Sivun näyttöjä yhteensä

9. helmikuuta 2013

Kuvan taika





Muistattehan, että olen etsiskellyt saksalaisista verkkokaupoista kameraa, jollainen kuvaillaan Grassin romaanissa ”Taikalaatikko”. Sen merkki näyttäisi olevan Agfa, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.

Jutun kuva on otettu taikalaatikolla. Kirjaan (af Hällström, Nevanlinna, Seppälä: Aikamatka Mannerheimintiellä. Helsinki-Seura 2012) on tosin merkitty, että se olisi näpätty vuonna 1935. Kuva on otettu Mannerheimintien ja Simonkadun risteyksestä niin että rautatieasema, jota emme nyt näe, on oikealla, ja upouusi Eduskuntatalo häämöttää taustalla. Vasemmalla on siis Lasipalatsi.

Taikalaatikolla voi ottaa valokuvia eilisestä tai kuukauden takaisesta maisemasta, enkä keksi, miksi kuvaa ei voisi ottaa yhtä hyvin vuoden 1935 näkymästä.

Jos saatte, lukijat, tietää, että tällainen ohjelma on valmiiksi olemassa esimerkiksi iPadille, ottakaapa ja mainitkaa asiasta. Ostaisin sellaisen mielelläni. Tämäkin kirja, joka on erinomaisen hyvin toteutettu mutta tietenkin tavallaan vaatimaton, pane kärheni vipajamaan.

Luotettavat tieteelliset lähteet, kuten elokuva ”Paluu tulevaisuuteen” osoittaa, että itsensä näkeminen aikamatkoilla menneisyydessä voi olla vaarallista, ja että myös tulevaisuuden, siis nykyisen nykyisyyden sormeileminen, voi olla ongelmallista.

Olisi tietysti houkuttelevaa aseistautua ja käydä kokeilemassa sitä yksinkertaista keinoa, joka syystä tai toisesta jätettiin väliin, nimittäin lasauttamassa A. Hitler kiikarikiväärillä. Ennen sotaa hän esiintyi vielä julkisuudessa vähän väliä. Ehkä olisi selvintä laittautua sinne Münchenin Bürgerbräuhin 8.11.1923. Sisätiloissa ei tarvitsisi edes kiikaria, mutta halli on taikalaatikolla otettujen vuoden 1923 kuvien mukaan suunnattoman suuri (ks. esim. Wikipedia ”Hitlerputsch”).

Helsinki-Seuran kirjan liikennekuvissa jossain kuorma-autossa voisi hyvinkin istua ratissa isoisäni, ei välttämättä vesiselvänä. Silloin 30-luvulla ja varsinkin 20-luvulla oltiin sillä kannalla, ettei sellainen (siis raittius) sopinut moottorimiehelle.

Elokuva on rakenne. Se on eri asia. Se syntyy leikkauksilla eikä vastaa mitään sellaista, mitä olisi ollut olemassa. Suora video, jollaisen tekeminen still-kameralla on nykyisin järkyttävän helppoa, saattaa vielä hakea omaa luonnettaan. Ehkä on syntynyt YouTube –taide. Muistettavia hetkiä, kuten auto-onnettomuuksia tai konserttiesityksiä tai tulipaloja otetaan talteen. En viitsi täsmentää, mitä muuta. Jo kaitafilmikameroitten aikaan väitettiin, että kalusto – etenkin jalustat – ajautui kuin noiduttuna makuuhuoneisiin. Tiedä häntä.

Valokuvasta sanotaan, että talteen halutaan saada ”tämä hetki”. Olisi täsmällisempää väittää, että kuva muuttaa hetken historiaksi. Nyt otettu kuva on sekunnin kuluttua menneisyyttä.

Yllättäen osaan selittää ajatukseni ”taikakamerasta”.  Meneillään on dokumentointi. Pian vanhempieni asunto pannaan remonttiin. Vaikka he asuivat siinä noin 40 vuotta, minä en ole asunut siellä enkä edes viettänyt yhtä yötä. Silti esineissä on tietenkin paljon mukana kulkeutunutta, jonka muistan yli puolen vuosisadan takaa.

Jostain selittämättömästä syystä hyvin tärkeältä tuntuu öljyvärimaalaus, joka on arvioni mukaan taiteellisesti aika vaatimaton, mutta ei kuitenkaan toritaidetta. Näkymä on luultavasti Vaasasta, mutta taulussa on ehkä vahingossa jotenkin italialainen tunnelma eli hämyä ränsistyneiden talojen yllä.

Mainio television antiikkiohjelma ei ottaisi tuota taulua näytettäväksi, mutta jos niin kävisi, hinta-arvio olisi € 50. Minä näen tuossa taulussa lapsuuteni eli sekä lämmön että viileän, turvalliset muodot talojen seinissä ja hämmennyksen ja pelon paikan tuntemattomuutena. Ehkä siinä on vähän uhkaakin, lapselle. Jos odottaa, tuolta taulun esittämän talon nurkan takaa voisi tulla jotain pelottavaa. Rosvo? Isoisä? Leukaansa longotteleva hauki?

Näistä aineista menneisyys on tehty – ei kutomalla, vaan virkkaamalla. Siinä on aina se koukku…

10 kommenttia:

  1. Stephen Fryn romaanissa Making History asia hoidetaan hienovaraisesti. Aikamatkailijat käyvät Braunaussa heittämässä kaivoon e-pillereitä.

    Juoni onnistuu täydellisesti. Hitlerin roolin ottaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen heppu, joka on paljon Hitleriä terävämpi ja järkevämpi. Sankareiden pulmaksi tuleekin romaanin aikana keksiä, kuinka palata vielä kerran takaisin ja perua koko juttu.

    VastaaPoista
  2. Geoffrey Householdin romaanissa Ihmismetsästys (Rogue Male, 1939) sankari saa Hitlerin hiusviivoihin Berchtesgadenin vuorilla, mutta kiikarikivääri on lataamaton. Alkuperäinen tarkoitus ei ollut ampua, mutta kun sankari muuttaa mielensä ja lataakin aseensa, Gestapo ehtii paikalle. Fritz Lang teki tästä iskevän elokuvan Man Hunt.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Rogue_Male_%28novel%29

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen selvittämässä isäni kuolinpesää. Tietääkö joku taidemaalareista A.Silfrerberg tai Grönmark?
    Tarjosin K.Utrion ja A.Snellmanin kirjoja antikvariaattiin. Utrion kirjaa ei huolittu, Snellmanista "symbolinen yksi euro". Hyvää kirjallisuutta saa nykyään käytännössä ilmaiseksi kunhan kiertää antikvariaateissa ja kirpputoreilla.

    VastaaPoista
  4. Valitettavasti voimme "lasauttaa" vain aikalaisiamme. Pitäisi nyt vain olla riittävän kaukonäköinen. Sehän se taisi olla ongelma A. Hitlerin aikaankin - etukäteen ei oikein tiedetty, mihin hänen touhunsa johtaa ja siinä vaiheessa kun tiedettiin, oli jo paljon haastavampaa.

    Muitakin vaihtoehtoisia metodeja voisi tietysti miettiä.

    VastaaPoista
  5. Valo tekee taulun. Eteläisessä Euroopassa näkee unohtumattomia seinämaalauksia, joiden valot ja varjot ovat kuin elämää. Matti Kurjensaari sanoi, että lörblöö on se hienoin hetki, joka meillä Suomessa on viipyilevä kuin viini.
    On vahinko että meikäläiset seinämaalarit ovat valinneet toisen tavan tulkita nykyisyyttä.
    Torien tallaaja Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. Tykkään lujaa antiikkiohjelmasta, mutta miksi ihmeessä kaikella pitää olla hinta? Minulle riittäisi, jos tietäisin joidenkin rakkaiden perintyöesineiden taustoista, käytöstä ja tekotavoista enemmän. Pitäisin ne itselläni enkä luopuisi millään.

    Perintökamoilla on subjektiivinen arvo. Toivottavasti blogisti saa tehdä työnsä rauhassa, aikaa siihen kuluu, mutta se on hyvin käytettyä aikaa. Olen lukenut vanhoja joulukortteja: kosrtissa näkyi kirjoittajan Parkinson ennen kuin itse siitä kuulimme.

    VastaaPoista
  7. Pidä se taulu! Jos sun jälkeläises eivät siitä piittaa, niin kirjoita taulun taakse mahdolliset tiedot siitä. Joku vaasalainen osaa todennäköisesti sanoa kenen tekemä taulu on ja minkä arvoinen.

    Tulin juuri ajatelleeksi että tässä kaupungissa ei ole kovin paljon missään näkyvillä vanhaa ja ränsistynyttä Vaasaa. Päinvastoin, vanhat talot on jätetty oman onnensa nojaan, kunnes ne luhistuvat ja joku tulee kauhakuormaajalla. Myös kuvallinen historia olisi tarpeellinen asia.

    Jouduin kolariin mistä on aiheutunut hyppäämistä lääkäristä (päälle ajettiin suojatiellä, mitenkäs muutenkaan). Odotusaikoinani olisi mielelläni katsonut vanhoja valokuvia tai maalauksia. Tämä ei ole lapsuudenkaupunkini, joten en tiedä millaista täällä on ennen ollut. Miksi siis terveyskeskuksissa ei ole maalauksia ja valokuvia, joista katsoja voisi johtua ajattelemaan kaikenmaailman asioita? Historia ei ole ollenkaan pahitteeksi kelle tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaasan osalta voisi sanoa ettei siellä odoteltu luhistumista tai ränsistymistä, "Modernia" sen olla pitää, Paljon kaunista ja arvokasta on pistetty maan rakoon nykyaikaisin konstein. Kaupunginisien siunauksella

      Poista
  8. Saksan e-baystä löytyi äsken 96 Agfan laatikkokameraa. Kieltämättä rupesi itsenikin tekemään Grassin luettua mieli, mutta eiköhän noita ole jo tarpeeksi.
    http://www.ebay.de/itm/AGFA-Box-50-Meniscus-5997-/271120855323?pt=DE_Alte_Kameras&hash=item3f200ff11b

    VastaaPoista
  9. "Olisi tietysti houkuttelevaa aseistautua ja käydä kokeilemassa sitä yksinkertaista keinoa, joka syystä tai toisesta jätettiin väliin, nimittäin lasauttamassa A. Hitler kiikarikiväärillä."

    Holokausti onkin paras todiste siitä, että aikamatkailua ei tulla milloinkaan tulevaisuudessakaan keksimään.

    VastaaPoista