtuujärjevät perustelut miksi pelastamiseen laina-asiakkaiden kautta ei ryhdytty.

      Siinä hän on oikeassa, että tuomioistuinratkaisujen linja oli pankkimyönteinen. Yhtenä syynä siihen oli KKO:n 1989 tekemä takaajien kannalta äärimmäisen tyly ennakkoratkaisu. Sen vaikutuksesta takausten sovitteluun ei ryhdytty.

      Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että pankien voitot perustuivat allekirjoitettuihin papereihin, joiden ehdot oli laadittu pankelle edullisiksi. Koko yhteiskunan toiminta edellyttää, että sopimuksista, varsinkin kirjallisista pidetään kiinni.

      Poista
    2. Erehtymättömät -kirja on luettu.

      Valitettavasti paikoitellen kirja on kirjoitettu ikään kuin juosten kustu.

      Poista
  7. Anonyymille tiedoksi, että Teuvo ja Mika Arolainen ovat tietääkseni veljeksiä. Tähän perustui tonttikaupan saama voimakas julkisuus. Teuvo Arolainen lienee Sanoma Oy:n entinen tiedottaja, joka sai kenkää A. Erkolta epäselvien matkalaskujen vuoksi. Siitä olikin hyvä edetä seuraavaksi KHO:een, jossa voi kirjoitella blogeja mm. ammattivalittajista.

    VastaaPoista
  8. "Totta kai pankit piti pelastaa, mutta ne olisi voitu pelastaa laina-asiakkaidensa kautta. "

    Asiasta luin viimeksi Kuisman ja Keskisarjan Erehtymättömät-kirjassa, joka on ollut täälläkin esillä. Siinä kysymys sai sympatiaa, mutta minustakin aiheellisen vastakysymyksen: miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todellakin miten?

      Pankit saivat rajattoman ja vallattoman pankkituen. Tämä johti siihen, että mm ne yritykset kaadettiin pankkien toimesta, joilla oli hyvät vakuudet lainoilleen. Kun taas ne yritykset, joilla oli huonot vakuudet lainoilleen, niin niiden kanssa pankit pyrkivät tekemään järkeviä maksu- ja lyhennyssopimuksia.

      Tuomioistuimet lätkäisivät irtisanotuille lainoille jopa 18.75% sakkokorkoja. Ne, jotka olisivat selvinneet "normaaleilla" koroilla, eivät tällaisen kohtelun jälkeen kyenneet enää lainojaan hoitamaan.

      Keinoja pankkien pelastamiseksi velallisten kautta olisi tietenkin löydetty sopivia keinoja, jos olisi edes haluttu asiaan paneutua. Vakautetut ja lyhennysvapaat lainat olisi ollut yksi keino.

      Suomen valtio velkaantui muutamassa vuodessa noin 3 miljardista eurosta aina noin 70 miljardiin euroon asti ulkomaisissa valuutoissa. Paniikkiratkaisuissa. Aivan käsittämätön juttu, kun Suomella oli oma valuutta käytössään.

      Maa, jolla on oma valuutta, niin valtiolta eivät silloin rahat lopu ikinä. Suomen Pankki olisi voinut ostaa Suomen valtion velkakirjoja tarpeellisia määriä pahimpien kuilujen ylimenon ajaksi.

      Aijaa, Zimbabwen tielläkö oltaisiin muka oltu?

      No ei tietenkään. Mikä ero sillä olisi ollut ostiko joku ulkomainen finanssilaitos Suomen valtion velkakirjoja vaiko Suomen Pankki. Samat summat rahaa siinä olisi tullut valtion alijäämäisiä budjetteja rahoittamaan.

      Poista
  9. > Ihmiset pelkäävät viranomaisia, kanteluita ja etenkin oikeusjuttuja aivan suotta.

    Joillakin on kyllä ihan käytännön tietoa. Maaseudulla jotkut suurmaanomistajat tehtailevat oikeusjuttuja aina silloin tällöin. Hyvin piinallista sille, joka joutuu tulilinjalle, vaikka jutun voittaisikin.

    Itselläni on tällä hetkellä ongelmana se, että entinen vuokranantaja ei palauta takuuvuokraa. Se on köyhälle suuri raha, mutta oikeusjutun nostaminen maksaisi paljon, ja mitäs jos vuokranantaja viime hetkellä maksaa, niin oikeuskulut jää minun maksettaviksi, ja ne ovat enemmän kuin takuuvuokra, paljon enemmän.

    Ei taida olla tähän mitään "oikeudenmukaista" ratkaisua...

    > Epäilen että asiaan saattaa vaikuttaa jatkuva altistuminen television tarjoilemille oikeussalidraamoille.

    Hiukan epäilen. Ihmisillä on tapana nähdä tv:n vaikutus hyvin suurena, vaikka totuus on hyvin erilainen.

    VastaaPoista
  10. Totta puhuen: siinä kysymys sai yllättävän vähän sympatiaa. Oikeistolainen kirja.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. Suomen valtio velkaantui muutamassa vuodessa noin 3 miljardista eurosta aina noin 70 miljardiin euroon asti ulkomaisissa valuutoissa. Paniikkiratkaisuissa. Aivan käsittämätön juttu, kun Suomella oli oma valuutta käytössään.

    Ei ollenkaan käsittämätön asia, vaan perustuu siihen, että joillain päättävillä kansantalouden "osaajilla" on sellainen harhainen käsitys, että velkaa pitää ottaa ja paljon. Kunhan velan kasvu on pienenpää kuin mitä bkt kasvaa, ei ole kuulemma mitään hätää. Paitsi tietenkin, jos tulee talouskriisi ja ponzi-huijaukset paljastuvat. Velanotto oli aivan harkittu teko ja syylliset pitäisi asettaa edesvastuuseen, mutta näinhän ei tapahdu viä ikinä. Onneksi Sailaalla ja muilla syyllisillä on ns. kympit vähissä, niin kuolevat vanhuuteen pian ja niistäkin päästään eroon.

    VastaaPoista
  12. "Kun on oikeusvaltioksi ruvettu, kaikki valitukset ja kantelut on käsiteltävä..."

    Petersen-Soukan jo vanhentuneen Englannin oikeuslaitos -teoksen (s 153) mukaan siellä voitiin kverulantiksi virallisesti todetun osalta määrätä, että tämä tarvitsi asian käsittelyyn tuomioistuimen luvan. Jo teoksen aikaan UK oli oikeusvaltiona valovuosia meitä - ja useimpia manner-Euroopan maita - edellä.

    VastaaPoista
  13. "Ihmiset pelkäävät viranomaisia, kanteluita ja etenkin oikeusjuttuja aivan suotta...Moni muutoin järkevä ja todellisuudentajuinen ihminen luulee, että oikeudessa käy armotta huonosti tai että joka tapauksessa se osapuoli voittaa, jolla on suulaampi asianajaja. Tämä ei pidä paikkaansa. Etenkin esivalmistelun tultua käyttöön viranomaisissa voi pärjätä aivan omin avuinkin."

    Nyt JK valitettavasti antaa osin väärää tietoa: riita-asiaan joutumista on syytä todella pelätä, koska siinä tavallinen ihminen voi saada oikeudenkäyntikuluvelvoitteen, joka saataa hänen talouteensa epätasapainoon. Nykyprosessissa myös asianajon laadulla on paljon suurempi merkitys kun ennen: ei kylläkään suulaudella vaan sillä, että osaa selvittää jutun ja vedota oikeisiin perusteisiin (oikeustosiseikkoihin) ja todisteisiin. Valmistelu päin vastoin pahentaa asiaa: jos siellä ei tehdä tuota ja puheenjohtajan päättäessä valmistelun prekluusio astuu voimaan, kaikki on hukassa! Ja sitä ei korjaa hovi- eikä korkein oikeus, oikeuskanslerista nyt puhumattakaan. Myöskään puheenjohtaja ei voi eikä saa ryhtyä tämän avustajaksi, vaikkakin materiaalinen prosessinjohtovelvollisuus onkin.

    Maallikko yksin nykyriitaprosessissa on tapahtumistaan odottava oikeusmurha!

    VastaaPoista
  14. Mats Dumell on kirjoittanut kirjan "valheiden helminauha" jossa käsitellään Teuvo Arolaisen julkisuuten tuoma veljensä Mikan kiinteistökauppa. Kannattaa lukea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kiristysrikoksesta, sekä verorikoksestakin lainvoimaisesti rangaistuksiin tuomittu rikollinen Tuomo Partanen on kertonut itse maksaneensa, taannoin maanpetoksesta tuomitulle Matts Dumellille kirjan kirjoittamisesta. Kirjassa koitetaan tehdä päähenkilö Tuomosta rehellistä "liikemiestä" joka on joutunut huuhteluvesien mukana Suomen oikeuslaitoksen tuomitsemaksi ilman syytä. Kirjassa paljon virheitä, perättömyyksiä ja suoranaisia valheita, joilla koitetaan saada hämärrettyä sitä tosiseikkaa, että Suomessa saa tuomion jos lähettää perintämiehiä asialle, eikä käytä niitä keinoja ja sääntöjä, mitä meidän yhteiskunnassamme on säädetty.
      Jossain Venäjällä ehkä käytetään luvattomia perintämiehiä, mutta ei meillä.

      Poista