Sivun näyttöjä yhteensä

3. helmikuuta 2013

Judt ja Snyder





Harva lukee tämän kirjan kokonaan. Jokaisen pitäisi.

Kirja on ”Thinking Twentieth Century”. Nyt se on Suomessa pokkarinakin, vaikka ilmestyi vasta hiljan. Judt (1948 – 2010) kuoli vaikeaan keskushermoston sairauteen oltuaan sitä ennen oikea pitkän linja historiantutkija ja yksi maailman johtavista esseisteistä. Hän kirjoitti paljon New York Review of Booksiin.

Kirja syntyi kuolemaa tekevän Judtin ja Snyderin (viimeksi ”Bloodlands”), Yalen historian professorin (synt. 1969) keskustelujen kirjauksena. Aiheena on Judtin Englannin juutalainen lapsuus, kouluttautuminen Cambridgessa, sitten Ranskassa juuri vuoden 1968 aikoina Ecole Normal Superieuressa ja Sorbonnessa ja sen jälkeen useissa USA:n yliopistoissa.

Ja miksi räyhään tästä kirjasta, kun oivallisia historian alaan luokitettujen opuksia ilmestyy koko ajan?

Kirjoittajat opettelivat ensin Ranskaa ja Italiaa ja sitten tsekkiä ja puolaa ja viettivät pitkiä aikoja entisessä Keski-Euroopassa, jossa heille sanottiin, että lännestä ei tule muuta kuin kyyneleitä ja rahaa. He haluavat, että joku lisäksi ymmärtäisi heitä. Kukaan ei ymmärrä, ei alkukielellä eikä käännöksenä.

Poikkeuksia ovat kirjallisuus (Milosz, Havel, myös Kundera vaikka tsekit eivät pidä hänestä) ja teatteri + elokuva. Roman Polanski ja Milos Forman ovat itä-eurooppalaisia.

En ole kuullut kenestäkään suomalaisesta, joka olisi muuttanut Prahaan tai Varsovaan tai Budapestiin. Tiedämme, että siellä asuu ikäviä ihmisiä, jotka harrastavat vastenmielistä ja ehkä vaarallista politiikkaa. Olut kyllä kuluu olevan hyvää.

Kirja ”Suomen historia 1917 – 2013” on edelleen kirjoittamatta.  Kaikella kunnioituksella olemassa olevia, eteviä tutkijoita kohtaan  - haluaisin kirjan, jonka aihe olisi ”Suomi Euroopassa ja maailmassa 1917 – 2013”.

Muistattehan, että vuoden 1968 jälkeen Suomi oli Neuvostoliiton ulkopuolella ainoa maa, jossa vaikutti suhteellisen vahva, Moskovalle kuuliainen kommunismi äänestäjineen? Totta kyllä, että SKP:n hajaannus alkoi tästä.

Kuten Judt ja Snyder perustelevat, Baltiasta DDR:n kautta Bulgariaan järjestelmä toimi siten, että paikalliset poliitikotkin olivat olevinaan kommunisteja ja neuvostojohtajat olivat uskovinaan sen todeksi.

Tai: pankkikriisiämme ja sen myötä lipumistamme EU:n jäseneksi kuvataan jatkuvasti asioina, jotka tapahtuivat Suomessa ja Suomelle. Asiantuntijamme tietenkin muistuttavat Neuvostoliiton rapautumisesta ja idänkaupan kaatumisesta. Mutta he eivät puhu Margaret Thatcherista eivät Ronald Reaganista ja siis läntisten talouksien odottamattomista muutoksista.

Judtia on suomennettu (”Huonosti käy maan”, 2011). Hänen kirjansa ranskalaisista intellektuelleista nousivat otsikkoihin, etenkin kun hän pani vastakkain Sartren kaltaiset älyköt, joilla riitti ymmärrystä idän aatteille, ja sellaisia jättiläisiä kuin Albert Camus, Raymond Aron ja ehkä yllättävästi sotaa edeltäneen kansanrintaman pääministeri Léon Blum.

Hyvät historian esseistit ovat perehtyneet aiheeseensa kunnollisesti. Judt – ja samoin Snyder – kuuluvat siihen joukkoon, joka on myös tutkinut aiheen itse. Tässä kirjassa, josta aion kirjoittaa lisää, Judt esimerkiksi kertoo, miten hän istui kuukaudesta toiseen lukemassa 1920-luvun lehtiä ja lehtisiä Ranskassa ja matkusti sitten Stanfordiin lukemaan ne julkaisut, jotka ranskalaiset olivat ”kadottaneet”. Stanfordin Hoover Towerissa on muuten Suomenkin kannalta epämiellyttävää asiakirja-aineistoa.

Judtin kuuluisin kirja on varmaan ”Postwar”. Se on ykkösteos sodanjälkeisestä Euroopasta ja sisältää loputtomalta tuntuvan määrän oivalluksia ja avauksia asioista, jotka luulimme tuntevamme. Sivumennen – on vaikea väittää ymmärtävänsä ranskalaista elokuvaa Godardista ja Truffautista nykypäivään ellei hallitse niitä tosiasioita, jotka Judt on paketoinut nautittavasti.

19 kommenttia:

  1. Kummallista, mutta juuri eilen kun olin kylässä Kyröössä siinä Välskärin kertomusten talossa, tuli puheeksi pitkä historia, tottakai. Topelius oli löytänyt paikan hienoimman talon ja joen toisella puolen on Napuen taistelukenttä.

    Mutta meidän kaikkien paikalla olijoiden mielestä kukaan ei pysty käsittämään tämänhetkistä omituista sekasotkua joka johtuu paljolti siitä, ettei kukaan meistä ole päässyt päivittämään koulun historianopetusta.

    Voi tietysti olla että Suomella ei ole paljon merkitystä, mutta kyllä kai sentään: rajamaa ja viimeisin paikka kohti länttä jossa ugreilla on säilynyt vielä kaksi omaa kieltä, saame ja suomi. Hätkähdin Snyder-sanaa, koska hän oli pohtinut Anselm Hollon kanssa (siis Gary S.) Suomen kulttuuria.

    Olivat tulleet siihen tulokseen, että Siperian kautta Suomi ja suomi kuuluvat samaan kulttuurihistorian kerrostumaan kuin Amerikan intiaanit. Se on kyllä totta, vaikka ilmeisesti Venäjä on kurittanut pohjoista niin paljon pahoin, että sieltä on vaikea löytää enää alkuperäistä meininkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anselm Hollon kuoleman yhteydessä linkkiselailussa tuli tosiaan vastaan tämä Gary Snyder -nimi. Eli myöskin hätkäytti tässä blogissa. G. Snyder on runo- ja ekomies. Liekö Linkolan suuntaan? Joku keskustelu löytyi, mutta en jaksanut keskittyä ymmärtämään.

      Poista
  2. Mitä erikoista tai epämiellyttävää siellä Stanfordissa on, jota ei Suomen arkistoista löytyisi?!

    Olisiko Suomen kannata epämiellyttävää tieto, että suurpankki antaa presidentille suurehkon lisäeläkkeen? Tämä tosin on julkista tietoa kiitos Kuisman pankkihistoriikkien, en viitsi tarkistaa, mutta Paasikivi taisi vaieta tästä lahjasta omissa päiväkirjoissaan.

    Muutenkin arkistoista on vino pino julkista tavaraa, joka voisi vielä tänä päivänä olla kiusallista Suomen eliitille. Varsinkin, jos alkuperäinen arkiston avaimenhaltija ei ole ehtinyt siivota jälkiään ennen poismenoaan, niin helmiä on löydettävissä, kun vähän miettii mihin kannattaisi pyytää tutkimuslupia.

    Unto Hämäläinen kertoi aikanaan Päivälehdessä, miten SDP päätyi suoran kansanvaalin kannalle pressanvaaleissa. Onkohan kukaan katsonut, miten tai miksi SDP pyysi Kekkosta vuoden 1978 presidentinvaalien ehdokkaaksi?





    VastaaPoista
  3. Suomi on ylpeä siitä että on tullut otetuksi väkisin.

    Joka paikan Donnerin edustaman ns. Tartsan naislogiikan mukaan ruotsalainen Ruotsi on hienoa, samoin virolainen Viro, venäläinen Venäjä ja norjalainen Norja, mutta suomalainen Suomi on fasismia.

    Mihin viiteryhmään Suomi haluaa kuulua, usein kysellään, eikä vastaaminen tunnu helpolta etenkään tänään kun suomalaiset elokuvaihmiset ovat itse palkinneet itsensä "Iron Sky" leffasta jossa löysivät natseja kuusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika väsynyttä. Käy vaikka välillä suihkussa.

      Poista
    2. Uurnilla tavataan. Missä on Rienzi?

      Poista
  4. Sohvaperunoilla olikin kissanpäivät lauantaina valtion tv:n esittäessä Teemalla Wagnerin "Rienzin", Hitlerin suosikkioopperan, ja heti perään kaksi natsileffaa.

    Siitä olikin helppo avata aamulla Hesarin aukeamat joilla etsittiin Saksasta "natsivaareja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoja on kai sitten sohvilla monenlaisia. Kyllä ne filmit kesti katsella ilman sen kummempaa kissanpäivää.

      Poista
  5. Muinoin yhteiskuntatieteitä opiskeltuani petyin. Syvästi nauratti, kun Pekka Kuusi kutsui itseään "entiseksi sosiologiksi". Olin samaa mieltä.

    Sitten luin Tony Judtin artikkeleita New York Review'sta ja rupesin uskomaan uudelleen historiantajun ja yhteiskunnantajun yhdistämiseen.

    Järjettömän hieno kirjoittaja. Oikeastaan melkein järjellisen hieno kirjoittaja.

    VastaaPoista
  6. Sain toivomukseni mukaan joululahjaksi.

    VastaaPoista
  7. Hei! Kirjoitit, että Roman Polanski ja Milos Forman ovat itä-eurooppalaisia.
    Hmm, tsekit sijoitetaan jopa Helsingin yliopiston Eurooppa-opinnoissa vankasti keskieurooppalaisiksi. Kundera käsittelee kirjoissaan mm. keskieurooppalaisen identiteettiä.

    Voisihan sitä karttaakin katsoa ja pohtia mikä on Eurooppa, milloin se valmistui, missä menevät rajat ja miksi.

    Terveisin Pauli Vanhala

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Praha on Wienistä länteen. Vuosisata sitten Praha olisi voinut olla aika ihanteellinen solmukohta, lyhyt matka Berliiniin, sekä muihin Preussin kulttuurikeskuksiin, Sveitsi naapurissa, sekä kotimaan matkailua Wienin tai Budapestiin.

      Varsova taas oli sata vuotta sitten Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki, tarkisti asian sata vuotta vanhasta kansakoulun oppikirjasta.....

      Poista
  8. "Hänen kirjansa ranskalaisista intellektuelleista nousivat otsikkoihin, etenkin kun hän pani vastakkain Sartren kaltaiset älyköt, joilla riitti ymmärrystä idän aatteille, ja sellaisia jättiläisiä kuin Albert Camus, Raymond Aron ja ehkä yllättävästi sotaa edeltäneen kansanrintaman pääministeri Léon Blum."

    Tämän saman teki jo 80-luvullla Yrjö Ahmavaara tunnetuissa Kanava-artikleissaan. Ne on myös julkaistu "Esseitä tästä ajasta" kirjassa (WSOY, 1987). Kirja on edelleen lukemisen arvoinen.

    Kysyin kerran nuorelta vasemistolaiselta juristilta, mitä mieltä hän on Ahmavaarasta. Vastaus oli lyhyt: "se mies pitäisi ampua".

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  9. Saamenmaa ulottuu lännessä vielä Ruotsi-Norjaan, joten ei Suomi ole ugrilaisuuden viimeinen raja-asema lännessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamenmaa ansaitsisi oman valtion tuonne pohjoiseen. Mutta siinä pitäisi olla mukana koko alue Norjasta Kuolaan.

      Onneksi me ei olla raja-asema mitenkään katastrofaalisella tavalla ainakaan nyt. Saamelaisilla voi olla asiasta eri mielipide. Mietin tuossa myös sitä, että mahtaakohan suomen opintoihin kuulua minkälaisia ugrikieliä nykyään. Saame olisi tärkeä.

      Poista
  10. Löytyy ainakin yksi suomalainen, joka on muuttanut Tsekkiin asumaan.
    http://pinkladyczechsoutcentraleurope.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. lainaus: "Muistattehan, että vuoden 1968 jälkeen Suomi oli Neuvostoliiton ulkopuolella ainoa maa,"

    Nythän asia sillä tavalla, että on olemassa suomalaisten oma käsitys ja venäläinen käsitys tästä asiasta. Venäläiset ajattelevat tai kuvittelevat että Suomi on edelleenkin jonkinlainen osa Venäjää. Tavalliset kansalaiset ajattelevat että Suomessa jostakin kremlin harjoittamista seikoista johtuen harjoitetaan vain erilaisia sääntöjä, kuten vaaditaan viisumia ja saa parempia tuotteita jne. Tässä ei ole aivan pikku ongelmasta kysymys. Venäläiset eivät lainkaan tunne maiden välistä historiaa, esim. Talvisota ja jatkosota ovat aivan tuntemattomia asioita kansalaisten keskuudessa Venäjällä. Suomessa puhutaan että Suomi osoitti Talvisodassa ja kesän 1944 taisteluissa itsenäisyytensä, mutta tämä osoitettiin vain kremlin herroille. Todellisuus pitäisi selostaa myös Tavallisille Venäjän kansalaisille.

    VastaaPoista
  12. Eikö sitä NL:lle melko uskollista kommunismia ollut v. 1968 vielä jonkin verran tallella Ranskassa ja Italiassakin.

    VastaaPoista
  13. Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen syksyllä 1968 Italian kommunistit alkoivat olla yhä avoimemmin eri mieltä NKP:n kanssa. Siellä puolue ei tainnut jakautua tässä suhteessa niin kuin SKP Suomessa. Jakautuminen Suomessa tuskin tapahtui yhdessä yössä, vaikka ponnahti silloin näkyviin.

    Toisaalta Suomessa SKDL Ele Aleniuksen johdolla taisi selvästi vastustaa Tsekkoslovakian miehitystä ja tuon peitejärjestön ei-kommistisilla jäsenillä oli aika monta kansanedustajan paikkaa. SKP ei siis onneksi ollut niin suuri kuin SKDL:n kansanedustajien lukumäärä kertoo.

    VastaaPoista